Anime #115, huhtikuu 2020 by Pop Media

e Anim otta!

Nro 115

2/2020

10€

15 vu

TOKION OLYMPIALAISET

2020 Urheilujuhla näkyy ja kuuluu Tokiossa

Glass Mask Mykistävä oopperasovitus

Arvostelussa: + Interspecies Reviewers + Dorohedoro + Smile Down the Runway + Id:Invaded + paljon muita

Tenniksen taikaa Tennissarjat kolmelta vuosikymmeneltä syynissä

Pääkirjoitus

Lukijoidensa näköinen lehti @appelsiinikoala

Poikkeusoloissa Animekin tehtiin täysin etänä. Toimitusassistenttina hääräsi Eikka.

nimen kehitystyö on jatkunut kevättalven aikana. Uudistunutta lehteä koskeva lukijakysely on edelleen avoinna, mutta olemme halunneet heti reagoida jo tulleisiin palautteisiin. Palautteissa korostui uutisten ja uusien sarjojen merkitys. Vaikka verkossa on useita anime- ja Japani-aiheisia uutisia veloituksetta tuottavia palveluja, monet lukijat kaipaavat kuratoitua, tiivistä katsausta alan tapahtumiin ja käänteisiin – omalla äidinkielellä. Animen ilmestymistahdin vuoksi uutisoitavaa kertyykin paljon, joten jo tähän numeroon uutisosuuden sivumäärää on kasvatettu yhdellä. Uutiskatsauksen kokoaminen on haastavaa valtavan massan vuoksi, mutta se, että Animea pidetään luotettavana uutislähteenä, tekee urakasta etuoikeuden. Samalla olemme entistä tietoisempia vastuustamme. Faktojen tarkistamiseen on panostettu ja mietimme entistä tarkemmin, millaisille uutisille annamme arvoa. Kysymys ei ole vain siitä, mikä voisi kiinnostaa lukijoita. Uutisten poisjättäminen on myös arvovalinta, joten valintakriteereitä pitää punnita jatkuvasti. Samalla tuplautui tila, joka on varattu tulevien anime-sarjojen esittelylle. Toivottavasti nyt yhä useampi lukija löytää vinkkejä tulevaan kauteen. Tämän numeron teemaksi oli valittu urheilu tulevien olympialaisten hengessä. Valitettavasti urheilujuhla on nyt siirtynyt vuodella eteenpäin. Pitäydyimme silti teemassa, tosin hieman aiottua suppeammin. Sen sijaan lehdessä on mukana erikoispaksu arvosteluosuus. COVID-19 pakottaa kaikki fyysiseen etäännyttämiseen, joten kenties voimme tehdä sisätiloissa lymyilystä mukavampaa tarjoamalla ideoita seurattavista sarjoista ja mangoista. Loppuvuoden teemoina lehdessä ovat kauhu ja ympäristö. Mitä teemoja haluaisit nähdä Animen käsittelevän ensi vuonna? Laita viestiä some-kanavissamme tai sähköpostitse!

Riikka Haapanen

päätoimittaja

NRO 115

Tässä numerossa

16 4

Teema

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Anime-lehtikin valmistautui olympialaisiin, mutta monipuolista urheilu-animangaa voi makustella spektaakkeleista huolimatta. Featureissa palataan alkuvuoden olympia-huumaan ja pelataan tennistä. Esittelyssä miekkailusarjakuva Fence. Onpa jopa kohusarja Interspecies Reviewerskin yhteydessä olympialaisiin! 16 18 19 20 26

Olympiahumala: Tunnelmia Tokion kaduilta Fence: Miekanpisto sydämeen Top 5+1: Harvinaisemmat lajit Tennissoturit: Kaikki urheilusarjatko samanlaisia? Klassikot: Princess Nine

toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Animistit Päätoimittaja: Riikka Haapanen Toimituspäällikkö: Panu Saarenoja Tuottaja: Johanna Puustinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Petri Pohjonen, Maija Lehtola, Maaret Stepanoﬀ, Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nuppu Eskelinen, Nita Mäenpää, Emma Kunnari, Salla Pajunen, Jenni Väyrynen, Paula Haapanen, Nuutti Aleksis, Aleksi Pirinen, Mauno Joukamaa, Jari Lehtinen, Annika Nieminen, Toni Jefremoﬀ, Joni Partanen, Hanna Saarimaa, AnnaLiisa Koskinen, Sini Laine, Eero Suoranta, I. Nevanperä, Samuli Paanala

Kansikuva Olympia Kyklos © Yamazaki Mari / Grand Jump, Shueisha

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

Ajankohtaista 06 11 12 14 15

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalve-

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot Masaaki Yuasa ja Science SARU COVID-19 ajaa ääninäyttelijät ahtaalle

luun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Vakiot 03 23 50

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Pääkirjoitus Ajatuksia animesta: Kadonnut sukupolvi Animen ohi: Bye-bicycle!

Paino Uniprint

Lisäksi 24 28 30 31

Seuraava Anime ilmestyy 26.6.

Jatkojuttu: Japanilainen kauhu 2/4 Glass Mask -ooppera Miku Expo 2020 Mangaa verkossa: Futekiya

Vuonna 2020 ilmestyy 4 numeroa.

Arvostelut 34 34 35 36 37 38 39 40 41 42 44 46 47 48 49

ANIME: Asteroid in Love ANIME: Pocket Monsters 2019 ANIME: If My Favorite Pop Idol Made It to the Budoukan, I Would Die ANIME: Smile Down the Runway ANIME: Magia Record: Puella Magi Madoka Magica Side Story ANIME: Darwin’s Game ANIME: Scissor Seven ANIME: ID:Invaded ANIME+MANGA: In/Spectre ANIME+MANGA: Dorohedoro ANIME+MANGA: Interspecies Reviewers MANGA: Drifting Dragons MANGA: Androgynous Boyfriend MANGA: Dirty Pair RANOBE: The Genius Prince’s Guide to Raising Nation Out of Debt (Hey, How About a Treason?)

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Ajankohtaista Tapahtumat

Sarjat

Desuconia ei järjestetä kesällä 2020

esän Desucon on peruttu tältä vuodelta. Kehittyvien conien Suomi ry tiedotti päätöksestä 23.3. Päätöksen taustalla on koronavirusepidemia. Vaikka 12.-14. kesäkuuta järjestettäväksi suunniteltu con oli viranomaisten määräämään yleisötapahtumien perumisajan ulkopuolella, yhdistys ja Desuconin järjestäjät kokivat peruuttamisen olevan tarpeen kaikkien turvallisuuden takaamiseksi. Tapahtumaan odotettiin noin 3000 osallistujaa. Desuconin alkuperäiselle tapahtumaviikonlopulle järjestäjät tuottavat verkkoon DesucOnline-sisältökokonaisuuden. Verkko-con tuo järjestäjien mukaan anime- ja manga-sisältöä kävijöiden kotisohville. Lähde: Desuconin lehdistötiedote ja blogi

ragon Ball Z:ssa ja Dragon Ball GT:ssä mestari Roshia näytellyt Hiroshi Masuoka on menehtynyt maaliskuun 21. päivänä. Menehtymisen syyksi kerrottiin peräsuolisyöpä. Asiasta tiedotti ääninäyttelijän perhe. Siunaustilaisuus suoritettiin perheen kesken. Näyttelijän omasta toiveesta faneille ei järjestetty erillistä muistotilaisuutta. Masuokan ääni on tullut tutuksi myös monista muista klassikkosarjoista, kuten Anpanmanista (Jam Ojisan), Sazae-chanista (Masuo Fuguta) ja Ashita no Joesta (Tarou). Hän jäi eläkkeelle ääninäyttelytyöstä elokuussa 2019. Lähde: Comicbook.com

Tokyo Mew Mew palaa lähes 10 vuoden jälkeen

H aruton luojan Masashi Kishimoton uusin manga-sarja, Samurai 8: The Tale of Hachimaru on joutunut kirveen alle. Mangaa julkaissut Weekly Shonen Jump -lehti päätti tiputtaa sarjan suhteellisen yllättäen, sillä tieto sarjan päättymisestä tihkui julkisuuteen vain noin viikkoa ennen viimeisen luvun ilmestymistä. Täysi yllätys sarjan päättyminen ei silti ollut. Samurai 8 on kärsinyt alusta alkaen huonosta levikistä. Viimeisin pokkari ei yltänyt myynnissä edes 10 000 kappaleeseen, ja näyttääkin siltä, että kilpailu Demon Slayerin ja My Hero Academian kaltaisia myyntihirviöitä vastaan oli sciﬁ-sarjalle liikaa. Kishimoto ei ole toistaiseksi tiedottanut jatkosuunnitelmistaan.

uhtikuun alussa taikatyttögenren fanit saattoivat hieraista silmiään kerran jos toisenkin, kun japanilaiset mediasivustot raportoivat uuden Tokyo Mew Mew -animen olevan tuotantovaiheessa. Uusi projekti kantaa nimeä Tokyo Mew Mew New. Projektista ei vielä tiedetä nimen lisäksi juuri muuta kuin että päärooliin Ichigo Momomiyaksi valittu ääninäyttelijä esiintyy myös Ichigona projektiin liittyvässä, ääninäyttelijöiden muodostamassa idoliryhmässä. Reiko Yoshidan kirjoittama ja Mai Ikumin kuvittama shoujo-manga ilmestyi Kodanshan julkaisemassa Nakayoshi-lehdessä vuosina 2000-2003. Kodansha kokosi mangan seitsemäksi pokkariksi. Sangatsu Manga julkaisi mangan myös suomeksi vuosina 2005-2006. Kustantamo on aloittanut mangan uudelleenjulkaisun tämän vuoden alusta. Uhanalaisten eläinten DNA:n avulla avaruuden pahiksia vastaan taistelevat taikatytöt seikkailivat myös anime-formaatissa. Pierrot-studio teki animea 52:n jakson verran vuosien 2002 ja 2003 aikana.

Lähde: Comicbook.com

Lähde: Crunchyroll

Ihmiset

Ääninäyttelijä Hiroshi Masuoka on menehtynyt 83-vuotiaana

Masashi Kishimoton uutuus sai saapasta

Sarjat

mo igo � Ich shii/ ru O tion Inc Anima

Netﬂixin One Piece -sovituksesta uumoillaan alkuperäistä mangaa synkempää

ounding into Comics raportoi maaliskuussa, että Netflixin tekeillä olevasta One Piece -live-action -sovituksesta olisi vuotanut pilotin käsikirjoitus. Viihdesivusto analysoi käsikirjoitusta suhteessa sekä animeen että mangaan ja havaitsi, että pääpiirteissään televisiosarjan avausjakso noudattaa uskollisesti animen alkua. Netflix vaikuttaa kuitenkin korostaneen tarinan alun synkkiä elementtejä. Muutokset koskevat etenkin Roronoa Zoron esittelyä yleisölle. Televisiosarja näyttää jo pilotissa, kuinka Zoro tappaa Baroque Worksin agentin Mr. 7:n. Mangassa tapahtumaan viitataan vasta Alabasta-arkissa, ja animessa kohtaus näytetään jaksossa 116. Netflix on ottanut myös vapauksia siinä, kuinka päähenkilö Monkey D. Luffy tapaa merirosvonmetsästäjän. Mangassa Luffy tapaa Roronoan sidottuna köysillä tolppaan. Televisiokäsikirjoituksen kuvailussa tilanteesta käytetään termiä ”ristiinnaulitseminen”, mikä voi viitata köysiä kovempiin vangitsemiskeinoihin.

Käsikirjoitus antaa viitteitä myös siitä, että alussa nähtävä Roger D. Goldin mestaus saatettaisiin näyttää astetta yksityiskohtaisempana. Jaksoja on tulossa aluksi kymmenen. Sarjan taustalla on mangan kustantaja Shueisha yhteistyössä Tomorrow Studiosin kanssa. Tomorrow Studios työstää parhaillaan myös live-action -sovitusta Cowboy Bebopista. Mangaka Eiichiro Oda on sarjan tuottajistossa, ja sarjaa tehdäänkin hänen siunauksellaan. Odan mukaan sarja on ollut kehitteillä vuodesta 2017 saakka. One Pieceä Netflixille käsikirjoittaa Steven Maeda yhteistyössä Matt Owensin kanssa. Maeda on scifin parissa marinoitunut veteraani, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa The X-Filesissa ja Lostissa. Owens on puolestaan ollut käsikirjoittamassa erinäisiä Marvel-sarjoja. Netflix ei ole vielä julkistanut One Piece -sovituksensa ensi-iltaa. Lähde: Bounding into Comics, Deadline

Mamoru Oshiin uusi sarja ensiiltaan syksyllä Mamoru Oshiin faneille on tiedossa herkullinen syksy, sillä veteraaniohjaaja palaa komedian pariin ensimmäistä kertaa sitten Urusei yatsuran. Oshiin ideoima ja käsikirjoittama VLADLOVE-anime-sarja saa ensi-iltansa tämän vuoden syyskaudella. Ohjaamassa Oshiin kanssa on myös Urusei yatsurassa vaikuttanut Junji Nishimura, ja musiikeista vastaa tuttuun tapaan Oshiin luottomies Kenji Kawai. VLADLOVE on virallisten sivujen kuvauksen mukaan kepeä kertomus vampyyreistä ja teinitytöistä. Sarjan päähenkilö on lukioikäinen Mitsugu Bamba, joka käy usein luovuttamassa verta. Veripankissa hän tapaa kalpean ulkomaisen tytön Mai Vlad Transylvanian. Nimi on tässä tapauksessa todellakin enne, sillä tyttö paljastuu vampyyriksi. Mitsugun ääninäyttelijäksi on palkattu Ayane Sakura (My Hero Academia, The Quintessential Quintuplets). Sakuran vastanäyttelijäksi paljastettiin maaliskuun lopussa Rina Hikada (The Rising of the Shield Hero, That Time I Got Reincarnated as a Slime). Hahmojen ääninäytteitä voi kuunnella jo nyt sarjan virallisella YouTube-kanavalla. Lähde: Crunchyroll, sarjan viralliset sivut

Sarjat

Tiger & Bunny vetävät jälleen trikoot jalkaan

ponsorien logoissa taistelevista supersankareista kertova Tiger & Bunny palaa vuonna 2022. Asiasta tiedotti huhtikuun alussa Tiger & Bunny -tuoteperheen virallinen Twitter-tili. Tiger & Bunnyn ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi vuonna 2011. Sitä seurasivat kaksi elokuvaa: vuoden 2012 Tiger & Bunny The Movie: The Beginning ja vuoden 2014 Tiger & Bunny The Movie: The Rising. Toisen anime-kauden tulemisesta on vihjailtu silloin tällöin kuluneiden vuosien aikana, mutta kausi on antanut odottaa itseään. Tiger & Bunny 2 -nimellä julkistettu uusi tuotantokausi saa lopulta ensi-iltansa vuonna 2022. Juonesta ei ole julkistettu vielä yksityiskohtia, mutta tarinan on kerrottu sijoittuvan aikaan jälkeen The Rising -elokuvan. Ensimmäiseltä tuotantokaudelta tutut käsikirjoittaja Masafumi Nishida ja hahmosuunnittelija Masakazu Katsura palaavat tuoteperheen pariin. Hiroaki Hirata ja Masakazu Morita uusivat roolinsa Kotetsu T. Kaburagina ja Barnaby Brooks Jr.:na. Sen sijaan ensimmäisen tuotantokauden ohjannut Keiichi Satou on joutunut väistymään uuden ohjaajan Mitsuko Kasen tieltä. Sarjan tuotanto on myös siirtynyt Sunrise-studiolta Bandai Namco Picturesille.

Hypnosis Mic -tuoteperhe kasvaa animella

Lähde: ANN, virallinen Twitter-tili

uonna 2017 käynnistynyt Hypnosis Mic -tuoteperhe on kasvattanut suosiotaan kovaa vauhtia Japanissa. Räppitaistoista kertovaan tuoteperheeseen on kertynyt jo useita CD-levyjä, näytelmiä, manga-sarjoja ja mobiilipeli. Tänä vuonna tuoteperhe kasvaa anime-sarjalla. Suosion taustalla ovat hyvin kynäillyt kappaleet, joita ovat olleet tekemässä ammattimaiset rap-muusikot. Hypnosis Mic: Division Rap Battle Rhyme Anima -nimellä kulkeva anime kokoaa yhteen 12 päähenkilöä. Hahmoja aiemmin ääninäyttelleet seiyuut palaavat rooleihinsa. Animen takana on A-1 Pictures. Sarjan ohjaa Katsumi Ono (Yu-Gi-Oh 5D’s, Hataraki Man) ja käsikirjoittaa Shin Yoshida (Yu-Gi-Oh!). Hahmosuunnittelusta vastaa Minako Shiba, jonka kädenjälkeä on nähty aiemmin esimerkiksi Black Butlerissa. Sarja saa ensi-iltansa heinäkuussa.

The Seven Deadly Sins on päättynyt Vuodesta 2012 asti Kodanshan Weekly Shonen Magazinessa ilmestynyt The Seven Deadly Sins -manga on tullut päätökseensä. Viimeinen luku julkaistiin 25.3. ilmestyneessä lehden numerossa. Mangaka Nakaba Suzuki kertoi jo viime vuonna sarjan lopun olevan käsillä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että sai päättää mangan haluamallaan tavalla. Fanien ei kuitenkaan tarvitse hätäillä, sillä uutta syntistä sisältöä on vielä tulossa. Animen neljäs tuotantokausi, joka on nimetty Anger’s Judgementiksi, saa ensi-iltansa lokakuussa 2020. Kaikkien pääroolien ääninäyttelijät palaavat rooleihinsa.

Lähde: ANN, Crunchyroll, viralliset sivut

Lähde: Comicbook.com

Sarjat

Elokuvat

Isekai Quartetin toinen tuotantokausi päättyi maaliskuun lopussa, mutta fanien ei onneksi tarvinnut odottaa tietoa sarjan jatkosta. Viimeisen jakson päätteeksi tiedotettiin, että monista eri isekai-sarjoista hahmoja lainaileva anime saa kolmannen tuotantokautensa. Tiedon jakoi myös sarjan virallinen Twitter-tili. Tarkempia tietoja aikataulusta tai mahdollisista uusista hahmoista ei kuitenkaan vielä annettu. Myös My Hero Academia saatteli tuoreimman kautensa päätökseen maaliskuun lopussa. Kausi oli sarjan neljäs. Viimeisessä jaksossa vahvistettiin animen jatkuvan viidennelle kaudelle. Uutinen tuskin oli kenellekään yllätys, sillä My Hero Academia on yksi kovimmin

Suosikeille jatkoa myyviä manga-nimikkeitä tällä hetkellä, ja sen anime-sovitukset ovat myös nauttineet suursuosiota. Viides kausi jatkaa oletettavasti edellisten tapaan 25-osaisena. Lisätietoja ei kuitenkaan ole vielä julkaistu. Kolmas jatkovahvistus tuli Studio Orangelta. Studio vahvisti Twitterissä maaliskuun puolivälissä, että Paru Itagakin mangaan perustuva BEASTARS saa toisen tuotantokauden. Monet olivat toivoneet eläin-animen palaavan vielä tämän vuoden puolella, mutta studion tiedotteen mukaan sarjaa joudutaan odottamaan ensi vuoteen saakka. Lähde: Viralliset Twitter-tilit, ANN

Mari Okadan uutuuselokuva ensi-iltaan kesällä

ari Okada on tuottelias käsikirjoittaja, jonka kynästä ovat lähtöisin muun muassa hitit Maquia: When the Promised Flower Blooms sekä O Maidens in Your Savage Season -anime että alkuperäinen manga. Okadan uusin projekti, Nakitai watashi wa neko wo kaburu -nimeä kantava elokuva, tulee ensi-iltaan kesäkuun 5. päivä. Nakitai watashi wa neko wo kaburu, väljästi käännettynä Minä, joka haluan itkeä, pukeudun kissaksi, kertoo omalaatuisesta Miyosta. Yläkouluikäinen Miyo on palavan ihastunut luokkatoveriinsa Kentoon, mutta Kento ei vastaa tunteisiin. Tämä ei Miyoa hidasta. Tytön valttikorttina on kissanaamio, joka muuttaa kantajansa kissaksi. Valeasunsa turvin Miyo livahtelee Kenton elämään. Nuoruuden romanssia ja kissaestetiikkaa yhdistävä elokuva on lähes varma hitti, sillä elokuvan takana on Okadan mielikuvituksen lisäksi Studio Colorido. Elokuva on vasta toinen studion alkuperäistuotanto, mutta studio on jo näyttänyt kyntensä arvostettuja animaatioalan palkintoja keränneellä Penguin Highwaylla (2018). Okadan ideat ohjaa kuviksi Junichi Sato (Sailor Moon).

The Walking Man sovitetaan live-action -sarjaksi Vuonna 2017 menehtyneen mangakan Jiro Taniguchin mestariteos The Walking Man sovitetaan live-action -televisiosarjaksi. Asiasta uutisoi Japanin yleisradioyhtiö NHK. NHK tuottaa sarjan itse, ja pääosaa näyttelee Arata Iura. Sarja ilmestyy kerran kuussa NHK BS4K -kanavalla. Sarjan ensimmäinen osa lähetettiin 5.4. The Walking Man kertoo mangan nimen mukaisesti miehestä, joka käyskentelee ympäri Japania ja havainnoi arkista elämää. Ponent Mon ja Fanfare ovat julkaisseet Taniguchin tuotantoa englanniksi.

