144. SINIVALKOINEN VIHREÄ BARETTI

Kun Lauri astui sisään portista, ennen sotaa kasarmilla; Kiviniemen kuhistiin vapaaehtoisesta, tuosta pojasta viipurilaisesta. Kai joku sanoi, ”tästä kuulemme”, jos kuuntelemme.

Hän päätti mennä silloin armeijaan, kun ei ollut hällä muutakaan. Leirielämää hän rakastaa, palvellen neljättä pataljoonaa.

Nyrkkeily ja hiihto oli hällä taustalla, siks loistavassa oli fyysisessä kunnossa. Laurista tuli eläinlääkintäaliupseeri, Talvisodassa töpinään veti muu kuin veri, niinpä pian huomattiin, taidot kun nuo todettiin.

Niin ylittyi ei kenenkään maa, ja sieltä muonamikko vangin saa. Eikä mennyt enää aikaakaan, kun hän jo oman partion saa.

Partio tuo kiersi naapurin asemat, niistä siinä teki usein tarpeettomat. Nautti Lauri alaistensa luottamusta, keräsi tärkeätä kokemusta.

Hei, suomalaisia näin, johdetaan edestä päin.

Niin käsky upseerikouluun käy, ei sodan loppuun rintamalla näy.

Niinisaloon kun hän matkustaa, ja upseerikoulutuksen saa. Näin sankartaru tää suomalainen, on alussa ja kerron teille sen, kuinka poika tää viipurilainen, on saksalainen ja amerikkalainen.

Vänrikki Törni koulusta valmistuu, vakituinen virka prikaatista avautuu. Kesällä nelkytyksi Saksaan lähti, vapaaehtoisuus oli johtotähti; ei ura siellä auennut, ei käyttöä ollut.

Mutta samaan aikaan Suomessa, sota oli myöskin alussa. Ensimmäiseen divisioonaan, Lauri ilmoittautua näin saa. Kevyt osasto kahdeksan saa konekiväärijoukkueen johtajan. Hyökkäysvaihe niin vain etenee, kun kookoon vyöstä paukut vähenee.

Sattuipa kerran partiossa, kun Lauri oli vankia sieppaamassa. Että lumipyryssä hän hiihti ansalankaan, muu partio periksi ei silloin aio antaa, vaan ahkioon he pakkaavat, nyt Törnin Lauria.

Neljään tuntiin kenttäsairaalaan, Lauri Törni silloin saatellaan. Sirpaleita paikat pullollaan, on oikealla puolen kehossaan. Niin matka jatkuu sotasairaalaan, ja niinpä Vaasassa toivutaan. Mutta kotitoipumislomaltaan, ei palaa Vaasaan, vaan etulinjaan.

Asemasotavaihe; tuo kun koittaa, VATI-komppaniat päätetään perustaa. Lauri Törni tulee yhden päälliköksi, jääkäreiden silloiseksi esihenkilöksi. Uudelleen organisoidaan desantintorjuntaan.

Neljäkymmentäkaksi miestä vaan, komppania on nyt rungoltaan. Suunniteltu desantintorjuntaan, ja vaativat tehtävät se hoitaa.

Partioretket arjessaan, väijyttää ja miinoitteet rakentaa. Linjan takaa maaston, kun varmistaa, ja desantit tarpeen tullen puhdistaa.

Nelkytkolme joulukuussa käskyn Lauri saa, vapaaehtoisista komppanian perustaa. Hyökkäystehtäviin se oli tarkoitettu, runkona tuo aiemmin perustettu joukko nyt Laurin on; alku Törnin osaston.

Joulukuun kolmas Tee hihaan, siniseen kolmioon laitetaan. Teen läpi iskevä salama, on joukkoa hyvin kuvaava. Näin tästä osasto Törnistä, puhutaan iskevänä nyrkkinä. Näin komentajaksi vaihtuva Unokin, saa käyttöön joukon täysin uniikin.

Osasto Törnin miehistöltä, edellytettiin hyvää fyysistä; kuntoa ja valioluokan sotilastaidot henkistä kestävyyttä, näytti miehet aidot. Törnin maine oli kasvanut, myös vanja on tunnustanut.

Sana Törnistä kiiri myös rajan taa, Moskovan Tiltu kolme miljoonaa, radiossa päivittäin lupaa, sille joka Törnin pään nyt saa. Valitettavasti ei vaan, löydy ketään häntä parempaa. Ja näin päänsä hän pitää saa, ja sen Moskova myös huomaa.

Kesällä nelkytneljä kenraali Fagernäs, Päämajaan sitten esitystä vääns. Oli perusteita tullut johtamisesta, suvereeniteetin puolustamisesta. Lisäperusteita tarvittiin, ne aakoossa kirjoitettiin.

