Valtakunta Liv Strömquistin mukaan

Kokoelmasta Suffragettien city (2011).

Liv Strömquist oli kutsuttu vieraaksi Helsingin sarjakuvafestivaaleille

syksyllä 2016, mutta vierailu peruuntui sairastumisen vuoksi. Strömquistia

odotellessa meillä on onneksi hänen sarjakuvansa, joihin uppoutua. teksti Hannele Richert käännös Filippa Hella l iv Strömquist on ruotsalainen sarjakuvantekijä ja mediapersoona, joka on työskennellyt paitsi sarjakuvajulkaisujensa parissa myös muun muassa Ruotsin laajalevikkisimpiin lehtiin kuuluvassa Aftonbladetissa ja oman radioohjelmansa vetäjänä. Valtiotieteistä valmistunut Strömquist on yhteiskuntakriittisen sarjakuvan kärkihahmo ja hän on johtanut feministisen sarjakuvan esiinmarssia 2000-luvun Ruotsissa.

Samoihin aikoihin maassa alettiin julkaista monia muitakin tekijöitä, joilla yhteiskunnallisuus yhdistyy luontevasti huumoriin. Feministisen aallon myötä perustettiin myös tasa-arvoasioille omistautunut sarjakuvakustantamo Dotterbolaget. Feminismi on Strömquistin töissä lähtökohta laajalle yhteiskuntakritiikille, jossa heikompaansa sortavia ei säästellä. Albumit ja kalenterit • Strömquistin töitä julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi Johanna Rojolan toimittamassa feministisen sarjakuvan antologiassa Suffragettien City (Schildts & Söderströms, 2011). Varhaisemmat albumit ovat toistaiseksi suomentamatta. Hundra procent fett (”Sata prosenttia rasvaa”, Galago 2006) on kokoelma Strömquistin varhaisia sarjakuvia. Tyyli on löytynyt jo varhain ja säilynyt hyvin tunnistettavana: Strömquist esittää älykkään ja terävän sisällön lapsenomaisella, iloittelevalla tavalla. Viivat ovat vahvoja, asetelmat naivistisia, käsiala epätasaista ja kokonaisvaikutelma kaksiulot

teinen. Kansissa on usein käytetty kollaasia.

Karnevalistinen, näennäisen yksinkertainen mutta tarkemmin tutkittuna monikerroksinen ja harkittu estetiikka toistuu sisällössä. Eri kulttuurikerrokset juorulehdistä filosofiaan yhdistyvät sarjakuvissa suvereenisti.

Kustantamo Galagon sivuilla Strömquistiä kuvataan esikoisalbumin yhteydessä näin: ”Hän on yksinkertaisesti ainoa ruotsalainen sarjakuvantekijä, joka pystyy samassa kirjassa erittelemään tosielämän Sinkkuelämää, dissaamaan Jean-Paul Sartrea ja selittämään, miksi Chiquitan banaaneja tulee boikotoida – ja saa samalla lukijat nauramaan.”

Esikoista seurasivat Strömquistin käsikirjoittama ja Jan Bielekin piirtämä Drift (Kolik förlag, 2007) ja Strömquistin oma Einsteins fru (”Einsteinin vaimo”, Ordfront förlag 2008). Seuraavina vuosina Strömquist teki myös satiirisia sarjakuvakalentereita. Vuoden 2009 “Tolv tröttsamma typer” -niminen kalenteri esitteli kaksitoista rasittavaa tyyppiä, jotka putkahtavat esiin ärsyttämään ja pätemään milloin missäkin.

Vuonna 2010 oli vurossa ”Månadens manshora” eli ”Kuukauden mieshuora”. Sen ideana oli esittää kevytkeinkäisiä miehiä yhtä pöyristyneesti kuin vastaavalla tavalla käyttävytyviä naisia ruoditaan. Kalenterit menestyivät hyvin, ne myytiin loppuun ja ne saivat riemastuneita arvioita. Vuoden 2013 kalenteri ”Månadens moderat” irvaili kokoomuslaiselle ajatusmaailmalle.

Seuraava albumi Prins Charles känsla (”Prince Charles -tunne”, 2010) erottelee analyyttisesti rakkauden sosiaalisia konstruktioita. Karnevalistinen aapiskirja Ja till Liv! (Ordfront Förlag, 2011) selitettää erilaisia kulttuuri-ilmiöitä yhdistelemällä faktatietoa ja katuviisauksia terävän hauskoiksi satiirinpalasiksi. ten räiskyviä sarjakuviaan. Strömquist tarttuu pohjoiseurooppalaisessa kulttuuri-ilmapiirissä kyteviin uskomuksiin ja olettamuksiin, jotka herättävät ainakin uskomusten kohteissa epäilyksen, ettei koko totuus ehkä olekaan sama kuin pinnalta näyttäisi. Strömquist penkoo epäilysten takaa löytyvät historialliset tekijät.