Lähde: Viralliset sivut, Moshi Moshi Nippon, Crunchyroll

Lähde: Ponent Mon, ANN

Uusi suoratoistopalvelu RetroCrush keskittyy klassikoihin

aaliskuussa Yhdysvalloissa aukesi kuluttajille uusi animeen keskittynyt sovelluspohjainen suoratoistopalvelu. RetroCrush-niminen palvelu kilpailee muiden suoratoistopalveluiden kanssa erikoistumalla vanhempaan anime-tuotantoon. Monet 70-, 80- ja 90-lukujen animet saavat palvelun kautta ensimmäistä kertaa virallisen englanninkielisen julkaisunsa. RetroCrushin valikoimissa on palvelun käyn-

nistymishetkellä esimerkiksi sellaisia tunnettuja nimikkeitä kuin Galaxy Express 999, Cat’s Eye ja Creamy Mami. Palvelu on toistaiseksi rajattu Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Kysyntää varmasti riittäisi Yhdysvaltain rajojen ulkopuolellakin näille aarteille, joten toivottavasti palvelu laajenee pikaisesti muihin maanosiin. Lähde: RetroCrush, IGN

Ranobet Aniplex perustaa uuden 3D CG -studion

Lähde: ANN, Crunchyroll

Keep Your Hands oﬀ Eizouken -manga lisensoitu Kevätkauden hitti-anime Keep Your Hands oﬀ Eizouken on pian saatavilla länsimaisten fanien kirjahyllyihin, sillä Dark Horse on lisensoinut Sumito Oowaran mangan. Englanninkielinen käännös saapuu sarjakuvakauppohin syyskuussa 2020. Erinomaisia uutisia vinkeän animaatiokerhon ystäville! Lähde: Dark Horse

Bleach palaa tauon jälkeen – isolla volyymilla

leachin anime-sovitus päättyi jo vuonna 2012, eikä keskeneräinen loppu tyydyttänyt faneja. Tuoteperheen 20-vuotisjuhlastriimissä maaliskuussa paljastettiin, että anime saa vihdoinkin jatkoa. Anime jatkuu Thousand-Year Blood War -arkin tapahtumilla. Tarkkaa aikataulua ei ole vielä julkistettu, mutta sarja saapuu todennäköisesti juhlistamaan mangan 20-vuotista taivalta vuonna 2021. Ei ole varmaa, palaako Studio Pierrot anime-sovituksen puikkoihin. Uusi Bleach-anime ei ollut ainoa juhlavuosijulkistus. Mangaka Tite Kubon yhden luvun lyhyttarina Bleach: Burn the Witch saa elokuvasovituksen. Anime-elokuva tulee ensi-iltaansa vielä tämän vuoden puolella, ja YouTubessa julkaistussa trailerissa voi jo tutustua siihen, miltä noidat Noel Niihashi ja Spangcole Ninny näyttävät Studio Coloridon tyylitteleminä. Burn the Witchin maailma saa jatkoa myös paperilla, sillä kustantaja Shueisha on pyytänyt Kuboa laajentamaan lyhyttarinansa täysipitkäksi mangaksi. Manga palaa Weekly Shonen Jumpin sivuille tänä kesänä. Lähde: Comicbook.com, Polygon, Siliconera

Aniplex laajentaa 3D-osaamistaan, studio tiedotti huhtikuun alussa. Aniplex on perustanut uuden 3D CG -studion, joka kantaa nimeä Boundary. Uuden studion pääkonttori sijaitsee Tokiossa Chiyodan kaupunginosassa, mutta varsinainen studio on Nakanossa, jossa se jakaa rakennuksen StudioGOONEYS- ja SF GRAPHICS -3D-studioiden kanssa. Boundarya johtamaan on nimitetty Aniplexin tuottaja Akira Shimizu. Aniplexin luotto uuteen tytäryhtiöön on kova, sillä se on investoinut studioon huikeat 100 miljoonaa jeniä (noin 850 000 euroa).

KonoSuba päättyy, sarjaan yhteensä 17 osaa Light novel -sarja KonoSuba: God’s Blessing on This Wonderful World päättyy. Asiasta tiedotti sarjan kirjoittaja Natsume Akatsuki Twitterissä. Toukokuun ensimmäisenä päivänä ilmestyvä 17. osa jää ranoben päätarinan viimeiseksi pokkariksi. Samalla Akatsuki kuitenkin kertoi, että kyseisessä pokkarissa olisi lisätietoa uudesta, aiemmin julkaisemattomasta KonoSuba-tarinasta. Akatsuki julkaisi KonoSubaa vuosina 2012-2013 Internetissä Shousetsuka ni narou -julkaisualustalla. Kadokawa poimi sarjan sivustolta printtijulkaisuun vuoden 2013 lopulla. Sarjaa on painettu yli 9 miljoonaa kappaletta. Spin-oﬀ -sarja Kono subarashii sekai ni bakuen wo alkoi vuonna 2014. Lähde: Crunchyroll, Natsume Akatsukin Twitter

Kuvastin Future Boy Conan © Nippon Animation, Oowara Sumito, Shogakukan / Eizouken production committee

Keep Your Hands oﬀ Eizouken! Jakso 1 (2020) Science SARUn käsialaa olevan Keep Your Hands oﬀ Eizouken! -animen ensimmäisessä jaksossa päähenkilö Midori katsoo tietokoneelta animea odottaessaan vanhempiaan kotiin. Anime-sarja saa tytön kiinnostumaan animen tekemisestä. Midoria inspiroinut sarja

on Nippon Animationin Future Boy Conan. Science SARU yritti hankkia oikeudet alkuperäiseen, Hayao Miyazakin 70-luvun lopulla ohjaamaan sarjaan, mutta Nippon Animation ei luopunut niistä. Studion ratkaisu oli (Nippon Animationin siunauksella) jäljentää Eizouke-

Suomenkieliset mangajulkaisut Gabriel Dropout 8

8.5.2020

Last Wars 13

8.5.2020

Kuroshitsuji 2

8.5.2020

One Piece 93

15.5.2020

Tokyo Mew Mew 3

15.5.2020

Fullmetal Alchemist 21

22.5.2020

My Hero Academia 10

29.5.2020

Patriootti Moriarty 9

29.5.2020

Kun jälleensynnyin hirviönä 2

29.5.2020

Last Wars 14

5.6.2020

Kuroshitsuji 3

19.6.2020

Tokyo Mew Mew 4

26.6.2020

Tokyo Ghoul:re 8

26.6.2020

nissa nähtävät kohtaukset itse alusta loppuun: jokainen ruutu oli piirrettävä uudelleen, jokainen äänitehoste luotava uudelleen ja musiikki äänitettävä uudelleen. Tuottaja Eunyoung Choin mukaan Future Boy Conan oli heille niin tärkeä, että urakka kannatti.

= Sarja alkaa = Yksiosainen

= Uusintapainos = Sarja päättyy

Seuraavan kauden nostot © WIT STUDIO/Great Pretenders

Nostamme toimituksen kaikuluotaimeen osuneita kiinnostavia anime-uutuuksia kesäkaudelta 2020.

Great Pretender ALKUPERÄISTEOS TOIMINTA WIT STUDIO 7/2020 Attack on Titanin tehneen Wit Studion uutuus Great Pretender vetelee trailerinsa perusteella kaikista oikeista naruista. Rehevät lämpimät värit, hyvin rytmitetty huumori ja kansainväliset tapahtumapaikat sävyttävät moneen kertaan käytettyä, mutta aina yhtä houkuttelevaa tarina-aihiota karismaattisista huijareista. Singaporesta Los Angelesiin ja Lontoosta Tokioon singahtelevan toimintasarjan on kirjoittanut live-action -elokuvakäsikirjoituksista tunnettu Ryota Kosawa. Rikosaiheet ovat Kosawalle tuttuja: Conﬁdence Man JP -draamassa (2018) ja -elokuvissa (2019, 2020) Kosawa sukelsi ammattilaishuijareiden maailmaan. Lisäksi hän on tehtaillut monta tuotantokautta suosittuun Aibou-etsiväsarjaan. Erinomainen Mixed Doubles -elokuva elämässään hukassa olevista pöytätenniksen pelaajista todisti Kosawalla olevan myös silmää draamakomedialle. Kosawan ensimmäinen anime-käsikirjoitus nousee siis vankalta pohjalta.

Hypnosis Mic: Division Rap Battle – Rhyme Anima MONIMEDIATUOTEPERHE A-1 PICTURES 7/2020

MUSIIKKI

Nopeasti nostetta saanut rap-tuoteperhe laajenee animeksi, eikä ihme. Musiikkiaiheiset ensemble-animet oheistuotteineen ovat pärjänneet erinomaisesti viime vuosina. Hypnosis Mic lähestyy söpöjen poikien kokoontumisajoja uudesta kulmasta. Tällä kertaa ikemenit ottavat toisistaan mittaa rap-taistoissa. Mikäli animen kappaleet ovat yhtä tarttuvia kuin tuoteperheen aiemmat julkaisut, sarja viihdyttää idolisarjojen ystäviä helposti yhden courin ajan.

©�GIBIATE PROJECT P � roduction Committee

Gibiate ALKUPERÄISTEOS FANTASIA, TOIMINTA GIBIATE PROJECT 7/2020 Aikamatkailua, samurai-estetiikkaa, ajankohtaisesti puhutteleva virusuhka; japanilaisesta klassisesta kulttuurista ammentava monimediaprojekti Gibiate kolkuttelee monia ovia. Gibiaten tarina sijoittuu 2030-luvulle. Gibia-virus on runnellut koko maailman lähes tunnistamattomaksi. Viruksen sairastuttamat ihmiset muuttuvat eri-

laisiksi hirviöiksi. Lopputulokseen vaikuttavat muun muassa sairastuneen ikä ja sukupuoli. Edo-kaudelta siirtyneet matkalaiset, samurai Tetsuya ja ninja Hiroki, vaeltavat pitkin Japania etsimässä parannuskeinoa. Mahtipontiset kuvat lupailevat eeppistä ja erittäin väkivaltaista maailmanloppukuvausta. Toivottavasti lupaukset lunastetaan, sillä kansainväliseen levitykseen tähtäävä Gibiate saattaa myös sortua omaan suurudenhulluuteensa. Se olisi harmi, sillä Gibiateen on värvätty alansa huippuja. Taiteilija ja Final Fantasy -kuvittaja Yoshitaka Amano vastaa animen visuaalisesta puolesta. Musiikkia tekemässä ovat kitaristi Sugizo (X Japan, Luna Sea) ja kuuluisat shamisen-taiteilijat, Yoshidan veljekset. Ensivaikutelmia kuullaan heinäkuun alussa, kun sarja saa maailman ensi-iltansa Anime Expossa Yhdysvalloissa.

Ikebukuro West Gate Park PERUSTUU ROMAANIIN

DRAAMA

Ira Ishidan lähes kulttimainetta nauttiva Ikebukuro West Gate Park -romaanisarja on jo taipunut moneksi. Vuonna 2000 kirjasarjan pohjalta tehtiin suosittu televisiodraama, ja vuonna 2001 seurasi manga-adaptaatio. Anime-sovitus on antanut odottaa itseään, mutta vihdoin Doga Kobo on tarttunut haasteeseen. Jenginuorista kertovan tarinan ohjaa

DOGA KOBO

7/2020

Tomoaki Koshida, joka on aiemmin ohjannut jaksoja ja työstänyt kuvakäsikirjoituksia muun muassa Helpful Fox Senko-saniin ja Vinland Sagaan. Aiemmin Tomoya Nagasen, Tomohisa Yamashitan ja Satoshi Tsumabukin kasvoilla tutuiksi käyneet hahmot uudelleenvisualisoi hahmosuunnittelija Junichirou Taniguchi (Puella Magi Madoka Magica).

Skate-Leading Stars ALKUPERÄISTEOS

URHEILU

Code Geass -ohjaaja Gorou Taniguchi tuo kesäkaudella näytille luomansa poikien luistelusarjan. Skate-Leading Starsissa lukioikäiset pojat kisaavat kuvitteellisessa ”skate-leadingissa”, joka on variaatio muodostelmaluistelusta. Perinteiset troopit itsensä ja arkkivihollisen voittamisesta sekä urheilu-animeille tyypillinen laaja, tyypitelty hahmokirjo varmistanevat muidenkin kuin Yuri!!!

J.C. STAFF

7/2020

On Ice -fanien huomion. Entinen ammattilaistaitoluistelija Hirokazu Kobayashi on osallistunut koreograﬁoiden luontiin. Ääninäyttelijöistä faneja mukanaan tuo ainakin Makoto Furukawa, jonka vaikuttava ansioluettelo sisältää muun muassa roolit Haikyuu!!:n Yuutarou Kindaichina, One Punch Manin Saitamana ja uuden Fruits Basketin Hatsuharu Soumana.

Dropout Idol Fruit Tart PERUSTUU MANGAAN

MUSIIKKI

Hypnosis Micin lisäksi toinen musiikkiaiheinen sarja lähtee kilpailemaan idolifanien huomiosta. Sou Hamayumiban strippi-mangaan perustuva Dropout Idol Fruit Tart -anime kertoo epäonnisista viihdealalle pyrkivistä tytöistä, joiden asuntola joutuu purku-uhan alle. Maksaakseen sadan

FEEL.

7/2020

miljoonan jenin velan manageri Kajino Hoho lyöttää tytöt yhteen ja muodostaa heistä Fruit Tart -underground-idoliryhmän. Ääninäyttelijät Hiyori Nitta, Haruka Shiraishi, Risa Kubota ja Reina Kondou tuovat eloon Sumie Kinoshitan (Girlish Number, tuleva Idolish Pride) supersöötit hahmo-designit.

Akudama Drive ALKUPERÄISTEOS

SCI-FI, TOIMINTA

Alkuperäisteoksia tulee ulos mukava määrä tulevana kesänä. Yksi kiinnostavimmista on Studio Pierrotin ja Too Kyo Games -viihdeyrityksen yhteinen Akudama Drive -projekti. Animen tarinassa maailma on repeytynyt kahtia Kansai- ja Kantou-nimisten valtioiden välisen sodan seurauksena. Kantou orjuutti Kansain, mutta vuosien vieriessä Kantoun poliisivoimat ovat heikenneet. Sarjan nimi viittaa esiin nousseisiin rikollisiin, akudamoihin. Hahmot (Lää-

STUDIO PIERROT

7/2020

käri, Hakkeri, Tavis) ja tarina ovat vahvasti tyyliteltyjä; inspiraatiota projekti on hakenut Pulp Fictionin ja Epäiltyjen kaltaisista rikoselokuvista. Alkuperäistarina on Studio Pierrotin, Too Kyo Gamesin ja Danganronpa-pelisarjan luoja Kazutaka Kosakan yhteistyön tulos. Danganronpa-väkeä on mukana muitakin, sillä Danganronpa 3:n käsikirjoittaja Norimitsu Kaiho kirjoittaa sarjaa Rui Komatsukin suunnittelemien hahmojen ympärille.

Ajankohtaista © Dick Thomas Johnson, CC BY 2.0

Uusi toimitusjohtaja Eunyoung Choi osallistui AnimeNYC-tapahtumaan marraskuussa.

Veteraaniohjaaja Masaaki Yuasa lataa akkuja.

Masaaki Yuasa siirtyy sivuun Science SARUn johtotehtävistä Valtikka siirtyy Eunyoung Choille

uhtikuun ensimmäisenä päivänä Japanissa käynnistyi uusi talousvuosi. Ajankohta on perinteisesti otollista aikaa yrityksille tiedottaa uusista linjauksista ja muutoksista. Huhtikuun korkkasi tiedotteella myös ohjaaja Masaaki Yuasa. Yuasa latasi henkilökohtaiselle Twitter-tililleen tiedotteen, jossa hän kertoo lopettaneensa Science SARU -studion johtajana. Titteli siirtyi maaliskuun lopulla tuottaja Eunyoung Choille. Choi perusti animaatiostudion Yuasan kanssa vuonna 2013. Syyksi vetäytymiselle studionsa johtotehtävistä Yuasa nimeää väsymyksen. Hän on työskennellyt seitsemän vuotta yhtäjaksoisesti. Netflixille tämän vuoden aikana tuleva Japan Sinks 2020 on tuotantonsa puolesta valmis, joten ajankohta lepäämiselle on hänen mukaansa hyvä. Yuasa ei kuitenkaan jätä kaikkia tehtäviään Science SARUssa, sillä hän aikoo edelleen ohjata Hideo Furukawan romaaniin perustuvan Inu-Oh -elokuvan. Inu-Oh saa ensi-iltansa vuonna 2021. Science SARU on tuottanut toinen toistaan suositumpia teoksia perustamisestaan saakka. Sen huomassa ovat syntyneet muun muassa elokuvat Night Is Short, Walk On Girl ja Ride Your Wave sekä tuore anime-sarja Keep Your Hands Off Eizouken. Vuonna 2018 Netflixin kautta levitetty Devilman Crybaby teki studiosta kansainvälisesti tunnetun. Eunyoung Choi aloitti animaatio-opinnot verrattain myöhään, lähes 30-vuotiaana. Choi opiskeli ensin Etelä-Koreassa

taidemaalausta ja kuvanveistoa, minkä jälkeen hän muutti Lontooseen opiskelemaan animaatiota. Hän ei ollut juurikaan katsonut animoituja teoksia, edes Disneyn tai Studio Ghiblin klassikoita, mutta hän työskenteli ahkerasti ja alkoi perehtyä genreen perinpohjaisesti. Euroopan-vuosiensa jälkeen Choi muutti Japaniin, jossa hän vuonna 2006 aloitti työt Madhouse-studiossa. Madhousessa hän tutustui Yuasaan, jonka kanssa hän on sittemmin työskennellyt useissa projekteissa. Choi on ennen tuottajanuraansa ehtinyt työskennellä animaattorina, kuvakäsikirjoittajana ja ohjaajana. Monitaituruus ilmenee erityisen hyvin Choin yhden jakson mittaisessa Space Dandy -urakassa. Ohjaaja Shinichiro Watanabe kutsui Choin työskentelemään avaruusaiheisessa sarjassaan ja antoi hänelle vapaat kädet kokonaisen jakson toteuttamiseen. Syntyi jakso, jonka Choi on käsikirjoittanut, kuvakäsikirjoittanut ja ohjannut, minkä lisäksi hän suunnitteli hahmot ja osallistui animointiin. Hänen taidonnäytteisiinsä animaattorina lukeutuu myös Ping Pong the Animation -anime-sarjan lopputekstikohtaus. Choi animoi sen yksin käyttämällä rotoskooppi-tekniikkaa. Science SARUn perustaminen merkitsi Choille siirtymistä tuottajaksi. Hän on toistaiseksi keskittynyt hallinto- ja taloustehtäviin, mutta väläytteli viime vuonna AnimeNYC-tapahtumassa olevansa tulevaisuudessa potentiaalisesti kiinnostunut palaamaan ohjaajaksi. Lähde: Crunchyroll, ANN, Starburst Magazine, CBR.com

Twitter

COVID-19 ajaa ääninäyttelijät ahtaalle

@masaakiyuasa 2.4.2020 Masaaki Yuasa tiedotti myös englanniksi aikomuksestaan jättää Science SARU Eunyoung Choin vastuulle:

Tapahtumia peruttu, myös viivästyksiä mangajulkaisuissa

I was be leaving SCIENCE SARU Inc. on 25 March. Thank you again for all your support over the last 7 years. Nice weather day today Take care Have a good day

apani on joutunut kiristämään varotoimia koronavirusepidemian leviämisen hidastamiseksi. Maa joutui odotetusti siirtämään olympialaiset ja paralympialaiset vuodella eteenpäin. Monet muut suuret tapahtumat ovat olleet epäonnekkaampia. Muun muassa fanisarjakuvatapahtuma Comiket peruttiin tältä kesältä. Saman kohtalon koki Anime Japan, Japanin suurin anime-tapahtuma. Tiiviisti asutettu Tokio on eristämisuhan alla, mutta tapahtumien perumiset eivät rajoitu vain saarivaltion pääkaupunkiin. Ympäri maata on peruttu hyvin perinteikkäitäkin tapahtumia. Aomorin prefektuurissa 100-vuotisjuhlaansa valmistautunut Hirosakin kirsikankukkafestivaali jää juhlavuodesta huolimatta järjestämättä. Noin kaksi miljoonaa kävijää käy vuosittain ihailemassa kirsikankukkia Hirosakin linnaa ympäröivässä puistossa. Koronaviruksen vaikutukset alkavat näkyä myös laajemmin anime- ja manga-teollisuudessa. Huhtikuun alussa uutisoitiin, että Jun Mochizuki on keskeyttänyt The Case Study of Vanitas -mangansa tekemisen toistaiseksi. Manga-sarjaa tehdään täysin manuaalisesti, mikä on tarkoittanut, että avustajilla ei ole etätyömahdollisuutta. Mochizuki huolestui avustajiensa hyvinvoinnista ja keskeytti työt keskusteltuaan kustantajansa kanssa.

@e8144 2.4.2020 Yuasan manttelinperijä Choi julkaisi myös Twitterissä oman tiedotteensa: Following yuasa-san’s announcement, I’ll be taking over management responsibilities as Science SARU’s new CEO. Yuasa-san will continue to work together for feature ﬁlm “INU-OH,”. I can’t wait to share many of our new, exciting projects❤

@CG_Orange_eng 20.3.2020 BEASTARS-animea tekevä Studio Orange on avannut englanninkielisen tilin Twitteriin. Studio jakaa tilillä muun muassa paljastuksia BEASTARSin toisesta tuotantokaudesta: BEASTARS Season 2 Character Reveal Part 1: Ibuki: Member of Shishu-Gumi that operates around black market. The clever and clam lion among the reckless members. (Japanese Voice by Taiten Kusunoki)

Esiintyvistä taiteilijoista on myös huolestuttu Japanissa. Japanin näyttelijäliiton teettämän kyselyn mukaan yli 75 prosenttia kyselyyn vastanneista ei saa minkäänlaista korvausta perutuista esiintymisistä ja projekteista. Noin 26 prosenttia vastanneista kertoi, ettei heillä ole riittäviä säästöjä, joihin turvautua pandemian ajaksi. Osa heistä on jo joutunut lainoittamaan elämäänsä. Näyttelijäliitto edustaa Japanissa sekä näyttelijöitä että ääninäyttelijöitä. Vaikka toistaiseksi ei ole tiedotettu monista seisahtuneista anime-produktioista, ääninäyttelijöille keskeisiä tulonlähteitä ovat myös erilaiset fanitapaamiset, anime-sarjoihin liittyvät live-tapahtumat ja konsertit, joista suuri osa on peruttu tai siirretty. Manga-puolella hiljenee toistaiseksi myös lännessä. Esimerkiksi Yen Press ja Dark Horse Comics lykkäävät julkaisujen aikatauluja ja harventavat julkaisutahtia kesän ajaksi. Pääasiassa visual noveleita ja light noveleita lisensoiva Sol Press pysäyttää toistaiseksi fyysisten kopioiden tuotannon. Viz Media jatkaa toistaiseksi nimikkeiden toimittamista jälleenmyyjille normaaliin tapaan.

