65. JALKA MENI- HENKI EI

Ennen sotia hän oli maanviljelijä, Mäntyharjun Kousankylällä. Sitten tuli kutsu siihen harjoitukseen, syksyn kolkytyhdeksän ylimääräiseen.

Kerkes Sauli oli kolmessa hommassa, noiden kolmen sodan kuukauden aikana. Kookoo-ryhmän ja joukkueen varajohtaja, sodan loppu talousaliupseerina.

Jatkosotaan käsky kävi uudelleen, nyt varajohtajaksi joukkueen.

Jossa toteuttaa Sauli sai itseään, kun sodan alkuun oikein hyökätään.

Kieltäytynyt ei haasteista hän usein partioon nähtiin lähtevän. Niinpä Sauli vapaaehtoinen oli pujahtamaan taakse linjojen.

Siellä hän hetken mellasti, kunnes omien puolelle palasi. Tuoden tiedon reissultaan, mihin kannattaa vaikuttaa.

Kerran näiltä reissuilta palattuaan, aseveljet kysyivät tosissaan, kun näkivät he Saulin kenttäpuvun melko lailla verellä tahritun.

”Et kai sinä ole vain loukkaantunut, verta asepuvullesi valuttanut?”

Ja konepistoolin perästä, näkyi muutakin kuin terästä.

Sauli vastas tyynesti uteluun: ”Jouduin painimaaotteluun, kun patruunat pihtele pääs loppumaan, niin konepistoolin perällä jatkoin vaan.”

Oli Korpiselässä nelkytyks, heinäkuussa homma mennyt väittelyks, kumpiko kukkulan omistaa, suomipoika vaiko iivana.

Sauli iskuryhmän otti johtaakseen, henkilökohtaista rohkeutta osoittaakseen. Mallin näytti kuinka toimitaan, kuinka kukkuloita vallataan.

Pari viikkoa jälkeen edellisen, Sauli valloittamattoman kylän tiedustellen; terveiset toi omaan tukikohtaan, kuinka kylä sitten vallataan.

Itse kylän valtauksessa hän, näytti esimerkin taas väkevän. Suuri rohkeus henkilökohtainen, sai siellä jälleen kiitoksen.

Syksy jatkui tietoja keräten, asialla yks ja sama ihminen. Säätämän puolustus ja Syväri, ei vielä näillä näytöillä ritari.

Lisäperustelut vuonna nelkytkaks, tilanteen muutti hetkessä jo paremmaks. Karhun esityksestä palkittiin, näin Sauli ritariksi nimitettiin.

Korpiselkä, Manssila, Goilampi Rajakontu, Säntämä, Tuulos ja Syväri. Oli paikkoja Kousan Saulilla, kuljetulla sotataipaleella.

Syväri oli koitua kohtaloks, kun miina Saulin jalan alla sanoi poks. Jalka meni, mutta henki säilyi niin, siviilirintaman työtehtäviin.

Kymi Oy ritarin sai riveihin, yhden korjausmiehen tehtaan tiloihin. Ja Heinolan pääpostilla, toimi Sauli Kousa myös vartijana.

Marskin ristiä harvoin käytettiin, sitä piirongin laatikossa säilytettiin. Alkuperäispakkaus vuorauksineen, ristin sai säilyttääkseen.

Niin toinen ritari tää Heinolan, koki sodan jälkeen aikaisen kuoleman. Ja ritari loppusijoitukseen, pääsi Heinolan kaupunkiin haudalleen.

5./JR 22:n lohkolta: Kaksi Mannerheim-ristin ritaria: Komppanian päällikkö, luutnantti Kokko vasemmalla ja tukikohdan päällikkö, ylikersantti Sauli Kousa, neuvottelemassa tulenjohtajan kanssa. Syväri 18.11.1942.

Kuva