62. TANKINLASKU

Kun vihollinen hyökkäsi heinäkuun lopulla, oli kesä 41’, paikkana Tsokkila. Tykistötuli pauhasi ja vaunut siellä eteni, kunnes hän, teki tän, teon merkittävän.

Jalkaväkirykmentin rohkea korpraali, päätti panna tuulemaan ja vaunut tuhosi.

Hän aika käytti enemmän kuin Sarvanto, mut silti hän, palkinnon saa, sen ojentaa Marsalkka itse saa.

Johannes Hartikainen tykin ampuja, korpraali tää oli pääkukkulan juurella. Kun vierestä sujahtaa, vaunut syvään pujahtaa, tähdätä saa nyt tosissaan, Jussi-poika vaan.

Punapanssareita oli tiellä yhdeksän, ranskalaistykillä hänen nähtiin tähtäävän. Ampui kaksi laukausta ja yhtä monta vaunua, täysosuman, tuhoavan, näin nähtiin ampuvan.

Kolme vaunua nyt livahtikin syvyyteen, hermot halliten keskittyi takaa tulleeseen.

Uuteen vaunukatraaseen, suunnaten tykin uudelleen, ja palamaan hän tankit saa, joka laukauksellaan.

Kuuden vaunun kohtalon hän silloin sinetöi, viisi alle puoleen tuntiin tykillänsä löi. Maavoimien Sarvannon, nimi Hartikainen on, näin ristin saa ansiostaan, ritari palkitaan.

Panssareiden torjunta Jussilta kuulon vie, näin komppanian päällikön lähetiksi käy tie.

Kun päällikkökin haavoittuu, niin paikalla on kukas muu; Hartikainen, on kaikkien korppi korpraalien.

”Mahdollisimman hyvin on täytettävä, jokaisen miehen saamansa tehtävä.

Niin sodassa kuin rauhassa, ei ihmeempiä tarvita.”

Näin sanoneen, Jussin kuulleen, joskus nuoremmilleen.

Näköala 4/II/JR 43:n äärimmäiseltä vartiopaikalta. Taustalla

Mustajoen sillan takana tiellä, ei-kenenkään-maalla, 5 pst-kiväärillä tuhottua hyökkäysvaunua. Nuijamaa 16.7.1941.