42. SARDIINIPURKKI

Hän Talvisotaan osallistui kanssa kiväärin, se ankealta tuntui. Jatkosotaan allensa hän saikin panssarin ja niinpä tahti muuttui.

Viljo ensin oli vaunun ampuja, sit helvetti sardiinipurkissa, tuli hälle vaunuksi matkalle Karjalaan; Konnunsuolta alkavaan.

On Viljon vaunun tähtäimessä paljon maaleja, kun tuli tähtäimeen myöskin laivoja. Sekainen on tunnelma luona Äänisentien, kersantti Viljo Laine siellä vaunuinensa lie.

Viljo pyrkinyt on kärkeen vaunullaan, ei, ei, ei, jarrua painakaan.

Salmiin Laatokan Karjalaan ja Aunukseen vaan, sinne hyökkäystä jatketaan.

Prääsästä joukko oivan sotasaalin saa, nopeita panssareita.

Mottiin jätettyinä ne odotti ottajaa, Viljo sinne sitten löytyi.

Kun he moottorit saivat pyörimään, vaihde silmään ei mennyt ensinkään. Laine rautakangen sardiinipurkiltaan, haki näin vaihteensiirtoon.

Hei, on panssareita siellä tulollaan, näin Vanja luuli, ampuen kranaateillaan. Vaunuletka sitten ajaa Vanjan asemaan, josta ammuta ei laisinkaan.

Vaunuin hurja liike sai ne luulemaan, että omat pojat siellä ajaa vaan. Linjojen läpi paraatissa ajatetaan, ja näin hyökkäystä jatketaan.

Viljon toiminta ristillä noteerataan, se on tunnustus panssareiden. Rohkeudesta helvetin sardiinipurkillaan, Laine on sankari teiden.

Petroskoihin hän tietä avasi, jalkaväelle tietä raivasi. Henkilökohtaisesta rohkeudestaan; Marskin ristillä palkitaan.

43. POJAT JA SOTAVANHUS

Vapaussotaan Arvid Janhusella, ei ollut oikein vaihtoehtookaan. Kaverit painostaa punaisella puolella sotaan osallistumaan.

Suojeluskuntaan Arvid liittyi, punainen vaihtui valkeaan. Koulutuksessa mies viihtyi, hän oppi hyvin ampumaan.

Taustan vuoksi ei hän pääse Talvisotaan, vaikka sinne hänen mieli halajaa. Vaatturina pukee miehet sotisopaan, lumipukuja kun armeijan valmistaa.

Arvid saikin sitten määräyksen; tulla sotilaskouluttautumaan. Suoritti hän sen palveluksen, ja korpraalin arvon lopulta saa.

Arvid löysi Ässä-rykmentistä, itsensä joukosta nyt poikien. Ja sota-vanhuksen tittelistä, tunnistivat kaikki Arvid Janhusen.

Hyökkäysvaiheessa suhtautuminen muuttui, Arvid taisteli ja näytti mallin muille niin. Kuinka suojeluvaisto häneltä puuttui, ja kuinka turvautui hän konepistooliin.

Kähärilässä tuhosi vihollisen, tankkia seuranneen jalkaväkiosaston. Villavaarassa kiväärillä ampuen, koki moni vihollinen saman kohtalon.

Arvid lähti kanssa pistoolinsa, yksin korsua myös valtamaan. Hän heittämällä käsikranaattinsa, korsun ja vangit haltuun saa.

Matka kun jatkui Karhumäkeen, niin joka metristä silloin taisteltiin. Ässän miehetkin sen siellä näkee, kun Tsopinassa moni kuoli niin.

Janhunenkin oli siellä eturintamassa, konepistoolinsa kanssa taistelemassa. Kumartui hän yhden politrukin puoleen, jonka luuli rohkea korpraalimme kuolleen.

Arvid oli revolveria ottamassa, kädestä tuon kuolleen vihollisen. Vainajan silmät oli avautumassa, ja laukaus osui mahaan Janhusen.

Niin päättyi matka Arvidin rintamalla, niin hän lähti pois paareilla kantamalla. Hymyillen hyvästeli hän laulamalla, kunnes kuolo tuli kenttäsairaalalla.

Seuraavana päivänä hän ritariksi, nimitettiin ja kaikki tietävät miksi. Oli mainittu rykmentin kärkihahmo, jolla sotatoimet eivät juuri tahmo.

Risti siis postitettiin leskelle, lapsia kun ei ollut hällä lain. Risti lähti teille tietämättömille, kuin aseet kätketty on risti vain.

Arvid Janhunen oli siis ensimmäinen; kuollut ritari, vaatturi selväpäinen. Näin itsenäinen Suomen kansa kiittää, vaatturin sankareiden ketjuun, kun liittää.

44. VIIMEINEN HUOKAUS

Hän yksi rohkeimmista oli Osasto Kuismasen, hän paljon aikaa vietti takana linjojen. Kyynel kotona kertoo tiedot niiden miesten, jotka kaukaa sieltä viestittävät kaiken sen. Sieltä vihollistiedot nuo tuoreet kuljetusten, merkittäviä ne oli kannalta taistojen. Koko itärintaman puolustuksen kannalta, Suokas laittoi ne Arkangelin radan varrelta.

Päämajan tiedustelujaosto esitti, että Viljo Suokaksesta tehdään ritari.

Katkoi puhelinlangat - yhteydet vihollisen, tuhosi autokolonnan ja everstin mukana sen.

Auton mukana olleet sai asiapaperit nuo, Viljo Suokas ne Suomeen vankien kansa tuo. Niinpä Mannerheim-ristin vääpeli rohkea saa, mutta liian vähän aika sitä kantaa saa.

Esimiesten mukaan oli Viljolla hirmuinen, henkinen tuo kantti ja kunto niin rautainen. Rohkeus henkilökohtainen poikkesi muista niin, että tavanomaiset mitat ylitettiin.

Aina Viljo on ollut toisista huolehtiva, vastuuntuntoinen mies, ei lainkaan etuileva. Vastuuntuntoinen Viljo ei itsekäs ollut lain, auttavaisena muistavat hänet kaikki vain. Ennen ritariutta oli takana linjojen, kaksi ja puoli kuukautta viettänyt tuhoten, huomattavan määrän kalustoa vihollisen, autoja, teitä ja siltoja myös rautateiden.

Niin on huimapäinen, kaukopartiomiesten johtaja vääpeli Suokas on kylmähermoinen.

Mutta onni loppuu kaikilta aikanaan, näin käy myös Viljon, kun varasto vallataan. Luodin sai Viljo rintaan - laukauksen vihollisen, miehiltään lopulta pyytää Isä meidän rukouksen. Niinpä miehet sen täyttää - ritarin toivomuksen, paljain päin joukko lausuu Viljolle siunauksen.

Jälkeen rukouksen koittaa kenttähautaaminen, niin on Venäjän maalla nyt hauta Suokaksen.