Skogsjö Gård kasvattaa luomusikansa kotimaisella valkuaisella

TEKSTI:: ANNE RINTAMÄKI KUVAT: SKOGSJÖ GÅRD

Suomessa luomusianlihan osuus markkinoista on todella pieni, vaikka tuotanto on kasvanut jonkin verran viime vuosina. Pohjanmaalla luomusikala Skogsjö Gårdin väki katsoo tulevaisuuteen myönteisesti; laajennusten jälkeen tilat ovat kunnossa, ja kaikki sikojen tarvitsema valkuainen tuotetaan joko itse tai sopimustuotantona.

Tommy Nyholmin (kuvassa vasemmalla) ja hänen isänsä Steve Nyholmin lisäksi tilalla työskentele kaksi vakituista sekä yksi kausityöntekijä. Tommyn avopuoliso Jessica Kock (kuvassa oikealla) vastaa tilamyymälästä ja tuotteiden, kuten raakamakkaroiden, reseptiikasta ja kehittämisestä.

Vaasan ja Kokkolan välillä, lähellä Uusikaarlepyytä sijaitsee Munsalan kylä. Moni tunnistaa paikannimen kansallispuvusta, mutta täällä kasvavat myös Skogsjö Gårdin luomusiat. Tommy Nyholm kertoo, että hän on Skogsjö Gårdin kolmas isäntä. – Isänisä sai tämän tilan, kun he jakoivat silloista tilaa veljensä kanssa. Isäni jatkoi maanviljelyä ja eläintenpitoa hänen jälkeensä, ja nyt on minun vuoroni. Toki isäni on mukana osakeyhtiössä ja osallistuu päivittäin tilan töihin.

Skogsjö Gårdin sikalassa on parisataa emakkoa, ja kaikki porsaat kasvatetaan tilalla.

Tommyn isä Steve Nyholm on pitkän linjan luomuihminen, joka on ollut mukana edistämässä luomun ja lähiruoan asioita muun muassa Luomuliiton ja SLC:n tehtävissä. – Tilamme pellot siirrettiin luomuun vuonna 1993. Sikoja tilalla on ollut varmaankin aina. Isäni lähti kehittämään toimintaa voimakkaammin. Luomuemolehmiä pidimme kymmenkunta vuotta, mutta sitten oli pakko tehdä päätös keskittymisestä sikalatoiminnan kehittämiseen, Tommy Nyholm kuvailee.

Sopimustuotantoa ja suoramyyntiä

Nyholmeilla on yhdistelmäsikala, eli omien emakoiden porsaat kasvatetaan kaikki tilalla loppuun asti. – Vuonna 2013 valmistunut laajennus tuplasi tuotantomme, eli nykyisin meillä on parisataa emakkoa ja vuodessa syntyy noin 3000 porsasta, Tommy Nyholm kertoo. Tilalla on tuotantosopimus lihatalo HK:n kanssa, jolloin luomusianliha tulee markkinoille Tammisen tuotemerkillä. – Luomusikatiloja on Suomessa alle 15, eli tuotantomäärä on pieni verrattuna tavanomaiseen sianlihaan. Se on myös yksi haasteista; kun tuotevalikoima on rajallinen, ei kysyntäkään kasva, Nyholm pohtii. – Sopimustuotannon lisäksi myymme lihaa ja jalosteita suoraan tilalta sekä kuluttajille, ravintoloille että kaupoille. Esimerkiksi paikallisessa marketissa on tuotteita saatavilla jatkuvasti. Oman tilamyymälämme toiminnasta vastaa avopuolisoni Jessica

Kock.

Suoramyynnissä näkyvät sesongit; joulu on perinteisesti vuoden myyntihuippu, kesäaikaan asiakkaat ostavat grillituotteita. – Jouluksi myymme lajitelmia, joissa on kinkun lisäksi jauhelihaa, kyljyksiä ja kylkeä. Kesällä tuoreen lihan lisäksi tarjolla on grillimakkaraa, nakkeja ja raakamakkaroita. Jotta suoramyynti olisi mahdollista, tarvitaan riittävän lähellä sijaitseva pienteurastamo ja laadukas lihanleikkuu. Tämän on Pohjanmaalla mahdollistanut Ab Tajma Oy, tuottajien omistama teurastamo, jossa Tommy Nyholm on ollut mukana jo suunnitteluvaiheesta asti. – Pienteurastamolle haettiin mallia Saksasta ja Ruotsista. Tilat rakennettiin Kolppiin Pedersöreen ja toiminta käynnistyi vuonna 2014. Kysyntää on riittänyt. Tajma teurastaa ja leikkaa niin nautaa, lammasta, sikaa kuin hevostakin.