@SASAKI_Hisashi 5.4.2020 Shonen Jumpin kansainvälisen puolen varatoimitusjohtaja Hisashi Sasaki kehui väkeään koronaviruspandemian keskellä: I am proud of Team Jump, not only mangakas in Japan but also editors, translators, letterers and so on, who keep publishing #shonenjump simultaneously with Japan under this diﬃcult distance working situation.

Lähde: SoraNews24, ANN, Yen Press

L ii

sk Ko

in en

Standit ovat JoJon maailmassa yliluonnollisia sielun ruumiillistumia, joilla on maagisia voimia.

Japani on vuodesta 2016 asti valmistautunut kuumeisesti maan historian toisiin kesäolympialaisiin, joiden oli määrä koittaa tulevana kesänä. COVID19-pandemian vuoksi pääministeri Shinzo Abe joutui tiedottamaan olympialaisten siirtämisestä ensi vuoteen. Tässä jutussa Anime vielä ﬁilistelee olympiahuumaa japanilaisten kanssa. Lehden avustaja Anna-Liisa matkasi vuodenvaihteessa Japaniin ja havainnoi eri tapoja, joilla olympialaiset näkyivät tokiolaisten arjessa.

OLYMPIAHUMALA

Teksti: Anna-Liisa Koskinen

Tokion nykytaiteen museon julistenäyttelyn avauskyltti kertoo heti ummikollekin, mistä näyttelyssä on kyse.

apani oli odottanut uutta vuosikymmentä, sillä vuoden 2020 piti tuoda mukanaan Tokion kesäolympialaiset ja paralympialaiset. COVID19-viruspandemia kuitenkin pakotti Japanin ja Kansainvälisen olympiakomitean tekemään kipeän päätöksen ja siirtämään olympialaisia eteenpäin. Lehden painohetkellä viimeisin tieto on, että kisat siirretään heinä-elokuulle 2021. Olympiahuuma on japanilaisille toki jo ennestään tuttua, sillä maa on isännöinyt jo kahdesti talviolympialaiset (Sapporossa vuonna 1972 ja Naganossa 1988) sekä yhdet kesäolympialaiset (1964 Tokio). Matkailin Tokiossa vuodenvaihteessa. Edes vasta maahan tulleelle turistille ei jäänyt epäselväksi, mitä tapahtumaa odotettiin. Japanilaiseen tyyliin pöhinä ei ollut räiskyvää tai ylitsepursuavaa, mutta pelkästään julkisessa liikenteessä saattoi havaita muutamat olympiarenkaat. Ystäväni huomautti, että yksi erikoisuus, josta japanilaiset varmasti ovat erityisen innoissaan, on baseballin palaaminen olympialajiksi.

meity puolestaan paralympialaisten. Nämä iloiset kaverit tervehtivät ohikulkijoita julisteissa jo Naritan lentokentällä. Gachapon-automaateista sai muutamalla eurolla pienen maskotin mukaansa ja peliluolien kourapeleistä oli mahdollista napata isompi versio pehmoista. Maskotteja oli toki mahdollista ostaa myös virallisiin olympialaisten fanituotteisiin erikoistuneista kaupoista. Television avaaminen varmisti, että olympialaisten lähestyminen ei jäänyt huomaamatta. Mainoksissa vilisi olympiakilpailijoita ja -logoja sekä olympialaisten virallisia sponsoreita. Olympiaurheilijat vierailivat eri ohjelmissa ja heille oli omistettu omia ohjelmia, esimerkiksi dokumentteja heidän urastaan. Heti uudenvuodenaaton erikoisteemaisen televisiospektaakkelin Kouhaku uta gassenin alussa esiteltiin olympialajeja humoristisen montaasin voimin. Ohjelmassa esitetty olympialaisten kannustuskappale, Foorinin Paprika jäi päiviksi soimaan päähän, jos ei japanin- niin sitten englanninkielisenä versiona. Lopuksi kaikki ohjelmaan osallistuneet musiikkimaailman artistit, kuten LiSA, Arashi ja AKB48, lauloivat yhdessä Paprikaa levittäen näin kappaleen viatonta ilosanomaa kaikille. Onnekseni ehdin matkallani vierailemaan näyttelyssä, joka esitteli olympialaisten virallisia taidejulisteita. Näyttely aukesi vuoden alussa Tokion nykytaiteen museossa ja päät-

Japanilaisten viehtymys maskotteihin on maailmankuulua, ja Tokion katukuvassa olympialaisten maskotit tulivat nopeasti tutuiksi. Heitä on kaksi, joista sinisävytteinen Miraitowa on olympialaisten maskotti ja pinkki So-

tyi helmikuussa ennen koronaviruksen leviämistä. Julisteita oli esillä yhdeksältätoista taiteilijalta eri taiteenaloilta. Julisteita oli esillä muun muassa mangaka Naoki Urasawalta (20th Century Boys, Monster) ja taiteilijoilta Akira Yamaguchilta ja Tomoko Konoikelta. Yksi mielenkiintoisimmista teoksista näyttelyssä oli mangaka Hirohiko Arakin paralympiajuliste The Sky Above the Great Wave oﬀ the Coast of Kanagawa. Teoksen pääosassa on kaksi paralympiakilpailijaa juoksemassa pilvisellä taivaalla. Araki kertoo teosesittelyssä ottaneensa asetelman Hokusain teoksesta Kanagawan suuri aalto. Araki tunnetaan parhaiten yhden Japanin pisimpään julkaistun manga-sarjan, Jojo’s Bizarre Adventuresin tekijänä. Arakin jättämät lukuiset viittaukset JoJoon eivät ole jääneet JoJo-faneilta huomaamatta. Heti ensimmäisenä Arakin julisteessa voi havaita, että vasemmanpuoleinen kilpailija on käytännössä JoJon pääantagonisti DIO kultaisine hiuksineen. Tähän havaintoon antaa vihjeitä hahmon vaatteiden ja jalkaproteesien koristeissa komeilevat DIOn standin, DIOn energiaa manifestoivan The World -olennon, päät. Julisteen oikeanpuoleisen hahmon vaatteissa ja proteeseissa on muita JoJosta tuttuja standeja: Killer Queenin ja Gold Experiencen päät. Eikä siinä ole vielä kaikki, sillä taustalla lentävä lentokone muistuttaa kovasti Narancia Ghirga -hahmon standia Aerosmithia. Kaiken kruunaa oikeanpuoleisen hahmon pieni hiuskoriste, jossa on aivan ensimmäisestä JoJo-osasta tuttu kivimaski. Lieneekö sattumaa vai ei, että Araki on piirtänyt juuri paralympialaisten julisteen, sillä seitsemännen JoJo-osan päähahmo – Johnny Joestar – on alaraajahalvaantunut hevosurheilija.

Hirohiko Arakin teos The Sky Above the Great Wave oﬀ the Coast of Kanagawa oli esillä Tokion nykytaiteen museossa.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli mainio näyttely, joka tarjosi pureksittavaa myös muille kuin urheiluhistoriasta kiinnostuneille. Kenties näyttely lähtee kiertämään maailmaa nyt, kun olympialaisia on lykätty. Olympiajuhlien siirtyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pöhinää riittäisi vielä yhdeksi vuodeksi. Olympialaiset seuraavat kasuaaliakin Japani-harrastajaa kotiin asti. Ne tulevat tällä hetkellä vastaan kaikessa viihteessä – myös mobiilipeleissä. Olympialaiset aiheuttavat esimerkiksi huolia kouluidolien elämässä Love Live! -perheen uusimmassa lisäyksessä nimeltä Love Live! School Idol Festival ALL STARS. Love Live -tyttöjen seikkailua olympialaisten parissa voi seurata myös pelin englanninkielisessä versiossa, joka julkaistiin helmikuussa.

Antiikin pojan seikkailut olympia-Japanissa Mari Yamazakin Olympia Kyklos hyödyntää antiikin ja aikamatkustuksen teemoja. Samat teemat tulivat tutuksi jo Yamazakin teoksessa Thermae Romae (2008). Olympia Kyklosta on julkaistu Shueishan Grand Jumpissa maaliskuusta 2018 lähtien, ja sitä on kokonaisuudessaan kertynyt jo neljän pokkarin verran. Sarja kertoo kreikkalaisesta vaasimaalarista Demetrioksesta, joka ei pidä urheilusta. Päädyttyään tulevaisuuteen Tokion vuoden 1964 olympialaisten aikaan hän alkaa viimein löytää urheilun ja kilpailemisen ilon. Mukaan tarttuu myös ideoita kotikylän ongelmien ratkomiseen. Anime-adaptaatio mangasta alkaa huhtikuussa 2020 Tokyo MX -kanavalla. Animen jaksot ovat viisiminuuttisia, ja sarja on poikkeuksellisesti toteutettu savianimaationa.

”Olympiajuhlien siirtyminen ei tarkoita sitä, etteikö pöhinää riittäisi vielä yhdeksi vuodeksi. Olympialaiset seuraavat kasuaaliakin Japaniharrastajaa kotiin asti.”

Olympialaisten maskotit tervehtivät matkalaisia Naritan lentokentällä.

Teksti: Paula Haapanen

FENCE Miekanpisto sydämeen

iekkailu on klassinen kilpaurheilulaji, joka on ollut osa olympialaisia kisan alkuajoista lähtien. Vuonna 1952 Helsingissä järjestetyissä olympiakisoissa nähtiin ensimmäinen olympialaisiin osallistunut japanilaismiekkailija Maki Shinichi. Fence on BOOM! Studiosin julkaisema miekkailuun keskittyvä sarjakuva, joka tarjoaa maistiaisen manga-markkinoiden toistaiseksi aluevaltaamattomasta urheilulajista. Sarjan kuusitoistavuotias päähenkilö Nicholas Cox on kunnianhimoinen, mutta kokematon miekkailija. Kaikki muuttuu, kun hänet hyväksytään Kings Row -yksityiskouluun. Alkaa säälimätön harjoitteleminen, jonka aikana Nicholas joutuu ylittämään itsensä päästäkseen osaksi kilpamiekkailun maailmaa. Sarjakuvan parissa työskentely on ollut australialaiselle kirjailijalle C.S. Pacatille (Captive Prince) ja meksikolaiselle kuvittajalle Johanna The Madille uusi aluevaltaus. Urheilu-mangaa ja -animea fanittavat Pacat ja Mad nostavat haastatteluissaan esille Yuri!!! on Icen ja Free!:n esimerkkeinä sarjoista, jotka ovat toimineet Fencen inspiraationa. Pacatin rakkaus urheilu-animangaan näkyy myös siinä, että toinen päähahmoista on japanilainen. Pacat on kokenut japanilaisen hahmon sisällyttämisen tärkeäksi animesta ja mangasta otettujen vaikuttimien takia.

sä myös tunteet syvenevät. Yksi kysymys kuuluukin, koska sarjan päähenkilöt löytävät toisensa romanttisessa mielessä. Mikäli Fence sytyttää kiinnostuksen kipinän kilpamiekkailu-mangaa kohtaan, muuta valikoimaa ei juurikaan ole tarjolla – ainakaan laadukasta tai helposti saavutettavaa sellaista. Lähimmäksi pääsee korealainen webbi-manhwa En Garde, josta voi lukea englanniksi ilmaiseksi ensimmäiset kymmenen lukua Lenzhin-sarjakuvasivustolla. Japanilaisetkin ovat urheilumiekkailusta joitakin sarjoja kynäilleet, mutta ne ovat toistaiseksi lisensoimattomia. Kielitaitoiset voivat yrittää makustella tyttöjen miekkailusta kertovaa Duelia tai rankempaa, kostoteemojen varaan rakentavaa Ginpaku no Paladinia.

”Sarjaa voi luonnehtia taiteeltaan tyypilliseksi angloamerikkalaiseksi sarjakuvaksi. Ruudut on rajattu tiiviisti, eikä tehosteääniä tai vahvoja varjostuksia juurikaan ole.”

Rakkaus mangaan ei kuitenkaan juurikaan näy Fencen taiteessa. Sarjaa voi luonnehtia taiteeltaan tyypilliseksi angloamerikkalaiseksi sarjakuvaksi. Ruudut on rajattu tiiviisti, eikä tehosteääniä tai vahvoja varjostuksia juurikaan ole. Madin taide on kuitenkin huoliteltua, ja tekijät ovat kiinnittäneet erityistä huomiota miekkailukohtauksiin. Miekkailua harrastava Pacat kuvaa omia harjoitussessioitaan, joiden pohjalta Mad on pystynyt referoimaan miekkailuun kuuluvia asentoja ja hyökkäyksiä. Kilpamiekkailun lisäksi tekijät ovat väläytelleet Fencen käsittelevän myös LGBT-aiheita. Miekkailutaitojen kehittyes-

Kuvat © Johanna the Mad / BOOM! Studios

Teksti: Riikka Haapanen

TOP 5+1 Esittelemme joka lehdessä kuusi kansijuttuun jollakin tavalla liittyvää sarjaa, hahmoa, henkilöä tai ilmiötä.

Suosittuun mangaan perustuva Eyeshield 21 seuraa Sena Kobayakawaa, joka pelaa amerikkalaista jalkapalloa lukiossa. Jotta muut joukkueet eivät kaappaisi Senaa itselleen, poika pelaa salanimellä Eyeshield 21. Animen avulla lajin salat, säännöt ja suhmuroinnit aukeavat myös lajia tuntemattomalle.

Unohdetaan baseball, koripallo ja tennis; anime-studiot ovat kertoneet tarinoita mitä erilaisimmista urheilulajeista. Tässä niistä viisi – ja yksi manga.

Amerikkalainen jalkapallo (Eyeshield 21, 2005-2008)

Harvinaista lajia

Maratonjuoksu (Run with the Wind, 2018-2019) Todellisesta vuosittaisesta Tokiosta Hakoneen ja takaisin juostavasta yliopisto-opiskelijoiden maratonviestistä kertova Run with the Wind -romaani ilmestyi vuonna 2006. Sorata Unno sovitti Shion Miuran romaanin mangaksi, ja lopulta sarja sai myös anime-sovituksen. Tossujen töminää asfaltilla riittää, kun päähenkilöt Kakeru ja Haiji yrittävät piiskata kokemattomia juoksijatovereita kohti yliopistomestaruutta.

Turnajaiset (Walkure Romanze, 2013) Urheilua se on peitsillä tyttöjen pudottelu hevosten selästäkin! 8 bit -studio tuotti Ricotta-yhtiön adult visual noveliin perustuvan animen tytöistä, jotka käyvät turnajaisiin erikoistunutta akatemiaa. Peitsien fallossymboliikka on hupaisan ilmeistä, mutta mitäpä muuta eroge-peliin pohjaavalta animelta voisikaan odottaa.

Sumo (Hinomaruzumou, 2018-2019) Historian hämäristä ponnistava kamppailulaji sumo on japanilaisille niin rakas, että on lähes hämmästyttävää, kuinka harvakseltaan siitä on tehty animea. Syksykaudella 2018 alkanut Hinomaruzumou on tuorein yritelmä lajin tulkinnasta. Hinomaruzumou kierrättää kaikki urheilu-animen kliseet ja troopit, kun kokonsa puolesta sumoon liian pieni Hinomaru pyrkii lajin huipulle.

Jousiammunta (Tsurune, 2018) Vuosi 2018 oli erinomainen urheilu-animen ystäville. Sumon ja maratonjuoksun lisäksi samana vuonna katsojat saivat ihastella Tsurune-sarjan tunnelmallista jousiammuntaa. Ranobeen pohjaava Tsurune kertoo lukion kyuudou-klubista, johon päähenkilö Minato liittyy vastentahtoisesti. Yläkoulussa Minato harrasti perinteistä japanilaista jousiammuntaa, mutta kisatrauma sai nuorukaisen luopumaan lajista.

Pyörätuolikoripallo (Real, 1999-) Slam Dunkin jälkeen mangaka Takehiko Inoue sukelsi vammaisurheilun pariin. Real-mangassa hän käsittelee kolmen pyörätuolikoripalloa pelaavan hahmon kamppailua yhteiskunnan rajoitteita vastaan. Kuuroja ja näkövammaisia hahmoja on etenkin romanttisissa draamasarjoissa jonkin verran, mutta vammaisurheilua on toistaiseksi kuvitettu mangassa varsin vähän.

Tennissoturit Kaikki urheilusarjatko samanlaisia?

Prince of Tennis: © Takeshi Konomi, TK WORKS�Shueisha �TV Tokyo �NAS

oisen maailmansodan jälkeinen kireä tunnelma johti siihen, että Japani ei kokenut sopivaksi tuottaa samurai- tai muita sotilasaiheisia tarinoita. Monet mangakat kuitenkin halusivat kuvata perinteistä bushidou-henkeä. Sotatarinoiden sijaan he kanavoivat kulttuurillisesti tärkeää taisteluhenkeä urheilusarjakuviin. Konsepti toimi ja jopa auttoi pehmentämään Japanin suhteita ulkomaailmaan: monet länsimaat kiinnostuivat nopeasti mangasta. Intensiiviset ja koskettavat tarinat urheilijoiden kamppailuista eri vastustajia vastaan muodostivat sopivan väylän Japanille uudelleenbrändätä itsensä. Urheilumangan suosio vakiintui vuoden 1964 Tokion kesäolympialaisten aikana. Perusresepti, joka ylläpitää urheilusarjojen suosiota on niin yksinkertainen, että se on lähes nerokas. Pääosin shounen-sarjoina toteutetut urheilu-mangat pyörivät voimakkaasti nuorten poikien kasvutarinoiden ympärillä. Kouluarjen draamat ja ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, lajiin kuin lajiin tiukasti sidottuja elementtejä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että urheilu-mangat noudattaisivat orjallisesti kiinteää mallia; perusasetelma luo tilan ja mahdollisuudet mitä erilaisimmille tarinoille ja tyylikokeiluille, oli valittu laji mikä hyvänsä. Baseball-hullussa Japanissa baseball-animangaa on tietenkin tuotettu paljon, mutta myös toinen laji, tennis, loistaa urheilusarjojen massasta varsin kirkkaasti määrällään.

Aim for the Ace! -sarjan päähenkilön Hiromin suurin vastustaja löytyy hänen päänsä sisältä.

ta. Yksi kansainvälisesti tunnetuimmista urheilu-mangoista ja animanga-brändeistä on Takeshi Konomin Prince of Tennis (1999 - 2008). Sarjan suuresta suosiosta kertoo se, että se on kasvanut pelkästä mangasta ilmiöksi, joka kattaa kaiken musikaaleista videopeleihin ja live-action-elokuviin. Prince of Tennis onkin kaikkea muuta kuin pelkkää viikoittaista viihdettä: onnistunut tulkinta suositusta lajista on tehnyt siitä kestohitin. Kuuluisa olympiamitalisti Kei Nishikori on nimennyt sarjan suosikikseen, ja se on inspiroinut useita harrastelijoita ja ammattilaisia aloittamaan tenniksen peluun. Prince of Tennis on täydellinen esimerkki siitä, miten urheilusarja käyttää sekä perinteisen shounenin keinoja että bushidoun periaatteita sulavasti yhdessä. Kuten tyypillisesti niin monissa muissakin urheilusarjoissa, Prince of Tenniksen tähti on nuori nero, joka liittyy koulun joukkueeseen kilpaillakseen koulujen välisestä mestaruudesta. Ryoma Echizen joukkueineen kohtaa matkalla mestaruuteen jatkuvasti voimakkaampia vastustajia. Voittaakseen haasteet Ryoma ystävineen joutuu kehittämään entistä tehokkaampia tekniikoita ja pelistrategioita. Mitä mielikuvituksellisemmat tekniikat myös vieraannuttavat tarinaa todellisuudesta. Todenmukaisuus ei tietenkään ole sarjan tavoite, ja tennismatsien viihdyttävyys piileksiikin nimenomaan mitä luovimmissa ja järjettömämmissä erikoishyökkäyksissä. Nämä ylilyönnit yhdessä surrealististen cliﬀhangerien kanssa saavat lukijan kannustamaan sankareita, vaikka varsinainen hahmonrakennus ei ole mangaka Konomin vahvuuksia. Motivaatio Ryoman intohimoiselle tenniksen peluulle esitetään lyhyesti haluna voittaa hänen isänsä, joka on johtava tennismestari. Sarjan alussa Ryoma esiintyy hiljaisena ja vetäytyneenä nuorena, mutta alkaa nopeasti lämpenemään joukkueelleen – ja siihen hänen hahmokehityksensä valitettavasti pitkälti jääkin. Toisaalta Konomi tuo sarjaansa tusinoittain uusia hahmoja ja joukkueita, joten ei ole ihme, että hän ei ole ehtinyt pysähtyä pitkäksi aikaa työstämään yksittäisiä hahmoja. Hahmojen kepeys myös mahdollistaa nopeamman etenemistahdin ja keskittymisen dynaamisiin pallonlätkimiskohtauksiin.

Tennis saapui Japaniin lännestä jo 1800-luvulla ja on ollut siitä asti yksi suosituimmista urheilulajeista maassa. Ajan myötä lajista kehittyi Japanissa aivan oma muotonsa nimeltä “soft tennis”, jonka suurin ero perinteiseen tennikseen on pehmeämpien pallojen käyttö. Tämä suosio tarkoittaa luontevasti sitä, että tennis on myös yksi vahvimmin animessa ja mangassa näkyvistä lajeis-

”Hahmonrakennus ei ole Prince of Tennis -mangaka Konomin vahvuus.”

