Julkaisija: Salon Klubitalo Salon Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö, joka tarjoaa vertaistukea ja tavoitteellista toimintaa. Noudatamme kansainvälistä Fountain House -ideologiaa ja kansainvälisiä standardeja. Painopaikka Mediamaja, ATK-yksikkö Yhteystiedot Salon Klubitalo Asemakatu 2 24100 SALO puh. 044 727 5150 info@salonklubitalo.fi
Salon Klubitalo järjesti loppuvuonna 2019 logokisan, josta voittajaksi valittiin Markuksen suunnittelema yllä oleva logo! Onnea Markus!
Sisällysluettelo
Kotisivut www.salonklubitalo.fi
Pääkirjoitus………………….………. 3
FB www.facebook.com/salonklubitalo/
Mitä tapahtui huopasydämelle…….. 3 Koulutusmatka………………………. 4
Klubitalo avoinna ma - pe klo 8.30 - 16.00 Osoite: Asemakatu 2 24100 SALO
Matiaksen kesämuistoja……………. 5 Krista piirtää…………………………. 6-7
Päätoimittaja Satu Meriläinen
Musaryhmä………………………….. 8
Toimituspäällikkö Matti P
Runoja……………………………….. 9
Taitto Mediamaja
Punatulkkutarina…………………….. 10 Ilmaisutaitopaja……………………… 11
Kansikuva Moya
Joulutarina…………………………… 12-13
Tämän lehden toimittivat Anne, Anni, Hannu, Janne, Juuso, Kikka, Kirsi, Krista, Liisi, Lotta, Marjo, Matias, Matti J, Matti P, Mervi, Mikko, Moya, Satu L, Satu M, Tiia, Tiina
Opiskelijat……………………………. 14 Jannen krypto……………………….. 15
Käytämme etunimiä suojellaksemme kirjoittajien henkilöllisyyttä.
Yhteystiedot………………………….. 16
Rahoitus STEA:n ja Salon kaupungin tuella
2
YHTEISÖSSÄ ON VOIMAA
N
ämä yhdeksän kuukautta, jotka olen saanut työskennellä tässä mahtavassa yhteisössä toiminnanjohtajana, kiteytyy yllä olevaan Salon Klubitalon sloganiin. Maaliskuussa, kun aloitin työni, en juurikaan tiennyt Klubitalosta mitään. Lämminhenkisyys ja kodikkuus tosin oli jo huokunut heti ensimmäisenä päivänä, kun olin haastattelussa työpaikkaa varten. Kuukaudet ovat hurahtaneet hurjaa vauhtia ja nyt jo odotellaan joulua. Työpainotteiseen päivään sisältyy monenmoista puuhaa ja ilman yh-
teistyötä ne jäävät tekemättä. Klubitalon tapa toimia on ainutlaatuinen, koska teemme asioita rintarinnan toisiamme kunnioittaen. Ideologiamme herättää paljon kiinnostusta myös ulkopuolisissa ja ylpeänä saan ihmisille kertoa tästä erilaisesta tavasta toimia. Klubitalolla voidaan allekirjoittaa rahoittajamme STEA:n vuodelle 2020 asettamat arvot; oikeudenmukaisuus, avoimuus ja yhteistyö. Myös strategiset tavoitteet kuvaavat meidän toimintaamme. Avustetun toiminnan tulee lisätä yhdenvertai-
suutta ja osallisuutta, vahvistaa ihmisten voimavaroja sekä yhteisöllisyyttä ja suvaitsevuutta. Tämän vajaan vuoden kokemuksella voin vain todeta, että surffaamme juuri tuolla aallon harjalla. Nyt tätä kirjoittaessani on ulkona mitä hienoin loppusyksyn auringonpaiste. Joulu kolkuttaa ovella ja haluan toivottaa kaikille erittäin lämpöistä joulun aikaa ja onnea alkavalle uudelle vuodelle! Satu Meriläinen
Mitä tapahtui punaiselle huopasydämelle
O
lipa kerran tonttutyttönen, jolla oli joulumieli kadoksissa. Vaikka hän etsi sitä joka paikasta, hän ei sitä löytänyt. Tonttutyttö yritti houkutella joulumieltä esiin monella eri tavalla, mutta joulumieli oli päättänyt olla tulematta tänä vuonna tonttutytön luokse.
