Amanda Häkkinen
Katumus, tunnustus ja lihan subjektiviteetti – otteita Seksuaalisuuden historian lopusta
Michel Foucault’n kulttisarjan Seksuaalisuuden historian neljäs ja viimeinen osa julkaistiin vuonna 2018, 34 vuotta filosofin kuoleman jälkeen. Lihan tunnustuksissa Foucault’n filosofinen kiinnostuksenkohde siirtyy antiikista varhaisen keskiajan Eurooppaan, jossa seksuaalista subjektiviteettia karakterisoivat lukuisat kristilliset tekniikat, kuten tunnustus, kaste ja katumus. Tässä esseessä pureudutaan Lihan tunnustusten ensimmäiseen puoliskoon, jossa Foucault luo teoreettisen viitekehyksen lihan subjektiviteetille varhaisen kristinuskon kirkkoisien kirjoitusten pohjalta.
Foucault ja postuumit julkaisut
“
Foucault kuoli kesäkuussa 1984 AIDSin aiheuttamiin komplikaatioihin. Hän ei jättänyt jälkeensä virallista testamenttia, mutta 18 kuukautta ennen kuolemaansa Foucault kirjoitti viestin, jossa hän toivoi, ettei hänen tekstejään julkaistaisi postuumisti. Foucault’n perhe ja kumppani Daniel Defert kunnioittivat tätä toivetta vuosikymmenen ajan, kunnes vuonna 1994 filosofin läheiset heltyivät sallimaan neliosaisen Dits et écrits -essee- ja haastattelukokoelman julkaisun Ranskassa (kokoelmasta julkaistiin pari vuotta myöhemmin lyhennetty kolmiosainen englanninkielinen painos nimellä Essential Works of Michel Foucault). Kymmenen vuotta myöhemmin Foucault’n perheen ja Defertin ote filosofin pöytälaatikoista oli löyhennyt entisestään: miltei puolet Foucault’n Collège de Francessa esittämistä luennoista oli julkaistu ja käännetty, ja loput julkistettaisiin lähivuosina. (Elden 2018; McLemee 2015).
Älkää tehkö minulle max brodeja” sanotaan filosofi Michel Foucault’n (1926–1984) tokaisseen ystävilleen ennen kuolemaansa. Tällä lausahduksellaan Foucault viittaa kirjailija Franz Kafkan (1883–1924) kuolinpesänsä pesänjakajalle Max Brodille esittämään toiveeseen siitä, että kaikki hänen tekstinsä, kirjeensä ja käsikirjoituksensa tulisi polttaa välittömästi hänen kuolemansa jälkeen, eikä niitä missään nimessä saisi lukea. Ei ole täysin selvää, odottiko Kafka todella Brodin tottelevan tätä käskyä, sillä juristin ammatistaan huolimatta kirjailija ei koskaan kirjoittanut toiveistaan kirjoitustensa suhteen laillisesti sitovaan testamenttiin. Brod, joka oli Kafkan paras ystävä ja piti tätä suoranaisena nerona, ei arvatenkaan suostunut pitämään näppejään erossa ystävänsä tuotannosta, ja ensimmäinen kokoelma Kafkan pöytälaatikoista löytyneitä tekstejä julkaistiinkin vain vuosi kirjailijan kuoleman jälkeen.
8
