Lierojen menestymistä voi suosia viljelytekniikalla

0-40 cm

Pintakarikkeen lajit

Pintamaan lajit

TEKSTI: BRITA SUOKAS

Lierojen menestymistä voi suosia viljelytekniikalla

Tutkimustieto osoittaa, että suomalaisissa kivennäismaissa maalaji asettaa luontaiset rajat lierojen runsaudelle. Viljelijä voi kuitenkin merkittävästi vaikuttaa lierojen määrään ja lierolajistoon viljelymaillaan.

Helsingin yliopiston erikoissuunnittelija ja kokenut luomuviljelijä, Jukka Rajala kertoo havainnoistaan. – Muokkaamattomuutta korostetaan yleisesti lierojen menestystekijänä. Itse olen päätynyt siihen, että tärkeimpiä asioita ovat ensisijaisesti hyvä kuivatus sekä se, että on riittävästi ravintoa jatkuvasti tarjolla aktiivisena aikana. Ravinnon tulee olla kasvijätettä ja kuivalantaa, ei käsittelemätöntä lietelantaa suurilla ja painavilla koneilla levitettynä.

Syvälle kaivautuvat

Maalajin vaikutus on ratkaisevan suuri lierojen määrälle

LUMOliero-tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten peltomaiden lieromääriä 2000-luvun alussa. Näytepaikat sijaitsivat silloisen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (nykyisin Luonnonvarakeskus, Luke) 11 toimipaikassa koko maan kattavasti. Näytteet otettiin tavanomaisessa nurmi- ja viljanviljelyssä olevilta kivennäismailta ja niiden pientareilta.

0-100 cm

eveliina Sillanpää

Karkeilla mailla keskimääräinen lierotiheys jäi alle 50 yksilöön neliömetrillä. Savimailla tiheys oli korkeampi, mutta selvästi alle sata lieroa. Hienojen hietamaiden lieromäärä oli runsaat 200 neliöllä. Hiesumailla lierotiheys oli suurin, lähes 400 yksilöä.

Täysin lierottomat pellot olivat hyvin harvinaisia – kolme peltoa 53 koepaikan joukossa – korkeimmillaan tiheys oli noin tuhat yksilöä neliömetrillä.

Muokkaamattomilla pientareilla lierojen määrä oli kaksinkertainen verrattuna peltoon. Lajisto oli yleensä monipuolisempi kuin pelloilla, erityisesti syvälle kaivautuvia kastelieroja löytyi paljon enemmän.

Lierot eivät viihdy läpimärässä maassa, kuivatus kuntoon

Hyvin toimivaan kuivatukseen panostaminen edistää lierojen viihtymistä. Ulkomaisissa tutkimuksissa on saatu selville, että veden vaivaaman laidunmaan kuivatuksen parantaminen kaksinkertaisti niiden määrän. Turvemaalla tehdyssä kenttäkokeessa korkealle nostettu pohjavesi karkotti lierot pohjamaasta kuukaudessa. Kolmen vuoden kuluttua lieroja ei ollut enää pintamaassakaan.

Maan rakenteen on oltava riittävän kuohkea, jotta liero pystyy kohtuullisin ponnistuksin kaivamaan käytäviä ja liika sadevesi poistuu lieron asuinkerroksesta.

Peltolierot ulostavat sekä maan alle että sen pinnalle. Useimmiten pellossa näkyvät ulostemurut ovat peltolieron, todennäköisesti nämäkin raparperimaassa olevat.

Brita Suokas

Lierojen vaikutukset peltomaassa • valmistavat ruokamultaa

parantavat maan ilmavuutta virkistävät maamikrobien ja pieneliöiden aktiivisuutta lisäävät kasvien ravinteiden saantia

auttavat maan hiilivaraston muodostumisessa

laboratoriokokeen mukaan saattavat aiheuttaa maaperän hiilidioksidipäästön lisääntymistä

– Vaikka lierot voivat selvitä viikkojakin vedessä, maan jatkuva liiallinen märkyys haittaa niitä. Veden vaivaamat maat ovat alttiita tiivistymiselle, mikä vaikeuttaa lierojen elämää, kertoo Luken erikoistutkija Visa Nuutinen, joka on tutkinut viljelymaan lierojen ekologiaa ja käyttäytymistä.

