KANNESSA: Sekaviljely

TEKSTI: IIRIS MATTILA

Sekaviljely palkitsee

Kasvilajimäärän lisäys usein parantaa satokasvien terveyttä, ravinnekiertoa ja peltoeliöiden monimuotoisuutta.

Kuvassa Junkkari M300 plus -kylvölannoitin, jossa voidaan säätää neljää säiliötä samaan aikaan (yksi siemenille, kaksi piensiemenille, yksi lannoiterakeille). Etunostolaitteessa oli vielä nestemäistä lannoitetta. Kaikkia ohjattiin ISOBUStehtävänohjaimella Circwastehankkeessa.

”Sekaviljely tarkoittaa kahden tai useamman viljelykasvilajin tai -lajikkeen yhtäaikaista viljelyä samalla peltolohkolla, joko osan tai koko kasvuaikansa, määrittelee sekaviljelyäkin tutkiva erikoistutkija Sari Himanen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Se on yksi hyvä keino kehittää tilan muutosjoustavuutta, eli ekologista, ekonomista ja sosiaalista joustavuutta muuttuvassa ympäristössä. Työtä lisäävät lähinnä parhaiden kasvilajien valintaan liittyvät pohdinnat ja byrokratian selvittely. ▷▷

Lisää monimuotoisuutta viljelyyn

Sekaviljelyä (englanniksi intercropping) toteutetaan monin eri tavoin. Sen eri menetelmät lisäävät viljelyjärjestelmän monimuotoisuutta, mikä parhaimmillaan parantaa esimerkiksi satovarmuutta, taudinsietoa ja ravinteiden saatavuutta. Yksi hyödyistä on maan mikrobiston kasvava monimuotoisuus. Tämän on tutkimuksissa todettu parantavan satokasvin ravinteiden ja veden käyttöä, kasvua, terveyttä ja joskus sadontuottoakin. Erityisen hyödyllisiä ovat palkokasvit, eli typensitojat, sekä niiden mikrobikumppanit. Mikäli sekaviljelyjärjestelmään onnistutaan lisäämään monivuotinen kasvi, parantuvat maaperän mikrobiston tuottamat ekosysteemipalvelut entisestään.

Sekaviljelyä tutkitaan maailmalla ja Suomessa

Wageningenin yliopistossa Alankomaissa on syvennytty kaistaviljelyn tutkimukseen. Kaistaviljelyn on havaittu vähentävän selkeästi kasvitautien esiintymistä. Erityisesti peruna hyötyy nurmikumppanista kaistamuotoisessa viljelyssä: – Alankomaissa yleinen ongelmatauti, perunarutto leviää merkittävästi hitaammin kaistakasvustoissa, mikä puolestaan tuo perunalle lisää kasvullisia päiviä ja sitä kautta viljelijälle paremman sadon, kertoo tutkija Lenora Diztler Wageningenin yliopistosta. – Keskimäärin kaistojen sato on samalla tasolla kuin monokulttuurissa. Kaistojen reunat ja keskiosa ovat erilaisia kasvuympäristöjä, ja satovaste yleensä näkyy runsaampana toisessa, heikompana toisessa. Monimuotoisuushyödyt peltohyönteisille ja -linnuille ovat kuitenkin merkittävät, Ditzler summaa. Sekaviljelyn suunnitteluun on syytä käyttää aikaa, jotta saadaan aikaan järjestelmä, jossa kasvilajit tukevat toisiaan. – Kasvilajien erilaisia ominaisuuksia kannattaa hyödyntää sekaviljelyä suunniteltaessa. SUREVEG-hankkeessa Wageningenin yliopisto kerää yhteen tietokantaa vihannesten ominaisuuksista ja viljelijöiden kokemuksista hyvistä kumppanikasviyhdistelmistä, kertoo Sari Himanen. Jotta viljelykiertoon ei suunniteltaisi esimerkiksi kasvitautien kantajia, on syytä tutustua Luken tietokorttiin “Viherlannoitus- ja kerääjäkasvit avomaavihannestuotannossa” (REVI-hanke). Tietokortista löytyy kaksi oivallista taulukkoa: toinen viherlannoituskasvien hyödyllisistä ominaisuuksista, toinen kasviyhdistelmien tautiriskistä.

Koneketju suunniteltava huolella

Lenora Diztlerin mukaan hyvän järjestelmän suunnittelun jälkeen koneistus ei ole kaistoissakaan ollut ongelma. Kaistat on tehty olemassa olevien koneiden leveyksien mukaan (3 ja 6 metriä), ja viljelijän käyttämä GPS-paikannin traktorissa auttaa kaistojen ajamisessa. Kontrolloitu peltoliikenne myös helpottaa kaistojen käsittelyä. – Rivisekaviljelyä voi toteuttaa kylvökoneella, jossa on erilliset säiliöt kullekin vantaalle. Tällöin kylvetään eriaikaisesti toinen kasvilaji jo kasvavaan satokasviin. Myös erinäisiä säätöjä mahdollistavat erikoiskoneet, kuten System Cameleon, ovat osoittautu

LOHKO 1

LOHKO 2

Suuri kasvulohkojen määrä voidaan osin välttää esimerkiksi yhdistämällä kaistakasvulohkot pellonreunassa kaistoin.

Rypsi ja härkäpapu kasvavat kaistoina Jokioisilla.

