Suunnitelmallista maan kasvukunnon hoitoa AlaErkkilän tilalla

TEKSTI: JUKKA RAJALA KUVAT: TIMO ERKKILÄ

Suunnitelmallista maan kasvukunnon hoitoa Ala-Erkkilän tilalla

Maan multavuutta pyritään nostamaan Ala-Erkkilän tilalla kasvukunnon parantamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Pelto kestää tällöin myös paremmin huonoja kasvuolosuhteita ja viljelytyöt helpottuvat. Kehittämisen lähtökohtana on peltojen kasvukunnon parantaminen.

”Kasvukunnon hoidossa tilalla keskeisiä asioita ovat tasapainoinen viljelykierto, vihreiden viikkojen lisääminen, eloperäinen lannoitus ja tiivistymisen välttäminen, kertoo luomutilan viljelijä Timo Erkkilä.

Ensin tutkitaan peltojen kunto

Kasvukunnon hoidon suunnittelun lähtökohta on peltojen nykytilan hyvä tuntemus. Satelliitti- ja kuvauskopterikuvat paljastavat kasvuerot lohkoilla ja lohkon eri osissa. Omat havainnot lapiolla kaivellen ja penetrometriä maahan työnnellen antavat paljon tietoa maan rakenteesta, juurten kasvusta ja lieroista lohkon eri osien välillä.

Erkkilä hyödyntää viljavuustutkimuksia entistä monipuolisemmin. Hivenravinteet on määritetty, samoin ravinnereservit sekä

Traktoriin vaihdettiin taakse 19 ja eteen 22 senttimetrin leveämmät matalapainerenkaat, jotta työt voidaan tehdä 0,4–0,6 bar rengaspaineilla. Puimuriin vaihdettiin uudet matalapainerenkaat, ja nyt puidaan 0,5 bar paineilla.

Ala-Erkkilän tila Lapualla on kasvinviljelytila. Peltoa tilalla on viljelyssä 60 hehtaaria Lapuanjoen yläjuoksun jokilaaksossa. Kuviot ovat asiallisia, ja kuivatus pääosin kunnossa. Tilan peltoja on viljely luomumenetelmin yli 20 vuotta. Maalajit ovat paikallisia hienohietamaita, osa vähän raskaampia hiesuisia maita, myös multamaita löytyy.

pinta- että pohjamaasta. Kasvien todellinen ravinteiden saanti selviää kasvianalyysillä.

Viljavuustutkimuksesta enemmän irti KVK-laskurilla

Viljavuusnäytteiden tulokset kertovat OSMO-hankkeessa kehitettyyn KVK-laskuriin siirrettyinä tuloksista paljon enemmän kuin tuloksia suoraan paperista lukien. Ravinteiden varastointikyky eli KVK on valtaosalla tilan lohkoja keskitasoa 10–21. Selvästi kalkituksen tarpeessa olevia lohkoja on enää vain yksi. Mutta useilla runsaasti kalkituilla lohkoilla pH on jo arveluttavan korkea tai korkea. Tämä aiheuttaa haasteita kasvien hivenravinteiden saannille.

Ravinnesuhteissa riittää tasapainottamista. Multamailla kasveja vaivaa kalin puute. Sitä pyritään korjaamaan paikallisella kivituhkalla, jossa on biotiittia. Magnesiumia on niukalti enää parilla lohkolla, mutta sitä on useilla lohkoilla liikaakin eli yli 20 prosenttia kationisista ravinteista. Magnesiumin suhteellista osuutta pyritään vähentämään lisäämällä kalsiumia.

Tilalla käytetään täsmätoimia lohkojen eri osiin. Sopivimman kalkkilajin valintaan kiinnitetään nyt suurta huomiota, eikä enää hankita vain halvinta kalkkia. Kalkin levitysmäärät sovitetaan lohkon eri osien erilaisiin tarpeisiin. Hivenravinteita, kuten booria, mangaania, sinkkiä ja kuparia, levitetään niille lohkoille, jotka niitä tarvitsevat.

Maan rakenteen hoito tärkeää

Maan rakenteen hoito alkaa maan rakenteen seurannasta. Tavoitteena on tunnistaa tiivistymät ja jäljittää tiivistymistä aiheuttavat tekijät. Peltotöistä ja eri koneista maahan kohdistuvia tiivistymisriskejä määritettiin OSMO-hankkeen tuottamalla tiivistymisriskilaskurilla.

Maata tiivistäviä töitä tilalla oli lietteen levitys urakoitsijan kärryllä, puinti, vakokyntö, kesällä niitot ilman paripyöriä ja muokkaukset kostealla kelillä.