Tonttutyttö soitti joululauluja, mutta ei, joulumieli ei ollut huomaavinaankaan tonttutyttöä. Sitten tonttutyttö sytytti kynttilän ja toisen ja kolmannen, mutta joulumieli käänsi noille kauniille jouluvaloille vain selkänsä. Lopulta tonttutyttö yritti houkutella joulumieltä luokseen paistamalla pipareita, mutta ei, joulumieli ei välittänyt niistäkään. Siinäpä tonttutyttö raapi sitten piparkakkutaikinan sotkemaa tukkaansa ja mietti, miten saisi joulumielen tulemaan luokseen tänäkin jouluna. Joulupukki odotti tonttutyttöä avukseen, mutta jos joulumieli ei halua tulla mukaan, ei ole paljon tehtävissä. Voiko joulu silloin tullakaan. Tonttutyttö päätti yrittää vielä kerran. Ensin hän paistoi pellillisen siirapin makuisia joulupipareita. Sitten hän laittoi piparit lautaselle ja viereen lasillisen maitoa. Sen jälkeen hän sytytti parhaimmat joulukynttilänsä palamaan. Ne toivat tonttutytön
hämärään huoneeseen lämpimän hehkun. Lopuksi tonttutyttönen laittoi soimaan kauneimmat joululaulunsa ja kävi pienelle jakkaralle odottelemaan. Tonttutyttö istui jakkaralla ja odotteli. Hän kuunteli lempi joululaulujaan ja tutkiskeli kynttilöiden seinille luomia varjoja. Välillä hän puraisi palasen makeasta piparkakusta ja joi tilkan maitoa. Sitten hän odotti taas. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Ei vaikka hän kuinka yritti saada houkuteltua joulumieltä luokseen, se ei vaan tullut. Niin tonttutyttö meni joulupukin luokse ja kertoi surullisena murheensa hänelle. ”En voi auttaa sinua, jos joulumieleni on kateissa”, sanoi hän joulupukille ja rupesi itkemään lohduttomasti. Niin Joulupukki tarttui tonttutyttöä kädestä ja sanoi lämpimällä äänellä: ”Joulumieli löytyy sinun sydämestäsi, sitä ei voi pakottaa tulemaan”. Joulupukki otti taskustaan punaisen huopasydämen ja laski sen tonttutytön kämmenelle ja jatkoi tarinoimistaan: ”Kun annat tämän huopasydämen jollekin toiselle tontulle, joka sitä eniten kaipaa, viet joulumieltä eteenpäin ja huomaat, että sinä ja tämä tonttu löytävät joulumielen”. 3
Niin tonttutyttö päätti kokeilla tätä. Hän askarteli kaikille Tonttulan tontuille upeat joulukortit, laittoi punaisen huopasydämen mekkonsa taskuun ja lähti jakamaan kortteja. ”Tässä sinulle joulukortti. Hyvää joulua!”, tonttutyttö toivotteli iloisesti ja jakoi korttejaan.
Ja kuinka ollakaan, joulumieli alkoi levitä Tonttulassa. Sieltä täältä rupesi kuulumaan iloista naurua ja kikattelua ja hyvän joulun toivotuksia. Sitten kesken kaiken tonttutyttö pysähtyi Tonttulan pihalla ja katseli ihmeissään ympärilleen. Hän oli löytänyt joulumielen. Joulupukki oli oikeassa. Joulu on antamisen aikaa. Niin tonttutyttö jatkoi matkaansa ja muisti tuon joulupukin antaman punaisen huopasydämen. Mitä hän tekisi sillä. Mietittyään tovin tonttutyttö tiesi kenelle tuo huopasydän kuuluu. Niin hän käveli Tonttulan kaikkein syrjäisimpään mökkiin ja antoi sen Tonttulan surullisimmalle tontulle. ”Tässä. Tämä kuuluu sinulle”, hän sanoi ja silloin hänen sydämensäkin hymyili. Muistathan tänä jouluna unohdettuja lähimmäisiäsi <3 Rakkaudella Kiksu
Työvalmennuksen hyvät käytännöt jälkeen Nuorten Ystävät ry:n Jussi Nikula ja Jaana Rossi Roihulan Klubitalosta kertoivat esimerkkejä ihmisten työnhausta ja harjoittelusta tavoitteena palkkatyö.