Siinä missä Prince of Tennis on pesunkestävä shounen-sarja, niin hyvässä kuin huonossa, Aim for the Ace! on puolestaan klassista shoujoa. Urheiluklassikko on alkujaan

Prince of Tenniksen Ryoma nousee vaikeuksien kautta voittoon.

Aim for the Ace!: © Sumika Yamamoto, Shueisha / Tokyo Movie Shinsha

”Aim for the Ace! on ollut epäilemättä merkityksellinen teos. Se on raivannut tien monille myöhemmille tyttöjen urheilusarjoille.” Sumika Yamamoton luoma manga-sarja, joka ilmestyi vuosien 1973 ja 1980 välillä. Pelkästään se, että sarja on suunnattu tytöille eikä pojille, luo terävän eron. Toisin kuin Prince of Tenniksessä, Aim for the Ace!:n päähenkilö ei ole luonnonlahjakkuus. Päähenkilö Hiromi kamppailee niin tenniksen kuin itsetunto-ongelmien kanssa. Tyypilliseen shoujo-tyyliin tärkeässä roolissa ovat Hiromin rakkauselämä ja muut ihmissuhteet, ystävistä vihollisiin. 70-luku oli vallankumouksellista aikaa tyttösarjoille. Naismangakat ottivat vallan niin sanotusti takaisin miestekijöiltä ja nostivat shoujon uudelle tasolle. Yamamoto ei pelännyt vaikeiden ja synkkien aiheiden sisällyttämistä sarjaansa. Sarjan teemoja ovat muun muassa ahdistus, kuolema ja seksuaalisuus. Aim for the Ace! on ollut epäilemättä merki-

tyksellinen teos. Se on raivannut tien monille myöhemmille tyttöjen urheilusarjoille ja se on myös ollut kehittämässä shoujoa ja sen alagenrejä. Kolumnisti Erica Friedman on esimerkiksi korostanut Aim for the Ace!:n roolia tyttörakkauden, shoujo-ain, synnyssä. Väitteillä on vankka pohja, sillä Yamamoto otti vaikutteita muun muassa 1900-luvun alkupuolella ilmestyneestä queer-teemaisesta tyttökirjallisuudessa.

Vaikka suurin buumi onkin takanapäin, tennissarjat eivät ole vain menneiden vuosikymmenten haamuja: laji kelpaa edelleen anime- ja manga-sarjoihin aiheeksi. Vuonna 2019 8bit-studio toi televisioihin Kazuki Akanen kirjoittaman ja ohjaaman alkuperäissarjan nimeltä Stars Align. Sarja jäi valitettavan lyhyeksi, kaksitoistajaksoiseksi, mutta tiiviisti pakatun sarjan aikana Akane onnistui tuomaan modernia ilmettä tuttuihin kuvioihin. Stars Alignin päähenkilö on nuori poika Maki, joka liittyy koulun soft tennis -kerhoon opportunistisista syistä: raha motivoi. Siinä missä Maki antaa ensivaikutelmallaan katsojan ymmärtää, että hän olisi Ryoman kaltainen nero, sarja rikkoo tuttua muottia hieman. Makin taidot näyttäytyvät loistokkaina, koska joukkueen muilta jäseniltä puuttuu motivaatiota. Tämä alkuasetelma antaa jo mahdollisuuden hahmokeskeisyyteen. Stars Alignin vahvuus onkin urheilun tuoman toiminnan ja hahmokeskeisyyden tasapainoisessa yhdistämisessä. Makin käydessä soft tenniksen sääntöjä läpi joukkueen kapteenin kanssa, sarja esittelee lajin myös katsojalle pitäen näin fokuksen tiukasti kiinni itse lajissa. Varsinainen draama syntyy kuitenkin hahmoista ja heidän henkilökohtaisista ongelmistaan. Akanen ohjauksessa sarja tummui tavallista urheilusarjaa synkemmäksi perheväkivaltaa käsittelevän sivujuonen kautta. Lisäksi Stars Alignin erottaa monesta muusta sarjasta sen suorasukainen mutta samalla kunnioittava ote LGBTA+ -hahmoihin. Modernit tuulahdukset puhaltavat kuvitteellisilla pelikentillä. Saman lajin käsittelystä huolimatta Prince of Tennis, Aim for the Ace! ja Stars Align ovat kaikki hyvin erilaisia sarjoja. Se kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka monipuolinen ja mukautuva urheilu genrenä on. Jokaisella on oma kohdeyleisönsä, ja jokainen sarja edustaa omaa syntyaikakauttaan, oli kyse sitten 70-luvun melodramaattisesta shoujosta, 90-luvun ylilyövästä shounenista tai 2010-luvun draamasta. Tästä huolimatta sarjojen välillä on huomattavissa paljon yhtäläisyyksiäkin. Kaikki keskittyvät nuoren kasvuun niin ammatillisesti kuin henkisesti. Lopulta päähenkilöt nousevat altavastaajan paikalta ja kohtaavat ylitsepääsemättömätkin haasteet voitokkaasti. Kyse ei ole siitä, kuka voittaa, vaan hahmon periksiantamattomasta ja teräksisestä hengestä – samurain kunniakkaasta tiestä. Hikeä, verta ja kyyneliä! Draamaa, sisua ja kasvukipuja! Näistä on urheilusarjojen ytimet tehty, ja ne saavat lukijat ja katsojat hakeutumaan niiden pariin sukupolvi toisensa perään. Jenni Väyrynen

Stars Align siirtää tenniskuvausta poispäin perinteisestä urheiluanimangasta kohti hahmokeskeisempää lähestymistapaa.

Stars Align: © Kazuki Akane, eightbit / Stars Align Production Committee

Kolumni

Ajatuksia animesta

Millennium Actress, Jin-Roh ja Sydämen kuiskaus, kadonneen sukupolven teoksia.

Kadonnut sukupolvi

nime-elokuvan piirissä on viime vuosien mittaan ollut käynnissä selkeä sukupolvenvaihdos. Alan vanhoista mestareista Mamoru Oshii tuntuu tätä nykyä kiinnostuneemmalta live-action-projekteista kuin animesta. Hayao Miyazakilta taas uskaltaa odottaa enää korkeintaan yhtä kokoillan animaatiota. Ja Isao Takahata on jo poistunut keskuudestamme. Näiden herrojen paikan on nyt ottamassa nuorempi kolmikko: Ghibli-alumnit Hiromasa Yonebayashi ja Mamoru Hosoda sekä itseoppinut Makoto Shinkai. Tämän nuoremman kaartin noususuunnasta kertovat selvästi niin heidän elokuviensa katsojaluvut kuin mediahuomiokin. Kuitenkin näiden kahden kolmikon välissä voisi – ja jopa suorastaan kuuluisi – olla vielä yksi ohjaajasukupolvi. Sukupolvi, joka on tätä nykyä käytännössä kadonnut.

Satoshi Konin ohjaajanuraan ehti mahtua neljä hyvin omintakeista elokuvaa ja yksi anime-historian nyrjähtäneimmistä TV-sarjoista. Konin ﬁlmograﬁan voi helposti nähdä osana vuosituhannen vaihteen tienovilla vallinnutta ja uusia, surrealistisempia uria animelle etsinyttä trendiä.

” Kullakin näistä kolmesta

ohjaajasta olisi ollut erinomaiset edellytykset nousta samanlaisiksi nimiksi kuin mitä Oshii, Miyazaki ja Takahata ovat. ” Kuva © CoMix Wave Films

Mikäli Kon olisi vielä elossa, kenties vastaavat tarinankerronnan rajoja tutkivat ja rikkovat teokset olisivat edelleen merkittävä suuntaus animen parissa. Kuitenkin kymmenen vuotta sitten haimasyöpä teki lopun niin Konin urasta kuin tämän elämästä.

Hiroyuki Okiuran vaikuttava ja tummanpuhuva esikoisteos Jin-Roh tarjosi paitsi upeaa animaatiojälkeä myös moraalin ja uskollisuuden välisten kipupisteiden hienovaraista tutkiskelua. Okiuran seuraavaa elokuvaa, Kirjettä Momolle saatiin kuitenkin odottaa yli kymmenen vuotta. Ghibli-henkinen tarina teinitytöstä ja tämän youkai-ystävistä jäi Jin-Rohia paljon vähemmälle huomiolle. Sen jälkeen Okiura on jatkanut uraansa tavanomaisempien animaatiotehtävien parissa. Yoshifumi Kondou taas oli ainokaisekseen jääneellä Sydämen kuiskauksella Ghiblin muista ohjaajista ainoa, joka on kyennyt Miyazakin ja Takahatan veroiseen taianomaisuuteen ja herkkyyteen. Eipä siis ihme, että kyseistä pitkän linjan ghibliläistä kaavaili Miyazaki itsekin aikanaan manttelinperijäkseen. Kondoun elämänlanka katkesi kuitenkin aortan repeämään hänen ollessaan 47-vuotias. Kullakin näistä kolmesta ohjaajasta olisi ollut erinomaiset edellytykset nousta samanlaisiksi nimiksi kuin mitä Oshii, Miyazaki ja Takahata ovat – ja millaisiksi Yonebayashi, Hosoda ja Shinkai ovat nyt kohoamassa. Kohtalo päätti toisin, ja niinpä anime-elokuvan historia on yhtä sukupolvea köyhempi. Mauno Joukamaa Kirjoittaja on yksi Anime-lehden alkuaikojen tekijöistä, joka tätä nykyä kirjoittaa aiheesta enemmänkin huvikseen.

Jatkosarjassa tutustumme vuoden aikana kauhuun niin animessa, mangassa kuin folkloressakin.

Japanilainen kauhu

Suuri sienipilvi ja viallinen videokasetti OSA 2/4

FILM

Godzillan ensi-esiintyminen vuodelta 1954.

arhaisimmat japanilaiset kauhuelokuviksi katsottavat filmatisoinnit ajoittuvat 1890-luvun loppuun. Valitettavasti varhaisten filmikelojen tulenarkuus ja silloisten filmien säilyttäjien yleinen lyhytnäköisyys ovat johtaneet siihen, että valtaosa Japanin ensimmäisistä elokuvista on tuhoutunut. Tämä seikka tosin pitää paikkansa maailmanlaajuisesti, sillä arvioiden mukaan mykkäelokuvista suurin osa on ajan saatossa tuhoutunut tavalla tai toisella. Voimme siis vain spekuloida, millaisia ensimmäiset japanilaisen kauhuelokuvan edustajat, kuten Bake jizo (1898), olivat. Japanilainen elokuva otti, ja ottaa yhä, paljon vaikutteita perinteisistä kabuki- ja no-teatterimuodoista sekä bunraku-nukketeatterista. Muun muassa Kaneto Shindoun kauhuklassikko Onibabassa (1964) no-esityksissä käytetty hannya-hirviömaski on keskeisessä roolissa. Myös Shindoun Kuroneko (1968) ja sen aikalainen, viime lehdessä mainitun Lafcadio Hearnin teoksiin perustuva ja Masaki Kobayashin ohjaama Kwaidan (1965) ovat paljon velkaa klassisen japanilaisen teatterin visuaalisille piirteille, musiikille ja esiintymistyylille.

Vaikka japanilaisia hirviöelokuvia pidetään nykyään lähinnä toiminta- ja sciﬁ-elokuvina, Ishirou Hondan vuonna 1954 ohjaama ensimmäinen Godzilla oli ennemminkin sciﬁ-kauhua.

Antologiaelokuva Kwaidan (1964) kuvittaa Lafcadio Hearnin kertomuksia.

” Pelko hallitsemattomasta muutoksesta, yhteiskunnan aiheuttamat

Eihi Shiina pääroolissa Takashi Miiken Audition-elokuvassa.

Hirviöiden Kuningas kuvasti tuolloin suurta kansallista traumaa, vuoden 1945 atomipommituksia Hiroshimassa ja Nagasakissa. Sienipilvet ja niiden aiheuttama tuho varjostavat yhä japanilaista ﬁktiota. Myöhemmin lähes vastaavaksi kansalliseksi traumaksi on muodostunut vuonna 2011 Touhokun alueelle iskenyt maanjäristys ja sitä seuranneet tsunami ja ydinonnettomuus. Osin tapauksen inspiroimana Godzilla nousi uudestaan entistä groteskimpana Hideaki Annon ja Shinji Higuchin vuonna 2016 ohjaamassa Shin Godzillassa. Ydinvoiman tuhoisuus ympäristöä ja ihmiskehoa kohtaan on läsnä monissa kauhutarinoissa. Esimerkiksi trillerin ja kauhun piirteitä yhdistelevä Henshin ningen -sarja (Bijo to ekitai ningen 1958, Densou ningen 1960 ja Gasu ningen dai 1 gou 1960) käsitteli tieteen mahdollisuuksia tuhota ihmiskeho. Tosin

Jigoku (1960) näyttää helvetin monet kasvot.

Found footage -tyyliä edustaa Cult vuodelta 2013.

atomivoima ja sen mahdollinen vaikutus ihmisiin olivat yleisiä niin kutsutun atomiajan populaarikulttuurissa. Ei ole yllättävää, että atomivoiman kauheimmat vaikutukset kokeneessa maassa ammennettiin paljon tarinoita aiheesta.

Ajatus ihmisruumiin hallitsemattomasta muuttumisesta ja sen aiheuttamasta inhon ja pelon tunteesta tunnetaan käsitteellä kehokauhu (bodyhorror). Oli kyse sitten ydinvoiman potentiaalisista vaaroista, kehon toimintojen epämukavuudesta tai henkilökohtaisen kontrollin menettämisen pelosta, japanilaisessa kauhussa kehokauhu esiintyy samaan tapaan kuin länsimaisessa kauhussa. Kulttiohjaaja Shinya Tsukamoton elokuva Tetsuo (1989) kuvaa hahmoa, jonka kehon teknologia valtaa hänen tahdostaan riippumatta. Samoin Katsuhiro Ootomon mangaan perustuvassa ja mangakan itsensä ohjaamassa elokuvassa Akira (1988) päähenkilö Tetsuon ruumis muuntuu hallitsemattomaksi. Joiltain osin kummankin hahmon muodonmuutokset ylittävät absurdiuden rajat ja ovat lähes koomisia. Samanlainen sekoitus groteskiutta ja absurdiutta sävyttää kauhu-mangaka Hideshi Hinon ja ohjaaja Satoru Oguran luomaa Guineapig -elokuvasarjaa (1985-1990). Muita yhtä lailla pelottavia ja järjettömiä elokuvia ovat muun muassa Nobuhiko Obayashin surrealistinen aavetaloklassikko House (1977) ja Sion Sonon satiirinen teos Suicide Circle (2001). Pelko hallitsemattomasta muutoksesta, yhteiskunnan aiheuttamat paineet, sosiaalinen eristäytyminen ja kritiikki kulutusyhteiskuntaa kohtaan ovat kaikki teemoja, jotka näkyvät japanilaisessa kauhussa. Toden ja epätoden sekoittamisesta tunnettu yhteiskuntakriittinen ohjaaja Satoshi Kon tarkasteli niin järkkyviä mielenmaailmoja kuin pakkomielteistä faniutta elokuvassa Perfect Blue (1997). Kinji Fukasaku puolestaan käsitteli totalitarismia ja aikuisten nuorisoa kohtaan kokemaa epäluottamusta ja välinpitämättömyyttä klassikkoelokuvassa Battle Royale (2000).

Kouji Shiraishi ohjasi urbaanilegendaan pohjaavan Kuchisake onnan (2007).

Jatkosarjan aloitusosassa esiteltiin tsukumogamit, henkiin heränneet esineet. Japanilainen kansantarusto tuntee monia kirottuja esineitä, joten ei ole sikäli yllättävää, että uskomus on modernisoitu kirotuksi videokasetiksi, Internet-yhteydeksi tai kännykkäpuheluksi, kuten Ringissä (1998 eteenpäin), Kairossa (2001) ja Chakushin arissa (2003) tehtiin. Kansantaruston lisäksi urbaanilegendat ovat toimineet innoituksena kauhuelokuville. Kuchisake-onna ja Teke Teke, kaksi silvottua ja murhanhimoista naiskummitusta, ovat esiintyneet samannimisissä elokuvissa vuosina 2007 ja 2009. Ringin Sadako ja Ju-On -elokuvien (2000 eteenpäin) Kayako ovat klassisia esimerkkejä yuurei- ja onryou -kummituksista. Tuottelias Takashi Miike, länsimaissa ehkä kuuluisin japanilaisen kauhun ohjaaja, ohjasi vuonna 2003 elokuvan Gozu, joka perustuu löyhästi urbaaniin legendaan Lehmäpää-nimisestä tarinasta. Tarina on niin kauhea, että se ajaa kuulijansa hulluksi. Miike on tullut pääasiallisesti tunnetuksi Auditionin (1999) ja Ichi the Killerin (2001) kaltaisista, sadistista väkivaltaa sisältävistä elokuvista, mutta ohjaajan filmografia pitää sisällään myös Aku no kyoutenin (2012) ja Kami-sama no iu toorin (2014) kaltaisia kauhu-mangoihin perustuvia ohjauksia. Monet japanilaiset kauhuelokuvat perustuvat aikaisempiin teoksiin, oli kyse sitten Hearnin Kwaidaniin keräämistä kansantaruista tai Kouji Suzukin kirjoittamasta Ring-romaanisarjasta. Luonnollisesti japanilaiset kauhuelokuvat tarjoavat myös alkuperäisiä teoksia, joista mainittakoon Kouji Shiraishin feikkidokumentit Noroi (2005) ja Cult (2013). Mainitsemisen arvoinen on myös Nobuo Nakagawan Jigoku (1960). Sen graafiset kidutuskohtaukset olivat aikanaan järisyttäviä, mutta merkittävä elokuva on myös siksi, että se jäi Shintoho-studion, yhden japanilaisen elokuvan kultakauden suurimman studion, viimeiseksi elokuvaksi ennen sen konkurssia. Japanilaiseen kulttikauhuun tutustumista ei voisi paremmin ja – verisemmin – aloittaa. Mette Pesonen

Klassikot

Princess Nine Mimmit pelaa

aikka urheilu-animet ovat suuressa suosiossa, on tyttöjen urheiluun keskittyviä anime-sarjoja edelleen ikävän vähän. Näistä harvoista sarjoista moni keskittyy japanilaisten rakastamaan baseballiin, ehkä tunnetuimpina esimerkkeinä Taishou Baseball Girls ja kevään 2019 anime Cinderella Nine. Jos baseball-kentälle kaipaa tyttöenergiaa vielä lisää, löytyy 90-luvulta tutustumisen arvoinen anime nimeltä Princess Nine. Princess Nine on Phoenix Entertainmentin ensimmäinen TV-originaalianime, jota näytettiin 26 jakson verran vuonna 1998. Sarjan alkuperäinen luoja on Kensei Date. Ohjauspuikoista piti kiinni Tomomi Mochizuki, joka myöhemmin palasi baseballin pariin vuoden 2016 Battery-animen merkeissä. Vaikka ADV Films toi Princess Ninen Pohjois-Amerikkaan 2000-luvun alussa ja Right Stuf Inc. uudelleenjulkaisi sarjan vuonna 2014, on se silti jäänyt melko tuntemattomaksi.

Pääosassa on Ryou Hayakawa, 15-vuotias tyttö, jonka sanotaan perineen edesmenneen isänsä syöttötaidot. Vapaa-aikanaan Ryou auttelee paikallista harrastelijajoukkuetta ja niittää mainetta syötöillään, joihin edes aikuiset miehet eivät osu. Ryou aikoo peruskoulun jälkeen jäädä kotiin auttamaan äitiään oden-kaupan kanssa, mutta suunnitelmiin tulee muutos, kun hän saa kutsun Kisaragin tyttölukioon. Koulun rehtori Keiko Himuro on päättänyt koota koululle oman baseball-joukkueen ja Ryou syöttötaitoineen olisi siihen täydellinen lisä. Rehtorin unelmana on saada joukkue lukioiden välisiin baseball-mestaruusotteluihin. Isoin mutka matkassa on se, että sääntöjen mukaan tytöillä ei ole asiaa baseball-kisoihin. Muiden estelyistä välittämättä rehtori Himuro kuitenkin aloittaa joukkueen kokoamisen. Avuksi pelaajien värväämiseen ja joukkuetta valmentamaan palkataan viinaan menevä setäukko Shinsaku Kido, jonka valmennustaitoihin kukaan ei oikein luota. Animen alkupuolisko koostuu pitkälti tiimin kasaamisesta. Princess Ninessa on todella monipuolinen hahmokaarti. Joukkueeseen rekrytoidaan muun muassa koulunsa keskeyttänyt rettelöitsijä Seira Morimura, aiemmin poikien joukkueessa pelannut Koharu Hotta ja kookas mutta ujo judoka Mao Daidouji. Tiimiin liittyy myös manageri Nene Mouri, joka hyvin samastuttavasti on oppinut kaiken baseballista lukemalla urheilu-mangaa. Isomman juonikaaren muodostaa rehtorin tyttären, lahjakkaan tennistähti Izumi Himuron, taivuttelu mukaan baseball-joukkueeseen.

Kuvat © Princess Nine © Kensei Date / Phoenix / NEP21.

Ryou Hayakawa (vas.) ja rehtorin tytär Izumi Himuro kisaavat samasta pojasta.

Princess Nine on parhaimmillaan kuvatessaan urheilua ja tiimihenkeä.

” Erikoista muihin urheilu-sarjoihin verrattuna on se, että tytöt pelaavat poikien joukkueita vastaan.” Urheilun lisäksi Princess Nine keskittyy vahvasti ihmissuhteisiin. Ryoun ja Izumin välille luodaan alusta asti kilpailuasetelmaa, koska molemmat ovat ihastuneet samaan poikaan, baseballia myöskin harrastavaan Hiroki Takasugiin. Tyttöjen välejä hiertää myös Izumin äidin suhde Ryoun edesmenneeseen isään. Keiko Himuro oli nuorempana palavasti ihastunut Ryoun isään, joka johti joukkueensa voittoon Koushien-stadionilla. Nyt Himuro haluaisi nähdä entisen ihastuksensa tyttären samalla kentällä. Mielenkiintoinen seikka tarinassa on se, että inspiraatiota on otettu tosielämästä. Ryoun isä Hidehiko Hayakawa pohjautuu oikeaan Masaaki Ikenaga -nimiseen pelaajaan, joka oli Nishitetsu Lions -joukkueen syöttäjä. Vuosina 1969–1971 tapahtuneessa Black Mist -skandaalissa monia baseball-pelaajia syytettiin pelien tulosten ennalta sopimisesta lahjuksia vastaan. Ikenaga sai elinikäisen pelikiellon, joka raukesi vasta vuonna 2005, kun tapansa parantaneita pelaajia päätettiin armahtaa.

