Sotahuuto 2023/06-07

Sivut 6–11

Lori Lepojärvi:

Jumalan, lapsien ja yhteisöllisyyden

ihana kolminaisuus

Sivut 14–15

Loksa – kesäinen siunaus

Sivut 16–17

Sotahuudon kesävisa

Toivotamme hauskaa kesää!

AUTA LAHJOITTAMALLA MOBILEPAY 45355

TAI AUTAIHMISTA.FI

KERÄYSLUPA: RA/2021/1383

AurinkoA jA armoa

Kesä on tullut! Kouluissa viritellään suvivirttä, fillarit on huollettu ja talviasut on vaihdettu kevyisiin kesävaatteisiin. Pelastusarmeijassa kesä on hienoa aikaa. Saamme valmistella monenlaista ohjelmaa, kuten esimerkiksi leirejä lapsille ja nuorille sekä monenlaisia virkistäviä retkiä. Voimme myös mennä toreille ja puistoihin laulamaan, soittamaan ja kertomaan hyvää uutista elävästä Jumalasta. Kun tapaat pelastusarmeijalaisia ulkona laulamassa, olet aina tervetullut osallistumaan tai juttelemaan meidän kanssamme.

Kesään kuuluvat myös rentouttavat hetket lepotuolissa. Niitä varten tarjoamme kesävisan sivulla 16. Muistatko vielä, miksi joulupadalla päivystäviä vapaaehtoisia kutsutaan? Ovatko he keräysvartijoita, jouluapureita vai patavahteja? Tätä on hyvä miettiä helteisenä kesäpäivänä.

Tässä lehdessä pääset myös tutustumaan Lori ja Markku Lepojärven värikkääseen elämään. Kannattaa lukea, mikä sai kanadalaisen Lorin tulemaan aikoinaan Suomeen, kuinka hän hankki ensimmäisen Raamattunsa ja aloitti työn kuurojen parissa. Kesälomareissulla voit myös poiketa Lepojärvien pitämässä Heavenly Scent Homemade Gifts -kellarikahvilassa Helsingin Pitäjänmäessä.

Kutsuttu sotilaaksi -sarjassa Jenni-Maria Rautanen pohtii, mitä tarkoittaa kristillisten ihanteiden noudattaminen ihmissuhteissa. Jenni toteaa, että meillä ei ole aina mahdollisuutta osoittaa Jumalan rakkautta sanoin. Silloin tärkeäksi tulevat kristilliset asenteet ja teot. Aina ihmissuhteet eivät kuitenkaan suju suunnitellusti ja pettymyksiä tulee, mutta niissäkin hetkissä Jumalan armo kantaa. Miten rohkaiseva ajatus se onkaan!

Hyvää ja siunattua kesää Sotahuudon lukijoille!

Esa Nenonen majuri vastaava toimittaja

miten olemme onnisTuneet?

Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä.

Lähetä meille niin ruusuja kuin risujakin. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi

tässä kuussA

Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan

elämä on juhlan arvoistA

Suomen kesässä ei ole tylsää hetkeä. Erilaisia kesäjuhlia ja tapahtumia löytyy jokaiseen makuun.

Musiikkifestivaaleja järjestetään sekä hanurinsoiton että raskaan rokin ystäville, ja kaikille siltä väliltä. Kesäteattereita sekä isompia tai pienempiä urheilutapahtumia on lähes joka pitäjässä. Itseäni kiinnostavat monien hengellisten kesäjuhlien erilaiset kirjallisuustapahtumat. Ehkä tänä kesänä pääsen vihdoin käymään Kajaanin runoviikolla tai Volter Kilpi -kirjallisuusviikolla Kustavissa. Sodankylän elokuvajuhlat eivät valitettavasti taaskaan mahdu kalenteriini.

Yksi iso merkittävä jokakesäinen tapahtuma on Porissa järjestettävä SuomiAreena, jossa keskustellaan monista tärkeistä yhteiskunnallisista aiheista. Tänä

vuonna myös Pelastusarmeija osallistuu keskusteluun muistuttamalla ihmiskaupan ja nuoriin kohdistuvan groomingin vaaroista. Jos satut olemaan Porissa juhannuksen jälkeisellä viikolla, tule kuuntelemaan järjestämäämme paneelikeskustelua kaupungintalon lavalle tiistaina 27.6. klo 13 tai käy tervehtimässä meitä tapahtumatorilla, jossa olemme telttoinemme tiistaista perjantaihin.

