Sivut 24–28 Elämän kokemusasiantuntija
Sivut 6–13
Pelastusarmeijan Lasten lomakoti 110 vuotta – ihanien kesäpäivien mahdollistaja
04 Toimitukselta
Tässä kuussa 06 Pelastusarmeijan Lasten lomakoti: Ihanien kesäpäivien mahdollistaja 12 Lasten lomakodin 110 vuotta juhlittiin ilolla
Enemmän kuin katto pään päällä
20 Miksi näemme vaivaa
22 Auttamisen monet tavat 24 Sari Lehtonen: Elämän kokemusasiantuntija 29 Minä & Pelastusarmeija
30 Jag har en dröm…
Armeijassa tapahtuu
Pelastusarmeijan termit tutuksi
Viimeinen sana
oikeasti mennään ihminen edellä, ja se on ollut todella palkitsevaa”, sivu 6
Toukokuun lehtemme teemana on sosiaalinen työmme. Aivan toimintansa alkuhetkiltä lähtien Pelastusarmeija on ollut mukana hyvinvoinnin aukkojen – yhteiskunnan epäkohtien – etsimisessä ja paikkaamisessa. Tämän tekstin otsikko on Tuomas Kanniston tekemästä lasten lomakodin leirilaulusta. Se kuvaa hyvin sitä syytä ja asennetta, millä Pelastusarmeija sosiaalista työtä tekee. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja sellaisenaan ainutlaatuinen ja arvokas. Lomakodin toiminnasta voit lukea lisää lehden sisäsivuilta.
Pelastusarmeija tarjoaa monenlaisia asumispalveluja ja asumisen tukea erityisryhmille. Sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen ja työpisteiden johtajat kertovat tästä työstä haasteineen ja onnistumisen kokemuksineen.
Tampereen osaston palveluohjaaja Sari Lehtosen elämäntarina kertoo karun esimerkin siitä, minkälaiseen kierteeseen yksi huono valinta saattaa johtaa, mutta myös miten ihmeellisellä tavalla syvästä kuopasta voi nousta. Tämä on muuttunut voimavaraksi, kun Sari toimii kokemusasiantuntijana kohtaamilleen avun hakijoille. Hän osoittaa, että muutos on mahdollinen jokaiselle.
Luutnantti Eija Kulmala kirjoittaa unelmoimisesta ja siitä kuinka hienoa olisi, jos maailmassa jonakin päivänä ei enää kukaan tarvitsisi taloudellista apua. Sitä kohden matkatessamme meillä on vielä työtä tehtävänä – aukkoja täytettävänä.
”Niin kauan kuin naiset itkevät... lapset kulkevat nälkäisinä kuten nyt... niin kauan kuin on yksikin sielu pimeydessä vailla Jumalan valoa, tahdon taistella. Tahdon taistella loppuun asti.” William Booth
Sinäkin olet tervetullut mukaan yhteiseen taisteluumme. Jokaiselle on tilaa!
Kati Kivestö kapteeni vastaava toimittaja
Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.
Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
Esa Nenonen everstiluutnantti territorion johtaja ohjelmasektorin päällikkö
Kuulin jokin aika sitten laulun, jonka kertosäkeessä laulettiin: ”Ei hän ole raskas, hän on minun veljeni” (He ain’t heavy, he’s my brother). Laulun tarttuva melodia jäi mieleeni, ja huomasin hyräileväni sitä. Halusin selvittää laulun alkuperän ja tulin tietämään, että sanat ovat peräisin James Wellsin kirjasta Jeesuksen vertaukset. Wells kertoo tytöstä, joka kantoi selässään isokokoista, vammautunutta pikkuveljeään. Kun ihmiset näkivät tytön kantavaa painavaa taakkaansa, he sanoivat hänelle: ”Miten sinä jaksat kantaa häntä! Etkö joudu kantamaan hieman liian suurta kuormaa?” Tytön kerrotaan pysähtyneen ja todenneen hämmästyneenä: ”Ei hän ole raskas, hän on minun veljeni.” Myöhemmin katolinen pappi, isä Flanagan otti orpokotinsa logoksi kuvan tytöstä kantamassa pikkuveljeään.
Eräs Pelastusarmeijan sotilas kertoi minulle, että kun hän erään kerran oli myymässä Sotahuuto-lehteä kauppakeskuksessa, hän kuuli jonkun ohikulkijan kommentoivan toverilleen: ”Miten he kehtaavat kerätä rahaa täällä!” Vaikka tuo oli vain yhden satunnaisen ohikulkijan kommentti, se laittoi minut ajattelemaan Pelastusarmeijan luovuttamattomia periaatteita.
Kyllä, me kehtaamme kerätä varoja, jotta mahdollisimman monet taloudellisten huolien ja painon alla kamppailevat saisivat apua kauttamme.
Kyllä, me kehtaamme kohottaa äänemme heidän puolestaan, jotka eivät saa omaa ääntään kuuluville.
Kyllä, me kehtaamme viedä uskon ja toivon sanomaa kaduille ja ostoskeskuksiin.
Kyllä, me kehtaamme asettua heikoimman puolelle. Eivät nämä ihmiset ole raskaita meille, he ovat meidän lähimmäisiämme.
Evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen keskustelusta oman aikansa uskonnollisten toimijoiden kanssa. Jeesus oli havainnut heidän tekonsa ja puheensa olevan ristiriidassa – he sitoivat ihmisten harteille raskaita ja vaikeita taakkoja, mutta eivät itse tahtoneet niitä sormellaankaan liikuttaa. Tämänkaltainen toiminta lienee luontaista meille ihmisille. Joskus on helpompi puhua kristillisten instituutioiden kuin ihmisten puolesta. Saattaa jopa käydä niin, että ihmisten odotetaan palvelevan instituutiota sen sijaan, että instituutio palvelisi ihmisiä.
”Todellinen kristitty ei raivaa itselleen tilaa kyynärpäitään käyttäen, vaan on valmis tarjoamaan olkapäänsä elämän murtamille ihmisille.”
Paavali kirjoitti kirjeessään galatalaisille: ”Kantakaa toinen toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain.” Todellista kristillisyyttä kohtaa siellä, missä vahvat kantavat heikkoja. Todellisen kristityn tuntomerkkinä eivät ole kovaan ääneen lausutut sanat, vaan alttius kantaa toisten kuormia. Todellinen kristitty ei raivaa itselleen tilaa kyynärpäitään käyttäen, vaan on valmis tarjoamaan olkapäänsä elämän murtamille ihmisille. Toivon, että silloin, kun joudun kohtaamaan vaikeuksia elämässäni, kuulisin jonkun ystävän sanovan: ”Sinä et ole raskas, sinä olet veljeni.”
Pelastusarmeijan Lasten lomakodin toiminta alkoi jo vuonna 1914, joten tänä vuonna juhlitaan
jo 110-vuotiasta! Joka kesä Lasten lomakoti tarjoaa iloisia ja turvallisia leiripäiviä noin 300 lapselle.
Tämän lisäksi lomakoti on oiva kesätyöpaikka monelle nuorelle sekä ihana kohde, jossa nuoret
ja vanhemmatkin voivat toimia vapaaehtoisina lasten ja perheiden hyväksi.
Kesemmällä tämä piha tulee täyttymään jälleen lasten naurusta ja monista kivoista kesähetkistä. Näin alkuvuodesta on hiljaista tavatessani Lasten lomakodin johtajan Taru Tulosen ja lomakotitoiminnan asiantuntijan Sari VanhaPerttulan.
– Kesällä olemme kuin pieni kylä! Kesän aikana kolmensadan leiriläisen lisäksi meillä on täällä yli 30 työntekijää sekä joukko vapaaehtoisia varmistamassa lapsille turvalliset ja viihtyisät leiriviikot, Taru Tulonen sanoo hymyillen.
Yhdelle leiriviikolle otetaan noin viisikymmentä lasta. Leiriviikkoja on tänä kesänä kuudesta seitsemään täyttöasteen mukaan. 4–11-vuotiaille suunnattu leiri maksaa 180 euroa viideltä päivältä. Hintaan sisältyy majoitus, päivän ateriat
ja leiriohjelma sekä yhteiskuljetus Helsingistä. Saman perheen lapsille myönnetään 25 euron sisaralennus toisesta lapsesta alkaen. Tukea leirimaksuun voi hakea ensisijaisesti oman alueen sosiaalitoimesta. Mikäli sieltä tulee kieltävä vastaus, tukea voi tiedustella myös Pelastusarmeijan avustustoiminnasta. Haku leireille tapahtuu kotisivujen kautta: pelastusarmeija.fi/lomakoti.
Taru ja Sari painottavat, että kaikki lapset ovat tervetulleita:
– Tämä on avoin aivan kaikille, mutta toki erityisenä painotuksena ovat tuen tarpeessa olevat perheet. Perheet, joissa viikon hengähdystauko vanhemmille tulisi tarpeeseen. Kuitenkaan ei tarvitse murehtia, vaikka perheessä oltaisiin hyvätuloisesti töissä, silti paikkaa saa ha-
kea. Hyvällä todennäköisyydellä kaikki leireille toivovat sinne pääsevät. Lasten kannalta olisi kaikkein rikkainta, jos lapsia olisi monenlaisista taustoista. Myöskään maantieteellisiä rajoituksia ei ole.
– Pääasiassa lapset tulevat pääkaupunkiseudulta, mutta heitä on ollut myös Tampereelta, Porista ja Porvoosta. Meidän puoleltamme ei ole rajoituksia, jos huoltajat pystyvät vastaamaan kuljetuksesta.
Päiväleirit ovat uusi vaihtoehto: – Vihtiläisenä olen huomannut, että tämä paikka ja leiritoiminta on ”suuri paikallinen salaisuus”. Moni vanhempi on yllättynyt kuullessaan mahdollisuudesta osallistua leirille päivälapsena ja kertonut, että tällaiselle on tarvetta.
Aloitimme viime vuonna päiväleirimahdollisuuden, jossa lapset menevät yöksi kotiin. Päiväleiriläisten leirimaksu on pienempi. Nämä on suunniteltu erityisesti perheille, joissa on pieniä kouluikäisiä lapsia, jotka tarvitsevat koulujen kesäloman alettua huoltajien työpäivän ajaksi mielekästä ja ohjattua toimintaa. Toinen päiväleirien erityinen kohderyhmä on perheet, joissa lapset tai vanhemmat empivät vielä viikkoleirille lähtöä kotiikävän takia. Päiväleirillä pääsee ikään kuin harjoittelemaan. Myöhemmin lapsi itse voi innostua tulemaan yön yli leireille, Taru selittää.
Monelle Lasten lomakoti on ollut lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kestävä matka. Useat leiriläiset palaavat lomakodille nuoriksi leiriavustajiksi eli appareiksi. Viime vuonna kiinnostus apparitoimintaa kohtaan oli niin suurta, että lomakoti päätti järjestää tälle kesälle myös oman nuorten leirin. Nuorten leirille voivat hakea 12–15-vuotiaat, ja leiri maksaa 150 euroa neljältä päivältä.
– Tämä on ajateltu taitekohdassa oleville. Niille, jotka ovat liian vanhoja las-
ten leireille, mutta liian nuoria ohjaajiksi.
Lasten lomaviikoille on suunnitelmissa syysleiri ja talvileiri. Seuraa ilmoitteluamme.
Kaikenlaista kesäpuuhaa Lomakoti tarjoaa hyvät puitteet leiriviikolle. Luonnonläheinen sijainti ja osaavat ohjaajat takaavat, että kaikilla on hyvä olla. Lomakodissa on tilaa temmeltää ja leikkiä, uida ja pelata. Kun tulee nälkä, omassa keittiössä valmistettu herkullinen ruoka saa varmasti suut messingille. Päivän touhujen jälkeen on helppo nukahtaa kodinomaisissa majoitustiloissa.
– Viikko sisältää niin yhteisiä hetkiä kuin pienryhmätoimintaa oman ikäryhmän kesken. Lapset saavat esittää toiveita viikon sisällöstä. Viime vuonna meillä oli muun muassa soutamista, uimista, piirtämistä, piiloleikkejä, makkaranpaistoa ja leffailtaa. Vanhemmilta on tullut kiitosta siitä, että tämä on leiri, jossa tehdään ja kokeillaan kaikenlaista, lomakodin asiantuntija Sari Vanha-Perttula kertoo.
Lomakodin johtaja Taru Tulonen jatkaa: – Monelle lapselle on jo elämys kaivella kastematoja onkiretkeä varten… Nämä ovat asioita, joita kaupunkimiljöössä pääsee harvoin kokemaan. Lasten lomakodin miljöö herättääkin ajatuksia.
