Tiede ja tutkimus

Yksilöllinen aineenvaihdunta – yksilöllinen ruoka

Nature Medicine-sarjassa julkaistun tutkimuksen mukaan ei ole olemassa vain yhtä, kaikille ihmisille mahdollisimman terveellistä ruokavaliota, sillä ihmisten aineenvaihdunta toimii niin yksilöllisesti ja vaikuttaa siten myös ravinnonkäyttöön.

Tutkijat King’s Collegessa Lontoossa tutkivat yhteensä 1002 koehenkilöä, jotka olivat terveitä aikuisia Iso-Britanniasta. Joukossa oli sekä identtisiä että epäidenttisiä kaksospareja sekä myös henkilöitä, jotka eivät olleet sukua keskenään. Tutkimuksessa tarkasteltiin perimän, suoliston mikrobiston sekä elintapojen vaikutusta aineenvaihduntaan. Tutkittavat söivät samanlaisia aterioita kahden viikon tutkimusjakson aikana.

Tutkimus osoitti, että ihmisten aineenvaihdunnan vasteissa aterioihin oli jopa kymmenkertaisia eroja. Tutkittavilta mitattiin mm. veren glukoosi-, insuliini- ja triglyseridirasvojen arvot. Korkeina arvoina kaikki kolme ovat lihavuuden riskitekijöitä. Korkeat glukoosi- ja triglyseridiarvot ovat myös diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä.

Tutkijat havaitsivat, että jokainen tutkittava reagoi yksilöllisellä tavalla samaan ruokaan. Yllätys oli, että perimän vaikutus aineenvaihduntavasteisiin oli vähäinen. Esimerkiksi hyvin rasvaisen aterian vasteeseen perimä ei vaikuttanut lainkaan ja glukoosivasteet olivat geneettisiä noin 30-prosenttisesti. Paljon isompi vaikutus vasteisiin oli suolistomikrobistolla, vuorokausirytmillä sekä liikunnalla ja unen laadulla ja määrällä.

Myös syömisen ajankohdalla on merkitystä, sillä eri vuorokaudenaikoina nautitut ateriat sulavat eri ihmisillä parhaiten eri aikoihin. Joillakuilla elimistö toimii parhaiten aamulla, mutta toisilla taas ruokailun ajankohdalla ei ollut lainkaan merkitystä.

Tämän kaiken lopputuloksena tutkijat päättelivät, että ei ole olemassa jotakin kaikille parhaiten sopivaa yhdenlaista terveellistä ruokavaliota, vaan jokaisella se on hieman erilainen ja yksilöllinen, jo saman perheen sisällä. Tutkimuksesta raportoi Mediuutiset 23.6.2020.

Nosebo selittää yksilöllisiä eroja

Ennakkokäsitykset ja aistihavaintoihin liittyvät oletukset ohjaavat sitä, miten ihminen havainnoi ja tulkitsee ympäristöään ja itseään. Näin myös kielteiset ennakkokäsitykset ja odotukset lisäävät ihmisen kokemien haittojen ja oireiden määrää. Ilmiötä kutsutaan nosebo- eli lumehaittavaikutukseksi. Se on siis päinvastainen kuin plasebo eli lumehyöty.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden noseboilmiötä käsittelevä artikkeli julkaistiin Duodecim-lehdessä 2020;136(11):1333-8.

Ennakkokäsitysten ja sosiaalisten vihjeiden merkitys kasvaa erityisesti silloin, kun havainto on monimerkityksellinen, esimerkiksi epämääräinen kipu tai ilman tunkkaisuus, tai ilmiö on huonosti tunnettu tai vaikeasti havaittava, kuten havaintokynnyksen juuri ja juuri ylittävät äänet

Tutkijoiden mukaan nopea uutisointi ja sosiaalisen median keskustelut voivat luoda tai vahvistaa kielteisiä merkityksiä, jotka johtavat esimerkiksi haittakokemuksiin ja oireisiin, oireiden pahenemiseen tai hoidon tehon vähenemiseen. Tämä johtaa joidenkin riskien ylikorostumiseen, ja toisaalta jotkut isommat riskit voivat jäädä ilman huomiota.

