Sotahuuto 2022/10

tänään:

numerossa

ytimessä

tässä kuussa Tänä vuonna PelasTusarmeija suomessa juhlii satavuoTiasTa naistyötä. mikä tapaus!

Näiden vuosien aikana tuhannet naiset ovat kokeneet Jumalan rakastavan läsnäolon omassa elämässään. On siunaus kuulla naisten ihania muistoja ja muutostarinoita.

Haastavina aikoina vaatimattomat ”slummisisaret” työskente livät perheiden, vanhusten ja lasten hyväksi. Sota-aikana nais puoliset pelastusupseerit ja -sotilaat vaikuttivat suomalaiseen yh teiskuntaan auttamalla köyhiä, keittämällä soppaa ja jakamalla ruokaa. ”Kotiliitto” on ollut merkittävä naisten liike, joka ilmai see Jumalan rakkautta yksinäisyydestä kärsiville tai haastavia ai koja eläville naisille. Lähetystyössä naisupseerit ovat saavutta neet hyviä tuloksia kaikkialla, missä he ovat olleet tukemassa ja palvelemassa ihmisiä.

Kaikki tämä historia on kannustuksena nykypäivänä vapaaeh toistyötä tekeville naisille kaupungeissa, joissa Pelastusarmeija työskentelee. He laulavat ja soittavat yhdessä, lukevat Raamattua ja rukoilevat toisten puolesta, he ottavat osaa Sielunlämmittä jät-projektiin neulomalla sukkia ja muita lämpimiä tarvitseville, ovat aktiivisia perheiden, invalidien ja vanhusten parissa, kerää vät varoja Auttava käsi -projektille, joka auttaa vaarassa olevia nuoria tyttöjä, he osallistuvat yhteisöä vahvistaville leireille ja kokouksiin, laittavat ruokaa toisille ja kaikenlaista muuta… Kaik kea tätä nämä upeat naiset tekevät. Olen ylpeä heistä ja kiitän lämpimästi heidän palveluksestaan Jumalan ja ihmisten hyväksi.

Jumala siunatkoon heitä!

Anne-Dore Naud eversti territorion johtaja

Kuka tämä nainen on?

Yli 35 vuotta Pelastusarmeijan upseerina toiminut eversti Anne-Dore Naud on naistyön presidentti ja hengellisen elämän kehittämisen johtaja Suomen ja Viron territorios sa. Hän on ollut määrättynä johtotehtäviin viimeiset 13 vuotta. Anne-Dore on tehnyt antaumuksellisesti nais- ja perhetyötä Pelastusarmeijassa seitsemässä maassa Euroopassa. Hän on onnellisesti naimisissa, hänellä on kolme aikuista lasta ja kaksi ihanaa lastenlasta.

Naistyö

on vakiintunutta, elävää ja vahvaa kaikkialla maailmassa

Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentti, komentaja Rosalie Peddle tervehtii nyt 100 vuotta täyttävää Pelastusarmeijan naistyötä Suomessa, jota juhlimme 15. lokakuuta Hedvig-päivän juhlatapahtumassa. Kansainvälisen naistyön johtajana komentaja Peddlellä on vahva näkemys tämän työn pysyvästä tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta.

Olette Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentti. Millaisena näette oman tehtävänne mission?

– Yksinkertaisesti sanottuna tehtävä ni on johdattaa naisia Jeesuksen luo ja tuoda Jeesus naisten luo. Missioni on rohkaista etsimään uudistavaa suhdetta Jeesukseen.

– Tehtäväni maailman naistyön pre sidenttinä on hyvin laaja-alainen, sillä se merkitsee naisten tukemista, ymmär tämistä ja huolenpitoa ympäri maailmaa kaikkialla, missä Pelastusarmeija toimii. Katson kansainvälistä naistyötä määräyk sessäni kolmesta näkökulmasta: naistyön eri muodot, sosiaalinen oikeudenmukai suus ja johtajuustaitojen kehittäminen. Meidän on arvioitava kulttuurista mer kittävyyttämme, jotta palvelumme pysyy tarkoituksenmukaisena nykyajan naisille ja tytöille. Iso osa tehtävääni on pyrkiä ymmärtämään, minkälaisia oikeuden mukaisuuteen liittyviä ongelmia nai set ja tytöt kohtaavat ja kasvattaa johtajia, jotta oman sukupolveni vahvat vaikutta jat eivät jää yksin taistelemaan maailman epäoikeudenmukaisuuksia vastaan!

Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentti, komentaja Rosalie Peddle yhdessä eri alueiden naistyön aluejohtajien kanssa. Yhteiskuva on otettu vuonna 2020, joten tämän jälkeen on on tullut uusia määräyksiä ja aluejohtajien kokoonpano on vaihtunut.

Kuvassa toisena vasemmalta Euroopan naistyön johtaja, komentaja Eva Kleman.

Komentaja Rosalie Peddle kansainvälisen naistyön uuden logon julkistamistilaisuudessa.

– On tärkeä kutsu koko maailmalle mukautua 2000-luvun aikakaudelle ja siitä eteenpäin.

Miten Pelastusarmeijan naistyö voi nyt?

– On kulunut 154 vuotta siitä, kun Jumala koko si Pelastusarmeijan, ja olemme iloisia, että naistyö on edelleen olennainen osa organisaatiotamme. Naistyö on vakiintunutta ja elävää ja sillä on vahva asema kaikkialla maailmassa!

– Uskomattoman rikas historiamme on jo Pelastusar meijan alkuajoista asti täynnä uskollisia naisia, jotka Pyhä Henki valtasi ja voimaannutti, ja tuota perintöä naiset kunnioittavat edelleen. Kun Pelastusarmeija aloittaa työn missä tahansa uudessa maassa, naistyö aloitetaan aina ensimmäisten joukossa. Ilman omistau tuneita naistyön ryhmiä ja heidän työtään Pelastus armeija saattaisi jäädä joissain maissa kovin pieneksi. Jatkuvasti vahvistuvat Pelastusarmeijan naiset ovat iso voimavara kristillisessä työssä.

Miksi naistyö on niin elinvoimaista?

– Kansainvälisellä naistyöllä on yksi Pelastusarmei jan parhaista hallinnollisista rakenteista. Sen kyky järjestäytyä, suunnitella tulevaisuutta ja arvioida vai kutuksia on erinomainen.

– Monien vuosien kokemus tästä työstä antaa meille uskottavuutta ja itsevarmuutta, joita uudemmilla työ muodoilla ei aina ole.

Naistenpiiri Varsovassa Puolassa. Kuva: luutnantti Oleg Samoilenko

Helmikuussa 2020 k ansainvälisen naistyön uuden logon julkistamistilaisuudessa järjestettiin myös valokuvausnäyttely ja -kilpailu, joka esitteli Pelastusarmeijan naistyötä ympäri maailman. Kilpailun voitti kuva äideistä ja lapsista Kagaraman kylässä Ruandassa. Kuva: Jean-Baptiste Nkuruziza

massa oleville turvallisen tilan, jossa he saavat olla rauhassa ja jossa ihmiset, jot ka eivät ole kokeneet samaa kuin he, ei vät ole tuomitsemassa heitä.

8 – Menestys ei kuitenkaan synny laa kereilla lepäämällä, vaan meidän tulee jatkuvasti kehittää itseämme vastatak semme ajan ja kulttuurimme tarpeisiin. Naistyö ei saa väsähtää ja jämähtää pai koilleen, vaan sen tulee jatkuvasti uu distua voidakseen tuottaa monipuolis ta ja kestävää merkitystä.

– Naistyön tarkoitus ei ole muuttu nut – jaamme edelleen naisille evanke liumin sanomaa – mutta meidän täytyy ajatella luovasti ja ottaa riskejä pysyäk semme mukana muuttuvassa kulttuuris sa. On jännittävää nähdä, miten tämä tapahtuu eri puolilla Pelastusarmeijaa. Naistyön laajentumisen esteenä on vain mielikuvituksemme ja halumme vaikut taa tyttöjen ja naisten elämään!

Olette vieraillut lukuisissa territorioissa. Millaiset naistyön hankkeet ovat tehneet teihin vaikutuksen?

– Iloitsen suuresti kansainvälisistä vie railuista maailman naistyön presidenttinä,

etenkin kun pääsen tapaamaan inspiroivia pelastusarmeijalaisia naisia! Olen inspiroi tunut ja vaikuttunut monista työmuodois ta... en pysty luettelemaan kaikkia!

– Australiassa kokoontuu ”juokseva seurakunta”, joka tarjoaa naisille rennot puitteet treenaamiseen. Ryhmä kokoon tuu yhdessä urheilemaan, yleensä juok semaan tai hölkkäämään, minkä jälkeen he rukoilevat ja lukevat yhdessä Raa mattua. Työmuoto alkoi siitä, kun eräs pelastusarmeijalainen pyysi ystävän sä lenkille, ja he päätyivät puhumaan Jeesuksesta. Yhden naisen tarpeeseen vastaamisesta alkanut työ on levinnyt uskomattoman laajalle, ja juokseva seurakunta kasvaa edelleen!

Miksi on tärkeää, että Pelastusarmeija tarjoaa yksinomaan naisille suunnattu ja toimintoja?

– Pelastusarmeijalla on monia tietyille ryhmille suunnattuja työmuotoja eri yh teiskunnissa ja kulttuureissa. Näin voim me tarjota erityisesti haavoittuvassa ase

– Naistyön ryhmät ja projektit tarjo avat turvallisen paikan myös niille, jot ka eivät koe olevansa haavoittuvassa asemassa. Naiset saavat olla ja tehdä il man tyypillisiä odotuksia ja ulkopuolis ta tarkkailua. Jokaisen naisen elämä on erilainen, mutta monet kokevat riittämät tömyyden tunnetta, epätoivon hetkiä ja syrjintää sekä valtavaa painetta suoriutua poikkeuksellisen hyvin myös vastoinkäy misissä. Niin kauan kuin maailmassa on naisia, jotka tuntevat näin, Pelastusar meija tulee olemaan paikalla auttamas sa heitä.

Merkityksellistä ennen, nyt ja tulevaisuudessa Naistyöllä on pitkä historia, ja se on saanut alkunsa kotiliitosta. Voitteko kertoa siitä ja sen merkityksestä naistyön kehitykselle?

– Naistyö on Florence Boothin, William ja Catherine Booth in miniän, ai kaansaannos. Hän havaitsi, että alem man yhteiskuntaluokan naiset tarvitsivat sekä käytännöllistä että hengellistä tu kea. Naisten elämä 1880-luvun Englan nissa oli vaikeaa. Työpaikkoja oli vähän, seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä, ja jopa 13-vuotiaita tyttöjä myytiin hyväk sikäytettäväksi. Florence näki, millaisia kauheuksia nämä tytöt olivat kokeneet ja tunsi, että Pelastusarmeijan olisi teh tävä jotain.

– Vuonna 1884 Florence aloitti nais ten sosiaalisen työn, jota johdettiin pie nestä talossa Lontoon Whitechapelissä.

Tyttöjen tanssiesitys Tamil Nadussa Intiassa. Kuva: Kapteeni Ruth

Keskukseen palkattiin 24 huono-osaista naista, joille tar jottiin turvaa, suojaa, opetusta ja kohtuulliset työajat. Tästä alkoi kotiliitto, jonka tavoitteet olivat kristillinen usko, ope tus, yhteys ja palvelu. Vuonna 2002 esikuntapäällikkö ni mesi työn naistyöksi – nimi kuvaa sen laajuutta ja mo nitahoisuutta ympäri maailmaa. Joissakin maissa naistyötä kutsutaan edelleen kotiliitoksi ja joissakin sitä kutsutaan per hetyöksi. Minusta on ihanaa, että naistyön alkuperäinen luo vuus ja kekseliäisyys jatkuu ja muuttaa muotoaan nykyajan naisten tarpeisiin vastaavassa naistyössä.

Mitkä ovat Pelastusarmeijan naistyön suurimmat haasteet? Miten ne vaihtelevat eri territorioissa?

– Yksi suurimmista haasteista ympäri maailmaa on mer kityksellisyys. Naistyön ryhmien ja johtajien täytyy ym märtää tämän päivän kulttuuria, jotta voimme keskittyä oikeisiin asioihin, olla tehokkaita ja päästä parhaisiin lop putuloksiin. Toinen haaste on löytää innostuneita ja sitou tuneita ihmisiä. On tärkeää saada oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin oikeaan aikaan! Emme voi olettaa muiden olevan innostuneita ja sitoutuneita, jos he eivät näe johtajissaan sa maa.

