Evangeline Cory Booth, ”Eva”, syntyi joulupäivänä 1865 Lontoossa. Hän oli Pelastusarmeijan perustajien, William ja Catherine Boothin, kahdeksasta lapsesta seitsemäs. Evangeline kävi kotikoulua ja kasvoi Pelastusarmeijan työhön: ensimmäisen palkkansa hän sai War Cry -lehden myynnistä. 17-vuotiaana hän muutti Itä-Lontooseen ja eli siellä vieraillen sairaiden luona ja vankiloissa, palvellen köyhiä ja voittaen sieluja Jumalalle. Häntä kuvailtiin eloisaksi, seuralliseksi ja järkähtämättömän vakaumukselliseksi. Hän ei koskaan mennyt naimisiin ja oli taitava muusikko. Vuonna 1888 Evangelinesta tuli upseerikoulun johtaja Englannin Claptonissa. Sitten vuonna 1895 30-vuotias Evangeline matkusti Kanadaan kenttäkomentajaksi veljensä Herbertin tilalle. Pioneerihenki johdatti hänet pois kaupungista ja poh22
SOTAHUUTO
joiseen, ja yhdeksän vuoden ajan Evangeline työskenteli Yukonissa ja Alaskassa. Hän kuvasi työtä kullankaivajien, uudisasukkaiden ja alkuperäisväestön keskellä ”uuvuttavaksi raadannaksi”, mutta se totisesti valmisti häntä tulevaan. Vuonna 1903 Yhdysvaltojen Pelastusarmeijan komentajana toiminut Evangelinen sisar Emma kuoli. Evangeline muutti Kanadan etelärajalle, ja hänestä tuli yksi varhaisimmista USA:n komentajista. Siellä hän kohtasi maahanmuuttajien köyhyyden. Hän järjesti leipäjonoja ja kouluruokailuja nälän voittamiseksi ja aloitti julkisia palveluhankkeita katastrofiavun tarjoamiseksi, sairaaloiden auttamiseksi ja vanhusten avuksi. Vaikka monista ihmisistä Pelastusarmeijan työ tuntui uskonnollisen taustan vuoksi epäilyttävältä, työn merkitystä ei voinut si-
vuuttaa. Evangeline teki työtä köyhien hyväksi ja pyrki keräämään apua yhdysvaltalaisille sotilaille ensimmäisen maailmansodan aikana, mikä nosti hänet kansan suosioon, ja ihmisten mielikuva Pelastusarmeijasta parani huomattavasti. Pelastusarmeijan sota-ajan työtä arvostettiin niin korkealle, että sen jäseniä vapautettiin sotapalveluksesta palvelemaan kotirintamalla. Vuonna 1919 Evangelinelle myönnettiin Yhdysvaltain armeijan mitali ansiokkaasta palveluksesta. Pelastusarmeijan sisäisen kuohunnan aika johti ensimmäiseen kenraalin vaaliin. Vuonna 1929 Bramwell Booth valittiin isänsä Williamin seuraajaksi Pelastusarmeijan kenraalin paikalle, hänen seuraajansa oli puolestaan Edward J. Higgins. Vuoden 1934 vaalissa ansioitunut Evangeline valittiin Pelastusarmeijan neljän-