Tänä vuonna suomennettu Kielletty hedelmä (Sammakko, 2016; Kunskapens frukt, Galago, 2014) kertoo happaman hauskasti historiatietoa siitä, miten naisen sukupuolielimiä on tutkittu ja tulkittu päin seiniä viime vuosisatoina. Nämä totuuksina esitetyt väärintulkinnat ovat johtaneet monenlaiseen hämmennykseen arkielämässä, mutta myös konkreettisiin hirmutekoihin: vapaudenriistoon ja silpomisiin.

Populaarikulttuurin stereotypiat toistavat näitä väärintulkintoja edelleen sisäistettyinä totuuksina. Saatamme helposti ajatella, että toiset kulttuurit ja toiset ajat ovat olleet omaamme paljon takapajuisempia. Strömquist osoittaa sarjakuvissaan, ettei 1960-luvun seksuaalinen vapautuminen ollutkaan historian ensimmäinen ja että nykyään tehdään jopa haitallisia kirurgisia ja esteettisiä toimenpiteitä intiimialueille kulttuuriin laajalle levinneiden väärinkäsitysten ansiosta.

Strömquist tuo töissään näkyviksi asioita, jotka vaikuttavat merkittävästi ihmisten käytökseen. Kielletty hedelmä kertoo useista lääkäreistä ja tutkijoiseri kulttuurikerrokset juorulehdistä filosofiaan yhdistyvät sarjakuvissa suvereenisti. Albin Olsson / Wikimedia Commons

Tosiasiat esiin oletusten takaa • Liv Strömquistin sarjakuvien hienous on suorasukaisessa ja yleistajuisessa satiirissa, jonka pohjana on vankka kerrostuma historiantuntemusta ja yksityiskohtaista tietoa. Asialliset lähdeviitteet ovat tärkeä osa hänen muu

Kielletty hedelmä (2016).

ta, jotka viktoriaanisella 1800-luvulla päättivät, millaisia naiset ja naisten kehot ovat, vaikkeivät he tosiasiassa tienneet niistä mitään. “Nautimme” tämän seurauksista vielä tänään.

Osa tiedosta on niin tärkeää, että kirjan pitäisi kuulua peruskoulun pakolliseen lukemistoon. Kirjan loppuosassa käsitellään kuukautisia yhteiskunnallisena ilmiönä: miksi niitä yhä pelätään, hävetään ja peitellään.

Kriitikon kritiikkiä • Strömquist on ottanut kantaakseen valtakunnan valistajan manttelin ja saa kestää myös monenlaista kritiikkiä.

Tietysti häneltä on useampaan otteeseen tiedusteltu, milloin seuraa sarjakuvakirja miehen sukuelimistä, ikään kuin tasa-arvoa pitäisi edistää antamalla jokaiselle asialle yhtä paljon huomiota riippumatta siitä, onko tekijällä käsittelyyn varsinaisesti tarvetta, piilossa olevaa historiatietoa tai kiinnostusta.

Queerfeministit taas ovat huomauttaneet, että Strömquistin sarjakuvien maailmankuva tukee polariteetteihin perustuvaa käsitystä miehistä ja naisista. Hän on myöntänyt kritiikin aiheelliseksi ja pyrkinyt muuttamaan ilmaisuaan.

Siinä missä ensimmäisten teosten päämäärä

oli rikkoa patriarkaatin valta-asemaa perinteisestä mies-nais-vastakkainasettelunäkökulmasta, viimeisten testen maailmankuva on jo lähtökohdiltaan moninaisempi ja tyyliin kuuluvista kärjistyksistä huolimatta vähemmän polarisoiva. Tänä syksynä ilmestyneessä Med uppgång och fall -albumissa (suom. ”Nousua ja laskua”) Strömquist pureutuu superrikkaiden olemassaolon perusteisiin ja yhteiskunnalliseen vaikutukseen.

Viime vuosina hän kirjoitti myös näytelmän Liv Strömquist tänker på dig (Liv Strömquist ajattelee sinua), jota esitettiin vuonna 2014 Tukholman Dramaten -teatterissa.

Liv Strömquist kertoi Nöjesguidenin haastattelussa olevansa onnellinen uudesta entistä suuremmasta yleisöstään ja siitä, että hän saa tehdä niin paljon töitä. Toivotaan silti, että hän vielä joskus ehtii myös Suomeen. •

Kiitos tuesta Svenska Kulturfondenille.

