112. KELTAINEN NUOLI

Vaativat retket vihollisen selustaan ei houkuta, tää selväks` käy, kun kartoitetaan nyt vapaaehtoisia. Monta miestä ilmoittautuu mukaan joukkoon Leskisen, yksi neljästä vain jää, kun kuulevat he totuuden.

Kuinka papin poika Kullervosta kasvoi sankari, koti, uskonto ja isänmaa sen silloin takasi. Kuhmon suojeluskunnassa sotilaskunto pohjataan, Suomen kohtalon hetkillä se jo sitten punnitaan.

Talvisodan aikaan sai hän varusmieskoulutuksen, sen antoi Jiivee-koulutuskeskus numero vitonen. Ei tiennyt Kullervo Mikkelissä silloin viel’ oltuaan, että hän palaa sinne Marskin ristin pokkaamaan.

Välirauhan aikaan kutsui RUK Niinisaloon, taidot joukkueen johtajan tartutettiin nyt vartaloon. Urheilullinen Kullervo joukon johtoon hamusi, hän edestä jo silloin johtaakseen aina kun halusi.

Tammikuussa nelkytyksi vänrikiksi valmistuu, tummat pilvet rauhan yllä kesän tullen tummentuu.

Niin käy kutsu rintamalle, adjutantiksi Halosen, ei presidentin, vaan sotilaan, kapteenin tuon jalkaväen.

Näin on suunta Kullervolle luontainen nyt määrätty, ei arvannut viel` vänrikkinä, kuinka onkaan häärätty; sodan loppuun Röhön tiellä, rintamalla Uhtuan, Kiestinkiinkin kis-kis tultu, lähes merenrantaan Vienan.

Adjutantti pataljoonan Vienan korpeen palkitaan, muutamaan kuukauteen tämän erityisyys huomataan. Niin vastuu kasvaa sisäisesti Jalkaväkirykmentin, kun adjutantti tehtävän saa ja myös Vapaudenristin.

Ensimmäisen joukon ottaa talven ajaks` komentoon, näin tarina vie Kullervon johtajaks` hiihto-osastoon.

Jalkaväkirykmentti 32 tuon kunnian saa, näin tulevaa ritaria uran alkuun siis kasvattaa.

Talvi vaihtuu kevääseen ja kesä päättää hiihdotkin, osaston johtaja on ansainnut uuden ristinkin. Tämän ristin antaja ei ole lain suomalainen, Kullervon rintaa koristaakin tuo risti rautainen.

Aseveli näin on myöskin taidot nähnyt Kullervon, on hän kunnioitettu päällikkö sissiosaston. Keltaisen Nuolen sissit ovat suomalaista legendaa, ei riviltä, vaan rivien välistä heistä luetaan.

Kolmannen divisioonan mies Kullervo oli aina vaan, siel` koko sodan palveli ja näin hän johti joukkojaan. Kaikki rykmentit on divisioonan hän kolunnut, sissiosastoon on miehineen hän aina kuulunut.

Mennäänpä alkuun hetkeen lokakuisen päivän lauantain, kun Keltaisen nuolen sissit siellä jossain alkunsa sai. Ei ruuhkaa ollut miehistä, kun selvisi tuo tehtävä; viikkoja vihollisen tulen alla, ei se viehätä.

Sai aina partiossa olla enemmän kuin varuillaan, kun sissien jalan alla ei tunnukaan enää isänmaa. Ei haissut siellä korsun hiki, kankaat avarat on asustaa, ja joskus purosta voi nostaa syötäväksi tammukkaa.

Osaston nimi tiuhaan vaihtuu, tehtävät ei semminkään, niin helmikuussa nelkytkaks´ ritariksi esitetään. Fagernäsin esittely menee läpi kerralla, ei Kullervon nimittämiseen mitään lisää tarvita.

