Lena Furberg tekee kaiken rakkaudella Lena Furberg on työskennellyt sarjakuvapiirtäjänä 15-vuotiaasta lähtien. Hänen sarjansa ovat inspiroineet tuhansia nuoria, mutta tekijä itse on vain harvoin astunut julkisuuteen. Suomessa Furberg tunnetaan useista Hevoshullu-lehden sarjoista sekä Tuuvan talli -albumeista. Teksti fanny bysted suomennos vesa kataisto kuvat bild & Bubbla sarjakuva milla paloniemi
A
loitetaan kysymyksellä, jonka olet varmasti kuullut monesti ennenkin. Kysyn silti: Mikä sai sinut aloittamaan piirtämisen? – Olen piirtänyt aina, siksikin että isäni työskenteli kirja- ja paperikaupassa. Oleilin siellä aina ja sain ottaa mukaani kotiin valtavasti paperia, kiiltopaperia, tarroja ja kirjoja. Mutta miten sarjakuvien teko alkoi… Olin kovin nirso pienenä. Äitini houkutteli minut syömään siten, että laittoi lautasen viereen Kalle Ankan ja luki lehteä minulle samalla kun pisteli ruokaa suuhuni. Sillä lailla minut saatiin syömään, ja samalla opin lukemaan noin nelivuotiaana. Luin samalla kuin äitinikin. Uskon, että tämä herätti minussa innon sarjakuviin. – Minä piirtelin ja tuhertelin jatkuvasti. Kun olin viidentoista ja hevostyttö, oli olemassa lehti nimeltä Ponnybilderna (’Heppakuvia’). Aika erikoinen nimi lehdelle, mutta sen niminen se oli. Osallistuin arvontaan ja voitin julisteen. Sitä vain ei ikinä tullut. Lopulta kirjoitin lehdelle: ”Mitä tämä tämmöinen on olevinaan?” ja piirustin pieniä vihaisia hevosia kirjeen reunaan. Sitten he soittivat minulle – ällistyin täysin. Olin vasta 15 ja lehdestä soitetaan ja kysytään, voisinko tehdä sarjakuvan hevostuherrusteni pohjalta! – Olinhan minä piirtänyt, mutta en sarjakuvia. En ikinä. Mutta en ajatellut asiaa, vaan vastasin että totta kai. Olin 15, asuin Skellefteåssa ja minut kutsuttiin Tukholmaan tekemään sopimus. Ihan hullua! Ajattelin: ”Oi kuinka ihanaa”, mutta sarjakuvan tekeminen pelkkien tuherrusten pohjalta oli hirveä urakka! Muistan, kuinka istuin huoneeni lattialla, piirsin kuvia, leikkasin ne irti yksi kerrallaan ja koetin saada tarinaa aikaiseksi. Sitten yritin liimailla ne kokoon jonkinlaiseksi sarjakuvaksi ja muistan itkeneeni. Ihan hirveää! Teit jokaisen kuvan erikseen? – Niin tein, enhän minä tiennyt miten olisi pitänyt toimia! Oli helpompaa, kun piirsin jokaisen ruudun uudelleen 18 kertaa. Ei niistä kovin
20 sarjainfo 2/2013
hyviä tullut kun niskassani oli niin kova paine. On paljon rennompaa vain istua ja piirustella. En voinut perääntyäkään – ei sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä. Olin saanut jo maksunkin! Portti aukeni kun he tilasivat minulta ne sarjat.
Hevoshullu Miten sitten päädyit Hevoshulluun? – Ponnybilderna lakkautettiin pari vuotta myöhemmin. Oli vähän kurjaa, etten enää saanut sarjakuviani julki, vaikka teinkin niitä edelleen pitkin hampain. Tein silti. Lähetin ”Mullen” (suom. Polle) toiseen lehteen, mutta siellä tuumattiin että hahmoni näyttää groteskilta eikä sen julkaiseminen kiinnostanut. – Sitten lähetin Pollen Hevoshulluun, jonne se kelpasi! He ihastuivat siihen! Siitä lähtien olen ollut mukana. Kylläpä siitä onkin jo aikaa. Jos olin parikymppinen silloin, niin olisiko vuosi ollut 1977? Nykyään mikään lehti ei huolisi sellaista sarjaa. Ei se alussa ollut kovin kummoinen. Ehkäpä silloin ei ollut paljon valinnanvaraa. Nykyisin pidän Pollea oikein sööttinä. Koska aloit pitää sarjakuvien tekemisestä? Onko se edelleen kivaa? – No NYT se on! Rakastan sitä! Menihän siihen vuosia. Varsinkin kun ryhdyin piirtämään muita, realistisempia sarjakuvia joissa on oikeita ihmisiä ja hevosia – hevoset luonnistuivat kyllä, mutta ihmisten kanssa oli vaikeampaa. – Minulla on tapana vastata niille jotka kysyvät ”miten voi oppia sarjakuvantekijäksi”, että kyse on yksinkertaisesti kamppailemisesta. Näytän yleensä jostain vanhasta lehdestä millaisia sarjani alkujaan olivat. Eivät tosiaankaan kaksisia! – Mutta koska olin ruotsalainen sarjakuvantekijä, sarjojeni miljööt ja hevoset näyttivät sellaisilta kuin ruotsalaisissa ratsastuskouluissa ja – talleissa yleensä, eikä tytöillä ollut mitään barbikiharoita vaan he näyttivät oikeilta hevostytöiltä. Uskon, että siitä pidettiin.