Lähteitä: Liv Strömquistin sarjakuvat Kustantajien sivut: Galago, Ordfront Förlag, Kolik Förlag Nöjesguiden-haastattelu 2014

JA till Liv! Liv Strömquist var inbjuden som gäst till Helsingfors seriefestival hösten 2016, men besöket ställdes in på grund av sjukdom. I väntan på Strömquist har vi som tur hennes serier att fördjupa oss i.

Strömqvist är en svensk serietecknare och mediapersonlighet som förutom att ha gett ut seriealbum även arbetat för en av Sveriges mest lästa tidningar, Aftonbladet och som programledare för sitt eget radioprogram. Liv Strömquist har tagit examen i statsvetenskap, är frontfigur för samhällskritiska serier och hon har lett den feministiska serierörelsens frammarsch i 2000-talets Sverige. Samtidigt har man i Sverige publicerat många andra serietecknare som på ett naturligt sätt blandar samhällelighet och humor. Tack vare den feministiska vågen grundades seriekollektivet Dotterbolaget vars grund ligger på jämlikhetsfrågor.

Feminismen i Strömquists verk är utgångsläge för en vidare samhällskritik där de som hackar ner på de svagare inte kommer lätt undan. Album och kalendrar • Liv Strömquists serier publicerades första gången på finska i Sufragettien City (Schildts & Söderströms, 2014) med Johanna Rojola som redaktör. De tidiga albumen finns inte ännu översatta. Hundra procent fett (Galago 2006) är en samling av Strömquists tidiga serier. Sin stil har hon hittat redan tidigt och den är lätt att känna igen – Strömquist för fram ett intellektuellt och skarpt innehåll på ett lekfullt sätt. Linjerna är starka, kompositionerna naivistiska, handstilen ojämn och helhetsintrycket tvådimensionellt. Omslagen är ofta utförda i collageteknik.

Hennes karnevalistiska, tillsynes enkla estetik visar sig vid närmare granskning vara mångbottnad och väl begrundad som återfinns även i innehållet. Olika kulturskikt allt från skvallertidningar till filosofi förenas suveränt i serierna.

På förlaget Galagos hemsida beskrivs Strömquist i samband med sitt första album på följande vis: ”Hon är helt enkelt den enda svenska serieskapare som klarar av att i en och samma bok skildra verklighetens Sex & the City, dissa Jean-Paul Sartre och förklara varför vi ska bojkotta Chiquitas bananer.

Kunskapens frukt (2014).

Och samtidigt lyckas få oss att skratta.” Efter debutalbumet följde Drift (Kolik förlag, 2007) manus av Strömqvist och tecknat av Jan Bielekin och Strömquist eget album Einsteins fru (Ordfront Förlag 2008). De följande åren gjorde Strömqvist även satiriska seriekalendrar. Kalendern för 2009 ”Tolv tröttsamma typer” som ploppar fram för att irritera och hävda sig lite varstans.

År 2010 stod ”Månadens manshora” i turen. Idén var att lyfta fram lättfotade män på samma sensationlystna sätt som kvinnor med samma beteende råkar ut för då de synas i sömmarna.

Kalendrarna gjorde succé och blev slutsålda och fick lycksalig kritik. Kalendern för år 2013 ”Månadens moderat” gjorde sig lustig över moderaternas tankevärld.

Det följande albumet Prins Charles känsla 2010 dissekerar analytiskt kärleken som en social konstruktion. Den karnevalistiska ABC-boken Ja till Liv! (Ordfront Förlag, 2011) förklarar olika kulturfenomen genom att förena fakta och street wise citat till klipska och roliga stycken av satir.

Fakta träder fram ur antaganden • Finessen i Liv Strömquists serier finner man i hennes satir som är rättfram och lättförståelig och som stadigt bottnar i historiekännedom och detaljerad fakta. Sakliga källförteckningar är en viktig del av hennes annars sprättiga serier. Strömquist tar tag i trosföreställningar och antaganden i det nordeuropeiska kulturklimatet och visar oss att hela sanningen kanske inte är den samma som ytan ger sken av.

Strömquist gräver och bakom misstankarna finns aktörerna i historien. Kunskapens frukt, (Galago 2014) i år översatt till finska, berättar syrligt men samtidigt underhållande historisk fakta om hur kvinnans könsorgan har undersökts och tolkats åt skogen under de senast århundradena. Dess misstolkningar som förts fram som sanningar har lätt till stor förvirring i vardagen men också till grymheter som frihetsberövande och stympning.

Populärkulturens stereotypier upprepar fortsättningsvis dess feltolkningar som internaliserade sanningar. Vi tänker lätt att andra kulturer och andra tider har varit mer bakåtsträvande än vår egen tid. Strömquist för fram i sina serier att 1960-talets sexuella frigörelse inte var den första i historien och att man numera till och med gör skadliga kirurgiska och estetiska ingrepp på intimområdet på grund av missförstånd som fått utbrett fotfäste i kulturen.