– Onhan tämä monelle ainutlaatuinen. Olen ollut Pelastusarmeijan edustajana Lastensuojelun Keskusliiton tapaamisissa. Siellä on käynyt ilmi, että Helsingissä asuu lapsia, jotka eivät ole koskaan nähneet raitiovaunua. Se herätti siihen, että on nuoria, jotka ovat eläneet koko lapsuutensa syntymälähiössään. Samaan aikaan toiset ovat matkanneet maailman ympäri. Emme voi ymmärtää, miten eri taustoista lapset voivat tulla. Kaikilla ei ole myöskään maalla mummolaa tai sukulaisia, niin on hienoa, että voimme tarjota maalaiselämyksen heille, Sari pohtii. Leireillä halutaan myös kasvattaa lasten itsetuntoa:
– Toimme viime kesänä positiivista huomioimista vahvasti esiin. Oli suorastaan koskettavaa nähdä, millainen vaikutus sillä oli joihinkin lapsiin.
8
Lomakotitunnelmia! Ylhäällä: Tytöt katumaalauksen lumoissa. Kadonneiden nummeliaanien metsästys -näytelmä. Leirimummo Satu.
Alhaalla: Lomakodin toritapahtumassa on hauska meininki! Ohjaaja Markus ja matkatavarat. Vapaaehtoiset Annika ja Siri ovat toimineet aiemmin myös ohjaajina. Monet vapaaehtoiset ja ohjaajat haluavat palata Lasten lomakodille vuosi toisensa jälkeen!
– Eräskin lapsi, jota kehuimme ensimmäisenä leiriaamuna, kysyi: ”Saanko soittaa ja kertoa tästä äidille?” Se oli hänelle jotain niin järisyttävää, Taru muistelee.
Lähimmäisenrakkauden perustalla
Lomakotitoiminta perustuu kristillisille arvoille, jonka sydämessä ovat lähimmäisenrakkauteen uskovat ihmiset.
– Se näkyy arvoissamme, ja sen myötä kohtaamisissa ja pienissä eleissä. Monet ohjaajat haluavat tulla meille töihin juuri tämän kristillisen arvopohjan takia. Leirin arjessa hengellisyys näkyy ruokarukouksissa, iltahartauksissa ja lauluhetkissä. Tuomas Kannisto on kahdeksan vuoden ajan tehnyt Nummelal-
le oman leirilaulun. Lauluun liittyy myös aina näytelmä. Laulun teemat kertovat lapsia koskettavista aiheista, kuten ystävyydestä, totuuden puhumisesta ja toisten huomioimisesta. Näissä on aina taustalla kristillinen sanoma. Tänä kesänä meille on tulossa leireille myös upseerivieraita, Sari taustoittaa.
Leiriläisiltä tai työntekijöiltä ei kuitenkaan vaadita kristillistä vakaumusta: – Tärkein kristillinen arvomme on se, että kaikki hyväksytään. Kaikki ovat tervetulleita, Taru kiteyttää.
Ihana paikka kesätyölle ja vapaaehtoisuudelle
Kuten aiemmin mainittiin, kesän aikana Lasten lomakodilla työskentelee kolmi-
senkymmentä ohjaajaa ja työntekijää. Lisäksi lomakodille palkataan nuoria kesätöihin laitoshuollon ja keittiön tehtäviin. – Meillä on rekrytoinnissamme positiivinen erityiskohtelu, jossa haluamme tarjota kesätyöpaikkoja nuorille, joille voi olla hankalaa löytää ensimmäistä työpaikkaansa. Otamme heitä tänne muutaman viikon työjaksoille, joissa he tekevät kuuden tunnin työpäiviä. Työtodistus ja -kokemus auttaa heitä jatkossa, Taru kertoo hymyillen. Sari nyökkää vieressä: – Vakityöntekijöillämme on hienosti motivaatiota tukea näitä nuoria tehtävissään. Heillä on oikeanlainen tahtotila kohdata erilaisia nuoria ja tilanteita. Se on todella hienoa. On myös kuvaavaa, että meillä työskentelee täällä
leiriohjaajia, jotka ovat itse olleet täällä ensin leiriläisinä ja sitten appareina. On ollut hienoa nähdä, miten leirit ovat antaneet heille eväitä ja suuntaa elämään. Olemme maininneet apparit useasti. He ovat 12–17-vuotiaita nuoria, joilla on toive päästä leirille, mutta he ovat yli-ikäisiä. He toimivat leiriavustajina esimerkiksi ruoanjaoissa, leikeissä ja retkillä. Yhdelle leiriviikolle pääsee neljästä kuuteen apparia.
– Heillä on tiettyjä velvollisuuksia, mutta myös runsaasti omaa aikaa, jolloin he voivat mennä vaikka piknikille tai rannalle viettämään yhdessä aikaa. Apparit maksavat hiukan leiristään, mutta vähemmän kuin leiriläiset, koska he ovat mukana työpanoksellaan.
Aikuiset vapaaehtoiset ovat myös hyvin toivottuja. He toimivat appareiden ohjaajina yhdessä toisen aikuisen kanssa. Lisäksi lomakodilta löytyy monenlaista muuta puuhaa, kuten istutusten hoitoa. Leirimummot ja -vaarit ovat myös kova sana! Lapset kaipaavat ja arvostavat sukupolvet ylittävää huomiota, ja leirimummot ovat saaneet kuulla lapsilta mitä erilaisimpia tarinoita. Lomakodilla viihdytään vapaaehtoisena, ja moni palaakin vapaaehtoistehtäviin kesä toisensa jälkeen.
Hyvinvoiva työyhteisö
Lomakodin johtaja Taru Tulonen ja lomakodin asiantuntija Sari Vanha-Perttula ovat molemmat toimineet tehtävis-
sään reilun vuoden. Lomakoti on tehnyt heihin vaikutuksen.
– Tärkeimpänä tehtävänäni on mahdollistaa työntekijöille se, että he pystyvät omalla toiminnallaan antamaan lapsille parhaan mahdollisen leirikokemuksen. Ajatuksena on myös kehittää paikan ulosvuokrausta ja toimintaa hiljaisina kuukausina. Nämä tilat mahdollistavat monenlaiset aikuistenkin leirit ja tapahtumat, Taru toteaa.
– Ensisijainen tehtäväni on auttaa leireillä tukea tarvitsevia lapsia: huomioida heidän tuen tarpeensa, ja kommunikoida siitä ohjaajille, Sari kuvaa. – Yritän myös yhdistää tähän toista tehtävääni Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattorina.
– Olen kahtena kesänä käynyt läpi turvataitoja lasten, appareiden ja ohjaajien kanssa. Olemme puhuneet muun muassa someturvallisuudesta. Tämä tukee ajatusta siitä, että mukavan leirikokemuksen lisäksi lapset saavat työkaluja tulevaisuuteensa.
Molemmilla on pitkä ja laaja kokemus varhaiskasvatuksesta niin henkilökohtaisena avustajana, lastentarhaopettajana, päiväkodin varajohtajana kuin johtajanakin. Sari on toiminut myös erityisopettajana: – Varhaiskasvatuksessa erityisen lähellä sydäntäni on heikommassa asemassa olevien lapsien ja perheiden tukeminen, monikulttuuriset perheet ja lapset ja heidän oikeuksiensa edistäminen. Urani on avannut silmäni perheiden monimuotoisuudelle.
– Puhumme samaa kieltä. Puolesta sanasta tietää, mitä toinen tarkoittaa. Kokemuksemme rikastuttavat toistemme ajatusmaailmaa, Taru sanoo ja Sari vastaa naurahtaen: – Meitä yhdistää rohkeus kokeilla uusia asioita. Voimme heittää romukoppaan omia vanhentuneita ajatuksia, ja sitä ei tarvitse hävetä. Uskallamme heittää pöydälle vähän hullumpia, utopistisiakin juttuja!
– Minut on yllättänyt, miten paljon tämä arvomaailma on tuonut työhyvinvointia. Täällä oikeasti mennään ihminen edellä, ja se on ollut todella palkitsevaa, Taru lisää hymyillen.
Tervetullut tuki Lomakoti tosiaan juhlii jo 110 toimintavuotta. Seuraavalla aukeamalla pää-
Lomakodin johtaja Taru Tulonen (takana) ja lomakodin asiantuntija Sari Vanha-Perttula ovat molemmat toimineet tehtävässään reilun vuoden.
set tutustumaan maaliskuussa vietettyyn juhlaan, jossa puhujavieraana oli psykoja perheterapeutti Pia Penttala. Lomakodin entisiä ohjaajia hänkin.
Tiedustelen Tarulta ja Sarilta lopuksi, miten lomakotitoimintaa voi tukea.
– Kotisivuiltamme löytyy Lomakotikeräys, jolla voit auttaa vähävaraisten perheitä ottamaan osaa leireille. Rahalahjoituksien rinnalla otamme mielellään vastaan tavaralahjoituksia, kuten lastenvaatteita ja leluja. Asioita, joille on lomakodilla käyttöä. Näistä voi olla meihin yhteydessä. Tahdomme kiittää monia anteliaita yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka ovat muistaneet meitä. Nämä lahjoitukset ovat mahdollistaneet monelle vähävaraiselle lapselle ihanan, voimaannuttavan kesäkokemuksen.
Toni Kaarttinen
Kuvat:
Lasten lomakodin kuva-arkisto ja Toni Kaarttinen
Kiinnostaisiko lastasi tai lastenlastasi kesäleiri?
Haluaisitko tulla appariksi tai vapaaehtoiseksi?
Haluaisitko tukea lomakodin toimintaa?
Vastaukset löytyvät osoitteesta: pelastusarmeija.fi/lomakoti
1. 10.–14.6.
2. 17.–20.6.*
3. 24.–28.6.
4. 1.–5.7.
5. 8.–12.7. 6. 15.–19.7.
Kesäleirit järjestetään Nummelan lomakodissa. Leirit 1, 3–6 on suunnattu 4–11-vuotiaille (hinta 180 euroa/viisi päivää) ja leiri *2 12–15-vuotiaille nuorille (hinta 150 euroa/neljä päivää). Hintaan sisältyy majoitukset ja ateriat. Lastenleirille on mahdollisuus osallistua myös päiväleiriläisenä. Vapaita leiripaikkoja voi kysellä kesäkuun loppuun saakka leiritoimistosta 045 657 9356.
Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: pelastusarmeija.fi/lomakoti
Suomen ja Viron territorion komentaja, everstiluutnantti Saga Lippo lausui juhlan tervetulosanat.
Tilaisuuden juontaja, lomakodin asiantuntija Sari Vanha-Perttula ja juhlan puhujavieras, psyko- ja perheterapeutti, ”Supernanny” Pia Penttala.
Pelastusarmeijan Nummelan lomakoti on toiminut perheiden apuna jo 110 vuotta tarjoten lapsille mieluisan loman ja vanhemmille hengähdyshetken. Tätä juhlittiin suurella ilolla 8. maaliskuuta Pelastusarmeijan Helsingin osastossa.
Puhujavieraina olivat Suomen Supernanny, psyko- ja perheterapeutti Pia Penttala ja vihtiläinen opettaja Tuomas Kannisto, joka on tehnyt lomakodille leirilauluja kahdeksan vuoden ajan. Juhlassa välittyi se rakkaus, jota moni kokee tätä lasten kesäilon tuojaa kohtaan.
Lapset ja aikuiset, leiriläiset, huoltajat, vapaaehtoiset ja työntekijät oli kutsuttu juhlaan muistelemaan Nummelan lomakotia ja sen monia leirejä. Paikalla olikin mukavasti monenlaista väkeä. Lomakodin asiantuntija, pelastussotilas Sari Vanha-Perttula toivotti kaikki lämpimästi tervetulleeksi.
Tervetulosanoissaan Suomen ja Viron territorion johtaja, everstiluutnantti Saga Lippo tiedusteli, moniko muistaa mummokuusen. Se oli Nummelan pihalla ollut suurikokoinen kuusi, jonka ympärillä useampi sukupolvi kesäleiriläisiä on viettänyt aikaa. Monen käsi nousi! Saga on itse nuorena toiminut myös lomakodin ohjaajana, ja hän kiitti silloista johtajaa Raili Nurmista ja hänen avustajaansa Anja Lyytikäistä. He aikoinaan innoittivat hänet Pelastusarmeija-uralle.
Kesäleirien aamut alkavat Kiitos-laululla, joten asiaankuuluvasti se oli myös juhlan ensimmäinen yhteislaulu. Juh -
lan ohjelmassa olivat myös haastattelut, joissa kuultiin henkilöitä, joille lomakoti on tullut tutuksi ja rakkaaksi eri rooleissa. Ensimmäinen haastateltava oli Artturi Nurminen, joka on viettänyt useita kesiä Nummelassa leiriläisenä, apparina, ohjaajana ja vapaaehtoisena. Hymyilevä Artturi kertoi, että se on ollut hänelle rakas, oma yhteisö.
Juhlan puhujavieraana oli TV:stä tuttu Suomen Supernanny, psyko- ja perheterapeutti Pia Penttala . Myös Pialle lomakoti on merkityksellinen ja muistorikas paikka, hän vietti siellä kesät 1986–87 ohjaajana. ”Täällä on aina ollut sellainen yhdessä tekemisen meininki, mitä arvostan”, Pia kertoo ja jakaa huomiota myös edellä mainituille Raili Nurmiselle ja Arja Lyytikäiselle. ”Sain heiltä hyvää oppia. He opettivat, miten kohdata lapset yksilöinä, tasapäistämättä. Sillä on ollut tärkeä vaikutus omalla työurallani. Kiitos, Lasten lomakoti.”
