Soten tavoitteet kirkkaana mielessä

Teksti: Martti Ahlstén

Kuva: Valtioneuvosto

Hallitus ja yksityisen terveydenhuollon toimijat ovat jokseenkin samaa mieltä sote-uudistuksen tavoitteista. Hallitus kuitenkin pyrkii tavoitteisiin vähentämällä yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa. LPY:n mukaan se vaarantaa soten tavoitteiden saavuttamisen.

Sote-uudistusta on tehty Paavo Lipposen toiselta hallituskaudelta vuodesta 1999 alkaen. Vieläkään ei ole tullut valmista, vaikka tarpeesta ollaan yksimielisiä ja myös tavoitteista jokseenkin yksimielisiä. Keinojen suhteen on jonkin verran näkemyseroja, mutta nekään eivät loppujen lopuksi ole kovin suuria. Mistä siis kiikastaa?

”Suomen palvelujärjestelmän korjaamisessa on ollut henkisenä esteenä se, että meidän mallimme oli pitkään toimiva ja on sitä monelta osin edelleen. Vanhan korjaaminen on usein hitaampaa kuin kokonaan uuden luominen. Myös pyrkimys luoda ideaalijärjestelmä kerralla valmiiksi on vaikeuttanut uudistuksen toteuttamista. Olemmeko asettaneet riman liian korkealle?” LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen pohtii.

Partasen mielestä Suomen sote-palvelujärjestelmää on vuosikymmenten saatossa paikattu sieltä täältä tarpeen mukaan. Tämä toimintatapa ei enää riitä. Toimimattomia osia ei kannata enää korjata vaan ne pitää purkaa ja rakentaa kokonaan uutta.

TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN RATKAISUKSI

Ismo Partasen mukaan sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet ovat olleet jokseenkin samat kaikilla uudistusta yrittäneillä hallituksilla. Ne on vain puettu sanallisesti hieman eri muotoon. Lisäksi kukin hallitus on halunnut samalla edistää sote-uudistukseen suoraan liittymättömiä poliittisia tavoitteitaan. Tämä on osaltaan lisännyt soten toteuttamisen vaikeuskerrointa.

Partasen mukaan kaikkien hallitusten yhteisenä tavoitteena on ollut palveluiden saatavuuden, oikeudenmukaisuuden ja saavutettavuuden parantaminen siten, että jokainen saa tarvitsemansa hoidon ja hoivan. Tämä tavoite on kyettävä saavuttamaan julkisen talouden kantokyky turvaten.

”Haasteena on ollut ja on se, että näitä tavoitteita on edistettävä samanaikaisesti. Voimme esimerkiksi lisätä rahoitusta, jotta palveluita olisi riittävästi saatavilla, ja huolehtia siitä, että tuo lisärahoitus jaetaan oikeudenmukaisesti. Mutta silloin on vaarana, että talouden kantokyky heikkenee. Jos taas turvattaisiin ensisijaisesti julkisen talouden kantokykyä, jouduttaisiin leikkausten tielle eikä palveluiden riittävyyttä ja saatavuutta kyettäisi turvaamaan”, hän pohtii.

Partanen painottaa, että tavoitteet on mahdollista saavuttaa vain siten, että koko palvelujärjestelmän tuottavuutta onnistutaan parantamaan merkittävästi. Toimintaa on tehostettava järjestelmän kaikissa osissa: järjestämisessä, tuottamisessa ja rahoituksessa.

TAVOITTEET JA KEINOT SEKAISIN

Ismo Partasen mielestä yksi sote-uudistuksen suurista hämmentäjistä on ollut se, että valmistelussa ovat menneet sekaisin uudistuksen tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi edellistä hallitusta moitittiin sen tavoitteeksi asettamasta valinnanvapaudesta.

”Eivät valinnanvapaus tai kilpailu ole tavoitteita vaan keinoja. Kilpailun tiedetään tehostavan toimintaa kaikilla toimialoilla. Terveydenhuollossa yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden on todettu kirittävän tuloksekkaasti julkisen terveydenhuollon yksiköitä kehittämään omaa toimintaansa. Tämä tuli todistetuksi esimerkiksi Juha Sipilän hallituksen valinnanvapauskokeiluissa”, Partanen kertoo.

