92. LENTÄVÄ SIRKUS

Suomen sotilasilmailun historiaa, alettiin jo vuonna kakskytkuus kirjoittaa.

Silloin Karhus Joppe Bremerin, kun nähdä saa, hän päätti uraa ilmavoimiin koittaa.

Oli polte lentokoneen ohjaimiin melkoinen, meinas kesken jäädä siinä opinnotkin. Tuleva kenraali, velipoika Karhunen, antoi kuitenkin hyvin ohjanneen vinkin.

Parempihan sinun on olla siellä upseeri, siihen tarvitset ylioppilastukinnon.

Näin pyörtää päätöksensä tää tuleva ritari, ja kiitos onkin nyt tämän veljen luennon.

Niin Karhus Jorma nähdään Kauhavalle suuntaavan, lentorukin jälkeen kadettina jatkaa.

Ukko-Pekka Svinhufvud kättä, kun puristaa, ja Uttiin toivottaa hän hyvää matkaa.

Rauhassa pari vuotta pääs harjoittelemaan, sitten Talvisotaan tarvittiin koneita. Sinne tarunhohtoiset Fokkerit osoitetaan, ei lentäjät ole viel kokeneita.

Sodan ihmeteot seuraavat nyt toisiaan, ja Talvisodassa taktiikoita luodaan. Kun Sarvanto Karhusen kanssa siellä mellastaa, niin maailmanennätys nyt Suomeen myös tuodaan.

Jatkosotaan Joppe allensa sai Brewsterit, ja jatkoi hän päällikkönä lentueen. Laivuetta komensi silloin Magnussoni, Marskin risti liittyy molempien nimeen.

Syyskuuhun nelkytkaksi sattuu juhlapäivä tuo, jolloin Karhunen ja kolmetoista muuta. Näin Päämajan piha puitteet ritareille suo, lopulta sekin vetää hymyyn suuta.

Kapteeni Karhunen on eturivin lentäjä, hän päässyt on suureen pudotuslukuun, Alaisineen osoittanut, on hän niin etevä, lentue kun hyppää taas lentäjänpukuun.

Niin kävi, että Joppe paikan Magnussonilta, peri ja näin sai hän Ritarilaivueen komennettavaksi sodan pauhuissa, ja piti keskittyä johtamiseen.

Sotalennot vaativat vaihtuivat konttoriin, aina huoli valtas komentajan mielen.

Oman sotalennot palasivat mieleen niin, pari kertaa oli viedä ne myös hengen.

Mut Joppe ansiokkaasti johti laivuettaan, sai pojiltansa tirehtöörin pestin. Laivue lentäväks sirkukseks tituleerataan, ne Karhuselta tuovat joskus viestin.

Niin sota loppui ja Karhunen jäi palvelukseen, sotakorkean jälkeen sai hän rykmentin. Sitä Porin kaupungissa silloin viel komennetaan, teki reservi Jormasta myös everstin.

Suihkukoneiden aika oli nyt koittanut, oli aika ohi mennyt nyt siis noista. Edellisen sodan ilmassa taistellut, sukupolvi ja koneet olivat poissa.

Niin Joppe siirtyy reserviin, lunastaa lupauksen, jonka antoi teknikoille Brewstereiden. Kun pääsen joskus reserviin, niin kirjoitan mä sen, historian meidän aikaisten koneiden.

Niin syntyy kirja ensmäinen – Ritarilentue, tämän jälkeen vielä noin neljäkymmentä, muuta kirjaa sodastamme hän kirjoittaen, tekee historian viisi vuosikymmentä.