Princess Nine loistaa erityisesti tiimihengen ja urheilun

vähättelyä näytetään jatkuvasti, mutta katsoja pääsee myös riemuitsemaan tyttöjoukkueen piestessä vastustajia kentällä. Unelmien Koushien alkaa näkyä horisontissa, kun lupa tyttöjoukkueen osallistumiseen myönnetään vihdoin. Sarjassa voi nähdä teeman tasa-arvosta. Sen lisäksi, että baseball-joukkueen tytöille kuittaillaan jatkuvasti, myös koulun rehtori joutuu miesvaltaisen hallituksen kyseenalaistamaksi. Mukaan on ehkä liiaksikin sisällytetty ikäviä mieshahmoja, koska toisinaan sarja tuntuu kovin lannistavalta. Tiimin valmentaja Kido on myös melko kyseenalainen hahmo nykykatsojan näkökulmasta. Pervo häiskä on jo vanhentunut hahmotyyppi, joka tekee olon epämukavaksi muuten viattomassa sarjassa. Nykykatsojalle Princess Nine voikin siis monilta elementeiltään vaikuttaa vanhentuneelta. Urheiluanimaatiossa on toistoa, eikä laatu ylipäätään ole korkeinta mahdollista. Tekniset puutteet korostuvat viime vuosien hiottuihin urheilusarjoihin tottuneiden silmissä. Ysärityylillä on kuitenkin oma nostalgiaviehätyksensä, joka siivittää Kisaragin tiimin tarinasta nauttimista myös tällä vuosikymmenellä. Sini Laine

kuvauksella. Onkin sääli, miten paljon päälleliimatun tuntuista draamaa animeen on sisällytetty. Erityisesti Ryoun, Izumin ja Hirokin kolmiodraama on varsin puisevaa seurattavaa. Hiroki on tyypillinen shoujo-sarjan ihastus: suosittu poika, joka rasittavuuksiin asti kiusoittelee päähenkilötyttöä. Syntyy paljon väärinkäsityksiä, joilla viedään ruutuaikaa pois urheilulta. Ryou ja Izumi taas eivät millään tule toimeen yhteisen ihastuksen kohteensa takia. Sitä on ikävä katsoa, koska molemmat ovat samassa joukkueessa ja heidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Romanssi-animeista kiinnostuneille on yllin kyllin laadukkaampaakin katsottavaa, joten Princess Ninen toivoisi keskittyvän pelkästään urheiluun – erityisesti, koska tyttöjen urheilusta kertovia animeita on niin vähän. Erikoista muihin urheilusarjoihin verrattuna on se, että tytöt pelaavat poikien joukkueita vastaan. Tyttöjen kokemaa Kuvat © Princess Nine © Kensei Date / Phoenix / NEP21.

Sopraano Sara Kobayashi taivaanneidon roolissa. (Kuva: Lasse Lehtonen)

Glass Mask -ooppera Koskettava mestariteos Kuvittelin olevani menossa katsomaan vain yhtä manga-aiheista musiikkiteosta muiden joukossa. Väärässäpä olin. Glass Mask -mangaan perustuva Kurenai tennyo osoittautui moniulotteiseksi suurteokseksi, joka asettuu luontevasti osaksi Japanin sodanjälkeistä oopperahistoriaa.

i liene liioiteltua julistaa, että Suzue Miuchin (s. 1951) shoujo-manga Glass Mask (Garasu no kamen, 1976 –) on Japanissa legenda. Päähenkilöiden Mayan ja Ayumin keskinäistä kilpailua teatterinäyttämöllä on saatu seurata jo yli 40 vuotta paitsi mangana myös animena, draamasarjana ja lavateoksina – muun muassa. Nyt valtavaa ilmiötä jatkaa kolmenäytöksinen uutuusooppera Kurenai tennyo (Purppuranpunainen taivaanneito, 2020), joka sai tammikuussa ensiesityksensä suuressa Bunkamura-salissa Tokion Shibuyassa. Miuchin itsensä kirjoittama ja kuratoima Kurenai tennyo ei liity itse mangan päätarinaan, vaan on yksi mangan

sisällä esiintyvistä lavateoksista. Tämä tarkoittaa samalla, että ooppera etääntyy ”manga-oopperan” kehyksestä ja asettuu pikemminkin osaksi japanilaisen oopperan kuin manga-aiheisten musiikkiteosten – eli yleensä musikaalien – historiaa. Musiikille moinen asettaa melkoiset haasteet: sen kun pitäisi vedota laajaan yleisöön oopperan ystävistä mangaharrastajiin. Haastavaan tehtävään tarttui Tamiya Terashima (s. 1958), suosittu anime-, elokuva-, draama- ja pelisäveltäjä, joka on säveltänyt musiikin aiemmin Glass Mask -animeen ja vuoden 2008 lavateokseen. Monipuolisen säveltäjän pitkäaikaisesta työstä voi lukea lisää alkuperäishaastatteluissa

”Aivan erityisesti Terashiman musiikki vakuuttaa kauniilla ja mieleenpainuvilla teemoilla, jotka muokkautuvat orgaanisesti tarinan edetessä.”

Anime-lehdessä 3/2019 sekä allekirjoittaneen kirjassa Japanilainen musiikki (Gaudeamus, 2019). Kerrottakoon, että lopulta aikaa kolmetuntisen oopperan sävellystyölle oli libreton valmistuessa kolmisen kuukautta. Tiettävästi tämä päihittää jopa Giuseppe Verdin työskentelytahdin…

päälle korkeampien tahojen johdattelemina – mutta käy myös niin, että he kohtaavat ja rakastuvat. Tämä aiheuttaa ristiriidan ympäröivän maailman ja kummallekin asetetun suuremman päämäärän kanssa. Asetelman lopputuloksena on syvällinen ja yllättävän filosofinen matka erilaisten dualismien ristiriitoihin. Yin ja yang, etelä ja pohjoinen, shintolaisuus ja buddhalaisuus, luonto ja ihminen, nainen ja mies: Kurenai tennyo nivoo lopulta mahdottoman rakkaustarinan, poliittisen juonittelun ja hengellisen filosofian koskettavaksi kokonaisuudeksi, joka painottaa ykseyttä rauhan ja tasapainon lähtökohtana. Oopperan näyttävä visuaalinen toteutus sekä loistavat esiintyjät rakensivat tätä kokonaisuutta upeasti, mutta erityisesti teosta kannattelee sen musiikki. Terashiman sävellystyyli seuraa tarinasisällön dualistisia elementtejä yhdistämällä länsimaiseen muotoon vaikutteita hovimusiikki gagakusta, no-teatterista, koto-musiikista ja Japanin kenties vanhimmasta soittimesta, uskomusten mukaan jumalten huomiota puoleensa vetävästä iwabue-kivipillistä. Tässä Kurenai tennyo asettuu myös osaksi Japanin sodanjälkeistä oopperahistoriaa. Idän ja lännen filosofiaa sekä kerronnan muotoja yhdistävänä teoksena se vertautuu luontevasti Ikuma Danin (1924–2001) Yuuzuruun (1951/1957) sekä Minoru Mikin (1930–2011) Shizuka to Yoshitsuneen (1993). Aivan erityisesti Terashiman musiikki kuitenkin vakuuttaa kauniilla ja mieleenpainuvilla teemoilla, jotka muokkautuvat orgaanisesti tarinan edetessä. Tässä säveltäjän aiemmalla anime- ja musikaalikokemuksella on valtava rooli.

Dualismien tasapainoa ja lumoavaa musiikkia Kurenai tennyo sijoittuu Japanin Muromachi-kauden (1333– 1467) alkuun, jolloin Japani oli jakautunut pohjoisen ja etelän keisarihoveihin. Elämä sodan riepotteleman maan päällä on helvettiä, mutta jonkinlainen toivonkipinä tuntuu löytyneen, kun buddha-patsaiden veistäjä Isshin (tenori) saa pohjoisen hovilta tehtäväkseen veistää keisarin unessa näkemän taivaanneidon maanpäällisen rauhan saavuttamiseksi. Samanaikaisesti etelässä taivaanneito antaa nuorelle naiselle Akoyalle (sopraano) voiman kommunikoida luonnon kanssa ja tehdä ihmeparannuksia. Sekä Isshin että Akoya pyrkivät tuomaan rauhan maan

Myös Glass Mask saa joskus päätöksensä Kerrottakoon vielä hyvät uutiset Glass Mask -mangan ystäville: oopperaa edeltävässä puhetilaisuudessa Miuchi kertoi aikovansa saattaa mangan vielä loppuun. Ehkäpä tämäkin päivä todella vielä koittaa. Mutta sitäkin enemmän toivon, että Kurenai tennyo nähtäisiin jonain päivänä Kansallisoopperan – miksei jopa Savonlinnan oopperajuhlien – lavalla. Mutkattomasti taiteen ja populaarin rajoja häivyttävä teos toisi virkistävän tuulahduksen Suomen musiikkikentälle tarjoamalla uudenlaisen elämyksen niin oopperaan tottuneelle kuin tottumattomallekin yleisölle. Kokemus oopperakäynnistä puhukoot lopuksi puolestaan ehdotuksen tueksi. En muista nimittäin koskaan aiemmin kokeneeni esitystä, jonka päätteeksi lähes 2000-päinen yleisö olisi yhtä jaetun liikutuksen vallassa noussut osoittamaan suosiotaan seisten. Koko saliin levinnyt tunne kertoi jostain paljon suuremmasta kuin vain katsojille tutun maailman heräämisestä henkiin lavalla: Kurenai tennyo oli sanalla sanoen ainutlaatuinen oopperaelämys. Lasse Lehtonen

Kuva © Nihon opera shinkoukai.

Project DIVA loikkaa PlayStationilta Switchille Project DIVA Mega Mix on Project DIVA -sarjan ensimmäinen Nintendo Switchille julkaistu peli. Se hyödyntää Switchin liiketunnistusta ja Joy-Con-ohjaimia uudessa Mix-pelimuodossa. Mixissä Joy-Coneja kallistellaan rytmissä painellen samalla ohjainten sivunäppäimiä. Liiketunnistusta karttaville on tarjolla Arcade-moodi, joka noudattaa Project DIVAlle tuttua vanhaa pelaamistapaa. Mix-muoto vaati hieman opettelua, mutta sujuessaan se on hauska tapa pelata rytmipeliä. Pelissä on huimat 101 kappaletta, mutta uusien kappaleiden määrä voisi olla suurempi. Peli ilmestyi helmikuussa Japanissa, mutta länsimaisen version julkaisupäivää odotetaan vielä.

Teksti: Anna-Liisa Koskinen

Hatsune Mikun paluu Eurooppaan Hatsune Mikun vuosikymmen alkoi vauhdikkaasti, kun Vocaloid-tähti listattiin Coachella-festivaalin yhdeksi esiintyjäksi. Lisäksi Mikun toinen Euroopan-kiertue MIKU EXPO 2020 Europe piipahti viidessä eri maassa. Pääsin kokemaan konsertin sekä testaamaan uuden Hatsune Miku: Project DIVA Mega Mix -pelin Amsterdamin Ziggo Domessa.

IKU EXPO vieraili Alankomaissa ensimmäistä kertaa kevättalvella 2020, ja yleisö Amsterdamin Ziggo Dome -hallissa oli selvästi innoissaan. Illan Vocaloid-tähdet heijastettiin liikkuvina 3D-hahmoina lavan keskelle rakennetulle läpinäkyvälle erikoisnäytölle. Vaikka näytölle heijastaminen ei ollut aivan saumatonta muun muassa taustavalojen takia, hyödynnettiin erikoisnäyttöä hienosti niin hahmojen ja vaatteiden vaihdossa kuin erikoistehosteissa. Musiikista vastasi nelihenkinen livebändi MKP39. Itse Hatsune Miku avasi konsertin kappaleella Teo. Mikun vahvan alun jälkeen estradille pääsivät vuoroillaan Vocaloidit Rin ja Len Kagamine (yhdessä ja erikseen) sekä Kaito ja Meiko. Megurine Luka esiintyi vasta konsertin puolessa välissä. Yksi hauskimmista duo-esityksistä oli Mikun ja Kaiton Ohedo Julia-Night. Kappale hyödynsi kappaleelle ominaista komiikkaa: lavalla nähtiin esimerkiksi Miku soittamassa valtavaa taiko-rumpua musiikin tahtiin. Hevimpää meininkiä tarjosi Mikun yksin esittämä Hyper Reality Show. Yleisö vaikutti nauttivan energisestä espanjankielisestä MikuFiesta-kappaleesta, joka oli Euroopan-kiertueen kappalekilpailun pääpalkinnon voittaja. Konsertti päättyi Mikun värikkäässä asussa esittämään kappaleeseen Lucky Orb. Odotettu kohokohta konsertissa oli wowaka-tribuutti. Tribuutin aikana esitettiin lyhyt videokooste viime vuonna menehtyneen

Konserttihallissa oli mahdollista testata uuden Project DIVA -pelin demoa.

Vocaloid-säveltäjän ja musiikintekijän tuotannosta. Tribuutti päättyi yhteen live-kappaleeseen, joka Amsterdamissa oli Unhappy Refrain. Yleisön innostus tribuuttia kohtaan osoitti, että wowakan tuotantoa olisi voitu soittaa enemmänkin. Konsertin jälkeen pari saksalaista fania pohtikin kanssani ohimennen, miksi Amsterdamissa ei soitettu Rolling Girlia niin kuin Lontoossa. Yleisesti keikka oli sekoitus niin vanhaa kuin uutta Vocaloidia painon ollessa jopa yllättävän paljon uudemmassa tuotannossa.

Esittelyssä Futekiya

MANGAA VERKOSSA laillisesti

nglanniksi mangaa lukevat harrastajat tuntuvat myös alun perin omakustanteena ilmestyneitä tarinoita. usein toivovan eräänlaista mangan Netﬂixiä. SiOmakustanne-mangaa käännetään laillisesti englanniksi vustoa, josta voisi kohtuullista kuukausimaksua varsin vähän, joten itsenäisten taiteilijoiden, kuten Ayu Yamanen, teokset tuovat arvokkaan lisän valikoimaan. vastaan lukea loputonta, tai ainakin mahdollisimman laajaa mangavalikoimaa. Tällainen sivusto on jo olemassa Lukeminen tapahtuu selaimessa, erillistä mobiilisoBL-mangalle, ja se löytyy osoitteesta read.futekiya.com. vellusta tai latausmahdollisuutta omalle laitteelle ei ole. Japanilaisen Fantasista-yrityksen omistama Futekiya Sovelluskauppojen rajoitukset aikuissisällön suhteen ovat aloitti mangapalvelunsa vuoden 2019 kesällä, ja pienen sen verran tiukat, että Futekiyan sovellusta tuskin tullaan alkukankeuden jälkeen sivusto on nopeasti kasvanut varlähiaikoina näkemäänkään. Lukeminen toimii mobiililaitteenotettavaksi tekijäksi. 6,99 dollarin (6,36 €) kuukausiteilla onneksi ihan mukavasti. maksulla pääsee lukemaan yli sataa manga-nimekettä, Sivustoa myös kehitetään jatkuvasti lukijoiden ja valikoima kasvaa jatkuvasti. Sarjat tulevat sivustolle toiveiden perusteella. Hyvänä esimerkkinä ovat alati luku kerrallaan viikon välein, joten uutta luettavaa löytyy laajenevat hakuominaisuudet. Mangaa on mahdollista luokitella monenlaisten teemojen lähes päivittäin. Toistaiseksi sarjoja on lisenmukaan, ja helppotajuiset symbolit soitu pääasiassa kahdesta BL-lehkertovat, onko sarja vielä kesken ja Animen kommentti: destä: Shodenshan kustantamasta kuinka paljon siitä löytyy aikuissiKuukausimaksullinen palvelu soonBluesta ja Home-shan kustantasältöä. pii hintansa ja valikoimansa puolesta masta, digitaalisena ilmestyvästä Palvelun käyttöön ja mangavaniin BL-mangan suurkuluttajalle kuin genren uusia tuulia haistelevalle. Fulikoimaan on myös helppo tutustua Bloomista. Molemmat edustavat tekiyan blogissa julkaistaan lisäksi teuutta ja kiinnostavaa BL-mangaa, ja ennen kuin ryhtyy tilaajaksi. Suurimkijöiden haastatteluita, raportteja japasivuston valikoima onkin mukavan masta osasta sarjoja pääsee nimitnilaisista BL-tapahtumista ja erilaisia faneille suunnattuja kyselyitä. Sivuston tuore ja ajankohtainen. täin lukemaan ensimmäisen luvun toimitus tuntuu todella panostavan poLisäksi Futekiyassa julkaistaan maksutta. Maija Lehtola sitiivisen BL-fanikulttuurin luomiseen. Tekijöiden ja fanien kunnioittaminen näkyykin kaikessa toiminnassa.

Arvostelut

34 34 35 36 37 38 39 40 41 42 44 46 47 48 49

= Sarja kesken

= Sarja päättynyt

Arvosteluasteikko Erinomainen. Laadukas jälki ja tyylikäs toteutus. Hyvä. Mahdollisesti pieniä puutteita, jotka eivät häiritse teoksesta nauttimista. Kelvollinen kertakulutustuote. Ei juuri erotu massasta, mutta viihdyttää illan. Omalla vastuulla. Joitain oivalluksia tarinassa tai taiteessa. Ostokelvotonta ajanhukkaa. Teokseen tarttuminen harmittaa.

Arvostelijat tässä numerossa

Joni Partanen

Jenni Väyrynen

Pienestä pitäen sarjakuvien parissa varttunut Joni huomaa toisinaan puhuvansa kuivakkaasti japanilaisesta sarjakuvasta mangan sijaan. Lukuharrastuksen lisäksi ison osan vähästä vapaa-ajasta vie lintuharrastus ja muu luonnon tarkkailu.

Jenni opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä yliopistossa. Päämääränä on laajentaa animen ja mangan tuntemusta suomenkielisessä akateemisessa maailmassa. Sydäntä lähimpänä ovat vanhat shoujo-sarjat ja uhkeat naishahmot.

Hanna Saarimaa

Olli Riihimäki

Hanna kuluttaa tasaisesti sekä animea että mangaa genrestä ja tyylistä riippumatta. Erityisesti häntä kuitenkin vetävät puoleensa hyvillä hahmoilla varustetut ja fantasialla höystetyt toimintasarjat.

Olli muistaa hintavat tuontimangat Tokyopopin nousua edeltäviltä vuosilta. Keskittyy nykyisin pääasiassa suomenkielisiin mangajulkaisuihin ja odottelee, josko Titaanien sota saataisiin lähiaikoina päätökseen.

Nita Mäenpää

Aleksi Pirinen

Nita Mäenpää lukee itsensä erityisesti mangaharrastajaksi, vaikka katsookin mielellään animea. Kaikki suloisista rakkaustarinoista katkeriin maailmanlopun eepoksiin kelpaa, mutta erityisen suuren paikan sydämestään hän on varannut hyvälle maailmanrakennukselle.

Aleksi on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, jota kiinnostavat erityisesti sukupuoli ja seksuaalisuus sekä niiden representaatio. Animen ja mangan lisäksi Vocaloid-kappaleiden nuotin vierestä laulaminen sekä fantasiaroolipelit kuuluvat hänen harrastuksiinsa.

Sini Laine

Nuppu Eskelinen

Sini on uusista sarjoista helposti innostuva fanityttö, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti urheilu-animet. Usein animea katsoessaan hän jää pohtimaan, voisiko siitä tehdä cosplayn.

Nuppu on erityisesti taikatyttöjen ja söpöjen asioiden ystävä. Helpoiten hän innostuu kauniista piirroksista, mutta tarpeeksi kiinnostavat asetelmat houkuttelevat mukavuusalueen ulkopuolellekin.

Eero Suoranta

Samuli Paanala

Eero on Kiinaan erikoistunut freelancer-toimittaja, joka kirjoittaa Animeen juttuja anime-teollisuudesta kiinalaisen linssin läpi..

Samuli uskoo, että laadukas hentai kestää ajan hammasta sitä paremmin, mitä enemmän siinä on mukana huumoria. Mieluiten sekä tahallisessa että tahattomassa muodossa.

Arvostelu (anime) + Välimulkaisu (anime)

Pokémon: Pocket Monsters

Asteroid in Love Katse yötaivaalle

Tunnetko sen jo kasvavan?