Lierot tarvitsevat riittävästi hyvälaatuista ravintoa

Kaikki eloperäinen lannoitus edistää lierojen toimeentuloa. Laiduntavien eläinten lanta, kuivikelanta, viherlannoitus sekä aluskasvien käyttäminen antavat lieroille runsaasti ravintoa. – Laitumien korkeat lieromäärät ovat suurelta osin seurausta siitä, että sonta on hyvää ravintoa lieroille. Kaikki kasvijäte on lierojen ravintoa, mutta pelkkä olki on ravintoköyhää. Oljellakin ne kuitenkin pärjäävät, summaa Nuutinen. – Kastelierot keräävät oljenpätkiä käytävänsä suulle minikompostiksi, jossa mikrobit ja pienet maaperäeläimet esikäsittelevät sen. Siitä kastelierot vetävät mikrobirikkaan ja hajoamaan alkaneen oljen ravinnokseen maan alle. Kun kastelierot ovat olleet aktiivisia, näitä olkikekoja voi nähdä pelloilla, joita ei ole muokattu ja joilla viljan olki on jätetty pintaan, hän kertoo.

Tutkimuksissa on ilmennyt, että kastelierot suosivat ravintonaan viljojen punahometaudin Fusarium-sienen infektoimaa olkea. Taudinaiheuttajien määrä vähenee, ja seuraavan viljan tautipaine pienenee.

Nurmilla on useimmiten enemmän lieroja kuin viljapelloilla. Myös kevyesti muokattu tai suorakylvetty pelto, johon korjuutähde jätetään, on edullinen ympäristö lieroille. – Aluskasvina kasvaneesta apilasta lierot saavat ravintoarvoltaan korkealaatuista kariketta, Nuutinen lisää.

Maanmuokkaus myllertää lieron maailman

Avokesannointi, jyrsintä ja syvään kyntäminen ovat lierojen kannalta rajuinta pellon käsittelyä. Kyntäessä auran terä katkoo lieroja, ja niiden koko elinpiiri kääntyy ylösalaisin. Maan kääntäminen vie maan pintakerroksissa eläviä nuoria lieroja ja munakoteloita niiden kehittymiselle epäedullisempiin oloihin.

Korjuutähteet joutuvat kynnössä maan sisään, ja se vie ravinnon pois lierojen ulottuvilta, erityisesti pintakariketta syöviltä kastelieroilta. Kyntö myös rikkoo niiden pysyvät käytävät.

Kaikki muokkaus vahingoittaa lieroja silloin, kun lierot ovat aktiivisina muokkauskerroksessa.

Lierokanta toipuu jopa vuodessa

Useita nurmivuosia sisältävä viljelykierto, jossa ei kynnetä joka vuosi, auttaa lierokantaa toipumaan. – Lähes kaikki lierolajit näyttävät hyötyvän muokkauksen keventymisestä, kynnön korvaamisesta kevyemmillä menetelmillä ja suorakylvön käyttämisestä. Maan pintaan aukeavassa käytävässään elävä kasteliero hyötyy eniten, kuvaa Nuutinen.

Ruotsissa on tutkittu kuinka paljon ja pitkäkestoisesti muokkaus vahingoittaa lie

roja. Vaikka merkittävä osa yksilöistä vahingoittui muokattaessa, vuoden kuluttua lierokanta oli jo elpynyt muokkausta edeltävälle tasolle. Peltoa ympäröivät viljelemättömät ja muokkaamattomat reuna-alueet ovat Nuutisen mukaan todennäköisesti tärkeitä lierojen lähdealueita ja leviämisreittejä, jotka tukevat lierokannan elpymistä. – Myös muokkauksen ajoittamisella saattaa olla mahdollista vähentää kielteisiä vaikutuksia. Sään kylmentyessä syksyllä monet peltomaan lierolajit hakeutuvat syvemmälle maahan. Jos muokkaus on mahdollista siirtää loppusyksyyn, merkittävä osa lierokannasta voi ehtiä talvehtimaan muokkauskerroksen alapuolelle, Nuutinen pohtii. ◀

Kirjoittaja työskentelee luomuasiantuntijana Luomuliitossa.

Artikkeli on tuotettu osana Peltomaan kunnonkohotus -hanketta, joka saa rahoitusta Alandsbankenin Itämeri-projektista. Lierojen elintavoista lisää Luomulehden edellisestä numerosta.

Brita Suokas

LAITA KALENTERIIN!

Suojaviljaan perustetulla nurmella alkava usean vuoden nurmijakso antaa lieroille rauhalliset kasvuolot ja runsaasti ravintoa.

3.–4.11.2020 JOENSUUSSA tai etäyhteyksiä käyttäen riippuen Suomen koronaepidemiatilanteesta.

Seuraa tiedotusta Luomuliiton somekanavissa ja verkkosivuilla!

Tapahtuman järjestää Luomuliitto yhteistyössä Luomuinstituutin, ProAgria Itä-Suomen, Elinkeinoa ja liiketoimintaa ruokaketjussa (ELLI) -hankkeen sekä Savo-Karjalan luomuyhdistyksen kanssa. Tapahtumaa rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.