Toimitukselta
Tässä kuussa
Maire Wahlström 100 vuotta
Pelastusarmeija auttaa ympäri vuoden, ympäri Suomen
Ajatuksia elämästä
Minä & Pelastusarmeija
Takuusäätiö tarjoaa neuvoja arjen raha-asioihin ja apua velkajärjestelyihin
Raamatun naiset
Arvovaltainen ryhmä Havaijilta vieraili Pelastusarmeijan yksiköissä
Balans uppstår inte av sig själv
Viimeinen sana
Sotahuuto on mukana juhlistamassa Pelastusarmeijan naistyön 100 vuotta Suomessa
Tässä lehdessä esittelemme Pelastusarmeijan tekemää avustustyötä kotimaas sa. Pelastusarmeijan tehtävä on kohdata ihmisten tarpeet erottelematta. Vaasan osaston johtaja, luutnantti Eija Kulmala kertoo, miten hän on kohdannut avus tustyössä niin kristittyjä, muslimeja kuin hindujakin. Eijan mielestä tärkeintä on kohdata ihminen ihmisenä uskontokunnasta riippumatta. Toki Eija on valmis kertomaan myös omasta kristillisestä uskostaan, jos toinen haluaa siitä kuulla.
Kolmatta vuotta jatkuvan pandemian ja Ukrainan sodan seurauksena avun tarvitsijoiden määrä on lisääntynyt kaikkialla Suomessa. Joulun lähestyessä avustuspyynnöt moninkertaistuvat. – Jouluna ruoan tarve on arkea suurem pi, mutta toki myös jokainen lapsi haluaisi jouluna saada lahjan, ja jokainen vanhempi haluaisi lahjan ostaa. Autamme, miten vain voimme. Valtavia lah joituksemme eivät ole, mutta ne ovat rakkaudella annettu, kertoo Pelastusar meijan Helsingin sosiaalipalvelukeskus Sopan johtaja Kirsi Huldén
Sotahuudon toimitus kävi tapaamassa myös Maria Rumpusta, joka työsken telee Takuusäätiössä kouluttajana sekä Toivo-hankkeen projektikoordinaatto rina. Kannattaa lukea Marian vinkit siitä, miten omaa talouttaan voisi parem min hallita ja sitä kautta selvitä arjen menoista.
Artikkelissaan Maire Wahlström 100 vuotta – olen turvassa Hänen kämmenel lään Ulf Wahlström kertoo äidistään, rouva kenraali Maire Wahlströmistä, joka täyttää marraskuussa 100 vuotta. Maire ja hänen puolisonsa kenraali Jarl Wahl ström palvelivat yhdessä Pelastusarmeijan kansainvälisinä johtajina vuosina 1981–1986. Jos haluat lukea lisää tämän pariskunnan kiehtovasta elämästä ja palvelutyöstä, voit tilata ilmaiseksi Jarl Wahlströmin omaelämäkerran Matkalau lu sähköpostilla kauppaosasto@pelastusarmeija.fi tai puhelimella 09 681 2300.
Esa Nenonen majuri vastaava toimittaja
Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.
Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
1980-luvun alussa Etiopiassa kärsittiin suuresta kuivuudesta ja sitä seurannees ta nälänhädästä. Muusikot Bob Geldof ja Midge Ure halusivat tehdä jotain aut taakseen etiopialaisia. He sävelsivät ja sanoittivat yhdessä kappaleen Do They Know It’s Christmas? eli Tietävätkö he, että on joulu? Joukko tunnettuja britti muusikkoja levytti kappaleen vuonna 1984, ja sen tuotto käytettiin hätäapuun Etiopiassa. Kappale säilyi vuoteen 1997 saakka Ison-Britannian myydyimpänä singlenä.
Laulussa kehotetaan niitä, jotka elävät runsauden keskellä, katsomaan ikku nasta ulos ja näkemään, että toisaalla on maailma, joka on täynnä pelkoa ja hä tää. Se on maailma, jossa joulukellot ei vät soi iloisesti, vaan kolisevat tuomio ta. Ehkä ajattelet, että onneksi ulkona ovat nuo toiset, et sinä. Entä jos pöytä käännettäisiin ympäri, miten sinun kä visi, laulussa kysellään.
Brittien innoittamana suomalaiset muu sikot levyttivät vuonna 1985 vastaavan hyväntekeväisyyskappaleen, jonka sä velsi ja sanoitti Juice Leskinen. Laulun nimi on Maksamme velkaa. Myös tämä laulu nousi listaykköseksi kotimaassaan. Laulu muistuttaa siitä, että kun annam me rahaa köyhille maille, emme voi pitää itseämme hyväntekijöinä, koska vain palautamme osan siitä, mitä olem
me heiltä riistäneet. Maksamme siis vel kaamme.
Raamatussa puhutaan paljon velkaantu misesta ja velkojen anteeksiantamises ta. Raamatun aikakaudella oli vaarallis ta jäädä velkaa toiselle. Jos ei pystynyt maksamaan velkaansa, saattoi menet tää peltonsa ja talonsa velkojalle – eikä siinä vielä kaikki – saattoi jopa menet tää lapsensa orjiksi. Vanhan testamen tin profeetat varoittavat toistuvasti riis tämästä köyhiltä ja kehottavat velkojia olemaan armollisia vaikeuksiin joutu neille.
Raamatun tekstit muistuttavat meitä myös siitä, että olemme kaikki velkaa Jumalal le. Jos kaikki meidän itsekkäät tekomme tallennettaisiin tilikirjaan, emme selviäisi koskaan veloistamme. Meillä ei ole muu ta mahdollisuutta kuin nöyrästi tulla Ju malan eteen ja pyytää häntä antamaan anteeksi meidän velkamme. Miksi Juma la tekisi sen? Sen tähden, että takaajana on hänen oma Poikansa, Jeesus Kristus. Jeesus tuli maailmaan ottaakseen omalle kontolleen meidän syntivelkamme. Mei dän osaksemme jää hyväksyä tämä lahja ja ottaa Jeesus elämäämme Herranamme ja armahtajanamme.
Saga Lippo majuri ylisihteeriMeillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin nöyrästi tulla Jumalan eteen ja pyytää häntä antamaan anteeksi meidän velkamme. Miksi Jumala tekisi sen? Sen tähden, että takaajana on hänen oma Poikansa, Jeesus Kristus.
Lokakuun 23. päivästä 1981 tuli merkit tävä virstanpylväs Maire Wahlströmin elämässä. Sinä päivänä hän sai tietää, että hänen aviomiehensä Jarl ”Jalle” Wahström oli valittu kenraaliksi eli kan sainvälisen Pelastusarmeijan johtajaksi.
Pian 59 vuotta täyttävä Maire kuu li uutisen Tukholmassa, minne aviopari oli muuttanut vuoden alussa, kun heidät oli määrätty johtamaan Ruotsin Pelastus armeijan työtä.
– Viihdyin niin hyvin Tukholmassa ja kauniissa Östermalmin kodissamme, kertoo Maire, joka oli odottanut tuon määräyksen olevan viimeinen ennen elä kepäiviä.
Pelastusarmeijan korkeaan neuvos toon kuuluvat kaikki territorion johtajat ja komentajan arvolla palvelevat aktiivi upseerit. Neuvosto kokoontui tarpeen mukaan Sunbury Courtiin Englantiin esimerkiksi silloin, kun valitaan järjes
tölle uutta kansainvälistä johtajaa. En nen kuuden ehdokkaan välillä pidetty jä vuoden 1981 vaaleja Jalle soitti kotiin ja kertoi, että hänet oli nimetty ehdok kaaksi.
– Mitä tuumaat, pitäisikö minun ottaa ehdokkuus vastaan?
– Se sinun pitää itse päättää. Mutta en vastusta sitä, Maire vastasi.
Viiden Lontoon vuoden aikana pa riskunta matkusti ympäri maailmaa. He
ensimmäinen määräyksensä oli Hangon osas tossa majuri Ellen Anderssonin avustajana.
Maire ja Jalle olivat menneet kihloihin kesällä 1943. Jalle oli viettänyt vuodet 1937–39 Pelas tusarmeijan kansainvälisessä upseerikoulussa Lontoossa. Hän ehti toimia pelastusupseerina Suomessa vain muutamia kuukausia ennen kuin hänet tammikuussa 1940 kutsuttiin Suomen ar meijaan. Vasta viiden vuoden kuluttua hän sai vaihtaa ylleen Pelastusarmeijan univormun.
Pari vihittiin lipun alla täydessä Temppelissä elokuussa 1944. Heidän ensimmäinen yhteinen määräyksensä alkoi vuodenvaihteessa Porvoon osastossa. Pelastusarmeija oli ”avannut tulen” Porvoossa vuonna 1890, ja yksi osaston ensim mäisistä sotilaista oli muurarimestari Karl Johan Wahlström, Jallen isoisä.
Porvoon aika kesti vain kahdeksan kuukaut ta. Syyskuun 1945 alussa pariskunta muutti pää kaupunkiin, ja siellä Jalle hoiti erilaisia, pääosin lapsi- ja nuorisotyöhön liittyviä määräyksiä kol mentoista vuoden ajan.
Näinä vuosina Maire huolehti kodista ja kas vavasta perheestä. Heti muuton jälkeen heille syntyi poika, tytär noin vuotta myöhemmin ja taas poika vuonna 1950.
Jallella oli lähinnä nuorisotyön tehtäviä, ja sii hen aikaan hän matkusti paljon ympäri maata. Lap set olivat oppineet vastaamaan puhelimeen ”hän on matkoilla” tai ”han är på resa”. Maire toimi aktiivisesti Temppelissä esimerkiksi pyhäkoulun opettajana ja partionjohtajana. Lapset kävivät py häkoulussa, heistä tuli nuoria sotilaita, sudenpen tuja, tonttuja, partiolaisia, soittajia ja sotilaita.
vierailivat kuudessakymmenessä niistä 90 maasta, joissa Pelastusarmeija tuol loin toimi. He tapasivat kuninkaallisia, korkea-arvoisia poliitikkoja ja muita jul kisuuden henkilöitä. Ennen kaikkea he saivat tavata sadoittain pelastussotilaita ja Armeijan ystäviä, joista monet he tun sivat jo ennestään.
Maire täyttää sata vuotta ja muistelee pitkän elämänsä merkityksellisimpiä ta pahtumia. Oli tietenkin mullistava ko kemus muuttaa Lontooseen ja ottaa vas tuulleen niin vaativa tehtävä.
– Vielä jännittävämpää kuin muutto Lontooseen oli silti saada määräys Ka nadaan. Minun piti opetella puhumaan ja kirjoittamaan englantia.
