51. RITARI PIETARISTA

Sota ol’ hälle jo neljäs, jääkäri kun alkujaan.

Petsamonkin retkikunta, kuuluu hänen historiaan.

Talvisodan taruhenki, loppunut hänestä ei. Pitkärantaan, Laatokan, rantaan kun joukkonsa vei.

Jatkosotaan sai hän, rykmentin iskevän. Tuntemattomaksi, se tunnuttiin ristivän.

JR 8:n kaikki, tarinan tuntevat sen. Itsenäisyyspäivän illan, suositun mustavalkoisen.

Hän avasi tien Petroskoihin, näin kuullaan sanottavan.

Mitä sen matkalle mahtui, siks kerronkin tän tarinan. Syksyinen koukkaus tuo soinen, vihollisen selustaan.

Pimeän tullen kun miehet, selästä näin laputetaan.

Kiellettyä se on kaikki; kolistelu ja puhuminen.

Tupakanpoltto varsinkin, on listalla kiellettyjen.

Silloin huomaakin yhden, joukon johtaja sen; sadetakin alta löytää, hän tupakoivan miehen.

”Etkö sä jumalauta, äijä oo tietoinen? Että tupakanpoltto on listalla kiellettyjen.”

”Kuka te olette?” silloin kysyi mies tupakoinut.

Kersantti äänestä kuuli, eversti on puhunut.

Ukko kehunsa antoi, kiitoksen sanansa niin.

”Teitte juurikin oikein, kun teitä testattiin.”

Autilla tapana oli, useinkin näkyä siel’. Keskellä miestensä liikkui, eversti yhäkin viel.

Koukkaus onnistui silloin, ja aamulla hyökättiin. Muutaman viikon päästä, komentajaan turvauduttiin.

Autti keskellä miesten, oli kun mottiin jouduttiin. Tykistön ammukset silloin, tippui omiin asemiin.

Hyökkäys tyrehtynyt ois, jos komentaja nyt ei, ollut linjassa miesten, josta hän viestinsä vei.

Autti tunnettiin myöskin, viiksimallista Führerin.

Kerran venäläissoltu, luuli nähneensä myös Hitlerin.

Savun keskeltä työntyi, eversti nyt eteenpäin. Ojanpohjalta löytyi vanja mi yllättyi näin. Niin risti yllätti Autin, hän odottaa osannut ei. Istui pitkään hän hiljaa, näin sanattomaksi se vei.

Totesi sitten hän viimein: ”Ristin ovat ansainneet, tosiasiallisesti minun mieheni taistelleet.”

Ristin Pietari itse piti, mutta rahat sen; sai sittemmin joukko, hänen rykmentin miesten.

Navetta näin sotamiehen, kuin myös alikersantin, talo peruskorjauksen sai ja paljon muutakin. Näiden kiireiden jälkeen, myös Tali-Ihantalaan. Sekä myös Lapin sotaan, pääse kotimaakuntaan.

Eläkkeelle sittemmin jäi, divarin komentajana. Ura jatkui Rovaniemellä sitten kirjakauppiaana.