Strömquist lyfter i sina serier fram saker som påverkat människors beteende i hög grad. Förbjuden frukt handlar om ett flertal läkare och forskare som under det viktorianska 1800-talet bestämde hurdana kvinnor och kvinnokroppen är fast det egentligen inte visste någonting om någondera. Vi ”njuter” av följderna än i dag. En del av innehållet är så viktigt att boken borde hör till grundskolans obligatoriska litteratur. I bokens slutdel behandlas menstruation som ett samhälleligt fenomen, varför är man ännu rädd för, skäms man över och vill dölja mens?

En kritikers kritiseras • Strömqvist har tagit sig rollen som en upplysare i riket och får även utstå mycket kritik. Självklart har hon upprepade gånger fått förfrågningar om när en serie om mannens könsorgan kommer ut, alldeles som om jämlikhet gynnas av att varje sak får lika mycket uppmärksamhet oberoende av om tecknaren har ett behov att tackla ämnet, dold historiekännedom eller ens intresse.

Queerfeministerna har för sin del påpekat att Strömqvist serier stöder en världsbild med polariserad uppfattning om män och kvinnor. Hon har erkänt att kritiken är befogad och strävar till att ändra sitt uttryck.

Där de första verken ville slå sönder patriarkatets maktstrukturer ur ett ”kvinnor och män som motsatspar”-perspektiv har de senare verken en mera mångfacetterad världsbild och trots stilens övertramp är den mindre polariserande. I det i höst utgivna albumet Med uppgång och fall biter sig Strömqvist in i tillvarons grunder för superrikas personer och synar deras samhälleliga påverkan.

De senaste åren skrev hon även pjäsen “Liv Strömquist tänker på dig” som uppfördes på Dramaten i Stockholm. Liv Strömquist berättade i en intervju i Nöjesguiden att hon var lycklig över sin allt större publik och över det att ha så mycket jobb. Vi hoppas trots allt att hon någon gång i framtiden hinner till Finland. •

Vi tackar Svenska Kulturfonden för stöd.

Källor: Liv Strömquistin serier Förlagens hemsidor: Galago, Ordfront Förlag, Kolik Förlag Nöjesguiden-intervju 2014

Toisennäköinen Ruotsi

Mattias Elftorp kertoo yhteiskunnastaan synkin sävyin

punkkarityylinen mies on tuttu hahmo myyntipöydän takana myös monilla suomalaisilla sarjakuvafestivaaleilla. Hän toimii Wormgod, Tusen serier ja C’est Bon Kultur -kollektiivien riveissä. Elftorpin omia sarjoja ovat muun muassa pitkä cyberpunk-saaga Piracy is Liberation sekä The Troll ja Arg kanin.

Elftorp järjestää myös joka toinen vuosi Malmössä pidettävää AltCom-sarjakuvafestivaalia. Vaihtovuosina paikalla on lasten ja nuorten I seriernas värld -sarjakuvafestivaali, joten AltCom on sitten nimenomaisesti aikuisille kävijöille, nimensä mukaisesti vaihtoehtoinen tapahtuma. Festivaalin teemoja ovat olleet esimerkiksi ”sota ja seksi”, ”anarkia”, ”ei rajoja” ja viimeksi elokuussa 2016 ”työ”. Aino Sutinen: Hei, Mattias! Kutsut töitäsi termillä anarkosarjakuva. Millaiset teemat ajavat sinua tekemään taidetta?

Mattias Elftrop: Haluan pyrkiä näyttämään toja Tusen Serier antaa äänen hiljaisille. teksti Aino Sutinen käännös Hannele Richert valokuva Joonas Kohonen

tutusta poikkeavan tavan katsoa ympäröivää maailmaa. Kun teen poliittisesti suuntautuneempia lyhyitä sarjakuvia, kyse on usein eri puolilla maailmaa yhä voimakkaammin kasvavasta fasismista ja rasismista, mutta ehkä ennen kaikkea vakiintuneeseen poliittiseen järjestelmään juurtuneesta fasismista ja rasismista. Tämä liittyy etenkin maahanmuuttopolitiikkaan, mutta myös siihen, miten kohtelemme nykyään köyhiä ja sairaita. AS: Päätyösi on Piracy is Liberation, pitkä teknodystopia joka on nyt puolivälissä. Millainen prosessi pitkän sarjan luominen on ollut? Maailma on ehtinyt muuttua, ja teknologia. ME: Sarjakuvan perusidea on, että kapitalismista on tullut uskonto ja kaikki muut jumalat ovat kuolleet. Ja etteivät tapahtumapaikassa asuvat tiedä, että paikan ulkopuolella on mitään tai että asiat olisivat joskus olleet toisin. Sanoisin, että metaforat toimivat vieläkin. Elämme edelleen kapitalismin ehdoilla. Pystymme keskittymään yhä lyhyemmän aikaa (sarjakuvassa tämä on ilmaistu näin: ”there is only news and old news”) ja sulkeudumme yhä tiukemmin rajattuun maailmaamme sitä mukaa kun rasismi voimistuu.

