Passivisuus kostautuu tulevaisuudessa

Isännöitsijä Elina Liimatainen on nähnyt, mikä on lopputulos, kun peruskorjauksia siirretään vuodesta toiseen. Hän toivoo hallituksilta ja isännöitsijöiltä pitkäjänteistä suunnittelua ja taloudellista varautumista tuleviin korjauksiin.

TEKSTI JA KUVA: TIMO SILLANPÄÄ

Jos yhtiön hallitus ei kykene etsimään ratkaisuja pulmiin, on paljon isännöitsijästä kiinni, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu.

– Olen viime aikoina miettinyt, mikä oikeastaan on isännöitsijän vastuu. Käytäntö on osoittanut, että joidenkin asunto-osakeyhtiöiden hallitukset vaativat isännöitsijältä aktiivisuutta, jotta asioita saataisiin vietyä eteenpäin, miettii Äänekoskella toimivan Loistoisännöinti Oy:n yrittäjä Elina Liimatainen

Liimatainen perusti isännöitsijätoimiston pari vuotta sitten. Ennen yrityksen perustamista hän opiskeli tradenomiksi (amk), työskenteli syyttäjänsihteerinä, teki sivutoimisesti asunto-osakeyhtiöiden kirjanpitoa ja suoritti isännöinnin ammattitutkinnon.

– Haluan, että hoidamme asiakkaidemme asiat huolellisesti. Siksi työmäärä per isännöitsijä ei saa olla liian suuri.

Liimataisen mukaan Keski-Suomessa asuntojen arvo vaihtelee suuresti sijainnin mukaan.

– Jyväskylässä tilanne on paras, mutta taantuvissa kunnissa asuntojen arvo laskee. Äänekoskella asuntojen arvoa nostavat teollisuuden investoinnit ja kaupungin aktiivinen elinkeinopolitiikka.

Entä sitten, kun edessä on miljoonan remontti?

Liimatainen on törmännyt haasteelliseen tilanteeseen. Hän lähti isännöitsijänä etsimään ratkaisuja 1950-luvulla rakennetun pienkerrostalon ongelmiin. Vaikeudet olivat tiedossa, kun Liimatainen suostui isännöitsijäksi, mutta hän ei halunnut jättää yhtiötä pulaan.

– Taloyhtiössä kostautuu nyt takavuosien passivisuus. Edessä olisi ainakin miljoonan euron remontti, jotta kaikki korjausvelat saataisiin kuitattua.

Jotta yhtälö ei olisi liian yksinkertainen, talossa on sattunut useita vesivahinkoja, joita vakuutus ei ole puutteellisen kiinteistönpidon vuoksi korvannut. Ensimmäisiin korjauksiin yhtiöltä vielä löytyi rahaa, mutta nyt yksi asunto on ollut pari vuotta asumiskelvoton vesivahingon vuoksi. Rahaa ei ole, eivätkä pankit myönnä lainaa.

– Aloitin isännöitsijänä yhtiössä tämän vuoden alussa. Usean asunnon vastikkeet olivat maksamatta, eikä niiden saamiseksi ollut käynnistetty perintää tai hallintaanottoa.

Liimatainen on etsinyt tilanteeseen ratkaisuja. Kahden asunnon osalta on käynnistetty hallintaanotto. Kolmen huoneiston osalta hallintaanotto ei ole järkevä toimenpide, kos- ka kesken jääneiden remonttien vuoksi niitä ei pystytä vuokraamaan, eikä taloyhtiöllä ole rahaa viedä korjauksia loppuun. Maksamattomia vastikkeita on noin 70 000 euroa.

Hallitus on päättänyt, että kiinteistö myydään ja asunto-osakeyhtiö lakkautetaan selvitystilan kautta. Ratkaisun on nähnyt konkurssia paremmaksi myös Liimataisen konsultoima juristi.

Mitä pitäisi tehdä, että pahin ei toteutuisi?

Haastava kohde on saanut Liimataisen miettimään, miten vastaavilta tilanteilta vältyttäisiin.

– Vastikerästejä ei pitäisi päästää syntymään ja kirjanpito tulisi hoitaa asianmukaisesti, hän sanoo.

Asunto-osakeyhtiöille suositellaan 2–3 kuukauden vastikkeita vastaavaa kassapuskuria. Liimataisen mielestä taloudellinen varautuminen voisi ulottua vielä pidemmälle tulevaisuuteen.

– Rakennusten korjausohjelman pitäisi ulottua 10 vuotta eteenpäin. Suunnitelmien tulee pohjautua rakennusalan asiantuntijan tekemään kuntoarvioon.

Liimatainen tiukentaisi myös asunto-osakeyhtiöiden talouden valvontaa. Hän on miettinyt pitäisikö tilintarkastus vaatia myös pienimmiltä taloyhtiöiltä.

– Tilintarkastaja huomaa kaikenlaiset epäselvyydet tilinpäätöksessä. On hyvä, että yhtiöiden kipupisteistä keskustellaan nyt.