Illan aikana juhlassa kuultiin useampi leirilaulu, joiden kirjoittaja on Tuomas Kannisto. Juhlassa kitaroiden ääressä olivat Anselmi Nurminen ja Tuomas Kannisto ja pianossa Maija Kivinen
Muistoja monesta näkökulmasta
Juhlaan sisältyi historiikkiosuus, jossa käytiin Nummelan vaiheita läpi kevyesti kuvien ja mielenkiintoisten anekdoottien kera. Nummelan kesäsiirtola avautui 1914 johtajanaan Sofia Wiik. Ensimmäisen vuoden aikana sinne otettiin lapsia keuhkotautia sairastavista perheistä. Lapset asuivat kuusi kuukautta lomakodilla. Vuonna 1935 lomakoti sai ruokasalin, sitä ennen ruokailu oli tapahtunut mummokuusen alla. 1948 Nummelaan nousi Poikala talkoovoimin, ja 1952 helsinkiläinen liikemies lahjoitti Tyttölän kiitoksena pyyteettömästä palveluksesta. 1975 uusi päärakennus valmistui, ja viimei -
Vas. ylh. Juhlassa esitettiin monta yhteislaulua. Musiikista vastasivat kitarassa
Anselmi Nurminen ja Tuomas Kannisto sekä pianossa Maija Kivinen. Tuomas Kannisto esitti juhlassa myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 75-vuotisjuhliin tekemänsä voitokkaan räpin. Oik. ylh. Myös jääkarhu Knut vieraili juhlassa. Oik. alh. Majuri Raili Nurminen toimi lomakodin johtajana 13 vuoden ajan. Häntä muistettiin kauniisti juhlan puheissa.
simpänä tontille on noussut lisärakennus Liisala vuonna 2002.
”Uusi löytöretki alkaa, polku tuntemattomaan” soi vuoden 2018 leirilaulu ”Löytöretkellä”. Siitä siirryimme mummokuusen alle. ”Kauniina päivänä söimme kesäkeittoa, voi suli näkkileivän päälle, eikä sitä mitenkään voinut estää, se nimittäin maistui erilaiselle kuin pilvisen päivän voi”, muistelee vuoden 1959 leiriläinen Erkki Paavilainen. Haastattelussa Erkki kertoi tulleensa vaikeista kotioloista, ja hän piti tärkeänä sitä, miten leirillä kaikki lapset kohdattiin tasa-arvoisesti. Kesäleirillä oli myös suuri merkitys hänelle myöhemmin. ”Sorruin toivottomuuteen. Tuolloin päässäni alkoi soimaan: ’Tule Herra Jeesus…’ Se oli muisto laulusta kesäleiriltä. Se pysäytti, ja koin suuren kaipuun saada takaisin sen menetetyn. Nyt olen uskossa, ja minulla on uusi elämä.”
Seuraavana haastatteluvuorossa oli majuri Raili Nurminen, joka 13 vuoden ajan vastasi lomakodin johtamisesta. Hän kertoi, ettei tehtävä tuntunut aina helpolta. ”Vastuun taakka oli raskas, tunsin itseni niin pieneksi. En voinut kuin luottaa Jumalaan. Hän kantoi nämä vuodet.” Kysyttäessä mikä tehtävässä oli arvokkainta, Railin ei tarvitse miettiä vastausta: ”Arvokkainta olivat tietenkin lapset. Nähdä, miten he kehittyivät. Yhdessä lapsien ja työntekijöiden kanssa muodostimme rakkaan kesäperheen, jonka kanssa saattoi jakaa niin ilot kuin murheet.”
Jäljellä oli vielä yksi näkökulma: miltä tuntuu lähettää lapset kesäleirille? Tähän olivat vastaamassa Anne Teittinen
ja Marianne Nurminen . Annen suurperheelle leireillä on ollut suuri merkitys: ”Kesäleirit ovat meille odotettu perinne. Arvostan myös sitä, miten olette rohkeasti kristillinen toimija”, Anne sanoo. Marianne puolestaan kertoo, miten se, että pojat olivat kesiä leireillä, soi hänelle pienen hengähdyshetken. ”Poikien ensimmäiset työkokemukset ja -todistukset ovat myös lomakodilta. Se on ollut arvokasta.”
Toisia huomioiden
Tässä vaiheessa ohjelmaa juhlan juontaja, Sari Vanha-Perttula muistutti, että on kansainvälinen naistenpäivä. Lomakodin takana ovat aina olleet vahvat naiset. Lomakoti on mahdollistanut sen, miten naiset ovat voineet tukea toisiaan.
”Sä, hei kuoma, olet Jumalan luoma!” lausuttiin viime vuoden leirilaulussa, ja tämän jälkeen esitettiin vuoden 2022 haikean kaunis leirilaulu ”Jääkarhu Knut”, jossa muistutetaan ystävyydestä ja anteeksipyytämisestä, sillä toisten huomioiminen on tärkeää. Yllätysvieraana itse suloinen jääkarhu Knut tuli tervehtimään juhlayleisöä!
Lomakodin asiantuntija Sari VanhaPerttula kertoi myös, että leireillä halutaan suojella lapsia ja opettaa heille tärkeitä turvataitoja esimerkiksi somen maailmaan. Lomakodin monivuotinen ohjaaja ja leirilaulujen tekijä Tuomas Kannisto otti osaa kilpailuun, jossa etsittiin YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 75-vuotisjuhlaan laulua. Tuomas teki voitokkaan räpin, ja nyt saimme kuulla sen myös lomakodin juhlassa. ”Ei välii, mitä rotuu, mitä värii, mitä kieltä, ihan sa-
maa mitä kastii, missä asuu, onko passii, onko köyhä – onko massii. Oikeus olla turvassa ja pelkäämättä pahaakaan. Orjuuttaa ei saa toisii, veli. Kuulit oikein, mä kutsuin sua broidikseni.” Pelastusarmeijan lasten lomakodilla ryhdyttiin jo 110 vuotta sitten turvaamaan lasten oikeuksia – ja se työ tulee jatkumaan!
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Katso kuvakavalkadi juhlasta: bit.ly/nummela110
Hyvät hetket kantavat –muista 110-vuotiasta lomakotia syntymäpäivälahjalla
Ole mukana mahdollistamassa kesäleirit lapsille myös tulevaisuudessa.
Lahjoituksen voi tehdä seuraavasti: pelastusarmeija.fi/lomakoti
MobilePaylla numeroon 89201 tilisiirtona FI0520581800012275 / viite 4307 Lämmin kiitos tuestasi.
Pelastusarmeija tunnetaan työstään asunnottomien parissa. Asumispalvelut ovatkin Pelastusarmeijan laajimpia toimintoja. Asunto ensin -periaatteella toimivia asumispalveluyksiköitä on kolme, ja ne sijaitsevat Helsingissä ja Espoossa. Tilapäistä asumista asunnottomille tarjoaa Castréninkadun yksikkö Helsingissä. PATAS eli Pelastusarmeijan tuettu asuminen tarjoaa kotiin vietävää asumisen tukea usealla paikkakunnalla. Toiminta on suunnattu päihde- ja mielenterveyskuntoutujille, jotka asuvat omissa asunnoissaan, mutta tarvitsevat tukea ja ohjausta asumiseen liittyvissä asioissa. Turun PATAS tuottaa myös hätä- ja kriisimajoitusta.
Pelastusarmeijan ensimmäinen miesten yömaja vuodelta 1907.
Pelastusarmeijan asumispalveluilla on pitkä historia. Ensimmäinen miesten yömaja avasi ovensa vuonna 1907 Helsingin Sörnäisissä. Miehet maksoivat yöstä pienen korvauksen, muuten toiminnan mahdollistivat erilaiset avustukset. Helsingin kaupunki määritteli tuohon aikaan asunnottomat yöpyjät irtolaisik -
si tai kerjäläisiksi, minkä seurauksena saattoi joutua vankilaan tai sotaväkeen. Vuonna 1937 toimintansa aloitti Alppikadun asuntola, joka oli Pohjoismaiden suurin asuntola aina vuoteen 2011 saakka. Vuosikymmenten saatossa se tarjosi suojaa, turvaa ja lämpöä kymmenille tuhansille miehille.
Asunto ensin
Noin 115 vuotta Pelastusarmeijan ensimmäisen yömajan perustamisen jälkeen tilanne yhteiskunnassa ja asunnottomien auttamistyössä on suuresti muuttunut. Yksi isoimmista muutoksista on asuntolatoiminnan muuttuminen asunto ensin -periaatteella toimiviksi asumispalveluyksiköiksi. Tässä toimintamallissa asunto nähdään päämäärän sijaan lähtökohtana sosiaaliselle kuntoutumiselle. Jokaisella asukkaalla on omassa hallinnassa oleva vuokra-asunto. Henkilökunnan perustehtävänä on turvata pysyvä asuminen haasteista huolimatta, mahdollistaa päivittäisten perustarpeiden saavutettavuus, tukea ja ohjata asukkaita sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisussa sekä tarjota onnistumisen kokemuksia osallisuudesta. Suomalainen Asunto ensin -malli syntyi vuonna 2007 suosituksesta, jossa väliaikaisista asumispalveluista oli päästävä eroon ja tilalle saatava pysyviä koteja. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn tuli kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Pelastusarmeijassa malli otettiin nopeasti käyttöön, ja uusi Pitäjänmäen asumispalveluyksikkö avautui vuonna 2011. – Asunto ensin -malli on osoittautunut toimivaksi ja näyttänyt, että asunnottomuuskysymys on ratkaistavissa.
ja Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköt ovat herättäneet kiinnostusta kansainvälisesti. Kuvassa ryhmä Havaijilta tutustumassa Alppikadun asumispalveluyksikköön.
Sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen asunnottomuuden ja asunnottomuustyön tulevaisuudesta: – Kaikki, mitä me ja muut toimijat olemme saaneet aikaiseksi, on ollut todella hienoa. Hallituksen tulevista leikkauksista sosiaalitukiin, kuten asumistukeen, olen huolissani. Sosiaaliavussamme asiakasmäärät ovat olleet jo selkeässä kasvussa. Näen tässä paljon riskejä siihen, että tehdystä työstä huolimatta asunnottomuus voi tulevaisuudessa lisääntyä. Hereillä on oltava tulevien muutoksien edessä.
Kokonaisasunnottomuus on pitkään ollut laskussa. Suomi on harvoja maita, jossa asunnottomuus ei näy katukuvassa, kertoo Pelastusarmeijan sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen. – Toimipisteissämme on näkynyt onnistumisia, ja asukkaita on siirtynyt asumaan avoimille vuokramarkkinoille ja työllistynyt. Ne ovat huikeita menestystarinoita.
Asumispalveluyksiköt eivät valitse asiakkaitaan, vaan valinnan tekevät kaupungin sosiaalitoimi ja asumisen tuki. Helsingissä pääsyä asumispalveluyksiköihin odotetaan pääasiallisesti Hietaniemen palvelukeskuksessa, mutta myös Pelastusarmeijan Castréninkadun yksikössä sekä toisessa tilapäistä asumista tarjoavassa yksikössä. Tavoite on saada asukas mahdollisimman nopeasti pysyvämpään asumispalveluun.
Asunto ensin -yksiköissä asukkailta ei edellytä päihteettömyyttä. Tämä on herättänyt keskustelua, myös päihteettömyyttä korostavassa Pelastusarmeijassa. – Se ei ole enää asumisen este. Tavoite riippuvuuksista irti pääsemisestä ei ole kuitenkaan muuttunut, ja sen eteen tehdään kovasti töitä, Jari Karppinen kiteyttää.
Pelastusarmeijalla on kolme asumispalveluyksikköä, Alppikadun ja Pitäjänmäen yksiköt Helsingissä ja Väinölä Espoossa. Y-Säätiö omistaa Pitäjänmäen ja Väinölän kiinteistöt, joissa Pelastusarmeija on vuokralla ja vastaa palvelutuotannosta. Yksiköiden asunnossa saa asua niin kauan kuin siihen on tarvetta ja kyvykkyyttä. Asumispalveluyksiköissämme toimii myös hengellisen työn edustaja, kappalainen. Kappalainen järjestää hengellisiä kokoontumisia ja toimii kristillisenä kuuntelijana ja olkapäänä asukkaalle.
Alppikadulle runsaasti tulijoita Alppikadun yksiköllä on pisin historia, kuten oli jo puhetta. Miesten asuntola ”Rälläkkä” sai alkunsa vuonna 1937. Nykyaikaisena Alppikadun asumispalveluyksikkönä paikka avautui täydellisen remontin jälkeen vuonna 2012.
Alppikadun asumispalveluyksikössä on 80 pienasuntoa, ja asukkaiden tukena työskentelee ympäri vuorokauden ammattitaitoinen henkilökunta. Asumisen lisäksi Alppikadun asukkailla on mahdollisuus osallistua työtoimintaan ja käyttää Pelastusarmeijan sosiaalipalvelun ja osaston palveluja.
