SINÄ, MINÄ JA HENTUN LIISA... TEKSTI PIRJOLIISA LAURÉN / KUVITUS TOPIAS HAIKALA
”Missä ihmisiä, siellä ongelmia”, tiivisti joku joskus. Ei tietenkään vain ongelmia, mutta totta on, että mitä enemmän ihmisiä, sen enemmän on erilaisia näkemyksiä. Olemme koonneet alle siirtolapuutarhojen yhteiselämään liittyviä kysymyksiä, ja pyysimme psykologi Pirkko Lahdelta vinkkejä, kuinka niitä olisi viisasta lähestyä. Asiat selviävät yleensä hyvällä tahdolla, keskustelemalla ja joustavuudella. ”KISSAT JA KOIRAT TULISI PITÄÄ SIIRTOLAPUUTARHASSA KIINNI, MUTTA MONI ANTAA LEMMIKKINSÄ KULKEA VAPAANA. LEMMIKKIEN JÄTÖKSIÄ LÖYTYY SITTEN MILLOIN MISTÄKIN, EIKÄ OLE MUUTENKAAN MUKAVA, ETTÄ OMALLE PIHALLE TUPSAHTAA VIERAS KOIRA TAI KISSA.”
Siirtolapuutarha-alueilla perussääntö on, että koirien ja kissojen tulee olla kiinni tai palstan ympärillä pitää olla aita, joka pitää lemmikin omalla pihalla. Koiran ominaisuuksiin kuuluu, että se ei tee omalle pihalle jätöksiään vaan
vasten ja kaataa etenkin vanhan ihmisen tai lapsen. Siinä voi sattua pahasti. Ja vaikka omistaja vakuuttaa, että koira on ihan kiltti, pienikin koira voi purra, jos se säikähtää tai kokee joutuvansa ahdinkoon. Samat seikat koskevat kissoja paitsi että kissa harvoin hyökkää oma-aloitteisesti päälle. Mutta jos menee silittämään tai ottamaan syliin vierasta kissaa, se voi raapaista. Kissan luontoon kuuluu myös se, että ne vaanivat lintuja. Vapaaksi päästettyjä lemmikkejä kohtaan naapureilla ei tarvitse olla ymmärrystä. --”OLEMME UUSIA SIIRTOLAPUUTARHUREITA. MÖKKI JA PIHA OLIVAT AIKA KULAHTANEET, JA OLEMME LAITTANEET PALJON UUSIKSI. HARMITTAA, KUN VANHAT SIIRTOLAPUUTARHURIT TULEVAT PYYTÄMÄTTÄ ANTAMAAN NEUVOJA. MONI ALOITTAA, ETTÄ TÄÄLLÄ ON AINA TEHTY NIIN TAI NÄIN, VAIKKA EMME TEE MITÄÄN ALUEEN SÄÄNTÖJEN VASTAISTA.”
hakeutuu asioilleen muualle, jos se on mahdollista. Kyse on reviiristä, koira ei käytä omaa reviiriään vessana. Iso koira, vaikka kuinka hyväntahtoinen, saattaa myös hypätä ihmisiä
En ottaisi pyytämättä annettuja neuvoja kovin vakavasti. Monenlaista voi kuunnella ja antaa ihmisen puhua. Ei pidä loukkaantua kaikesta eikä hermostua, vaan voi ottaa huvittuneen asenteen: mitähän neuvoa sieltä nyt tu12
lee. Ja toki neuvojen joukossa voi olla myös hyvää tietoa. --”ISTUMME USEIN ILTAA YSTÄVIEN KANSSA SIIRTOLAPUUTARHAMÖKILLÄMME. EMME MELUA, MUTTA JUTTELEMME JA NAURAMME JA VOIMME SOITTAA MUSIIKKIA. TÄSTÄ ON TULLUT SANOMISTA, ETTÄ ALUEEN ILTARAUHA MENEE, KUN ME ”PIDÄMME METELIÄ”, VAIKKA OLEMME LOPETTANEET TAI SIIRTYNEET MÖKKIIN SISÄLLE, KUN ALUEEN ILTAHILJAISUUDEN AIKA TULEE.”
Musiikki on tässä tapauksessa hankala puoli, musiikkimakua on niin monenlaista. Musiikin soittamisessa kohtuu menee siinä, ettei se raikaa yli alueen. Muuten ihmissuhteisiin kuuluu se, että joku asia harmittaa välillä. Jos alueella on 50 mökkiä, siellä on 50 mielipidettä. Kaikista yhteisöistä löytyy aina myös niitä, jotka ovat ottaneet päätehtäväkseen tarkkailla muita.
