Balilainen temppelitanssi ja elämisen kauneus TEKSTI JA KUVAT: TAINA ALA-KETOLA
Tyynenmeren tulirenkaassa, kahdeksan astetta päiväntasaajan eteläpuolella, sijaitsee kulttuurisesti rikas ja kauneudessaan näköaisteja hivelevä maanpäällinen paratiisi: Balin saari. Trooppinen ilmasto ja rikas maaperä ovat taanneet sen asukkaille vuosisatojen ajan helpot elämän edellytykset, joten aikaa ja energiaa on säästynyt runsain mitoin taiteen ja kulttuurin tekemiseen.
Jos haluaa oppia ymmärtämään balilaisia ja heidän tapojaan, kannattaa aloittaa tutustuminen balilaisesta temppelitanssista. Yhteisöllisyyden merkitys ja tärkeys, kauneuskäsitys, hengellisyys, hierarkiat, sukupuoliroolit ja balilaisen kulttuurin pehmeys ja ankaruus kiteytyvät kaikki tässä balilaisten rakastamassa taidemuodossa. Balin kielessä ei ole omaa sanaa käsitteelle ’tanssija’. Tanssijaa (ja yleensäkin taiteilijaa) kuvataan balin kielen sanalla pragina: henkilö, joka kaunistaa, kaunistaja. Tanssi – ja taide ylipäätään – kietoutuu balilaisten jokapäiväiseen elämään kiinteästi. Lapset kuulevat balilaista gamelan-musiikkia jo äitinsä kohdussa, se soi aina ja kaikkialla, ja heitä kannustetaan tanssimaan käsillään sylissä istuessaan ennen kuin he oppivat kävelemään. Lapset aloittavat tanssiharrastuksen viimeistään kouluiässä ja heitä rohkaistaan esiintymään perheenjäsenilleen, sukulaisilleen ja kyläjuhlissa paljon ennen taitojen kehittymistä, pelkästä esiintymisen ilosta. Jokaisella kylällä, jos kyläläisillä vain on sen yläpitämiseen varaa, on oma tanssiryhmänsä ja gamelan-orkesterinsa. Koska balilaiset rakastavat värikkäitä ja kovaäänisiä juhlia ja festivaaleja, on kylän lapsilla mahdollista päästä sekä näkemään perinteistä tanssia että tanssimaan sitä itse taaperosta asti. 24
Turismi on muokannut balilaista tanssia yhä performatiivisempaan suuntaan mutta lähtöjään, ja yhä edelleen, sen olennainen ilmenemisenmuoto on uskonnollisissa seremonioissa. Balilainen uskonto on erikoinen sekoitus intialaista hindulaisuutta sekä saaren omia mytologioita ja uskomuksia, ja tämä näkyy myös tanssiesityksissä, niin näyttämöllä kuin verhojen takana. Tanssijat lausuvat rukouksia ja mantroja ennen esiintymistä, he kantavat asuissaan suojanaan amuletteja ja esiintymisasut, erityisesti naamiot ja päähineet siunataan ennen ja jälkeen esitysten. Puista poimitut sekä yön aikana tuulen puhaltamat, maasta kerätyt kukat (joita Balin saari onkin pullollaan maailman kaikissa väreissä ja muodoissa vuodenajasta riippumatta) koristelevat kaikkialla temppeleitä, alttareita ja jumalpatsaista kunnianosoituksina jumalille. Koska tanssijoiden esiintymisasuihin olennaisesti kuuluvat tuoreet kukat värisevät tanssijan liikkuessa, voidaan jokaista tanssia pitää rukouksena. Luonto, sen kauneus ja yhteys luontoon ovat tärkeä balilaisen tanssin liikkeiden ja koreografioiden lähde. Balilaisella temppelitanssilla on vahva rituaalinen perinne. Roolihahmot esittävät usein tunnistettavia jumalia ja paholaisia, ja niistä kertovat tarinat tunne-