Laskuri osoitti, että pyöristä maahan kohdistuvaa kuormitusta tulisi saada pienemmäksi. Tavoitteeksi asetettiin 0,4 bar rengaspaineet tiivistymistä herkästi aiheuttavissa töissä.

Työtekniikka maan rakennetta säästäväksi

Kynnössä siirryttiin vakokynnöstä sängeltä kyntöön, jolloin vakopyörä ei tiivistä maata syvälle.

Kärryliikenteestä pelloilla luovuttiin. Lietelantaa ei enää levitetä urakoitsijan suurella vaunulla.

Ojitukset on laitettu kuntoon jo aikaisemmin. Pellon pinnan muotoilua on tehty perälevyllä, kyntäen ja ojamaita notkelmiin ajaen sekä automaattilanauksin, jotta päästiin eroon lammikoista pelloilla.

Maan biologian hoito tärkeää

Pellon paljaanoloaikaa lyhennetty. Viljelykierrossa onkin runsaasti talvehtivia nurmia, joita syysviljat seuraavat. Aluskasveja käytetään aina viljan alle suosien talvehtivia aluskasveja. Syyskynnöstä siirryttiin kevätkyntöön. Maanmuokkausta on vähennetty. Viherlannoitusnurmet murskataan 15–25 cm pitkään sänkeen, jotta nurmi jatkaa kasvuaan ilman taukoja.

Nurmet lopetetaan juolannostin-kultivaattorilla ja lapiorullaäkeellä. Rukiin sänki aluskasveineen jää syksyksi ja talveksi koskematta. Keväällä se rikotaan esimerkiksi kultivaattorilla tai multamaalla lapiorullaäkeellä, sitten kyntö maata tiivistävän pakkerin kanssa. Kylvö tehdään suoraan kynnökseen.

Kasvukunnon hoidossa pätee sanonta: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. – Kun maan kasvukunnon parantamista ja tarvittavia hankintoja suunnittelee huolella, niin parempia, pienemmällekin tilalle sopivia vaihtoehtoja löytää myös melko edullisesti, Erkkilä korostaa. ◀

Kirjoittaja on työskennellyt Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa OSMO-hankkeen projektipäällikkönä.

Lue tarkemmin maan kasvukunnon hoidosta AlaErkkilän tilalla: maan-kasvukunto.fi, tilaesimerkit

Käytettynä ostettu kuusiteräinen Kvernelandin puolihinattava sarka-aura muunnettiin sängeltä kyntöön sopivaksi. Kevätkynnössä perässä käytetään maata tiivistävää ja muokkaavaa pakkeria.

TEKSTI: SUSANN RÄNNÄRI KUVA: LUOMULEHDEN ARKISTO

Luomutuotanto tulevaisuudessa – marginaalia vai valtavirtaa?

Tulevalla tukikaudella luomutuen perusteiden ja kansallisen CAP-strategian tavoitteiden tulisi olla selkeitä eikä ristiriidassa keskenään. Näin ei tarvitsisi jälkikäteen kinata siitä, onko tuki tuottanut tavoitellun tuloksen.

Euroopan komissio on asettanut maataloustuotannolle tavoitteet kemiallisten tuotantopanosten vähentämiseksi. Komissio esittää luomutuotannon kasvattamista yhdeksi käytännön keinoksi, jolla tavoitteeseen päästään, ja ehdottaa Eurooppaan 25 prosentin luomupinta-alatavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Euroopan yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ei saisi olla ristiriidassa komission esittämien tavoitteiden kanssa, vaan maataloustuilla tulisi ohjata maataloutta esitettyyn suuntaan.

Tulevan rahoituskauden suunnittelussa on kaksi merkittävää lähtökohtaa. Ensinnäkin jäsenmaille halutaan antaa vapautta suunnitella omat strategiansa, joilla tavoitteisiin päästään. Toisekseen tavoitteena on rahoittaa tuloksia toimenpiteiden sijaan. Se, miten tämä Suomessa toteutetaan, on vielä auki.

Luomuliitto ajaa kunnianhimoista tavoitetta

Suomessa luomuviljellyn pinta-alan osuus (13,5 prosenttia) viljelymaasta on Euroopan kahdeksanneksi suurin. EU-maiden keskiarvo on 7,7 prosenttia. Tämä ei tarkoita sitä, että voimme asettaa omat tavoitteemme alhaisemmaksi, koska olemme jo pidemmällä kuin muut. Meidän tulisi edelläkävijöinä tähdätä pidemmälle kuin komission tavoitteeseen.