Jalle ja Maire Wahlström palvelivat Kanadassa 1972–1976, Jalle ylisihtee rinä ja Maire naistyön sihteerinä. Mai
re on kiitollinen siitä ajasta; se valmisti häntä kansainväliseen johtamistyöhön.
Suomeen verrattuna Pelastusarmei jan toiminta Kanadassa oli todella laa ja-alaista. Territorio oli jaettu kuuteen piiriin, ja toimintaa oli 400 paikkakun nalla. Sosiaalinen työ oli monipuolis ta. Torontoon asettunut pariskunta tuli matkustamaan yli viiden ja puolen aika vyöhykkeen pituisen matkan idän New foundlandista länteen Tyynellemerel le. Territorioon kuului myös saarivaltio Bermuda, jossa Wahlströmit vierailivat mielellään.
Maire on asunut suurimman osan elämästään Helsingissä. Hän syntyi siel lä 18. marraskuuta 1922. Temppelistä tuli jo varhain Mairen hengellinen koti. Hän oli nuori sotilas, partiotyttö, sotilas, osas tokadetti, ja ylioppilaaksi valmistumis ta 1942 seuraavana vuonna hän aloitti Pelastusarmeijan kadettikoulun. Hänen
Juuri virkaan asetetut kenraalit Lontoon kansainvälisessä päämajassa 1981.
”Hyvästien jättäminen” tarkoittaa Pelastusarmeijas sa uuden määräyksen vastaanottamista. Se tuntui koko perheestä oikeilta jäähyväisiltä ensimmäis tä kertaa syksyllä 1960. Silloin Jallesta tuli Poh joisen piirin piiripäällikkö ja Mairesta kotiliiton sih teeri. Perhe muutti Ouluun.
Pohjoiseen piiriin sisältyi koko Pohjois-Suomi ete lässä aina Suurpohjan rannikkoseutuun asti. Nyt myös Maire alkoi tehdä pitkiä matkoja. Lapset kävivät Ou lun ruotsinkielistä yhteiskoulua ja saivat oppia läm mittämään samaa keittoa joskus kolmekin päivää pe räkkäin.
Oli varmaankin helpotus, kun Jalle määrättiin ka dettikoulun johtajaksi, ja perhe muutti takaisin Hel sinkiin syksyllä 1963. Lapset saivat päättää koulunsa vanhoissa opinahjoissaan ja aloittaa yliopisto-opin not pääkaupungissa.
Ennen Kanadaan muuttoa Jalle oli kotimaassa yli sihteerinä, ja vuodesta 1976 vuoteen 1980 pariskun ta toimi suomalaisen territorion johtajina.
Pelastusarmeija kunnioitti Jarl Wahlströmin muistoa tämän 100-vuotispäivänä perhehaudalla 9.7.2018.
Kuvassa Maire poikiensa Ulfin ja Jarlin kanssa.
Maire ja Jalle jäivät eläkkeelle ja muuttivat kotiSuomeen vuonna 1986. Vähitellen Jallen terveys heikkeni, ja hänet otettiin sairaalahoitoon vuon na 1995. Maire vieraili aviomiehensä luona lähes päivittäin tämän kuolemaan 1999 saakka.
Aikanaan Maire muutti Ruskeasuolle Folkhäl sanin senioritaloon. Ensin hän asui omassa asunnos saan, mutta voimien vähentyessä hän sai paikan sa masta talosta ryhmäkoti Ekenistä.
Ruumista väsyttää, mutta aivot ovat virkeät. Hän lukee päivän lehden kannesta kanteen ja rat kaisee ristikon ja sudokun. Osa henkilökunnasta on ulkomaalaistaustaista, ja heidän kanssaan hän puhuu mielellään englantia ja joskus vähän sak saakin. Hoitajat pitävät hänen huumorintajustaan.
– Yritän pitää sekä itseäni että tyttöjä hyvällä mielellä, sanoo satavuotias.
– Lämpimimmät kiitokseni kaikille, jotka eri ta voin ovat muistaneet minua näinä elämän iltahet kinä. Mitä ikinä tapahtuukaan, olen turvassa Hä nen kämmenellään.
Kuvat: Maire Wahlströmin kuva-albumi
Ulf Wahlström otti äidistään kuvan tämän 90-vuotispäivänä.
Neljä sukupolvea. Vasemmalta lapsenlapsenlapsi Stella, tytär Inger, Maire, lapsenlapsi Kaisa ja lapsenlapsenlapsi Fanny. Kuva on heinäkuulta 2017.
Territorion johtajat, everstit Patrick ja Anne-Dore Naud rouva kenraali Maire Wahlströmin syntymäpäivillä 2018.
Pelastusarmeijaa on kuvattu linnuksi, jolla on kaksi siipeä. Ilman näitä kahta siipeä – hengellistä ja sosiaalista työtä – lintu ei lentäisi ja tavoittelisi taivasta. Nyt esittelemme Pelastusarmeijan avustustoimintaa, joka on tärkeä osa sosiaalista työtämme. Avustustoimintamme kautta kymmenet tuhannet kotitaloudet saavat tukea vuosittain. Avustustoiminta virtaa kolmea kanavaa pitkin: Helsingissä auttaa sosiaalipalvelukeskus Soppa, osastot vastaavat avustustyöstä omilla paikkakunnillaan ja muualle Suomeen apu välitetään Pelastusarmeijan päämajan kautta.
Kuinka laajasta toiminnasta Pelastusar meijan avustustyössä on kyse? Esimerkiksi vuonna 2020 tukea sai yli 84 000 kotita loutta taloudellisen tuen, ruoka-avustus ten ja leipäjakelun muodossa. Noin 75 % kaikesta avusta jaettiin Helsingin sosiaali palvelukeskus Sopan kautta.
Pelastusarmeijalla on paikallisseu rakuntia eli osastoja tällä hetkellä 20 paikkakunnalla. Osastoissa avustettiin vuonna 2020 eri tavoin noin 13 000 koti taloutta. Jos avustettava asuu paikkakun nalla, jossa ei ole osastoa, silloin apua on mahdollista saada Pelastusarmeijan pää
majan kautta. Vuonna 2020 taloudellista apua sai tätä kautta noin 2 500 henkilöä yli tuhannessa kotitaloudessa.
Yhteydenottoja otetaan vastaan pu helimitse tai sähköpostitse. Pelastus armeijan kotisivuilta löytyy suorat pu helinnumerot niin valtakunnalliseen
Torbjörn Bildo leipäjakelun tehtävissä. Päivittäin leipäjakelussa käy 200–400 asiakasta.
avustustoimintaan, Soppaan kuin osas toihinkin. Joillakin osastoilla on koti sivuilla verkossa täytettävät hakulomak keet.
Pelastusarmeijan sosiaalisen työn joh taja Jari Karppinen on kiitollinen tästä työstä, mutta näkee myös kehityskohtia: – Tavoite on auttaa asiakkaita yhä ko konaisvaltaisemmin ja pitkäjänteisem min. Ruoka-avun lisäksi voisimme tar jota myös yksiköllistä palveluohjausta, ohjattua vertaistoimintaa ja työllistymi sen mahdollisuuksia.
Sopassa asiakasmäärät ovat kasvussa
Aloitetaan esittelykierros avustustoimin tamme suurimmasta yksiköstä. Kun las ketaan yhteen ajanvaraukseton leipäja kelu, ajanvarauksellinen ruokajakelu ja toimistotapaamiset, vuosittain Sopan työntekijät jakavat apua noin 60 000 henkilölle. Tähän lukuun sisältyvät lei pää ja ruokaa hakevien perheiden per heenjäsenten määrät, sillä sitä annetaan perhekoon mukaan. Leivänhakijoita on päivittäin noin 200–400.
Kolmatta vuotta jatkunut pandemia ja keväällä syttynyt Ukrainan sota ovat luoneet painetta ja kasvattaneet avun tarvitsijoiden määrää.
– Pandemian alkukuukausina moni asiakas, joka oli lähtenyt tuemme piiris tä, palasi lomautusten tai irtisanomisten myötä. Osalla ei ole tilanne vieläkään palautunut. Lisäksi olemme murheelli sia siitä, että monet asiakkaamme ovat menehtyneet iäkkäinä tai pitkäaikais sairaina koronaan. Tästä syystä, vaikka suojauksesta on monin paikoin jo luo vuttu, käytämme edelleen maskeja asia kaskohtaamisissa, kertoo Sopan johtaja Kirsi Huldén
8
Helsingin sosiaalipalvelukeskuksen johtaja
Kirsi Huldén Sopan kahvilassa, joka on auki ma, ti ja to klo 10–13 osoitteessa Castréninkatu 24. – Tämä on rauhallinen tila kohdata. Kaikki ovat tervetulleita. Ihmiset ovat ystävystyneet täällä.
Ukrainan sodan heijastevaikutukset ovat näkyneet Sopan päivittäisessä ar jessa.
– Uusia avuntarvitsijoita on paljon. Aiemmin kohtasimme noin 150 leivän hakijaa päivässä, nyt useimpina päivinä puhutaan tuplamäärästä. Kyse ei ole pa kolaisista, vaan nousseet hinnat vaikut tavat vähävaraisen elämäntilanteeseen hyvin dramaattisesti, Kirsi sanoo.
Leipäjakeluun jokainen tarvitseva on tervetullut ilman ajanvarausta. Ruokaavustus ja muu mahdollinen taloudelli nen tuki tapahtuu ajanvarauksella.
– Ruoka-avun asiakkaiden kanssa so vimme tapaamisen toimistolle, jossa otamme heidät asiakkaiksi, toteamme tulotiedot ja keskustelemme, pystym
mekö muutoin olemaan avuksi. Tällai nen on esimerkiksi akuutti tilanne, jos sa asiakas on saanut laskun, jota ei pysty maksamaan. Emme anna rahaa käteen, vaan maksamme laskun suoraan laskut tajalle. Meillä on myös periaate, että emme maksa laskuja, jotka kuuluvat toi mentulotuen piiriin. Emme astu Kelan tai sosiaalitoimiston tontille. Jos näistä ei saa apua, sitten pohdimme yhdessä, mitä voimme tehdä.
Elämme loppuvuotta. Lähestyvä jou lu luo huomattavaa painetta.
– Haluaisimme auttaa kaikkia, mutta emme voi. Voimme ottaa vastaan tietyn määrän ihmisiä. Ajanvarauspyyntöjä tu lee valtavia määriä. Jouluna järjestämme jakelujuhlia, koska pyrimme avustamaan
niin monia kuin kykenemme. Helsingin osastossa ja Helsingin ruotsinkielisessä osastossa Temppelissä meillä on erilaisia joulujuhlia eri kohderyhmille, esimerkik si lapsiperheille on omansa.
