Jäitä hattuun

Työterveyshuolto on yksi parhaiten toimivista osista suomalaisessa terveydenhuollossa. Siitä huolimatta järjestelmän lakkauttaminen nousee tämän tästä poliittiseen keskusteluun. Työterveyshuolto on kuitenkin kansantaloudellisesti tehokasta ennalta ehkäisevää toimintaa ja sen sairaanhoidon vastaanotot helpottavat merkittävästi paineita muussa osassa terveyspalvelujärjestelmää.

Vuonna 1979 voimaan tullut työterveyshuoltolaki sääti työterveyshuollon työnantajien lakisääteiseksi velvollisuudeksi, jonka kustannuksista Kela korvaa osan. Laki teki myös mahdolliseksi ostaa näitä palveluita yksityisiltä toimijoilta.

Lakia valmisteli työryhmä, jossa olivat mukana kaikki tahot työmarkkinajärjestöistä ministeriöihin. Helsingin Lääkärikeskuksen toimitusjohtaja Juhani Aho oli työryhmässä Akavan varapuheenjohtajana. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että ilman häntä ei yksityistä työterveyshuoltoa nykyisessä muodossaan välttämättä olisi olemassa.

Yksityiset terveyspalveluyritykset valmistautuivat uuteen lakiin toteuttamalla Lääkärikeskusten Yhdistyksen (LKY) johdolla kampanjan. Siihen sisältyi ilmoituksia Helsingin Sanomissa ja Kauppalehdessä, ja sen aikana lähettiin työterveyspalveluista kertova esite yli 10 000 työnantajalle.

KYSYNTÄ MUUTTANUT MUOTOAAN

Uusi laki johti siihen, että työterveyspalveluista tuli kiinteä osa useiden yksityisten terveyspalveluyritysten toimintaa. Työterveyspalvelut alkoivat monipuolistua ja niiden osuus yksityisten tuottajien palveluista kasvaa.

Kun Heikki Kuuri-Riutta aloitti Porin Lääkäritalon toimitusjohtajana vuonna 1986, talossa oli yksi työterveyshoitaja. Ensimmäinen työterveyslääkäri kiinnitettiin uusiin toimitiloihin muuttamisen myötä. Sitten Lääkäritalo osti pari työterveysasemaa. ”Sitten Rauma Oy ulkoisti työterveyshuoltonsa meille. Se tarkoitti sitä, että saimme asiakkaiksemme 52 konserniin kuuluvaa yritystä, meille tuli viisi uutta työterveysasemaa, kolme uutta kokopäiväistä työterveyslääkäriä, kahdeksan työterveyshoitajaa ja pari sihteeriä”, KuuriRiutta muistelee.

Diacorin toimitusjohtajana vuosina 2009–2014 toiminut Anni Vepsäläinen kertoo, että hänen aikanaan työterveyshuollon liiketoiminta muuttui suurten, usealla paikkakunnalla toimivien asiakkaiden kohdalla. Ne halusivat yhteistyökumppanin, jonka kanssa voisi asioida yhdeltä luukulta sen sijaan, että jokainen toimipiste hankkisi työterveyspalvelut kukin omalta paikkakunnaltaan. ”Mekin aloimme rakentaa valtakunnallista palveluketjua. Mutta haimme kumppanuuksia sen sijaan, että olisimme perustaneet joka paikkakunnalle oman Diacorin. Yhteistyötä syntyi muun muassa Tampereella, Turussa ja Oulussa”, Vepsäläinen kertoo.

TOIMIVAA EI KANNATA VESITTÄÄ

Osa poliitikoista karsastaa sitä, että työssä käyvät pääsevät hoitoon joustavammin. Siksi aika ajoin kuullaan vaatimuksia työterveyshuollon lakkauttamisesta.

Terveystalon johtava ylilääkäri Petri Bono kehottaa pistämään jäitä hattuun. ”Yksityinen sektori tuottaa työterveyshuolto mukaan lukien noin 50 prosenttia kaikista lääkäreiden avovastaanotoista. Nämä potilaat ovat poissa julkisen sektorin jonoista ja se on pääsyy siihen, että julkinen terveydenhuolto pystyy toimimaan edes sillä tasolla, millä se nyt on. Ongelmia ei pitäisi yrittää korjata kajoamalla siihen osaan palvelutoimintaa, joka toimii hyvin ja kustannustehokkaasti”, hän sanoo.

Lisäksi Bono muistuttaa, että digitaalisten palveluiden kehitys parantaa myös työterveyshuollon tehokkuutta entisestään. Videovastaanoton voi varata suoraan työpisteeltään tarvitsematta liikkua minnekään. Chatvastaanotollekin pääsee sekunneissa suoraan omalta työpaikalta.