On toiminut hän kaukopartio-osaston johdossa, satakunta on suoritettu partiomatkoja. Ne kauas vihollisen selustaan ovat suuntautuneet, niiden seurauksena tärkeitä tiedot ovat olleet.

Kotitöinään varmistanut on avointa sivustaa, taistelukosketuksen siellä melkein päivittäin hän saa.

Tappiot vastustajan ovat olleet huomattavia, on taisteluiden tuoksinnassa otettu myös vankeja.

Lepohetki Repolan tiellä, edessä on Tähtinen adjutanttinsa seurassa. 1941.07.08

Kun vihollinen selustaan onnistunut pääsemään, niin Leskinenpä miehineen laitetaankin vanjan perään. Ei viholliselta onnistu sama, minkä Leskinen; tekee useaan kertaan, palaten takaa linjojen.

Moninkertaista voimaa vastaan hän ain´ uskaltautuu, on luotto miehiin rautainen, siin´ esimieskin innostuu. Arvelematta rohkeasti taisteluun, kun antautuu, aloite ain´ Kullervolla ja hetkeks´ kaik´ muu unohtuu.

Ei Etukukkulaa voi unohtaa, kun hänet mainitaan, siel´ sissiosasto Nykäsen maine, kun kasvatetaan. Yhteistyössä ritarit valtaavatkin tuon kukkulan, taistelua seuranneet sotilaat tuntuivat arvostavan.

Ollen itse erittäin rohkea ja harkitseva, neuvokas ja isällinen osastonsa johtaja. Vaik´ nuori oli iältään, miehistöään hän kasvatti, joukon, jota sodan vastapuolikin kunnioitti.

Peloton ja täynnä taisteluhenkee on osasto, se aina valmis lähtemään on, kun vain kuuluu komento. Vuorokautiset partioreissut eivät pelota, kun kärjes´ marssii ritari, tuon joukon rohkee johtaja.

Uhtuan suunnan jälkeen, vielä Kannaksen suurtaisteluun, Kivennavalla viivyttää ohessa sen kaiken muun.

Tutuksi tulee Suulajärvi, Muolaa ja Heinjokikin, Noskua-Vuoksen lohkolla torjuntataisteluihinkin.

Jännerpuunjärvellä vahinko Kullervolle tapahtuu, on täysi hönkä vihollisen ja on loppu kesäkuun. Haavoittuminen miehen hetkeks´ rintamalta poies vie, toipumisen jälkeen vielä Lappiin Kullervon käy tie.

Tornio, Rovaniemi ja Muonio häneen liitetään, Hilman päivänä marraskuun viimeiseen kertaan kiitetään.

Olokselle päättyy sota, johtajan hiihto-osaston, hänenkin ansiostaan siellä ensilumen kisat on.

On ritarilla aika uusi, perheen hänkin perustaa, vaimo löytyy, neljä lasta viiteen vuoteen perhe saa. Rauhan työt Kullervon vie konttoristin tehtäviin, Kajaani Oy vaihtuukin Nilsiän tiemestaripiiriin.

Nuoren perheen onni särkyy, järkkyy koko elämä, niin nuorena on ritarin aika; kohtalon määräämä. Ei rintamalla kuolema tavoita miestä rohkeaa, vaan sydän pettää nukkuessa, näin Kullervo surman saa.

Vaan mitä jätti perinnöksi ritari tää minulle, siitä koitan kertoa, lukijain nyt sinulle. En liikuttumatta ma pysty tästä enää jatkamaan, siis valmiiksi jo anteeks´ pyydän, jos en ma onnistuisikaan.

Sain isänmaan, maan vapaan, minne oman perheen perustaa, sain ystävyyden lahjan ikuisen, siis sitä vaalikaa. Sain sankartarun lähelleni kerrottavaks´ eteenpäin, ritarin jälkeläiset elämässäin aina näin.

