TEKSTI: PIRKKO TUOMINEN
LUOMUNAUTATILAN SAIRAUKSIEN HOIDOSTA – OSA 2
Pro Luomu / Olli Häkämies
Poikimahalvaus
Laidunkaudella on kiinnitettävä huomiota laidunnurmen koostumukseen, sillä rikkakasveista varsinkin voikukka ja juolavehnä ovat kivennäispitoisuuksiltaan halvausriskiä nostavia.
Ummessa olon jälkeen uuteen tuotoskauteen lähteminen on lypsylehmän terveydelle riskialtteinta aikaa. Yksi harmillisimmista poikima-ajan sairauksista on poikimahalvaus.
S
e on lehmän kalsiumaineenvaihdunnan häiriö, joka syntyy kalsiumin tarpeen kasvaessa suuremmaksi, kuin mitä elimistön saama kalsiumin määrä rehusta ja luustosta irrottamalla on. Tästä seuraa lihasten halvaantumiseen johtava elimistön kalsiumtason lasku. Tavallisimmin lehmä sairastuu vuorokauden sisällä poikimisesta, mutta joskus jopa sitä ennen. Halvauksia pyritään ennaltaehkäisemään huolellisella ruokinnan suunnittelulla varsinkin umpikaudella ja poikimisen lähestyessä. Siitä huolimatta akuuttien tapausten hoitoon on varauduttava. Ruokinnan suunnittelu tärkeää Oleellista halvauksen ehkäisyssä on saada lehmän kuntoluokka pysymään tasaisen
40
LUOMULEHTI 3 | 2020
hyvänä loppulypsykaudella sekä ummessa ollessa, sillä lihominen lisää sairastumisriskiä. Samalla kuitenkin tarjolla pitäisi olla sopivan vähäenergistä rehua, että syöntikyky pysyy tallella. Ruokinnassa kalsiumin ja kaliumin määrä umpikaudella pidetään alhaisena ja varmistetaan erityisesti riittävä magnesiumin saanti. Rehun palkokasvipitoisuudella on suora yhteys kalsiumpitoisuuteen, joten osa talven rehuista saisi olla vähemmän apilaa sisältäviä. Runsasta lietelannan käyttöä kannattaa välttää, ettei rehun kaliumpitoisuus nouse liian korkeaksi. Tasapainon saavuttamiseksi rehuanalyysit umpikaudenkin rehuista ovat tarpeen suunnittelun pohjaksi ja etsittäessä täydennykseen sopivaa kivennäistä. Laidunkaudella on kiinnitettävä huomiota laidunnurmen koostumukseen, sillä rikka-