Luomuliitto ajaa kunnianhimoista tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä jo 30 prosenttia Suomen peltopinta-alasta olisi luomua. Luomun kasvustrategialle on laadittava toimenpiteet ja varattava tarvittava rahoitus kansallisessa CAP-strategiassamme.

Pelkät tuet eivät riitä, vaan markkinoita sekä kulutusta on edistettävä ja arvoketjun haasteisiin on vastattava. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen luomun kehittämisohjelman, jossa koko arvoketjua katsotaan kokonaisuutena.

Tukea tuotteiden vai ympäristöhyötyjen tuottamiseen?

Tämänhetkisellä luomutuella on yritetty sekä tukea tuotantoa että ympäristöhyötyjen tuottamista. Luomutilat on esimerkiksi vapautettu viherryttämisen velvoitteesta. Samalla on kuitenkin määritelty myyntikasvivaatimus, jolla halutaan ohjata tuottamaan tuotteita markkinoille, mutta joka ei ole tuottanut tulosta.

On hankalaa tavoitella yhdellä toimenpiteellä montaa erilaista asiaa. Tämänhetkinen tukijärjestelmä perustuu kustannuksien tai tulonmenetysten korvaamiseen. Luomutuen taustavaikuttajana on laskentakaava, jossa huomioidaan muun muassa hintaero tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Tällä hetkellä ero hinnassa tavanomaiseen on kasvanut ja tuen määrän perusta on pienentynyt.

Miksi luomukuluttajien maksamalla lisähinnalla pitäisi kustantaa koko yhteiskunnalle tuotettuja ympäristöhyötyjä? Eikö markkinoilta saatava parempi hinta tulisi sataa suoraan tuottajan laariin eikä vähentää tuen määrää?

Hehtaari on hyvä mittari

Luomulle on osoitettu kritiikkiä siitä, että hehtaareja on tullut, mutta tuotteita ei samassa määrin. Kukaan ei voi kuitenkaan väittää, etteikö luomutuki olisi ollut hyvä ympäristölle ja alalle ja kehittänyt sitä voimakkaasti. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tilakoko on kasvanut melkein 20 hehtaarilla ja kokonaispinta-ala 80 prosentilla. Myös luomumarkkina on kasvanut kovaa vauhtia.

Ympäristöhyötyjen mittaamisessa hehtaaritavoitteen asettaminen on ihan järkevää. Mitä enemmän hehtaareja, sen enemmän ympäristöhyötyjä. Mikäli tavoitellaan torjunta-aineiden ja kemiallisten lannoitteiden vähentämistä sekä luonnon monimuotoisuuden lisäämistä ja turvaamista sekä hiilensitomista maaperään, niin yhteys luomupinta-alaan on suora. Luomutuottajat pystyvät tuottamaan näitä yhteiskunnallisia hyötyjä, ja siitä tulisi palkita yhteisin varoin.

Tavoitteeksi tuotannon kasvattaminen

Mikäli luomutuotannossa tavoitellaan ympäristöhyötyjen lisäksi tuotteita, satokiloja ja markkina-arvoa, tarvitaan vetäviä ja hyvin kohdennettuja toimenpiteitä. Hyvin pienelläkin rahallisella panostuksella voitaisiin vaikuttaa jonkin sektorin kehittymiseen, kannustaa jonkun pullonkaulan läpi.

Maataloustuilla ohjataan tuotantoa hyvin voimakkaasti. Seuraavan rahoituskauden tukien kohdentamisella tulee olemaan suuri vaikutus siihen, valtavirtaistuuko luomutuotanto vai pysyykö se edelleen marginaalissa. ◀

Olemme Luomuliitossa käynnistäneet sektorikohtaiset analyysit. Tuottajahaastattelujen, kyselyn ja keskustelujen kautta olemme pureutuneet luomutuotantoon pintaa syvemmälle. Tavoitteena on kartoittaa maidon-, lihan-, kasvintuotanto- sekä puutarhasektoreiden onnistumisia ja haasteita. Suurimmat pullonkaulat löytynevät puutarha- ja lihantuotannon parissa. Siementuotantokin omana eritysalanaan kaipaisi tukea kehittyäkseen. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan sektorikohtaiseen analyysityöhön, ole rohkeasti yhteydessä.

Susann Rännäri 040 144 6160 susann.rannari@luomuliitto.fi

Luomulehden arkisto

Luomulihan arvoketju on Suomessa alikehittynyt. Koko luomualan kehittämisen näkökulmasta olisi tärkeää saada luomulihaa luomujalosteina markkinoille.