Raamatussakin puhutaan paljon erilaisista juhlista. Sekä juutalaiseen että kristilliseen vuoteen sisältyy monia suuria juhlia, jolloin ihmiset kokoontuvat palvelemaan Jumalaa ja iloitsemaan yhteydestä toinen toistensa kanssa. Ihmekös tuo, sillä jos kellä niin meillä, jotka palvelemme elävää Jumalaa, on syytä juhlia!

Raamatusta olemme omaksuneet myös ajatuksen viikoittaisesta lepopäivästä, jota kristityt viettävät perinteisesti sunnuntaina. Nykyään kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta pitää vapaapäiväänsä sunnuntaina, ja sen myötä Suomesta onkin katoamassa yhteisöllisen viikkojuhlan tuntu. Virren sanat ”Pyhäaamun rauhaa hiljaa huokuu maa, häly mainen häipyy”

eivät enää avautune kuulijoille samalla tavalla kuin ennen.

Jokaviikkoinen lepopäivä on yksi kauneimmista Jumalan ihmisille antamista lahjoista, sillä siihen sisältyy ajatus siitä, että joka ikisellä ihmisellä tulisi olla mahdollisuus kerran viikossa viettää juhlaa. Käsky ”muista pyhittää lepopäiväsi” ei tarkoita vain sitä, että minun täytyy levätä, vaan se muistuttaa siitä, että minun tulee mahdollistaa lepo myös muille. Suomessa saamme olla kiitollisia siitä, että viikkovapaa on kirjattu työaikalakiin, mutta läheskään kaikkialla maailmassa ei näin ole. On hyvä miettiä, voinko kenties joillakin omilla valinnoillani edistää oikeudenmukaisuutta maailmassa ja vaikuttaa siihen, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus viikoittaiseen juhlapäivään.

Saga Lippo majuri ylisihteeri

lori lepojärvi

Jumalan, lapsien ja yhteisöllisyyden ihana kolminaisuus

Kun jokin asia on tapahtunut kahdesti, voidaanko puhua jo perinteestä? Jos näin on, niin Sotahuudon

kesäperinteeksi on muodostunut lämminhenkisten ja hyväsydämisten kanadalaisten esittely.

Viime kesänä haastattelimme majureita Gerry ja Hannu Lindholmia, jotka olivat palaamassa Suomesta Kanadaan. Nyt meillä on vuorossa Lori Lepojärvi, jonka sukujuuret ovat kaukana Kanadan pohjoisosissa, Tyynenmeren rannalla. Lorin elämässä on ollut suuria haasteita, jotka on voitettu Jumalan voimalla

– ja paljon rakkautta ja iloa, joita ovat tuottaneet lapset, perhekodin pyörittäminen ja suloisen kahvilan tuoma yhteisöllisyys.

Pohdin Loria ja Gerryä kävellessäni lyhyttä viiden minuutin matkaa Pitäjänmäen asemalta Lorin luokse. He ystävystyivät Lindholmien vieraillessa Lorin Heavenly Scent Homemade Gifts -kellarikahvilassa Pitäjänmäessä. Hauskasti heillä on vielä pari muutakin yhdistävää tekijää: Lorin kouluaikaisen parhaan ystävän nimi oli Gerry, ja Gerryn rakas sisko oli nimeltään Lori