Jouluavustus on joko lahjakassi tai lahjakortti.
– Meillä on asiakkaissa paljon suur perheitä. Ruokaa annamme aina per heen pääluvun mukaan, Kirsi selventää. – Jouluna korostuvat erityisesti lapsiper heiden tarpeet. Ruoan tarve on arkea suurempi, mutta toki myös jokainen lap si haluaisi jouluna saada lahjan, ja jokai nen vanhempi haluaisi joululahjan ostaa. Joulupadalle tulleita leluja lahjoitamme myös eteenpäin. Yritämme auttaa, miten voimme. Valtavia lahjoituksemme eivät ole, mutta ne on rakkaudella annettu, Kirsi toteaa.
– Joulu on ylipäätänsä ahdistavaa ai kaa asiakkaillemme. Ihmisten mielessä joulu on niin erityinen – se mielletään perheen ja antamisen juhlaksi. Siihen liittyy niin paljon odotuksia ja vaatimuk sia, että luo ahdistusta, kun todellisuus ja odotukset eivät kohtaa. Joulu myös korostaa ihmisten yksinäisyyttä, tuo yk sinäisyyden iholle.
Puhuttaessa tulevaisuudesta hävikki ruoan määrä mietityttää Sopan johtajaa Kirsi Huldénia. Ruokahävikkilahjoituk sia tulee tällä hetkellä noin 30 % vähem män kuin viisi vuotta sitten.
– On ekologisesti hienoa, että kau pat ovat tarkentaneet toimintaansa, jol loin hävikkiä syntyy paljon vähemmän. Mutta samalla se on vaikuttanut työhöm me. Emme ole halunneet pienentää ruo kalahjoituksen kokoa, joten olemme joutuneet vähentämään avustettavien asi akkaiden määrää. Jos hävikkiruoan määrä entisestään pienenee, tulee pohdittavaksi, mitä sitten teemme. On monia avoimia kysymyksiä, jotka vaikuttavat toimin taamme. Yksi asia on kuitenkin varma: avuntarve ei katoa minnekään.
Mahdollisuus auttaa – edes hiukan –on tämän työn suola.
– Olemme yksi toimija muiden jou kossa, ja onkin tärkeää, että meitä on monia. On arvokasta, jos pystymme ih misten kriisitilanteissa olemaan avuksi. Pienikin apu on hengähdys raskaaseen arkeen. Toivon tuominen konkreetti sen avun ohella on myös todella voi maannuttavaa. Voimme laajentaa asi
Vaasan osaston johtaja, luutnantti Eija Kulmala kertoo, että tulevaisuuden suunnitelmissa on lasten päivä.
– Tekisimme kaikkea hauskaa, kuten vuokraisimme pomppulinnan ja seikkailuradan, ja laittaisimme ne tuonne isoon saliin. On paljon vähävaraisia lapsiperheitä, jotka eivät pääse tällaisiin aktiviteetteihin.
akkaan omaa näkökulmaa elämäänsä ja hiukan tsempata häntä. Moni mei dän asiakkaamme on päässyt elämässä eteenpäin, esimerkiksi opiskelemaan tai töihin. Se lämmittää sydäntäni, Kirsi to teaa lopuksi.
Vaasan osaston keskusteleva ote Suurimmissa osastoissa, kuten Tampe reella ja Turussa, sosiaalityö on laajaa ja moniulotteista, ja siihen on palkattu avuksi sosiaaliohjaaja. Muilla paikka kunnilla työstä vastaavat osastonjohta jat sotilaitten ja vapaaehtoisten tuella. Yksi tällainen osasto on Vaasa. Osaston johtaja, luutnantti Eija Kulmala esittelee heidän tekemäänsä työtä.
Vaasan osasto vastaanottaa vuosittain useita satoja avustusasiakkaita. Viime jouluna avustuksia jaettiin 140 kotita loudelle, joihin kuului noin 300 henki löä.
– Jouluna meillä on tietyt asiakkaat ja ympäri vuoden toiset. Joulu on selkeä piikki avustuksissamme. Ihmiset yhdis tävät toisiinsa Pelastusarmeijan ja joulu avustuksen, Eija sanoo hymyillen.
Vaasan osastossa on varattu yksi päi vä viikossa yksinomaan avustustyöhön. Torstai-aamuisin on puhelinaika, jol loin asiakkaat voivat soittaa avustusasi oissa. Torstaisin osaston johtajat käyvät läpi myös avustuksiin liittyvät sähköpos tiviestit.
– Yhteydenoton perusteella varaam me tapaamisajan, jossa keskustelemme, miten pystyisimme parhaiten auttamaan. Välttämättä paras apu ei aina olekaan ruo kakassi tai lahjakortti. Olemme tosin hiu kan varovaisia neuvomaan asiakkaita ta lousasioissa, sen toiveen on lähdettävä asiakkaalta itseltään, Eija selventää.
Pelastusarmeijan suuret vuosittaiset keräyskampanjat, kesäisin Auta ihmistä ja talvisin Joulupata, mahdollistavat avustusten antamisen ympäri vuoden. Kiitos kuuluu teille lahjoittajille, jotka teette tästä mahdollista!
– Avustustyöhömme tuli jonkin aikaa sitten keskusteleva aspekti, ja se on koet tu tärkeäksi. Monella on paljon mielel lään ja sydämellään.
Jouluavustus toimii hiukan poikkea vasti. Suuren hakijamäärän vuoksi asiak kaat on samankaltaisten elämäntilantei den mukaan jaettu muutaman kymmenen ihmisen ryhmiin. Ryhmillä on omat jake lutilaisuutensa.
– Ajatuksenamme on luoda yhteen kuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Tilaisuuk siin kuuluu pieni hartaus, johon asiakkaat saavat halutessaan ottaa osaa. Monet ha luavatkin kuunnella pienen evankeliumin ja joululaulun, Eija kertoo.
Vaasan alueella avuntarvitsijoina on eläkeläisiä, yksinäisiä, lapsiperheitä ja nuoria. Avuntarve on monimuotoista:
– Korona-aikaan on tullut paljon lo mautuksia ja irtisanomisia, mikä on hei
kentänyt elämäntilanteita. Silloin kul jemme palan matkaa yhdessä. Voi olla myös hyvin dramaattisia ja traagisia kohtaloita, kuten lähiomaisen odotta maton menettäminen, joka on suistanut elämän raiteiltaan kertalaakista. Kohda tessamme asiakkaita tarjoamme myös mahdollisuutta rukoukseen. Moni toi vookin sitä. Hengellinen ja kokonais valtainen kohtaaminen on luontevasti mukana Pelastusarmeijan toiminnassa.
– Avustustyö on luonteva osa identi teettiämme. Olemme kristillinen orga nisaatio, ja toivon, että se tulee aina nä kymään ja välittymään tekemässämme avustustyössä. Se, että olemme Jeesuk sen opetuslapsia, ei saisi koskaan jää dä varjoon. Toki asiakkaissamme on ihmisiä monista uskonnollisista taus toista, niin kristittyjä, muslimeja kuin hindujakin. Ensin on kohdattava ih
minen ihmisenä, ja jos vaikuttaa, että hän on toiminnastamme ja uskostamme kiinnostunut, niin avaamme sitä hänel le.
Joulupatojen tuotto jaetaan alueel lisesti kyseisen paikkakunnan avustus työhön. Luutnantti Eija Kulmala iloitsee, että Vaasassa keräys koetaan merkityk selliseksi.
–- Olemme Vaasassa kiitollisessa ase massa, että ihmiset haluavat auttaa lähim mäistään. Joulupadat rahoittavat suurelta osin koko vuoden avustustoimintamme. Olemme siitä pohjattoman kiitollisia.
Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tu tustumme päämajasta annettavaan tu keen. Päämajalla avustusasioita käsittelee ohjelmasektorin assistentti Heidi Vuorenoja
– Avustuspyyntöjä tulee kautta Suo men. Itä-Suomesta tulee hiukan enem män, mutta vastaavasti Länsi-Suomessa on enemmän osastoja, joten se ei ker ro koko totuutta. Joskus tulee alueelli sia ryppäitä, emmekä ole ihan varmoja, mistä se johtuu. Onko esimerkiksi pai kallinen sosiaalitoimisto tai muu vastaa va taho ohjannut meidän yhteyteemme, Heidi pohtii.
Avustusasiakkaita on myös valtakun nallisesti laidasta laitaan: lapsiperheitä, eläkeläisiä, pienituloisia, yksinäisiä.
– Elämän koko kirjo, Heidi toteaa. –Avun tarpeen kestossa on myös suuria eroja. Jotkut tarvitset tukea vain kerran, mutta toisille se on jatkuvaa, jo vuosia kestänyttä. Useimmiten ihmiset ovat kohdanneet jonkin katastrofin elämäs sään, kuten sairauden, työkyvyttömyy den tai töiden loppumisen.
Koronapandemia on vaikuttanut myös valtakunnallisiin yhteydenottoihin. En simmäisenä pandemiavuonna avustus ten hakijamäärä lisääntyi huomattavasti, ja toisena vuonna hakijamäärä jäi tälle uudelle tasolle. Viitteitä on myös siitä, etteivät määrät ole ainakaan laskussa.
– Suomessa on hyvä sosiaaliturva, mutta ihmisillä on kuluja, joita siinä ei
oteta huomioon. Yhteiskunnan tuki ei aina riitä, ja on myös väliinputoajia, jot ka jäävät tukien ulkopuolelle. Lisäksi it sekin olen huomannut ruoan hinnan nousun – kun ihmisillä on pienet tulot, niin tämä heijastuu tilanteeseen kah ta kauheammin. Pienistä lisämenois ta muodostuu yhdessä suuri kulu, Hei di sanoo.
Joulua kohden avunpyynnöt monin kertaistuvat. Kun viime vuoden loka kuussa avustuksia annettiin päämajasta noin 90 kotitaloudelle, niin marras-jou lukuussa avustettuja kotitalouksia oli miltei 400. Jouluavustusten hakuaika päättyy marraskuun lopussa, joten haki joiden määrä ei näy näissä luvuissa.
– Tarve joulun aikaan on sydäntä sär kevää.
Kysymys siitä, miten avustustoimin taa voisi kehittää, vetää Heidin miette liääksi.
– Nyt autamme monia perheitä pie nillä summilla. Se auttaa akuutissa ti lanteessa hetkellisesti. Tietyillä paikka kunnilla osastot ovat tehneet linjauksen, että lukumääräisesti avustuksia jaetaan vähemmän, mutta ne ovat arvoltaan suurempia. Tämä on voinut auttaa yk sittäisten perheiden ahdingossa. Kysy mys on kuitenkin vaikea, sillä tuolloin avustettavien määrä pienenee. Tähän ei oikein ole oikeita, kattavia vastauksia.