Kotimaista valkuaista

Nyholmien tilalla luomuehdot sanelevat esimerkiksi sen, että elämillä on tilaa tavanomaista tuotantoa enemmän, lihasiat ja joutilaat emakot pääsevät ulkoilemaan ja emakot porsivat vapaina. – Käytämme ruokinnassa ainoastaan kotimaista viljaa ja valkuaista, ei esimerkiksi lainkaan soijaa. Valkuaiseksi eläimet saavat rypsiä, hernettä ja härkäpapua, Tommy Nyholm kertoo. – Viljelyssä on noin 300 hehtaaria, joten tuotamme suurimman osan rehusta itse. Lisäksi ostamme valkuaista yhteistyötiloilta. Viljaakin olemme ostaneet; lähialueelle on tullut luomutiloja lisää, ja pystymme ostamaan viljaa pystykauppana. Toki vuosien ja satojen vaihtelu näkyy. Muutama vuosi sitten varsinkin luomuvalkuaista jouduttiin ostamaan ympäri Suomea. – Tällä hetkellä meillä ei ole suunnitelmia laajentaa tuotantoa, tämä kokoluokka toimii hyvin. Uusimmat investoinnit liittyvät uusiutuvan energian käyttöön; sikaloihin on tulossa aurinkopaneelit, ja viljankuivaus tapahtuu jo hakkeella.

Osaamista ja yhteistyötä

Tommy Nyholmille on aina ollut selvää, että hän jatkaa sukutilaa. – Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 1997 ja opiskelin muutaman vuoden Vaasan Hankenilla eli ruotsinkielisessä kauppakorkeassa. Sieltä sain talousosaamista. – Mielestäni opiskelu on osa tilan kehittämistä, siksi suoritin juuri Agribisnes-koulutuksen. Lisäksi minulla on hyvä verkosto luomuviljelijöitä, joiden kanssa on helppo keskustella ja kehittää asioita. Ei saa jäädä siihen ajatusmalliin, että tehdään niin kuin aina ennenkin, kehitettävää on aina. Tommy Nyholm seuraa tarkasti luomuviljelyn kehitystä Ruotsissa; länsinaapurissa ollaan monessa asiassa meitä edellä. – Luomuun löytyy nykyään mielenkiintoisia ratkaisuja sekä teknologian että lannoituksen puolella. Koneet ovat kehittyneet, ja ennen kaikkea suomalaisessakin viljelyssä on herätty panostamaan maan kasvukuntoon. Uskon, että meilläkin luomun hehtaarisadot on mahdollisuus saada nousemaan. – Itse en näe luomuun liittyvää valvontaa mitenkään negatiivisena asiana; valvonnan ansiosta kuluttaja voi luottaa siihen, että suomalainen luomu todella on sitä, mitä sen sanotaan olevan.

Suomalainen artesaaniruoka kasvaa pikkuhiljaa

Kun luomusta ja ruoasta kiinnostunut matkailija käy länsinaapurissamme Ruotsissa, huomio kiinnittyy väkisinkin pientuottajien suureen määrään ja niin sanottujen mathantverk-tuotteiden laajaan valikoimaan. ▷▷

Skogsjö Gårdin juustokuminaraakamakkara on palkittu sekä Suomen Artesaaniruoan SM-kilpailuissa että vastaavassa tapahtumassa Ruotsin puolella.

