128. KOMENTAJA

Lähti Saksaan, kun muutkin lähti, sieltä oli nouseva Suomen tähti. Etapeilla nähtiin heitä, Jääkäriksi lähteneitä.

Auno Kuiri kansakoulun jälkeen lähtee vaan. Rajan ylittää, Ruotsiin selviää; Lockstedt on määränpää.

Siellä luotetaan, Suomeen uskotaan; vapauteen.

Arcturuksella tuli Vaasaan, Siellä Mannerheimkin paasaa. Antaa tehtävän kunniakkaan, pyytäen vain Suomen vapaan.

Sen jääkärit pyynnön mukaan vaan, kun toteuttaa. Silloin taisteltiin, Suomessa nyt niin, veri veljen punnittiin.

Siitä jatketaan, se on pakko unohtaa; Talvisotaan.

Talvisodassa kapteenina, pataljoonan komentajana. Auno Kuiri mies paikallaan; Summassa kun taistellaan.

Siellä luodaan aivan uutta nyt taktiikkaa. Bensapulloilla ja rotulilla, tuhoo panssareita.

Siel vaunut roihuaa, kun taisto voitetaan, Jatkosotaan.

Jatkosotaan majurina, samat miehet alaisina. Valtasivat Viipuria, muttei Leningradia; jonne pakenevien reitin vaan Auno Tulppaa. Säiniöllä niin, taas verta punnittiin, kun kilpaa siellä juostiin.

Auno voitti sen, käteen haavoittuen, matkaa jatkaa.

Matka jatkui vanhaan rajaan, tuli keväällä vesi majaan.

Herrat käskivät korsut siirtää, Auno pyysi mäet piirtää.

Näin jos pataljoona mäet saa, se helpottaa.

Huumorilla sen, kasvatti hengen; joukkonsa yleisen.

Kuiriin luotetaan, luottamus kohoaa, tunteisiin.

Tunteeton tai tunteellinen; vanjakin on vain ihminen.

Suurhyökkäykseen riittää heitä, Suomeen päin pyrkineitä.

Kuiri miehineen saa taas ottaa vanjat vastaan. Ylivoimainen, on vihollinen, Silti päättävät sen; päätökseen yhteiseen, viimeiseen mieheen, taistellaan.

Perkjärven maisemissa, kolkyt vaunua asemissa. Ne on läpi päästettävä, henkiä on säästettävä.

Miehet katsoo silloin suuntaan joukon johtajan.

Kuiri hymyilee, sanoi, ”ettei tee vaunut mitään ilman bensaa. Stadi ei myy, siinä on se syy, miesten hymyyn.

Vaunut ajavat miinoitukseen, ne hylännyt on sukseen.

Jalkaväki seuraa niitä, Kuiri ei päästä siitä.

Kuten oli sovittu, nyt loppuun taistellaan. Perkjärvi muistuttaa, sieltä ristin saa; komentaja Kuiri.

Mielet kohottaa, olemuksellaan, karismallaan.

Kesäkuu toi Marskin ristin, sai oman rykmentinkin. Pari päivää jälkeen ristin, taas itsensä likoon pisti.

Auno Kuiri sai kokea myös Ihantalan. Ihmeen näki sen, supi-suomalaisen; kaikki on heeroksii.

Lepohetki Repolan tiellä, edessä on Tähtinen adjutanttinsa seurassa. 1941.07.08

Suomi selviää, vaikkei häviäkään. Siis vapauteen.