Sanoisin siis, että suurin osa sarjan poliittisista kimmokkeista on yhä voimissaan. Teknologian olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman retron näköisenä. Sarjassa näkyvä tallennusmedia on 3,5-tuumaiset korput, joita käytettiin nuoruudessani, vaihtelimme naapureiden kanssa ohjelmia niitä käyttäen. Teknologian sisältö ei kuitenkaan ole vielä ottanut sarjaa kiinni. Kukaan ei ole vielä onnistunut kirjoittamaan neliulotteista koodia, joka vaikuttaisi menneisyyden tapahtumiin. Ainakaan tietääkseni...

Uskon myös, että asiat, joita aion käsitellä kolmososassa, eli sota, terrorismi ja vallankumous ovat ajankohtaisia myös silloin, kun kirja julkaistaan. AS: Rasisminvastaisessa Tusen serier -projektissa kustannatte kirjoja ja pienlehtiä ja pidätte työpajoja ja näyttelyitä. Kirjoissa on käsitelty mm. tositarinoita paperittomista ja prostituoiduista ja useimmat piirtäjistä ovat maahanmuuttajia. Fem papperlösä kvinnors historier äänestettiin myös vuoden 2013 parhaaksi ruotsalaiseksi sarjakuva-albumiksi. Kerro lisää! Tässä taitaa olla jatkumoa ruotsalaisen sarjakuvakentän monimuotoistumiselle feministisen sarjakuvan myötä? ME: Kyllä, suunnitelmamme on tähdännyt siihen, että sarjakuvailmapiiri säilyisi entistä laajempana myös feminismiaallon hiivuttua, että useampi ryhmä pääsisi ääneen sarjakuvamaailmassa. Olemme itse julkaisseet 15–20 kirjaa tällä tavoin, joten ulkomaalaistaustaisten sarjakuvataiteilijoiden osuus on kasvanut merkittävästi aiempaan verrattuna. Myös muista kustantamoista löytyy joitakin esimerkkejä “olen nähnyt monien itkevän sitä lukiessaan, mielestäni se on paras tunnustus.”

Amalia Alvarez: Fem papperslösa kvinnors historier.

(ainakin Galago, luulisin).

Sitä vastoin en tiedä, onko ulkomaalaisella nimellä julkaistuksi tuleminen ylipäätään vielä helpottunut, joten työtä on vielä jäljellä. Toivottavasti joukkoon liittyy muitakin. Jatkamme toki myös itse, vaikka juuri nyt olemme taloudellisesti heikoilla. Onneksi Tusen Serier toimii aatteellisena yhdistyksenä eikä voittoa tavoittelevana yrityksenä. AS: Olet kritisoinut ruotsalaista politiikkaa ja nationalismia. Olet käsitellyt maahanmuuttoteemoja myös omassa kirjassasi Me & my Daddy & Zlatan. ME: Tein sen ensin lyhyempänä kilpailutyönä, joka voitti ensimmäisen palkinnon Malmön I Seriernas Värld -fetivaaleilla 2009 ja kolmannen palkinnon Kemissä 2010. Hetken näytti siltä, että WSOY julkaisisi pitkän version Suomessa, mutta kun kirja oli valmis, sen loppuratkaisusta ei pidetty. Siksi päätin julkaista sen Tusen Serierin ja Wormgodin yhteistyönä. Sarjakuva perustuu osittain tarinoihin, joita olen kuullut ystäviltäni tai maahanmuuttokysymysten parissa työskennelleiden aktivistien kautta. Olen kehitellyt eteenpäin näkemääni ja kokemaani, kuten ruotsalaisuuden kuvaa, autopaloja ja sen sellaista. Olen pyrkinyt näyttämään asioiden toisia puolia. Samalla oli tärkeää, että lukija pystyisi samastumaan päähenkilöön ja tämän tilanteeseen.

Kirja on saanut erittäin hyviä arvosteluita ja olen nähnyt monien itkevän sitä lukiessaan. Mielestäni se on paras tunnustus, minkä tarinastaan voi saada.

En annorlunda Sverige

Mattias Elftorp är en produktiv serieskapare och aktivist. Denna malmöbo har både sociala teman och dystra toner i sina serier.

