Kiinteistöliitto Keski-Suomi 120 vuotta mukana Jyväskylän kehityksessä

Kesä 1903. Jyväskylä oli 3 000 asukkaan kaupunki, joka oli jo saanut mainetta koulu- ja kulttuurikaupunkina. Siellä olivat puolisen vuosisataa aiemmin aloittaneet toimintansa ensimmäiset suomenkieliset poikien ja tyttöjen oppikoulut sekä opettajaseminaari. Myös kolmen vuoden välein järjestetyt laulu- ja soittojuhlat olivat vahvistaneet Jyväskylän tunnettuutta eri puolilla maata.

Vuonna 1837 perustettu Jyväskylän kaupunki rakentui lähes avoimeen rinnemaastoon Jyväsjärven ja taustalla nousevan Harjun väliin. Vain muutama rakennus ja markkinapaikka kojuineen oli purettava arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirtämän ruutuasemakaavan alta. Edellisellä vuosikymmenellä tapahtuneen Turun tuhoisan kaupunkipalon seurauksena uudet asemakaavat määräsivät mahdollisen kaupunkipalon leviämisen estämiseksi leveät kadut sekä pakolliset puuistutukset tonttien takarajoille.

Jälkimmäisen määräyksen vaikutukset näkyvät yllä olevassa, 65 vuotta myöhemmin otetussa Jyväskylän kaupunkisilhuetissa. Millään ei voisi arvata, että kuva esittää piharakennukset mukaan lukien noin puolen tuhannen rakennuksen tiivistä kaupunkia. Vain rannan tuntumassa näkyvät puutalot antavat pienen vihjeen siitä, mitä täyteen mittaan kas- vaneiden lehtipuiden keskellä saattaa olla.

Vuonna 1897 rantaan valmistuneen rautatien takana näkyvistä taloista nykypäivään ovat säilyneet vasemmalla tummanpunaisen Parviaisen makasiinin takana erottuva, Toivolan pihana nyt tunnetun päärakennuksen pääty ja saman tontin piharakennusten rivistö sekä kuvan oikeassa reunassa näkyvä asemapäällikön talo.

Harjun päällä erottuu vuoden 1887 lauluja soittojuhlille valmistunut Ihantolan näkötorni. Vasemmalla kuvan ulkopuolella laivalla ja junalla kaupunkiin saapuvia tervehtivät 1880-luvun alussa valmistuneet Seminaarin tiilirakennukset. Tulevaisuuteen puolestaan viittaavat kaupungin tiilikirkon ja sen vasemmalla puolella näkyvän, nelivuotiaan Kunnallistalon puiden yläpuolelle nousevat hahmot. Juuri tuohon Kunnallistaloon kokoontuivat kesäkuussa 1903 muutamat talonomistajat ensimmäiseen kokoukseensa perustaakseen yhdistyksen valvomaan kiinteistöjen omistajien etuja.

Tehtäviä uudella yhdistyksellä riittikin, sillä kaupunki alkoi nopeasti kasvaa 1900-luvun alusta lähtien. Koska ruutukaava-alue oli rakennettu täyteen puutaloja jo parikymmentä vuotta aikaisemmin, alkoi asutus kaavoitettujen tonttien puuttuessa laajentua osin hallitsemattomasti kaupungin rajojen taakse muun muassa Keljon suunnassa, Nisulassa, Tourulassa ja Taulumäellä. Vasta vuonna 1910 vahvistettiin ensimmäinen suuri asemakaavalaajennus. Nyt vapaita tontteja oli saatavilla etelässä kaupungin rajana toimineelle Kramsunkadulle saakka, lännessä Mäki-Matin suunnalla ja pohjoisessa laajasti Puistokadun molemmin puolin.

Väkiluvun voimakas kasvu – vuonna 1930 jo 7 300 asukasta – alkoi näkyä kaupunkikuvassa myös uusina kerrostaloina. Ensimmäinen suuri asuinkerrostalo oli Alvar Aallon suunnittelema Aira-talo Tapionkadulla 1926. Sitä seurasivat kymmenluvun lopulla Vanhana Tiilitalona myöhemmin tunnettu kerrostalo ja sitä vastapäätä Mäki-Matin asuin- ja liiketalo Kauppakadun alapäässä. Oman kokonaisuutensa muodostivat Kirkkopuiston ympärille vuonna 1930 valmistuneet neljä suurta kerrostaloa: tammikuussa Toritalo, helmikuussa vihittiin käyttöön Suoja-talo, heinäkuussa Keskisuomalaisen talo ja joulukuussa Säästöpankin talo.

Seuraavana vuonna kiinteistöyhdistyksen viralliseksi nimeksi tuli Jyväskylän Asuntokiinteistöyhdistys.