Keskustelut pienryhmissä olivat antoisia ja oli mukava vaihtaa kuulumisia ympäri Suomea saapuneiden klubitalokollegojen kanssa. Satu ja Mervi
Lounastauon jälkeen Vates-säätiön Anne Korhonen pisti pienet aivonystyrämme töihin ja keskustelimme työnantajien saavutettavuudesta ja yritimme tehdä hissipuheen. Tämän jälkeen esiteltiin pienryhmien aiheet ja jakauduimme ryhmiin. Ryhmien aiheina olivat mm. Työ- ja toimintakyvyn arviointi ja työvalmennuksen ja klubitalon arjen yhteensovittamisen haasteet ja ratkaisut.
T
yövalmentajien matka Helsinkiin alkoi leppoisasti kahvilla ja karjalanpiirakalla junan ollessa myöhässä puoli tuntia. Sää oli marraskuisen harmaa. Kaikesta huolimatta saavuimme hyvissä ajoin paikalle, juuri sopivasti kahviaikaan.
”Hissipuhe on tärkeä mainospuhe työnantajalle.”
Tilaisuus alkoi puuttuva pala – hankkeen esittelyllä, jossa kerrottiin tuetun keikkatyön mallista ja työ- ja toimintakyvyn arvioinnista. Tämän
4
Matiaksen kesämuistoja
K
esä 2019 oli ja meni melko vauhdikkaasti, jenkkiautotapahtumia kierrellen.
Toukokuun puolenvälin kieppeillä minun cruising-kauteni potkaistiin käyntiin Salon Maisemacruising tapahtumassa johon osallistuin kaverin kanssa hänen 1963 avo-Cadillacillaan.. Kesäkuun, heinäkuun ja elokuun viimeiset tiistait kävin Turussa perinteisissä harrasteajoneuvokokoontumisissa, joissa olen käynyt kesästä 2001 lähtien.
tulin seuraavana päivänä sitten. Ja jälleen kerran ihastuin Ahvenanmaahan, siellä oli ystävällisiä ihmisiä ja upea keli. Tuttavapariskunnan 1965 avo-Chevroletilla – josta on kuva tämän jutun yhteydessä - crui-
Lisäksi tuli käytyä Lahdessa sikäläisessä jenkkiautokokoontumisessa. Kesän 2019 rokkifestivaalit jäivät ”muiden aktiviteettien” takia käymättä, mutta jos kesällä 2020 sitten saisi käytyä jollain festivaalilla, "mennyttä nuoruutta" muistelemassa ;) Ei vaan, parempi vaan on olla suunnittelematta niin pitkälle. Tämäkin kesä, 2019, meni aika pitkälti fiiliksen mukaan.
”Katto alhaalla, Lämmin ilma ja auton stereoista rockabillymusiikkia. Voiko sen paremmin elämä enää olla?”
Noin suunnilleen viikko 39vuotissyntymäpäiväni jälkeen olin taas reissussa, tällä kertaa Maarianhaminassa jenkkiautohenkisen tuttavapariskuntani vieraana. Vuoden 2019 jenkkiautotapahtuma Maarianhaminassa järjestettiin 20.7. Menin pelipaikalle edellisenä iltana ja pois
sattiin sitten koko viikonloppu ;) Katto alhaalla, lämmin ilma ja auton stereoista rockabilly-musiikkia, voiko sen paremmin elämä enää olla?
