Pääkirjoitus
Kuvatulva
A
nimen juhlavuotta varten sivulla 32 lähdetään pienelle aikamatkalle vuoteen 2005. Vuodesta lukeminen oli hätkähdyttävää. Viisitoista vuotta on ihmiskunnan taipaleella vain silmänräpäys, mutta silti maailma on ehtinyt muuttua häkellyttävän paljon. Erityisesti nörtille 2000-luvun puoliväli näyttäytyy nyt lähes kivikautisena ajanjaksona. Suoratoistopalvelut siintelivät vasta horisontissa, eikä kukaan osannut kuvitella sitä mittakaavaa, jossa japanilaisia piirrettyjä nykyään saa laillisesti tekstitettynä töllöttää. Tietyllä tapaa tuntuu, että nykyinen valtava kuvien massa ja ympärivuorokautinen saatavuus ovat tehneet animesta nauttimisesta vaikeampaa. Yltäkylläiset määrät sarjoja eri suoratoistopalveluissa aiheuttavat rehellistä FOMOa. Kaikkeen ei ehdi perehtyä samalla intensiteetillä kuin kymmenen
Riikka Haapanen
Kuva: Paula Haapanen
päätoimittaja
vuotta sitten. Uusista sarjoista ei muodostu – harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta – samanlaisia henkilökohtaisia suosikkeja kuin harrastuksen alkuaikoina, jolloin yhden sarjan parissa ehti viettää pidempiä aikoja. Nyt yhden sarjan päättämisen jälkeen pitää kruisailla jo kohti seuraavaa, jotta ei menetä tuoreimpia keskusteluja ja jaettuja kokemuksia. Uuvahdan välillä, animesta tulee suorittamista. Ajoittain on pakko laittaa laput silmille ja hypätä pois bittivirrasta. Animen sijasta on välillä mukava tarttua fyysiseen manga-pokkariin, makustella rastereita ja hahmojen yksityiskohtia omassa tahdissa. Paperilla ei vilku viestisovellusten notifikaatioita tai ”saattaisit pitää tästä” -suosituksia. Lukemalla oma kovalevy nollautuu. Mistä minä oikeasti pidän, mihin haluan käyttää aikaani? Kun perusasiat taas hetkeksi selkeytyvät, animeen sukeltaminen virkistää uudella tavalla. Seuraavaa kuvaähkyä odotellessa!
@appelsiinikoala
3