– Viimeiseksi haasteena on löytää ihmisiä, jotka palavat halusta taistella oikeudenmukaisuuden puolesta ja antaa heille valmiudet ratkoa edessään olevia ongelmia. Jossa kin päin maailmaa heidän tärkein tehtävänsä on estää lap siavioliittoja ja jossain muualla puuttua työpaikoilla tapahtu vaan seksuaaliseen häirintään. Epäoikeudenmukaisuudet vaihtelevat eri paikoissa, mutta naisia sorretaan kaikkial la. Haluan nähdä Pelastusarmeijan naiset eturintamassa tais telemassa oman yhteisönsä sosiaalisen oikeudenmukaisuu den puolesta Jeesuksen nimessä. Naistyön ryhmien täytyy haastaa itsensä mukaan taisteluun hyvän puolesta.

Miten näette naistyön pysyvän relevanttina myös tulevaisuudessa?

– Olen keskittyneenä vilpittömästi tarkkaillut tilannet ta, ja minulle on tullut hyvin selväksi, että tytöillä ja naisilla on huutava tarve Kristukselle. Naistyö ja sen missio kasvaa päivittäin Jumalan kutsuessa meitä mukaan työhönsä nyky maailmassa.

– Tiimini ymmärsi, että meidän täytyi muuttaa sitä, mi ten näymme ja toimimme voidaksemme auttaa niitä, jotka kipeästi tarvitsevat toivoa ja vapautta. 12.2.2020 julkaisim me uuden vision ja logon kansainväliselle naistyölle. Se oli kutsu koko kansainväliselle yhteisöllemme ajanmukais tua 2000-luvulle ja siitä eteenpäin.

– Uuden logon lisäksi julkaisimme naistyön uuden vi sion, joka on seuraava:

• Evankeliumi uudistaa naiset ja voimaannuttaa heidät elämään Kristus esikuvanaan.

• Naiset tukevat toinen toisiaan paikallisissa ja maailmanlaajuisissa yhteyksissä.

• Naiset saavuttavat täyden potentiaalinsa elinikäisen oppimisen ja kehityksen kautta.

• Naiset sitoutuvat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja vaikuttavat myönteisesti maailmaan.

Tulevaisuudessa kansainvälinen naistyö tulee keskittymään kahteen YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen, naisten ter veyden edistämiseen ja naisten laadukkaaseen koulutukseen.

Rohkeita naisia, rohkeaa työtä Olemme lehdessämme esitelleet Pelastusarmeijan rohkeita naisia, pioneereja, jotka ovat rohkeasti muuttaneet Pelastusarmeijaa ja maailmaa. Kuka Pelastusarmeijan histo rian naisista on teidän esikuvanne ja miksi?

Sukupolvet ylittävää riemua Memphisissä Yhdysvalloissa. Kuva: Gwen Cooper

Herkkä rukoushetki Uudessa-Seelannissa. Kuva: Ingrid Barratt

8 ”Viihdyin oikein hyvin esiintymis lavalla, paljon paremmin kuin keittiös sä!” Näin sanoi nuori Catherine Booth pidettyään ensimmäisen saarnansa. Cat herine perusti Pelastusarmeijan vuonna 1865 miehensä William Boothin kans sa. Hänet tunnetaan Pelastusarmeijan äitinä, joka ajoi sosiaalisia uudistuksia – parempia työoloja ja palkkoja naisille – ja taisteli sukupuolten tasa-arvon puo lesta, etenkin naisten oikeudesta saarna ta kirkossa.

– Catherine oli erinomainen saarnaa ja, joka veti suuria väkijoukkoja kuunte lemaan saarnoja pelastuksesta ja pyhityk sestä; hänen kirjoituksensa ja opetuksensa ovat inspiroineet kristittyjä sukupolvien ajan. Kaikessa, mitä Catherine teki, hän oli valmis kuuntelemaan Jumalan tah toa: ”En tiedä, mitä hän aikoo minulla tehdä, mutta olen antanut itseni täysin Hänen käsiinsä.”

– Omassa elämässäni noudatan mo nessa Catherinen esimerkkiä:

• Hän inspiroi monia tyttöjä ole maan rohkeita, ottamaan kantaa ja kertomaan pelottomasti omat mielipiteensä.

• Hän oli uskollinen kristitty, koulutti itseään innokkaasti ja taisteli rohkeasti naisten oikeuk sien puolesta silloinkin, kun kärsi vakavasta sairaudesta.

• Hän kertoi aviomiehelleen mie lipiteistään, ideoistaan, uskos taan ja raamatuntulkinnastaan.

• Hänellä oli täysi luottamus evankeliumin sanomaan.

Pelastusarmeija toimii ihmiskauppaa vastaan, joka koskettaa miljoonia naisia ympäri maailman. Mikä on näkemyksenne tästä työstä?

– Kansainvälisenä johtajana on hienoa nähdä, miten Pelastusarmeija on ryh

tynyt taistelemaan ihmiskauppaa vas taan. Pelastusarmeija tekee nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaista työ tä sekä paikallisesti että maailmanlaajui sesti – tämä on ollut ja on erinomainen mahdollisuus taistella maailman pa huutta vastaan. Olemme saaneet myös näkyvyyttä upeille naisille – sekä joh tajistossa että eturintamalla – jotka ovat tärkeä osa Pelastusarmeijan maailman laajuista nykyajan orjuuden ja ihmis kaupan vastaisen työn verkostoa.

– Kansainvälinen nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn toimikun ta on tehnyt erinomaista työtä. Haluam me antaa tunnustusta ja kunniaa kaikille niille, jotka ovat mukana vaikuttamassa ja tekemässä oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta ja rauhasta todellisuutta toi sille. Kukaan ei voi lopettaa nykyajan orjuutta ja ihmiskauppaa yksin, mutta jokainen voi auttaa.

Miten voimme parhaiten lisätä tietoisuutta tästä vakavasta aiheesta?

– Nykyajan orjuuden ja ihmiskau pan vastaisen työn toimikunnan mukaan nämä ovat parhaita keinoja levittää tietoi suutta:

• Olemalla yhteydessä tiedotusvälineisiin

• Tekemällä yhteistyötä toisten järjestöjen kanssa

• Olemalla mukana paikallistoiminnassa

• Kuuntelemalla todistuksia

Tänä vuonna Eurooppa on kohdannut Ukrainan sodan ja siihen liittyvän inhi millisen kriisin vaikeat haasteet. Mikä on viestinne kriisialueella ja pakolais ten parissa työskenteleville naisille?

– Ajatuksemme ja rukouksemme ovat kaikkien niiden luona, jotka auttavat Uk rainan kriisin hoidossa. Rukoilemme, että Jumala ympäröi uskolliset palvelijan sa toivolla ja rakkaudella heidän auttaes saan hädässä olevia tiedostaen, miten ar vokasta työtä he tekevät. Olen surullinen siitä, että sisaremme Ukrainassa ovat ol leet huomattavassa vaarassa joutua sek suaalisen väkivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Olen nähnyt perhekuntien ha joavan, äidit, isät, tyttäret ja pojat ovat joutuneet erilleen etsiessään turvaa.

– Kriisin ja hädän keskellä rauhoitan itseäni Jumalan lupauksilla. Omistan seuraavat 5. Mooseksen kirjan jakeen

Pakistanilainen nainen keskittyneenä kokoukseen. Kuva: Tom Godec

31:6 sanat kaikille, joita kriisi ahdistaa, pelottaa tai väsyttää: ”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikky kö noita kansoja, sillä Herra, teidän Ju malanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”

Naistyö 100 vuotta Suomessa

Pelastusarmeijan naistyö täyttää Suomessa 100 vuotta. Mitä ajattelette työstämme naisten ja perheiden parissa?

– Oli rohkaisevaa kuulla, että nuori nainen toi Pelastusarmeijan Suomeen. Hänen perintönsä on tietysti vaikuttava, mutta uskon, että Suomen ja Viron terri toriossa palvelevien vahvojen naisjohta jien vaikutus on vielä suurempi! Nämä vahvat naiset tekevät edelleen kovasti töitä sen eteen, että kaikenikäiset ihmi set erilaisista taustoista tulisivat Kristuk sen yhteyteen. Rohkaisen teitä pitämään mielessänne naiset, jotka jostain syys tä kokevat olevansa sorrettuja tai syrjäy tyneitä. Koronapandemian lähestyessä loppuaan tulemme huomaamaan, että tyttöjen ja naisten avuntarve on lisään tynyt. He ovat kärsineet valtavasti ko rona-ajasta ja tarvitsevat vierelleen Ar meijan rakastavia, uskollisia ja avuliaita ystäviä. Rohkaisen teitä olemaan valmii ta näihin kohtaamisiin ja kehittämään itseänne kaikilla mahdollisilla tavoil la. Olkaa valmiita taisteluun, jotta voit te auttaa ylös ne, jotka ovat kaatuneet! Kaiken hyvän työnne keskellä rohkai sen teitä keskittymään Jumala-suhtee seenne ja luottamaan siihen, että hän tu lee antamaan teille sen, mitä tarvitsette.

Meillä on pian valmistumassa nuoria naisupseereita. Mikä on teidän viestinne heille?

– Minun on sanottava, että olen hy vin ylpeä teistä. Jumala kutsuu teitä toi mimaan äänenään ja käsinään ja saar naamaan Jumalan rakkaudesta ja armosta haavoittuneelle, kärsivälle maailmalle! Ju mala kutsuu teitä olemaan valmiita levit tämään sovituksen ja uudistuksen evan keliumia ihmisille, jotka etsivät toivoa. Jumala kutsuu teitä olemaan hänen voi makas valonsa pimeydessä. Hänen kut sunsa on tärkeä! Hänen kutsunsa on sel keä!

– Teidän ei kuitenkaan tarvitse kulkea yksin! Hän on luvannut olla aina kans sanne. Hän varustaa teidät kaikkiin tehtä viin. Hän tulee olemaan armollinen aina kun tarvitsette apua tai kohtaatte haastei ta. Pitäkää Jumalan kädestä tiukasti kiinni. Luottakaa Jumalan voimaan! Luottakaa Ju

Komentaja Rosalie Peddle ja kenraali Brian Peddle vierailivat marraskuussa 2019 juhlistamassa Pelastusarmeijan 130-vuotista taivalta Suomessa. Kuvassa Suomen ja Viron naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud ja komentaja Peddle leikkaamassa juhlakakkua.

malan voimavaroihin! Luottakaa Jumalan keinoihin! Keskittykää Kristukseen, joka on teissä, ja pitäkää katseenne hänessä.

Millaisen onnittelutervehdyksen haluaisitte lähettää sataa vuotta juhlivalle naistyöllemme?

– Me globaalina Pelastusarmeijana kiitämme Jumalaa kaikista naistyön an siosta rakennetuista suhteista ja Kristuk sen seuraajiksi ryhtyneistä Suomessa ja Virossa nyt ja vuosien varrella. Tämän tiedämme varmasti: Jumalan työ Suo men ja Viron territorion naisten parissa

ei ole päättynyt! Kannustan teitä innos tumaan työnne tulevaisuudesta.

– Vaikka maailma muuttuu, Jumala pysyy samana. Tunnemme, palvelem me ja olemme yhteydessä Jumalaan, joka on sama eilen, tänään ja iankaik kisesti. Lämpimät onnittelut 100-vuotis juhlasta. Voitte olla varmoja Jumalan rakkaudesta ja armosta tulevina aikoina.

Toimittanut: Toni Kaarttinen

Kuvat: Kansainvälisen Pelastusarmeijan kuva-arkisto

naistyö eilen

Naisten armeija

”Parhaat sotamieheni ovat naisia”, kerrotaan Pelastusarmeijan perustajan, William Boothin sanoneen. Alusta asti yksi Pelastusarmeijan tunnusmerkeistä on ollut se, että naiset on tunnustettu miesten kanssa tasavertaisina kumppaneina Pelastusarmeijassa ja sen ulkopuolella. Pelastusarmeijassa naisille annetaan miesten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet osallistua kaikkeen toimintaan.

Kotiliiton tunnukseksi valittiin kuva, jossa talo seisoo tukevasti avoimen Raamatun päällä. Yllä suomalainen tunnus. Oikealla ensimmäinen vuonna 1934 Australian läntisessä territoriossa luotu tunnus ja alla esimerkkejä ulkomailta Intiasta, Tansaniasta, Brasiliasta ja Sveitsistä.