Nimi: Pocket Monsters (2019) Ohjaus: Maki Kodaira Studio: TV Tokyo Alkuteos: Pokémon Sword & Shield (peli) Esitetty: 17.11.2019 – Jaksoja: 19+ Suoratoistopalvelu: Netflix (Japani)

iime vuoden marraskuussa pelijulkaisija Game Freak julkaisi kahdeksannen generaation pelit ja samalla taskuhirviöt supersuosittuun Pokémon-pelisarjaan. Tämä luonnollisesti tarkoitti anime-adaptaation jatkumista. Mielenkiintoista on, että uusin anime-tuotantokausi Pocket Monsters poikkeaa rakenteeltaan monista aikaisemmista Pokémon-sarjoista. Voitettuaan Alolan liigamestaruuden Ash on palannut kotikaupunkiinsa Pallet Towniin. Sankarimme ei ehdi pysyä kauaa aloillaan ennen suuntaamistaan kohti Vermillion Cityä tavatakseen pokémon-professori Sakuragin. Ash ystävystyy nopeasti sarjan toisen päähenkilön Gon kanssa, ja molemmat pojat päättävät jäädä asumaan Sakuragin koulun kampukselle. Sen sijaan, että tuotantokausi keskittyisi vain uuteen Galar-alueeseen, se kattaa myös aikaisemmat tutut maisemat. Ash ja Go matkustavat ympäri Pokémon-maailmaa ja samalla työskentelevät omien unelmiensa eteen. Go tahtoo napata legendaarisen Mewin, kun taas Ash jatkaa haaveilua pokémon-mestaruudesta. Sarja ei kuitenkaan enää seuraa vanhaan tapaan Ashin matkaa kaupungista toiseen salipäälliköitä haastelemaan. Pokémon-anime aloitti perinteisen kaavan rikkomisen edellisellä Sun and Moon -tuotantokaudellaan. Uusi kausi jatkaa myös edeltäjänsä uudenlaista visuaalista ilmettä. Shuhei Yasudan hahmoilla on piirrettymäiset ilmeet ja liioitellut eleet. Animen muutokset ovat virkistäviä ja tarpeellisia. Pyörää ei ole keksitty täysin uudelleen. Pikachu on edelleen Ashin luotto-pokémon, ja Pikachu on tietenkin surkuhupaisan Rakettiryhmän kohteena. Uutta ja vanhaa on siis sopivassa suhteessa, ja taskuhirviöiden lumo onkin säilynyt hyvin. Jenni Väyrynen

Nimi: Koi suru asteroid Ohjaus: Daisuke Hiramaki Käsikirjoittaja: Yuka Yamada Studio: Doga Kobo Alkuteos: Quron manga Esitetty: 3.1. - 27.3.2020 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

apsuudenystävälleen Aolle tekemänsä lupauksen innoittamana Mira suunnittelee liittyvänsä heti lukion alussa koulun tähtitiedekerhoon. Ilokseen Mira tapaa kerhossa uudelleen vanhan ystävänsä. Yhdessä he päättävät jahdata unelmaansa: tavoitteena on löytää uusi asteroidi. Kerhohassutteluksi Asteroid in Lovessa tapahtuu enemmän kuin laki sallii. Hahmojakin piisaa parin vastaavan sarjan edestä, mutta lähes kaikki heistä jäävät latteiksi ja mitäänsanomattomiksi. Miran ja Aon ystävyys on parhaimmillaankin pinnallista. Hahmot eivät iloisesta jälleennäkemisestään ja juhlallisesta lupauksestaan huolimatta vaikuta sen läheisemmiltä toveruksilta kuin muutkaan kerhokaverukset. Maan ja taivaan tieteitä esitellään sarjassa ilahduttavan monipuolisesti. Jokaisella kerhon jäsenellä on selvästi tarkkaan harkittu oma erityiskiinnostuksensa – yksi haaveilee astronautin urasta, toinen pitää kaupunkisuunnistuksesta. Hidastempoiset kerhosarjat ovat toimivaksi todettu alusta juuri tällaiseen, oletettavasti tekijän omasta kiinnostuksesta kumpuavaan intoiluun. Kunnianhimoinen aihe jää kuitenkin jaksomäärän – sekä sarjan muiden ongelmien – vuoksi pintaraapaisuksi. Nuppu Eskelinen

Lyhyesti:

Arvosana:

Raikas ja kokeilunhaluinen uutuus, joka ei kuitenkaan etäänny liikaa alkuperäisestä. Kausi ei edellisen kauden tapaan kaihda esitellä vakavampiakaan teemoja.

Monipuolisesti hyödynnetty ja kiinnostava aihepiiri ei pelasta pahasti ontuvaa kerhosarjaa mitäänsanomattomuudelta.

Arvostelu (anime)

If My Favorite Pop Idol Made it to the Budokan, I Would Die Paras ja ainoa fani

Nimi: Oshi ga Budoukan ittekuretara shinu Ohjaus: Yusuke Yamamoto Käsikirjoittaja: Deko Akao Studio: 8 bit Alkuteos: Auri Hiraon manga Esitetty: 10.1.-27.3.2020 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

ielä maineeltaan vaatimattoman seitsenhenkisen idoliryhmä ChamJamin Mainalla ei ole kättelyjonoissa ruuhkaa. Siinä missä muilla tytöillä on pieni mutta vankka fanikuntansa, Mainalla on yksi ainoa fani: Eripiyo-lempinimellä tunnettu nuori nainen. Mainan onneksi Eripiyo sattuu olemaan hyvin vannoutunut idoliharrastaja ja pitää yksin huolen, että Mainan kuvalla varustetut levyt ja fanitavarat tulevat myydyiksi. Huolimatta Eripiyon yksinoikeudesta Mainaan suhde on kaikkea muuta kuin helppo. Maina on sekä kiitollinen Eripiyolle että kiinnostunut hänestä henkilönä, mutta työ idolina estää vapaa-ajan tapaamiset. Eripiyo puolestaan jumaloi Mainaa niin, ettei aina tule käyttäytyneeksi järkevästi idolinsa tavatessaan. Molemminpuolinen jännitys ja tohkeilu johtavat lukuisiin väärinkäsityksiin. Kerronta vuorottelee Eripiyon, muiden idolifanien ja ChamJamin idolien näkökulmien välillä. Fanit pääsevät tapaamaan suosikkejaan tiuhaan ja saavat tuttavallisen vastaanoton. Liian tuttavalliseksi ei kuitenkaan sovi ryhtyä, vaan kumpikin

osapuoli tietää käyttäytymisen rajat keikoilla ja kättelytilaisuuksissa. Vaikka kehitystä ei juuri tapahdu, hahmokaarti on sekä idoli- että fanipuolella mukiinmenevä, ja Mainan ja Eripiyon kömpelö kanssakäyminen saa hyvälle tuulelle. Suosiojärjestyksen häntänä sinnittelevä Maina on rohkaiseva hahmo, joka ei huonosta menestyksestään huolimatta lannistu. Vitsit toimivat, vaikka pyörää ei olekaan keksitty uudelleen. Sarja käsittelee aihepiiriään maanläheiseen mutta silti hyvin siistittyyn sävyyn. Idolibisneksen kaupallisuutta ja alan kilpailuhenkisyyttä ei peitellä, mutta tyypilliseen tapaan alan nurjempiin puoliin ei kosketa. Kyynisemmälle katsojalle idolien ja fanien väliset ystävyyssuhteet saattavat sarjan puolirealistisessa yhteydessä tuntua keinotekoisilta, mutta yleisesti ottaen kevyt ote palvelee hyväntuulista komediaa. Nuppu Eskelinen

Arvosana: Hyväntuulinen sarja idoleista ja faneista ihastuttaa, kunhan hahmot sattuvat iskemään eikä tavallinen idolianime vielä kyllästyttä. 3D-animaatiota perinteiseen animaatioon lähes saumattomasti yhdisteleviä konserttianimaatioita on ilo katsella.

Arvostelu (anime)

Smile Down the Runway Muodin huipulle

Nimi: Runway de waratte Ohjaus: Nobuyoshi Nagayama Käsikirjoittaja: Touko Machida Studio: Ezόla Alkuteos: Kotoba Inoyan manga Esitetty: 10.1.-27.3.2020 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Wakanim

hiyuki Fujito on pienestä pitäen unelmoinut urasta huippumallina isänsä mallitoimistossa, mutta pettyy karvaasti jämähdettyään 158 senttimetrin pituuteen. Auttamattomasti liian lyhyttä mallia ei kukaan halua muotinäytökseensä, mutta Chiyuki yrittää sinnikkäästi jahdata unelmaansa. Sattumalta hän tutustuu koulutoveriinsa Ikuto Tsumuraan, ujoon poikaan, jonka intohimona on vaatteiden suunnittelu. Ikuto haaveilee muotisuunnittelijan urasta, mutta perheen heikko rahatilanne estää häntä hakemasta muodin opintoihin. Nuoret löytävät toisistaan hengenheimolaiset: yhdessä unelmien saavuttaminen ei enää tunnu niin mahdottomalta. Smile Down the Runway seuraa kiinnostavasti kahden päähenkilönsä matkaa muodin maailmassa. Voimakastahtoinen Chiyuki ravaa koe-esiintymisissä, kun taas Ikuto hankkii työkokemusta ja osallistuu muotisuunnittelukilpailuun. Harvemmin animessa käsitellään mallin työtä ja muotisuunnittelua näin kattavasti, joten Smile Down the Runway on mielenkiintoista katsottavaa ihan aiheensakin vuoksi. Alun perusteella Chiyuki vaikuttaisi olevan päähenkilö, mutta huomio siirtyy myöhemmin lähes kokonaan Ikutoon. Muotisuunnittelusta tunnutaan saavan paljon enemmän irti kuin Chiyukin malliurasta, mikä on lopulta loogista. Chiyuki

kun ei voi muuttaa pituuttaan, mutta Ikutolla on mahdollisuus voittaa opiskelupaikka kilpailussa ja tienata rahaa vaatteillaan. Mallijuttuja olisi mielellään katsonut enemmänkin, mutta niistä on tällä asetelmalla vaikea rakentaa jännitystä. Sarja maalaa muotimaailmasta ja sen ihmisistä ikävää kuvaa. Työnantajat ovat kylmiä orjapiiskureita, töitä tehdään kellon ympäri, eikä virheitä sallita. On hyvä, että mukana on realismia, mutta tunnelma ei ole kannustava. Välillä on vaikea nähdä, mikä päähenkilöitä houkuttaa muodin huipulle. Onneksi sarja ei kuitenkaan sisällä pelkkiä pettymyksiä. Hahmojen kokemat onnistumiset vetoavat tunteisiin. Erilaisesta aiheestaan huolimatta Smile Down the Runway tuntuu perinteiseltä shounen-sarjalta, jossa halutaan olla maailman parhaita. Fokus pysyy unelmien jahtaamisessa, eikä päähenkilöiden välille kehitetä romanssia. Aivan nappisuoritus anime ei ole. Chiyuki ja Ikuto ovat mukavia hahmoja, mutta mallityttö Kokoro Hasegawaa lukuunottamatta sivuhenkilöt jäävät mitäänsanomattomiksi. Sarjan ongelmana on myös omituinen tahditus. Loppu kuitenkin onnistuu, ja se saa toivomaan lisää. Kerronta on selkeää, joten muotimaailmasta ei tarvitse tietää mitään ennestään. Sarjaa voikin hyvin suositella myös muille kuin vaatealan harrastajille. Sini Laine

Arvosana: Anime unelmien tavoittelusta, jossa pallon lätkimisen sijasta tikataan saumoja. Erottuu jo aiheellaan.

Arvostelu (anime)

Magia Record: Puella Magi Madoka Magica Side Story Huhupuheita Nimi: Magia Record: mahou shoujo Madoka Magica gaiden Ohjaus: Gekidan Inu Curry Käsikirjoittaja: Gekidan Inu Curry Studio: SHAFT Alkuteos: – Esitetty: 5.1. - 29.3.2020 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Wakanim

amihamasta kuuluu outoja: huhutaan, että siellä taikatytöt saavat osakseen pelastuksen. Tamaki, taikatyttö itsekin, seuraa noitia vastaan taistelemaan väsynyttä taikatyttöystäväänsä Kamihamaan. Tamakia itseään piinaavat puuttuvat muistot, joista hän yllättäen saa vihiä Kamihamaan saavuttuaan. Tamaki tutustuu liutaan paikallisia taikatyttöjä ja huomaa, että Kamihama on monin paikoin varsin ainutlaatuinen alue. Kaupungissa yliluonnolliset urbaanilegendat heräävät henkiin noitien kaltaisina olentoina, joita Tamaki ryhtyy uusien ystäviensä kanssa jahtaamaan. Silloisia myyntiennätyksiä rikkonut Puella Magi Madoka Magica oli ilmestyessään 2011 valtava menestys, jonka vanavedessä aikuisyleisön taikatyttösarjat alkoivat kilpailla toinen toistaan shokeeraavimmilla juonenkäänteillä. Mobiilipeliin perustuvalla Magia Record -spin-offilla on nyt liki kymmenen vuotta myöhemmin vastassaan aivan erilainen yleisö, joka suorastaan odottaa kuolemilla ja rankalla väkivallalla kuorrutettua kärsimysnäytelmää. Ei siis ihme, että nykystandardeilla Magia Record saattaa tuntua jopa kesyltä niille, jotka tuntevat alkuperäisen sarjan vain maineelta ja meemeistä. Magia Record ei kuitenkaan niinkään pyri järkyttämään katsojaa yllättävillä paljastuksilla ja julmilla kohtaloilla, vaan pääpaino on selkeästi mysteerin ratkaisussa ja oudon, pelottavankin tunnelman luonnissa. Sävyeron ansiosta sarja ei ole pelkkä Madoka Magican uudelleenlämmittely. Toinen tuoteperheeseen ratkaisevaa lisäarvoa tuova seikka on, että kaikki lukuisat hahmot Tamakia myöten ovat jo valmiiksi taikatyttöjä. Kun maailman perussääntöjen voi-

daan olettaa olevan katsojille selvät, syntytarinoihin tai pitkiin selostuksiin ei tarvitse tuhlata aikaa. Sen sijaan päästään tutustumaan syvemmin kokeneiden taikatyttöjen elämäntapaan ja kulttuuriin. Näistä syistä täysin uusille katsojille sarja saattaa olla liian iso pala purtavaksi, vaikka näennäisesti itsenäinen sivutarina onkin. Koska TV-animea varten kirjoitetun juonen sijaan tällä kertaa on kyseessä sovitus, Magia Record joutuu välillä kiirehtimään asioita. Spoileri, ehkäpä, mutta se ei ehdi päästä minkäänlaiseen kunnolliseen loppuratkaisuun – toinen kausi on onneksi luvassa. Visuaalinen tyyli on alkuperäisestä sarjasta tuttua, onhan sarjasta tällä kertaa vastuussa Gekidan Inu Curry, jonka kokeellinen jälki teki osaltaan Madoka Magicasta niin tunnistettavan. Näyttäviä miljöitä ja erikoista arkkitehtuuria korostamaan tosin toivoisi huolitellumpaa taustataidetta. Nuppu Eskelinen

Arvosana: Magia Record ei yllä alkuperäisen sarjan tasolle, mutta syventää sen maailmaa kiinnostavilla tavoilla.

Arvostelu (anime)

Darwin’s Game Tappava mobiilipeli

Ohjaus: Yoshinobu Tokumoto Käsikirjoittaja: Shuu Miyama Studio: Nexus Alkuteos: FLIFLOP:n manga Esitetty: 3.1.2020 – 20.3.2020 Jaksoja: 11 Suoratoistopalvelu: Wakanim

obiilipelaaminen on arkinen osa nykypäivää, ja pelaamisen vaikutuksia on pidetty usein haitallisina. Mitä jos mobiilipelissä menestyminen olisi todellakin elämän ja kuoleman kysymys? Tätä kysymystä käsittelee FLIPFLOP-duon mangaan perustuva Darwin’s Game. Kaikki alkaa, kun Kaname Sudo saa kutsun pelaamaan sarjan nimeä kantavaa peliä. Pian Kaname löytää itsensä keskeltä selviytymistaistelua, jossa vain parhain voi jäädä henkiin. Darwin’s Game nappaa katsojan kiinnostuksen nopeasti. Sarjan leikittely mobiilipelaamisella ja lisätyllä todellisuudella tekee sarjasta ajankohtaisen. Erikoispitkä avausjakso esittelee mainiosti sarjan pääpointit ja Kanamen vastahakoisuuden pelata peliä selviytyäkseen. Sarja on myös visuaalisesti hyvin miellyttävä. Taistelukohtaukset ovat sulavia ja hahmojen liike niiden aikana on kaunista, vaikkakaan tyylillisesti sarja ei ole omaperäisin.

kiusallisesta etenemisvauhdista. Kaname tuntuu saavan uusia liittolaisia joka käänteessä, eikä kauden kattava juoni kehity luonnollisesti eteenpäin. Toisinaan sarja vaikuttaa mässäilevän hahmojen kuolemilla, mikä käy nopeasti tylsäksi ja menettää särmänsä; katsojan on vaikea välittää hahmon kuolemasta, kun viimeisestä kuolemasta on kulunut vain hetkiä eikä hahmoa tai hahmon suhdetta päähenkilöihin ole kehitetty hahmon esittelyn jälkeen. Darwin’s Game on vioistaan huolimatta aivan viihdyttävää katseltavaa, jos suurimmista puutteista osaa olla välittämättä ja lakkaa ajattelemasta hahmojen kliseisyyttä. Ensimmäinen kausi tarjoaa kuitenkin runsaasti toimintaa ja mielenkiintoisia skenaarioita, joissa jokaisen hahmon kyvyt pistetään koetukselle. Kauden päätyttyä jää toivomaan, että seuraava kausi on parempi ja miellyttävämpi kokemus. Aleksi Pirinen

Arvosana: Kohtuumukavaa katseltavaa, jos viihtyy siistien taistelukohtauksien ja räiskeen parissa. Juoneltaan ja hahmoiltaan kuitenkin puutteellinen.

Vaikka sarjalla onkin lupaava aloitus ja se näyttää upealta, jää kokemus ensimmäisestä kaudesta hieman latteaksi. Hahmokaarti on valitettavan kliseinen: Kaname on tyypillinen vastahakoinen sankari, jolla on tarinan maailmassa erityinen kyky. Seuranaan hänellä on lähes heti tyttönen, Shuka, joka kuvataan aluksi murhanhimoisena huippupelaajana. Sarjan edetessä hän paljastuu rakkaudenkipeäksi flirtiksi, joka ei päästä ketään hänen ja Kanamen väliin. Hahmojen välinen dynamiikka ei näyttäydy mielenkiintoisena eikä siinä ole mitään uutta. Tämä on valitettavan luotaantyöntävää. Ensimmäinen kausi kärsii myös hiukan 38

Arvostelu (animea Kiinasta)

Scissor Seven Hyvät, pahat ja kanat Nimi: Cike wu liuqi Ohjaus: He Xiaofeng Käsikirjoittaja: He Xiaofeng Studio: AHA Entertainment / Sharefun Studio Alkuteos: – Esitetty: 10.1.2020 – Jaksoja: 14 Suoratoistopalvelu: Netflix

aksia ajatuksen voimalla liikuttavalla Sevenillä on iso ongelma: muisti on mennyt, eivätkä rahat riitä sen palauttavaan operaatioon. Saatuaan työelämäohjausta sikaria polttavalta Dai Bo -kanalta Seven ryhtyy parturi-kampaaja-palkkatappajaksi, vaikka sekä hiusten että kurkkujen leikkaaminen alkuun vähän hankalaa onkin. Salamurhauksen pikakurssilla saadut opit joutuvat kovalle koetukselle, kun vastassa on muun muassa virkaintoisia henkivartijoita, piinkovia mummoja sekä viittaan ja uimahousuihin sonnustautunut merirosvokapteeni. Scissor Seven on Netflixin ensimmäinen kiinalainen anime-sarja, mutta muilta osin sarjaa on vaikea laittaa minkäänlaiseen kategoriaan. Vartinmittaisiin jaksoihin mahtuu niin villejä toimintakohtauksia kuin puujalkavitsejäkin, ja sarjan värikäs animaatio liukuu sujuvasti tyylistä toiseen tekijöiden vinoillessa hyväntuulisesti kaikelle mahdolliselle, romanttisesta shoujosta hongkongilaisohjaaja Wong Kar-wain elokuviin. Osa vitseistä avautuu paremmin, jos tietää jotain kiinalaisesta kulttuurista (tai kiinalaisten sensorien tavanomaisesta tiukkapipoisuudesta), mutta pääosin Scissor Sevenin huumori on tarpeeksi absurdia, jotta se huvittaa ilman syvempää kulttuurintuntemustakin.

Kuten muistinsa menettänyt päähenkilönsäkin, Scissor Seven on muutakin kuin mitä päältä näyttää. Ammattitappajana Seven ei kysy toimeksiantojensa syitä, mutta päätyy siitä huolimatta yleensä ratkomaan kohteidensa tai palkkaajiensa yksityiselämän ongelmia. Tämä tuo sarjaan slice of life -elementtejä ja vilpittömän tunteikkaita hetkiä. Taustalla häämöttävät laajemmat juonikuviot salamurhaajakiltoineen taas tuovat mieleen wuxia-leffat. Kauden loppuun liitetyt neljä takaumajaksoa ovat jo oikeastaan puhdasta kung fu -draamaa, vaikka kolmessa niistä pääosassa ovatkin puhuvat kanat. Netflixin ensimmäisenä kiinalaisena animaatiosarjana Scissor Seven on suoratoistopalvelulta mielenkiintoinen veto: lyhyenä Kuvat © Mado Nozaki, KODANSHA / TWIN ENGINE Inc

ja ytimekkäänä se on helppo ahmia kerralla, mutta toimii alkupuolen hieman itseään toistavan rakenteen takia paremmin osissa nautittuna. Lisäksi pääjuoni ei harmillisesti vielä ensimmäisen kauden aikana ehdi kunnolla vauhtiin. Tyylinsä ja sisältönsä puolesta sarja taas on japanilaisiin teoksiin tottuneille helposti lähestyttävä, mutta tarpeeksi outo ja erilainen, jotta se toimii hyvänä ensiaskeleena kiinalaisen animaation pariin. Vaikka saksisankarin seikkailut eivät suursuosiota saisikaan, jo tämän perusteella Scissor Seven on ansainnut paikkansa vähintäänkin tulevana kulttiklassikkona. Eero Suoranta

Arvosana: Hervottoman absurdi toimintakomedia, josta paljastuu myös yllättävänkin herkkiä ja dramaattisia puolia.

