164. VASTAHYÖKKÄYS

Sippolasta maailmalle lähti tämä mies haminalainen, aivan ensluokkainen.

Kävi koulunsa siellä, oli upseerin tiellä; hän myös suojeluskuntalainen.

Lähti varusmieheksi, ratsu; sellaiseksi, tuli kotikaupunkiin. Reserviupseerikurssi, jota kadettikurssi; seuras ja meni rykmenttiin.

Tunnelma Euroopan lämpee, varusmiesten kanssa itään lähtee.

Jiiär kaksiyksi puolustus syvä, hän päällikkönä. Muolaanjärvi ja Näätälä pidettynä. Taasiolampi, Kattilaoja ja Kämärä läpikäytynä.

Talvisodasta tullaan selvittynä.

Jatkosodassa hän Jiiär seiskan, toisen pataljoonan, on komentaja.

Puolet joukosta oli vasta, pari viikkoo palvelleita alokkaita.

Kuitenkin sama pataljoona, kolme viikkoa myöhemmin meni Tyrjästä läpi.

Osoitti hyökkäyshenkee ja eteenpäin menee, sen kaiken komentaja näki.

Siel’ Ahola johti kärjestä, vihollisen tuhos komentopaikan edestä.

Sai elokuussa soiton hän Laatokan rantaan, piti selostus antaa. kysyi Arvo eversti Blickiltä kantaa.

”Saiko nopeammin paikat selvittää, kartan nimillä?”

Kapteeni tekee niin, Blick sitten myöntää.

”Siihen kohtaan karttaa oli merkitty, että siinä on Kaksperseenmäki.”

”No, no sanoi Blick, minä halusin tietää mitä reittiä joukko kävi.”

”Kartan mukana edettiin, siihen reitti piirrettiin, Paskanotkoa pitkin.”

Ei tilanne parannu, kun karttaa katsonut, kapteeni jatkoi.

Asemasota vaiheen jälkeen Arvon taitoo tarvittiin jälleen.

Vanjain suurhyökkäystä, kun vastustettiin, Arvo nimitettiin.

Erillisen pataljoonan komentajaksi määrättiin. Ehnroothin määräyksestä vihollinen heitettiin, asemat pelastettiin. Siiranmäessä tosissaan, kun taisteltiin.

Oli juhannuksen aatonaatto, kun tälli tuli silloin Äyräpäässä. Kranaatin täysosuman telttaan vei; kuusi miestä, hetken humisi päässä. Se oli ensmäinen kerta, Arvon korvista verta, vuosi ja hän on umpikuuro. Komentaja ei paikkaa jätä nyt verta vaikka, keho jo valuttaa.

Aina edestä hän johtaa, aina ylivoiman Arvo kohtaa.

Kun sitten koittaa se aika, viimein heinäkuu, ja vaihtuu vastuu. Siinä meinaa silmät miehiltä kastuu. On pataljoonan vahvuus komentaja, ja vänrikki Sekä kakskyt miestä, jotka on rikki.

Kaiken jälkeen ei Aarne Blick voi muuta kuin kirjoittaa esityksen.

Ahola on tehnyt päivätyön, joka ansaitsee nyt nimityksen.

Marskin ristin hän saa, tykistön pelastaa, ja aina pitää pinnan.

Varsin tarmokas on ja lannistumaton, myös maksaa hinnan.

Sodan jälkeen vankeuteen. Asekätkijät toteutetaan ankeuteen.

Kaksi vuotta menee kiven sisässä, kun on epäilty tässä. Nyt sankari olis asekätkennässä. Aseveli Aimo Raassina vapauttaa, ja näin Arvoa auttaa.

Pääsee töihin myös Ehnroothin kautta.

Ei Arvo tahdo armeijaan töihin jäädä, muu on määrä. Siviilielämä jatkuu Äyräpäänä. Ei töihin pääse edes Valiolle, koska tuomiolle itätuuli puhaltaa huomiolle.