1900-luvun alussa Florence Booth, Wil liam Boothin miniä ja kenraali Bramwell Booth in vaimo kantoi erityistä huolta Lontoon köyhistä naisista. Vaikka Pelas tusarmeija ei halunnut sitoa naisia ko tiin, Florence ymmärsi, että koti on kui tenkin se kenttä, jossa lontoolaiset naiset pystyivät tehokkaimmin vaikuttamaan ja toimimaan perheensä ja yhteisönsä par haaksi. Monien sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevat naiset tarvitsivat tukea onnistuakseen tässä tehtävässä. Tätä tehtävää toteuttamaan Florence perusti kotiliiton, joka on nykyään yksi suurimmista naisjärjestöistä maailmas

sa. Kotiliitto on enemmän kuin jokin kerho tai klubi. Siitä kertoo jo sen eng lanninkielinen nimi ”Home League”, joka aluksi suomennettiinkin ”kotilegi oonaksi”. Nimi muistuttaa siitä, että Pe lastusarmeija kutsuu myös naisia ja äi tejä taistelemaan paremman maailman puolesta omalla kotirintamallaan.

Kotiliiton ensimmäinen kokous järjestet tiin Leytonstonen kaupunginosassa Lon toossa 28.1.1907, ja sitä johti silloinen rouva eversti Catherine Higgins, tule van kenraali Higgins in puoliso. Vii koittaisiin kotiliiton kokouksiin osallis

Kotiliiton ensimmäinen kokous vuonna 1907 Lontoossa.

tui alusta asti suuri joukko naisia, joista suurin osa tuli Pelastusarmeijan ulkopuo lelta. Kotiliittoon olivat tervetulleita kaikki yli 16-vuotiaat naiset riippumatta siitä, oli vatko he naimisissa tai naimattomia, mi hin yhteiskuntaluokkaan he kuuluivat tai mitä uskontoa tunnustivat. Kotiliittoillois sa nautittiin englantilaisittain ”nice cup of tea”, kuultiin luentoja naisia koskettavista aiheista ja tutustuttiin Raamattuun.

Kotiliiton tunnukseksi valittiin kuva, jossa talo seisoo tukevasti avoimen Raamatun päällä. Koska talot ovat erilaisia eri puo lilla maailmaa, myös logot ovat erilaisia.

Usein logoon on liitetty myös jae Psalmis ta 101, joka vapaasti suomennettuna kuu luu: ”Elän puhdasta elämää kodissani.”

Kuinka olemme tulleet toimeen ilman kotiliittoja!

Suomeen kotiliiton toi silloisen territo rion johtajan W. B. Palmer in puoliso, komentaja Mary Palmer, josta tuli myös ensimmäinen kotiliiton kansallissihteeri Suomessa. Lokakuussa 1922 pidettiin Suomen ensimmäiset kotiliiton koko ukset Helsingissä samaan aikaan neljäs sä eri osastossa. Myöhemmin kotiliiton

piirisihteerinä toiminut Ester Uurasmaa muisteli kotiliiton perustamisvaiheita So tahuudossa. Uurasmaa kertoo, että kun Palmerit olivat saapuneet Suomeen ja hän tapasi ensi kerran rouva Palmerin, otti rou va heti esittelyjen jälkeen käsilaukustaan valokuvia, jotka oli otettu eri kotiliitois ta Etelä-Amerikassa. Komentaja näytteli kuvia innokkaana ja ihastuneena ja ker toi Uurasmaalle, että aikoo ensi töikseen aloittaa kotiliiton myös Suomessa. Uuras vaara tunnustaa ajatelleensa: ”Ette tiedä rakas rouva Palmer, kuinka suuri ero on Suomen ja Etelä-Amerikan välillä. Olem me valistuneempaa kansaa, kansan syvät rivit eivät meillä ole enää massaa, olem me valveutuneita, koulupakko on meillä yleinen – emme tarvitse kotiliittoja, kuten he siellä Etelä-Amerikassa. Nainen meil lä on paljon korkeammalla tasolla kuin siellä, on erehdys alkaa meillä kotiliitto toiminta.” Uurasmaa kertoo, ettei hän ol lut suinkaan ainoa, joka ajatteli näin, mut ta jatkaa: ”Onneksi rouva komentaja piti päätöksensä ja kotiliitto aloitettiin myös Suomessa. Kun kotiliitot aloitettiin, olim me ihastuksissamme kuin unta näkevät ja mietimme, miten kummassa olemme tul leet toimeen ilman kotiliittoja!”

Helsingin Sanomissa julkaistiin 8.4.1923 seuraava faktuuralla kirjoitettu uutinen: ”Jo wuosi sitten rwa Palmer herätti aja tuksen ulkomaisista pelastusarmeija piireissä menestyksellä toimineen ko tiliiton perustamisesta suomalaistenkin kansannaisten etenkin työläispiireihin kuuluwien äitien ja nuorten naisten ke hittämiseksi kodin jokapäiwäiselämän waatimuksia tyydyttämään. Kuten tie detään, jääwät warsinkin kaupunki- ja tehdasyhdyskuntain työläisperheiden tytöt hywin usein waille sitä kaswatus ta, mikä olisi edellytyksenä tulewan kodin ja perheenäidin tehtäwäin tyy dyttäwälle täyttämiselle. Tällaisten puut teellisuuksien, edes osittaiseksi pois tamiseksi perustettiin wiime kesänä ”Kotiliitto”, johon jäseniksi otetaan nai sia ikään, yhteiskunta-asemaan, uskon nollisiin, waltiollisiin tai kielellisiin mie lipiteisiin katsomatta. Siksi perustettiin niitä neljän, nimittäin kahden suoma laisen ja kahden ruotsalaisen pelastus armeijaosaston yhteyteen täällä Hel singissä, mutta sittemmin on myöskin muutamissa maaseutukaupungeissa he rännyt innostus asiaan, ja toiminta on päässyt lupaawasti alulle.”

Porvoon kotiliiton väki vuonna 1935.

Kun Suomen kotiliitto vuonna 1932 täytti 10 vuotta, oli Suomessa 57 kotiliit toa ja niissä yhteensä yli 5 000 jäsen tä, mikä oli enemmän kuin missään toi sessa pohjoismaassa. Parhaimmillaan Suomessa toimi lähes 70 kotiliittoa. Koti liiton merkityksestä paikkakunnalla ker tonee oheinen uutinen Seinäjoki-leh dessä 11.9.1935. Kotiliitto itsessään oli jo niin tunnettu, että ei katsottu tarpeel liseksi mainita, kuka sen järjestää ja mis sä se kokoontuu. Oletus näyttää olleen, että kaupungin naiset löytävät kyllä pai kalle:

Naisten armeijaa tarvitaan yhä

Vuosikymmenien myötä kotiliitot Suo messa ovat muuttaneet luonnettaan. Monet naiset, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan nuorina, jatkavat edelleen aktiivisina kotiliiton kävijöinä, mutta pe rinteinen kotiliitto ei enää tavoita nuo rempia naisia samalla tavalla kuin en nen. Näin ollen useimmista kotiliitoista on ajan myötä muodostunut ikäihmisten kohtauspaikkoja, mutta sellaisenaan niil lä on edelleen suuri merkitys maassam me, jossa vanhusten kokema yksinäisyys on huutava ongelma. Ystävien tapaami nen kerran viikossa kahvikupin ääressä ja hengellisen sanoman parissa on mo nelle vanhukselle viikon kohokohta.

myös heidän perheitään. Muun muas sa perheleirit ja naisten rukousaamiai set ovat olleet monille merkityksellisiä kohtaamispaikkoja ja keidashetkiä arjen keskellä. 2000-luvun alussa aloitettiin myös kirjekotiliitto, koska huomattiin, että oli paljon ikääntyneitä kotiliittolai sia, jotka eivät enää jaksaneet osallistua kokouksiin, tai kotiliitto ei enää toimi nut heidän kotipaikkakunnallaan. Näil le jäsenille lähetettiin säännöllisesti eri tyinen kotiliittokirje, ja näin hekin saivat kokea olevansa edelleen osa heille vuo sien aikana merkitykselliseksi muodos tunutta kotiliittoyhteyttä.

Koti- ja perhetyö halusi nostaa esiin myös yhteiskunnallisia ongelmia. Vuon na 2003 käynnistettiin erityinen projekti ja avattiin Hedvig-huone kohtauspaikak si lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille. Pelastusarmeija alkoi tuolloin myös en tistä aktiivisemmin muistuttaa siitä, että myös Suomessa esiintyy ihmiskauppaa, ja sen uhreista suuri osa on naisia.

Nykyään Suomen Pelastusarmeijassa pu hutaan aikuis- ja perhetyöstä, jonka alle kuuluu perinteisten kotiliittojen lisäksi kaikki naisille ja miehille erikseen suun nattu toiminta sekä muun muassa Pelastus armeijan järjestämät urheiluviikonloput. Erilaiset retket ja leirit ovat alusta asti kuu luneet sekä kotiliiton että veljesliiton ohjel maan ja ovat edelleen aikuis- ja perhetyön järjestäminä suosittuja tapahtumia.

Kotiliitto on alusta asti rakentunut neljäl le pilarille, jotka ovat yhteys, opetus, pal velu ja kristillinen usko. Yhteyttä lähelle tulevat nykyaikaisesta sosiaalityöstä tu tut käsitteet ”vertaistuki” ja ”kokemusasi antuntijuus”. Yhteyden kokemisella on suuri merkitys itse kullekin, mutta eri tyisen tärkeää se on niille, jotka kamp pailevat erilaisten vaikeuksien kanssa. 1970-luvulla painetussa kotiliiton esit teessä yhteyttä kuvataan näin: ”Tapaam me toisiamme rentouttavassa ilmapiiris sä ja murramme näin yksinäisyyden.”

Pelastusarmeijan

Vuonna 2000 Pelastusarmeijan kotiliit totyö muuttui virallisesti koti- ja perhe työksi. Tuolloin otettiin käyttöön uusi tunnus, jossa avoimen Raamatun pääl lä talon sijasta seisoo perhe. Samalla myös miehille suunnattu veljesliitto liit tyi osaksi koti- ja perhetyötä. Perinteis ten kotiliittojen rinnalle syntyi uusia työ muotoja, jotka tavoittivat naisten lisäksi

Opetus on edelleen keskeinen osa Pe lastusarmeijan naisten ryhmien toimin taa. Opetettavat asiat ovat erilaisia eri yhteiskunnissa. Joissain osissa maail maa opetus tarkoittaa ehkä lukutaidon opettamista naisille, toisaalla mahdolli sesti terveysneuvontaa. Monenlaiselle opetukselle on tarvetta edelleen myös hyvinvoivassa Suomessa, vaikka meil lä teemat ovat toisenlaisia kuin vaikka pa kehittyvissä maissa.

Kuopion osaston kotiliiton juhla 1949.

Esimerkkejä aikuis- ja perhetyön tämänhetkisestä toiminnasta:

Yllä Pelastusarmeijan lomakodin johtaja Eveliina Annala vastaanottamassa Sielunlämmittäjät-projektin puitteissa neulottuja villasukkia majuri Metti Saajorannalta.

Auttava käsi -projektissa tuetaan Pelastusarmeijan Mbagala-tyttökotia Tansaniassa.

Alla vuoden 2021 territorion naistenleirin osallistujajoukko.

Yksi osa kotiliittoaatetta on se, että naiset voimaantu vat palvelemaan omaa perhettään ja yhteisöään opetta malla niitä taitoja, joita ovat itse oppineet ja toimivat näin oman lähipiirinsä parhaaksi. Kotimaan lisäk si apua voidaan lähettää myös ulkomaille. Tästä yhte nä esimerkkinä on Suomen Pelastusarmeijan Sielun lämmittäjät-projekti, jossa paitsi neulotaan villasukkia lahjaksi suomalaisille, on myös koottu muun muassa äitiyspakkauksia Viron nuorille äideille. Auttava käsi -projektissa on puolestaan kerätty rahaa Pelastusar meijan tyttökotiin Tansaniaan.

Kotiliiton perinteinen tunnus, avoin Raamattu muistut taa siitä, että Jeesus Kristus on se kestävä perusta, jolle meidän tulee elämämme rakentaa. Suomen kotiliiton uranuurtajan Mary Palmerin kerrotaan tiukasti ja tois tuvasti muistuttaneen, että Jumalan rakkauden ja Pe lastuksen sanoman vieminen Suomen koteihin on ko tiliiton ohjelmista tärkein.