Heidi on ottanut tavaksi lähettää avus tusasiakkaille Sotahuudon.
– Osastoissa ihmiset tavataan kasvo tusten. Heidän kanssaan voi keskustel la ja mahdollisesti ohjata heille kuulu vien tukien tai palveluiden pariin. Olen ajatellut, että lähettämällä Sotahuudon voimme tarjota heille Pelastusarmeijas ta faktatietoa, hiukan hengellistä ravin toa sekä mielenkiintoisia juttuja asioista, jotka voivat koskettaa myös avustuksen saajia. Siitä on kovasti pidetty ja olem me saaneet kiitoksia. Jotkut ovat kerto neet luettuaan antaneensa sen eteen päin ystävälle, Heidi kertoo hymyillen.
Heidi Vuorenoja on aiemmin toimi nut joulupatakoordinaattorina. Joulupa takoordinaattorina toimii tällä hetkellä Heidin kaima, Heidi Saarela. Häneen ja
Joulupata-keräykseen voit tutustua seu raavassa Joululehdessämme. Millainen merkitys Joulupata-keräyksellä on avus tustyölle?
– Joulupata on Suomen vanhimpia ja rakastetuimpia keräyksiä, ja moni on vuosien saatossa saanut sen kautta tu kea. Lahjoitusvarojen turvin autamme koko vuoden – ei vain jouluna. Kiitos viestit, joita avunsaajilta saamme, ovat todella liikuttavia ja tuovat kyyneleet sil miin. Nuo kiitokset kuuluvat lahjoittajil le, ja toivonkin heidän tietävän, kuinka suuri merkitys lahjoituksilla ja avulla on tarvitsevalle. Pienelläkin lahjoituksella on suuri merkitys.
Kuvat: Toni Kaarttinen, Eija Kulmala, Onni Wiljami Photography
Avustustoimintamme yhteystiedot löytyvät kotisivultamme: pelastusarmeija.fi/tuki
Voit myös soittaa vaihteeseen (09) 6812 300, josta yhteydenotto ohjataan oikealle taholle.
Lahjoitusvarojen turvin autamme koko vuoden – ei vain jouluna. Kiitos lahjoituksestasi.
Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa
ja sydämellään olevia asioita.
Sain juuri minulle sopivan lahjan! Se on K aroliina Korhosen kirja Matti in the Wallet (Matti kukkarossa). Jokainen uutta kieltä opiskellut on joutunut huo maamaan, että monia ilmaisuja on vai kea kääntää toiselle kielelle. Suomessa viettämieni vuosien sekä suomen kie len opintojeni ansiosta olen oppinut ymmärtämään tiettyjä kulttuurisia ilmai suja, joissa ei kieliopillisesti ole mitään järkeä, mutta joita ”kaikki” ymmärtävät – kaikki paitsi ne, jotka eivät ole käy neet koulujaan suomeksi.
Olen myös joutunut harmittelemaan eri laisia väärinymmärryksiä. Tiedän esi merkiksi, mitä ”Ole hiljaa!” tarkoittaa. Kun kuulin erään naisen sanovan toisel le ”pikkuhiljaa”, ajattelin hänen olevan epäkohtelias. Sitten ymmärsin, että hän vain rohkaisi toista kertomalla, että jot kut asiat vievät enemmän aikaa.
Saan itse usein kysymyksiä englannin kielen erikoisuuksista. Mitä tämä tar koittaa? Tarkoittaako tämä sitä vai tätä? Miten sanoisit tämän? Ongelma toimii siis molempiin suuntiin, ja lukiessani Matti in the Walletia ajattelin, että mi nun pitäisi kirjoittaa jatko-osa niille, jot ka yrittävät tulkita englantia. ”Over the hill” ei tarkoita, että joku olisi ylittä
mässä mäkeä, vaan että joku on tulos sa vanhaksi. Siitä voisi tulla oma eläke ajan projektini.
1. Korinttilaiskirjeen jakeen 13:12 vii saat sanat kuvastavat hyvin kieliongel miamme: ” Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta sil loin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.” Paavali kirjoitti tä män kirjeen rohkaistakseen kristittyjä, jotka kiistelivät siitä, mikä oli oikea tapa olla Jeesuksen seuraaja. Kirje ohjaa mei tä vielä tänään. Opettaessani kadetteja puhun usein Raamatun maailmasta – eri kulttuureista, paikoista, aikakausista ja kokemuksista, jotka meidän täytyy ottaa huomioon, kun luemme ja tulkitsemme Raamattua. Todella hienoa on se, että Raamatun sanat ovat meille yhtä tärkei tä nyt kuin silloin, kun ne kirjoitettiin.
Matti in the Wallet muistuttaa minua sii tä, että emme ehkä aina ymmärrä niin hyvin kuin luulemme ymmärtävämme. Se tekee nöyräksi. Miten voimme sitten tietää, mitä Jumala yrittää meille kertoa? Se tapahtuu meissä olevan Pyhän Hen gen kautta. Jumala näyttää ja antaa meil le selkeät ohjeet elämäämme varten.
Toisessa kirjeessä Timoteukselle jakeis sa 3:16–17 Paavali vakuuttaa sekä Timo teukselle että meille viimeistä tehtävää an taessaan näin: ”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödylli nen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukai seen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään ky kenevä.” Emme välttämättä näe selvästi, ymmärrä täydellisesti, tai meillä ei välttä mättä ole kaikkia tarvittavia taitoja, mutta jos olemme varmoja, voimme rohkeasti mennä eteenpäin levittämään toivon sa nomaa ihmiskunnalle.
Hyödyllinen tavoite tulevalle vuodel le voisi olla raamatunlukusuunnitelma – hartausmateriaalina, tutkimussuun nitelmana, lupauksena lukea Raamat tua päivittäin. Meille pelastusarmeija laisille myös opinkappaleiden kertaus voisi olla hyödyksi ja avuksi, jotta oli simme ”aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toi vonne perustuu” (1. Piet. 3:15), kun jat kamme elämäämme sillä varmuudella, jonka löydämme muuttumattomasta Ju malastamme.
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:
kapteeni, eläkeupseeri
Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?
– Parkanon osastossa 1979.
Miksi halusit liittyä Armeijaan?
– Palvellakseni osastossa.
Mitä oli suosikkimääräyksesi ja miksi?
– Vankilalähetystyö, koin sen kutsuna.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?
– Merimieheksi. (Tämä ei toteutunut!)
Mikä on lempitapasi lomailla?
– Saunoa ja nauttia luonnosta.
Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit?
– Robinson Crusoe.
Kuka on sankarisi?
– Paavo Ruotsalainen.
Mikä on elämäsi tunnuslause?
– Päivä kerrallaan.
Mitä teet vapaa-ajalla?
– Saunon luonnosta nauttien.
Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit?
– Duke Ellingtonin soul-vaikutteinen levy.
Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?
– Vihan, rakkaudettomuuden.
Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen? – Jeesus Nasaretilaisen.
Minkä kirjan Raamatun ohella ottaisit autiolle saarelle? – Filokalia.
Mikä on lempi raamatunpaikkasi? – Jes. 63:8–9 (vuoden 92 käännös): ”Hän sanoi: ’Hehän ovat minun kan saani, omia lapsiani, jotka eivät minus ta luovu.’ Niin hän tuli heidän pelas tajakseen, vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hä nen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät. Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi hei tä kaikkina menneinä päivinä.”
Mitä pelkäät? – Uskoni menettämistä.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on? – Viktor Klimenkon Valkea ratsumies.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu? – ”Valitse rauhan mukaan”.
Mitä rakastat itsessäsi eniten? – Kykyä hiljentymiseen.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Uskon syntyminen.
Mikä on tärkeintä elämässäsi? – Usko, terveys, lähimmäiset.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Rakastan klassista musiikkia.
Takuusäätiö on valtakunnallinen sosiaalialan järjestö, jonka tavoitteena on auttaa ihmisiä ottamaan oma taloutensa haltuun ja tukea itsenäistä selviytymistä arjen raha-asioissa ja velkojen hoidossa. Takuusäätiö tarjoaa maksuttomia neuvontapalveluja, takausta velkojen järjestelylainaan ja pienlainaa pikavippien vastavoimaksi. Takuusäätiön kouluttaja ja Toivo-hankkeen projektikoordinaattori Maria Rumpunen kertoo Takuusäätiön työmuodoista ja vinkkaa, miten kukin meistä voisi paremmin pitää huolta taloudestaan ja selviytyä arjen käänteissä.
Takuusäätiön toiminta sai alkunsa 31 vuotta sitten Yhteisvastuukeräyksestä saa dulla rahoituksella. Tämä oli se ensimmäi nen potti, joka mahdollisti takauksen jär jestelylainaan, jonka avulla ihmiset saivat monenlaiset velkansa hoidettua yhdellä kohtuukorkoisella lainalla. 90-luvun la mavuosina monille kehkeytyi asumisku luista ja kulutusluotoista ongelmia, joten toiminta muuttui entistä tärkeämmäksi. Takuusäätiö alkoi saada rahoitusta myös Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskes kuksen STEA:n kautta. Järjestelylainan takaus on edelleen Takuusäätiön tunne tuin työmuoto.
– Aika on näyttänyt, ettei tilanne ole miksikään muuttunut. Vuosien saatossa toimintamme painopiste on vain muut tunut korjaavasta toiminnasta enemmän ehkäisevän toiminnan suuntaan. Pyrim me tunnistamaan ja tunnustamaan ko titalouden ongelmia liittyen talous- ja velkakysymyksiin, kertoo Takuusäätiön kouluttaja ja Toivo-hankkeen projekti koordinaattori Maria Rumpunen
Hyvä esimerkki ennaltaehkäisevästä toi minnasta ovat Takuusäätiön neuvonta kanavat. Näistä päällimmäisinä Velka linja ja Kysy rahasta -chat. Puheluihin ja chat-viesteihin vastaavat asiantuntijat, sillä käsiteltävät ongelmat ovat vaikeita ja monisyisiä.
– Monesti ihmisillä ei ole tietoa, mis tä hakea apua talous- ja velkaongelmien ilmetessä. Ajatuksena on, että ihmiset ottaisivat yhteyttä ja kysyisivät neuvoa, kun tilanne näyttää pahalta. Keskuste luissa pyritään kartoittamaan henkilön kokonaisvaltaista tilannetta, ja tarvittaes sa ohjaamme myös toisiin palveluihin.
Useimmiten ihmiset ovat yhteydessä, kun tilanne on se, ettei ole saanut enää lainaa muualta ja ulosotto uhkaa.