Suomessa mathantverk-termin kääntäminen on tuottanut hieman hankaluuksia, eikä kotoinen artesaaniruoka-ilmaus ole lyönyt vielä voimallisesti läpi. – Ruotsissa on pitkät perinteet mathantverk-tuotteissa, toteaa Tommy Nyholm. – Mekin olemme halunneet kehittää omia tuotteitamme, siksi Jessica on opiskellut myös ruotsinkielisen mathantverk-ammattitutkinnon. Esimerkiksi raakamakkaroiden reseptiikka on Jessican kehitystyötä. Skogsjön juustokuminaraakamakkara onkin palkittu sekä Suomen Artesaaniruoan SM-kilpailuissa että vastaavassa tapahtumassa Ruotsin puolella. – On vaikea sanoa, miksi tilamyymälät tai pienimuotoinen tuotteiden valmistus eivät ole yleistyneet Suomessa. Lainsäädäntöä on kevennetty, ja tuotteille on kysyntää. Lisäksi tarvitsisimme enemmän niin sanottua rahtityötä tekeviä pieniä yrityksiä; meillä olisi käyttöä esimerkiksi savustamolle, Tommy Nyholm kertoo. – Verkostoituminen ja yhteistyö on tällä alalla tärkeää. Esimerkiksi meidän tilamyymälässämme on myynnissä myös muiden luomutuottajien kasvattamaa naudan- ja karitsanlihaa sekä lähialueen artesaaniruokatuotteita. Skogsjön tilamyymälä on avoinna ympäri vuoden. Vapaa-ajan ongelmia Nyholmeilla ei ole; perheen 5- ja 7-vuotiaat lapset saavat heinäkuussa uuden sisaruksen. – Tämä on sananmukaisesti perhetila, eli eteenpäin mennään sekä tilan että perheen ehdoilla. ◀

Zombieapokalypsin varjossa Y stäväpiirissäni on ollut jo pitkään tapana laatia suunnitelmia kuvitteellisen maailmanlaajuisen katastrofin varalle. Vetäytyminen maalle kauas pääteistä, päivittäistavaroiden varastointi ja omavaraisuusasteen nostaminen on käyty useaan kertaan läpi saunailloissa ja WhatsApp-ryhmissä. Mahdollinen poikkeustila on nimetty leikkisästi zombiapokalypsiksi. Viime aikoina varautumissuunnitelman kehittely on saanut vähemmän humoristisia sävyjä.

Lähipiirissäni on laaja kirjo eri alojen osaajia ATK-insinööreistä sairaanhoitajiin, putkimiehistä luokanopettajiin. Kaikille löytyy tehtävänsä post-apokalyptisessä, Walking Deadin kaltaisten dystopioiden siivittämässä, kuvitteellisessa suunnitelmataloudessamme. Oma roolini yhteisön ruokahuollosta vastaavana toimijana on myös tunnustettu merkittäväksi.

Uutisia ja somea seuratessa näyttää siltä, että todellisuus alkaa olla tarua ihmeellisempää, oudompaa, pelottavaakin. Koronakriisin aiheuttama ahdinko tuntuu jo iholla, niin sairastuneiden kuin toistaiseksi terveidenkin. Jaksan kuitenkin uskoa, että meidän on mahdollista myös oppia tästä ja kehittyä ihmisinä ja yhteiskuntana. Kriisitilanne saa meidät arvostamaan sitä, mitä todella tarvitsemme: ravintoa, lämpöä, kanssaihmisten läheisyyttä.

Yhdessä mökki-illan hämärissä hieman pidemmälle kehittelemässämme katastrofikuvitelmassa karjatilan isäntä vetää tiheää piikkilanka-aitaa tilustensa ympärille. Ohikulkeva naapuri pysähtyy hämmästelemään touhua ja kommentoi, jotta eiköpä tuo ole eläinsuojelullisesti arveluttavaa toimintaa, piikkilangan käyttö laidunaidan materiaalina. Tähän isäntä kommentoi lakonisesti, jottei ole eläimiä varten tämä aita, vaan ihmisiä.

Ammattimme arvostus on nyt nousussa. Tämän soisi näkyvän puheiden lisäksi myös ostopäätöksissä ja tuottajahinnoissa. Koitetaan jatkossakin lunastaa luottamus tekemällä työtämme oikeanlaisella ylpeydellä, alati kehittyen. Luomu on hyvä suuntaus, kun aletaan puhua todellisesta omavaraisuudesta. Siitä, jonka keskiössä on tuontienergian ja -kemikaalien sijaan hyvinvointi: niin kotieläinten, maaperän, ympäröivän luonnon kuin itse tuottajienkin.

Piikkilankaa on minullakin riihen perällä rulla jos toinenkin. Saavat jäädä jatkossakin sinne ruostumaan. ◀

Kolumni

Jyri-Pekka Lemettinen on savolainen luomutilan isäntä, munataksikuski ja wanna be -kirjailija, jonka mietintöjä sonniaitauksessa voi seurata myös Jokinotkon karjatilan Youtube-kanavalla.