Saga Lippo majuri

Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto

KansainvälisTä naistenPäivää

Pelastusarmeijan

vastaisen työryhmän koordinaattori ja

naistenpäivän webinaari ja rukouskävely

osallistuneille.

Viime keväänä kansainvälisenä naisten päivänä 8.3. Pelastusarmeijan aikuis- ja perhetyö sekä nykyaikaisen orjuuden ja ihmiskaupan vastainen työ organisoivat yhdessä webinaarin otsikolla ”Sosiaalisel la oikeudenmukaisuudella ihmiskauppaa vastaan”. Webinaari toimi avajaistapahtu mana niin Pelastusarmeijan naistyön sata vuotisjuhlavuodelle kuin ihmiskaupan vastaisen työn vahvistamiselle Suomen ja Viron territoriossa toimintavuonna 2022. Näiden teemojen yhdistäminen samaan tapahtumaan tuntui hyvin luontevalta, on han Pelastusarmeija naistyön kautta tuke nut Suomessa jo vuosisadan ajan niiden naisten ja lasten elämää, jotka ovat hei kossa tai haavoittuvassa asemassa ja sik si vaarassa joutua hyväksikäytetyksi ul kopuolisten tahojen toimesta.

Luontevasti etänä

Koska tapahtuman järjestämisen ai kaan elimme vielä osittain koronarajoi tusten alla, tuntui turvalliselta ratkaisul ta järjestää tilaisuus etäyhteyksien kautta eli webinaarina. Tällöin myös useam malla tilaisuudesta kiinnostuneella ym päri Suomea ja Viroa olisi mahdollisuus osallistua. Itselleni tämä oli ensimmäi nen webinaari, jonka suunnittelussa ja toteuttamisessa olin mukana.

Eversti Janet Munnia, Pelastusarmei jan kansainvälisen sosiaalisen oikeuden mukaisuuden komission johtajaa, ehdo tettiin tilaisuuden alustuspuheenvuoron pitäjäksi heti suunnittelun alkumetreillä. Alustusta kuunnellessa kävi heti selväk si, mikä valtava tieto- ja kokemusmää

rä maailmalla vallitsevasta sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta Janetilla on omien Pelastusarmeijan upseerin työ vuosien ja -tehtävien kautta: köyhyys, koulutuksen puute, tyttöjen heikko ase ma monissa kulttuureissa, rikkauden ka sautuminen pienelle ihmisryhmälle – lis taa voisi jatkaa loputtomiin. Esityksen aikana sain muistutuksen, miten moni puolista työtä Pelastusarmeija tekee ym päri maailmaa ennaltaehkäistäkseen las ten ja aikuisten joutumista orjuutetuksi tai ihmiskaupan uhriksi. Alustuspuheen vuoroa kuunnellessa avautui monelle kuulijalle uusi ikkuna maailman tapah tumiin, näin kommentoi eräs kuulijoista.

Paneelikeskustelussa painopiste Suomessa Paneelikeskustelun oli määrä siirtää webinaarin painopiste kansainvälisis tä tunnelmista nykyaikaisen orjuuden ja ihmiskaupan tilanteeseen Suomessa. Keskustelijoitten valitseminen pisti miet teliääksi: keillä olisi aiheesta asiantunte musta ja kokemusta, ketkä olisivat kuu lijoita, mitä mahdolliset kuulijat tiesivät aiheesta etukäteen ja mihin he halusivat vastauksia, miten onnistuisi saamaan pu hujia, jotka kykenisivät lyhyissä puheen vuoroissa tuomaan esille oleellisen ja kat somaan asiaa eri tulokulmista ja keillä olisi vahvaa viestitettävää aiheesta.

Tammikuun 2022 alussa aloin pereh tyä webinaarin järjestämiseen. Katsoin aiheesta lukemattoman määrän haas tatteluja ja dokumentteja, luin niin Pe lastusarmeijan kuin monien muiden toi

mijoiden raportteja sekä kirjoituksia ja kyselin ystäviltäni ajatuksia mahdollisis ta panelisteista. Vaikutuin Pia Rendicin (pappi, terapeutti, Vapauta uhri ry:n toi minnanjohtaja) kirjoittamasta kirjasta Ih miskaupan kasvot, joka on täynnä vahvaa tekstiä ja tietämystä mm. seksiperäisestä ihmiskaupasta. Kun vielä tuttavani ehdot ti Pian kutsumista mukaan paneelikeskus teluun, olin valmis ottamaan häneen yh teyttä.

Suomen Pelastusarmeijan sosiaalisen työn puolelta sain vinkin osallistua kou lutukseen, jossa kohtasin Tii Judénin Vail la vakituista asuntoa ry:stä. Olen omien työvuosieni aikana oppinut arvostamaan kokemusasiantuntijuutta ja usein harmi tellut, miksi en useinkaan muista kysyä heidän mielipidettään. Koulutuksessa Tiin lausumat lämpimän viisaat käytännölliset ajatukset haastavaan elämäntilanteeseen joutuneen ihmisen kohtaamisesta ja autta misesta tekivät vaikutuksen minuun. Ha lusin ehdottomasti kokemusasiantuntijan mukaan paneeliin!

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestel män ylitarkastaja Terhi Tafarin nimeen törmäsin lähes jokaisessa artikkelissa, jotka käsittelivät ihmiskaupan uhrien aut tamista Suomessa. Hänellä tuntui olevan nämä asiat ”selkärangassa”. Lisäksi Pe lastusarmeija on tehnyt jo aiemmin yh teistyötä Terhin kanssa. Kutsu paneeliin lähti siis myös hänelle.

Alusta asti toivoin saavani monikult tuurisen äänen kuuluville paneelikeskus telussa. Suomessa asuu monikulttuurisia ihmisiä, jotka ovat jääneet monien syi

Naistenpäivän webinaarin osanottajia. Ylävasemmalta vaakariveittäin:

Pelastusarmeijan Suomen nyky päivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työryhmän koordinaattori ja yhteyshenkilö, sotilas Sari Vanha-Perttula

Asiantuntija Tii Judén Vailla vakituista asuntoa ry:stä

Pappi, terapeutti, Vapauta uhri ry:n toiminnanjohtaja Pia Rendic

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjes telmän ylitarkastaja Terhi Tafari

Pelastusarmeijan henkilöstöjohtaja, majuri Kati Kivestö

Pelastusarmeijan kansainvälisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden komission johtaja, eversti Janet Munn

Suomen ja Viron territorion naistyön presidentti ja hengellisen elämän kehittämisen johtaja, eversti Anne-Dore Naud

Ylisihteeri, majuri Saga Lippo

den vuoksi yhteiskuntamme ulkopuo lelle: esimerkiksi kielitaidottomuus, ystäväverkostojen puute ja yhteiskun nan toiminnan huono tuntemus luovat riskin joutua haavoittuvaan asemaan. Farida Rakhshandeh Rahgoui , kielitie teen tohtori, persian kielen opettaja, lupautui mukaan keskusteluun, vaikka olikin hieman huolissaan suomen kie len taitonsa riittävyydestä.

Kielikysymys nousi muutenkin esil le webinaarin järjestelyissä: Janetin puhe piti tulkata suomeksi ja viroksi, hänen esit tämänsä diat piti kääntää suomeksi, pa neelikeskustelu tuli tulkata englanniksi ja osa dioista piti kääntää myös englanniksi – huh! Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorio on todella monikielinen! Ennen kuin kaikki tämä oli paketissa, taisi työtii min viestikanavilla olla ajoittain ruuhkaa.

Pala palalta kokoon

Itse kohtasin uutena ammattikuntana vies tintäsektorin ammattilaiset. Mainokset, diapohjat, lehdistötiedote ja paljon muu ta muovautui heidän käsiensä kautta. Mer

kittävässä roolissa he olivat webinaaria edeltäneen rukouskävelyn materiaalien toteuttamisessa. Ennen webinaarin alkua eri paikkakunnilla jalkauduttiin kadulle kohtaamaan ihmisiä, heille jaettiin vies tintäsektorin suunnittelemia ”Ihmiskaup paa vastaan, ihmisarvon puolesta”-esittei tä ja heijastimia muistuttamaan tärkeästä aiheesta. Jälkeenpäin sain kuulla kaduil le lähteneiltä innostuneita kommentteja niistä kohtaamisista, joita heillä oli ollut tapaamiensa ihmisten kanssa.

Kansainvälisen naistenpäivän tapah tuma alkoi rakentua pala palalta. Uudes sa moniammatillisessa työtiimissä työs kentely tuntui minusta raikkaalta, mutta samalla haastavalta. Oman mausteen sa niin webinaarin osien kokoamiseen kuin itse webinaarin pyörittämiseen an toi osittain vieraiden henkilöiden kans sa toimiminen vain etäyhteyksien kautta. H-hetkellä sain huomata, miten taitavas ti jokainen tarttui sovittuun tehtävään ja kantoi sopimamme vastuun. Kiitos kai kille niin konkreettista työtä webinaarin eteen tehneille kuin matkan varrella tu

kensa antaneille ja tietoa jakaneille sekä esirukoilijoille!

Vahva signaali

Erilaiset kriisit ovat hyväksikäyttäjille vah va signaali lähteä liikkeelle. Venäjä hyök käsi Ukrainaan 24.2.2022. Me lähdimme osuvasti liikkeelle samaan aikaan. Johda tustako? Kesäkuussa Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ylitarkastaja Terhi Tafari twiittasi, ettei Suomessa ole havait tu ihmiskauppaan viittaavia tekoja Ukrai nan pakolaisten kohdalla. Tuntuu hyvältä, kun on saanut olla pienenä tekijänä mu kana nostamassa ihmisten tietoisuutta ihmiskaupan ja nykyaikaisen orjuuden vaaroista meidän yhteiskunnassamme. Voin olettaa, että satakunta webinaaria kuuntelemassa ollutta henkilöä on nyt kanssamme taistelemassa tätä rikolli suuden muotoa vastaan!

Sari Vanha-Perttula

Pelastusarmeijan Suomen nykypäivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työryhmän koordinaattori ja yhteyshenkilö

naistyö tänään

Yhteys ja yhdessäolo kaiken ytimessä

100 vuotta täyttävä Pelastusarmeijan naistyö on ollut aina vireää, sydämellistä ja yhteisöllistä – niin tänäkin päivänä. Sotahuuto matkusti lännestä itään tutustuen aikuis- ja perhetyöhön eri paikkakunnilla.

Millaisena naistyö näyttäytyy Salossa, Helsingissä, Sipoossa, Porvoossa ja Kuopiossa?

Pelastusarmeijan naistyö on osa aikuisja perhesektorin työtämme, johon si sältyy kotiliitto, erilaiset naistenryhmät, perhe & äiti ja lapsi -ryhmät, vauvalau lu, seniorityö, miestyö, urheilutyö, maa ilman rukouspäivät sekä projektit Autta va käsi ja Sielunlämmittäjät. Naistyön tavoitteena on tarjota kokouksia ja mui ta toimintoja perustuen neljään periaat teeseen: kristillinen usko – opetus – yh teys – palvelu. Naiset ovat myös vahvasti mukana Pelastusarmeijan nykypäivän orjuuden ja ihmiskaupan vastaisessa työssä.

Naistyön sisintä olemusta ovat juuri nämä ensiksi mainitut paikallisissa osas toissa toteutettavat kotiliitot ja naisten ryhmät. Olen saanut ilokseni tehtävän tutustua viiteen tapaamiseen. On aika ot taa suunta kohti länttä ja Varsinais-Suo messa sijaitsevaa Saloa.

Käsin kaunista Salosta

Salon osaston pöydillä olevat tavarat viittaavat siihen, että kohta täällä alkaa tekemisen meininki. Kuumaliimapyssyt ovat valmiina, kreppipaperit ja muut as karteluvälineet kasattu pöydille – ja toi mittajaa huvittavat Sotahuudon vanhat numerot liimausalustoina. Yli jääneille lehdille on löytynyt oikeaa hyötykäyttöä.

Ensimmäisenä paikalla on Salon osas ton siviilijäsen Marjo Wahlroos, joka la

jittelee majuri Ave Kalme n kanssa vii meisiä tarvikkeita valmiiksi.

– Kahdeksan vuotta sitten ystäväni houkutteli mukaan. Nyt olen ollut tii viisti, osastolla tapahtuneen remontin aikana harva se päivä, Marjo naurahtaa. – Olemme kuin yhtenäinen perhe, tän ne on aina ilo tulla.

