SUOMALAISTEN IKISUOSIKIT 2
JORIINI, DAALIA... TEKSTI JA KUVAT PERTTI LAITILA
Rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä, ja niin on joriinillakin, jota kutsutaan myös daaliaksi, georgiiniksi ja syyshehkuksi. Vanha puutarhakasvi on kokenut renessanssin. kaapissa tai sängyn alla. Silti niissä on kevään tullen näkyvissä uusia silmuja ja saadessaan hieman vettä, lämpöä ja valoa ne intoutuvat kilpakasvuun, vaikka mökin kuistille itämään laitettujen perunoiden kanssa. Uudempia lajikkeita pitää helliä talvisäilytyksessä upottamalla ne turpeeseen tai vermikuliittin ja lämmön ja
Elsa-juurakon antaja oli 1990-luvulla yli 80-vuotias ja oli perinyt kasvit jo äidiltään. Voimakaskasvuinen, ei kaipaa tukemista ja ehtii Tampereen seudulla hyvin kukkaan ilman esikasvatusta toukokuussa maahan laitettuna.
L
apsuudessani lähes jokaiselta pihamaalta löytyi syksyn värittämän lehdistön kanssa kilpaa hehkuva joriini. Silloin suosittiin eri punaisen sävyjä. Vanhat lajikkeet olivat todellisia pihan keskipisteitä miehenmittaisine varsineen, tosin minäkin olin lyhyempi. Sitten meni pari vuosikymmentä, kun joriineja näkyi vain yksittäisten maalaistalojen ja siirtolapuutarhojen pihamailla. Kaupunkipihoilla niitä pidettiin vanhanaikaisina samoin kuin monia sisäkasveja, anopinkieliä ja peikonlehtiäkin. Muutamat vannoutuneet harrastajat jaksoivat vuodesta toiseen nostaa juurakot syksyisin maasta pakkasilta suojaan ja istuttaa jälleen kevään tullen. Suomessakin on kantoja, joiden histo-
ria yltää sotavuosiin ja jopa pidemmälle menneisyyteen. Kasveja vaalittiin ja jaettiin naapureille tai saatiin perinnöksi. Siksi myös vanhojen kantojen nimissä on aistittavissa menneisyyden havinaa: Turun Tori, Toivakka, Karjalohja, Kemiön Rosa tai Inkerin Karjala. Tai lajike on nimetty kasvattajansa mukaan Elsa, Kirsti tai Eila. Samalla lajikkeella voi olla eri maakunnissa eri nimi. VANHAT JA UUDET LAJIKKEET
Vanhat daalialajikkeet, tai joriinit kuten monet perinnelajikkeita kutsuvat, ovat aikojen kuluessa valikoituneet kasvuolosuhteemme kestävistä lajikkeista. Vanhat juurakot voi hätätilassa säilyttää paperipusseissa vaikka vaate20
Toivakka on pölyttäjien suosikki yksinkertaisena. Kuihtuneiden kukkien poisto siementen muodostumisen estämiseksi on välttämätöntä, jotta kukinta jatkuu.
kosteuden pitää olla juuri oikea. Silti niiden säilymisestä ei ole takeita. Iskitpä juurakot suoraan maahan tai esikasvatit, niille kannattaa ennen kukintaan virittymistä antaa kunnon kasvupotku: kourallinen tai pari vaikka kanankakkaa juurakon alle antaa hyvät eväät alkutaipaleelle. Mikäli haluat paljon kukkia, taimet kannattaa latvoa haarautumisen edistämiseksi. Pois leikatuista latvaversoista saat pistokkaita. Jos haluat vähän mutta mahdollisimman suuria kukkia, kannattaa toimia päinvastoin. Yksittäiset vahvat versot, joissa annetaan vain keskimmäisen nupun kasvaa, takaavat teevadin kokoiset kukinnot.