Alppikadun asukkaissa on hiukan vaihtuvuutta. Onnistumisten lisäksi asukkaita on siirtynyt tuetumpaan asumiseen tai menehtynyt. Alppikatu on toivottu yksikkö, ja vapautuviin asuntoihin on paljon jonoa. Puhutaan kymmenistä ihmisistä.
Eräs hyvin toimiva työmuoto on joka toinen viikko tapahtuvat asukaskokoukset. Neljännes asukkaista ottaa niihin säännöllisesti osaa.
– Kokouksissa käymme läpi akuutteja asioita ja asukkaiden palautteita. Nämä ovat olleet niin työntekijöille kuin asukkaille hyvin antoisia. Asukkaat tulevat kuulluiksi, ja käymme vuoropuhelua hyvässä hengessä. Asukkaat ovat oman arkensa asiantuntijoita. Heillä on aivan samanlaiset toiveet rauhallisesta ja turvallisesta ympäristöstä kuin henkilökunnallakin, Alppikadun johtaja Mari Karlsson tiivistää.
Pitäjänmäellä yhteisöllisyys on voimaa
Pitäjänmäen 112-paikkainen asumispalveluyksikkö on Pelastusarmeijan Asunto ensin -yksiköistä ensimmäinen. Se aloitti toimintansa vuonna 2011. Henkilökuntaa yksikössä on tällä hetkellä 26, joista kaksi on tukityöllistettyjä.
Asunto ensin -mallin ytimessä on oma koti. Kuvassa asukkaan sisustama asunto Alppikadulla. 8
Pitäjänmäen 112-paikkainen asumispalveluyksikkö on Pelastusarmeijan Asunto ensin -yksiköistä ensimmäinen ja suurin.
Yksikön matalan kynnyksen työtoiminnassa kootaan muun muassa Aarikalle tonttuja.
8
Asukkaat viihtyvät Pitäjänmäellä, eikä tämä ole vain organisaatiopuolen korupuheita. Yksikkö on vastaanottanut muun muassa seuraavan positiivisen palautteen asukkaaltaan: ”Täällä on hyvä asua, en meinaa lähteä täältä mihinkään. Jos elän, asun täällä vaikka 100-vuotiaaksi. Tää on mulle oma koti.”
Keskimäärin vaihtuvuutta yksikössä on kymmenestä kahteenkymmeneen asukasta vuodessa. Tällä hetkellä nuorin asukas on reilun kolmenkymmenen, vanhin yli seitsemänkymmenen.
– Osa poistuneista asukkaista on valitettavasti menehtyneitä. Asukkaiden raskas elämäntapa lyhentää usein elinikää perussairauksien lisäksi. Muutama asukas vuodessa siirtyy ikäihmisten palveluihin, ja muutamia asukkaita siirtyy myös itsenäiseen asumiseen tai kevyemmän tuen palveluihin, kertoo Pitäjänmäen asumispalveluyksikön johtaja Pasi Lehto Pitäjänmäen ehdottomana vahvuutena Pasi näkee yhteisöllisyyden: – Meillä on keskinäinen kunnioitus niin asukkaiden kuin henkilökunnankin välillä. Keskinäinen kunnioitus ja yhteisöllisyys lisäävät turvallisuutta, ja tämä on edistänyt asukkaiden kuntoutumista.
Täyden kympin Väinölä
Väinölässä on juuri vietetty juhlia, sillä Espoon Viherlaaksossa sijaitsevalle asumispalveluyksikölle on tullut vuosikymmen täyteen. Ensi numerossa jaamme pari tunnelmapalaa juhlista.
Väinölän asumispalveluyksikkö on 35-paikkainen, ja se tarjoaa tuettua asumista pitkäaikaisasunnottomille 18–65-vuotiaille espoolaisille. Väinölän 10 sosiaali- ja terveysalan työntekijää varmistavat yhdessä asukkaiden kanssa asumisen onnistumisen.
– Joka vuosi asukkaita siirtyy eteenpäin, suurin osa positiivisesti omaan asuntoon ja vähäisempään tukeen, kertoo Väinölän asumispalveluyksikön johtaja Jarkko Jyräsalo. Kymmenen kulunutta vuotta ovat olleet rauhallisia: – Olemme pieni yksikkö, yhteisöllisyys on vahvaa ja tunnemme hyvin toisemme. Asiat toimivat, ja
sillä mielellä suuntaamme katseen seuraavaan kymmeneen vuoteen. Samalla sapluunalla mennään asioita tarvittaessa hioten, Jarkko toteaa hymyillen.
Ensiapua asunnottomuuteen Castréninkadun 65-paikkainen yksikkö poikkeaa Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköistä siinä, että se tarjoaa tilapäistä asumista asunnottomaksi jääneille tuen tarpeessa oleville helsinkiläisille. Asukkaat ohjataan yksikköön Helsingin kaupungin Hietaniemenkadun palvelukeskuksesta. Kysyn Castréninkadun yksikön johtajalta Mari Pyyhkälältä toiminnan vahvuuksista:
Väinölän asumispalveluyksikkö sijaitsee Espoon rauhallisessa Viherlaaksossa.
Alppikadun yksikön työtoiminnan esimies Leif Jussila (vas.) kuntouttavan työtoiminnan pyöräpajalla.
– Olemme tarjonneet ja kehittäneet palvelua pitkään, meillä on hyvät rakenteet. Meillä on kokenut, pysyvä, hyvässä hengessä työskentelevä henkilökunta. Se heijastuu varmasti asukkaisiin. Työn laadukkuus on meille ensisijainen arvo.
Pyrkimyksenä on mahdollisimman lyhyt asumisaika, ja yksikkö etsii yhdessä Helsingin kaupungin kanssa asukkaalle pysyvämpää asumismuotoa, tarpeen mukaan joko Pelastusarmeijan tai muiden toimijoiden Asunto ensin -yksiköistä. Jonot asumispalveluyksiköihin ovat kuitenkin pitkiä. Keskimäärin Castréninkadulla vietetään neljä kuukautta, mutta hajonta on suurta muutamasta päivästä pariin vuoteen.
Castréninkadun tiimi tarjoaa asukkaille yksilöllistä palveluohjausta sekä arvioi asukkaiden asumisvalmiuksia yksilöllisin ja yhteisöllisin menetelmin.
– Lähtökohtana on asiakkaan omat toiveet. Teemme asukkaalle asumisen suunnitelman, jossa askeleet ovat pieniä, konkreettisia ja realistisia. Ohjaamme asiakasta tarvittaviin palveluihin ja motivoimme elämänhallintaan.
Helsingin kaupungin asumisen tuessa on toiminut pari vuotta jonotyöryhmä. Siitä on ollut yksikölle suuri apu: – Tämä on edistänyt asukkaiden hyvinvointia ja heidän tilanteensa paranemista, Mari Pyyhkälä toteaa.
Yksikön asiakaskunta on vuosien aikana nuorentunut, ja se on tuonut uudenlaisia haasteita. Tässä kohdin esimerkiksi
– Työn laadukkuus on meille ensisijainen arvo, kertoo Castréninkadun tilapäistä asumista tarjoavan yksikön johtaja Mari Pyyhkälä.
Kuntouttavan työtoiminnan remontointiryhmä työn touhussa. Tikkailla Pete ja ikkunan pesussa Mona. Selin kameraan toimintaa ohjaava huoltomies Jussi Sipiläinen ja oikealla kiinteistönhoitaja, tukityöllistetty Jukka.
Keskustalon tarjoamasta työtoiminnasta on ollut apua.
– Työtoiminta tässä mittakaavassa on ainutlaatuista. Monet asukkaistamme ovat siellä mukana, ja sillä on selkeästi kuntouttava voima.
Työtoiminnasta mielekkyyttä päivään
Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköt ovat aina tarjonneet asukkailleen matalan kynnyksen työtoimintaa. Yhteisökas-
vatuksellisilla menetelmillä herätellään asukkaan kykyä ottaa vastuuta työtehtävistä, joita hänellä on mahdollisuus tulla päivittäin tekemään. Päällimmäisenä tavoitteena on asukkaan omien voimavarojen vahvistaminen ja itsetunnon kohentaminen tukien asumisen onnistumista. Samalla toiminta lieventää haittatekijöitä sekä synnyttää osallisuutta.
Alppikadun asumispalveluyksikössä ja Castréninkadun yksikössä on asukkaita yhteensä noin 145.
Heistä 30–50 on mukana työtoiminnassa päivittäin. Painopisteenä keskustalon matalan kynnyksen työtoiminnassa on ylläpitosiivous.
– Täällä on paljon ihmisiä ja runsaasti toimintaa, niin aina riittää siivottavaa. Muut matalan työtoiminnan työmuodot, kuten ympäristötyö, ovat kausiluontoisia toimintoja, Alppikadun yksikön työtoiminnan esimies Leif Jussila selventää.
Pitäjänmäen ja Väinölän yksiköissä työtoimintaan kuuluu yksikön siivous, ympäristötyö, lounasvalmistelut ja pajatyöskentely, kuten Aarikalle alihankintana tapahtuva tonttujen kokoaminen. Väinölässä työtoiminta on aktiivista, ja vajaa puolet asukkaista ottaa osaa päivittäin. Pitäjänmäen 112 asukkaasta viime vuonna noin 70 otti osaa ainakin kerran, päivittäinen kävijämäärä on 35 paikkeilla.
– Sanoisin, että jokainen asukas on käynyt vähintään kerran kokeilemassa, Väinölän johtaja Jarkko Jyräsalo kommentoi. Työtoiminnassa maksetaan päivän päätteeksi pientä työosuusrahaa.
– Usein ajatellaan, että raha motivoi. Näin varmasti onkin, mutta olemme saaneet havaita, että sisällön saaminen päivään on ollut asukkaille se isoin juttu. Miehet kokevat enemmän vastuuta toiminnastaan, Leif Jussila kertoo.
Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena työllistyminen
Alppikadulla tapahtuva Helsingin kaupungin ostopalveluna toimiva kuntout-
tava työtoiminta on tavoitteellisempaa ja rakenteellisempaa työtoimintaa, jonka tavoitteena tukea asiakkaiden työllistymistä tai hakeutumista koulutukseen. Asiakaspaikkoja on 10.
Kuntouttavassa työtoiminnassa käytetään yhteisö- ja yksilövalmennuksen sekä neuropsykiatrisia menetelmiä, ja sen kesto on 3–6 kuukautta. Toimintaa järjestetään Pelastusarmeijan Kallion keskustalon yksiköissä, kuten asumisyksiköissä, sosiaalipalvelukeskuksessa ja osastolla. Pelastusarmeijan yksiköt tilaavat työ-
toiminnalta säännöllisesti erilaisia palveluita ja tehtäviä. Näistä muutamana esimerkkinä puhtaanapito, remontointi, catering, pyöräpaja, graafinen suunnittelu ja sosiaalialan avustavat työtehtävät.
Alppikadun työtoiminnan esimies Leif Jussila kertoo, että palaute on ollut rohkaisevaa: – Asiakkaat ovat kokeneet, että olemme oikeasti valmistelleet heitä työelämän vaatimuksiin. He ovat pitäneet siitä, että nämä ovat aitoja työtehtäviä.
PATAS – tuettua asumista
Pelastusarmeijan tuettu asuminen eli PATAS on palvelukonsepti, jolla ehkäistään asunnottomuutta ja tuetaan kotona selviytymistä tarjoamalla tukea asiakkaan omaan kotiin Turussa, Porissa ja näiden kehyskunnissa. Alkuvuonna toiminta on aloitettu myös Espoossa, Vantaalla ja Keravalla. Hyvinvointialueet ostavat palvelun ja osoittavat asiakkaat. Turun seudulla työ on laajaa: asiakkaita on yli 120 ja henkilökuntaa yli 20. Porissa työ on pienimuotoisempaa ja asiakkaita kymmenkunta.
– Ajatuksena on laajentua joskus myöhemmin tulevaisuudessa myös Helsingin, Keski- ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueille. Kaikki tämä on nyt hyvin aluillaan, katsomme miten asiat etenevät, sosiaalisen työn johtaja Jari Karppinen sanoo.
Toiminta on suunnattu päihde- ja mielenterveyskuntoutujille, jotka asuvat omissa asunnoissaan, mutta tarvitsevat tukea ja ohjausta asumiseen liittyvissä asioissa. Tuen avulla vahvistetaan asiakkaan
omia voimavaroja, kehitetään elämänhallinnallisia taitoja ja luodaan yhteistyöverkostoja. Ohjenuorana on elämänlaadun parantaminen ja arjen sujuvoittaminen yhdessä asiakkaan kanssa häntä kuunnellen sekä hänen voimavarojaan kunnioittaen.