AS: Matkustelet festivaaleilla ja vierailet usein Suomessakin. Mitä ajatuksia sinulla on suomalaisen ja ruotsalaisen sarjakuvakentän yhtäläisyyksistä ja eroista? ME: Ajattelen yleensä, että ruotsalainen sarjakuvakulttuuri on omaelämäkerrallisempaa, kun taas suomalainen on enemmän taiteellisesti suuntautunutta. Tämä on tietenkin yleistys, ja uskon että asia on muuttumassa. Ruotsin skene on nyt monipuolisempaa, ja vaikuttaa että feministinen liike on lähtenyt kunnolla käyntiin Suomessa.

Mutta kaiken kaikkiaan olen kiinnostuneempi siitä mitä Pohjolan ulkopuolella tapahtuu, joten minulla ei varmaankaan ole yhtä tarkkaa näkemystä asiasta kuin joskus on ollut. AS: Olet myös selvinnyt juuri elokuisen AltComin järjestelyistä, onneksi olkoon! Mitä AltComille kuuluu? ME: Kiitos! Uskon, että tämän vuoden festivaali on ollut tähänastisista onnistunein. Sään kanssa meillä oli epäonnea, mutta eri maista tulleiden sarjakuvataiteilijoiden tapaamiset toimivat erittäin hyvin. Monella tapaa festivaalista tuli ikään kuin poikkeustila, jotain mikä olemassa arjen ulkopuolella hyvin konkreettisesti yhtenä heinäkuun viikkona. Seuraava kerta osuu vuodelle 2018, juuri Ruotsin vaalien alle, joten siitä voi tulla ihan uudella tavalla kiinnostavaa... •

Kiitos tuesta Svenska Kulturfondenille.

Mannen med punk-stil är en bekant figur också på många finska seriefestivaler. Han är en aktiv medlem i olika kollektiv så som Wormgod, Tusen serier och C’est Bon Kultur. Exempel på Elftorps egna serier är den långa cyberpunk-sagan Piracy is Liberation och The Troll samt Arg kanin.

Elftorp organiserar också seriefestivalen AltCom i Malmö varannat år. Samtidigt ordnas det en seriefestival för barn och unga, som heter I seriernas värld. Alt

Com riktar sig särskilt till vuxna, och som namnet antyder, representerar festivalen alternativa serier. Teman för AltCom har varit till exempel ”krig och sex”, ”anarki”, ”inga gränser” och senast i august 2016 ”arbete”. Aino Sutinen: Hej, Mattias! Du kallar dina verk för ”anarkoserier”. Hurdana teman driver dig till att skapa konst? Mattias Elftrop: Jag vill försöka visa andra sätt än det vanliga att se på världen omkring oss. När jag gör mer politiskt inriktade kortare serier handlar det ofta om den fascism och rasism som växer sig allt starkare runtom i världen, men kanske framförallt den inneboende fascism och rasism som existerar inom det etablerade politiska systemet, särskilt när det gäller migrationspolitik men också hur vi idag behandlar fattiga och sjuka.

Mänskligheten gör mig lätt rädd när jag tänker på vad vi är kapabla att göra mot varandra och världen vi lever i. Samtidigt kan jag inte låta bli att vara optimist, för jag har också sett vad vi kan åstadkomma när vi lyckas arbeta tillsammans för något konstruktivt. Man kan väl säga att Tusen Serier är det sammanhang där jag arbetar mest med att förändra saker praktiskt, genom att vi ger en röst åt grupper av människor som det inte annars lyssnas på.

I CBA (C'est Bon Anthology) handlar det mer om experiment med serieformen. Där gör jag mer korta historier som bygger på någon intressant idé eller där jag testar nya sätt att berätta.

I Wormgod beskriver jag de mörkare sidorna av verkligheten, för jag tror inte på att blunda för dem. Så det blir gärna mer skräckinspirerat och dystopiskt. Men det finns nästan alltid ett ljus i mörkret. AS: Ditt examensarbete Piracy is Liberation, är en lång teknodystopi som är nu halvvägs färdig. Hurdan har processen varit då du skapar en lång serie? Världen har förändrats under tiden, och teknologin lika så. ME: Grundkonceptet i serien är att kapitalismen har blivit religion och alla andra gudar är döda. Och att de som bor i staden där allt utspelar sig inte vet att någonting existerar utanför eller att saker någonsin har varit på ett annat sätt. Jag skulle säga att de metaforerna fortfarande fungerar. Vi lever fortfarande i en värld där kapitalismen styr våra liv, vårt attention span blir kortare och kortare (i serien formulerat som ”there is only news and old news”) och vi stänger alltmer in oss i vår begränsade värld ju mer rasismen växer.

