66. KARHUMÄEN KALLE

Hän oli vapaussodan vapaaehtoinen, ryhmänjohtajana taistellen, uskoi uraan, uskoi unelmaan, näin itsenäisyys, kun turvataan.

Talvisotaan sai oman osaston, Kalle Kustaa Karin nimi on osastolle sittemmin annettu, Karin komentoon osoitettu.

Suomussalmelta ja Raatteelta, Kari saikin kokemuksia, joilla oli hyvä taistella, kun koitti sota seuraava. Jatkosodassa oli rykmentti, jolla Karhumäkeen raivasi, tien läpi tiettömästäkin, perille niin hyvin tuloksin.

Hän on rykmentin komentaja, sotilashengen joukossaan nostava. Ei hän uskonut koskaan sattumiin, ei niitä ole, siksi varmisti sen, seuraavankin hetken.

Elokuussa hän kasvatti rykmentissään; hyvän hengen kaikissa miehissään. Kun mentiin läpi varustusten, miinakenttien ja murrostusten.

Syyskuussa painoi hän hullun lailla, oli Kaarlo Kari nyt ulkomailla. Toki rykmentti maksoi kalliin hinnan, kun läpi korpimaaston löysi Äänislinnan.

Lokakuu mentiin miehillä väsyneillä, kun matka jatkui siellä hyökkäysteillä.

Uupunut rykmentti valtas Suununiemen, Kaarlo Kari taas linjassa henkeä vieden. Komentajan usko oli kaikkein tärkein, miehet luotti, kyllä täysin värkein, vaikka ei paljoa varaa ollut, usko se oli mikä ei horjunut.

Hän on mennyt taas joukkoihin, luomaa uskoa miehiin, niin tietenkin. Ei joukko enää paljon jaksakaan, vielä yhden kerran vaan, koitetaan.

Marras-joulukuussa hyökättiin jälleen, kovia kokeneelle rykmentilleen, Kaarlo sai suunnan hyökkäykselle, määräyksen näille miehille. Karhumäen lounais- ja länsipuoli sinne vielä mies moni kuoli, mutta se ei ollut syytä hänen, miehen joka valtasi Karhumäen.

Esimerkillinen johtaja ja esimies, aina yhden askeleen edellä ties, mikä on hyvä, miten kannattaisi, siinä moni silloin yllättyä taisi.

Näin komentajalle työtä ja huolta riitti, niin viikatemies rykmentin johdon niitti. Kaikki meni yllättävän nopeasti alle vuoden vanhan everstin noutajaksi.

Hän oli silloin huonovointinen, luultiin syyksi silloin vilustumisen. Mutta aivohalvaus everstin sen vei, ei sille mitään mahtanut ei.

Ei nähnyt Kari rauhan tuloa, vaikka oli yksi rauhan luojista. Hän pyyteettömästi, kun teki sen, kaiken epäinhimillisen.