52. AHONLAITA

Jo vapaussodan taisteluissa oli ollut hän, kiväärin varteen Kannakselle kuultiin lähtevän. Ryhmänjohtajaksi jääkäripataljoonaan, Martti Aho laitetaan.

Ennen talvisotaa Rajavartiosto sai, Ahon pojan riveihinsä karaistakseen kai. Tehokkain ja paras opinahjo taisteluun, vaikutti myös Martin sieluun.

Talvisodan aikana paatui hän taisteluun, Pitkärannan maastossa, kun ryhtyi seikkailuun. Osastollaan kriittisimmät hetket pelasti, Laatokka vieress’ lainehti.

Sen Aho taitaa, ei ole laitaa, hänen teoillansa, ei. Kahteen kertaan, hän vuoti vertaan, ain’ rintamalle näin palaten.

Jatkosotaan lähti myös JR viiskympinen, Martti Aho majurina komentaja sen. Petroskoin valtauksen tärkein tekijä, rykmentti tämä etevä.

Martti miehineen Syvärille niin työnnettiin, kelirikkohyökkäykset ne siellä torjuttiin. Viikon kestäneiden taisteluiden jäljiltä, oli onni olla hengissä.

Näytöt alkoi riittää näin ristin esitykseen, ja katseet kääntyivätkin Kylmä-Kalle Heiskaseen. Ei sanojaan hän säästänyt, kun kynää puristi, ja niin hän silloin kynäili

Martti johti taitavasti rykmenttiään Matrosan, Polovinan ja Äänislinnan kuin myös Suollusmäen taisteluun.

Oma poika Kalevi oli lähettinä, kun isä-Martti rintamalla antoi käskyjä. Sotilaspoika osallistui myös taisteluun, joukossa sen kaiken muun.

Tali-Ihantalankin taistoihin laitettiin, suurhyökkäys raskain uhrein onneks torjuttiin. Yhden vuorokauden uhri oli kamala, kun se koski joka kuudetta.

Myös Ahon Martti siellä osuman päähänsä sai, ei tarkoitettu sitä vielä kohtaloksi lain. Kääpykaartilla kun ollut paperia ei, ne jäkälätkin silloin vei.

Ei tämä vielä, riittänyt siellä, vaan käsky tuli nyt pohjoiseen. Näin pohjan tuulen, minä Martin luulen, silloin nähneen sen itsekin.

Lapin sodan koukkaukseen Martti käskettiin, Tornion pohjoispuolelle silloin hyökättiin. Sai saksalaisten kanssa vielä yhteen ottaa hän, kunnes näki heidän lähtevän.

Marski teki Pajarista tuplaritarin, Aaro kieltäytyi vain kunniasta kauniimmin. ”En ota nimitystä vastaan, ellei palkita, myös alaisia rohkeita.”

Näin tuli Martti Ahosta myös kaksinkertainen; ritari, kuten Pajari, Wind ja Juutilainen. Viiden sodan veteraani täysin palvellut, sotansa oli sotinut.

Voit Ahon laitaa, käydä ilman paitaa, Martti sen on varmistanut. Näin maamme vapaus ja Martin takaus, jälkipolvill’ on annettu.

Hän oli kornetti, mikäpä muu, mi joukkonsa johtoon ain sitoutuu. Ei hevosta ollutkaan alansa lain, jalkaväen tapaan taisteli vain.

Hän osoitti tarmoa, rohkeudenkin, johtaja joukkueen, partionkin. Onkamus listalle tehtävän toi, näin Teppo päällikkö olla myös voi.

Hän vaikeina hetkinä toivoa loi, niin kuin vain johtaja joukolle voi. Mielen sai miehillä piristymään, taistelukyvynkin siis pysymään.

Eskadroonan sai hän johtoonsa näin, puolustuksen järjesti omin päin. Haavoittui tässä hän vaikeasti, toivuttuaan yksikköön palasi.

Oinosen ryhmään hän ilmoittautui, moni tiedustelureissu myös onnistui.

Äänisjärven rannalla elettiin, hetkiä kohtalon pohjustettiin.

Limosaaresta alkoi matka tää, jonka jäljiltä säily ei moni pää.

Vodlajoen joukko satapäinen, oli tehtävä tehty nyt miesten.

Paluu Äänisen jäälle ol’ verinen, kun avattiin tuli niin yllättäen. Joukko siitä hajalle käskettiin, ja saareen Vasilisin hiihdettiin.

Lähellä rantaa tulta kohdattiin, ei suojaa, ei missään se huomattiin. Oli partion tilanne niin toivoton, kun se olla vain voi, se sitä nyt on.

Osa yritti jotenkin irtaantua, silti tarjolla oli vain kuolema. Hirvi-Kunnaskin nyt heittäytyi; hangelle, josta tuleen yhtyi.

Aseet vaikeni hiljalleen nyt vain, oli tuho totaalinen kaatuvain. Oli kuolleita vain nyt sotilain, ei miestä yhtään oo elossa lain.

Ja näin Hirvi-Kunnaille ehtii muu, posti kun kertoo, ei poikanne tuu. Kentälle jääneen on kohtalo sen, myös rohkean soturin, tän miehen.

On Mannerheim-risti postuumien, Hirvi-Kunnaksen risti tää ensimmäinen. Uroteostaan mies palkinnon saa, kuolemallaan sen kun lunastaa.