Julkinen terveydenhuolto ei selviä

Julkinen terveydenhuolto ei selviä ilman yksityisiä tuottajia

Yksityiset terveyspalvelut on merkittävä toimiala kansanterveyden ja kansantalouden kannalta.

Suomen terveyspalvelumarkkinoiden tuotos vuonna 2019 oli 18,7 miljardia euroa. Kuntayhteisöjen järjestämien terveyspalveluiden osuus tästä summasta oli noin 12,9 miljardia eli 69 prosenttia. Jälkimmäinen luku sisältää kuntien ulkoistukset ja myös sellaisia palveluita, joita kunnat ovat ostaneet yrityksiltä omaan palvelutuotantoonsa.

Yritysten osuus terveydenhuollon tuotoksesta samana vuonna oli noin 6,8 miljardia euroa. ”Tässä summassa on mukana paitsi yksityisesti myytyjä, myös kuntien ja kuntayhtymien ostamia palveluita. Toisaalta luku sisältää hieman myös yksityisten säätiöiden ja kunnallisten yhtiöiden toimintaa. Luvut menevät siis osittain päällekkäin. Yritykset ja järjestöt työllistivät vuonna 2019 noin 56 000 henkilöä”, sanoo tutkija Pekka Lith.

YKSITYINEN TERVEYSALA TÄRKEÄ KANSANTALOUDELLE

Terveyspalveluyrityksiä ja ammatinharjoittajia oli vuonna 2019 runsaat 15 170. Lithin mukaan ala on hyvin pienyritysvaltaista. Alle kymmenen henkilön mikroyritysten määrä tosin on laskenut 2010luvulla yritysfuusioiden ja ostojen myötä. Tämä kehitys jatkuu edelleen, vaikka ala kokonaisuudessaan kasvaa tasaisesti.

LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen sanoo, että yksityinen terveyspalveluala on kansantaloudelle erittäin tärkeä. ”Jotkut vaativat sen toiminnan rajoittamista ja palveluiden keskittämistä nykyistä enemmän julkisen sektorin tuotettavaksi. Yksityinen terveyspalveluala on kuitenkin merkittävä taloudellinen toimija ja työllistäjä, ja sen toiminnan supistumisella olisi kielteisiä kansantaloudellisia vaikutuksia”, Partanen painottaa.

KAIKKI RESURSSIT

OTETTAVA KÄYTTÖÖN

Yksityisillä terveyspalveluilla on myös merkittäviä aluetaloudellisia vaikutuksia. Vaikka soteala näkyy julkisuudessa pitkälti suurten yritysten kautta, ala siis tosiasiassa on pienyritysvaltainen. Näitä pieniä yrityksiä on paljon hajaasutusalueilla ja niiden toiminnan vaikeuttamisella olisi kielteisiä vaikutuksia alueiden elinvoimalle.

Pekka Lith

Yksityisen lääkäritoiminnan rajoittamisella tai vaikeuttamisella olisi myös vakavia kansanterveydellisiä vaikutuksia, sillä yksityinen sektori tuottaa lähes kolmanneksen terveyspalveluista. Määrä vaihtelee palveluittain. Suun terveydenhuollossa yritysten osuus on lähes 60 prosenttia ja kaikessa muussa perusterveydenhuolllon tasoisessa palvelussa puolet. Vain erikoissairaanhoidossa yritysten osuus jää noin viiteen prosenttiin. ”Julkinen tuotanto ei millään pysty korvaamaan näitä yksityisten tuottajien palveluita perusterveydenhuollossa. Kun sotepalvelujärjestelmää uudistetaan, lähtökohtana pitäisi olla se, miten kaikki olemassa olevat resurssit saataisiin mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön sen sijaan, että keskustellaan siitä, millainen taho voi palveluita tuottaa”, Partanen sanoo.

MONITUOTTAJUUS SÄILYTETTÄVÄ

Yksityisten terveyspalveluiden perinteinen asiakas on itse palveluistaan maksava kan salainen. Potilaita tulee myös vakuutusasiakkaina. Näiden lisäksi yksityisiä palve luita käyttää huomattavan suuri osa työnantajista, kun ne hankkivat työterveyshuollon palveluita.

Myös kunnat ja kuntayhtymät hankkivat yksityisiä palveluita. Tällöin palvelu on julkisen sektorin järjestämää ja potilas on julkisen terveydenhuollon asiakas, vaikka palvelun tuottaa yksityinen. Pal veluhankinnan muotoja voivat olla ulkoistukset, yksittäiset ostopalvelut ja palvelusetelit. Näistä kaikista on saatu hyviä tuloksia. Hoitoonpääsyä on pystytty parantamaan ja kustannusten kasvua hillitsemään.

LPY pitää kaikkein tärkeimpänä sitä, että monituottajuus säilyy terveyspalveluiden järjestämisessä.