Miltä näyttää pohjoismaisen nuorisojärjestön tulevaisuus?
Oulun seudun Pohjola-Nordenin nuoret (OSPNN) on Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton (PNN) pohjoisin paikallisosasto, joka järjestää kuukausittain pohjoismaisia tapahtumia 15-29-vuotiaille nuorille Oulussa (ja muualla Pohjois-Suomessa). OSPNN:n entinen puheenjohtaja Maria Karjalainen avaa muutamia näkökulmia pohjoismaisten nuorisojärjestöjen tulevaisuuden mahdollisuuksista juuri PNN:n paikallisosastojen kannalta. Teksti & kuvat: Maria Karjalainen Koronavuosi on muuttanut paljon
järjestömaailmassa. Fyysiset tapahtumat ovat jääneet, eikä matkojakaan ole voinut tehdä. Kaikki toiminta on siirtynyt digitaaliseksi, eikä esimerkiksi nykyinen OSPNN:n hallitus ole voinut nähdä vielä kertaakaan fyysisesti. Etätyöskentely on osaltaan ollut haaste, mutta toisaalta myös luonut mahdollisuuksia järjestöhommissa. Etätapahtumien myötä yhä useammalla nuorella on ollut mahdollisuus osallistua toimintaan, mutta näin vuoden kokemuksella on myös mainittava, että etätapahtumiin voi olla haastavaa saada osallistujia. Jos päivän istuu jo koneen ääressä, niin ei välttämättä jaksa enää sen jälkeen osallistua etätapahtumiin. Toisaalta on myös kilpailua yhä useamman tapahtuman välillä, kun etäaikana on niin paljon etätapahtumia tarjolla. Etätapahtumat ovat kuitenkin tuoneet uutta intoa pohjoismaisella tasolla yhteisten tapahtumien luomiseksi. Vaikka jo ennen koronaa oli olemassa melko hyvät mahdollisuudet etätapahtumiin, niin vasta koronan myötä siitä on tullut osa arkipäivää. Ilman suurempaa suunnitteluakaan pystyisi järjestämään etänä yhteistapahtuman vaikka norjalaisen tai islantilaisen sisarjärjes-
tön kanssa. Etätapahtumat ovat korostaneet digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämistä rajojen ylittävässä yhteistyössä. On silti hyvä muistaa, että fyysiset kohtaamiset ovat mukavampi tapa saada uusia ystäviä ja todella luoda yhteyksiä. Tulevaisuuden kannalta etätapahtumat ovat sopivia täydentävässä roolissa ylläpitämään yhteyksiä ja näkemään toisia pohjoismaisia nuoria. Mutta vaikka yhteydet toimisivat, kuinka kiinnostuneita nuoret ovat pohjoismaisuudesta ja miten he sitä arvottavat? Järjestöpuolella voi huomata, kuinka on yhä haastavampaa löytää innokkaita aktiiveja ja kuinka yleisesti kiinnostus järjestötoimintaan on laskenut. Nykyään on myös yhä enemmän mahdollisuuksia kansainvälisesti, jolloin Pohjoismaat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Omien huomioideni pohjalta pohjoismainen yhteistyö ja konteksti nähdään kuitenkin positiivisena asiana. Sen vahvistamiseksi olisi tärkeää, että pohjoismaiset nuoret pääsisivät tapaamaan toisiaan ja oppimaan toisilta. Esimerkiksi itse vaihto-opintojen aikana Tukholmassa huomasin kuinka vähän ruotsalaisnuoret tuntevat Suomea ja maiden yhteistä historiaa. Yhtenä mielenkiintoisena teemana
Toisten pohjoismaisten nuorten tapaaminen vahvistaa pohjoismaista kiinnostusta.
14
on myös nuorten pohjoismainen kielitaito. Tämän vuoden maaliskuussa Pohjoismainen ministerineuvosto julkaisi Onko pohjoismaista kieliyhteyttä olemassa? -raportin. Sen pohjana oli kielitaitoa ja asenteita eri kieliä ja kulttuureita kohtaan kartoittava kysely, johon osallistui yli 2 000 Pohjoismaissa asuvaa 16–25 -vuotiasta nuorta. Kyselyn pohjalta voi todeta, että skandinaavisten kielten osaaminen vaihtelee paljon eri Pohjoismaiden välillä. Useassa maassa suuri enemmistö on sitä mieltä, että yhden tai useamman skandinaavisen kielen (muun kuin oma äidinkieli) ymmärtäminen on vaikeaa. Sen sijaan englanti nähdään helppona kielenä. Jos pohjoismaisia mahdollisuuksia opiskelujen, töiden ja kulttuurikokemusten kannalta monipuolistettaisiin, voisi tilanne olla erilainen. Kieliyhteys on ollut pitkään keskeisessä roolissa pohjoismaisessa yhteenkuuluvuudessa ja yhteistyössä. Jos nuorten kieliosaaminen keskittyy vain englantiin, vaikuttaa se myös pohjoismaiseen kanssakäymiseen ja kiinnostukseen käyttää kieliä. Nykypäivänä englanti on hyvin läsnä nuorten elämässä esimerkiksi somen, tv-sarjojen ja opintojen kautta. Sen sijaan poh-