5
Ensi kesää ja uutta jenkkiautokautta odotellessa ;)
Jäsen numero 50 Matias
Krista
A
luksi on luonnollisesti idea. Jotain, jonka haluaa siirtää paperille. Joskus se onnistuu helpommin, joskus on vaikeampaa.
varovainen, paperi rypistyy helposti. Kun olen tyytyväinen tussausjälkeen, alan lisätä värialueita. Pääsääntöisesti kannattaa aloittaa suurista alueista ja siirtyä pienempiin, mutta en aina itsekään noudata tätä. Tussit leviävät helposti värialuiden ulkopuolelle, mutta itseäni pienet virheet eivät usein haittaa. Häiritsevät asiat
Itse luonnostelen ensin lyijykynällä. Hahmot ja muut tärkeät asiat hieman tarkemmin, taustat hieman suuripiirteisemmin. Tärkeintä on, että itse tietää suunnilleen mitä missäkin on tarkoitus olla. Seuraava vaihe on tussaaminen, ääriviivojen vahvistaminen tussikynällä. Jätän itse usein jotkin pienet yksityiskohdat ja tiettyjen viivojen paksuntamisen myöhemmälle, kun olen kumittanut lyijykynän jäljet alta pois. Silloin näkee hyvin jos jokin kohta on jäänyt tussaamatta tai haluaa muuten lisätä kuvaan vielä jotain.
voi muokata tietokoneen kuvankäsittelyohjelmilla pois halutessaan. Mutta omasta mielestäni pieni rosoisuus on vain persoonallista ja sopii ainakin omaan tyyliini.
Sarjakuvien värityksessä menen yleensä paperit läpi aina tietyn värin kanssa, ettei alueita jää värittämättä. Silti joskus sattuu virheitä, niihin voi onneksi palata myöhemmin. Hiukset ynnä muut kohdat, joihin haluan erityisesti valoja ja varjoja käyn ensin läpi tummimmalla sävyllä, värittäen ne kohdat jotka jäävät varjoon. Sitten käytän keskisävyä jättäen valoisat kohdat värittämättä. Lopuksi väritän vielä vaaleilla sävyillä värittämättä jääneet alueet. Jos en saa muuten tarpeeksi tummaa, otan avuksi harmaan tussin. Musta peittäisi muut värit alleen. Jos joku ääriviiva näyttää epäselvältä tussaan sen vielä uudestaan. Usein, kuten tässä sarjakuvassa, en käytä lainkaan puhekuplia. Puhetta ei välttämättä tarvita, lukija voi siten keksiä tarinalle itse oman merkityksensä, tai jättää keksimättä. Itselleni tämä on lyhyt tarina henkisestä kasvusta, mutta joku voi nähdä siinä jotain
Tussivärejä voi myös sekoittaa. Kannattaa varata suttupaperi viereen testailua varten! Värit eivät aina sekoitu kuten olet miettinyt.
Kumittamisen kanssa kannattaa olla
muuta, ja tekijänä toivonkin sitä. On hienoa antaa lukijoille jotain ajatuksia herättävää.
”Mitä taiteilija tekeekään, hän tekee aina oman kuvansa.” - Jean Giono
6
Krista Aina ei ole hyvä piirustuspäivä ja se on ihan normaalia. Kokeneillakin taiteilijoilla on usein niin sanottuja ”art blockkeja”, aikoja kun ei ole ideoita tai motivaatiota. Mutta onneksi työt jaksavat odottaa.
I
tse aloin piirtää heti kun kynä pysyi kädessä, enkä ole päästänyt siitä irti. Peruskoulun kuvaamataidon lisäksi en ole opiskellut mitään piirtämiseen liittyvää, netistä välillä etsinyt jotain vinkkejä. Lapsena kovassa käytössä olivat myös erilaiset piirustusoppaat. Ne olivat hyvä apu alkuun, muttei kannata juuttua niihin liiaksi. Oma tyyli löytyy helpommin, kun ei yritä liikaa tehdä kuten joku toinen.