Lopulta elämä suopeasti, soljuu loppuun asti. Löytyy Turusta elämän viimeinen rasti. Jälleen tullut on aika kunnioituksen, pois aika unohduksen. On aika myös suurten kiitosten.

Kauhajoelta lähtenyt maanviljelijä huokaa, vihollinen on hellittänyt, hän käskee miehilleen: ”Juokaa.” Muu pataljoona ehtii, nyt tilanteeseen lopulta mukaan, ilman Anttilan rohkeutta, ei tiedä miten ois.

Alikersantti, joukkonsa eessä, aina hän valmis on toimimaan. Allan Sylvester jälleen pinteestä selviää rohkeudellaan. Jota koko uuvuttava sota pitkään päässyt on testaamaan, ”Voiko tätä sotaa kukaan voittaa”, näin rintamalla aatellaan.

Asemasodan aikana jo Allan nuo taitonsa näytti; neljäkymmentä kertaa, niitä partiossa kun käytti. Oli yksi kerta muodostua jo miehen kohtaloksi, kun vanki venäläinen valehteli erään saaren autioks.

Suomalaiset pahki, menee saaren rantaan; Kuolema siellä korjaa viljaa. Anttilakin kaatuu silloin osumasta, ja silmiin katsoo kuolemaa, joka ei kuitenkaan sillä kertaa ole tarkoitettu Anttilaan. Tajuttomuus pelastaa, kun vanja tarkkoo saalistaan.

Suurhyökkäyksen alettua taisteltiin Ipanassa, tuossa Vammelsuun etummaisessa tukikohdassa. Rumputulta he saivat siellä silloin ottaa vastaan, Ratkaisuna huonot vaihtoehdot ainoastaan.

Mutta Anttilapa keräs kaikki joukot ja alkoi vastahyökkäykseen, näin vastustaja joka kerta lyötiin takaisin, moneen kertaan veriseen. Anttilan puolustustahto vaikutti tilanteeseen, ei asemista luovuttu, kun käskystä jättäen.

Vammelsuusta Viipurinlahteen Allanin taistelu vaihtuu. Siellä jatkaa hän tekojaan ja taas viholliselta henki haihtuu. Maihinnousun miehineen torjuu, lyö vanjat takaisin veneisiin, alkaa vanjankin usko horjuu, toiminta täysin tyrehtyy.

Ja näin Allan jatkaa Ilomantsissa, sankariteot seuraa kun saa, yhden ryhmän kanssa vahvan vihollisen asemista hän irtauttaa. Lehmivaarassa vihollinen selkään pääsee tulemaan, Anttilapa siellä asianlaidan yksin korjaa kohdalleen.

Vielä Lehmivaara nähdä sai yhden sankariteon; vaunuilla murtautuva joukko sai kokea Anttilan menon. Ei tää pelännyt vaunuja vastaan; yksin lähteä kokeilemaan, jalkaväki ainoastaan, siinä harvenee.

Niin Ilomantsin Allan ottaakin haltuun, ajan hän saa taas puolelleen. näin levossa ollut pataljoona ehtii, tilannetta se jo, kun paikkailee. Tilanne saatiin palautettua pataljoonan voimilla, kiitos Allan Anttilalle; yhden miehen toimista.

Edelliset riittivät päättäjille näytöiksi, Hämeen ratsurykmentin komentajalle esittelyn täytöiksi. Niinpä everstiluutnantti Palmgren, Marskin ristiä esittää; lisää perusteita ei tarvita, edelliset kyllä riittää.

Kiitos Allanille rohkeudesta silloin, kun jokaista miestä tarvittiin, kiitos Allanille, sen mä sanon illoin, isänmaasta joukolla kiitettiin. Onneks oli silloin tuollaiset miehet, jotka muita ajatteli. joille Suomen vapaus yksin riitti perusteeksi.