Esimerkiksi sisäilman terveysriskit koetaan selvästi isompina kuin ne ovat, kun taas monet muut ympäristöriskit saatetaan ohittaa olan kohautuksella. Kun työpaikalla aletaan epäillä sisäilmaongelmaa ja sen haitallisuutta terveydelle, sisäilman kielteinen merkitys kasvaa ja aletaan tarkkailla omia tuntemuksia suhteessa sisäilmaan. Sen myötä oireet helposti voimistuvat ja niiden yhteys sisäilmaan entisestään vahvistuu

Riskejä liikaa korostamalla voidaan saada aikaan enemmän haittaa kuin riskitekijöiden vähentämisestä on hyötyä. Tämä korostuu, kun puhutaan matalilla tasoilla esiintyvien ympäristötekijöiden mahdollisista riskeistä. Kun niitä halutaan tunnistaa ja ehkäistä, saattavat samalla ihmisten pelot ja käsitykset vaarasta voimistua liiaksi. Silloin käsitykset saattavat alkaa selittää haittoja ja oireita enemmän kuin varsinaiset biologiset tai fysikaaliset altisteet.

Kielteisten tai jopa uhkaavien merkitysten synty on otettava huomioon aina kun puhutaan pienistä ja epävarmoista riskeistä. Haitan kokemusta voidaan ehkäistä, kun kohtaamisissa ja viestinnässä huomioidaan ihmisten ennakkokäsityksen aiheesta, otetaan esille asioiden ja toimien myönteiset puolet eikä korosteta riskejä silloin, kun se ei ole välttämätöntä.

Kasviproteiinit tunnetaan Suomessa hyvin

Luonnonvarakeskus Luken koordinoimaan Sceno Prot-hankkeeseen liittyvä kuluttajakysely kasviproteiinien tuttuudesta sekä kuluttajien suhtautumisesta kasviperäisiin proteiineihin tehtiin viime vuoden syyskuussa yhtäaikaisesti neljässä Euroopan maassa: Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Britanniassa. Vastaava tutkimus oli tehty vuonna 2016 eli tutkimuksilla pyrittiin selvittämään, onko näissä asioissa tapahtunut muutosta. Kyselyn toteuttajana oli Makery Oy.

Kyselyn tulosten yhteenvedon perusteella kaikissa maissa selvä enemmistö on sekasyöjiä. Erilaisia kasvispainotteisesti syöviä on 10-16 prosenttia. Suomalaisten joukossa on eniten sekasyöjiä, jotka eivät ole kiinnostuneita kasvisruuasta.

Maasta riippuen 60-70 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei ole tehnyt ruokavaliossaan mitään muutoksia viimeisen vuoden aikana. Vähiten muutoksia olivat tehneet suomalaiset ja ruotsalaiset. Ne, jotka muutoksia olivat tehneet, olivat useimmiten lisänneet kasviksia ja kasvisruokaa. Toisaalta myös lihan käyttöä oli vähennetty. Ravintoaineista proteiinin saannista oltiin kiinnostuneimpia Suomessa ja saksalaiset ovat selvästi muita innokkaampia rasvan välttelijöitä. Kaikissa maissa tärkein proteiinin lähde on vaalea liha.

Kaiken kaikkiaan verrattuna 2016 tehtyyn vastaavaan kyselyyn kuluttajien asenteissa ja käyttäytymisessä on tapahtunut vain pieniä muutoksia. Se, mitä aiotaan todennäköisimmin lisätä ruokavalioon, ovat kasvikset, hedelmät, kala, palkokasvit sekä myös kasvipohjaiset lihan tapaan käytettävät tuotteet sekä kasvipohjaiset maidon ja maitotaloustuotteiden kaltaiset tuotteet.

Kasviproteiinituntemus vaihtelee maittain. Suomessa kasviproteiinin lähteet tunnetaan parhaiten, seuraavana tulee Ruotsi. Selvästi jälkijunassa tulevat britit, sillä Britanniassa yli puolet vastaajista ei osannut nimetä yhtään kasviproteiinin lähdettä. Suomessa vastaava luku oli 29 prosenttia. Selvästi tunnetuin kasviproteiinin lähde ovat pavut ja ne ovat myös yleisin tapa käyttää kasviproteiineja sellaisenaan.

