Luomunautatilan sairauksien hoidosta – Osa 2: Poikimahalvaus

LUOMUNAUTATILAN SAIRAUKSIEN HOIDOSTA – OSA 2

Poikimahalvaus

Laidunkaudella on kiinnitettävä huomiota laidunnurmen koostumukseen, sillä rikkakasveista varsinkin voikukka ja juolavehnä ovat kivennäispitoisuuksiltaan halvausriskiä nostavia.

Ummessa olon jälkeen uuteen tuotoskauteen lähteminen on lypsylehmän terveydelle riskialtteinta aikaa. Yksi harmillisimmista poikima-ajan sairauksista on poikimahalvaus.

Se on lehmän kalsiumaineenvaihdunnan häiriö, joka syntyy kalsiumin tarpeen kasvaessa suuremmaksi, kuin mitä elimistön saama kalsiumin määrä rehusta ja luustosta irrottamalla on. Tästä seuraa lihasten halvaantumiseen johtava elimistön kalsiumtason lasku. Tavallisimmin lehmä sairastuu vuorokauden sisällä poikimisesta, mutta joskus jopa sitä ennen. Halvauksia pyritään ennaltaehkäisemään huolellisella ruokinnan suunnittelulla varsinkin umpikaudella ja poikimisen lähestyessä. Siitä huolimatta akuuttien tapausten hoitoon on varauduttava.

Ruokinnan suunnittelu tärkeää

Oleellista halvauksen ehkäisyssä on saada lehmän kuntoluokka pysymään tasaisen hyvänä loppulypsykaudella sekä ummessa ollessa, sillä lihominen lisää sairastumisriskiä. Samalla kuitenkin tarjolla pitäisi olla sopivan vähäenergistä rehua, että syöntikyky pysyy tallella. Ruokinnassa kalsiumin ja kaliumin määrä umpikaudella pidetään alhaisena ja varmistetaan erityisesti riittävä magnesiumin saanti. Rehun palkokasvipitoisuudella on suora yhteys kalsiumpitoisuuteen, joten osa talven rehuista saisi olla vähemmän apilaa sisältäviä. Runsasta lietelannan käyttöä kannattaa välttää, ettei rehun kaliumpitoisuus nouse liian korkeaksi. Tasapainon saavuttamiseksi rehuanalyysit umpikaudenkin rehuista ovat tarpeen suunnittelun pohjaksi ja etsittäessä täydennykseen sopivaa kivennäistä. Laidunkaudella on kiinnitettävä huomiota laidunnurmen koostumukseen, sillä rikka

kasveista varsinkin voikukka ja juolavehnä ovat kivennäispitoisuuksiltaan halvausriskiä nostavia. Erityiseen riskiryhmään akuutin poikimahalvauksen osalta kuuluvat kolmatta kertaa poikivat ja sitä vanhemmat, mutta jo aiemmilla poikimakerroilla vaanii riski lievemmästä kalsiumvajeesta eli hypokalsemiasta. Hypokalsemia ei näy selkeänä halvauksena, mutta altistaa eläimen sairastumiselle hidastaen pötsin liikkeitä, heikentäen vastustuskykyä ja vaikuttaen hedelmällisyyteen sekä yleiskuntoon. Tämä on huomioitava jo ensikosta alkaen.

Lisäkalsiumia ensioireisiin

Kalsiumvajeen hoito kannattaa aloittaa heti ensioireiden ilmestyessä, eli jos eläin vaikuttaa vähänkään apaattiselta, syönti vähenee tai olemus muutoin vaikuttaa normaalista poikkeavalta. Luomumaitotilalla suun kautta annettavien nopeavaikutteisten kalsiumtuotteiden lista on tällä hetkellä lyhyt, sillä markkinoilta löytyy vain yksi soveltuva tuote eli Finncown Lehmän GL Kalsiumpasta. Se sisältää sekä kalsiumpropionaattia että kalsiumkloridia, joiden käyttö poikimahalvauksen hoitoon on mahdollista Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2018 antaman poikkeuksen turvin. Tarvittaessa voidaan käyttää myös Lehmän Magnesium-pastaa. Pastojen käyttö on muistettava suunnitella etukäteen tekemällä eläinlääkärin kanssa listaus käytettävistä valmisteista luomusuunnitelman liitteeksi. Liitteeseen kirjattavista tiedoista löytyy mallipohja Ruokaviraston verkkosivuilta. Kalsiumpastan annostelusta kannattaa keskustella etukäteen eläinlääkärin kanssa, sillä korkeatuottoiselle lehmälle saattaa olla tarvetta käyttää normaaliohjetta suurempia annoksia riittävän kalsiumin saannin varmistamiseksi. Aloitusannos voisikin olla esimerkiksi 1,5 putkiloa. Luomutuotannossa voidaan käyttää poikimisen jälkeiseen kalsiumruokintaan kalsiumkarbonaattia (CaCO3) eli ruokintakalkkia. Sitä voi tarjota lehmälle vaikka heti poikimisen jälkeen. Kalsiumkarbonaatti on hyvänmakuinen, mutta se ei ole yhtä tehokas imeytymään kuin kalsiumkloridi tai kalsiumpropionaatti. Kalsiumkarbonaattia on saatavilla suursäkeissä ja 25 kilon säkeissä.

Luomulehden arkisto

Kalsiumvajeen hoito kannattaa aloittaa heti ensioireiden ilmestyessä, eli jos eläin vaikuttaa vähänkään apaattiselta, syönti vähenee tai olemus muutoin vaikuttaa normaalista poikkeavalta.

Ajoissa yhteys eläinlääkäriin

Mikäli kotikonstit eivät heti tuo toivottua tulosta tai sairaus ennättää kehittyä vakavaksi ennen sen huomaamista, tarvitaan nopeasti eläinlääkärin apua. Lehmälle voidaan tällöin antaa injektionesteenä kalsiumvalmistetta, joka on lääke. Varoaika tälle valmisteelle on 0 vuorokautta, mutta on toki huomioitava myös mahdollisten muiden samassa yhteydessä annettavien lääkkeiden luomuvarojat. Poikimahalvauksen hoidon yhteydessä kannattaakin samalla hoitokerralla arvioida mahdollisimman tarkkaan tarve esimerkiksi kivunlievitykseen, pötsin toiminnan tukemiseen tai muuhun lääkehoitoon, jotta kaikki kalsiumvajeen aiheuttamat ongelmat tulevat huomioiduiksi. On muistettava, että jatkohoitoon suun kautta voidaan käyttää vain luomuun soveltuvia tuotteita, eli mikä tahansa eläinlääkärin suosittelema kalsiumvalmiste ei siihen sovellu. Kun lehmä alkaa toipua, on sille varattava tarjolle parhaita ja maittavimpia rehuja syönnin ylläpitämiseksi, ettei seuraavaksi olla vaarassa sairastua heikosta syönnistä aiheutuvaan energiavajeeseen. Sairauskierre on paras saada katkeamaan heti alkuunsa. ◀

Poikimahalvauksen ja hypokalsemian ennaltaehkäisystä löytyy lisätietoa Luomuwikin luomumaidontuotanto-osiosta sivustolta luomuwiki.fi.