Työssä tärkeää on luottamuksellinen ja turvallinen suhde asiakkaan ja omaohjaajan välillä. Omaohjaaja huolehtii siitä, että asiakas saa kaikissa tilanteissa riittävän tuen ja avun. Työtä tehdään niin kauan kuin tuki koetaan tarpeelliseksi. Ohjaajan asiakastyöhön kuuluvat kotikäynnit, kodin ulkopuoliset ohjauskäynnit sekä puhelimitse tapahtuva neuvonta. Asiakasta tuetaan esimerkiksi kodinhoidossa ja erilaisissa asioinneissa. – Tuen määrä vaihtelee tarpeen mukaan kevyestä tuesta päivittäiseen tukeen. Kevyttä tukea saavien luona vieraillaan kerran viikossa, mainitsee Turun PATAS-työn johtaja Marko Erkamaa – Toisille tuki on asioiden hoitoa Kelan, sosiaalitoimen ja terveyspalveluiden kanssa sekä asumispalveluiden järjestämistä. Toisilla tuki on keskustelupainotteisempaa. Yritämme ohjata asiakkaita myös erilaisiin aktiviteetteihin, joista löytyisi viikkoon sisältöä. Monen kanssa työstämme päihdeongelmaa, Porin PATAS-työn vastaava Niko Paasikivi kertoo.
Turun alueella työ on kasvanut vuosien kuluessa. Marko Erkamaa näkee siihen monia syitä:
– Kaikki on lähtöisin tarpeesta. Tässä voittavat kaikki. Ihmiset voivat paremmin kodeissaan. Olemme tehneet tyytyväisyystutkimuksia, ja asiakkaat ovat olleet hyvin tyytyväisiä. Tämä on myös kaupungille kannattavaa, sillä laitoshoitoon verrattuna tämä on moninkertaisesti edullisempaa.
Eräs tyytyväinen on 59-vuotias Janne, joka on ollut useamman vuoden Porin PATAS-työn asiakkaana. Hänelle tuella on ollut suuri merkitys:
– Rehellisesti sanottuna tämä tuki on auttanut minua pysymään erossa päihteistä. Alkoholinkäyttöni on vähentynyt. Myönnän, etten ole täysin parantunut. Ilman apua olisin syvällä, nyt olen kuitenkin hyvällä tiellä.
Kriisitilanteessa tukena
Hätä- ja kriisimajoituksen yksikkö Turussa aloitti toukokuussa 2022. Yksikön käytännön toiminnasta vastaa PATAS Turku kolmen työntekijän voimin. Yksikössä on aamusta iltamyöhään ammattilainen paikalla auttamassa ja tukemassa asiakkaita. Se sijaitsee Turun osaston
vieressä, samassa kiinteistössä, jossa aikoinaan toimi Pelastusarmeijan miesten asuntola. Asiakaspaikkoja on kolmisenkymmentä, ja yksikkö on päihteetön. Tilat on jaettu kahteen osaan: Hätämajoituksessa asuvat miehet ja paperittomat. Kriisimajoitus on puolestaan tilapäinen asumisratkaisu naisille, lapsille ja perheille, jotka ovat menettäneet kotinsa kriisitilanteen vuoksi.
Yksikön vastaava ohjaaja Tommi Sundqvist kertoo kuluneen kahden vuoden olleen mielenkiintoisia.
–- Sosiaalialan työntekijät ovat tutustuneet paikkaan, ja se on lisännyt yksikkömme tunnettuutta. Kriisimajoituksen tarve on ollut nousussa. Autamme kriisitilanteessa olevia majoituksen lisäksi esimerkiksi auttamalla asunnon etsinnässä. Näemme aitiopaikalta henkilöiden sen hetkisen tilanteen ja avun-
tarpeen. Pystymme hyödyntämään moniammatillista verkostoamme.
– Uskon, että hätä- ja kriisimajoitus on tullut jäädäkseen ihan jo maailmantilanteen vuoksi.
Yhteisöllisyys on näkynyt myös asukkaiden keskuudessa. Asukkaissa on ollut lukuisia kansalaisuuksia miltei kaikilta mantereilta.
– He puhaltavat yhteen hiileen esimerkiksi yhteisten kokkailujen merkeissä. Se on ollut yhteisöllistä ja kasvattavaa, ja moni on lähtenyt yksiköstä itkien – onnen kyyneleitä.
Toni Kaarttinen
Lähteet: pelastusarmeija.fi, Sotahuudon arkisto
Kuvat: Toni Kaarttinen, Pelastusarmeijan kuva-arkisto
Asunnottomuustyön lisäksi Pelastusarmeija tarjoaa ikäihmisille tehostettua ympärivuorokautista palveluasumista hoivakoti Iltalassa Espoossa. Suurmetsän vanhusten asuintalo tarjoaa vuokra-asumista pienituloisille Helsingissä.
Lisätietoa hoivakoti Iltalasta: pelastusarmeija.fi/loyda-meidat/espoo/hoivakoti-iltala. Iltalasta löytyy myös kattava artikkeli Sotahuudon numerosta 01/2023. Lehden löydät arkistostamme: issuu.com/sotahuuto.
Suurmetsän vanhusten asuintaloon on tulossa iso peruskorjaus. Seuraa uutisointiamme asian tiimoilta.
Pelastusarmeija on tunnettu ympäri maailman sen tekemästä vahvasta sosiaalisesta työstä.
Miksi ylipäätään teemme sosiaalista työtä, ja mistä kaikki alkoi – siitä kerrotaan tässä artikkelissa.
Siipirikot eivät lennä
Vierailin hiljattain eläinpuistossa, jossa oli isoja häkkejä ja niissä monenlaisia lintuja. Joihinkin häkkeihin oli kiinnitetty lappu, jossa selitettiin, että tässä häkissä oleva lintu ei pysty lentämään, koska se on löydetty loukkaantuneena ja tuotu puistoon hoitoa saamaan. Oli surullista katsoa siipirikkoja, jotka yhden siiven turvin yrittivät nousta lentoon, mutta epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen ja joutuivat katselemaan, kuinka viereisen häkin lajitoverit pyrähtivät männyn latvaan.
Pelastusarmeijasta on sanottu, että se on lintu, jolla on kaksi siipeä: hengellinen ja sosiaalinen työ. Jos Armeija ei käytä molempia siipiään, se ei voi nousta lentoon ja täyttää sitä tehtävää, mitä varten se on syntynyt.
Kaikki alkoi spinning jennystä En edes kehtaa kuvata, millaista elämä oli Itä-Lontoossa, jossa Pelastusarmeija sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä, mutta autenttisen kuvan tuosta
ajasta antaa muun muassa Jack London kirjassaan Kadotuksen kansa. Kuvaavaa on, että katua, joka johti Lontoon Citystä Itä-Lontooseen, kutsuttiin tuohon aikaan nimellä ”maili helvettiin”.
Sata vuotta aikaisemmin britit olivat keksineet spinning jennyn eli kehruukoneen. Tätä pidetään alkusysäyksenä teollistumiselle, jonka myötä ihmiset muuttivat maalta kaupunkiin paremman elämän toivossa. Työtä ei riittänyt kuitenkaan kaikille, tai se oli alipalkattua. Monet joutuivat näkemään nälkää, mikä väistämättä johti rikollisuuteen, prostituutioon ja lapsityövoiman käyttöön. Itä-Lontoosta tuli pian alue, johon kunnialliset ihmiset eivät jalallaan astuneet.
Kuitenkin muuan metodistipappi, William Booth, päätti kulkea tuon mailin mittaisen matkan helvettiin kadotuksen kansan keskelle. Boothilla sanotaan olleen herkkä sosiaalinen omatunto, eikä hän antanut lian ja kurjuuden hämätä itseään. Hän näki niiden alla kamppailevat ihmiset Jumalalle rakkaina, ainutlaatuisina luomuksina, jotka tulee pelastaa – ei ainoastaan iäisyyttä varten, vaan jo
täällä maan päällä, jotta jokaisella heistä olisi mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää.
Sota syttyy
Itä-Lontoon ihmisiä oli ennenkin yritetty pelastaa julistamalla heille Jumalan sanaa, mutta William Booth ymmärsi, että tämä ei riitä. Tarvitaan myös soppaa ja saippuaa. On turha puhua nälkäiselle Jumalan rakkaudesta, ellei anna heille ensin syötävää. On turha olettaa, että ihmiset pystyvät muuttamaan elämäntapaansa, ellei heitä auteta kohentamaan elinolosuhteitaan.
William ja Catherine Booth tukijoineen aloittivat sodan kurjuutta vastaan. Syntyi Pelastusarmeija, joka ei pelännyt taistella eturintamassa, siellä missä ihmiset kärsivät eniten. Pian huomattiin, että totutut työtavat eivät riittäneet, tarvittiin uudenlaisia aseita. Pelastusarmeija kehitti uusia toimintatapoja ja työmuotoja, joita kaikki eivät hyväksyneet, mutta jotka tuottivat tulosta.
Yhtenä todistuksena Pelastusarmeijan tehokkuudesta oli se, kun William Booth
vuonna 1912 kuoli, hautajaisiin osallistui arviolta 40 000 ihmistä. Kerrotaan, että arkkua seurasi iso joukko entisiä varkaita, kodittomia, porttoja sekä muita eksyneitä ja syrjäytettyjä, joiden elämän Pelastusarmeija oli muuttanut. Toisaalta salissa nähtiin istumassa myös kuningatar Mary, kuningas Yrjö V:n vaimo. Pelastusarmeijan työn merkitys tunnustettiin aina hovia myöten.
Taistelu jatkuu monella rintamalla
Pelastusarmeijan työ kasvoi nopeasti ja levisi pian ympäri maailmaa. Kaikissa niissä 134 maassa, joissa Pelastusarmeija tällä hetkellä toimii, se tekee vahvaa sosiaalista työtä. Eri maissa ihmisten tarpeet ovat erilaisia. Joillakin alueilla autetaan nälänhädästä kärsiviä, toisaalla ehkä opetetaan lukutaitoa tytöille tai saatetaan turvaan ihmiskaupan uhreja. ”Huono onni voi kohdata kenet tahansa”, muistutettiin muutaman vuoden takaisessa Pelastusarmeijan mainoksessa. Jopa Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on ihmisiä, jotka saattaisivat pudota olemassa olevien turvaverkkojen ohi ja jäädä ilman apua, ellei olisi olemas-
sa Pelastusarmeijaa ja muita kolmannen sektorin toimijoita aukkoja paikkaamassa.
Pelastettu kahta maailmaa varten
William Boothin teologian mukaan ihmiset tulee pelastaa kahta maailmaa varten: tätä näkyvää ja tuonpuoleista. Pelastusarmeijan luovuttamaton periaate on, että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo ja jokainen elämä on lahja Jumalalta. Sen takia Pelastusarmeija haluaa jatkuvasti toimia sen eteen, että kaikki ihmiset voisivat elää ihmisarvoista elämää jo täällä maan päällä. Mutta Pelastusarmeija ei olisi Pelastusarmeija, ellei se kertoisi hyvää uutista Jeesuksesta Kristuksesta, joka antaa toivon toivottomimmallekin ihmiselle, ja kutsuu jokaisen, joka häneen uskoo, ikuiseen elämään Jumalan yhteydessä.
Saga Lippo everstiluutnantti territorion komentaja
Kuvitus:
Gert Altmann & Pelastusarmeijan kuva-arkisto
”Pelastusarmeijasta on sanottu, että se on lintu, jolla on kaksi siipeä: hengellinen ja sosiaalinen työ. Jos Armeija ei käytä molempia siipiään, se ei voi nousta lentoon ja täyttää sitä tehtävää, mitä varten se on syntynyt.”
Tässä artikkelissa tutustumme siihen, kuinka sekä yksilöt että yritykset voivat osallistua ja auttaa tuoden valoa niiden elämään, jotka kohtaavat vaikeuksia.
Elämme maailmassa, jossa epävarmuus ja haavoittuvuus koskettavat monia ihmisiä. Suomessakin on ihmisiä, jotka kamppailevat päivittäin selvitäkseen perustarpeistaan. Onneksi me Pelastusarmeijassa saamme tehdä merkittävää työtä ja auttaa niitä, jotka eniten apua tarvitsevat. Työmme on mahdollista vain lahjoittajien ansiosta, siitä suuri kiitos jokaiselle tukijalle.
Rahalahjoitus on yksi tehokkaimmista tavoista auttaa. Lahjoitusvarat mahdollistavat nopean ja joustavan reagoinnin äkillisiin tarpeisiin. Kerätyt varat jaetaan ruokana, vaatteina ja lahjakortteina vähävaraisille lapsiperheille ja muille avuntarvitsi joille Pelastusarmeijan toimipisteissä eri puolella Suomea. Avustuksia jaetaan ympäri vuoden, ja apuna annetaan myös toiminnallista ja henkistä tukea. Suurimmat keräyksemme ovat Auta ihmis tä ja Joulupata. Jokainen lahjoitettu euro auttaa, ja säännöllinen tuki varmistaa avun niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Ostamalla käytettyjä tavaroita ja vaatteita edistät kiertotaloutta ja tuet avuntarvitsijaa. Omat ostotarpeet on helppo yhdistää auttamisen haluun. Edistät samalla suomalaista työtä ja työllistämistä, sillä myymälämme työllistävät yli 70 henkilöä vuodessa. Sosiaalisen työllistämisen, kuten kuntouttavan työtoiminnan, palkkatukityön ja työkokeilujen kautta tarjoamme lisäksi työpaikkoja, jotka mahdollistavat kiinnittymisen takaisin normaaliin työelämään.