Arvostelu (anime)

Id:Invaded Mielen sopukoissa

Ohjaus: Ei Aoki Käsikirjoittaja: Ootarou Maijou Studio: NAZ Alkuteos: Ootarou Maijoun manga Esitetty: 5.1.2020 – 22.3.2020 Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Wakanim

otarou Maijoun mangaan perustuva Id:Invaded seuraa Sakaidoa, loistavaa etsivää, joka ratkaisee murhamysteerejä sukeltamalla rikollisten mieleen Mizuhanome-laitteen avulla. Mikä Mizuhanome oikeastaan on? Ja kuka on John Walker, jota kutsutaan sarjamurhaajien luojaksi? Myös nämä kysymykset jäävät etsivämme selvitettäviksi. Todellisessa maailmassa Sakaido on Akihito Narihisago, joka työskentelee Kura-nimiselle poliisiryhmälle, jonka hallussa Mizuhanome-laite on. Sarjan tapa koukuttaa katsoja on tehokas. Ensimmäinen jakso pudottaa katsojan suoraan toimintaan, keskelle uutta murhamysteeriä. Murhatun tytön, Kaerun, kohtalo selkenee pala palalta niin katsojalle kuin Sakaidollekin. Ensimmäisen jakson juoni aloittaa toimivasti koko kauden kattavan juonikuvion työstämisen, jolloin tarina tuntuu suurilta osin yhtenäiseltä ja miellyttävältä seurata. Juonta seuratessa ei edes huomaa itsekin pohtivansa, mistä mysteerissä on oikein kyse. Id:Invaded seuraa hahmoja kahdella toisiinsa sitoutuvalla tasolla. Toisaalta etsivä Sakaido seikkailee rikollisten alitajunnassa, mutta samalla toimintaa on myös tarinan oikeassa maailmassa. Vaikkakin näkökulman vaihtelu alussa

saakin pään pyörälle, siihen tottuu pian ja siitä tulee yksi niistä asioista, jotka parantavat katselukokemusta. Sarjan tyyli on oikein sopiva aiheille, joita se käsittelee. Hahmot näyttävät persoonallisilta, mutta eivät liian koomisilta – riskinä voisi olla, että sarjan suhteellisen vakavaa juonta olisi vaikea ottaa tosissaan. Myös eri rikollisten mieltensisäisten maailmojen kuvitus on kiehtovaa katsottavaa. Vaikka Id:Invaded onkin viihdyttävä ja mielenkiintoinen, on sillä huonot puolensa. Sarjan juoni on joiltain osin ehkä liiankin yksinkertainen; juonenkäänteet, jotka on oletettavasti tarkoitettu hämmästyttäviksi, dramaattisiksi paljastuksiksi, ovat alusta alkaen arvattavissa. Tästä syystä sarjan loppu ei tunnu niin vaikuttavalta kuin mitä se voisi olla. Toinen varjopuoli on se, että jaksot tuntuvat joskus toistavan samaa kaavaa – etsivä sukeltaa rikollisen mieleen, tutkiskelee aikansa ja päätyy loppuratkaisuun. Tämän kaavan variointia jää kaipaamaan. Pienistä haitoista huolimatta Id:Invaded tarjoaa oikein kelvosti jännittävän katselukokemuksen. Sarjan kattava juoni on sen verran koukuttava, että pieniä oikkuja voi katsoa läpi sormien. Aleksi Pirinen

Arvosana: Kiinnostava ja viihdyttävä murhamysteerimäinen sarja, jonka voi paremman puutteessa ahmia kertaistumalta. Loistoviihdettä, siispä.

Arvostelu (anime + digimanga)

In/Spectre

Henkimaailman yksityisetsivä palveluksessanne ANIME Nimi: In/Spectre Ohjaaja: Keiji Gotou Käsikirjoittaja: Noboru Takagi Studio: Brain’s Base Esitetty: 11.1.–29.3.2020 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

MANGA Nimi: In/Spectre Käsikirjoittaja: Kyou Shirodaira Piirtäjä: Chashiba Katase Kustantaja: Kodansha Alkuteos: Kyou Shirodairan kirjasarja Suositushinta: 10,99 $ Palvelut: BookWalker, ComiXology, iBooks, Kobo, nook, Amazon Osia englanniksi: 11/11+ Osia luettu: 1/11+ Julkaisuaika: 11/2016– (Japanissa 2015–)

aailmaa asuttavat demonit, henget ja muut yliluonnolliset olennot, joita tavalliset ihmiset eivät välttämättä koskaan kohtaa. Metsän olennot kaappasivat Kotoko Iwanagan, kun hän oli 11-vuotias. He pyysivät tyttöä ryhtymään viisauden jumalaksi, joka ratkoisi olentojen välisiä ristiriitoja ja antaisi neuvoja pulmiin. Kotoko suostui, mutta vaihdossa jumalan asemasta hän menetti oikean silmänsä ja vasemman jalkansa. Kotoko on tilanteensa vuoksi vakioasiakas paikallisessa sairaalassa. Sairaalan käytävillä hän kohtaa Kuro Sakuragawan. Päällisin puolin normaalilta näyttävä mies herättää demoneissa sanoin kuvaamatonta kauhua. Kotoko ihastuu palavasti Kuroon, mutta ei emmi käyttää häntä hyväkseen jumalan tehtäviensä suorittamiseksi. He ratkovat yhdessä yliluonnollisia ongelmia, ja samalla Kotoko elättelee toiveita rakkauden roihahtamisesta. Kirjoihin perustuva manga ja mangaan perustuva anime aloittavat samalla linjalla. Ensimmäinen luku ja jakso käytetään esittelemällä keskeiset hahmot, joiden taustoja ja motivaatioita pyöritellään läpi sarjan. Anime on mangasta poiketen lisännyt tarinaan enemmän ratkottavia pulmia ennen kauden varsinaista päätapausta, mikä luo sarjaan salapoliisimaisen tunnelman. Kotoko saadaan vaikuttamaan suorastaan henkimaailman yksityisetsivältä, vaikka katsojan ei yleensä olekaan mahdollista päätellä lopputulosta annettujen vihjeiden perusteella. Manga etenee suoraviivaisemmin kohti kauden isoa tapausta, jonka ratkomiseen hahmot tarvitsevat useita lukuja ja jaksoja. Kirjamuodossa pitkä ja yksityiskohtainen tapaus on varmasti helpommin seurattavissa, mutta animessa tapauksen ratkominen käy lopulta pitkäveteiseksi. In/Spectre on mielenkiintoinen sekoitus japanilaista kan-

sanperinnettä, ihmissuhdedraamaa ja etsivätrooppeja. Piirtäjä Chashiba Katasen jälki on hieman luonnosmaista, sillä viivat ovat pehmeitä ja varjostukset yksittäisillä vedoilla tehtyjä. Hahmot ja taustat on kuvattu yksityiskohtaisella tasolla silloin kun se on kohtauksen kannalta tarpeellista. Sarjan hahmot pukeutuvat luonnettaan vastaavalla tavalla: Kotoko vaihtaa vaatteita joka tapausta varten, joten puhvihihoja ja hulmuavia helmoja piisaa. Animen tyyli on terävämpää, mutta kunnioittaa mangan tyyliä asuvalinnoista ilmeisiin saakka. Jos jotain, animessa Kotokon ilmeikäs persoonallisuus on saatu entistä elävämmäksi. Nita Mäenpää

Anime: Mangaa toiminnallisempi kokonaisuus, jota katsoo mielellään loppukauden jännitteen puutteesta huolimatta.

Manga: Aavistuksen verran animea ihmissuhdepainotteisempi manga on nopealukuinen paketti, mutta dekkarityylisistä tarinoista pitäville sitä ei voi aivan varauksetta suositella. Digijulkaisussa ei moitittavaa.

Arvostelu (manga + anime)

Dorohedoro Maagiset hurmehippalot ANIME Ohjaus: Yuuichirou Hayashi Käsikirjoittaja: Hiroshi Seko Studio: MAPPA Alkuteos: Q. Hayshidan manga Esitetty: 13.1.- 30.3.2020 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Netﬂix

MANGA Tekijä: Q. Hayashida Kustantaja: Viz Media Suositushinta: 12,99 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 176 sivua Osia englanniksi: 23/23 Osia luettu: 23/23 Julkaisuaika: 3/2010 – 9/2019 (Japanissa 11/2000 – 9/2018)

aailma on jakautunut kahteen leiriin: toisella puolella ovat tavalliset ihmiset ja toisella magiaan kykenevät velhot. Velhot terrorisoivat raskaalla kädellä ihmisiä, eikä ihmisillä ole juurikaan keinoja puolustautua hyökkäyksiä vastaan. Dorohedoron maailmassa onkin arkista, että ihminen huomaa illalla saaneensa uusia ruumiinosia tai päänsä vaihtuneen joukoksi lonkeroita. Magian uhriksi on päätynyt myös Dorohedoron päähenkilö Caiman, jonka ihmispään velhot ovat korvanneet piikikkäällä liskon päällä. Samalla hän on menettänyt muistinsa. Janoten tietoa itsestään ja menneisyydestään Caiman kiertää

Arvostelu (manga + anime) ympäri kaupunkia ystävänsä Nikaidon kanssa. He metsästävät magian käyttäjiä ja yrittävät selvittää, kuka on vastuussa Caimanin hirmuisesta ulkonäöstä. Alkuasetelma antaa hyvän sysäyksen tarinalle. Caimanin muistin palauttaminen ei kuitenkaan ole sarjan ydintä, mikä tulee selvästi esille, kun mangan tarina alkaa laajentua. Velhojen maailmassa vallitseva eriarvoisuus nousee koko ajan tärkeämmäksi teemaksi heikkojen velhojen tyytymättömyyden kasvaessa. Dorohedorossa nimittäin se, joka tuottaa eniten magiaa, on ykkönen. Magiaa syntyy käyttäjien suonista, mistä se virtaa käyttäjien sormenpäistä ulos tahdonvoimalla. Koska kaikki eivät pysty tuottamaan yhtä paljon magiaa, toisilla on sitä hyppysellinen ja toisilla suunnattomasti. Jos henkilö kykenee tuottamaan vain erittäin vähäisiä määriä magiaa, hän on käytännössä yhtä vähäarvoinen kuin ihmiset. Tällöin riskinä on joutua toisten magian käyttäjien leikkikaluksi ja lopulta jopa tapetuksi.

Dorohedoro on manga, joka todennäköisesti vetoaa mieslukijoihin. Siinä miehet ovat kovia, naiset rintavia, adrenaliini virtaa ja veri roiskuu. Monessa suhteessa Dorohedoro onkin puhdas toiminta- ja tappelusarja. Q.Hayashida on kuitenkin lähtenyt kehittämään hahmoja ja tarinaa monien juonikäänteiden kautta isommaksi kokonaisuudeksi. Sarja rikkoo genrensä rajoja toistuvasti, eikä se piittaa siitä, mitä siinä oletetaan tapahtuvan seuraavaksi. Hayashida käyttää nokkelasti hyvinkin tuttuja asioita mangaansa sopivalla tavalla. Esimerkiksi ihmisten maailmassa kuolleet nousevat Sinisen yön aikaan haudoistaan, koska sateen mukanaan tuoma magia imeytyy ruumiisiin ja saa ne lopulta liikkumaan. On kuitenkin harmittavaa, kuinka venytetyltä manga välillä tuntuu. Joitakin kohtauksia olisi voitu karsia tai lyhentää huomattavasti. Sarja kärsii myös epätasapainoisuudesta, sillä se ei osaa kovin hyvin tasapainottaa draamaa ja huumoria. Sarjan musta huumori on välillä paikallaan, mutta aina sitä ei osata käyttää oikeissa tilanteissa. Jopa kesken kovan luokan tappelun kakkahuumori saattaa lentää. Uskottavuus kärsiikin välillä kovia kolauksia, kun sarjasta ei tiedä, pitäisikö se ottaa tosissaan. Dorohedoro on Q.Hayashidan ensimmäinen pitkä sarja ja siinä näkyy mangakan kokemattomuus. Ajoittain tarinankerronta on todella sekavaa ja mukana on vaikea pysyä. Hayashidan piirtotyyli on kuitenkin ihanan uniikkia, rohkeaa ja vahvaviivaista. Hayashidan kunnianhimoisuus välillä jopa haittaa lukukokemusta, sillä piirrokset menevät välillä turhan yksityiskohtaisiksi ja jopa suttuisiksi, minkä vuoksi kuvia on vaikea tulkita. Ruutuja joutuu välillä tuijottamaan kauankin, jotta saa selvää, onko kuvassa kenkä vai hansikas. Hayashida kuitenkin rikkoo uskaliaasti ruutujaon sääntöjä ja usein hän kokeileekin mielikuvituksellisia tapoja kuvata tapahtumia.

dan vahvaan ja ronskiin piirtotyyliin. Animaatio saa hahmot näyttämään latteilta ja elottomilta, minkä lisäksi hahmojen liikkuminen on kankeaa. Ainoastaan liskonpäinen Caiman näyttää jokseenkin kivalta suurimman osan aikaa. Anime on 2D:nä parhaimmillaan, mutta sitä käytetään harmittavan vähän. Anime kuitenkin parantaa tasoaan loppua kohden ja saa rakennettua tarinaa kasaan kohtalaisesti. Animesta on karsittu kaikeksi onneksi mangan mauttomia vitsejä sekä turhanpäiväistä alastomuutta. Kumpikaan mediaformaatti ei ole huono vaihtoehto sellaiselle kuluttajalle, jolle tuoteperhe on ennestään tuntematon. Anime näyttää seuraavan mangan tarinaa melko uskollisesti, joten loppupeleissä ei ole väliä kummasta mediasta haluaa aloittaa. Animen tyyli voi olla helpommin sulateltavaa kuin mangan ronski tyyli, ja anime onnistuu myös tiivistämään tarinan parhaat osuudet 12 jaksoon. Hanna Saarimaa

Arvosana (anime): Ei loista tuotantoarvoillaan ja jää hyvin keskiverroksi, mutta vauhtiin päästyään kertoo ihan hyvän tarinan. Mangan lukeneille anime ei tarjoa mitään uutta, mutta niille, jotka eivät ole aiemmin sarjaan tutustuneet, anime tarjonnee helpomman lähestymistavan tarinaan.

Arvosana (manga): Teos: Omaleimainen sarja, joka tarjoaa pääruoan monen

Dorohedoron anime-adaptaatiosta vastaa studio MAPPA. Studiolla on takana monia onnistuneita ja menestyneitä sarjoja, mutta valitettavasti Dorohedoro ei kuulu niihin. Anime-sovitus on tuotettu pääosin CGI-animaationa aina hahmomalleja myöden. Mangaa lukeneille Dorohedoron anime-adaptaatio tuntuu halvalta ja pliisulta verrattuna HayashiKuvat © Q.Hayashida / Shogakukan / Dorohedoro Production Committee

lisukkeen kanssa. Mitä mielikuvituksellisin ja monitasoisin tarina, joka kasvattaa itsensä hyvin suureen mittakaavaan. Runsaan väkivallan takia sarja ei sovi kaikille.

Julkaisu: Normaalia suurempikokoinen pokkari, jossa irtokansien kääntösivut on säästetty. Mukana värisivuja.

Arvostelu (manga + anime)

Interspecies Reviewers Lajienvälistä päiväkahviseuraa MANGA Nimi: Ishuzoku rebyuaazu Tekijät: Amahara, masha Kustantaja: Yen Press Suositushinta 13.00 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 130 sivua Osia englanniksi: 3/- Osia luettu: 3/- Julkaisuaika: 11/2018- (Japanissa 8/2016-) Digijulkaisu: Pokkareina

ANIME Nimi: Ishuzoku rebyuaazu Ohjaus: Yuki Ogawa Käsikirjoittaja: Kazuyuki Fudeyasu Studio: Passione Alkuteos: Amaharan ja mashan manga Esitetty: 11.1.2020 – 28.3.2020 Jaksoja: 12 Suoratoistopalvelu: Animelab (Australia ja Uusi-Seelanti)

maharan kirjoittama ja mashan kuvittama Interspecies Reviewers sai alkunsa vuonna 2016 julkaistusta yksittäistarinasta, josta kasvoi sittemmin Dragon Dragon Age -sivustolla julkaistava nettimanga. Aihepiiriltään sarja on varsin omintakeinen, sillä siinä seurataan fantasiamaailman bordelleihin tutustuvia ja kokemuksistaan arvosteluja kirjoittavia seikkailijoita. Toistaiseksi nelipokkarista mangaa on julkaistu englanniksi kolmen osan verran. Yen Pressin julkaisemat kirjat ovat sivumäärältään ohuilta, mutta vastineeksi saa runsaasti tekstiä. Lyhyissä tarinoissa keskitytään yleensä yhden palveluntarjoajan valikoimaan ja tutkaillaan samalla maailmaa kansoittavien lajien mieltymyksiä.

Päähenkilöiksi muodostuu kolmen seikkailijan ryhmä. Ryhmään kuuluvat miekkamies Stunk, haltija Zel ja enkeli Crimvael. Rikkoutuneen sädekehänsä toipumista odotteleva Crimvael on kiitollinen Stunkin ja Zelin tarjoamasta suojelusta, mutta sekä miehen että naisen sukuelimillä varustettu enkeli päättää pitää naisellisen puolensa piilossa. Syynä tähän on Stunk, joka alkaa intoilla, kuinka kiva olisi päästä testaamaan taivaan tarjontaa. Toisinaan ydinporukan mukana nähdään myös ihmiskoira Brooz, puolituinen Kanchal ja sekalainen joukko muidenkin lajien edustajia. Arvioiden luotettavuuden kannalta on hyvä, että kustakin ilotalosta saadaan useamman vierailijan mielipide. Yleensä käytössä onkin kolmesta neljään miniarviota, joissa annetaan pisteet nollasta kymppiin. Seikkailijoiden tukikohtana toimii Ale & Eats -taverna, jonka seinälle laitetuista arvioista saa oman kopion pientä maksua vastaan. Tavernassa tarjoilijana työskentelevä siivekäs Meidri järkyttyy usein porukan jutuista, mutta suosituimmat arviot tuovat Stunkille ja kumppaneille mukavasti lisäansioita. Moni haluaa näet tietää, kannattaako vaivalla ansaittu kulta

Arvostelu (manga + anime) Mangan lyhyihin lukuihin pilkotun juonen vuoksi on ymmärrettävää, ettei hahmoihin ehditä syventymään, ja arvosteluja syntyy kuin liukuhihnalta. Toisessa ja kolmannessa kirjassa aletaan kuitenkin täysin yllättäen kehitellä Crimvaeliin liittyvää isompaa juonikuviota, mutta 12-jaksoinen anime jättää viisaasti pääosan siitä mahdolliselle kakkoskaudelle. Kohusarjan maineestaan huolimatta Interspecies Reviewers on suosittelemisen arvoinen etenkin anime-muodossaan. Miesvoittoiselle yleisölle suunnattu sisältö ei välttämättä puhuttele BL-kuvioita tai hurmaavia gigoloita kaipaavia, mutta ainakin elinkeinoksi valjastettua seksuaalisuutta lähestytään avoimin mielin ja moralisoimatta. On myös vaihteeksi kiva katsoa koko perheelle sopimatonta fantasiasarjaa, joka ei vajoa väsähtäneeseen dystopiasynkistelyyn. Samuli Paanala

Arvosana (manga): Teos: Kelvollisesti mielenkiintoa ylläpitävä ja kevyeen sivumääräänsä nähden paljon lukemista tarjoava. Puolikarkeaan piirrosjälkeenkin tottuu nopeasti.

Julkaisu: Peruspokkari, jonka alussa on pari värisivua. Käännös on rennon arkinen ja sopii hyvin hahmojen suuhun.

Arvosana (anime): Peittoaa mangan värikylläisyydellään ja loistavalla musiikillaan. Seitinohuesta kuningasideasta kehittyikin kevään selvästi mielenkiintoisin ja puhutuin anime-sarja.

sijoittaa limatyttöihin, sienityttöihin, epäkuolleisiin vaiko ehkä kirjaimellisesti tuliseen salamanteritypyyn. Interspecies Reviewersin anime-sovitus herätti vilkasta nettikeskustelua, sillä heti ensimmäisen jakson dubbaamisen ja julkaisun jälkeen Funimation ilmoitti, että sarja ei sittenkään sovi firman yleiseen linjaan. Myös Amazon Prime poisti animen levityksestä, ja japanilaiset televisioasemat Tokyo MX ja SUN pudottivat sen ohjelmistostaan. Funimationin australialainen tytäryhtiö Animelab sen sijaan esitti kaikki jaksot. Audiovisuaalisen toteutuksen puolesta animesta ei voi sanoa yhtä ainutta poikkipuolista sanaa, sillä animaatio ja värien käyttö on kerrassaan erinomaista, ääninäyttely pätevää ja Village Peoplen mieleen tuova aloitusmusiikki erittäin tarttuva. Kyseessä on siis sarja, joka on ilo silmille ja korville, ja paras mahdollinen mainos selvästi karumman näköiselle mangalle. Yöllisestä lähetysajasta huolimatta kyse on silti TV-animesta, joten ihan kaikkea ei voida näyttää. Sensuroidussa versiossa kriittiset kehonosat peitetään sööteillä naamapallukoilla, joten sensuroimaton vaihtoehto on suositeltavampi. Tuhmimmillaankin sarja tosin antaa katsojan mielikuvitukselle sopivasti tilaa. Sarja riemastuttaa etenkin kekseliäällä fallossymbolien käytöllään.

Perustuu tositapahtumiin Amerikkalaistaustaisen Funimationin päätös hylätä Interspecies Reviewersin anime-sovitus heti alkumetreillä ei ollut lopulta kovin suuri yllätys, mutta sama paniikkireaktio kahdelta japanilaiselta toimijalta ihmetyttää. Vaivaantuneisuus liittynee Tokion olympialaisiin, sillä kotimaisen aikuisviihteen näkyvyyttä on vähennetty myös päivittäistavarakauppojen lehtihyllyissä jo hyvissä ajoin ennen kisoja. Fantasiateemastaan huolimatta sarja on nimittäin tiukasti kiinni Japanin arkitodellisuudessa, jossa vastaavia Famitsu-henkisiä arvioita saa lukea paikallisista miestenlehdistä. Myös tosielämän huvittelupaikkoja ruotivat kokemusasiantuntijat suosivat tyyliteltyjen manga-profiilikuvien käyttöä arvosteluissaan.