Keittiöstä kuuluu kolinaa. Siellä on kahvihetkeä valmistelemassa Seija Laakso, jolla on mittava ura Pelastusarmei jassa. Hän on ollut pelastussotilas jo yli 40 vuotta.

– Tänne löytäminen oli korkeimman johdatusta, ja sen voimalla olen nämä vuosikymmenet ollut mukana, vaikka elämässä on tapahtunut kaikenlaista. Sydämeni sykkii Jumalalle ja hänen sa nalleen.

Normaalisti joka toinen tiistai pide tään naisten kahvi- ja keskustelupiiri, mutta aina välillä naiset kokoontuvat te kemään käsitöitä. Tällä kerralla on juu ri näin: työn alla ovat hienot, suurikokoi set ruususomisteet kevätjuhlaa varten. Aikaisemmin on myös Aven johdolla as karreltu pintakoristeltuja onnittelukortte ja, joilla on kerätty osastolle varoja.

Kaikki osallistujat ovat saapuneet pai kalle. Kädet huiskivat, puhe sorisee, ja samalla styroksipallot ja kreppipaperi mil tei taianomaisesti saavat ruusun muodon. 83-vuotias Kerttu Timonen tosin huo

kaa, että tässä osaaminen laitetaan koe tukselle. Kerttu rukoilee mielellään eri ihmisten puolesta. – Olen ekumeeni nen ihminen. Rajoja ei tunneta, Kerttu huikkaa hymyillen. Vieressä istuu Sinik ka Costiander. Hän on muuttanut Turus ta Saloon. – Rukoilin, että löytäisin sopi van hengellisen yhteisön. Herra johdatti tänne.

Leidien ahertaessa siirryn Aven kans sa syrjemmälle juttelemaan. Ave kertoo, että kahvi- ja keskustelupiirissä viimei simpien kokoontumisten aiheena ovat olleet Raamatun naiset.

– Tytöt sanovat, että joka kerta maju rilla on uusi nainen mukana, Ave nau rahtaa. – Osallistujilla on myös omat hartauskirjat mukana, ja jaamme niistä kullekin merkityksellisiä kohtia. Siitä on syntynyt hyviä keskusteluja.

Tämän tapaamisen jälkeen Salon osas tossa ovat johtajat vaihtuneet, ja siitä ovat nyt vastuussa kadetit Enni ja Robert Becker . Ave kertoo ohjeistaneensa jo Enniä. – Uudistuksia saa ja pitääkin teh dä, mutta naistenpiiriä ei saa lopettaa, Aven naurahtaa. – Tämä on monelle kuin toinen koti.

Osallistujamäärä on normaalisti 10–15 henkilöä. Tällä kertaa paikalla ovat ryhmän seniorit, mutta mukana on vä lillä nuorempiakin. Se miellyttää Avea, ja hän muistuttaa, että perheet ja lapset

Alla: 90-vuotiaalle Ulla Barkille nämä kokoontumiset ovat viikon kohokohtia. Ylijääneet Sotahuudot ovat löytäneet uuden elämän liimausalustana.

kannattaa huomioida osastojen toimin nassa. – Olen nähnyt usein, että nuoret ovat tulleet ensin ja tuoneet sitten van hemmat mukanaan.

Kukat ovat tällä välillä edenneet, ja niitä on jo useampi valmiina. On aika pitää kahvitauko. Pasteijoiden ja kuiva kakun äärellä vaihdan vielä muutaman sanan yhdeksänkymppisen Ulla Barkin kanssa. Hänen kuntonsa ei mahdollista askartelua, mutta hän haluaa ehdotto masti olla mukana.

– Olen Karjalasta, mutta sota-ajan tuoksinassa ajauduimme Siperiaan.

Muutin myöhemmin Suomeen ja sain Pelastusarmeijalta apua. Minulle nou si tästä rakkaudellisesta välittämisestä ihan kyyneleet silmiin. Olen 30 vuotta käynyt täällä, ja nämä ovat minulle vii kon kohokohtia. Ylistän ja kiitän Juma laa siitä, että minulla on täällä ystäviä.

Temppelissä elämän ilot ja surut Seuraavaksi olen lähdössä kaksille tref feille. Kyseessä ovat Helsingin ruotsin kielisen Temppelin osaston torstaitreffit (Torsdagsträffen) ja Sipoon tiistaitreffit (Tisdagsträffen). Torstaitreffit pidetään Pelastusarmeijan Temppelin ja pääma jan yhteisissä kahvitiloissa. Tällä kertaa treffeille on saapunut reilut kymmenen osaston aktiivista eläkeläisjäsentä.

Torstaitreffien ohjelma on hioutunut omanlaisekseen. Tilaisuus alkaa harta ustuokiolla, sitten kokoonnutaan kah veille, minkä jälkeen on useimmiten

vuorossa ohjelmanumero. Ohjelmasta vastaa usein joku osaston jäsenistä, vä lillä käy ulkopuolisia vieraita. Minulla on kunnia olla korona-ajan ensimmäi nen ”ulkopuolinen” esiintyjä.

Majuri Camilla Rahkonen johdattaa laulun kautta hartauden äärelle. Camilla puhuu kauniisti, ja kävijät ovat hiljenty neet kuuntelemaan. Rukouksissa muis tamme niitä, jotka ovat joutuneet koke maan kovia niin pitkän pandemia-ajan kuin keväällä alkaneen Ukrainan kriisin myötä. Rukoushetken jälkeen kahvitel laan. Ohjelmanumerossani kerron ko koontuneille Sotahuudosta ja jaan otta miani kuvia koti-Suomesta. Tilaisuuden loppuessa väki yrittää kadota nopeasti paikalta, mutta poimin muutaman kom mentin siitä, mitä torstaitreffit heille mer kitsevät.

Majuri Kirsti Reponen kiittelee mie lenkiintoista ohjelmaa. Hän muistuttaa myös, että tämä on hyvä lääke yksinäi syyteen, josta moni kärsii. Saman allekir joittavat pelastussotilas Margareta Silan der ja siviilijäsen Ingmar Törnebladh . Ingmar kertoo näiden hetkien täyttävän hänet lämmöllä.

Margareta toteaa yhteenkuuluvuuden välittyvän täällä. – Tuemme toisiamme ja voimme jakaa elämämme ilot ja surut.

Yllä: majuri Ave Kalme esittelee valmista ruususomistetta ja osaston naiset työn touhussa. Iloinen puheensorina ja paperin rapina luovat kokoontumisen äänimaailman.

Oik. yllä: Majuri Camilla Rahkonen hartauden äärellä. Hän puhuu kauniisti, ja kävijät ovat hiljentyneet kuuntelemaan. Oik. alla: Pelastussotilaat Kaj Silander ja Kirsti Reponen ottamassa osaa yhteislauluun.

Kahvisali on hiljentynyt, ja järjestysvas tuussa olevat majuri Camilla Rahkonen ja pelastussotilas Christina Långström jäävät vielä hetkeksi juttelemaan.

Korona-aikaan tapaamiset eivät ol leet säännöllisiä rajoitusten takia. Camil la ja Christina toivovat, että nämä epä varmuuden ajat ovat takanapäin. – On ollut huojentavaa, että olemme saaneet jälleen kokoontua normaalisti.

Torstaitreffeille molemmat sukupuo let ovat tervetulleita, tosin osallistujis ta enemmistö on naisia. Christina, joka soittaa Temppelin soittokunnassa, ker too siellä tilanteen olevan päinvastainen. – Miehet ovat instrumenttien ääressä.

Temppelissä kokoontuu kahden vii kon välein myös Stick-café, jossa neulo taan yhdessä. Stick-Caféssa on valmistettu lämpimiä Sielunlämmittäjien projekteihin ja Temppelin joulumyyjäisiin sekä suk kia tarvitseville. Villasukista puheen ol len tänä vuonna Pelastusarmeijan naistyö on järjestänyt villasukkien suunnittelukil pailun 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Jou lulehdessä esittelemme parhaat sukat ja

kerromme Sielunlämmittäjät-projektista hiukan lisää.

Tiedustelen lopuksi, miten naistyön saisi pidettyä vireänä ja kiinnostavana. – On kuulosteltava yhteiskunnan tarpei ta, mille olisi tarvetta. Lainaten ystävää ni, miten tärkeää onkaan tavata kolmi ulotteisia ystäviä näin koronan jälkeen, Christina päättää hymyillen.

Sipoon sydämelliset siskot Seuraavana tiistaina tapaan Itä-Helsingis sä jälleen Christinan sekä majuri Sinikka Rökmanin, joka on vastuussa Sipoon Tis dagsträffenistä. Matkalla Sipooseen jutu tan samalla Sinikkaa. Hän kertoo Sipoossa olleen Pelastusarmeijan työtä jo pitkään.

– Vuosikymmeniä sitten Sipoossa oli oma osastokin. Se osasto oli tunnet tu ”kyläsodistaan”, evankelioimisretkis tä alueen kyliin. Nykyinen tiistaitreffi on saanut alkunsa kotiliitosta, jonka nimi on muuttunut ajan myötä. Osastotoiminnan päätyttyä olemme kokoontuneet Sipoon Nikkilän taajamassa sijaitsevassa senio rien asuinkompleksissa ”Kullenissa”.

Tiistaitreffit järjestetään parittomina viikkoina. Viime aikoina osallistujia on ollut kymmenkunta. Koronavuodet ovat karsineet kävijämäärää. – Osallistujam me ovat eläkeläisiä, joten tämä aika ei ole ollut helppo. He arvostavat sitä, että toimintaa pidetään yllä. Monet heistä ovat käyneet täällä vuosia.

Perillä iloiset naiset valmistelevat ti laisuutta jo keittiössä ja juttelevat sa lin puolella. Lähestyn 85-vuotiasta Rea Holmberg ia, joka on keittämässä kah via. – Täällä saa laulaa ja jakaa kerto muksia elämästä – se on meille van hemmille hyvin tärkeää. Kiitos kaikille naisille, jotka jaksavat pyörittää tällai sia tapaamisia. Tämä on läheisyyden työtä.

Keittiössä on myös Marianne Holm, joka kertoo arvostavansa näiden tilai suuksien sosiaalisuutta. Hän on tänä vuonna liittynyt mukaan kuultuaan asias ta ystävältään Johanna Lindströmiltä. Jo hanna onkin tänään paikalla. – Ystävyys ja yhdessäolo on tärkeää, ja jos joku ei pääse mukaan, niin soitan hänelle.

Vas: Temppelin osaston torstaitreffien (Torsdagsträffen) vetovastuulliset, majuri Camilla Rahkonen ja pelastussotilas Christina Långström.

Tapaamisen kruunaa herkullinen mansikkakakku.

Ystävykset Marianne Holm ja Johanna Lindström arvostavat näiden tilaisuuksien sosiaalisuutta.

Kaija Ekström puolestaan toivoo, että useampi pääsisi osalliseksi tästä yhtei söllisyydestä. – Olen ollut täällä kauan ja muistan vuodet, kun oli pitkät pöy dät täynnä. Ikä vain tulee meillä kaikilla vastaan. Täällä saamme kuulla Jumalan sanaa, ja ei vain Raamatusta luettuna, vaan koskettavina tarinoina.

Niin on myös tänään. Sinikka Rökman aloittaa tilaisuuden hartaudella, jossa hän puhuu kauniisti siitä, miten auttaminen lähtee sydämestä ja miten konkreettinen auttaminen heijastaa kristillistä arvomaa ilmaa. Laulun ja rukouksen jälkeen minua pyydetään toistamaan torstainen esitys. Tilaisuuden kruunaavat kahvit, Marian nen leipoma maistuva mansikkakakku ja kukitus. Naiset olivat luulleet tilaisuuden olevan kevätkauden viimeinen, ja siksi he ovat muistaneet Sinikkaa ja Christinaa kukkasin. Sinikka korjaa, että yksi tapaa minen on vielä ennen kesää. – Ei hait taa, kukkia on aina ihana saada, Sinik ka naurahtaa.

Porvoossa saa olla oma itsensä

Pari päivää myöhemmin löydän itseni jälleen Itä-Uudeltamaalta, tällä kertaa aamutuimaan. Porvoon osaston vaa leanpunaisessa rakennuksessa on al kamassa naisten rukousaamiainen.

Siviilijäsen Merja Hongisto on ollut pitkään mukana, mutta nyt hän on en simmäistä kertaa järjestämässä aamiais tilaisuutta. Hän myöntää positiivisen

jännityksen. – Koin, että on aika ottaa vastuuta. Tällaiset kokoontumiset ovat naisille tärkeitä.