Sarjakuvan ei aina tarvitse olla juoneltaan monimutkainen, se voi olla myös esimerkiksi arkinen hetki. Kävely kaupungin halki. Kahvitauko. Kaveri kertomassa vitsiä. Ihan mitä vain. Omasta elämästä löytää loputtomasti ideoita. Jos ei keksi mitään, ideoita voi löytää vaikka nettiä selailemalla tai piirtämällä mallista jotain. Lopputulos ei aina näytä siltä kuin alunperin oli ajatellut. Mutta se on itsensä näköinen. On hyvin tyypillistä, että ihmiset sanovat etteivät osaa
7
piirtää. Syyllistyn siihen itsekin. Mutta jos nauttii taiteen tekemisestä, kannattaa muistaa että itse tekeminen on tärkeintä. Taidot kehittyvät aina, tyyli saattaa muuttua. Kuka tahansa osaa piirtää jotain, ja taide on hyvä tapa purkaa ajatuksia tai tunteita. Pelkästään satunnaisten värien levittäminen maalauspohjaan on omalla tavallaan terapeuttista. Monet nauttivat myös värityskirjojen värityksestä.
Kannattaa kokeilla rohkeasti asioita ja etsiä omaa tapaa taiteilla. Ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!
MUSA
K
lubitalolla on meneillään kymmenen kertaa kokoontuva musiikkiryhmä, joka on osa Klubitalon taidetoimintaa. Ryhmän vetäjänä toimii musiikkiterapeutti Kari Saarinen. Ryhmä yhdistelee toimintaa voimavarakeskeisiin harjoitteisiin ryhmäläisten henkilökohtaisten tavoitteiden ohjaamana. Jokainen tapaaminen sisältää alkukeskustelun, toimintaosion ja loppukeskustelun.
kemuksena. Ryhmässä voidaan jakaa kipeitäkin kokemuksia ja on tärkeää, että ryhmä on luottamuksellinen. Ryhmässä tuetaan toisia ja rohkaistaan.
työ ja myönteinen muutos. Lähtökohta on, että kaikilla on voimavaroja ja osaamista.
Ryhmäläisten käytössä on erilaisia soittimia, joilla rytmin, taustaharmonian ja melodian avulla voidaan kertoa esim. ”tarinaa”.
Ryhmäläisten kommentteja:
Alussa jokainen saa miettiä missä sillä kerralla haluaisi onnistua.
Ryhmä on matalan kynnyksen ryhmä, eikä vaadi musiikillista osaamista. Keskeisiä asioita ovat mm. innostaminen, onnistuminen, luottamus, pystyvyysusko, yhteis-
Toimintaosiossa musiikkia käytetään vuorovaikutuksen välineenä ja yhteisenä ryhmässä jaettavana ko-
Lopuksi jokainen voi kertoa, missä onnistui ja millainen fiilis jäi.
”Ryhmä tukee omaa jaksamista siten, että voi vapaasti ilmaista itseään.” ”On hyvä asia tämä musiikkiryhmä, kun saa rentoutua täysin musiikin lumoon.” ”Haastavaa, mutta palkitsevaa.”
Runoja ryhmäläisiltä:
Elämä on koskettavaa, surua, tuskaa. Mutta myös rakkautta, toivoa, luottamusta. Mutta ei kauhean vakavaa. K.N Ehkä ensi kerralla paljon paremmalla tuulella. M.L Toivo herää, häpeä hälvenee, luottamus kasvaa. T.H Taivaan tulet on rakastettu ja timantit ovat kuin yhtä. L.F
8
Luovan kirjoittamisen opintopiirin satoa Punan hehku
Kuura
Peitto
Mistelin helinä
Pakkasukko ukkosella
Sammaleiden
puhalsi lumeen
henkseleitään
vierellä,
tummuneita jälkiä.
paukuttelee.
heräilee takkutukka
Savun sinisen
Piirileikkiin salamatkin
koristelin helmillä
taivaalta jo
punaisilla.
huutelee.
vihreä. Ojentaa itseään, kaivelee varpaitaan.
