Politiikka vaikutti Pasaseen

Politiikka vaikutti Pasaseen ja Pasanen politiikkaan

Aarne Pasanen opiskeli lääkäriksi Sveitsissä Bernin yliopistossa. Kurssikavereita oli muun muassa Ghanasta, Iranista, USA:sta, Saksasta, Unkarista ja Norjasta.

Poliittinen retoriikka elää irrallaan todellisista tarpeista.

Länsi-Pohjan Lääkärikeskuksen Kemiin perustanut Aarne Pasanen toimi pitkään Lääkärikeskusten Yhdistyksen (LKY) hallituksessa ja kahteen otteeseen sen puheenjohtajana.

Noina vuosina hän joutui tutustumaan myös valtakunnan politiikan tympeään puoleen terveydenhuollossa. ”Oli laastariveroa, arvonlisäverotuksen epäoikeudenmukaisuutta, sairausvakuutuskorvausten lakkauttamisyrityksiä ja monia muita asioita. Asiallisesti katsoen niille ei ollut kestäviä perusteita. Esimerkiksi sairausvakuutuskorvausten lopettaminen olisi heikentänyt julkista palvelujärjestelmää, kun ihmisiä olisi siirtynyt yksityisistä palveluista julkisen sektorin jonoihin”, Pasanen kertoo.

Muuta selitystä yksityisen lääkäritoiminnan hankaloittamiselle tai jopa lopettamisaikeille hän ei näe kuin poliittisen ideologian. Tämä ideologinen vastakkainasettelu elää suomalaisessa terveydenhuollossa hänen näkemyksensä mukaan edelleen.

TEOT MUUTA KUIN PUHEET

Kaikkiaan Aarne Pasanen suhtautuu politiikkaan kuitenkin myönteisesti. Yhteisten asioiden hoitaminen ja poliittinen vaikuttaminen on ollut hänelle niin tärkeää, että hän toimi yli 30 vuotta Kemissä kaupunginvaltuutettuna ja useita vuosia Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana.

Vuonna 1984 hän oli perustamassa Kemiin Länsi-Pohjan Lääkärikeskusta. Vuonna 1986 hän luopui Länsi-Pohjan keskussairaalan sisätautien ylilääkärin virasta jäädäkseen päätoimiseksi yksityislääkäriksi ja lääkärikeskuksen johtajaksi.

Päätöstä voisi pitää jopa uhkarohkeana, sillä Kemi oli ja on yksi Suomen vasemmistolaisimmista kaupungeista ja juuri vasemmisto on kaikkein kriittisin yksityistä lääkärikeskustoimintaa kohtaan. Mutta Pasanen sanoo, että ei ole koskaan erityisemmin kärsinyt kaupungin poliittisesta ilmapiiristä. ”Olen kokenut, että ihmiset ovat luottaneet ja uskoneet minuun ja arvostaneet minua lääkärinä”, hän sanoo.

Pasasen mukaan moni sellainen, joka vastusti yksityistä lääkäritoimintaa suhteellisen äänekkäästi valtuustossa ja julkisissa puheenvuoroissa, käytti kuitenkin lääkärikeskuksen palveluita. Se todistaa hänen mukaansa, että vastustaminen on ennen kaikkea poliittista retoriikkaa. Hoidon tarve on eri asia kuin retoriikka.

AIKANSA TYYPILLINEN KESKI-

KOKOINEN LÄÄKÄRIKESKUS

Aarne Pasanen kuvaa Länsi-Pohjan Lääkärikeskusta aikansa tyypilliseksi keskikokoiseksi lääkärikeskukseksi. Sillä oli yleis- ja erikoislääkäreiden vastaanottojen lisäksi oma laboratorio ja kuvantamisosasto sekä pieni leikkausosasto päiväkirurgiaa varten. Lisäksi työterveyshuolto oli merkittävä osa yrityksen toimintaa.

Vuonna 1991 Länsi-Pohjan Lääkärikeskus laajensi toimintaansa perustamalla toimipisteen Tornioon. Kun toiminta oli laajimmillaan, ammatinharjoittajia oli noin 40, henkilökuntaa 20 ja asiakaskäyntejä Kemissä ja Torniossa 30 000 vuodessa – talousalueella, jonka koko on noin 60 000 henkeä. ”Vertailun vuoksi: Kun aloitin aikanaan Kemissä ensimmäisenä kaupunginlääkärinä vuonna 1971, siellä oli noin 30 000 asukasta ja kolme kaupunginlääkärinvirkaa. Nyt asukkaita on noin 21 000, terveyskeskuksessa on toistakymmentä lääkärinvirkaa ja valitamme lääkäripulaa”, Pasanen sanoo.