Lauri Törni joukkonsa johdossa, osoittanut ominaisuutensa. Soturin taidot ja neuvokkuutta, ja ollut erinomaisen rohkea. Tiedustelutiedot mainittiin, ja se kun Tsalkissa painittiin; vastassa kaksi rykmenttiä, ne ei vastaa Osasto Törniä.

Niin monen sadan pään mies Lauri on, näin sinetöi hän Suomen ja vanjain kohtalon. Siinä se jatkosota loppuun meni, ei päässyt Lapin sotaan, vaikka aneli. Muutamat aseet piilotti ja Saksaan matkusti.

Saksassa kolmannen kerran saa, mies Viipurin nyt vanjaa vastustaa. Mut niin vain Saksankin romahtaa, ja liittoutuneet jännän vangin saa. On kapteeni tämä suomalainen nyt myös kapteeni saksalainen. Ja erittäin taistelutaitoinen, tulkinta on liittoutuneiden.

Vaikeuksitta sitten vanki tää, vankileiriltä karkaamaan päästetään. Käsiase mukaan ja vähän patruunoita, mitäs liittoutuneet, no onhan noita. Pakomatka oli alkanut, oli Suomeen suunnannut.

Kotimaahan Auli Haapalainen, tuli joukossa muiden suomalaisten. Passi oli uusi vain rajoja varten, siksi Törni oli nyt Haapalainen. Uusi alku Suomessa, ja nimi oikea.

Ei pitkään mennyt, kun saa oven taa, valpon miehet kotoo hakemaan. Maanpetturuudesta tuomion saa, kuusi vuotta kuritusta tuomitaan. Kaksi kertaa karkaa vanki tää, on hänen vaikea ymmärtää, mikä on Suomen määränpää, mihin tämä kaikki tähtääkään.

Joululahja vuonna nelkytkahdeksan, aaton aattona tuntuu tulevan. Presidentti ehdonalaiseen armahtaa, ja hänen upseeriarvon palauttaa. Ja on kansalaisluottamusta, nyt jälleen Laurilla.

Niin tarina saa jatkon Ruotsissa, missä on nyt turvallista. Varsinkin, jos Suomessa olet kätkenyt sä aseita. Ei Ruotsi Lauria tyydytä, ei edes kihlattu pysäytä. Kun kutsuu vapaus ja maailma, sotilaan on vain jatkettava.

Niin Amerikka nyt alokkaan saa, jolla ikää vasta on kolkytviis vuotta. Hän amerikoissa alkaa legendaksi kasvaa, Erikoisjoukkojen rattaiden rasvaa on tämä mies Viipurin arvossa kersantin.

Marttinen viestiupseeriks ohjaa, ja Lauri kurssin saa suorittaa. Ja nimi siinä myös muutetaan, hänet Larry A. Thornena tunnetaan. Saksaan ja Italiaankin käy tie, erikoisjoukot maailmalle vie. On Törni kysyttyä seuraa, kun paha paikka taas kohdataan.

Yksi tunnettu on tuo tarina, jota kerrotaan Iranin vuoristosta. Ei muut joukot pääse luokse tippuneen koneen, katseet kääntyvät kapteeni Larry A. Thorneen; Hän koneen löytää ja sen hävittää räjäyttäen.

Räjähdys Iranin vuoristossa, oli kuin räjähdys se seuraava, joka kuului sademetsän sumusta, jolle ei ollut kuulijoita. Sai paikka vuodet olla rauhassa, mutta samalla vuosisadalla, paikalle löytää retkikunta, jossa Törnin sukulainen mukana.

Kun kolme vuotta Iranista, oli mennyt, niin Lauri oli Vietnamissa. Oli lokakuun kahdeksastoista vuonna kuuskytviisi, kun kapteenille käskettiin, ”nouse kopteriisi.” Viimeinen lento oli alkanut, oli miehet kadonnut.

Sä huono oli jo lähtiessä; sumua ja pilvet vuoren rinteissä. Taustalla tiedustelutehtävä, jota hoiti tuttu ryhmä. Oli paluumatka alkanut, kun yhteys oli heihin katkennut. Se yhteys sitten oli kateissa, kolmekymmentä neljä vuotta.

Niin Arlingtonin sotilashautausmaa, vielä uuden haudan suomalaisen saa. On Lauri palannut taas merten taa, kun kutsuu viimeinen kotimaa. Marskin risti, Rautaristikin, tähdet on Purppuran ja pronssin. Nyt tullut risti viimeisin, on risti tuo kivisin.