Valtioneuvosto

Vanhan korjaaminen saattaa olla työläämpää kuin kokonaan uuden rakentaminen. Mutta kun toimeen tartutaan, tulosta tulee vain yhteistyöllä. Kuvassa Eduskuntatalon peruskorjausta vuonna 2016.

Hanne Salonen, eduskunta

Valtioneuvosto

Toinen esimerkki keinojen ja tavoitteiden sekoittamisesta on kysymys sote-integraatiosta. Se tarkoittaa, että terveydenhuollon palveluissa pitää olla mukana sosiaalitoimen näkökulma ja päinvastoin. Tällöin ihmistä pystytään auttamaan kokonaisvaltaisesti. Ei riitä, että lääkäri kirjoittaa reseptin, jos asiakas ei pysty käymään apteekissa eikä hänellä ole tukenaan ketään, joka voisi auttaa.

”Sote-integraatio on hyvä väline palveluiden parantamiseksi. Kun siitä tuli tavoite, integraatiota alettiin ajaa myös tilanteisiin, joissa sitä ei tarvita. Sote-integraatiota saatetaan tarvita, kun tehdään diabetespotilaalle vuoden hoitosuunnitelma. Noin 90 prosentissa perusterveydenhuollon päivittäisistä käynneistä ei kuitenkaan tarvita minkäänlaista sote-integraatiota ja moniammatillista työryhmää ”, Partanen sanoo.

REVIIRIKIISTAT HIDASTEENA

Yhteisesti hyväksytyt tavoitteetkaan eivät auta, jos halutaan pitää kiinni nykyisistä asemista eikä olla valmiita luopumaan vanhoista toimintamalleista. Sote-uudistuksen valmistelussa pitää katsoa tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen.

”Jokainen toimija elää liikaa tässä ja nyt. Tällöin sorrutaan helposti kehittämisen ja uudistamisen sijasta puolustamaan omaa nykyistä reviiriä ja jopa laajentamaan sitä. Saavutetuista eduista ja asemasta ei haluta luopua. Tämän seurauksena syntyy erimielisyyksiä siitä, mitä pitäisi tehdä – erityisesti siitä, mitä muiden pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Hyvä termi tälle on muutosvastarinta. Nykyinen ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin silloin, kun sitä yritetään muuttaa”, Ismo Partanen sanoo.

”Esimerkiksi yliopistolliset sairaanhoitopiirit, muut sairaanhoitopiirit, isot kaupungit, reunuskunnat ja haja-asutusalueiden kunnat näkevät kehittämistarpeet kukin eri tavoin. Sen seurauksena näkemykset uudistuksen toteuttamistavoista poikkeavat toisistaan. Jos kukaan ei halua antaa periksi, sote-suma seisoo”, hän havainnollistaa.

TAVOITTEITA EI SAAVUTETA HALLITUKSEN MALLILLA

Suomessa tehdään alue- ja paikallistasolla hyvää yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin kesken. Sote-palveluiden saatavuus ja laatu ovat parantuneet ja samalla on onnistuttu hillitsemään kustannuksia. On siis toimittu täsmälleen sote-uudistusten tavoitteiden mukaisesti.

Sanna Marinin hallituksen esitys julkisen sektorin oman tuotannon ensisijaisuudesta ja yksityisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön vähentämisestä rajoittaa tulevien hyvinvointialueiden mahdollisuuksia järjestää vastuullaan olevat palvelut laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Esitetty ratkaisu johtaa kustannusten kasvamiseen ja tuottavuuden heikkenemiseen.

”Jos hallituksen esitykseen ei eduskuntakäsittelyssä tehdä merkittäviä korjauksia ja täydennyksiä, ei saavuteta sote-uudistuksen tavoitteita – päinvastoin. Uudistuksen myötä julkisrahoitteisten sote-palveluiden saatavuus heikkenee, eriarvoisuus lisääntyy ja kustannukset karkaavat käsistä”, Ismo Partanen sanoo.

SANNA MARININ HALLITUKSEN TAVOITTEET SOTE-UUDISTUKSELLE

• Turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut

• Kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja

• Parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta erityisesti perustasolla

• Vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin

• Turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti

• Hillitä kustannusten kasvua

• Parantaa turvallisuutta

LPY tukee hallitusta näiden tavoitteiden saavuttamisessa.