– Pienituloisuus on yksi yhteydenot tajiemme vahva taustatekijä. Pieni palk ka ei enää kata elämän kaikkia kuluja. Usein sanotaan, että puolikin miljoonaa ihmistä on Suomessa ulosotossa. Ha
vaintomme on, että meihin otetaan yh teyttä hiukan aikaisemmassa vaiheessa. Jääkin kysymysmerkiksi, kuinka moni ihminen on sellaisessa kiikun kaakun ti lanteessa ja elää kädestä suuhun. Moni on edennyt noidankehään, että on otta nut uuden korkeakorkoisen lainan tai pi kavipin maksakseen vanhat pois, ja näin tilanne on hiljalleen pahentunut. Saam me myös yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat huolissaan läheisensä velkaantumi sesta ja taloustilanteesta.
Takuusäätiö on kehittänyt Pennosivuston, jonka voi sovelluksen tavoin tallentaa kännykän tai tietokoneen näy tölle.
– Se on väline tavoitella kiireisiä ih misiä, keino tehdä budjetoinnista hel pompaa ja hauskempaa. Sen avulla pys tyy kirjaamaan päivittäistä kuluttamista, ja sinne voi tehdä myös säästötavoittei ta. Olemme huomanneet, että talou denhallinta on haastavaa, eikä kovin miellyttävää. Penno on yksi tapa teh dä siitä kepeämpää ja hauskempaa.
Takuusäätiön kouluttaja Maria Rumpusen edessä on Rahat riittää -hankkeen lautapeli. Pelissä esitetään kolme kysymystä: Mikä on välttämätöntä, mikä tarpeellista ja mikä turhaa? Kortit sijoitetaan näiden kolmen kategorian alle. – Tavoite on tuoda raha- ja talousasiat lähelle kiinnostavalla ja hauskalla tavalla, Maria sanoo.
– Toiveenamme on, että tämä voisi motivoida seuraamaan omaa kulutusta. Seurata, mihin rahat loppupeleissä ku luvat. Joskus pienistä puroista koostuu isoja virtoja. Tämä auttaa löytämään ar jen heikkoja hetkiä. Emme kuitenkaan halua kannustaa Roope Ankka -maiseen rahojen päällä istumiseen, vaan siihen, että saamansa rahan käyttää itselleen merkityksellisiin asioihin. Ja kivoihin, jos siihen on mahdollisuus, Maria sanoo hy myillen.
Takuusäätiö on perustanut Facebookiin kaikille avoimen Hallitse rahojasi -vertais tukiryhmän. Siinä on yli 4 000 jäsentä.
– Ideana on, että ihmiset antavat neu voja ja tukea toisilleen. Siellä on ollut niin säästövinkkejä, järkevän kuluttami sen ideointia kuin myös henkilökohtai sempia tiedusteluja, mikä avuksi ulos oton ja hädän hetkellä. Takuusäätiön henkilökunta fasilitoi ryhmää. Seuraam me, että keskustelu pysyy asiallisena ja korjaamme, jos jokin fakta on ilmaistu ryhmässä aivan väärin.
Korona-aika on tuonut palvelupalet tiin myös verkkokoulutukset niin kulut tajille kuin sote-alan ammattilaisille.
– Kuluttajille suunnattuja koulutuksia ovat nuorille suunnattu valmennus sekä aikuisemman väen valmennus siitä, mi ten saada rahat eläköitymisen myö tä riittämään. Se on monelle riskikoh ta tulevaisuudessa. Oma työni on käydä sote-alan ammattilaisia ja vapaaehtoisia kouluttamassa, nekin muuttuivat koro nan myötä suurimmalta osin Teams-ta paamisiksi ja verkkovalmennuksiksi.
Järjestelylainalla velkakierre poikki
Takuusäätiön tunnetuin palvelu on vel kajärjestely, pankin myöntämän järjes telylainan takaaminen. Ajatuksena on, että tämä laina kuittaisi pois kaikki kal liit kulutusluotot, osamaksut ja velkaräs tit.
Maria Rumpunen kertoo lisää: – Ideana on se, että velkojen pääoma lähtee heti pienenemään. Monissa kor keakorkoisissa lainoissa saattaa men nä vuosia pelkkään korkojen maksuun. Henkilölle on voinut käydä myös niin, että useampi lasku on mennyt ulosot toon, ja viivästyskorko pyörii taustal la koko ajan. Velkojen yhdistäminen ja
mahdollistamamme takaus on mahdol lisuus katkaista tämä kierre. Järjestelylai na otetaan pankista, ja me vain takaam me sen tilanteessa, jossa on vaikeuksia maksaa sitä pois. Valtiovarainministeriö on määritellyt vuosittaisen korkopro sentin, joka on tällä hetkellä 4,5 %. Kun vertaa kaupallisiin yhdistelmälainoihin, niin korkomme on huomattavasti alhai sempi. Kaupallisissa yhdistelmälainoissa korko voi olla helposti lähempänä 20 %. Se on ollut monesti tie ojasta allikkoon.
Takuusäätiön takaukseen liittyy myös haasteita, joten se ei välttämättä ole kai kille helppo päätös. Takauksessa seu rataan velkajärjestelylakia, ja siihen on laskettu osuus, joka ihmisellä pitäisi olla käytössä välttämättömiin menoihin, ku ten ruokaan ja vaatteisiin. Asiakas ei siis saa itse päättää kuukausittaista lyhen nyssummaa, vaan se lasketaan kaavan mukaan ja tehdään maksusuunnitelma.
– Takauksen haaste on myös, että yh delle ihmiselle enimmäislaina on 32 000 ja pariskunnalle 45 000 euroa. Nämä summat alkavat olla nykymaailmassa melko pieniä. Lisäksi enimmäislaina-ai ka on seitsemän vuotta. Ihmisellä pitää olla vakituista palkkatuloa, sillä tätä lai naa lähdetään maksamaan heti takaisin. Järjestelylainan aikana ei voi myöskään ottaa uutta lainaa. Tämä voi olla monelle kynnyskysymys. Järjestelylaina on hyvä ratkaisu ja moni on saanut siitä avun, mutta se on myös tiukka ja vaativa. Se edellyttää hyvin kurinalaista elämää lai na-ajan puitteissa.
Takuusäätiö myöntää muutamia sato ja takauksia vuodessa. Useimmiten lai nanottaja on 30–40-vuotias aikuinen. Maria kertoo, että tällä hetkellä on puo len vuoden jono, joten kärsivällisyyt tä vaaditaan.
– Velkaantuminen voi olla nopeaa, mutta valitettavasti kaikki mahdolliset jär jestelykeinot vievät aina oman aikansa.
Velkajärjestely on todistetusti ollut toimiva ratkaisu. Seurannassa on näh ty, että erittäin hyvä osuus saa makset tua pois velkansa.
– Ihmiset ovat olleet hyvin sitoutu neita, kun ovat tähän prosessiin pääs seet. Se on ollut ilo nähdä. Tilanteita, jossa joutuisimme maksamaan takauk sen, ei ole kovin monta vuodessa.
Muuttuvat elämäntilanteet mahdollis tavat lainanmaksun uudelleenjärjestelyn. – Siihen on laskettu, että vuoden verran voi saada maksuvapautusta. Itse asiassa kehotamme välillä pitämään maksuva paita kuukausia esimerkiksi jonkin yk sittäisen, merkittävän kulun maksami seksi, kuten uudet silmälasit tai auton huolto. Tämä estää uutta velkaantumis ta.
Takuusäätiö myöntää myös 200–2 000 euron pienlainoja, joiden tarkoituksena on kilpailla pikavippien kanssa. Pikavipin saa noin vuorokaudessa, pienlainaa jou tuu odottamaan pari viikkoa.
– Kun ihmiselle tulee yllättävä rahan tarve, hänen on mahdollisuus saada pie ni laina kohtuullisella korolla, tällä het kellä korko on 4,5 %. Laina on tarkoitet tu pienituloiselle ihmiselle, jolle pankki ei myönnä lainaa, mutta joka ei kuiten kaan ole niin pienituloinen, että olisi oi keutettu täydentävään tai ehkäisevään toimeentulotukeen. Lainatarpeita on esi merkiksi auton korjaus, jotta pääsee työ paikalle. Myönnettäessä tarkistamme, että asiakas on kyvykäs maksamaan sen.
Toivo-hankkeesta apua ammattilaisille
Maria Rumpunen toimii myös Toivohankkeen projektikoordinaattorina. Han ke on Turun ja Kaarinan seurakuntayhty män ja Takuusäätiön yhteinen ja yhdessä rahoittama projekti. Maria työskentelee seurakuntayhtymän tiloissa Diakoniakes kuksessa Turun keskustassa.
– Yhteiskunnallisen työn diakoni näki täällä tarvetta sote-alan ammattilaisten verkostolle, jossa voisimme yhdessä tak lata taloudellisten ongelmien kysymyk siä. Monet hänen asiakkaistaan oli vat asunnottomia ja päihdeongelmaisia, joilla oli monia samanaikaisia ongelmia, niin hän teki vahvasti yhteistyötä moni en sektorien kanssa: ruoanjakelusta asu misyksiköihin, sosiaalitoimeen ja tervey denhuoltoon.
– Olemme pyrkineet parantamaan am mattilaisten vuorovaikutusta talousasiois sa. Olemme yhdessä pohtineet, mitä ta pahtuu, kun sote-alan ammattilainen neuvoo raha- ja talousasioissa. Rahaasioista puhuminen ei kuulu kenenkään peruskoulutukseen, mutta sitä kuitenkin
paljon tehdään. Ammattilainen on mel ko yksin, kun hän alkaa neuvoa asiakasta talousasioissa, ja siinä voidaan olla hyvin erilaisissa arvo- ja kokemusmaailmoissa.
Lähdimme kartoittamaan, mitä näissä kohtaamisissa haluaisimme asiakkaalle sanoa. Tämän pohjalta syntyi Kun huo li herää -aineisto, josta syntyi lopullinen Talousasiat haltuun -opas. Perimmäinen tavoite on, että asiakkaat saisivat parem paa palvelua.
Tiedustelen, heijastuuko seurakun tayhtymän kristillinen tausta tähän hank keeseen.
– Ei suoranaisesti. Olen itse ollut vii dentoista vuoden ajan diakoniatyönteki jä. Huomaan, että omassa tausta-ajatte lussani näkyy vahvasti se, että ihmisillä on syvempi arvopohja kuin se, minkälai sina he näyttäytyvät kuluttajina. Jokainen oman ymmärryksensä ja osaamisensa pohjalta pyrkii toimimaan mahdollisim man hyvin. Epäonnistumisia tai elämän haasteita ei tarvitse hävetä. Jokainen ih minen on arvokas ja ansaitsee uuden mahdollisuuden.
rahasta pohdiskellen Lopuksi juttelemme henkilökohtaisen ta louden hallinnasta ja arjen haasteista ylei sesti. Maria kertoo, että raha-asiat eivät ole mitenkään helposti hahmotettavia.