Huuruiseen ikkunaan
Mutta, miksi myrsky
piirtelen toiveita
nurkassaan
Solmii rastat leteille,
punanutulle.
itkee ja murjottaa?
saa ne umpisolmuille.
Kuulethan niistä
Kun ei kuura
Pohtii päätään raapien
jokaisen.
tullut mukaan,
minne jätti hän unihiekan.
vaan piiloutui pilven taa. -Anni
-Anni -Anni
Vapaana
Parvessa
Joen rannan kivikko
Vanhan tuvan hämyssä
ja siinä kalan suomut.
he istuvat hartaina ja kuuntelevat laulua
Niiden ja joen tuoksu,
ja ajattelevat miksi ovat täällä
kosken kohina
saman tiedon saaneena
sen vapaus ja
saman ymmärryksen saaneena
Polvistun
juoksu kohti merta
kiitollisina
Ei tarvittaisi mitään
rauhassa
nöyrinä
Ei yhtään mitään
luonnon äänet
saman kokeneet toisiaan tukien
lepo
samassa parvessa lentäen.
yhteenkuuluvuus.
-Hannu
Joulu tulossa Joulu on ylikierroksilla pakkosyötöllä kaikkialla ahminut itsensä täyteen sylkeäkseen kaiken eteemme
Kunhan olisi hiljaisuus Tämä hetki Lumihiutaleiden hiipuminen mustan peiton päälle
Pakkaan kalastusvälineeni.
Myöhäisen aamun kirkkaat säteet
Nousen rinnettä ylös.
Sinisen hetken tumman tähtimeren avaruus
Vapaana.
-Anne
-Hannu 9
Luovan kirjoittamisen opintopiirin satoa pieneen pulleaan punatulkkuun. Ihanuus, jota harvoin täällä kaupungissa näkee. Ilmeisesti tulkkukin huomasi minut, koska se oli ihan paikoillaan. Me molemmat jähmetyimme toviksi. Mielessäni kävi ajatus: Onko se loukkaantunut, koska se ei lentänyt karkuun? Aivan kuin punatulkku olisi lukenut ajatukseni, se alkoi mussuttaa marjoja.
Samassa alkoi kuulua niin kuin tiukujen helinää ja iso tilhiparvi lehahti aivan viereiseen marjapuuhun. Suu auki katselin, kun tilhet mutustelivat marjoja ja siinä samassa linnun uloste tipahti ylähuuleni yläpuolelle, ei onneksi suuhun.
E
lämä on täynnä onnellisia hetkiä kun katselee ympärilleen. Tässä kuvassa on eräs sellainen. Seisahduin marjapuun alle, kohotin katseeni ja silmäni nauliutui
Nauroin makeasti ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta lämmittäen meitä. Tämä hetki oli ennen joulua ja siinä on kuulemma taikaa, jos silloin nä-
10
kee punatulkun niin se ennustaa onnellista uutta vuotta. Tähän lupaukseen tartun kiinni ja toivon meille kaikille runsaasti onnellisia hetkiä tähän vuoteen 2020! Lämpimin ajatuksin, Liisi
Ilmaisutaitopaja on antoisa elämys jokaiselle.