Så jag skulle säga att de flesta av de politiska grunderna i serien fortfarande är relevanta. Vad gäller teknologin så har jag hela tiden försökt hålla dess utseende så retro som möjligt. Det lagringsmedia man ser i serierna är de 3,5”-disketter som vi använde när jag var ung och bytte program med grannarna. Samtidigt har teknologins innehåll inte kommit ikapp serien. Ingen har ännu lyckats skriva 4-dimensionell kod som påverkar saker bakåt i tiden. Vad jag vet... Mattias Elftorp: Piracy is Liberation.

Jag tror också att de ämnen jag planerar ta upp i vol 3, krig, terrorism och revolution, fortfarande kommer att vara relevanta när den kommer ut. AS: I det antirasistiska projektet Tusen serier publicerar ni böcker och zines samt håller verkstäder och utställningar. I böckerna behandlas till exempel berättelser om papperslösa och prostituerade och de flesta tecknarna är invandrare. Fem papperslösa kvinnors historier röstades om till det bästa seriealbumet år 2013. Berätta mera om detta! Det verkar som en fortsättning på mångfaldsprocessen på det svenska seriefältet, som fick sin början med feministiska serier? ME: Ja, vår plan har ju varit att den rörelsen mot ett bredare serieklimat inte skulle ta slut efter feministvågen, utan fler grupper skulle också få en röst i serievärlden. Vi själva har publicerat 15-20 böcker vid det här laget, så andelen publicerade serieskapare med utländsk bakgrund har ju ökat stort jämför med innan, och det finns också några exempel hos andra förlag (mest Galago, tror jag).

Jag vet däremot inte om det överlag har blivit lättare att bli publicerad med ett utländskt efternamn än, så det är en del jobb kvar. Förhoppningsvis kommer fler att haka på, och vi kommer ju att fortsätta själva också även om vi är i en ekonomisk svacka just nu. Som tur är driver vi Tusen Serier som en ideell förening och inte som ett vinstdrivande företag. AS: Du har också kritiserat svensk politik och nationalism och behandlat invandring i din egna bok Me & my Daddy & Zlatan. Jag gjorde den först som ett kortare tävlingsbidrag som vann förstapris i I Seriernas Värld i Malmö 2009 och fick tredjepris i Kemi 2010. Ett tag var det tänkt att den långa versionen skulle publiceras av WSOY i Finland, men när boken var färdig gillade de inte slutet, så jag bestämde mig för att publicera den som ett samarbete mellan Tusen Serier och Wormgod.

Serien bygger delvis på historier jag har hört av vänner eller genom aktivister som har jobbat med migrationsfrågor, och jag spunnit vidare på saker jag har sett omkring mig, som synen på svenskhet, bilbränder och liknande, där jag har försökt ge en motbild och visa upp andra perspektiv på saker. Samtidigt var det viktigt att skriva den på ett sätt så att läsaren kunde känna med huvudpersonen och leva sig in i hennes situation.

Boken har fått en del riktigt bra recensioner och jag har sett flera personer gråta när de har läst den, vilket jag tar som ett av de bästa betygen man kan få för en sådan historia. AS: Du resar till seriefestivaler, och man ser du ofta i Finland också. Vad tänker du om finska och svenska seriefältet? Vad dom har tillsammans, och vad är annorlunda? ME: Jag brukar tänka att om seriekulturen i Sverige är mer självbiografisk så är den finska mer konstnärligt inriktad. Det är såklart en generalisering och jag tror att det håller på att förändras. Den svenska scenen verkar mer varierad nu, och det verkar ju som den feministiska serierörelsen har kommit igång ordentligt i Finland. Men överlag är jag mer intresserad av vad som händer utanför Norden, så jag har kanske inte lika bra koll som jag hade en gång. AS: Du har just avklarat arrangerandet av AltCom i augusti, gratulerar! Hur går det för AltCom? ME: Tack! Jag tror årets festival har varit den mest lyckade hittills. Vi hade otur med vädret, men de sociala mötena mellan serieskapare från olika länder fungerade riktigt bra. Det var som att festivalen på många sätt blev ett undantagstillstånd, någonting som befann sig bortom vardagen på ett väldigt påtagligt sätt, under en vecka i juli. Nästa gång blir 2018, strax innan valet i Sverige, så det har potential att bli intressant på ett helt annat sätt... •

suomennos Vesa Kataisto

1. Olen seonnut laskuissani. Tämä oli ehkä kymmenes Helsinki-festivaalini? 2. Uusi paikka, ehkä vähän sivussa, mutta ei se mitään. Väki vaikutti löytävän sen. 3. Me (CBK/Tusen Serier/Wormgod-ryhmä Malmöstä) saavuimme perjantaina. Ajoissa oppiaksemme: 4. Alkoholin kolme tasoa (kaupunkimiljöössä)... 1: Ne joilla on varaa juoda ulkona. 2: Me jotka asioimme Alkossa ja juomme aidan ulkopuolella.