– Kuuntelin podcastia, jossa puhui Danske Bankin pääekonomi. Hän sa noi, että raha-asiat eivät ole kenellekään helppoja. Raha on muuttunut mielikuvi tusrahaksi, digitaalisiksi numeroiksi vem peleissä. Nolla ei ole nolla, vaan sen jäl keen on yleensä luottoa suuntaan jos toiseenkin. Rajattomuus ja mahdollisuuk sien määrä tekee hahmottamisen hanka laksi. Ennen kun lompakosta ja tililtä lop puivat rahat, niin ne todellakin loppuivat.
– Tämän päälle vielä puheet nollako rosta ja siitä, miten on ollut järkevää ottaa lainaa. Ihmisillä menee sekaisin, mikä on hyvää lainaa ja mikä huonoa, jota ei todellakaan kannata ottaa. Kulttuurim me on kulutus- ja lainamyönteinen, ja ihminen on hyvin yksin taloudenpiton sa kanssa. Rohkaisen aina puhumaan lä heisten ihmisten kanssa.
– Kannattaa puhua rahasta ja siitä, miten sen saa riittämään.
Maria toteaa, että tarvitaan vastavoi ma kulutuksen hehkuttamiselle. – Kes tävän kulutuksen näkökulmat ovat täs sä apuna. Meillä onkin aluillaan hanke, joka keskittyy kestävään kuluttamiseen ja arkeen yhteisen hyvän ja maapallon kestävyyden näkökulmasta.
Maria kertoo ymmärtävänsä perusku luttajaa oikein hyvin: – Minäkin haluan kaikenlaista koko ajan, hän naurahtaa. – Olennaista on miettiä, mikä on itsel le tärkeää ja miten saa rahat riittämään merkityksellisimpiin asioihin. Välillä pi tää toki muistaa myös palkita itseään. Kun on esimerkiksi saavuttanut säästöta voitteen, voi antaa itselleen omaan bud jettiin sopivan palkinnon.
Lopuksi tiedustelen, miten voisi par haiten tukea ystävää, joka on taloudelli sissa ongelmissa?
– Hyvä kysymys. Ensisijaista on teh dä yhdessä asioita, jotka eivät vaadi ra haa – kuten kävelylle lähteminen ja kuu lumisten vaihto. On hyvä miettiä, ketkä läheisistä ovat sellaisia, joihin voi luottaa, ja ketkä sellaisia, joista voi itse asiassa olla haittaa taloudellisesta näkökulmasta. Ih misiä, joiden kanssa tulee tehtyä liian kal liita asioita, kuten shoppailukierroksia ja illanviettoja. Pahimmillaan lähipiiris sä voi olla taloudellista väkivaltaa käyt täviä ihmisiä. Tällaisten tilanteiden tun nistaminen on hyvin tärkeää.
– Rahasta puhuminen on hyvästä, mutta keskustellen, pohdiskellen, jaka en – ei neuvoen. Ihmiset ovat hyvin al lergisia neuvonnalle, ja raha-asiat ovat niin henkilökohtaisia ja herkkiä aihei ta, että siinä on heti puolustusmekanis mit päällä. Ei voi tietää, mikä toiselle on se tärkeä asia, joka auttaa kantamaan ar jen yli.
Kuvat: Toni Kaarttinen
Maria Rumpusen työpiste on samalla kadulla Pelastusarmeijan iCare-myymälän kanssa. Maria mainitsee tämän kerran pelastaneen hänen päivänsä. – Olin lähtenyt töihin reippaasti polkupyörällä ja unohtanut työ vaatteet kotiin. Myymälästä löysin uudet.
Pelastusarmeijan my ymälät icaresecondhand LÖYDÄ LÄHIN MYYMÄLÄSI: PELASTUSARMEIJA.FI/MYYMALAT
Tänä vuonna vietetään Pelastusarmeijan naistyön 100-vuotisjuhlaa Suomessa. Juhlistamme tätä sarjalla, jossa kansainvälisen ja kotimaisen naistyön ansiokkaat naiset tutustuttavat meidät Raamatun tärkeimpiin naisiin.
Joosua 2:1–24, 6:1,22–25
Jos Jumala päättäisi tuhota maasi ja pelastaa vain yhden ihmisen, kuka se olisi? Joosuan 2. luvussa kerrotaan, miten Jumala valitsee epätavallisen naisen pelastamaan Jerikon tuhoutumiselta.
Joosua lähetti kaksi vakoojaa tutkimaan Jerikoa. Vaikka Jumala oli l uvannut Joosualle voiton, oli silti tärkeää valmis tautua valloitukseen huolellisesti.
Rahab on seksityöläinen. Miksi juuri Ra hab huomaa vakoojat? Tunsiko hän jo tain sisimmässään – johdattiko Jum ala hänet pyytämään vakoojat kotiinsa? Ju mala tutkii nykyäänkin kaupunkien pi meitä kujia löytääkseen portot ja huu mekauppiaat ja näyttääkseen heille tien pelastukseen. Rahab ei voinut itse pe lasta a itseään – vakoojien t äytyi löy tää hänet ja kertoa hyvät uutiset. Kenen luokse Jumala haluaa sinut lähettää ker tomaan hyvät uutiset?
Löytynyt totuus Rahab oli turmeltuneen kaupungin asu kas, olosuhteet eivät olleet ihanteelliset uskoontulolle. Rahab oli kuitenkin kuul
lut, miten Israelilaiset olivat paen neet Egyptistä, ylittäneet Punaisenmeren ja voittaneet taistelun amorilaisia vastaan.
Rahab oli löytänyt oikean, pelastavan to tuuden: ”sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias” (Joos. 2:11). Tämä mielenmuutos, usko ja toi minta pelastivat Rahabin perheineen. Kun tulemme Jeesuksen Kristuksen luo, menneisyydellämme ei ole enää merki tystä: kaikki, jotka uskovat, saavat “uu den alun”. Kaikista tulee samalla tavalla Jumalan lapsia (Room. 1).
Petturuus hyvän puolesta Kuningas lähetti omat miehensä Raha bin luokse. He vaativat Rahabia luovutta maan vakoojat, mutta hän päätti suojella heitä. Hänen petturuutensa on tuomitta vaa, mutta hän teki tarvittavan pelastaak
seen vakoojien hengen (jae 4). Hän va lehteli suojellakseen Jumalan miehiä. On tärkeää, että jätämme Rahabin toiminnan tuomitsemisen Jumalan käsiin. Olisiko Ju mala voinut tehdä toisin? Ehkä – mutta ei tehnyt.
Uskossaan vahva Kuninkaan miesten lähdettyä Rahab meni vakoojien luo katolle, missä he piileske livät pellavakimppujen alla. Rahab pelas taa heidät useammallakin tavalla. Katso jae 9: ”Minä tiedän, että Herra on päättä nyt antaa teille tämän maan.”
Miten kanaanilainen prostituoitu saat toi tietää Jumalasta? Syy on ilmestys. Jumala oli näyttäytynyt Rahabille, joka oli tullut uskoon. Jakeessa 11 on kaik kein järkyttävin toteamus: ”sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias.”
Rahab oli vain kuullut Jumalan tekemis tä ihmeistä, mutta puhui niistä suurem malla varmuudella kuin israelilaiset, jotka olivat nähneet ne omin silmin. “Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka ei vät näe.” (Joh. 20:29).
Rahab ei ollut vain Jumalan sankari, vaan myös perheensä sankari. Hän otti uskossaan toiset huomioon (jae 13). Hän pelasti toiminnallaan koko perheensä. Hän ei luovuttanut! Kuin ka määrätietoisesti toimimme oman perheemme puolesta?
Jerikon valloitus Vakoojat vannoivat oman henkensä kaut ta suojelevansa Rahabia ja tämän per hettä. Jakeessa 18 kerrotaan, että Rahab auttoi miehet alas kirkkaanpunaisella köydellä. Miksi kirkkaanpunainen köysi?
Edustiko se pääsiäislammasta? Kristuksen kuolemaa?
Joosuan kirjan 6. luvussa Jerikon valloituk sen tapahtumat etenevät: 7 pappia, 7 trum pettia, 7 päivää, 7 kertaa äänetön marssi ympäri kaupungin. Numero 7 muistuttaa, että voitto oli Jumalan näkökulmasta sine töity. Viimein Joosua antaa uuden määrä yksen: “Kohottakaa sotahuuto! Herra an taa kaupungin teidän käsiinne.” (jae 16)
Sinä hetkenä Jumalan tahto oli tapahtu nut. Vain Rahab ja hänen seurassaan ole vat pelastuivat (Joos. 6: 17). Joosua jätti Rahabin henkiin, ja tämän suku elää Isra elissa edelleen (Joos. 6:25). Mikä nainen!
Eikä siinä vielä kaikki! Rahabin tarina on ihmeellinen kertomus yhteiskunnan syrjimän ihmisen uskos ta. Jaakobin kirjan 2:25 viitataan Raha biin esimerkkinä henkilöstä, jonka usko
saa tekemään hyviä asioita. Heprealais kirjeessä 11:31 hänet puolestaan maini taan uskon sankarina. Rahab on Jeesuk sen esiäiti (Matt. 1:5).
Pohdi, mitä sellaista sinä olet tehnyt, joka on saanut sinut tuntemaan itsesi ar vottomaksi? Me emme varmaan olisi va linneet Rahabia, mutta Jumala valitsi hä net, koska rakasti häntä. Jumala rakastaa sinua yhtä paljon. Et ole tehnyt mitään niin kauheaa, etteikö Jumala edelleen rakastaisi sinua (Room. 8:38).
Jumala ei piittaa siitä, kuka sinä olit. Hän välittää siitä, kuka sinä olet ja mil laiseksi olet Jumalan hengen voimasta tulossa. Tee kuin Rahab – heitä punai nen nauha ja sano ”Herra, tässä olen!”
Wendy Swan everstiEversti Wendy Swan on syntyään kanadalainen ja omasta halustaan maailmankansalainen, joka on toiminut 25 vuotta kansainvälisissä määräyksissä. Wendy suhtau tuu intohimoisesti Jumalan Sanaan ja sen uudistavaan voimaan. Wendy palvelee nyt kansainvälisen oikeudenmukaisuuden komission johtajana, kansainvälisen moraa listen ja sosiaalisten asioiden neuvoston puheenjohtajana ja kansainvälisen teologisen neuvoston jäsenenä. Hänelle on tärkeää tukea naisia ja tyttöjä sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa. Wendy rakastaa musiikkia, matkustamista, puutarhanhoitoa ja leipomista hyväntekeväisyyteen.