SEOSVILJELY (mixed intercropping):

Lajit tai lajikkeet kylvetään seoksena ja korjataan yleensä yhtäaikaisesti. Seossato voidaan tarvittaessa lajitella korjuun jälkeen. Viljelijä voi hyödyntää valmiita siemenseoksia tai sekoittaa sopivan siemenyhdistelmän itse, esimerkiksi herne-kaura.

VUOROSEKAVILJELY/PÄÄLLEKKÄISVILJELY (relay intercropping):

Kahden tai useamman kasvilajin yhtäaikainen viljely niin, että lajit kasvavat osan kasvuajastaan yhdessä. Sadonkorjuu tapahtuu yleensä eriaikaisesti. Yleisimpiä muotoja nurmen kylvö suojaviljaan, aluskasvien käyttö.

KAISTASEKAVILJELY (strip intercropping):

Eri kasvilajeja, -lajikkeita tai seoksia viljellään kaistoina vierekkäin. Kaistaleveys voidaan sovittaa työkoneisiin. Kylvö, sadonkorjuu ja muut viljelytoimet ovat yleensä toisistaan riippumatta toteutettavissa eri kaistoilla, mutta voidaan tehdä myös samanaikaisesti. Voidaan yhdistää myös monivuotisia ja/tai muokkaamattomia kaistoja yksivuotisten kaistojen kanssa.

RIVISEKAVILJELY (row intercropping):

Kasvilajit tai -lajikkeet kylvetään vuorotteleviin riveihin. Lajit voidaan kylvää sekä korjata joko samaan aikaan tai eriaikaisesti.

ALUSKASVI (undersown crop):

Viljelykasvi, joka kylvetään pääsatokasvin kanssa täysin tai lähes yhtäaikaisesti, mutta joka tyypillisesti jatkaa kasvuaan sen korjuun jälkeen.

POLYKULTTUURI:

Monokulttuurin eli yksipuolisen viljelyn harjoittamisen vastakohta eli siihen rinnastettava termi, joka kuvaa monipuolista tuotantoa ja viljelyä tietyllä alueella, sisältäen mahdollisesti niin kasvintuotantoa, kotieläintuotantoa kuin muuta maataloustuotantoa.

Lähde: Sari Himanen, Luke

Kalliolan luomu kokeilee kaistaviljelyä

Suomessa kaistaviljelyä on tutkittu SUREVEG-hankkeessa. Tilakoe on ollut kahtena vuonna Kalliolan luomun vihannestilalla Haukivuorella. Kokeissa testattiin härkäpapukaistoja kaalipellolla.

Tilan viljelijät, Antti ja Elina Vauhkonen ovat kokeneet kaistaviljelyn byrokraattisesti helpoksi, monimuotoisuuspuolella palkitsevaksi ja teknisesti hieman haastavaksi. – Lähdimme hankkeen kokeiluun, koska olimme jo ajatelleet hyödyntää vihanneslohkoilla sallittuja hoitokaistoja. Luken ehdotuksesta perustimme houkutuskasvustot näille harson ja kastelulaitteiston vuoksi olemassa oleville kaistoille. Tavoitteena oli luoda suotuisat olosuhteet tuhohyönteisten luontaisille vihollisille, kertoo Antti Vauhkonen.

Vauhkoset kylvivät härkäpapua hoitokaistoihin sekä pellon reunoihin. Jatkossa heidän on tarkoitus kokeilla kaistaviljelyä eri vihanneskasveilla. – Eri kasveilla on erilaiset tuholaiset ja taudit. Toivottavasti kaistoilla saadaan pienennettyä painetta niiden suhteen, Antti Vauhkonen kertoo. – Aivan mutkatonta ja helppoa kaistaviljely ei ole, mutta haasteet ovat varmasti selätettävissä hyvällä suunnittelulla, hän jatkaa.

Tulosten mukaan hyönteisissä nähtiin positiivista kehitystä, mutta käytännössä erot olivat pieniä. Sadon määrät ja laatu koelohkolla olivat vastaavat kuin verrokkilohkoilla. – Meillä perustettiin samalla tavalla toteutettu koe kahtena eri kasvukautena. Teknistä toteutusta ja eri kasvien toimivuutta täytyy testata lisää, mutta me uskomme, että tästä voisi olla yhdeksi ratkaisuksi torjunta-ainepulmaan myös tavanomaisilla tiloilla, Vauhkonen kuittaa.

Kalliolan luomun viljelijät Elina ja Antti Vauhkonen ovat testanneet kaistaviljelyä.

Sari Himanen

neet toimiviksi. Vihanneksilla taimien istutus vuororiveihin tai kaistoihin on myös mahdollista suhteellisen helposti, Sari Himanen kertoo. Suuri kasvulohkojen määrä voidaan osin välttää esimerkiksi yhdistämällä kaistakasvulohkot pellonreunassa kaistoin (ks. kuva). Myös vihannesviljelyssä hoitokaistoja voidaan hyödyntää kaistaviljelyyn. Hollannissa asia on viety esityksenä päättäjille, mutta kaistojen merkitseminen tukihakulomakkeisiin on toistaiseksi avoin kysymys. ◀

Kirjoittaja viljelee Kilpiän tilaa Lohjan Pusulassa.

Kirjoittajan linkkivinkit sekaviljelyaiheiseen lukemistoon löytyvät osoitteesta luomulehti.fi.