S
aimme täällä klubitalolla kokeilla omia ilmaisutaitoja ja heittäytymismiskykyä erilaisissa tilanteissa ilmaisupajassa. Teatteriohjaaja Maisa Pitkänen sai porukan viihtymään ja tempautumaan mukaan erilaisiin harjoitteisiin. Ohjaus oli johdonmukaista ja sisältö rikasta. Pääsimme kokeilemaan improvisaatiota, sosiaalisten tilanteiden tutkimusta improvisaation avulla ja näyttelijätyön pieniä harjoituksia. Yksittäisen ilmaisupajakerran pituus oli 4 tuntia. Pidimme session 2 tunnin pätkissä ja välissä oli puolen tunnin lounastauko. Kurssilla oli 8 osallistujaa ja muutama vierailija. Kehon ja mielen tarvitsee rentoutua ja avautua sekä lämmetä ennen todellista DRAAMAA. Tunnin alussa lämmittelimme tekemällä älyvapaita harjoitteita. mm Minä olen puu, liik-
kuva patsas ja imitaatiorinki. Teimme myös äänenavausharjoituksia, joiden tarkoitus oli avata ääntä ja rentouttaa äänilihakset. Erilaiset roolit ovat tärkeitä. Katsojankin rooli on erilainen ja vaativa. On myös mielenkiintoista nähdä milloin itse uskaltaa mennä mukaan. Roolit antavat vapautta ja tuntumaa uusista tilanteista. Rohkeus heittäytyä erilaisiin rooleihin lisääntyikin ilmaisupajan aikana. Harjoitteiden toisto toi itseluottamusta ja loi pohjaa haasteellisempiin tehtäviin. Kurssilta sai oivan kokemuksen näyttelijäntyöstä ja improvisaatiosta. Hyvä me henki!!!! Anni ja Anne
Osallistujien kommentteja: ”Opin paljon itsestäni ja löysin uusia puolia persoonastani. Minulla oli todella hauskaa ja toivon tällaista lisää.” -Anni. ”Todella hauskaa ja mukaansatempaavaa. Oiva tapa tutustua ihmisiin.” -Anne. ”Sain ilmaisupajasta uusia työkaluja ohjaustehtäviin. Tutustuin myös ryhmään samalla. Tietysti unohtamatta vitsejä!” -Juuso ”Hauskuus, iloisuus ja yhdessä tekemisen meininki”
11
JouluTarina
By Moya Serena Brennan
E
very winter in Rovaniemi, Finland, snow begins to fall. With it, falls the spirits of a snowman and snowwoman. Snow piles up in front of the grandest evergreen tree to create the snow lovers’ bod-
ies and the spirits get planted into them to give them life. When they first were created, they were given two beautiful Irish names; Tierney and Luan. Each year, they fell in love with each other more and more. 12
The animals of the forest come together to decorate the snow lovers with clothes and give them eyes, ears, a nose and a mouth. The badgers would unbox knitted jumpers with wooden buttons, scarves and hats that were made especially for them to keep them bundled up. When the clothes with such a soft cosy feel to the touch, were placed on the snow lovers, it gives them the ability to feel emotions. The rabbits would donate their finest carrots for their noses so they could smell the pine trees and Christmas baking and be reminded of all the Christmases before. The hedgehogs would use their noses to search for nuts that had fallen from the trees and been buried under the snow. These would be placed on the snow lover’s faces as their mouths, always in a smile, to gift them the ability to speak their thoughts. The brown bears with their precise hearing, would go to the rivers, which had the beautiful sound of running water and collect unusually curved stones for their ears. The robins would use their sharp eyes to spot the perfect black stones and then polish them so that they reflect the world. These would give the snow lovers the ability to see, but before placing the eyes on Tierney and Luan’s faces, the animals decorate the evergreen tree to transform it into the most dazzling Christmas tree. This way, when the snow lovers open their eyes, the first thing they would see would be the most beautiful tree.
This winter, Tierney and Luan joyfully watched the animals bring gifts and letters to put under the Christmas tree, ice skate around the frozen lake while snowflakes fell so delicately and dance around to Christmas songs. They were always entertained just watching the animal’s activity each winter, although, this year something felt different, there was something missing. For the first time, they realised they did not have a meaning of life. They started to feel useless being stuck in the same place and did not feel they had a purpose in life while the other animals did everything for them and could move around so freely. But then they thought back to all the winters before and how they were uniquely and magically created from the falling snow and how they would keep each other company, and each other’s company was the best company. They would listen intently to each other and have meaningful conversations. Sometimes talking through their worries, laughing together while telling stories and sharing knowledge they have on various subjects. In this moment, they realised that simply loving each other is enough, so they carried on contently with their new purpose in life.
alone. They told each other how much they loved one another and as their hearts warmed up, they began to melt into each other’s happiness. They closed their eyes and embraced one another.