– Minulla on ihania muistoja Suomesta vuodelta 2017. Kävin ensimmäistä kertaa saunassa, nautin syvällisistä keskusteluista ja maailman parhaista perunoista ja vietin aikaa Sanan äärellä. Afrikkalaisen sanonnan mukaan ”naiset ovat seurakunnan selkäranka”. Uskon sen pitävän paikkansa myös Pelastusarmeijassa Suomessa. Kiitos, että olette pysyneet uskollisina Jumalalle ja halullenne toimia oikeudenmukaisesti sekä sitoutumisestanne muuttaa maailmaa, jossa on niin paljon kärsiviä. Jumala tulee siunaamaan työnne ja pitämään teidät lähellä sydäntään. Jumalalla on suuria suunnitelmia teidän varallenne –suurempia kuin olette voineet kuvitella. ”Luottakaa, että Henki tulee ne vielä näyttämään!” Ef. 3:20.
asumisen kansainvälinen kaupunkifestivaali
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA järjesti yhteistyössä Housing Europen ja Helsingin kaupungin kanssa sosiaalisen asumisen kaupunkifestivaalin Helsingissä 14.–17.6.2022. Yhteistyökumppaneita festivaa lilla on kuutisenkymmentä, Suomen Pelastusarmeijan Säätiö on yksi niistä. Festivaalin aikana Pelastusar meijan asumisyksiköissä kävi kansainvälisiä ryhmiä tutustumassa asumispalveluihimme. Pitkämatkaisimmat vieraat olivat havaijilaisia asiantuntijoita, joita kiinnosti nähdä, miten Asunto ensin -malli toimii käytän nön tasolla. He pohtivat mallin soveltamista Havaijilla, missä asunnottomuus on akuutti ongelma.
Sosiaalisen asumisen kansainvälinen kaupunkifestivaali (International Social Housing Festival) keräsi yhteen sosiaa lisen asumisen asiantuntijoita, työnteki jöitä, tutkijoita, rakennuttajia ja suunnit telijoita. Festivaaliin osallistui noin 800 henkilöä yli viidestäkymmenestä maas ta. Teemana oli ”Welcome Home – Ter vetuloa kotiin”, ja keskeisenä tavoittee na oli vuorovaikutus ja toinen toisiltaan oppiminen. Festivaali järjestettiin kol matta kertaa, ensimmäinen tapahtuma pidettiin vuonna 2017 Amsterdamissa ja toinen vuonna 2019 Lyonissa.
Festivaalin ohjelmaan sisältyi yhteen sä 80 tapahtumaa: seminaareja, työpa joja, näyttelyitä, verkostoitumistilaisuuk sia, vastaanottoja, palkintogaaloja ja kohdevierailuja. Avajaistilaisuudessa pu hui ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo. Festivaalin keskeisin ajatus oli se, että hyvä asuminen on kokonaisval taisen elämän perusta aivan kaikille.
– Vierailijat ovat olleet hyvin kiinnos tuneita työstä arjen tasolla. Monet vierais tamme ovat käyneet tutustumassa yhteis työkumppaneihimme, kuten Y-Säätiöön, ja saaneet valaisevaa tietoa suomalaises ta Asunto ensin -mallista, jonka mukaan asunnottomuuteen kytkeytyvien ongel mien ratkaisu alkaa asumisen turvaami sesta. Täällä he ovat päässeet näkemään, miten tämä käytännössä toteutuu, Alp pikadun asumispalveluyksikön sosiaali ohjaaja Marko Lahtela sanoi.
– Asunnottomuustyön haasteena tänä päivänä on, että useammalle erilaiselle paikalle olisi tarvetta. Paikkoja ei vain yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Meilläkin on asukkaita, jotka tulisivat toimeen vä häisemmällä tuella, mutta eivät kuiten kaan niin itsenäisesti, että pärjäisivät esi merkiksi kaupungin pienasunnossa tai vastaavassa. Ratkaisuja jo on, mutta enem män niitä vielä tarvittaisiin.
Alppikadun asumispalveluyksikön sosiaaliohjaaja Marko Lahtela on iloinen vierailijoista: – Toivon, että vierailut ovat antaneet hyviä ajatuksia, joita he voivat soveltaa omassa työssään ja ympäristössään.
Pelastusarmeija järjesti kohdevierailu ja Alppikadun asumispalveluyksikössä ja Castréninkadun väliaikaisen majoittumi sen yksikössä. Yksiköihin kävi tutustumas sa noin 120 vierailijaa: ryhmät Yhdysval loista, Ranskasta, Puolasta, Alankomaista sekä kaksi kansainvälistä ryhmää, joissa oli vierailijoita useista maista.
Marko Lahtela pohti festivaalin mer kitystä: – Totta kai tämä tekee Suomessa tehtyä edistynyttä asunnottomuustyötä näkyväksi. Moneen vieraaseen on meil lä tehnyt suuren vaikutuksen, että asuk kailla on oma koti omalla keittiöllä ja sa niteettitilalla ja että he saavat elää omaa elämäänsä, kuten kuka tahansa meistä. Myös suomalainen hyvinvointivaltio on
kerännyt arvostusta siitä, miten paljon yhteiskunta tarjoaa kansalaisilleen tu kea. Toivon, että vierailut ovat antaneet hyviä ajatuksia, joita he voivat soveltaa omassa työssään ja ympäristössään.
Asunto ensin -malli kiinnostaa Havaijilla Kaukaisimmat vieraat olivat parikymmen henkinen havaijilaisten asiantuntijoiden ryhmä, joka kävi tutustumassa Alppika dun ja Väinölän yksiköihin. Sotahuudol la oli ilo olla mukana Alppikadun kier roksella.
– Olemme niin innoissamme täs tä vierailusta, Laura Thielen tiivisti ryh män tunnelmat. – Maahan saavuttuamme taksikuskimme antoi jo hienon ja kattavan luennon suomalaisesta yhteiskunnasta, ja olemme hyvin uteliaita kuulemaan lisää. Muutamat meistä ovat taitaneet jo menet tää sydämensä Suomelle, Laura naurah ti.
Herra Bridges työskentelee rahoitus puolella ja on mukana useamman hyvän tekeväisyysjärjestön asunnottomuuspro jektien hallituksissa. – Asunnottomuus on akuutti ongelma Havaijilla, ja tahtoi simme oppia hyvästä työstä, jota täällä on tehty. Herra Barnum Havaijin bud jetti- ja politiikan keskuksesta jatkoi: –Pohdimme erilaisia asunnottomuusrat kaisuja. Puhumme paljon Asunto ensin -mallista, mutta sitä ei ole kuitenkaan laajasti toteutettu. Tarvittaviin investoin teihin ei ole panostettu. Olemme siis hy vin uteliaita kuulemaan, miten olette saaneet tämän toimimaan.
Tilaisuus alkoi sosiaaliohjaaja Mar ko Lahtelan esityksellä, jossa hän kertoi kattavasti ja asiantuntevasti Alppikadun ja Castréninkadun yksiköiden historias ta, toimintatavoista ja arjesta. Sana oli vapaa, ja vieraat olivat hyvin aktiivisia – monenlaisia kysymyksiä ja tieduste luja sateli. Ryhmää kiinnosti erityisesti
toimintatapa, jossa asiakkaat kohdataan Helsingin kaupungin Hietaniemenka dun palvelukeskuksessa, ja sieltä ohja taan tilapäisten asumispalveluiden pii riin, kuten Castréninkadun yksikköön. Paikkojen vapautuessa asiakkaat pääse vät Asunto ensin -periaatteella toimivan tuetun asumisen piiriin, kuten Alppika dun yksikköön.
Vastakaikua vieraissa herätti se, että kaupunki ostaa asumispalvelut ammat titaitoisilta toimijoilta, kuten Pelastus armeijalta, ja että sopimus tehdään vähintään pariksi vuodeksi kerrallaan. – Toivoisin, että päättäjämme olisivat valmiimpia tekemään pidempiä sopimuk sia, se auttaisi pitkän aikavälin suunnit telussa, totesi eräs ryhmän jäsenistä. –Monet teillä toimivat asiat, kuten nämä rahoituskuviot, on ymmärretty myös Ha vaijilla, mutta niiden toimimiseen ei ole uskottu tarpeeksi, ja siksi niitä kaikkia ei ole saatu käyttöön.
Tuija on sisustanut asuntonsa omanlaisekseen vaaleanpunaisen sävyillä ja lukuisilla koriste-esineillä. Asunnosta näkee, että siitä on tullut hänen kotinsa.
– Olen asunut täällä neljä vuotta ja viihtynyt todella hyvin.
Esittelyn jälkeen lähdimme kierrok selle tutustumaan tiloihin. Ensin me nimme käymään yleisiin tiloihin, kuten ruokalaan, harrastustiloihin ja työtoimin nan pajaan, jossa työstettiin sillä hetkel lä pop-henkisiä sarjakuvalehdistä valmis tettuja lampunvarjostimia. Asuintiloista pääsimme tutustumaan Tuijan asuntoon, jonka hän on sisustanut omanlaisekseen vaaleanpunaisen sävyillä ja lukuisilla ko riste-esineillä. Asunnosta näkee, että sii tä on tullut hänen kotinsa.
– Olen asunut täällä neljä vuotta ja viihtynyt todella hyvin. Kuntouttavas sa työtoiminnassa olen mukana melkein päivittäin. Aiemmin olin paljon keittiössä, mutta nyt tykkään työskennellä siivous tehtävissä, Tuija kertoi hymyillen sängyllä istuen, suuri pinkki nalle vierellään.
Lopuksi ryhmälle esittäytyi vielä Tomi, joka on ollut myös aktiivinen työtoimin taan osallistuja. Hän on ollut avuksi esi merkiksi postitustehtävissä, kun toisten asukkaiden tukihakemuksia on täytynyt saada nopeasti liikkeelle.
– Kaikenlaistahan tapahtuu, mutta tykkään olla täällä, enkä haluaisi muut taa minnekään muualle. Paitsi Afrikkaan, Tomi nauratti yleisöä. Hän kertoi kiertä neensä elämänsä aikana paljon maail maa, niin Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa kuin Eurooppaakin.