Maailmanrakennus jää viitteelliseksi, mutta elämä on pääosin leppoisaa, eikä taistelutaitoja tarvita kuin satunnaisesti kaupunkien ulkopuolella liikuttaessa. Valtiontukea nauttivat ilotalot puolestaan tarjoavat järjestään hyvää ja innostunutta palvelua, ja vastaanottovirkailijat osaavat suositella kullekin parhaiten sopivaa työntekijää. Ehkäisystä ja sukupuolitaudeistakaan ei tarvitse magian ansiosta huolehtia. Kuvat © Amahara, masha, Kadokawa, Yen Press, Passione, Funimation, Animelab

Arvostelu (manga)

Drifting Dragons Jahtia taivaalla

Nimi: Kuutei Dragons Tekijä: Taku Kuwabara Kustantaja: Kodansha USA Suositushinta: 12,99 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, noin 200 sivua Osia englanniksi: 3/- (painettu), 6/- (sähköinen) Osia luettu: 2/- (painettu) Julkaisuaika: 12/2019– (Japanissa 6/2016–)

lmalaiva Quin Zaza purjehtii ilmojen halki tavoitteenaan saada himoittu saalis. Taivaan suuret vaeltajat, lohikäärmeet, ovat monipuolista pyydettävää, sillä ne tarjoavat ihmisille ravinnon lisäksi esimerkiksi rasvaa ja nahkaa erilaisiin tuotteisiin. Vaativa elinkeino on kuitenkin käynyt harvinaiseksi, ja Quin Zaza on yksi viimeisistä lohikäärmeiden pyyntiin keskittyneistä aluksista. Drifting Dragons seuraa aluksen miehistön elämää useamman henkilön kautta. Tärkeimmissä rooleissa esiintyvät huimapäinen ja uhkarohkea Mika, jonka henkilökohtainen ote saalistuksesta usein tuo leivän pöytään koko miehistölle, sekä vasta lohikäärmeenpyytäjän uransa alkuaskelia ottava nuori Takita. Hahmojen arjen kuvauksen kautta Drifting Dragons yhdistää seikkailun tuntuun ja miyazakimaiseen ilmailun ihmeellisyyteen viipyilevää tunnelmointia. Kovin paljoa sarjan ilma-alusten ja lohikäärmeiden täyttämästä maailmasta ei heti lukijalle kerrota. Alukset menevät sinne, missä miehistö olettaa saaliidenkin majailevan, tasaisesti välisatamissa pysähtyen. Maailma avautuu lukijalle sitä mukaa kun tarina etenee, toisin sanoen Takitan silmin nähtynä. Nuorelle ja vasta rekrytoidulle miehistön jäsenelle kaikki on vielä uutta, ja näin Takita avaa tekijälle helpon keinon esitellä kehittelemäänsä fantasiamaailmaa.

Lohikäärmeiden metsästys ja niiden ruhojen paloittelu raaka-aineiden saamiseksi vertautuu oikean maailmamme valaanpyyntiin, jota yhä Japanissa harjoitetaan. Kansainvälisesti laajalti kyseenalaistetun toiminnan näkeminen sarjan innoittajana vie pohjaa tarinan tenholta, vaikka lopputulos onkin fantasiasarja. Tätä piirrettä alleviivaa se, etteivät sarjan lohikäärmeet ole pitkäkaulaisia, tultasyökseviä petoja, vaan ulkomuodoltaan vaihtelevia, mutta enemmän oman maailmamme mereneläviä muistuttavia olentoja. Jokainen sarjan luku esittelee reseptin tai muun tavan, jolla hyödyntää vaikeasti saatavia raaka-aineita. Ajatus on kekseliäs, ja erityisesti jotkin esitellyt ruokalajit – kuten lohikäär-

meen maksasta valmistettu conﬁt – saavat ihailemaan tekijän oivalluksia. Sarjan hahmoista Mika on Quin Zazan herkkusuu ja hän pyrkii tavalla tai toisella hivuttamaan kaupankäyntiin tarkoitetusta saaliista osan omaan vatsaansa eri tavoin valmistettuna. Esiteltävien ruokalajien kautta sarjan luvut kuitenkin tuntuvat hieman kaavamaisilta, ja ne rikkovatkin muuta kerrontaa. Lisäksi reseptien kautta taustalla häälyvä ajatus valaanpyynnistä nousee uudelleen esiin ja lisää sarjan ristiriitaisuutta. Joni Partanen

Arvosana: Teos: Kauniilla taiteella ja seikkailuntunnulla täytetty kokonaisuus, josta tekee ristiriitaisen taustalla häämöttävä ajatus valaanpyynnistä.

Julkaisu: Hyvälaatuinen, hieman tavallisinta englanninkielistä pokkarikokoa suurempi julkaisu. Sisältö perinteistä mustavalkokuvitusta alun parilla värisivulla höystettynä.

Arvostelu (digimanga)

My Androgynous Boyfriend Kustannustoimittaja ja Instagram-malli Tekijä: Tamekou Kustantaja: Seven Seas Palvelut: BookWalker, ComiXology, iBooks, Kobo, nook, Amazon Osia englanniksi: 1/2 + Osia luettu: 1/2 Suositushinta: 13,99 $ Julkaisuaika: 11/2016– (Japanissa 2018–)

ako on kustannusalalla työskentelevä uranainen. Muoti ja meikit ovat hänelle kaikkea muuta kuin tuttuja, mutta kotona odottaa poikaystävä Meguru, jonka rajaukset ovat aina kohdillaan ja vaatteet uusimpien tuulien mukaiset. Heidän parisuhdettaan ei voi kuvailla perinteiseksi, mutta se on täynnä lämpöä. Meguru meikkaa ja laittaa kynsiä niin omaksi kuin tyttöystävänsä iloksi, sillä mikään ei ole parempaa kuin näyttää kauniilta rakkaansa silmissä. My Androgynous Boyfriend on aikuiselle yleisölle suunnattu ihmissuhde-manga. Se vaikuttaa ensimmäisen osan perusteella ottavan pariskunnan arjen ja muiden ihmissuhteiden kuvaamisen leppoisalla otteella. Tyyliin eivät kuulu dramaattiset väärinkäsitykset tai rakkaudesta kilpailevat lapsuudentoverit. Manga keskittyy kuvaamaan pariskunnan jokapäiväistä elämää. Wako viilettää haastattelemassa kirjailijoita ja tulee usein myöhään kotiin oikoluku-urakoiden jälkeen. Samaan aikaan Meguru päivittää suosittua Instagram-tiliään, laittaa kynsiä mallikaverinsa kanssa ja shoppailee uusia vaat-

teita. Kotona hän on aina valmiina antamaan tukea raskaasta päivästä uupuneelle tyttöystävälle. Wako tuskailee ajoittain epänaiselliseksi koettua olemustaan, mutta Meguru viittaa sellaiselle kintaalla – hänelle Wako on hyvä juuri sellaisena kuin on. Megurun kauneus riittää.

Työssäkäyvä ja ulkonäöstään epävarma Wako on länsimaiselle nuorelle naislukijalle samastuttava päähenkilö. Hahmojen välinen suhde on monella tapaa ihanteellinen, muttei täysin ongelmaton. Hahmojen muuten mukavaa arkea haittaavat sukupuoliroolit sekä se, miten Megurun naisellinen olemus koetaan ympäröivässä yhteiskunnassa. Megurua haastatellaan ensimmäisen osan aikana kahteen otteeseen. Ensimmäisen haastattelun jälkeen aikakauslehden toimituksen neidit pohtivat, kuinka hankalaa noin kauniin miehen kanssa seurustelu olisikaan. Myöhemmin Megurua ja hänen mallikaveriaan haastatellaan näennäisesti ura-asioista, mutta haastattelija on jo päättänyt juttunsa kärjen: Meguru on homo ja parisuhteessa kaverinsa kanssa. Ulkopuoliset asettavat perinteisesti naisille kuuluvaan tilaan astuvan Megurun valmiiseen lokeroon, johon hän ei koe kuuluvansa. Mangan ruutujako on suoraviivaista ja selkeää, eikä sivuilta juuri löydy ylimääräisiä koristeita, kuten glitteriä tai kukkasia. Tyyliä painottavassa mangassa kuvataan hahmoja hyvin läheltä, joten vaatteet ja meikit nousevat hyvin esiin. Kokovartalokuviin päästään, kun on syytä näyttää hahmojen tyylikkäitä asukokonaisuuksia. Aiheesta kiinnostunut ei tule pettymään. Nita Mäenpää

Arvosana: Teos: Lämmintunnelmainen ihmissuhde-manga, joka käsittelee hienovaraisesti sukupuolirooleja.

Julkaisu: Tyypillinen digijulkaisu. Pääosin hyvälaatuinen, kuvat ajoittain sumeita. Ei värisivuja.

Arvostelu (manga)

Dirty Pair Ihanat enkelit galaksin laidalla Nimi: Dirty pair no daibouken vol. 1 & 2 Tekijät: Haruka Takachiho, Hisao Tamaki Kustantaja: Seven Seas Suositushinta: 18.99 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 390 sivua Osia englanniksi: 1/1 Osia luettu: 1/1 Julkaisuaika: 12/2019 (Japanissa 5/2010 – 7/2011) Digijulkaisu: Pokkareina

howpainista ja pulp-sciﬁstä innostunut ranobe-kirjailija Haruka Takachiho julkaisi ensimmäisen Dirty Pair -novellikokoelmansa jo vuonna 1980. Galaktisen federaation perustaman WWWA-järjestön palkkalistoilla olevat Kei ja Yuri, viralliselta koodinimeltään Lovely Angels, selvittävät 2100-luvulla vaihtelevan kokoluokan ongelmia ja rikoksia milloin milläkin planeetalla. Ikävänä sivutuotteena aiheutuu yleensä vieläkin isompia katastrofeja, joiden johdosta kaksikko tunnetaan paremmin nimellä Dirty Pair. Alkuperäiset tarinat saivat manga-tulkinnan vasta vuonna 2010, mutta dynaaminen naisduo oli vielä silloinkin tiukasti kiinni Takachihon (s.1951) alle kolmekymppisenä kynäilemissä sciﬁ-visioissa. Leijuvat autot ja tappajakyborgit kuuluvat kuvioon, ja pahiksen päämajassa on toki aina valtava halli, jossa teatraaliset suunnitelmat kuulutetaan. Ajankuva näkyy siinä, millaista kohtelua Kei ja Yuri joutuvat työssään sietämään. Niukasti puettujen toimintasankarittarien ulkonäköä kommentoidaan suureen ääneen ja samalla heidän ammattitaitoaan arvostellaan. Toisaalta ketä tahansa uhittelijaa tarvittaessa turpaan vetävä rempseä punapää Kei ja toimistoleidimäisen kohtelias, mutta tiukan paikan tullen ohjat käsiinsä ottava Yuri osaavat hyvinkin pitää puolensa. Tylyn kohtelun taustalla on myös aitoa pelkoa siitä, minkä täystuhon WWWA:n ongelmakonsultit jättävät jälkeensä. Kokonaisen kaupungin tai jopa planeetan tuhoutuminen kun ei ole mitenkään tavatonta, ja laittavatpa he alulle ohimennen myös käänteisen alkuräjähdyksen. Vaikka mukana on pelkkiä tahattomia yhteensattumia ja huonoa tuuria, syyttävä sormi osoittaa aina lopulta parivaljakkoon päin.

Ihanien enkeleiden seikkailuita vain anime-muodossa seuranneet todennäköisesti yllättyvät mangan aikuiselementeistä. Suihkukohtauksen ohella mukana on ronski hyväksikäyttömontaasi, ja Kein ja Yurin hyvin mielenkiintoinen selvänäkötaito. TV-animessa leppoisaksi karvapalloksi pehmennetty pantterimainen apuri Mugi saa puolestaan vastustajien päät putoilemaan.

Hisao Tamaki osaa piirtää rintavia naishahmoja ja selkeitä toimintakohtauksia, mutta taustoihin panostaminen jää selvästi vähemmälle. Valitettavan lyhyeksi jäänyt manga ehtii esitellä vain kaksi isompaa juonikaarta, joten kokonaisuus toimii täysin Kein ja Yurin välisen kemian varassa. Vaikka määrätietoista taisteluparia kannustaakin ilokseen, eniten tästä neljän vuosikymmenen päähän kumartavasta uusretroilusta saanevat irti ne, joille Dirty Pair -konsepti on jo entuudestaan tuttu. Olli Riihimäki

Arvosana: Teos: Aikoinaan suositun girls with guns -genren isoäiti on vanhanaikaista toimintaviihdettä niin hyvässä kuin pahassa.

Julkaisu: Hyvin käteen istuva tuplapokkari näteillä värisivuilla ja sujuvalla käännöksellä. Kuvat © Haruka Takachiho, Hisao Tamaki, Seven Seas

Arvostelu (ranobe)

The Genius Prince’s Guide to Raising Nation Out of Debt (Hey, How About a Treason?) Kuinka myydä kuningaskunta Nimi: Tensai ouji no akaji kokka saisei jutsu – souda, baikoku shiyou Kirjoittaja: Toru Toba Kuvittaja: Falmaro Kustantaja: Yen Press Suositushinta: 15 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen pokkari, 170 sivua Osia englanniksi: 2/5+ Osia luettu: 2/5+ Julkaisuaika: 09/2019- (Japanissa 2018-)

rinssi Wein Salema Arbalest on juuri noussut pienen ja köyhän Natra-valtion hallitsijaksi. Kansalaiset pitävät hänestä, mutta Wein ei haluaisi muuta kuin myydä koko valtion naapurin imperiumille ja jäädä varhaiseläkkeelle. Suunnitelmat kuitenkin katoavat kuin tuhka tuuleen, kun imperiumin hallitsija äkillisesti kuolee. Wein joutuu sekä miettimään, miten nostaisi valtionsa pois taloudellisesta laskusuhdanteesta, että miten estää muita naapureita valloittamasta heitä. Valtion johtaminen on rankkaa työtä, ja Wein itse tahtoisi lähinnä nukkua. Hallinnointiin keskittyvät ranobe-sarjat eivät ole varsinaisesti harvinaisia edes täällä lännessä. Aihetta käsitteleviä sarjoja on julkaistu useita, mutta Genius Prince erottuu muista sillä, ettei se sisällä lainkaan isekai-elementtejä. Sarja on puhdasta keskiaikaista fantasiaa, joskin fantasiaa lähinnä nimellisesti, sillä se ei sisällä taikuutta tai muitakaan genreen yleensä miellettäviä asioita. Genius Prince on pikemmin keskiaikainen poliittinen komedia. Tarinaa ryyditetään aika ajoin toiminnallisemmilla kohdilla, mutta pääosin toiminta tapahtuu hahmojen päiden sisällä neuvottelujen keskellä näiden yrittäessä päätellä toistensa aikeita ja päämääriä. Wein kohtaa jatkuvasti uusia haasteita, joihin hänen täytyy löytää ratkaisu, olipa kyse sitten esimerkiksi imperiumin prinsessan kosinnasta tai sodassa valloitetun kultakaivoksen hallinnasta. Vaikka Weiniä siteerataan sarjassa nuoreksi neroksi, tämän suunnitelmilla on aina paha tapa mennä pieleen, mikä aiheuttaa hänelle entistä enemmän päänvaivaa. Sarja pysyy tuoreen tuntuisena, koska Weinin kohtaamat tilanteet ovat monimutkaisia. Ratkaisun keksiminen on aina hilpeää etenemistä katastroﬁsta toiseen.

Komedialtaan sarja toimii varsin hyvin, eikä sarjan pienessä hahmokastissakaan ole vikaa. Wein vaikuttaa aluksi hieman ärsyttävältä valittajalta, mutta on selvää, että hän oikeasti välittää valtakunnastaan. Eräs sarjan kiehtovimmista piirteistä on kuitenkin Weinin ja hänen avustajansa Ninymin suhde. He ovat toisilleen selvästi hyvin tärkeitä, ja Ninymin maanläheinen olemus auttaa usein Weiniä pitämään tämän omat jalat maan Kuvat © Toru Toba, Falmaro, SB Creative Corp.

“Not too long ago, one of their representatives came to me with an appeal. He asked us not to abandon his people. He made this request to Natra, not Marden. You know what this means, right? It was enough for us to imagine the treatment they’d suffered under your hands. Suppose we returned the mine. What would become of these people? If you snatch away their last hope, they’ll be left with only despair.” “……” “With all that said, I’ll ask you one more time: What brought you here, Lord Jiva?”

pinnalla. Varsinkin sarjan toisessa osassa parivaljakon suhde pääsee keskiöön, ja lukijalle alkaa selvitä, kuinka paljon he toisilleen todella merkitsevät. Mitään spoilaamatta sanottakoon, että sarja onnistuu tässä suhteessa hyvin kiertämään pahimmat troopit. Ei kannata pelästyä Genius Princen kuivakkaalta tuntuvaa aihepiiriä, sillä sarja on todellisuudessa kaikkea muuta. Se on hauska, paikoin oivaltava ja kiehtovakin valtionhallinnointisarja toimivalla komedialla ja pidettävillä hahmoilla. Ei ehkä mitään maailmoja järisyttävää luettavaa, mutta oikein viihdyttävää sellaista. Petri Pohjonen

Arvosana: Hauska ja omanlaisensa ranobe-sarja kaikille, joita hallinnointi ei jo aihepiirinä karkota luotaan.

Kolumni

Animen ohi

Vaihtuvien tekijöiden kirjoituksia Japanista animen ulkopuolelta.

Bye-bicycle!

iten levyn kansi voikin sytyttää näin raivoisasti roihuavan nostalgian palon? Mustavalkoinen kansi, kaksi keski-ikää kohti tarpovaa entistä teinitähteä. Miehet ovat ikääntyneet hyvin, tai niinhän japanilaiset miesidolit yleensä tekevät – elleivät retkahda huumeisiin ja ahteritatuointeihin. Johnny’s Entertainment -agentuurin Tomohisa Yamashitan ja Kazuya Kamenashin duo Kame to YamaP julkaisee uuden albumin huhtikuun 29. päivä. Sí-nimeä kantavaa albumia markkinoiva musiikkivideon ennakkoklippi on kuin aikakone viidentoista vuoden taakse. Syynä sydämen läpätyksen tiivistymiseen rytmihäiriöiksi ovat alkuvuodesta alkaneet huhut, joiden mukaan vuoden 2005 hittidraamalle Nobuta wo Producelle olisi tulossa jatko-osa. Siinä aikuistunut Shuuji (Kamenashi) olisi tyytynyt työskentelemään valkokaulustyöläisenä luovuttuaan taiteilijan urastaan. Akira (Yamashita) elättää itsensä näyttelijänä, ja Nobuta (Maki Horikita) kasvattaa yksin lasta. Herkullista! Valitettavasti malli Nanami paljasti taannoin televisiohaastattelussa olevansa Horikitan sisar. Horikita vetäytyi julkisuudesta yllättäen vuonna 2017 mentyään naimisiin ja saatuaan ensimmäisen lapsensa. Nanamin mukaan Horikitalla ei ole aikomuksia palata viihdemaailmaan. Jatko-osahuhut vaikuttaisivat siis olevan kuopatut. Kepeät mullat kerrankin hyvältä kuulostaneelle jatko-osalle – vai hautaanko varhaisten aikuisvuosieni rakkautta liian hätäisesti?

” Ajankohta Sí-albumin julkaisulle

Kame to YamaP -projektia on ulkoilutettu aina draamasarjojen markkinointikampanjoiden yhteydessä. Nobuta wo Producea varten luotu duo, joka aikanaan keikkaili sarjan hahmojen mukaan Shuuji to Akirana, esitti sarjan tunnuskappaletta kaikissa television kissanristiäisissä, joihin Johnny heidät sai tungettua. Sarja teki nuorista idoleista tähtiä, mutta jostakin syystä duo hyllytettiin. Mahdollisesti nuorten miesten kemiat eivät käyneet yksiin edes töiden verran: nyrkkitappeluakin harrastivat tarinoiden mukaan. Yllättäen kaksikko palasi yhdessä parrasvaloihin vuonna 2017. Tälläkin kertaa kyseessä oli draamakytky, miesten yhteisen Boku, unmei no hito desu -sarjan tunnuskappale. Draama toisti Nobutan asetelmaa takakireästä Kamenashista ja hölmön estottomasta Tomohisasta. Senaka goshi no chance -kappaleen video häpeilemättä ﬂirttaili Nobuta wo Producen suosiolla. Paluiden tahti on kiihtynyt, mutta ovatko draamakytkyt tosiaan taakse jäänyttä elämää? Espanjalaisilla pop-vivahteilla silattu albumi voisi olla silmänisku Senaka goshi no chancen lattaritunnelmaiseen b-puoleen, Gyakuten Revolucióniin, joka puolestaan oli kuin laiskasti lattaroitu versio Seishun Amigosta. Duo kiertelee Nobutan haaskalla. Ajankohta Sí-albumin julkaisulle on kiinnostava. Kuukausia velloneet huhut Nobutan paluusta sattuivat kovin sopivasti levyn julkaisun alle. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Tai tässä tapauksessa, markkinoiko albumi huhuilla itseään vai sissimarkkinoiko mahdollinen uusi sarja tulemistaan kokonaisella albumilla? Mukavimmassa lopputulemassa kaikki on ollut totta: Nobuta wo Producelle tulee jatkoa, mutta Nobutan perintöä jatkaa esimerkiksi tytär. Näin Maki Horikita saisi jatkaa kotoiluaan. Riikka Haapanen Kirjoittaja etsii yhä suosikkiaan uudesta näyttelijäsukupolvesta. Ryoma Takeuchissa hän näkee potentiaalia.

MitĂ¤ mieltĂ¤ olet uudesta Animesta? Kerro mielipiteesi!

Kyselyyn osallistuneiden kesken arvotaan Animen vuosikerta!

BIT.LY/UUSIANIME

164772-2002

PAL.VKO 2020-26

Nyt myรถs digitaalisena Kokeile ilmaiseksi! BIT.LY/PELAAJADIGI

Anime #115, huhtikuu 2020

Articles inside

Animen ohi: Bye-bicycle!

Klassikot: Princess Nine – mimmit pelaa

Huhtikuun pääkirjoitus: Lukijoidensa näköinen lehti