118. SISSIPÄÄLLIKKÖ

Sateinen hetki heinäkuun, päätä ei palella.

Joudutaan taasen taisteluun, ei armoa anella.

Päällikkö tekee päätöksen, tästä hän vetäytyy.

Jää katsomaan nyt Nykänen, miten tilanne kehittyy; näinkö vanjakin vetäytyy.

Nykänen taisteluun, osallistuu kansa muutaman muun.

Sitten sivulle siirtyy seuramaan, kuinka vanjat nyt toisiaan, pari tuntia ampuilee.

Vastakkain he taistelee, sitä Heikki seurailee, sitä ihmettelee.

Muttei kuitenkaan väliin mee.

Takaisin taisteluun, ei tahdo nyt kanssa muun, takaisin taisteluun, takaisin taisteluun.

Jää historiaan Etukukkula, se Nykäsen valtaama.

Johti siel’ sissiosastoa, jälki ol’ tuhoisa.

Perustelut Marskin rististä, esitys eeteeässänä.

Ei sodan aikana julkaista, ei sitä voi vilkaista.

Uhtualle uudestaan, uudestaan.

Uhtualle uudestaan, sissipäällikkö on tullut jäädäkseen. Joukkonsa sieltä komentaen, Lapin sodassa taistellen; joukkonsa edessä astellen, Saksalaiset pois ajaen. Sotaa muistellen, sodan päästään pois puistellen; kirjoittaa kirjan sen, asiansa siinä käsitellen. Sodan taaksensa jättäen, sodan katkeran suolaisen, sissipäällikkönä muistellen. Sodan melskeistä muistaa sen; kaiken olennaisen.

Taistelut taakseen jättäen, Sissisotaa kirjoittaen.

Lepohetki Repolan tiellä, edessä on Tähtinen adjutanttinsa seurassa. 1941.07.08

Kävi Suomella onni, että muuan Määttänen, oli se Onni, joka takana linjojen; aina tehtävät hoiti, niistä hiiskuttu vain ei, kun Määttäsen Onni miehet linjojen taakse vei.

Tuli seitsemän miestä rajan takaa, kun rauha solmittiin. Karhumäkeen, kun sankarit viestin saa: ”Alkakaa tulla kotiin.”

Kuinka Onnin taival sotaan sitten alkoikaan? Talvisodassa hän vääpelöi komppaniaa. Oli rajan seudut tutut hänelle niin, Talvisodassa jo mieheen Ilomantsin luotettiin.

Oinaansalmessa haavoittui tämä vääpeli, ”ei ollut aika kuitenkaan vielä”, näin Onni aatteli.

Onni myöhemmin kertoi, että hänet pelasti; ”rintataskun piällä ollut ampumamerkki.”

Tuo ampumataito oli tarpeen myöhemmin, kun EeÄrPeeneljä sai riviin tän vääpelin.

Oli jatkosota syttynyt; kaikki voimat tarvittiin, niin myös Onni Henrik Määttänen sai taas kutsun riviin. Osasto Kuismasen eli OsKun joukoissa, Onni sodan palveli partionjohtajana.

Kaukopartiossa Onnin sota eteni, nelkytkolme elokuussa hänestä tuli ritari. Perustelut ristiin Päämaja kirjoitti, toista esittelyä ei siis tarvitsisi.

Näillä matkoilla on osoittanut erikoista rohkeutta, kestävyyttä, toverihenkeä ja mielenmalttia. Eräänkin kerran haavoittumisestaan ei maininnut, ajatteli, ettei partiotaan turhaan hermostuttanut.

Polvinuhansa hoiti salaa Onni Määttänen, kolme päivää myöhemmin vasta muille kertoi sen. Että salassa hoiti, hän ampumahaavaa, omien puolella sen jo uskaltaa tunnustaa.

Oli hurjan miehen maineessa jo Onni sodassa, selvisi luotisaateesta, kävi onni sodassa.

”Sillo nuorena sitä tek vaik mitä”, myöhemmin tunnustaa, ritari, jonka urheuden sai vielä mies Ruotsin tunnustaa.

Nelkytneljä syyskuu ja Onni oli miehineen, taas vaeltanut vihollisen syvyyteen. Karhumäki kutsui siellä miehet tähystää, liikennettä seuraa, muonatäydennystä ei nää.

Partio ei yhteyttä saa koti-Suomeen ei, muonakätkölle on lähdettävä, muu nyt auta ei. Yksi mies on vielä kuumeessa, mieliala ei oo hilpein, kirjoittamalla tämän kaukopartion glamourin vein.

Matkalla partio huomaa yhtä järveä sivuuttaessaan, että vastarannalla, ihmiset ruvenneet on tanssimaan. Kaikkea sitä näkeekin, kun partioidaan, keskellä kirkasta päivää näky ihmettelemään saa.

Siten yöksi on pakko pysähtyä vuoksi tuon kuumeisen, Seuraava päivä toi valona koti-Suomeen yhteyden. Oli viesti outo laadultaan, sinä kun sanottiin: ”Sotatoimet loppuneet, tulkaa niin kuin pääsette kotiin.”

Alkuun partio luuli, että Suomeen kävellään, kolmen viikon korpivaellus pisti miettimään. Kosketusta venäläisiin, kun piti välttää, mutta Kyynel helpotuksen sitten välittää.

”Tulkaa paikkaan tuohon sovittuun, teidät sieltä noudetaan”, kolme viikkoa korvessa lentokoneeseen vaihdetaan.

Näin päätöksen sai reissu tää, tän joukon viimeinen, jonka johtajana oli Onni Henrik Määttänen.

Onni tuntojaan kuvaa, kun vesitaso laskeutuu: ”Tunnelmat oli korkialla, kun jalkain alla Suomi tuntuu.” Onnissa loppuun asti säilyi vire positiivinen, Oli hänelle tärkein: Suomi itsenäinen.

Itsenäisyyden takuumiehenä Onni Henrik Määttänen, jonka saavutukset ja suoritukset kuuluu joukkoon uljaimpien. Kunniakkaimman maininnan sodasta Onni saa, Ainoa ritari hän oli, joka eli kohti toista sataa.

Lepohetki Repolan tiellä, edessä on Tähtinen adjutanttinsa seurassa. 1941.07.08