Aloha – rakkaudesta ihmiseen Havaijilaiset antoivat Tomille ja Tuijal le pienet lahjat ja valmistautuivat nouse maan bussiin, joka veisi heidät Espoossa sijaitsevaan Väinölän asumispalveluyk sikköön. Bussia odotellessa vaihdoin vie lä pari sanaa ryhmään kuuluvien Brandy Minion, Ora Riesin ja Laura Thielenin kanssa. Brandy toimii johtajana hyvän tekeväisyysjärjestössä, joka työskentelee asunnottomuusprojektien ja Asunto ensin -mallisen hankkeen parissa Oahun saarel la. Ora on Honolulussa toimivan koditto muuden parissa työskentelevän järjestön perustaja ja yhteisöjohtaja, ja Laura on Partners in Care -nimisen asunnottomuus työtä tekevän yhdistyksen johtaja.
– Olisi unelmien täyttymys saada Asunto ensin -periaate toimimaan osoit tamallanne tavalla. Meillä on monia am mattitaitoisia toimijoita, mutta emme ole nähneet näin mittavia positiivisia vaiku tuksia, Laura taustoitti. Ora jatkoi: – Mi nua itse asiassa inspiroivat juuri nämä teidän yksikkönne, sillä minua kiinnosti kuulla ja nähdä, miten onnistuitte haas tavassa muutosvaiheessa. Siitä voimme saada työkaluja omaan tulevaisuuteem me.
Laura kertoi, että Havaijin vajaan puo lentoista miljoonan asukkaan saariryhmäl lä kodittomia on tällä hetkellä yli 5 000.
– Asumispalveluiden tarjoaminen olisi kodittomuuteen paras lääke, sillä se toisi myös tärkeät terveydenhuollon ja sosiaa litoimen palvelut asiakkaiden ulottuville. Se on asukkaille mahdollisuus saavuttaa merkityksellinen elämä. Näemme, että
täällä mennään ihminen edellä – se on myös meidän toiveemme ja tavoitteem me.
Brandy, Ora ja Laura näkisivät työtoi minnan hyvin toimivana ratkaisuna myös Havaijilla. – Vaikka ihmisillä on haastei ta ja vaikeuksia, se ei tarkoita, että he oli sivat toivottomia. Monet haluavat kokea itsensä hyödyllisiksi ja antaa jotain itses
Vieraat olivat hyvin aktiivisia –esityksen aikana monenlaisia kysymyksiä ja tiedusteluja sateli. Ryhmää kiinnosti erityisesti suomalainen palvelupolku ja asiakkaiden kohtaaminen arjessa.
tään yhteiskunnalle. Se rakentaa omanar vontuntoa, Brandy totesi.
Onko havaijilaisessa tavassa käsitellä kodittomuutta jotain, mistä voisimme Suomessa ottaa oppia?
– Aloha! Monet tuntevat tämän havai jilaisen sanonnan, joka tarkoittaa rakkaut ta, välittämistä, rauhaa ja armoa. Se kuvaa saaremme ajatusmaailmaa erinomaisesti. Olemme perhekeskeinen yhteisö, ja meil lä on esimerkiksi aivan mahtavia, kaik kensa antavia vapaaehtoisia. Kun tämän saisi heijastumaan myös taloudelliseen päätöksentekoon, niin olisimme ideaa litilanteessa.
– Perheen ei tarvitse aina tarkoittaa biologista perhettä, vaan se voi merkitä myös itse valittua perhettä. Monet työ kaverimme ovat meille kuin siskoja ja veljiä. Perhe voi perustua myös tunneja sosiaaliseen yhteyteen. Kotikaan ei ole vain kiinteä paikka – se on tila ja tunne, joka kasvaa yhteydestä.
Kuvat: Toni Kaarttinen
Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
Jag medger att jag är ett offer för reklam. Förra sommaren hade jag stor lust att köpa en sup-board, och det slutade med att jag köpte en. Jag kunde redan se för min inre syn, hur elegant och välba lanserat jag skulle glida längs fjärdens blanka yta och njuta av utsikten – jag har ju prövat stand-up paddleboarding en gång på en semesterresa för många år sedan.
På sommarstugan pumpade jag brädan full, skuffade ut den på sjön och tog plats. Jag paddlade till öns andra sida, långt från stranden, för att få syn på mindre vågor. Jag ställde mig ivrigt upp och höj de paddeln för det första taget.
Efter några sekunder befann jag mig till min stora chock och förlägenhet med huvudet före i den kalla sjön med pad deln i handen. Den tomma brädan gungade på vågorna ett par meter ifrån mig, fäst vid min fot med en fångrem. När jag simmade efter brädan mot stran den på ganska långt avstånd, var jag inte längre övertygad om stand up-boarding ens charm. Och jag förstod, att i den här
grenen klarar man sig inte enbart med entusiasm.
Nästa försök startade betydligt försikti gare. Jag satt och gungade lätt på brä dan och prövade hur långt jag kan luta åt vardera hållet. Jag funderade var det bäst lönar sig att sitta, och i vilken ställ ning benen borde vara. Det räckte länge förrän jag vågade stiga upp. Det kändes som om brädan bara vinglade och ving lade, utan någon som helst balans. Be nen skakade och jag spände alla musk ler. Jag tittade åt höger och åt vänster och på mina fötter. Plötsligt var jag till baka på mina knän.
Jag upptäckte att balans inte uppkom mer av sig själv, utan kräver hård disci plin. Jag märkte att knäböjande ställning är det säkraste alternativet. Det går inte att bara titta på fötterna,utan jag måste se framåt och förutse vad som kommer. Det är också nödvändigt att släppa taget om rädslan att misslyckas, och slappna av så att man känner brädans rörelser och hittar balansen. Det är inte farligt att misslyckas och falla, man kan alltid stiga upp på nytt.
Livet är som stand-up paddleboarding. Det blåser ofta på livets vatten och vågor nas djup varierar. Olika saker tenderar att gunga brädan. Om man har blicken riktad endast på dem, går det som för Petrus, när han försökte gå till Jesus över de storman de vågorna. När han såg ner på vågorna vid sina fötter, förlorade han balansen –såg inte Jesus längre och började sjunka.
Att gå ner på sina knän är en säker ställ ning också i livet. När jag kommer inför Gud med det som jag har på mitt hjär ta, och lär känna honom bättre, är det lättare att hålla balansen. Trygg i hans hand kan jag finna den frid, som ger balans i livets olika situationer. Vågor na försvinner inte, men det är lättare att möta dem.
Mycket av det vi möter i livet ligger ut anför vår kontroll, men vi väljer själva hur vi tar emot det.
Paulus skriver i Filipperbrevet: ”Bekym ra er inte för något, utan låt Gud få veta alla era önskningar genom bön och åkallan med tacksägelse. Då ska Guds
frid, som övergår allt förstånd, bevara era hjärtan och era tankar i Kristus Je sus.” (Filipperbrevet 4:6-7).
Visste du, att Jesus också var bekymrad över människors balans? I Bergspre dikan varnar han människor för att fästa sig för mycket vid jordiska rikedomar, eller sträva efter att nå dem. Det finns inget ont i pengar i sig – oberoende av hur mycket man äger – men man upp når ingen balans om det blir den mest centrala frågan i livet. Om vi inte ser an nat, eller om vi låter det styra oss.
Om jag paddlar min bräda till stranden, och står på den på torra land, är det lätt att hålla balansen. Sup-brädan är dock inte gjord för att stå stilla på torra land, utan för att gå framåt på vattnet. Det be
tyder att det alltid kommer nya vågor och jag måste hela tiden koncentrera mig för att bevara balansen. Inte heller i livet kan man stanna på samma ställe för alltid. Så länge man lever, måste man ständigt jobba på balansen – om det så är fråga om stand-up boarding, kontroll över den egna ekonomin, livet i allmän het eller andligt välbefinnande.
Och när jag hela tiden övar, växer mina muskler, och jag är i fortsättningen lite mera beredd att möta de vågor som ten derar att attackera mig. Ge inte upp, var inte rädd. Gå modigt mot vågorna och ta emot dem. Lita på att du kan behål la din jämvikt.
Nu, när jag halkar omkring på vintersä songens kalla gator, är det bra att dröm
ma om sommarens värme och dagen då jag sorglöst kan njuta av stand-up padd leboarding utan plötsliga kalla dopp. Kanske någon dag...
Iltahartaus YLE Radio 1 ti 1.11. klo 18.50 ja 23.00 kersanttimajuri Lasse Mattsson
Tampereen osasto sai uuden sotilaan, kun sunnuntaina 4.9.2022 Matias Kumpulainen vihittiin sotilaaksi.
Jumalan siunausta uudelle sotilaalle!
Kuva: Martti Tamminen
Komentaja Eva Klemanin hartauskirja-trilogian viimeinen osa. Kuvitettuna komentaja Christina Kjellgrenin kauniilla akvarellitöillä. Saatavana myös ruotsinkielisenä. 15 € + postikulut.
Koko trilogia (myös ruotsinkielisenä): Omin silmin, Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän yhteishintaan 25 € + postikulut
Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi, (09) 681 2300 / Kauppaosasto
Kysyimme teiltä kesällä mielipiteitä Sotahuudosta ja saimme vastauksia runsaasti. Suurkiitos kaikille vastanneille, kun olette mukana tekemässä entistä ehompaa lehteä.
Arvoimme vastanneiden kesken kolme yllätyspalkintoa. Onnekkaat voittajat ovat:
Olli Autio, Vaasa Riku Leino, Nokia Pirkko Narinen, Helsinki
Onnittelemme voittajia!
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 132. vuosikerta
Auta meitä auttamaan www.pelastusarmeija.fi
Tammikuu 2022
Sivut 06–10 patas-tiimin karvaiset työkaverit Sotahuuto
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja
Sivut 11–15 kadettimme enni Kulmala: nuorissa On tOivo
Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista
Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2022 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Toni Kaarttinen
Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.
Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.
Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.
Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.
Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Aamen.
Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.
”Minä olen tie, totuus ja elämä...” Joh.14:6
“Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa...” Apt. 24:14
Ensimmäiset kristityt viittasivat uskoonsa sanalla tie. Tämä on mielestäni tärkeä asia. Tie vie johonkin, tie kertoo kulkemisesta, eteenpäin menemisestä. Kun kat selen tietä kotimme edessä, siinä koko ajan joku kulkee jonnekin, kukaan ei jää paikoilleen.
Meidät on kutsuttu menemään eteenpäin riippumatta olosuhteista. Joskus tie kul kee helposti ja vauhdikkaasti, joskus se muistuttaa enemmänkin mutaista marras kuista kinttupolkua.
Parasta tiessämme on se, että Jeesus on luvannut kulkea sitä kanssamme, ja kuten hän jo mainitussa Johanneksen 14. luvussa kertoo: maallisen tiemme päätöksessä Hän noutaa meidät lopulliseen määränpäähämme Isän kotiin.
Tero Saajoranta majuri
Kuva: StockSnap
Haluan tilata Sotahuudon
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tilaan itselleni Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus): Tilaan digilehden
Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Suomen
Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003
Vastauslähetys
