Luovan kirjoittamisen opintopiirin satoa pieneen pulleaan punatulkkuun. Ihanuus, jota harvoin täällä kaupungissa näkee. Ilmeisesti tulkkukin huomasi minut, koska se oli ihan paikoillaan. Me molemmat jähmetyimme toviksi. Mielessäni kävi ajatus: Onko se loukkaantunut, koska se ei lentänyt karkuun? Aivan kuin punatulkku olisi lukenut ajatukseni, se alkoi mussuttaa marjoja.
Samassa alkoi kuulua niin kuin tiukujen helinää ja iso tilhiparvi lehahti aivan viereiseen marjapuuhun. Suu auki katselin, kun tilhet mutustelivat marjoja ja siinä samassa linnun uloste tipahti ylähuuleni yläpuolelle, ei onneksi suuhun.
E
lämä on täynnä onnellisia hetkiä kun katselee ympärilleen. Tässä kuvassa on eräs sellainen. Seisahduin marjapuun alle, kohotin katseeni ja silmäni nauliutui
Nauroin makeasti ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta lämmittäen meitä. Tämä hetki oli ennen joulua ja siinä on kuulemma taikaa, jos silloin nä-
10
kee punatulkun niin se ennustaa onnellista uutta vuotta. Tähän lupaukseen tartun kiinni ja toivon meille kaikille runsaasti onnellisia hetkiä tähän vuoteen 2020! Lämpimin ajatuksin, Liisi