Käytettyjen tavaroiden lahjoittaminen on tapa auttaa. Pelastusarmeijan iCare- ja kirpputorimyymälät ottavat vastaan hyväkuntoisia, puhtaita ja ehjiä vaatteita, leluja ja muita kotitaloustavaroita, jotka ansaitsevat jatkaa elämäänsä. Myymälöiden tuotto ohjataan Pelastusarmeijan avustus- ja tukiohjelmiin. Myymälätoiminta ei vain auta vähävaraisia, vaan edistää myös kestävää kehitystä.
Vapaaehtoistyö: anna aikaasi
Vapaaehtoistyöläiset ovat korvaamattomia Pelastusarmeijan eri toiminnoissa. Vapaaehtoiset ovat mukana monenlaisissa tehtävissä ja talkootöissä, joita ovat muun muassa toimiminen ruokajakelussa, lasten ja nuorten ohjelmissa, kahvila-apuna, myymälätyössä, soittajana, autokuskina, joulupatavahtina ja apuna erilaisissa tapahtumissa. Vapaaehtoisena saat paitsi nähdä läheltä avun vaikutuksen, myös kokea yhteisöllisyyden ja antamisen ilon. Pelastusarmeijan vapaaehtoisille järjestetään ohjausta ja tukea, mikä tekee tehtävistä entistä merkityksellisempiä.
Asiantuntemuksen lahjoittaminen on arvo tapa antaa tukea. Monet organisaatiot ja yksilöt omaavat erikoistaitoja, jotka auttavat Pelastusarmeijaa toimimaan paremmin ja tuomaan enemmän hyvää avunsaajille. Olipa kyseessä markkinointi, IT-tuki, rakennusprojektien hallinnointi tai ohjelmien kehittäminen, jokainen asiantuntemuksen muoto tuo arvokkaan panoksen. Monet yritykset ovat antaneet asiantuntemustaan ja osaamistaan pro bono. Keräystuotto on kasvanut, ja olemme voineet auttaa kotimaan vähävaraisia yhä enemmän.
Yritysyhteistyö: Vastuullisuutta ja vaikuttavuutta
Yritysyhteistyöllä voi olla monta muotoa. Yleisimpiä ovat rahalahjoitukset, tuotteiden ja palveluiden lahjoittaminen ja vapaaehtoistoimintaan osallistuminen. Sosiaalisen vastuun kantaminen käy helposti Pelastusarmeijan kautta, ja se on lisäksi hieno asia kerrottavaksi omille sidosryhmille. Yritykset voivat kannustaa työntekijöitään osallistumaan vapaaehtoistyöhön tarjoamalla heille mahdollisuuden käyttää työaikaa yhteiskunnallisen hyvän edistämiseen. Vaivaton ja arvokas lahja on joulupatavahtina toimiminen, jossa yksikin tunti auttaa.
Joulupata: Perinteinen tapa auttaa
Joulupata on Pelastusarmeijan ikoninen varainkeruukampanja, joka on tuonut toivoa ja tukea vähävaraisille jo 117 vuotta. Kaduille ilmestyvät punaiset padat ja niiden vieressä seisovat vapaaehtoiset ovat tuttu näky monille. Joulupadan kautta kerätyt varat menevät suoraan apua tarvitseville ympäri Suomen ja ympäri vuoden. Osallistumalla Joulupata-keräykseen – joko lahjoittamalla tai vapaaehtoisena – jokainen voi olla osa perinnettä, joka tuo valoa pimeimpään vuodenaikaan.
Joulupata: Innosta yhteisösi mukaan Joukossa on voimaa. Innostamalla ystävät, harrasteporukan jäsenet ja työkaverit mukaan voi Joulupadan keräyssummaa kerryttää yhteisöllisesti. Voit perustaa nettiin oman keräyksen eli nettipadan ja kutsua omat joukot mukaan lahjoittamaan. Vaihtoehtoisesti voit järjestää joulupatavahtitalkoot ja jalkautua padoille pareittain tai kolmen hengen tiimeillä vahtimaan pataa tunti kerrallaan.
Miksi auttaa
Pelastusarmeijan kautta?
Pelastusarmeijan kautta auttaminen tarjoaa luotettavan ja tehokkaan väylän tehdä hyvää. Laaja toimintakenttä ja vuosikymmenien kokemus sosiaalisesta avustustyöstä takaavat, että apu menee perille ja saavuttaa ne, jotka sitä eniten tarvitsevat. Auttamalla Pelastusarmeijan kautta voit olla varma, että panoksesi – olipa se rahallinen lahjoitus, tavaroiden lahjoittaminen, vapaaehtoistyö tai asiantuntemuksen jakaminen – käytetään vastuullisesti ja tehokkaasti. Tuellasi osoitat solidaarisuutta ja välittämistä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia kohtaan.
Pelastusarmeijan Tampereen osaston palveluohjaajalla Sari Lehtosella on vaiheikas ja värikäs elämä. Holtiton lainojen otto johti vuosikausien velkakierteeseen ja elämän ongelmat alkoholin ja amfetamiinin käyttöön. Selviydyttyään synkimmistä ajoista Sari halusi tukea kaltaisiaan, ja hän on tehnyt pitkään päihdetyötä sekä talous- ja velkaneuvontaa. Jouluavustus johdatti hänet Pelastusarmeijan piiriin, ja Armeijasta hän on löytänyt niin inspiroivan työpaikan kuin hengellisen kodin. Tässä kuussa Sarista on tulossa pelastussotilas: – Jumala on johdattanut minut tänne, Sari toteaa.
Sari Lehtonen on paljasjalkainen tamperelainen vuodelta 1964 – tämän kuun lopussa juhlitaan pyöreitä vuosia! Muitakin juhlan aiheita toukokuussa on. Sari on kolmen aikuisen lapsen äiti, ja hänestä on tulossa isoäiti:
– Keskimmäiselleni on tulossa perheenlisäystä. Ehdin jo ajatella, ovatko lasteni kissat ainoita lastenlapsiani, mutta nyt sitten on tulossa ihan ihmislapsi, Sari naurahtaa.
Sarin omassa lapsuudessa oli erityistä se, että hän oli pitkään suvun ainoa lapsi.
– Sain valtavasti huomiota, jouluna hukuin lahjoihin. Taisin jo siinä kasvaa kieroon, Sari lausahtaa.
Sari valmistui ylioppilaaksi 1984.
– Koin, että voisin olla hyvä kirjoittaja. Hain ja pääsin Oriveden opistoon kirjoittajalinjalle. Ajatuksena oli sitten
jatkaa tiedottajalinjalle Tampereen yliopistoon.
Helpon velan houkutus
Näin asiat eivät kuitenkaan menneet. Sari tapasi tulevan miehensä, ja opiskelu ei enää maistunut. Nuoripari muutti miehen kotiseudulle Ylöjärvelle. Sari sai sijaisuuksia mielisairaanhoitajana Keijärven psykiatrisesta sairaalasta. Pari meni naimisiin 1987. Vuonna 92 avioliitto päätyi eroon.
Yhdessäolon aikana nuoripari kietoutui velkakierteeseen.
– Tuohon aikaan pankista sai lainaa tosi helposti, sitä suorastaan tyrkytettiin. Äitini oli sattumoisin pankinjohtaja, Sari hymähtää. – Kummallakaan ei ollut vakituisia tuloja. Äitini totesi, että verotuksellisista syistä kaikilla on hyvä olla vähän lainaa. Tartuimme tilaisuu -
teen ja otimme kodinperustamislainan. Tilanne alkoi kuitenkin lipsumaan, ja aina kun meillä oli hankintoja ja toiveita, otimme lisää velkaa.
– Syytän tosin pelkästään itseäni. Olisimme todennäköisesti pystyneet maksamaan velkamme, sillä mieheni oli päässyt hyväpalkkaiseen työhön. Lisäksi itse työskentelin ahkerasti esimerkiksi kiinteistönhoitajana ja lehdenjakajana. Olin niin lapsellinen ja tyhmä, että erotessamme ajattelin, että velat vain katoaisivat.
Näinhän ei tietenkään käynyt, vaan ulosotto- ja haastemiehet tulivat tutuksi. Yhteisestä kodista tuli häätö. Vuosien velkakierre oli valmis.
Tuskan lääkitystä päihteillä
Sari kohtasi uuden rakkauden ja sai kaksi lasta. Vanhimman ollessa puolivuotias ja
Sarin odottaessa toista neljännellä kuulla suhde päättyi.
– Olin kolmekymppinen kahden lapsen yksinhuoltaja. Se ei ollut elämää, mitä olin suunnitellut. Koin olevani täysin jumissa. Aloin turruttaa elämäntuskaa alkoholilla. Lähetin lapset viikonlopuksi mummolaan ja lähdin juhlimaan. Koin, että rankka elämä vaatii rankat huvit. Lopputulos oli kuitenkin, että olin aina vain väsyneempi ja väsyneempi.
Baarista löytyi jännittävä mies, vankeustuomiota odottava rikollinen. Parille syntyi lapsi, ja muutamaa kuukautta myöhemmin vuonna 1998 he menivät naimisiin Hämeenlinnan keskusvankilassa. Avioliitto ei kestänyt kuin vuoden verran, mutta tuona aikana Sarin päihdeongelma laajeni huumeisiin.
– Mieheni pääsi vappuna 1998 vankilasta. Olin häntä vastassa. Junamatkal-
la hän uskoutui, että oli käyttänyt amfetamiinia vankilassa ja haluaisi nyt siviilissä kerran kokeilla. Rahattomana hän pyysi sitä minulta. Taivuin sillä ehdolla, että kokeilu jäisi kertaluontoiseksi. Illalla eräs naisihminen toi amfetamiinin. Sain päähäni, että haluan kokeilla, kun kerran maksankin tästä. Huume kirkasti kaljapäisen pääni ja olin raivoissani – mitä tämä tällainen on, menee kaikki hukkaan?!
Kokeilu ei jäänyt kuitenkaan kertaan, vaan lasten ollessa pois viikonloppuisin neula löysi itsensä käsivarteen. – Kalja ja viina vaihtui täysin amfetamiiniin. Se piristi, ja koin että tämä on juuri mitä ylityöllistettynä äitinä tarvitsen... jaksan vaikka hammasharjalla pestä öisin lattioita! Eikä tämä häiritse naapureita, kuten kaljakassien kolistelu rappukäytävässä. Täydellistä!
Asiat olivat kuitenkin kaukana täydellisestä. Muutaman kuukauden viihdekäytön jälkeen hänet pahoinpideltiin.
– Mieheni löi minua leipäveitsellä kylkeen. Se osui keskelle kylkiluuta, ja sain vain pintahaavan. Jouduin kuitenkin sairaalaan, ja poliisit puuttuivat asiaan. Mieheni sai aikanaan tuomion tapon yrityksestä.
Elämä näytti synkältä, ja Sari ymmärsi, ettei kykene enää huolehtimaan lapsistaan. Hän ilmoitti tilanteesta sosiaalityöntekijälle. Vanhimmat lapset menivät asumaan Sarin vanhemmille avohoidon tukitoimin ja nuorin pääsi sijaisperheeseen, joka oli entuudestaan tuttu. Huumeiden kanssa sekoilu jatkui kevääseen 2000, ja Sari oli rahoittanut addiktiota varkauksin ja väärennöksin. Häntä odottivat lukuisat oikeudenkäynnit.
Palveluohjaaja Sari Lehtosen (kolmantena kuvassa) työtiimi Pelastusarmeijan Tampereen osastossa. Työvalmentaja ja tilavastaava Mikael Putkonen, osaston avustaja, pelastussotilas Henna Hurinki, osastonjohtajat, kapteenit Kaisu ja Riku Leino, osaston sosiaaliohjaaja Johanna Suonpää ja yhteisötyöntekijä Leena Hurmavaara-Järvinen.
Sarin mieleen nousi, että nyt on enää kaksi ulospääsytietä: yliannostus tai hoitoon lähtö. Viisaasti Sarin valinta osui jälkimmäiseen.
Kuntoutumisen kautta kouluttautumaan
– Soitin äidilleni ja pyysin häntä varaamaan ajan A-klinikalle. Sain ajan seuraavaksi päiväksi. Isä vei minut sinne. Olin pakannut matkalaukun mukaan ja sanoin, etten lähde täältä ilman hoitoa. Onneksi A-klinikkasäätön Tampereen katkaisu- ja kuntoutumiskeskuksessa oli avoin naispaikka. Paikkaa kutsuttiin Vipuseksi, koska se sijaitsi Vipusenkadulla.
Päihdehoidossa Sari oli vajaat kaksi vuotta.