Saan läheltä mä katsoa nuorinta sukupolvea, sen kasvun sylistä oon nähnyt, on rivi varsin komea. Keltaisen nuolen sissit ajasta vaik’ on pois siirtyneet, niin mukavasti jälkipolviin piirteet on nuo piirtyneet.

Viimeiset 5000 kilometriä on pitkät niin, se on se kaikki, mitä Kullervon kanssa kuljettiin.

Ei kukaan koskaan enempää oo Suomen puolest’ kulkenut, näihin sanoihin oon sankartaruni nyt sulkenut.

Lepohetki Repolan tiellä, edessä on Tähtinen adjutanttinsa seurassa. 1941.07.08

113. RAUHA - SODAN PARAS HETKI

Muolaa, se kun jäi sinne rajan taa, niin Karjalan kansaa se harmittaa; yksi heistä on vääpeli Moisander. Talvisodan veteraani tuo tietenkin, jatkosodassa maksatti korotkin, tulenjohtaja on sissiluontoinen.

Leevi Moisander, hää o vääpeli Moisander, sankarimme Leevi Moisander, sen jalkaväki huomaa.

Moisander kevyt patteristossa, on ryhmänjohtaja tulenjohtueessa; sodan alusta alkaen näytöt on hurjat. Hän soturin ominaisuuksia, osoitti poikkeuksellisia, ja vihollisen olot olivat nurjat.

Leevi Moisander, hää o vääpeli Moisander, sankarimme Leevi Moisander, myös vanja kunnioittaa.

Tilaisuuden tullen Leevi saa, lähteä jalkaväkeä tukemaan; näin partioreissuille hän päätyy. Osoittaa siellä hurjat taitonsa, jalkaväki seuraa aitiopaikalta; Leevi toimii, kun samalla toiset jäätyy.

Tykkimies tämä partioretkillä, oli mies paikallaan aina hetkillä, jolloin haukkumaan piti saada pystykorva. Vihreelaattaiset ihastellen katsellen, kuinka Leevi korkojansa maksellen, uuteen uskoon rivejä vanjan sorvaa.

Leevi Moisander, hän on Leevi Moisander, sankarimme Leevi Moisander, korot oli oivat.

Kivääri tuo seitenkuuskakkonen, Leevin käsissä oli ylivertainen, mutta joskus myös koopee on pakko ottaa Kun nopeutta ja tulta tarvittiin, tukeuduttiin koopeen rumpulippaisiin, alivoimasta tullut ylivoima on totta.

Niinpä eversti Hersalo esittää, että Marsalkka Leevin nimittää, nimeään kantavan ristin saajaksi. Esittelyt olivat taustalla painavat, niistä nyt mainittavat nuo katkelmat, käyvät esimerkistä vain murto-osaksi.

Leevi Moisander, vääpelimme Leevi Moisander, sankarimme Leevi Moisander, perustelut vahvat.

Aseenkäsittely poikkeuksellinen, luonnehdinnaltaan taiturimainen, uhkarohkea on ja kylmäverinen. Partioretkiltä kun mainitaan, vankisaldo tuo noin puolisensataa, ja kaikki mukana tuotu tieto tarpeellinen.

Vaikka kaksisataa oli vastassa; vanjaa, niin kävi hän hakemassa, niiden keskeltä suojaan haavoittuneet. Kun vihollinen Moosesta moukaroi, siellä Leevi koko homman sankaroi, torjui muutaman kanssa vastarinnan.

Leevi Moisander, vääpelimme Leevi Moisander, ritarimme Leevi Moisander, näytötkin oli vahvat.

Sodan jälkeen mies rajan takaa, löytää paikan uuden alun alkaa; Suomen Turku Moisanderit ottaa vastaan. Vakuutukset ja asunnot välittää, sota-aika myös mielestä nyt jää, perheessä kasvattaakin kahta lastaan.