Aamun musiikkipuolessa on autta massa Sirkka Lankinen kitaran kanssa. Hän nauttii yhteiskristillisistä toimin noista ja on välillä Armeijan tilaisuuksis sa mukana. – Uskovien yhteys virkistää.

Kitaransoitosta hän kiinnostui 70-lu vulla saadessaan vanhan kitaran. – Olen innostunut, että saan edistää laulaen evankeliumia.

Kaisa Venninen toimii emäntänä tilai suuksissa, joissa on ruokatarjoiluja. Hän on alan ammattilainen ja tyytyväinen, että on voinut tehdä hyvää tällä tavalla jo kymmenisen vuotta. – Olen muutta nut Porvooseen, joka oli minulle vieras kaupunki. Täältä löysin ihanaa yhteyttä.

Osastolle saapuu tusinan verran van hempia rouvia ja yksi nuorempi. Ter vehdin paria heistä, Ritva Erikssonia ja Ljudmilaa. He kertovat pitävänsä näis tä tilaisuuksista kovasti. Raamatunluvun jälkeen on maistuvan puuro- ja voilei päaamiaisen vuoro. Istuudun nuoreh koa naista vastapäätä. Hän esittäytyy 39-vuotiaaksi Eeviksi. Hän oli vieraillut aikaisemmin viikolla ensimmäistä ker taa Soppamajakassa, ja se oli tehnyt hä neen myönteisen vaikutuksen.

– Tänne oli helppo tulla – ja tuntuu, että täällä saa olla oma itsensä.

Aamiaisen jälkeen ohjelma jatkuu hartaustekstien luvulla ja yhteisellä ru koushetkellä. Merja pyytää huomaa

maan servieteissä näkyvät linnut. Hän lukee ryhmälle Matt. 6:26–27: ”Katso kaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, ei vät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruok kii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi mu rehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyy näränkään vertaa?” Hän muistuttaa, että kaikkia huolia ei tarvitse yksin kantaa –ne voi aina tuoda Herran eteen.

Majuri Sinikka Rökman johtamassa Sipoon tiistaitreffejä (Tisdagsträffen). Pelastussotilas Christina Långström säestää lauluhetkiä kitaralla.

Porvoon rukousaamiaisen osallistujat yhteislaulun äärellä, kitarassa Sirkka Lankinen.

Eevi on käymässä rukousaamiaisella ensi kertaa. – Tänne oli helppo tulla – ja tuntuu, että täällä saa olla oma itsensä.

Rukousaamiaisen tarjoiluja. Kaisa Venninen toimi aamun emäntänä.

Tilaisuuden lopuksi Sirkka esittää pot purin rytmikkäitä 70-luvun hengellisiä lauluja. Miten iloinen ja virkistävä lope tus! Naiset ja minä lähdemme osastolta hymyssä suin.

Luojan luomana Kuopiossa Matkamme päättyy hiukan kauemmaksi koilliseen, kauniin Kallaveden rannalla sijaitsevaan iloisten ihmisten Kuopioon. Osastonjohtaja, majuri Metti Saajoran nalla on hetki aikaa jutella ennen osal listujien saapumista käsityökahvilaan.

– Tämä toiminta sai alkunsa kaksi vuot ta sitten. Osasto oli puoli vuotta kiinni, mutta osa heistä tapasi keskenään tällä välin. Saapuessani maaliskuussa he pa lasivat ilolla, Metti kertoo kiitollisena. –Nuorin osallistuja on ollut kaksikuukau tinen ja vanhin yhdeksänkymmenen.

Vaikka kyse on käsitöistä, siihen saa osallistua myös muutoin. – Olemme kaikki Luojan luomia, se riittää... Ei ole pakko luoda mitään käsin, Metti nau rahtaa. Tällä hetkellä ryhmä valmistaa tuotteita – sukkia, kaulureita ja kasseja – syksyn myyjäisiin.

Normaalisti käsityökahvilaan saapuu noin 8–10 henkeä. Käsityökahvila on osa naistyötä, mutta myös miehet ovat tervetulleita. Tänään paikalla on lisäkse ni yksi toinen mies. Häntä hiukan ujos tuttaa, joten annetaan puheenvuoro nai sille.

Kahvila alkaa hartaudella. Metti pu huu, että olemme Jumalan valittuja. Hyvä uutinen on, että Jumalan valinta perustuu siihen, mitä hän haluaa antaa meille – ei siihen, mitä me haluamme antaa hänelle.

Hartauden jälkeen on kahvihetki, sit ten alkavat neulepuikot viuhua. Puikko jen kilinää säestää iloinen puheensorina. Tuija Ruotsalaisella on työn alla kaulu ri.

– Olen oppinut paljon käsitöistä, se on ihanaa seuran lisäksi. Tämä on täl laista helposti lähestyttävää evankelioi mista.

Samaa mieltä on Paula Munter, joka esittelee upeaa kassia ja pitkiä villasuk kia, jotka hän on aiemmin valmistanut.

– Olen niin onnellinen, että voimme kokoontua taas. On niin siunaavaa, mi ten ryhmämme on uskossaan eläväisiä. Se on suuri lahja Jumalalta.

– Rukoillaan ja rupatellaan – joskus vähän lauletaankin, Eila Mikkonen vie restä täydentää.

Eläkeupseeri Maija Ylkänen ei ole käsityöihminen, mutta nauttii hengelli sestä yhteydestä. Hän iloitsee siitä, että Kuopion osasto on jälleen auki.

– Se on ollut todellinen kiitosaihe! Oman paikan löytäminen on tärkeää, ja tässä on se mahdollisuus monelle.

Eija Voutilainen on laskenut käsityöt hetkeksi alas tarkistaakseen kahviterma rin tilanteen.

– Tässä yhdistyy ihanasti käsityöt ja hengellisyys. Jaamme rukousaiheita, sil lä tämä on turvallinen yhteisö. Olemme löytäneet toisistamme uusia ystäviä. Ha luan kiittää myös Metistä – ihanaa, kun hän on myös käsityöihminen ja antaa meille uutta innostusta.

Annikki Soininen ei neulo, mutta ra kastaa ompelua. Hänellä on työn alla esiliina. Aili Mensio on auttamassa An nikkia, hän pistelee nuppineuloja kan kaaseen.

– Ihanaa, kun täällä on vapaus tehdä omien, Jumalan suomien kykyjen mu kaan, Annikki huikkaa työn lomasta.

Annetaan viimeinen sana ryhmän ikä kuningattarelle, 90-vuotiaalle Ailille,

jonka ensikosketus Pelastusarmeijaan tapahtui evakkoaikana vuonna 1939.

– Muistan, miten saavuimme junal la karjavaunussa ja Pelastusarmeijan upseerit ja sotilaat olivat meitä vastassa. He tarjosivat puuroa ja isolla kuparipan nulla kahvia, oi että! Aili sanoo hymyil len, mutta silmät liikutuksesta kostuen.

Aili jakaa vielä eläväisiä muistoja evakkovuosilta ja sodan jälkeiseltä ajal ta. Ailin kertoillessa muut naiset ovat kokoontuneet rukouspiiriin. Hetki päät tyy rukouspyyntöihin ja voimallisiin kii toksiin Herralle. Yhdessä on hyvä olla!

Katse kohti tulevaa

Mitä tästä kierroksesta jäi käteen mu kavien tapaamisten lisäksi? Pelastusar meijan naistyö näyttäytyi sydämellisenä, yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä ko rostavana toimintana. Sanat ystävät ja yh dessäolo toistuivat keskusteluissa. Tapaa mani henkilöt olivat suurimmalta osin

Yllä osastonjohtaja, majuri Metti Saajoranta esittelemässä työn alla olevaa villatakkia. Alla esimerkkejä käsityökahvilan aikaansaannoksista.

eläkeikäisiä johtuen tapahtumien kellonajasta. He toki jakoivat yhteisen huolen nuorempien saamisesta mukaan toimin taan jatkuvuuden, uusien ideoiden ja in tomielen takaamiseksi. Tämä kierros on kuitenkin vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä tapahtuu kautta Suomen; hyviä esi merkkejä nuorille ja nuorille aikuisille suunnatuista ohjelmista ovat muun mu assa Tampereen osaston äitien vertaistu kiryhmä ja Vaasan osaston nuortenillat.

Tapaamisista välittyi luottamus Juma laan – hän on varjellut Pelastusarmeijan naistyötä 100 vuotta, ja suuressa armos saan pitää huolen uskollisistaan myös tulevaisuudessa.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Kuopion osaston käsityökahvilassa tehdään käsitöitä, rukoillaan ja rupatellaan. Alla: 90-vuotias Aili Mensio auttaa Annikki Soinista pistelemällä nuppineuloja.

Raamatun naiset

Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.

Martta

’Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslasten sa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Her ran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ” Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänel le, että hän auttaisi minua.”’ Luuk. 10:38–40

Luimme juuri kahdesta sisaruksesta, Ma riasta ja Martasta, jotka asuivat Betanian kaupungissa. He molemmat olivat Jeesuk sen ystäviä, ja kun Jeesus opetuslapsineen saapui heidän kotiinsa, Martta toivotti hei dät lämpimästi tervetulleiksi ja ryhtyi työ hön. Martan harmiksi hänen sisarellaan Marialla oli täysin toisenlaiset aikeet! Ma ria jätti Martan kotitöihinsä ja keskittyi kuuntelemaan Jeesuksen opetuksia.

Suhteessamme Jeesukseen toiset ovat enemmän Marian ja toiset Martan kal taisia. Meissä kaikissa on todennäköi sesti molempien ominaisuuksia. Monet pelastusarmeijalaiset samaistuvat Mart taan tässä kertomuksessa. Meille ei vain ole luontevaa olla passiivisia kristittyjä –meillä on velvollisuuksia, vastuuta, mis sio! Joskus olemme taipuvaisia määrit

telemään itsemme palvelutekojemme kautta, mikä saattaa kääntää huomiom me pois kaikkein tärkeimmästä.

Käytännössä ilman riittävää lepoa me uuvumme. Jos vain teemme palvelu

työtämme ilman taukoja ja virkistys tä, meistä tulee välipitämättömiä ja epä motivoituneita kristittyjä. Niin kuin kävi Martalle, inhimillinen puolemme antaa lopulta periksi ja alamme purkaa tur hautumistamme toisiin ihmisiin.

”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hä täilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Luuk. 10:41–42

Vaikka Maria ärsytti ahkeraa sisartaan, hän näytti mallia oikeanlaisesta suhtees ta Jeesukseen. Hän otti tämän vastaan syvän hengellisesti, uhmasi aikansa yh teiskunnallisia odotuksia ja vietti kallis arvoisen hetken kuunnellen Jeesuksen opetuksia. Vastavuoroisesti Jeesus si vuutti perinteiset sukupuoliroolit, iloitsi Marian halusta oppia ja rohkaisi tämän siskoa tulemaan mukaan.

Luukkaan evankeliumin luvussa 10 Jee sus ei sano, etteikö Martan palvelu olisi tärkeää: töitä riittää, ja tiedämme, että te kijöitä on vähän! Toisten palveleminen

on tervettä ja tärkeä osa Jeesuksen seu raajana olemista, mutta palvelu itsessään ei ole kaikkein tärkeintä. Jeesus ei nuh dellut Marttaa ja tämän palvelevaa luon netta, vaan lempeästi oikaisi hänen ”huo lehtimistaan ja hätäilyään” muistuttamalla toisesta, paremmasta vaihtoehdosta, joka oli levätä Jeesuksen jalkojen juurella.

Kertomus Marian ja Martan kohtaami sesta Jeesuksen kanssa sisältää meille kristityille tärkeän opetuksen prioritee teista ja asenteista. Meille muistutetaan, että on mahdollista elää Jumalaa kunni oittavaa elämää, jossa lepoa ja palvelua arvostetaan yhtä paljon. Vastustakaam me siis sekä Pelastusarmeijana että yk silöinä kiusausta keskittyä vain siihen, mitä pitää tehdä, jotta emme unohtaisi, missä meidän pitää olla: Jeesuksen jal kojen juurella.

Pohdi mielessäsi:

• Onko oma tärkeysjärjestykseni kohdallaan?

• Kuinka usein jätän työni ja huole ni ja päätän viettää aikaa Jeesuksen kanssa?