– Olin viikon siellä katkaisussa ja sitten 28 päivää kuntoutusosastolla. Sen jälkeen sain tukikotipaikan Tampereen A-kilta ry:n Kotikartano-tukikodista. Käyttäjäkaverini suositteli Turvaverkko-avohoitopaikkaa, ja pääsin sinne. Siitä jatkoin kuntouttavaan
työtoimintaan, jossa oli päihdehoitoa samassa. Siitä muodostui myöhemmin Tampereen Myllyhoitoklinikka.
Tässä kohdin Sarille oli noussut tahto auttaa kaltaisiaan. Onnekkaasti Sari sai paikan Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen päihdetyön linjalta.
– Pääsin työkokeiluun Tampereen A-killan Kutova-projektiin. Työkokeilu vaihtui työelämän valmennuksen kautta palkkatuetuksi ja lopulta määräaikaiseksi työpaikaksi.
Tässä tehtävässä Sari jatkoi vuoteen 2007 asti, jolloin hän siirtyi A-Kiltojen Liiton projektityöntekijäksi kouluttamaan tukihenkilöitä talous- ja velkaongelmaisille ihmisille A-killoissa. Omille jaloille -projekti oli valtakunnallinen verkostohanke, jota koordinoi Takuusäätiö. Vuonna 2010 työnantajaksi vaihtui Takuusäätiö.
Velkajärjestelyllä
elämä oikealle uralle
Talous- ja velkaneuvonta oli Sarille luonteva siirtymä uralla:
– Jos minulle, maailman epätoivoisimmalle tapaukselle myönnetään velkajärjestely, niin on se mahdollista toisillekin, Sari naurahtaa. – Päihdetyössä ohjasin asiakkaitani säännöllisesti neuvonnan piiriin.
Yleinen taloustilanne on synkkä, ja moni painii talousongelmien kanssa. Tiedustelen Sarilta, mitkä ovat hänen kokemuksensa perusteella yleisimpiä syitä ajautua näihin tilanteisiin.
– Pari vuotta sitten olisin sanonut pikavipit, mutta tänä päivänä ne ovat pitkälti kiellettyjä. Sanoisin, että työttömyys, avioero ja yksinhuoltajuus ovat useimmiten syitä velkaantumiseen. ”Kevytmielistä velkaantumista” on ani harvalla, velkaantuminen koetaan raskaaksi. Monelle ei jää kuukausituloista paljoa käteen, ja sitten turvaudutaan lisälainaan, kun tarvitaan lapsille esimerkiksi uusia vaatteita. Monelle keski-ikäiselle miehelle avioero on puolestaan raskas paikka, joka saattaa johdattaa päihteidenkäyttöön ja velkaantumiseen. Päihde- ja vel-
kaongelmat kulkevat usein käsi kädessä.
Sari osaa eläytyä varsinkin yksinhuoltajan velkaongelmiin ja lainojen houkuttelevuuteen.
– 2003 pääsin velkajärjestelyyn ja vuotta myöhemmin maksuohjelman piiriin. Vuoteen 2009 mennessä olin kuitannut kaikki velkani. Kolmen teini-ikäisen lapsen yksinhuoltajana palkka oli kuitenkin riittämätön. En hyväksynyt sitä, että lapseni jäisivät ilman ikäistensä saamia asioita. Luottotietojeni palauduttua velkaannuin uudestaan. Talous- ja velka-asiat eivät ole helppoja ammattilaisellekaan.
Sari selittää, että parhaat askeleet ulos ylivelkaantumistilanteesta ovat asian hyväksyminen ja yhteydenotto talous- ja velkaneuvontaan, joka on valtion järjestämää toimintaa oikeusaputoimistojen yhteydessä. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta oikeus.fi.
– Monelta paikkakunnalta löytyy myös talousneuvoloita, ja niissä voi tavata kokemusasiantuntijoita. Tietoa hakiessa näissä paikoissa voi käydä ihan nimettömänäkin. Kynnys on matala.
Joulun sankarista palveluohjaajaksi
Sari jatkoi talous- ja velkaneuvonnassa vuoteen 2015. Tuolloin hän koki työuupumuksen. Vuonna 2021 avautui uusi polku – Pelastusarmeijassa.
– Olin työtön ja elin työmarkkina-, asumis- ja toimeentulotuella. Elämä oli tiukkaa, ja päätin hakea jouluavustusta. Siihen tuli myöntävä vastaus. Noutaessani avustusta osastolta silmääni osui ”Haluatko joulun sankariksi?”-patavahtimainos. Se kuulosti kivalta, ja pyysin päästä mukaan, Sari kertoo hymyillen.
– Se oli aivan mahtavaa! Milloinkaan en ole saanut niin paljon hyvän joulun toivotuksia kuin joulupadalla.
Sarilla oli kolmen kuukauden työkokeilupätkä jäljellä, ja hän otti joulupatakokemuksen innoittamana yhteyttä Tampereen osastoon. Hän kävi haastattelussa keväällä 2022. Koronarajoitusten vuoksi Sari ja osastonjohtaja, kapteeni Kaisu Leino päättivät, että työkokeilu alkaisi syksyllä.
– Työkokeilussa tein palvelupolkuhakemiston talous- ja velkaongelmaisille ja ohjeistuksen päihtyneen, aggressiivisen asiakkaan kohtaamiseen. Pääsin käyttämään kokeilussa kaikkea ammattitaitoani.
Tammikuusta 2023 vuoden loppuun Sari työskenteli palkkatuettuna palve-
luohjaajana ja kokemusasiantuntijana Tampereen osaston Pelastusrengas-työssä. Se on osaston sosiaalista työtä, jonka työmuotoina ovat yksilöllinen apu sisältäen palveluohjauksen, KOHO-koulutuksen ja yhteisöruokailut. Nyt Sari on palkattuna kokopäiväisenä palveluohjaajana.
– Palveluohjaajana olen ollut asiakkaiden apuna asioinneissa esimerkiksi Kelassa, ja erään asiakkaan kanssa käräjäoikeudessakin. Ajatuksena on antaa pidempiaikaista tukea. Useimmiten puhutaan kolmesta kuukaudesta, mutta tarvittaessa vuodestakin.
Edellä mainittu KOHO-koulutus on matalan kynnyksen ryhmä, jossa kokoonnutaan joka toinen viikko kuuntelemaan luento päivän teemasta, ryhmätyöskentelemään, nauttimaan lounasta ja vaihtamaan ajatuksia. Koulutuksen tarkoituksena on löytää voimavaroja oman elämän hallintaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi toiminnalle lisärahoituksen viime joulukuussa.
Sari on ollut Pelastusrengas-tiimin muiden työntekijöiden, sosiaaliohjaaja Johanna Suonpää n, yhteisötyöntekijä Leena
Hurmavaara-Järvisen ja osaston johtaja, kapteeni Riku Leinon kanssa muotoilemassa tätä KOHO-toimintaa.
– Huomasimme, että jouduimme eri asiakkaiden kanssa käymään samoja asioita läpi. Siitä heräsi ajatus tällaisesta ryhmästä, jossa antaisimme monenlaista elämänhallinnan apua ja talous- ja velkaneuvonnan tietoja.
Kerromme tästä mielenkiintoisesta KOHO-koulutuksesta tarkemmin elokuun numerossamme.
Kiitollisena
Jumalan johdatuksessa
Pelastusarmeijasta tuli Sarille paitsi inspiroiva työpaikka, myös hengellinen koti. Sarilla on tosiaan paljon syytä juhlaan toukokuussa: syntymäpäivien ja lapsenlapsen syntymän lisäksi sunnuntaina 19.5. Sarista tulee pelastussotilas!
Sarin hengellinen tausta on kovin tavallinen, hänen perheensä oli tapakristillinen. Kasteita, häitä ja hautajaisia vietettiin, mutta muutoin eivät kirkon ovet käyneet. Rippikoulun jälkeen Sari oli muutaman vuoden seurakuntanuorissa, mutta sitten hengen asiat jäivät taka-alalle.
8
Sari asuu kissansa kanssa Tampereella Tohlopissa. Luku-urakkana Sarilla on Pelastusarmeijan Opin käsikirja, sillä toukokuun 19. päivänä häämöttää sotilasvihkimys. Vihkimys tapahtuu Tampereen osaston salissa, jonka ristin luona Sari on oikeanpuoleisessa kuvassa.
– Päihdekuntoutuksen 12 askeleen ohjelma on hengellinen, ja siinä edellytetään uskoa suurempaan voimaan. Löysin rakastavan ja hyväksyvän voiman, mutten kokenut tulleeni uskoon. Monet addiktiotoipujaystävistäni löysivät paikkansa metodistikirkosta tai helluntaiseurakunnasta. Harmittelin, miksen itse hurahda uskoon. Kaipaan aina tunnekokemuksia, ja sitä hurahtaminen olisi tuonut, Sari sanoo lämpimästi. Sarista tuli etsijä. Hän kävi ystäviensä seurakuntayhteyksissä ja luki paljon hengellistä kirjallisuutta.
– Etsijänä kohtasin Armeijankin. Työn lomassa koin olevani ”hengellisessä kylvyssä” kaiket päivät. Nämä kysymykset alkoivat oikeasti kiehtomaan minua, ja aloitin jäsenkurssin syyskuussa.
Jäsenkurssi innosti Sarin tutustumaan Raamattuun, mikä oli hänelle hyvinkin vieras. Iltaisin Sari tykkää kuunnella Raamattua, sillä hän sanoo, ettei keskittymiskyky oikein riitä lukemiseen. Sari on kuunnellut Raamattua satunnaisessa järjestyksessä.
– Ihan ensimmäisenä aloitin Jobin kirjasta, kun se kertoo kärsimyksestä ja olen omasta mielestäni kärsinyt niin hirveästi. Se auttoi ymmärtämään, että omat asiat ovat melko hyvin, hän naurahtaa. – Joonan kirjaan pystyn myös hyvin samaistumaan. Joona oli hyvin omapäinen, ja niin olen minäkin!
– Ihastelin kerran aamupalaverissa Kaisun kykyä selittää auki raamatunpaikkoja. Hän suositteli minulle Jukka Norvannon ”Raamattu kannesta kanteen”opetuksia. Siitä on ollut minulle paljon iloa. Lisäksi joka keskiviikko kuuntelen Rikun ja Kaisun ”Me uskomme”-podcastia. Nämä kaikki ovat auttaneet minua tuntemaan Jumalaa henkilökohtaisemmin.
Rukoileminen on Sarille uutta, joten hän arvostaa Raamattu-sovelluksesta löytyvää ohjattua rukousta: – Nyt osaan jo rukoilla ”paremmin” itsenäisestikin, Sari toteaa hymyillen. – Joka päivä juttelen Jumalalle huoleni ja murheeni, ja kiitän myös kaikesta.
Sari oli haastattelua edeltävänä viikolla murtanut nilkkansa, ja hän kokee, että
rukousvastauksena leikkausta ei tarvittu. Kipsi on vain kolme viikkoa, ja työskennelläkin saa itseään kuunnellen. – Olisi tässä ollut ilmassa kaikki katastrofin ainekset.
Kiitollisuus on Sarille suuri voimavara. Tämän myötä 1. Tessalonikalaiskirjeen viides luku on tullut hänelle erittäin rakkaaksi. Erityisesti sen 18. jae: ”Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.”
– Olin pitkään ollut masentunut ja ryytynyt tähän elämääni. Uskoontulon myötä ymmärsin, että minun kuuluu olla kiitollinen kaikesta kokemastani. Olen saanut kokea opettavaisia ja hienoja asioita elämässä, ja minun on opittava iloitsemaan niistä. Ymmärrän, että läpi elämäni Jumala on johdattanut minua. Jumalalta voin aina pyytää voimaa. Nyt olen saanut kokea inspiraatiota, iloa ja pyhän hengen johdatusta.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki
osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän
tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
Sosiaalisen työn johtaja
Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?
– Vuonna 2014 taisin vierailla ensimmäisen kerran Alppikadun asumispalveluyksikössä.
Mikä on tehtäväsi?
– Vastaan sosiaalisen työn toteutuksesta.
Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta?
– Uusien toimintojen kehittäminen kiinnostaa yhä.
Entä turhauttavinta?
– Byrokratia, se kun asioiden hoito jumittaa hallinnon rattaissa.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?
– Kuka sitä enää muistaa...
Mikä on lempiruokasi?
– Sushi ja kalaruuat yleensäkin.
Rakkain harrastuksesi?
– Liikunta, erityisesti sulkapallo, viihdyn myös vesillä.
Kuka on sankarisi?
– Mustanaamio.
Saat yhden supervoiman.
Mikä se olisi – ja miksi?
– Kristallipallolle olisi kyllä käyttöä.
Jari töissä ja vapaalla.
Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
– Osmo Soininvaara: Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on?
– Eppu Normaalin Urheiluhullu.
Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit?
– Pohjoisnavalle ennen kuin se sulaa (lämpimässä hytissä).
Mitä pelkäät?
– Länsimaista demokratian rapistumista.
Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?
– Läheiset ihmiset.
Usko, toivo, rakkaus – mitä lisäisit neljänneksi?
– Tuohon on vaikea lisätä mitään...
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?
– Herkuttelen.
Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää?
– Lukion toisen luokan todistuksessa minulla oli neljä nelosta... Se luokka meni sitten uusiksi.
Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?
– Paras on hyvän pahin vihollinen.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki?
– Tyttäremme syntymä.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Rentoudun leipomalla sämpylöitä.
Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme toukokuun aikana.
Eller många egentligen. Större och mindre, sådana som kan förverkligas, och ouppnåeliga, fjärran skimrande. Jag hoppas att vi alla har drömmar, för de är betydelsefulla för oss, de hjälper oss att sätta upp mål och kan föra med sig nya, kreativa lösningar för att förverkliga dem. Dagdrömmeri hjälper oss också att koncentrera oss och lugnar ofta vårt oroliga sinne. Kanske drömmarnas viktigaste kärna är att de berättar om ett framtidshopp, det finns någonting att uppnå, något att arbeta för, som utmanar oss att fortsätta.
Förstås är det bra att hålla i minnet att en dröm inte alltid förverkligas, trots att vi jobbade så hårt för att uppnå den. Det betyder inte att vi skulle ha misslyckats eller att dagdrömmeri skulle vara onödigt. Vi lever alla med livets realiteter och kan inte inverka på allting. Det hör till livet. Då lönar det sig inte att harmas för länge, utan ta lärdom av hela resan och ta allt det positiva med sig på vägen mot nya drömmar och nya mål att uppnå.
När jag tänker på dessa saker i samband med mitt arbete, så är naturligtvis en av mina största drömmar att världen skulle vara så perfekt att ingen skulle behöva ekonomiska bidrag. Alla skulle få så mycket de behöver, alla skulle ha ett varmt hem och mat i skåpet. Alla skulle ha möjlighet till utvecklande hobbyer, framför allt barn och unga. Men verkligheten är annorlunda och därför har jag också andra drömmar; endel av dem är som bäst under arbete i min tjänst på kåren.
Jag får möta många sorts människor, gå vid deras sida en bit på livsvägen, med somliga endast en gång, med andra lite längre. Denna del av mitt arbete värderar jag högt, det är en glädje och en ära att få lära känna nya människor. Jag har lärt mig mycket av alla människor jag träffat, vi har alla något att ge varandra och vi kan alla hjälpa varandra att finna våra drömmar och hjälpa varandra framåt för att uppnå dem. Det är alltså inte så, att jag inte skulle få ut någonting eller lära mig något nytt, fast jag sitter
på andra sidan bordet i min fältuniform och får vara på plats som Frälsningsarméns officer. Alla är unika och alla har ett unikt liv, och om vi mera kunde använda det här som en resurs och kamratstöd, så tror jag att människornas liv också i vårt land kunde se annorlunda ut.
Visst förstår jag att alla inte så gärna delar med sig av sitt liv, men om orsaken är den att du tänker att du inte har något att ge, så har du misstagit dig. Jag har inte ännu träffat någon som inte skulle ha något att dela med sig av, som andra kunde få något värdefullt av, en ny syn på saker eller något annat.
Varenda en av oss är lika dyrbar, så dyrbar, att det bara finns En, som kan mäta det värdet. Hans liv för tvåtusen år sedan på denna jord talar till mänskligheten än idag, Hans undervisning är grunden för vår förståelse om vad som är rätt och vad som är fel. Han känner dig och mig bättre än vi själva gör. Han vet hurudana vi är som bäst och också som
sämst. Hans död berättar om en kärlek så stor, att vi kan lita på den helt och fullt. Denna kärlek tar inte slut och den svalnar inte, för han gav sitt liv frivilligt för vår skull, fast han kände till våra värsta sidor.
Det är just denna kärlek jag hoppas kunna visa för egen del, en väldigt liten del åt var och en genom min tjänst. Jag vet att jag är mycket begränsad och ofullständig, men det är ändå min önskan och jag vill göra mitt bästa. Jag har fått ta emot denna kärlek och jag får vandra i den varje dag.
Denna kärlek är grunden för allt arbete Frälsningsarmén gör och vår dröm är att alla skulle finna mod att lita på den stora kraften och uthålligheten så vi kunde mötas också i evigheten.
Jesus inte bara dog för tvåtusen år sedan utan Han uppstod från de döda för att ge oss ett hopp. Det är en verklig dröm om ett evigt liv, där det inte finns några bekymmer för mat eller dryck eller hem-
mets värme. Ingen sorg över vacklande hälsa eller våra närmastes livssituation. Den drömmen kan vi alla uppnå, för Jesus har förberett allting, han berättade det i Joh. 14:1–4: ”Låt inte era hjärtan oroas. Tro på Gud och tro på mig. I min Fars hus finns många rum. Om det inte vore så, skulle jag då ha sagt er att jag går bort för att bereda plats för er? Och om jag nu går bort och bereder plats för er, så ska jag komma tillbaka och hämta er till mig, för att ni ska vara där jag är. Och vart jag går, det vet ni. Den vägen känner ni.”
Jesus har också beskrivit vägen för oss, du kan läsa om det; Joh. 14:6: ”Jag är vägen, sanningen och livet. Ingen kommer till Fadern utom genom mig.”
Men så länge jag får tjäna i min uppgift, möter jag människor, får lära mig något nytt av dem och hoppas kunna älska dem som mina nästa samt visa på Jesus Kristus, den verkliga kärleken och hoppbringaren.
Eija Kulmala löjtnant
Ledare för Vasa kår
Foto: Miroslav Kaclík, Toni Kaarttinen
Pelastusarmeijan uusin iCare secondhand hyväntekeväisyysmyymälä avautui 2.4.2024 Tampereella kauppakeskus Koskikeskukseen. Kaikkiaan Pelastusarmeijalla on 15 iCare- ja kirpputorimyymälää ympäri Suomea.
Pelastusarmeijan uusin iCare-myymälä on hyvin keskeisellä paikalla vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Tampereen Keskustorilta ja rautatieasemalta. Kauppakeskuksessa sijaitsevaan myymälään on helppo tulla niin julkisilla kulkuvälineillä kuin omalla autollakin, sillä kauppakeskuksesta löytyy runsaasti parkkitilaa. Myymälä sijaitsee kauppakeskuksen 0. kerroksessa Tokmannin ja K KoskiHerkun läheisyydessä.
Muiden iCare-liikkeiden tapaan myös Koskikeskuksen myymälä on valoisa ja viihtyisä. Myymälän valikoima keskittyy edullisiin ja laadukkaisiin vaatteisiin ja
asusteisiin sekä astioihin ja kodin sisustustavaroihin. Avajaisaamuna moni tuli tarkastamaan uuden liikkeen ja tekemään hyvän mielen ostoksia. Tule sinäkin! Ostamalla ja lahjoittamalla hyväkuntoisia vaatteita ja kodin käyttötavaroita iCaremyymälöihin tuet Pelastusarmeijan tärkeää hyväntekeväisyystyötä.
Hatanpään valtatie 1, puh. 044 7577963
Avoinna ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–18
pelastusarmeija.fi/myymalat/icare
Koskikeskuksen myymälä on lastattu laadukkailla löydöillä. Myyjät Eija ja Julia toivottavat tervetulleiksi ostoksille!
Perjantaina
klo 18.00 Avajaisjuhla
Temppelissä, Uudenmaankatu 40
Lauantaina
Aamupäivällä ulkoilmatapahtumia
klo 16.00 Juhlakokous
Temppelissä, Uudenmaankatu 40
klo 19.00 Gospel-konsertti
Helsingin osastossa, Castréninkatu 26
Sunnuntaina
klo 10.00 Pyhityskokous
Temppelissä, Uudenmaankatu 40
Iltapäivä kaupungilla
Viikonlopun aikana myös ohjelmaa lapsille ja nuorille sekä paljon muuta!
Lämpimästi tervetuloa
Puhujavieraina kenraali André ja komentaja Silvia Cox
Aamuhartaus
YLE Radio 1
lauantaina 18.5. klo 6.50
lehtori Jorma Pollari
Radio YLE 1 hartaudet kuunneltavissa
YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
Luutnantit Ana ja Eliel Vargas ovat vastaanottaneet tilapäisen lisämääräyksen Helsingin osaston johtajina 1.4.2024 alkaen.
Analla ja Elielillä säilyy määräys Itä-Helsingin lähiöprojektin johtajina.
Kapteeni Maarit Vuollet ja luutnantti
Taina Kaikkonen jatkavat Helsingin osaston tiimiupseereina.
Pelastusarmeijan keskustalo on ollut osa Kallion kaupunkikuvaa jo vuosikymmeniä. Keskustalo ja erityisesti siellä sijainnut asuntola saivat lempinimekseen Rälläkkä.
Oletko kuullut sanaa ”Rälläkkä”? Enkä nyt tarkoita kulmahiomakonetta, jota myös jostain syystä kutsutaan rälläkäksi – johtuisikohan sen rallattavasta äänestä. Puhun siis Rälläkästä isolla r-kirjaimella.
Kun Pelastusarmeija saapui Suomeen 1800-luvun lopulla, Helsinki oli vielä vahvasti kaksikielinen kaupunki. Kaduilla kuuli puhuttavan sekaisin suomea, ruotsia, jopa venäjääkin. Näiden kolmen kielen sekoituksesta syntyi Stadin slangi, pääkaupungin ikioma murre.
Pelastusarmeijan ruotsinkielinen nimi Frälsningsarmén kääntyi suomenkielisten suussa Frelssikseksi tai Rälläkäksi. Moni stadilainen tuntee edelleen Kallion kaupunginosassa sijaitsevan Pelastusarmeijan keskustalon ja etenkin siinä sijaitsevat asumispalvelut Rälläkkänä.
Rälläkkä oli oikeastaan oikein osuva nimi alkuaikojen Pelastusarmeijalle, joka tuli tunnetuksi ja poikkesi perinteisistä kirkoista muun muassa rallattavien laulujensa ansiosta.
Saga Lippo everstiluutnantti
Kuva: Pelastusarmeijan arkisto
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 134. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Kati Kivestö Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Saga Lippo, Kati Kivestö, Kaisu Leino, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Krista Nenonen, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Lahti 2024 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Nummelan Lasten lomakodin arkisto
Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse
Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Jumala
En ole varma kuuletko minua? Olen yksinäinen ja avuton, vastaa minulle!
Herra, tunnustan, että en ole elänyt sinun tahtosi mukaisesti ja siksi tiedän ansainneeni ainoastaan vihasi ja tuomiosi.
Älä salli elämäni joutua hukkaan. Katso puoleeni armossasi, poikasi Jeesuksen Kristuksen haavojen kautta, ja anna kaikki syntini anteeksi.
Sinun käsiisi tahdon jäädä, ja siinä turvallisesti levätä. Vain sinun luonasi sieluni saa rauhan. Kiitos, että kuulet rukoukseni ja saan vaipua rakkautesi varaan. Aamen.
Pieni poika nuhruisessa kesätakissa käveli käsi kädessä isänsä kanssa vapputorilla. He pysähtyivät ilmapallokauppiaan luokse. Poika katseli keskittyneesti palloja nipussa ja harkitsi huolella minkä pallon ottaisi. Hän halusi varmistaa, että saisi kaikkein parhaan pallon. Punainen pallo tempoili tuulessa ja näytti vahvalta.
– Jos otan punaisen pallon, nouseeko se korkealle, hän kysyi kauppiaalta.
– Se on hyvä ja vahva pallo. Varmasti se nousee korkealle, vastasi kauppias.
Sitten poika huomasi pallonipun huipulla olevan sinisen pallon.
Hänen lempivärinsä! Pallo näytti aivan samanlaiselta kuin punainen pallo.
– Entä tuo sininen, nouseeko se korkeammalle kuin punainen?
Tai vihreä? Vai nouseeko keltainen korkeimmalle?
Poika alkoi jo hermostua, valinta oli vaikea. Ilmapallonmyyjä mietti hetken.
Sitten hän kyykistyi pojan viereen, samalle tasolle, ja katsoi häntä silmiin.
– Kuulehan, poika. Ei se ratkaise, minkä värinen pallo on, vaan se, mitä sen sisällä on. Pallo, jossa on eniten kaasua, nousee korkeimmalle.
Elämässä tärkeintä ei ole väri, ammatti tai mikään muu, mikä näkyy ulospäin. Ei myöskään se, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Tärkeintä on se, mitä meillä on sisimmässämme. Iankaikkisen elämämme ratkaisee, asuuko Jeesus Kristus sydämessämme. Hänen kanssaan nousemme eräänä päivänä yhdessä iankaikkiseen elämään.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh. 3:16
Kuva: Peggy & Marco Lachmann-Anke
Haluan tilata Sotahuudon
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tilaan itselleni Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus): Tilaan digilehden
Nimeni:
Osoitteeni:
Sähköpostini:
Puhelinnumeroni:
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Suomen
Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467
00003
Vastauslähetys