Seuraava ”hyppäys” tapahtui vuonna 1941, kun kaupunki laajeni jälleen. Uusia alueita olivat muun muassa Tourula, Lohikoski, Hals- sila ja Keljo. Liitoksen mukana Jyväskylä sai alueelleen pari suurta teollisuuslaitosta, Kankaan paperitehtaan ja Valtion kivääritehtaan. Laajennuksen seurauksena kaupungin väkiluku kaksinkertaistui 22 000:een asukkaaseen. Sotavuodet kuitenkin hidastivat kasvua ja rakentamista usean vuoden ajan.

Sotien jälkeen alkoi kiivas rakentamisen jakso, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Muutos näkyi kaupunkikuvassa kolmella tavalla. Ensinnäkin keskustan ruutukaava-alueella alkoi vanhojen puutalojen tilalle nousta kerrostaloja. Parhaimmillaan 1960-luvun alussa valmistui keskustaan toistakymmentä uutta kerrostaloa vuodessa. Samalla katukuvasta hävisivät yksi kerrallaan vanhat puutalot piharakennuksineen ja puutarhoineen. 2020-luvun alussa 1800-luvulla rakennetuista reilusta puolesta tuhannesta rakennuksesta on jäljellä kymmenkunta. Yksi niistä on KeskiSuomen Kiinteistöyhdistyksen omistukseen hiljattain tullut, Kirkkopuiston laidasta nykyiselle paikalleen vuonna 1915 siirretty entinen ravintola- ja pankkirakennus.

Toiseksi, aluksi sota-aikana jälleenrakennuskaudella 1940-luvun alussa ja laajemmin sodan jälkeen, kaupungin lähiympäristöön valmistui satojen tyyppipiirustuksilla toteutettujen omakotitalojen muodostamia aluei- ta. Näin syntyivät tai entisestään laajenivat muun muassa Kypärämäki, Köhniö, Mattilanpelto, Tuohimutka, Halssila ja Lohikoski. Vuoden 1965 alueliitoksen jälkeen myös Jyväsjärven takaiset Kuokkalanpelto ja Tikka kuuluivat tähän joukkoon.

Kolmantena keskikaupungin ja sen reunaalueiden rakentamisen oheen tuli kaupunkimaisemaan 1950-luvun lopulta lähtien kokonaan uusi kaupunkiympäristötyyppi, lähiö. Aluksi niitä suunniteltiin ja rakennettiin pitkälti arkkitehtuuri edellä, kuten Viitaniemi ja Kortepohja.

Nopean väestökasvun seurauksena vähitellen alueiden suunnittelun keskeisiksi tekijöiksi sekä sijainnin että rakentamisen kannalta muodostuivat taloudellisuus ja elementtiteollisuudessa tapahtunut kehitys. Näin syntyivät muun muassa Kangasvuori, Keltinmäki ja Huhtasuo. Kuokkalan keskustan rakentamista varten järjestettiin sen sijaan arkkitehtikilpailu 1970-luvun lopulla.

Uudella vuosituhannella yhdeksi avaintermiksi on muodostunut täydennysrakentaminen. Toisaalta lähiöiden ja keskikaupungin väliin jääneitä tyhjiä alueita hyödynnetään uudisrakentamisessa ja toisaalta varsinkin keskikaupungilla jopa yksittäisten kerrostalotonttien vapaisiin nurkkiin nousee uusia ker- rostaloja. Parhaimmillaan yli 10-kerroksisia. Esimerkiksi vuonna 1915 keskelle kaupunkia, pääkadun varrelle Kauppakatu 13 tontille sen omistaja rakensi piharakennuksen, johon kuului halkovaja, talli ja sikala. 106 vuotta myöhemmin viereiselle tontille nousi vuonna 1957 valmistuneen kerrostalon seuraksi kaksi uutta kerrostaloa, toinen 7- ja toinen 9-kerroksinen!

Alakuvassa on näkymä Jyväsjärveltä kaupunkiin 2020-luvun alussa. 120 vuotta sitten etualan Lutakko oli rakentamatonta vesijättömaata. Schaumanin vaneritehdas aloitti toimintansa niemellä vuonna 1912. 75 vuotta myöhemmin ilmoitettiin tehtaan toiminnan lopettamisesta, ja samalla julkistettiin jo ensimmäiset luonnokset uudesta Lutakon alueen ilmeestä. Nykyään alue on 3 200 asukkaan moderni kaupunginosa, jota täydentävät messukeskus ja useat liikerakennukset. Vaneritehtaan ajasta muistuttavat tehtaan piippu, muutama tiilirakennus sekä oikealla näkyvä punakattoinen tehtaan isännöitsijän entinen asuintalo, Schaumanin linna.

Yli 140 000 asukaan Jyväskylän kaupunkikuvaa hallitsee Harjun laella Ihantolan näkötornin paikalle vuonna 1953 rakennettu Vesilinna. Toinen maamerkki, Matti Nykäsen mäki Laajavuoressa näkyy taustalla oikealla.