• Mikä on kutsumukseni? Olenko omistautunut Kristukselle ja hänen sanalleen, vai kiinnostaako hyvän tekeminen minua enemmän?

Rosalie Peddle komentaja Pelastusarmeijan kansainvälisen naistyön presidentti

Maalaus: Johannes Vermeer: Kristus Martan ja Marian luona (1654–1656)

Rosalie Peddle komentaja

Komentaja Rosalie Peddle vihittiin Pelastusarmeijan upseeriksi Kanadan ja Bermudan territoriossa vuonna 1976, hänen kadettirenkaansa oli Voitokkaat. Komentaja Peddle meni naimisiin vuonna 1978, minkä jälkeen hän palveli yhdessä aviomiehensä, ken raali Brian Peddlen kanssa Kanadassa osastoissa, piiripäämajassa ja upseerikoulussa.

Vuonna 2007 komentaja Peddle sai ensimmäisen kansainvälisen määräyksensä Aucklandiin Uuden-Seelannin, Fidžin, Tongan ja Samoan territorioon piirin henkilöstösihteeriksi.

Kansainvälinen palvelus jatkui vuonna 2009 muutolla Lontooseen, missä hän palveli everstin arvolla Ison-Britannian ja Irlannin territorion naistyön sihteerinä.

Vuonna 2011 komentaja Rosalie palasi kotiterritorioonsa ja määrättiin komentajan arvolla sekä territorion naistyön presidentiksi että territorion hengellisen elämän kehittämisen sihteeriksi.

1. syyskuuta 2014 komentaja Rosalie määrättiin Amerikan ja Karibian vyöhykkeen naistyön sihteeriksi kansainväliseen päämajaan, ja marraskuussa 2015 hänestä tuli Maailman naistyön sihteeri.

Komentaja Rosalie johtaa maailmanlaajuista Pelastusarmeijaa aviomiehensä, kenraali Peddlen rinnalla. Hänen nykyinen, 3. elokuuta 2018 alkanut määräyksensä on Maailman naistyön presidentti.

Komentaja Rosalieta innoittaa luja usko Jumalaan, intohimoinen suhtautuminen Pelastusarmeijan missioon ja myötätunto ihmisiä kohtaan. Valtava into kehittää naispuolisten upseerien johtajuustaitoja on keskeinen osa hänen palvelutyötään. Komentaja Rosalie pitää kävelystä, pyöräilystä ja lukemisesta. Hänen suosikkikutsumanimensä on nykyään ”Nanny”, sillä viisi lastenlasta tuovat hänelle suurta iloa ja onnea!

Maailman naistyön presidentti

naistyö

Hetkiä hengähtämiseen ja hengellisyyteen

Olemme

menneisyyttä ja nykyisyyttä, ja nyt on aika

Pöydän äärelle ovat saapuneet keskustele maan

Katsotaan, mihin tämä keskustelu johtaa!

Kadetit Enni Becker ja Taina Kaikkonen ovat upseerikoulun lähiopetuspäivillä pää majassa. He ovat nyt toisen vuoden ka detteja, joten opintoja on takana reilu vuosi. Enni toimii Salon osaston joh tajana yhdessä miehensä, kadetti Robert Beckerin kanssa, ja Taina puoles taan toimi haastatteluhetkellä Kouvolan osaston avustajana. Syyskuun alusta Tai na on toiminut Lahden osaston avustaja na. Heille molemmille Pelastusarmeija ja sen naistyö on tuttu jo vuosien takaa.

Millaisena näette Pelastusarmeijan naistyön tällä hetkellä?

Enni: – Omassa osastossamme nais työ on parhaillaan melko aktiivista, meil lä toimii naisten piiri joka toinen tiistai. Meillä on todella mukava porukka, ja se on tuo kivaa yhteisöllisyyttä. On hienoa jutella naisten kesken asioista ja opis kella yhdessä Raamattua. Tutkia sitä yh dessä naisen näkökulmasta ja jakaa sii hen liittyviä ajatuksia ja tuntemuksia. Naistyö on tärkeä osa Pelastusarmeijan toimintaa.

Taina: – Kuten Enni sanoi, se on olen nainen osa toimintaa. On tärkeää, että naisetkin saavat omaa aikaa.

Enni: – Toki on myös tärkeää keskus tella yhdessä miesten kanssa, mutta tie tyt asiat ovat niin uniikkeja, että naisten keskinäiset, yhteiset hetket ovat tärkeitä.

Taina: – Tästä hyvänä esimerkkinä val takunnalliset naisten viikonloput. Ne ovat olleet oikein miellyttäviä hetkiä, kun on saanut viettää yhdessä aikaa muiden kanssa rauhassa. Naiset tarvitsevat rau haa ja omaa aikaa, sillä edelleen useim miten me naiset pyöritämme perheen arkea. Miehet usein menevät ura edellä.

Enni: – Onhan tämä kovin vanhanai kaista ajatella näin – mutta kyllä se edel leen suuremmalti näin on.

Miten näette, että naistyötä voi kehittää tulevaisuutta ajatellen?

Taina: – Varttuneemmat sukupolvet alkavat olla iässä, etteivät välttämättä jaksa olla enää aktiivisesti mukana. Sit ten on monia arjen kuormittamia, ruuh kavuosia eläviä naisia, jotka harvemmin pääsevät irrottautumaan mukaan. Hei dät kannattaa pitää mielessä uusia toi mintoja kehittäessä.

Enni: – Työ ja kotielämä vievät hel posti suuren ajan elämästä, hetkiä hen gähtämiseen tarvitaan.

Taina: – Meillä on Armeijassa perhe toimintoja lapsille ja heidän äideilleen, mikä on hienoa. Mutta kyllä tällaiset hetket hengähdystä tarvitseville olisi vat tärkeitä. Sen ympärille voisi kehi tellä kaikenlaisia toimintoja, kuten pie niä kauneudenhoidon ja rentoutumisen mahdollisuuksia.

Enni: – Hyvä ajatus!

Taina: – Olin aiemmin mukana toi minnassa, jossa tällaisia iltoja järjestettiin. Niiden vastaanotto oli hyvin positiivinen. Monesti saimme kauneudenhoidon am mattilaisilta näitä palveluksia lahjoitukse na.

Olette molemmat kouluttautumassa upseereiksi ja tulette johtamaan osastoja. Millainen painotus naistyöllä tulee olemaan osastoissanne?

Taina: – Toki kummallekin sukupuo lelle pitää olla tasapainoisesti toimintoja. Tulen itsenäisesti johtamaan osastoa, jo ten on tärkeää löytää luotettava vapaaeh toinen, joka ottaisi vastuun miesten toi mintojen pyörittämisestä. On vain fakta, että naistoimintaan tarvitaan nainen, ja miestoimintaan mies vetovastuuseen. Ketään ei saa unohtaa, ja edelleen ha luan painottaa yhteistä aikaa keskuste lemiselle ja olemiselle, hetkeä hengäh dykselle.

Enni: – Olemme jatkaneet naisten pii riä, joka Salossa toimii. Se on ollut aktiivi nen, pitkään toimiva ryhmä – jo aikojen takaa kotiliitosta asti. Ryhmässä olemme muun muassa askarrelleet, lukeneet yh dessä hartauskirjoja ja keskustelleet niistä. Jokainen on tuonut oman hartauskirjansa, lukenut sieltä pätkän, ja sitten olemme kes kustelleet sen nostattamista ajatuksista.

Taina: – Aiemmin ollessani Lahden osaston sotilas paikallinen naisten piiri tuli tutuksi. Se tapahtui päiväsaikaan, niin siellä oli enimmäl ti iäkkäämpiä ihmisiä mukana. Nykyisin se on illalla, mikä on hienoa, joten useammalla on mahdollisuus ottaa osaa. Tarvitsemme kaiken ikäisiä ihmisiä mukaan Armeijaan.

Enni: – Näin on, meidän on hyvä tavoitel la myös nuoria. Vanhempia toki unohtamatta.

Tasa-arvoisuus on ollut Pelastusarmeijan ytimessä sen alusta alkaen. Toteutuuko se mielestänne hyvin tämän päivän Armeijassa?

Taina: – Mielestäni oikein hyvin. Ei ole itses täänselvyys, että nainen voi päästä johtamaan seurakuntaa – toimimaan paimenena ja opetta jana. Pelastusarmeijassa näin on toimittu alus ta asti.

Enni: – Olemme olleet onnekkaita kasvaes samme tähän kulttuuriin. Eri puolilla maailmaa kulttuurit ja ajatukset tasa-arvosta ovat hyvin erilaisia – on hienoa, että voimme näyttää orga nisaationa ja hengellisenä yhteisönä tasa-arvois ta esimerkkiä.

Miten Pelastusarmeija voisi edistää tasa-arvoisuutta yhteiskunnallisesti?

Taina: – Olemalla esillä ja nostamalla tätä ai hetta esiin...

Enni: – ...ja näyttämällä esimerkkiä. Kun ih miset esimerkiksi saapuvat osastolle, jota johtaa pariskunta, he näkevät, että he ovat osastonjoh tajina tasa-arvoisia ja jakavat tasapuolisesti teh tävät ja vastuut. Molemmilla on samanlainen vastuu hengellisestä työstä.

Lopuksi kuka maailman naisista on esikuvanne?

Enni: – Oma äitini ehdottomasti. Hän on tuo re upseeri, ja haluan seurata hänen näyttämään sä erinomaista esimerkkiä.

Taina: – Kyllä minun on pakko sanoa Pe lastusarmeijan äiti, Catherine Booth . Hän as tui rohkeasti esiin ja otti vastuuta. Hatunnosto myös Williamille, joka antoi hänen tehdä näin. Catherine oli lahjakas, ja hän osasi valloittaa yleisönsä – sai heidät seuraamaan hyvää esi merkkiä ja Jumalan Sanaa.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

”Ei ole itsestäänselvyys, että nainen voi päästä johtamaan seurakuntaa – toimimaan paimenena ja opettajana. Pelastusarmeijassa näin on toimittu alusta asti.”

naistyö huomenna

Tasa-arvoisuus on tärkeää

Esitimme kadettiemme kanssa käydyt kysymykset myös muutamille Pelastusarmeijan työntekijöille ja ystäville. Tampereen osaston sosiaaliohjaaja Veera Haapalahti, Armeijan nuori vapaaehtoinen Matilda Kaila ja Porvoon Solhemin päiväkodin johtaja Sofia Antman jakavat ajatuksiaan.

Veera Haapalahti

Tampereen osaston sosiaaliohjaaja (opintovapaalla)

– Olen ollut ohjaajan roolissa äitien ver taistukiryhmässä. Koin siitä roolista kä sin ryhmän antoisaksi keskusteluiltaan ja kohtaamisiltaan. Ryhmissä keskiössä pitäisi olla ilmapiiri, jossa jokainen saa kokea olevansa arvokas ja tervetullut sellaisena kuin on. Monilla on paineita olla tietynlainen, jotta tulisi nähdyksi ja hyväksytyksi.

– Pelastusarmeijassa tasa-arvoisuus näyt tää toteutuvan hyvin. Naiset ja miehet ovat upseereina ja muissa rooleissa tasa puolisesti omien kykyjensä ja kutsumuk sensa mukaan. Itse naisena olen koke nut pelastusarmeijalaisten, myös miesten, kohtaavan minut lämmöllä ja kunnioituk sella. Yhteiskunnallisesti ajateltuna Pelas tusarmeija voisi tuoda enemmän esille tätä vahvuuttaan tasa-arvoisena toimijana.

Matilda Kaila

varhaiskasvatuksen opiskelija, Pelastusarmeijan vapaaehtoinen

– Olen toiminut vapaaehtoise na Tampereen osastossa ja ollut mukana nuorten leireillä. Mie lestäni pitää muistaa huomioi da nuoret. Esimerkiksi omalla kohdallani, jos tiedän muiden osallistujien olevan paljon van hempia, niin silloin ei tule läh dettyä mukaan. Itse pidän esi merkiksi lautapeleistä, joten vaikka peli-illat voisivat olla mukavia.

– Mummini on esikuvani, hän on aina ollut hyvin aktiivinen. Kun olin pieni, hän toimi lei rimummina lastenleirillä. Siitä on hyviä muistoja.