Their spirits flew up into the sky to patiently wait for next winter’s snow.
‘’See you next winter’’
*Tämä Joulutarina löytyy suomennettuna Salon Klubitalon nettisivuilta! www.salonklubitalo.fi
‘’See you then dote’’
On the day that winter passed and the last decoration was taken down from the tree, the animals all came to say good bye to the snow lovers, until next winter. Later that night, when the moon stood bright, Tierney and Luan found themselves 13
To be continued...
Moya-opiskelija
S
tudying Psychiatric nursing in Trinity College, Ireland, has given me the opportunity to attend Turku University of Applied Sciences, Finland. Now, I am doing studies in Salo Clubhouse. Prior to this, I have only studied in treatment centres for people with mental health illnesses so I rarely got to see what can be available to people outside of these medical settings. Clubhouses were originally designed in New York as a way to shift their focus to their skills, social interaction and what they can achieve as opposed to just their mental health problem. Talking about and focusing on mental health is good but there comes a time when people want to move on from it. The clubhouse model of psychosocial rehabilitation allows members with a history of or on going mental illness to confidently re-join society and gain a sense of belonging, which mental illness can sadly take away from you. They can also help in preventing a mental health problem due to the positive
social interaction available.
and
activities
Due to the staff and members being equal here and the members looking out for me as much as I look out for them, I was at first confused about my role here as a psychiatric nursing student. However, I have now relaxed into just being part of the clubhouse and learning as much as I can. Talking to everyone here, supporting them and joining in on activities is enough and all they really want and need from me. I was trying to think of groups I could introduce and facilitate here but they have implemented so much already. For example, I wanted more mental health facilities in Ireland to have interactive theatre and I was so pleasantly surprised that they do it here in Salo Clubhouse. People can choose to open up about their private life and learn at their own pace and be praised for it. Even I, as the student, have felt the benefits from being here. After such a short time I feel very much part of the club house.
Tiia-opiskelija
O
len lähihoitajaopiskelija ja suoritan toiseksi viimeistä harjoittelua Klubitalolla. Koulun olen jo suorittanut, mutta tämä ja viimeinen harjoittelu on jäljellä. Valmistun mielenterveys ja päihdetyön lähihoitajaksi alkuvuodesta. Myöhemmin opiskelen itseni lisäksi äänimaljahoitajaksi ja haaveilen myös kätilön työstä. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on lähellä mun sydäntä.
siitä, että kaikki ovat tasavertaisia keskenään ja jäsenet osallistuvat isolta osin perehdyttämiseen. Klubitalolla on ollut helppo olla alusta asti, ja minut on otettu hyvin vastaan. Heti alusta asti huomasin Klubitalon tärkeyden ihmisille.
Olen pitänyt Klubitalolla olemisesta paljon. Tämä on ollut minulle uudenlainen paikka, todella mielenkiintoinen ja mukava. Pidän
Tiia, lähihoitajaopiskelija
Kiitos jokaiselle Klubitalolla tapaamalleni henkilölle. On ollut ihana tutustua teihin! Hyvää joulua ja uutta vuotta!
14
I have absolutely no doubts that an individual would benefit from being a member of a clubhouse. If people were able to welcome me so warmly, then they must have been warmly welcomed themselves. With love from Ireland! Moya Serena, Erasmus Student.
Jannen krypto
15
YHTEYSTIEDOT:
PUHELINNUMEROT:
KLUBITALON OHJELMA:
Salon Klubitalo
Johtaja Satu Meriläinen 040 532 9748
Aukioloajat: ma-pe klo 8.30-16.00
Ohjaaja Jenni Salakari 044 727 5152
Ruokailut: ma-pe klo 12.00
Asemakatu 2 24100 Salo 044-727 5150
info@salonklubitalo.fi www.salonklubitalo.fi
Ohjaaja Mervi Hopia 044 532 9740 Ohjaaja Satu Laakso 044 727 5153
16
Kahvila auki: ma-pe klo 9.30-10.30 klo 13.30-14.30