Kasviproteiinituotteiden käytön tärkein motiivi on terveellisyys (etenkin Suomi ja Saksa). Seuraavana tulee huoli ympäristöstä (Ruotsi) ja sitten yleinen kiinnostus uusia tuotteita kohtaan (Suomi ja Saksa). Merkittäväksi syyksi on noussut myös huoli eläimistä ja näiden hyvinvoinnista (Saksa). Selvästi suurin käytön este kasviohjaisten proteiinipitoisten tuotteiden käytölle on hinta. Myös se vaikuttaa, että tuotteet eivät ole tuttuja, eikä niitä osata käyttää ja reseptejä puuttuu. Kaikki eivät myöskään pidä tuotteiden mausta.

Halukkuus ottaa hyönteisiä osaksi omaa ruokavaliota tuntuu olevan vielä varsin vähäistä kaikissa neljässä maassa. Positiivisin suhtautuminen näyttää olevan suomalaisilla. Sen sijaan briteistä 43 prosenttia ilmoittaa, että ei ole syönyt hyönteisiä, eikä missään nimessä halua edes maistaa niitä.

Työelämän kuormitus ja epäterveelliset ruokavalinnat

Työelämän aiheuttama kuormitus on selvästi yhteydessä työntekijöiden epäterveellisempään ruokavalioon, todetaan Elintarviketieteiden maisteri Katri Hemiön tuoreessa väitöstutkimuksessa. Hän selvitti, miten koettu stressi, stressin oireet, riittämätön palautuminen työstä ja vuorotyö näkyvät työntekijän ruokavalinnoissa ja ravintoaineiden saannissa.

Tutkimuksessa vuorotyön tekijöillä oli epäterveellisempi ruokavalio kuin päivätyötä tekevillä. Riittämättömän työstä palautumisen ja epäterveellisten ruokavalintojen yhteydet näkyivät erityisesti miehillä, joilla ruokavalion laatu oli naisia huonompi. Työstä palautumisen ja ruokavalion välisiä yhteyksiä ei ole aiemmin tutkittu.

Miehillä riittämätön työstä palautuminen ja uniongelmat olivat yhteydessä hedelmien vähentyneeseen käyttöön ja lisääntyneeseen pikaruokien ja makeisten kulutukseen. Riittämätön työstä palautuminen yhdistyi myös vähentyneeseen kasvisten käyttöön. Naisilla riittämätön työstä palautuminen ja uniongelmat näkyivät pikaruokien ja makeiden herkkujen lisääntyneenä kulutuksena.

Miehillä lisääntynyt stressi ja työkyvyn alentuminen näyttivät olevan yhteydessä lisääntyneeseen rasvan ja tyydyttyneen rasvan saantiin. Naisilla saman sai aikaan yövuorojen lisääntyminen.

Tyydyttyneen rasvan saannin ja vuorotyön tiedetään lisäävän työntekijöiden riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella työntekijöiden työterveystarkastuksiin olisi tärkeää sisällyttää keskustelua ruokatottumuksista yhdessä stressioireiden kartoittamisen ja niihin vaikuttamisen kanssa.

Tutkimuksessa käytettiin ilmailualan työterveyshuollon tyypin 2 diabeteksen ehkäisy -hankkeeseen osallistuneiden työntekijöiden tietoja. Työntekijät osallistuivat terveystarkastuksiin vuosina 2006–2008 (lähtötaso) ja 2009–2010 (seurantavaihe). Työstä palautumista koskeva poikkileikkaustutkimus koostui 1478 työntekijän seurantavaiheen tiedoista. Työstressin ja ravitsemuksen muutosten yhteyksiä selvittänyt seurantatutkimus koostui 366 työntekijän lähtötason ja seurantavaiheen kyselylomaketiedoista. Seuranta-aika oli keskimäärin 2,4 vuotta.

Katri Hemiön kansanterveystieteen väitöskirja “Associations of perceived work stress and work schedule with dietary habits” tarkastettiin 12.6.2020 klo 12 Helsingin yliopistossa. Väitös kuuluu Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan väestön terveyden tohtoriohjelmaan.