Jyväskylän viimeinen porvariskoti

Keski-Suomen Kiinteistöyhdistyksen omistukseen vuonna 2022 tulleen, Kirkkopuiston reunalla sijainneen puutalon alkuvaiheista oli tarina Kiinteistöviestin edellisessä numerossa. Kun rakennus oli siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1914, alkoi talon historiassa 95 vuotta kestänyt Fredriksonin suvun viiden sukupolven pituinen ajanjakso.

Uuteen rakennukseen muutti ensimmäisenä tehtailija ja pankinjohtaja Anton Fredriksonin poika Onni vaimonsa Signen kanssa. Toiseen päätyyn sijoittui vuokralaisena pormestari Hjalmar Hollmérus. Onni Fredriksonista oli tullut edellisenä vuonna A. Fredriksonin Lakki-, kravatti- ja hansikastehtaan toimitusjohtaja. Itse tehdas toimi viereisellä tontilla. Rakennuksen siirron nykyiselle paikalleen hoitanut Anton Fredrikson muutti taloon vuonna 1929 jäätyään leskeksi. Hän kuoli vuonna 1933.

Onnin ja Signen ensimmäinen lapsi, Eero, syntyi taloon alkusyksyllä 1914, vain muutama kuukausi muuton jälkeen. Tehtaan toimitusjohtajana vuosina 1953–1975 toiminut Eero Fredrikson asui talossa koko ikänsä, vuoteen 1999 asti. Samana vuonna Eeron ja puolisonsa Leilan vanhin lapsim Timo perheineen muutti lapsuudenkotiinsa, jossa he asuivat kahdeksan vuotta.

Fredriksonin lakkitehtaan toimitusjohtaja Onni Fredrikson perheineen yhteiskuvassa vuonna 1940. Vasemmalla vaimo Signe ja nuorempi poika Lasse, oikealla tuleva toimitusjohtaja Eero Fredrikson.

Näkymä Fredriksonien tontille vuonna 1952. Etualalla lakkitehdas, sitten kotitalo ja sen takana Jyväskylän lyseo.

Vuosikymmenten kuluessa talossa asui siis useita suvun perheitä. Lisäksi asujaimistoon kuului vuosien aikana lukuisia kotiapulaisia. Alakerran toiseen päähän erotettiin pienempi puoli ja suurempi perhe hallitsi rakennuksen toista päätä. 1950-luvun alkupuolella Eero Fredrikson myös rakennutti vintille makuuhuoneen, kaksi lastenhuonetta ja kylpyhuoneen. Sekä koko taloon keskuslämmitysjärjestelmän.

Koska Fredriksonien jokaisella sukupolvella on ollut merkittävä osuus ja vaikutus kaupungin liike-elämässä, yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä kulttuurielämässä, oli selvää, että se näkyi myös monella tavalla kotitalossa. Siellä on pidetty arkiasumisen lisäksi lukuisia juhlatilaisuuksia, kokouksia ja konsertteja. Myös monipuolinen historian harrastus heijastui interiöörissä muotokuvina, karttoina, eriaikaisina huonekaluina ja muina käyttöesineinä.

Sisäkuvat on otettu 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Timo Fredriksonin perheen asunnosta. Tässä kuvassa näkymä kadun puoleisiin huoneisiin.

Yleiskuva salista

Pääkonsuli Eero Fredrikson kotinsa salissa kesällä 1993. Taustalla oikealla belgialainen gobeliini.

Signe Fredriksonin hankkima kaappikello oli yksi sisustuksen katseenvangitsijoista.