Leevi enää mielellään ei sotimaan, palannut, kun siitä häneltä udellaan, sanoi: ”Menneiden olleen vain menneitä.” Parhaan hetken sodasta hän mainitsi, ”se oli hetki, kun rauha taas vallitsi”, ja pääsi asettumaan perheinensä.

Leevi Moisander, näin sanoi Leevi Moisander, Ritarimme Leevi Moisander, puolesta puhui rauhan.

Lepohetki Repolan tiellä, edessä on Tähtinen adjutanttinsa seurassa. 1941.07.08

Leevi Moisander, näin sanoi Leevi Moisander. ritarimme Leevi Moisander, puolesta puhui rauhan.

114. LIIKKANEN TUNNETAAN ARVISTAAN

Heinäkuussa neljäkymment’ yksi Vainikkalassa taistellaan, siellä rohkeus tuli näytetyksi Liikas Arvin, joka mainitaan, tapauksessa tulenjohtajamme, joka kentälle jää makaamaan.

Konetuliaseet siellä laulaa, näin aukeata kun lakaistaan, yksi vain syöksyy tulen alle, tulta uhmaten pelastamaan. Hetken Arvi maassa siinä mietti, sitten lähtee tuleen juoksemaan.

Maali on kersantti Liikkanen, aukean laidan konekiväärien. Sankari on Liikkanen, ei tavoita joukko takaa tähtäinten.

Luodit viuhuu, Arvin ampaistessa kersanttia toista hakemaan, vauhtia on liikaa Liikasessa, luoditkin sen huomata nyt saa. Verissään maanneen asetoverinsa Arvi sieltä niin vain pelastaa.

Niinpä Arvia nyt komentaja ritariksi alkaa esittää, Arvista riittää perusteluja, eversti ne, kun paperille saa. Kehuttu on rauhallisuutta, synnynnäinen johtamiskyky mainitaan

Rauhan ja Talvisodan peruja on taistelutekniikka ja käyttö maaston. Korkealuokkainen johtaja, loistokas on taistelija.

Ykspään luona liike pysähtyy ja sitä Arvi alkaa ratkomaan, niin Arvi itseksensä ryhtyy, rivejä taisteluun kokoamaan. Vaarallisimmat vanjat hän pois hoitaa ja näin vihollinen nyt tuhotaan.

Epäitsekäs on miehen alttius, siihen liittyy vaatimattomuus, alaistensa ihailun valmius ja esimiesten vankkumattomuus. Luottamuksen maininnan myös saa, näin syntyy taas ritari uus.

Kuin isä on hän poikasten, niin lempeä ja ymmärtäväinen. Tarpeen tullen hän tiukasti, käski jos näin tarvitsi.

Semsjärven pohjoispäässä Arvi, taistelussa käteen haavoittuu, syntyi pysyvä vamma hälle, ei siihen auta mikään muu. Hermovamma tuotti särkyä ja näin käden liike iäks rajoittuu.

Rauhaa koitti myöskin Liikkaselle, kotitilan työt näin odottaa, aikaa on taas myös kalastukselle, yhdellä kädellä pallon heittää saa. Polttopuita lähisukulaisille, auttavainen ritari pilkkoo vaan.

Hän ei koskaan halunnut, esiin tuoda, ei tahtonut, että on hän ritari, suomalainen sankari.

Ei tahtonut sitä toistenkaan, hänestä ääneen lausumaan. Kunnian kaihtaminen, syy oli silloisen ajan sen.

Välinpitämätön on, asenne tuo sodaton. Veteraanit ei arvoa saa, se Arvinkin siis vaientaa.

Ja kun koittaa aika uus, jolloin nousee taas ritariuus; Arvostukseen korkeimpaan. ei Arvi sitä pääse kokemaan.

Siksi sinne jonnekin, tän kirjoitan mä kiitoksin. Suomi muistetaan taas sodistaan ja tarina Liikkasen Arvistaan.

Lepohetki Repolan tiellä, edessä on Tähtinen adjutanttinsa seurassa. 1941.07.08