Juha Sarkkinen

Suun terveydenhuolto on suorastaan mullistunut niistä ajoista, jolloin lukioikäinen Eila Annala kävi rouva Kaartisen vastaanotolla oikomishoidoissa. Kaartinen oli kouluhammaslääkäri, mutta hän ei ollut kunnan palveluksessa vaan toimi yksityisyrittäjänä. Potilaaksi tultiin kunnan lähetteellä. ”Silloin hammaslääkärikäynnistä sanottiin, että sattuu, maksaa ja pelottaa. Nyt ei pitäisi enää olla jäljellä kuin että kyllähän se maksaa. Erityisesti nyt, kun hammashoidon Kela-korvaukset on laskettu niin alas”, Annala sanoo.

Teknologiat ja tapa, jolla potilaita hoidetaan, ovat nykyään aivan toista. Ennen hammaslääkärin tuolissa istuttiin. Nyt siinä ollaan makuullaan. Potilas voi olla rennommin. Lääkärin ja hoitajan työasento on ergonomisempi. Enää ei käytetä muovia tai amalgaamia vaan paikat ovat keraamisia. Keinojuuret ja implantit ovat arkipäivää, tekohampaita ei juurikaan enää tehdä. 3D-teknologia kuvantamisessa alkaa olla rutiinia.

SUURET VALTAAVAT ALAA

Yksityisen hammaslääkäritoiminnan kehitys on edennyt jokseenkin samalla tavalla kuin yksityisen lääkärikeskustoiminnankin. Alkuvaiheessa oli yksittäisiä hammaslääkäreitä, jotka pitivät vastaanottoa pienissä ”kopeissa”. Seuraavassa vaiheessa perustettiin yhteisvastaanottoja, joissa oli muutama lääkäri yhteisissä tiloissa siten, että jokaisella oli oma vastaanottohuone ja jokainen hallinnoi omaa toimintaansa.

Eila Annalan mukaan Suomen Hammashuolto oli ensimmäinen, jossa nämä yhteisvastaanottoa pitäneet hammaslääkärit organisoituivat yritykseksi vuonna 1978. Suomen Hammashuolto tunnetaan nykyään nimellä PlusTerveys

Sattuu, maksaa ja pelottaa

Yksityinen suun terveydenhuolto on keskittynyt samaan tapaan kuin lääkärikeskustoiminta.

ja Eila Annala on johtanut sitä vuodesta 2007 alkaen.

Pieniä hammaslääkäriasemia on edelleen, mutta niiden rinnalle ovat tulleet suurten terveysyritysten suun terveydenhuollon palvelut. Terveystalo, Pihlajalinna, Mehiläinen ja Coronaria tarjoavat muiden lääkäripalveluiden rinnalla myös hammaslääkäripalveluita. Oral on ainut suuri, pelkästään suun terveyteen keskittynyt yksityinen yritys. Suurten toimijoiden laajentuminen suun terveydenhuollon puolelle on tapahtunut pitkälti yritysostojen kautta.

PlusTerveyden palveluvalikoimassa suun terveydenhuolto on liiketoiminnan keskiössä, mutta sen rinnalla on myös muita terveyspalveluita.

2000-LUKU OLI KULTA-AIKAA

Aikuisten suun terveydenhuolto tuli Kela-korvausten piiriin vasta 2000-luvulla. Siihen saakka aikuisten piti maksaa hammaslääkärikäynnit kokonaan omasta pussistaan. Muutama vuosi myöhemmin myös hoitotakuu ulotettiin aikuisten suun terveydenhuoltoon.

Eila Annalan mukaan tämä johti siihen, että vuodet 2002–2014 olivat suun terveydenhuollon kulta-aikaa yksityisille palveluntuottajille. ”1990-luvun laman seurauksena silloiset hallitukset supistivat hammaslääkärikoulutusta huomattavasti. Pääsi kuitenkin unohtumaan, että suuret ikäluokat olivat silloin hammaslääkäreinä. Kun he eläköityivät, hammaslääkäreitä ei yhtäkkiä ollutkaan riittävästi. Tuli yhtä aikaa päälle valtava kysynnän lisäys ja hammaslääkäripula”, hän muistelee. ”Ei meidän silloin tarvinnut juuri markkinoida. Me vain otimme potilaita vastaan niin paljon kuin kykenimme”, Annala kertoo.

Eila Annalan mukaan hammaslääkäripula on hellittänyt vuoden 2014 jälkeen. Sen myötä yksityisillä suun terveydenhuollon markkinoilla on taas kunnon kilpailua.