v TIEDE JA TUTKIMUS v
Ruokavalio voi edistää unenaikais- Väestön toimintakyky heikkenemässä ta palautumista Terveyttä edistävä ruokavalio, syömiskäyttäytyminen sekä vähäisempi alkoholinkäyttö ovat yhteydessä hyvään unenaikaiseen palautumiseen. Sen osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tehty uusi tutkimus, jossa kiinnostuksen kohteena oli suomalaisten työssäkäyvien aikuisten fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi. Fysiologisen palautumisen ja ravinnon välistä suhdetta on tutkittu vain vähän. Tuoreessa Journal of Occupational Medicine and Toxicology -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin nyt, onko unenaikaisella fysiologisella palautumisella yhteyttä syömiskäyttäytymiseen ja ruokavalion laatuun. Tutkimuksessa oli mukana 252 aikuista, joilla oli psyykkistä kuormittuneisuutta ja ylipainoa. He osallistuivat elintapainterventioon Kuopiossa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Heidän fysiologista palautumistaan tarkasteltiin kolmena perättäisenä yönä mitatun unenaikaisen sykevälivaihtelun pohjalta. Sykevälivaihtelusta mitattiin sekä autonomisen hermoston parasympaattista ja sympaattista aktivaatiota että näiden välistä suhdetta, eli palautumisen ja stressin tasapainoa. Parasympaattisella hermostolla on tärkeä rooli palautumisessa, jonka aikana muun muassa sydämen syke laskee ja sykevälivaihtelu on suurta. Tutkittavien syömiskäyttäytymistä tutkittiin neljän eri kyselyn avulla. Ruokavalion laatua ja alkoholinkäyttöä tutkittiin kahden kyselyn ja 48 tunnin ruoankäyttöhaastattelun avulla. Tavoitteena oli tutkia, miten palautumisen aste on yhteydessä ruokavalion laatuun, alkoholin käyttöön ja syömiskäyttäytymisen eri piirteisiin, kuten syömiseen nälkä- ja kylläisyysviestien mukaan. Nyt julkaistut tutkimustulokset saatiin alkutilanteessa ennen elintapainterventiota kerätystä aineistosta. Tutkimuksen mukaan suurempi unenaikainen parasympaattisen hermoston aktivaatio, joka heijastelee parempaa fysiologista palautumista, on yhteydessä terveyttä edistävään ruokavalion laatuun, vähäisempään alkoholinkäyttöön ja mahdollisesti myös syömiskäyttäytymisen piirteisiin, erityisesti tekijöihin, joiden perusteella päätämme syödä. Erityisesti henkilöillä, joiden stressin ja palautumisen tasapaino oli hyvä, ruokavalion kokonaislaatu oli parempi, kuidunsaanti suurempaa, syöminen tietoisesti kontrolloidumpaa ja alkoholinkäyttö vähäisempää kuin enemmän stressaantuneilla. Tutkijoiden mukaan poikkileikkaustutkimuksen tuloksista ei kuitenkaan voi päätellä, johtaako parempi palautuminen hyvään ruokavalioon vai edistääkö parempi ruokavalio palautumista. Tutkimusartikkeli: Järvelä-Reijonen, E., Järvinen, S., Karhunen, L. et al. Sleep-time physiological recovery is associated with eating habits in distressed working-age Finns with overweight: secondary analysis of a randomised controlled trial. J Occup Med Toxicol 16, 23 (2021). https://doi.org/10.1186/s12995-021-00310-6
18
LEIPURI 8 / 2021
Marraskuun alkupuolella järjestetyssä TOIMIA-tietokannan kymmenvuotisjuhlawebinaarissa oli aiheena toimintakykytieto nyt ja tulevaisuudessa. TOIMIA-tietokanta on ilmainen ja avoin työväline kaikille toimintakyvyn mittaamisesta ja arvioinnista kiinnostuneille asiantuntijoille ja ammattilaisille. Tietokannasta löytyy suosituksia ja ohjeita toimintakyvyn arviointiin eri käyttötilanteissa ja noin sadan toimintakykymittarin perustiedot ja soveltuvuusarviot eri käyttötarkoituksiin. THL:n erikoistutkija Päivi Sainio kertoi omassa alustuksessaan, miltä näyttää aikuisväestön toimintakyky nyt ja tulevaisuudessa. Hänen mukaansa väestön toimintakyky parani vielä 2000-luvun alussa aina vuoteen 2010 asti, mutta sen jälkeen, vuosina 2010-2017 erityisesti ikääntyneemmän väestön (yli 70-vuotiaiden) ongelmat ovat lisääntyneet. Vuosina 2018-20 tilanne näyttää edelleen mieluummin huonontuneen kuin parantuneen. Myös kognitiivisen toimintakyvyn osalta tapahtui väestössä paranemista aina vuoteen 2010 asti. Sen jälkeen muutokset eivät ole olleet kovin merkittäviä kumpaankaan suuntaan. Työkyvyn osalta tulokset perustuivat kolmiluokkaiseen työkykyarvioon, jossa ihmiset ovat arvioineet, ovat täysin työkykyisiä, osittain työkyvyttömiä tai täysin työkyvyttömiä. Sainion mukaan päähavaintona on, että 2000-luvun alussa 45 vuotta täyttäneiden keskuudessa työkyky on selvästi parantunut kaikissa ikäryhmissä. Niin ikään eläkkeelle siirtyneistä puolet arveli olevansa täysin työkykyisiä. Vuosina 2010-17 ei tässä tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sen sijaan vuosina 2018-20 on tilanne huonontunut erityisesti 25-49-vuotiaiden keskuudessa ja erityisesti naisilla eli he eivät enää koe itseään yhtä työkykyisiksi. Heikkenemistä näkyy myös työikäisten vanhemmassa päässä eli 50-69-vuotiailla. Liikkumisongelmaisten määrän ennusteet eivät lupaa kovin hyvää. Liikkumiskyky parani vielä 2000-luvun alussa niin, että vuonna 2011 ongelmia puolen kilometrin matkan kävelyssä oli noin 200 000 henkilöllä. Se on vähemmän kuin vuonna 2000. Ennusteita liikkumisrajoitteisten henkilöiden määrästä jatkossa on tehty ottaen huomioon riskitekijät nykytasolla eli ylipaino, liikunnan puute ja tupakointi. Jos riskitekijät pysyvät ennallaan, liikkumisrajoitteisia voi olla vuonna 2044 kaksinkertainen määrä vuoteen 2011 verrattuna. Heitä olisi siten 400 000. Ylipainoon puuttuminen hillitsisi kasvua selvästi ja jos kaikki kolme riskitekijää poistuisivat, vaikutus olisi vielä suurempi. Joka tapauksessa liikkumisrajoitteisten määrä tulee lisääntymään sitä myötä, että ikääntyneiden määrä lisääntyy koko ajan. Riskitekijöihin vaikuttamalla voitaisiin kuitenkin hillitä negatiivista suuntausta ainakin jossakin määrin. Koulutusryhmien väliset erot toimintakyvyssä ovat ilmeiset. Ongelmia on enemmän perusasteen ja matalan koulutuksen saaneilla henkilöillä kuin korkeamman koulutuksen saaneilla. Erot eivät myöskään kaventuneet 2000-luvulla, vaikka se on ollut yksi terveys- ja hyvinvointipolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.