– Naistyössä pitäisi olla keskiössä naisia voi maannuttavat asiat. Myös tasa-arvon edistä minen olisi tärkeä aihe – esimerkiksi työpajat koskien tasa-arvoisuuden edistämistä voisi vat olla mainio idea. Meidän yksikössämme tasa-arvo on erittäin tärkeää, ja siksi teemme sääntöjä, toimintatapoja ja päätöksiä yhdessä, jotta kaikki kokisivat itsensä osallisiksi ja tasaarvoisiksi. Pelastusarmeijalla työnantajana on se haaste, että toiminta on hyvin laajaa – mi ten luoda toimintatapoja ja mahdollisuuksia, jotka olisivat kaikille toteutettavissa kaikissa toimipisteissä, suoden samat mahdollisuudet.

– Esikuvani on Alva Forsius. Hän oli yksi niis tä, jotka toivat Pelastusarmeijan toiminnan Suomeen. Hän oli aivan mahtava nainen, joka näki sen ajan naisten hädän ja pystyi auttamaan heitä muun muassa perustamalla synnytyslaitoksen ja Suomen ensimmäisen äi ti-lapsi-ensikodin Solhemin – joka on nyt päi väkotimme! Voin vain kuvitella, miten vahva piti olla siihen aikaan, että pystyi yksin teke mään tällaista mahtavaa työtä naisten hyvin voinnin edistämiseksi.

Sofia Antman

Solhemin päiväkodin johtaja

Bibelns kvinnor

I år firar Frälsningsarméns kvinnoarbete sitt 100- årsjubileum i Finland. Vi uppmärksammar det med en artikelserie, där ansedda kvinnor inom vårt internationella och nationella kvinnoarbete bekantar oss med Bibelns viktigaste kvinnor.

Marta

Medan de var på väg kom Jesus in i en by, och en kvinna som hette Marta tog emot honom i sitt hem. Hon hade en sys ter, Maria, som satte sig vid Herrens fötter och lyssnade till hans ord. Marta däremot var upptagen med alla förberedelser, och hon kom fram och sade: ”Herre, bryr du dig inte om att min syster har lämnat mig att sköta allting själv? Säg nu till henne att hon hjälper mig.” Luk. 10:38–40

Vi läste just om två systrar, Maria och Marta, som bodde i staden Betania. Båda var Jesu vänner, och när Jesus kom till deras hem med sina lärjungar, önskade Marta dem varmt välkomna och började passa upp. Till Martas förtret hade hennes syster Maria helt andra planer! Maria överlät hus hållsarbetet till Marta, satte sig ner och lyssnade till Jesu undervisning.

I vårt förhållande till Jesus är endel av oss mera som Maria, medan andra är lika Marta. Troligen har vi alla varderas egen skaper inom oss. Många salvationister identifierar sig sig sä kert med berättelsens Marta. Det passar oss inte att vara pas siva kristna – vi har ju uppgifter, ansvar, mission! Ibland kan vi ha en tendens att att definiera oss själva genom våra gär ningar, vilket kan vilseleda oss angående vad som egentli gen är viktigt.

Utan tillräcklig vila mattar vi ut oss. Om vi bara fortsätter att tjäna utan pauser och återhämtning, blir vi ointresserade och omotiverade kristna. Så går det som för Marta, vår mänskliga sida tar överhanden , och vi börjar lasta över vår frustration på andra människor.

Herren svarade henne: ”Marta, Marta, du bekymrar dig och oroar dig för så mycket. 42 Men bara ett är nödvän digt. Maria har valt den goda delen, och den ska inte tas ifrån henne.” Luk.10:41–42

Fast Maria irriterade sin flitiga syster med sitt beteende, visade hon modell för en riktig relation till Jesus. Hon hälsade på Honom djupt andligt och underordnade sig inte sin tids sociala förväntningar, utan använde sin tid till att lyssna på Jesus. I gengäld brydde sig Jesus inte om de tradi tonella könsrollerna och gladde sig i stäl let åt Marias vilja att lära och uppmuntra de hennes syster att komma med.

I Lukasevangeliets 10 kapitel säger Jesus inte att Martas tjänande skulle var ovik tigt: alltid finns det arbete och vi vet att

arbetarna är få! Att tjäna andra är en god och betydelsefull del av att följa Jesus, men tjänandet i sig är inte det viktigas te. Jesus klandrade inte Marta och hen nes tjänande natur, utan lindrade hen nes oro och ilska genom att påminna om ett annat, bättre alternativ, att sätta sig vid Jesu fötter.

Berättelsen om Marias och Martas möte med Jesus innehåller en djup lärdom om de kristnas prioriteringar och atti tyder. Det är en lektion som påmin ner oss om att det är möjligt att leva ett liv till Guds ära , där vila och tjä nande uppskattas lika mycket. Låt oss vara sådana, både som Frälsningsarmé och individer,som motstår frestelsen att bara koncentrera oss på det som borde göras, så vi inte skulle glömma, var vi ska vara: vid Jesu fötter.

Fundera på:

• Är min egen prioritetsordning som den ska?

• Hur ofta lägger jag mitt jobb och mina bekymmer åt sidan och be sluter mig för att tillbringa tid med Jesus?

• Vad är min kallelse? Ägnar jag mig åt Kristus och hans ord, eller är jag mera intresserad av välgö renhet?

Rosalie Peddle

Kommendör

President för det internationella kvinnoarbetet

Illustration: Harold Copping: Jesus hemma hos Marta och Maria (1927)

Rosalie Peddle

Kommendör

Invigd till officer i Frälsningsarmén i Kanadas och Bermudas territorium år 1976, som medlem av kadettringen Segrarna, gifte sig kommendör Rosalie Peddle, och tillsammans med sin man, general Brian Peddle, tjänstgjorde de vid många kårer och divisionsenheter och på officersskolan i Kanada.

Det första internationella uppdraget fick kommendör Peddle år 2007, till Auckland, i Nya Zeelands, Fidjis, Tongas och Samoas territorium, som divisionssekreterare.

Mera internationell tjänstgöring blev det år 2009, med flyttning till London, där hon verkade som sekreterare för kvinnoarbetet i Storbritanniens och Irlands territorium. År 2011 återvände kommendör Rosalie till sitt hemterritorium,och innehade samtidigt två olika befattningar som territorial president för kvinnoarbetet och som territorial sekreterare för det andliga livet.

Den 1 september 2014, utnämndes kommendör Rosalie till zonsekreterare för kvinno arbetet i Amerikas och Karibiens zon vid Internationella högkvarteret, för att senare bli världssekreterare för kvinnoarbetet den 1 november 2015.

Kommendör Rosalie delar det andliga ledarskapet för Internationella Frälsningsar mén med sin make, Generalen, och har från och med den 3 augusti 2018, verkat som världspresident för kvinnoarbetet.

Kommendör Rosalies inspiration kommer från hennes starka tro på Gud, djupa passion för Frälsningsarméns mission och medkänsla för andra. En viktig del av hennes arbete är hennes väldiga engagemang för utvecklandet av ledarskap bland kvinnliga officerare. Kommendör Rosalie tycker om att promenera, cykla och läsa.

Hennes favoritnamn nuförtiden är ”Nanny”, eftersom hon har stor glädje och lycka av sina fem barnbarn!

Världspresident för kvinnoarbetet

Ajatuksia elämästä

Pysyvä jälKi

”Rakkautta loista, murheet toisten poista, joka päivä päätä tehdä yksi hyvä työ!

Ole iloks muille, avuks vaivatuille, tämä kotiliiton ihana aate on!”

tunnuslaulun sanat puhuttelevat minua, ja sen kepeä sävelmä tuo mieleen rakkaita muistoja ajalta, jolloin sain osallistua kotiliiton toimintaan Porin Pelastusarmeijan osastossa.

Sain kutsun kotiliittoon ollessani äitiys lomalla 12 vuotta sitten. Kutsun esitti minulle nyt jo edesmennyt, ihana ja sy dämellinen majuri Maiju Mäkinen. Mai ju oli kristitty, joka todella loisti ympä rilleen Kristuksen rakkautta ja toteutti elämässään kotiliiton aatteita joka päi vä. Hän rakasti lapsia ja lapset rakastivat häntä. Keskimmäisten lastemme ikäero on pieni, ja välillä tuntui haastavalta ja mahdottomaltakin lähteä itse väsynee nä itkevän vauvan ja vilkkaan taaperon kanssa kodin ulkopuolelle. Tuossa tilan teessa kotiliitto oli minulle tärkeä hen gähdyspaikka, sillä kristittyjen sisarten yhteyteen oli mahdollista lähteä, kun saattoi luottaa siihen, että siellä oli tur vallisia ja ystävällisiä sylejä vauvaa tuu dittamassa ja taaperoa leikittämässä. Kukaan ei tuntunut pahastuvan lapsen

itkusta tai leikin äänistä. Muistan noita hetkiä kiitollisena!

Kotiliiton periaatteena on sen perusta misesta asti ollut olla matalan kynnyk sen kokous, jossa pidetään esillä kotiin ja perheeseen liittyviä käytännön asi oita hengellisten asioiden lisäksi. Näin myös Porissa: ohjelmassa on laulua ja ru kousta, tee- ja kahvihetki, Jumalan sanaa ja hengellistä opetusta, käsitöitä ja kes kustelua käytännönläheisestä aiheesta, joka saattaa olla esim. kierrätys tai jalko jenhoito. Lisäksi Porissa kotiliiton koko uksiin kuuluu voimisteluhetki. Ihmisen tarpeista ja hyvinvoinnista huolehdi taan siis varsin kokonaisvaltaisesti! Ko koukseen on jokaisen mahdollista tuo da omat lahjansa ja osaamisensa. Itsekin muistan pitäneeni kotiliitossa luennon

terveyteen liittyvästä aiheesta. On suu ri rikkaus, että eri-ikäiset ja eri elämän tilanteessa olevat uskovat sisaret voivat kohdata, kokea yhteyttä ja ystävyyttä, rukoilla ja jakaa käytännöllisiä asioita toistensa kanssa. Monet kotiliiton ele mentit edistävät hyvää mielenterveyttä. Kotiliitto ja sisaret siellä ovat jättäneet minun sydämeeni pysyvän jäljen. Omal la kohdallani arki ja työelämä eivät täl lä hetkellä anna mahdollisuutta osallis tua kotiliittoon, mutta koen, että yhteys on edelleen olemassa. Toivon Jumalan siunaamia antoisia hetkiä jokaiseen koti liiton kokoontumiseen ympäri Suomen!

Heidi Paasikivi

Kuva: Toni Kaarttinen

Porin osaston kotiliiton jumppatuokio

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 132. vuosikerta

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija

Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Kaisu Leino, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen

Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista

Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2022 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva:

kuva-arkisto

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Lapsena.

Miksi halusit liittyä Armeijaan?

– Koska he rakastavat ihmisiä ja Jumalaa.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Yhteiskuntatieteilijäksi.

Mikä on lempitapasi lomailla?

– Matkailu ja vanhoissa kaupungeissa vieraileminen.

Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?

– Frozen-elokuvan Elsa.

Kuka on sankarisi?

Äiti Teresa

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Älä koskaan tuomitse ketään.

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Luen ja kävelen metsässä.

Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?

Michael Learns to Rock.

minä & PelasTusarmeija

Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:

sibongile mashereni pelastussotilas, Temppelin osasto

Mikä on lempi raamatunpaikkasi?

– Sananlaskut 3:5–6: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Vertailun.

Mitä pelkäät?

– Käärmeitä.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen?

– Ystävieni ja perheeni kanssa.

Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle?

– T. D. Jakesin kirjan Soar!.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?

– Vuyo Mukoena: Hlengiwe (armahdettu).

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.

Mitä rakastat itsessäsi eniten? – Tyytyväisyyttä, joka syntyy uskostani Jumalaan.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Muutos.

Mikä on tärkeintä elämässäsi? – Perheeni.

Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Tykkään harjoitella eri tanssityylejä, kun olen yksin kotona.

Kuvat: Sibongile Masherenin kuva-albumi

Viimeinen sana

Tämä on minun toiveeni, Herra: Että kun ihmiset seuraavat katseeni suuntaa, niin

suoraan sinuun, Jeesus. Että he lähelläni saisivat tuntea sinun rauhaasi

toivoa.

Että sinun valosi

kirkkaana elämässäni

luoksesi. Että ihmiset

uskomme rukouKsen voimaan!

nähdä

täydellisyytesi minun vajavaisuudestani huolimatta. Tämä, Herra, on minun toiveeni.

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Aamen.

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Metti Saajoranta majuri

Kuvitus: Barbara Jackson

hyvää sanomaa syksyisiin iltoihin

Haluan tilata Sotahuudon

Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus): Tilaan digilehden

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Suomen

Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003

Vastauslähetys