3: Ne jotka eivät juo vaan keräävät tölkit. 5. Tämähän ei ole järjestäjien vika, vaan näkymä kapitalisistiseen todellisuuteen. 6. Koska nähtiin viimeks, varmaan 10 vuotta sitten? 7. Ootko yrittänyt hakea EU-tukea? 8. Sunnuntaina kuulemma sataa. 9. Miten ole kus 10. Taustalla ostamme sarjiksia ja lämmitämme vanhoja tutta vuuksia. 11. Lauantai 1. Oli vaikea ehtiä joka paikkaan, mutta yhden luennon k uulin, saksalaisesta Bildkorrekturprojektista. 2. Antirasistinen sarjakuvaprojekti, jolla vaikutetaan ihmisten asenteisiin pak olaisista. Kuvat osoitteesta bildkorrektur.tumblr.com. 3. Sunnuntai 4.Ihmisiin, joita tapaa vain festareilla syntyy erikoinen suhde. Tapaamisia on toki useampia per vuosi. Ja Helsingin festivaali on hyvä kohtaamispaikka... 5. Kirjoja kaupataan... 6. Moi, halusin vain moikata, nähtiin Köpiksessä 10 vuotta sitten. 7. Mitkä on teidän seuraavat festarit? 8. Hei, mä näin jutun joka muistutti sun tyyliä... 9. Ruoka on nyt ilmaista! 10. Mennään Henry’s pubiin kaljalle, tuutteks tekin? 11. Vaikka elämmekin eri maissa, ei ero koskaan

tunnu olevan ”näkemiin”, vaan ”nähdään taas!” 12. Tarjolla oli koko joukko mielenkiintoisia näyttelyitä, mutta tavalliseen tapaan missasin niistä useimmat. 13. Joka tapauksessa lopuksi on aika uuvuksissa, ja yksi f estarien huippuhetkiä on matkustajakodin ihana sänky . 14. Nähdään taas!

Jukka-Petteri Eronen & Viljami Vaskonen

Tilaa omasi verkkokaupasta hintaan 12 € holvi.com/shop/jvsarjikset facebook.com/jvsarjikset

Pienlehteilijä, bloggaaja, pientapahtuma! Mainosta Sarjainfossa 20 € hintaan. Hintaan kuuluu myös verkkomainontaa joko Sarjakuvablogit.comtai Kvaak.fi-sivustolla. Lisätietoa: sarjainfo@sarjakuvaseura.fi

Jag har tappat räkningen, men kanske var detta min tionde Helsinkifestival?

Ny plats, lite vid sidan av, men det verkade inte göra så mycket. Folk verkade hitta dit ändå.

Alkoholens tre nivåer (i storstadsmiljö)...

1: De som har råd att köpa öl ute. Vi (CBK/Tusen Serier/Wormgoddelegationen från Malmö) kom fram på fredagen. Lagom för att hinna uppleva:

2: Vi som handlar på Alko och dricker utanför staketet.

3: De som inte dricker utan samlar tomburkar.

Det är ju inte arrangörernas fel, det är bara så den kapitalistiska verkligheten ser ut. Har ni prövat att söka EUbidrag? Jag hörde det ska bli regn på södag.

När sågs vi senast, det måste ha varit 10 år sedan? Hur var det på årets AltComfestival? Något som finns i bakgrunden medan vi köper serier och återknyter gamla bekantskaper. Lördag

Det är alltid svårt att hinna allt, man jag lyckades gå på ett föredrag, om det tyska Bildkorrektur-projektet.

Söndag Ett antirasistiskt serieprojekt om att bemöta folks rädslor kring invandring.

Bilder från bildkorrektur.tumblr.com

Man säljer böcker...

Det är en speciell sorts relation man har till folk man bara träffar på festivaler, men ibland ändå flera gånger/år. Och festivalen i Helsinki är bra på att föra samman folk...

Hej, ville bara säga hej, vi sågs i Köpenhamn för 10 år sedan. Ey, ja . en serie . där borta som påminde om din stil ... Vi ska till Henry’s Pub och dricka öl? Ska ni med? Maten är gratis nu! Vilken är nästa festival för er? Även om man bor i olika länder är det aldrig riktigt “hejdå”, utan “vi ses nästa gång!”. Det var såklart en hel del utställningar som verkade intressanta också, men som vanligt missade jag det mesta.

Hursomhelst blir man till slut ganska sliten, och en av festivalens stora höjdpunkter var den sköna sängen på vandrarhemmet.