Saavun Helsingin Pitäjänmäen Marttilassa kookkaan, kauniin puutalon luokse. Talo on rakennettu 1939, ja se on toiminut alkujaan Punaisen Ristin seuraintalona. Myöhemmin rakennuksessa toimi päiväkoti. Viimeiset parikymmentä vuotta Lori ja hänen miehensä Markku Lepojärvi ovat pitäneet perhekotia erityistukea tarvitseville nuorille. Talon kellaritiloissa sijainneet juureskellarit ovat löytäneet uuden elämän kellarikahvilana ja työpajana, jossa Lori valmistaa koruja. Palaamme kaikkeen tähän, mutta sitä ennen aurinkoisesti hymyilevä Lori haluaa esitellä

pihapiirinsä vetonaulat – rakkaat eläimet. Kiertäessämme pihaa perässämme kulkee uskomattoman suloinen Bella-karitsa. Lammikon ääreltä vaakkuen tervehtivät ankat Henri, Roosa ja Chanel. Pihan perältä löytyy vielä kanatalo, jossa haaremia johtaa kukko Ilari. Lori kertoo, että heidän pihansa on aina auki lähialueen asukkaille ja vierailijoille.

– Lapset ovat innoissaan, mutta aikuiset vielä sitäkin enemmän, Lori naurahtaa lämpimästi. – Eläimissä on jotain, mikä koskettaa meidän kaikkien sydäntä. Lasten puheensorina ja nauru ovat aina päivän piristys.

Jos Jumala onkin olemassa?

Bella ja Markku palaavat taloon, ja siirrymme Lorin kanssa viihtyisään kellarikahvilaan. Piipahdamme ensin Lorin korupajan puolella, joka on erilaisten nippeleiden ja nappeleiden ihana aarreaitta. Istahdamme juttelemaan kahvilan nurkkauksen mukaviin taljoilla pehmus-

tettuihin rottinkituoleihin. Nyt 62-vuotiaan Lorin elämässä tapahtui 17-vuotiaana mullistuksia, kun elämä – ja Jumala – johdatti hänet Kanadan pohjoisosista Tyynenmeren rannalta Pohjanlahden perukoille Ouluun.

Lorin kotipaikka Kitimat oli luonnoltaan idyllinen, pieni parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki majesteetillisen vuonon perukoilla. Pikkukaupunki oli teollinen ja kansainvälinen: paikallisten alumiini- ja paperitehtaiden työntekijöistä löytyi 39 eri kansalaisuutta. Lorin oma perhe-elämä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin idyllinen. Lorilla oli viisi veljeä ja kaksi siskoa, perheen isä oli alkoholisoitunut, äiti kärsi mielenterveysongelmista ja huumeet olivat vahvasti osa perheen elämää. Sisaruskatras piti teini-ikäisinä pitkälti huolta toinen toisistaan.

– Olin koulussa lahjakas, mutta löysin huumeet 13-vuotiaana veljeni kautta. Ne veivät mukanaan, Lori paljastaa.

Lori ja Bella-karitsa Kanatalon edustalla. Kanalassa haaremia johtaa Ilari-kukko.

Lorin ja Markun pihapiiristä löytyy monia eläimiä.

Henri, Roosa ja Chanel lähettävät vaakkuvat terveiset!

Bella-karitsa on mielellään kaikessa mukana.

Kanatalosta puolestaan kuuluu iloista kotkotusta.

Lorin ja Markun piha on aina auki lähialueen asukkaille ja vierailijoille.

Lorin paras ystävä Gerry oli harras kristitty. Lori itse ei uskonut lainkaan Jumalaan. Tytöt pelasivat samassa lentopallojoukkueessa ja olivat ystävystyneet erilaisuuksistaan huolimatta. Gerry halusi vaihto-oppilaaksi ja houkutteli Lorin esittelytilaisuuteen. Sen lopussa oli mahdollisuus esittää kysymyksiä, mutta kaikki olivat aivan hiljaa. Lorin pinnan alla kupli. Hänellä oli vaikka kuinka paljon kysyttävää. Hän rohkaistui ja kysyi, mutta vakuutti, ettei lähtisi mihinkään.

– Gerry oli tästä hyvin suuttunut. Hän sanoi: ”Kristittynä minun uskottava, että se on osa Jumalan suunnitelmaa, jos tulet valituksi.” Tuohduin ja päätin laittaa hakemuksen ja samalla näyttää, että kyllä tämä on ihan oma suunnitelmani, eikä minkään olemattoman Jumalan.

Hakemukseen piti laittaa kolme kohdetta. Lori halusi jonnekin, missä olisi aurinkoa ja huumeita. Hän valikoi Brasilian ja Kreikan. Hän ei keksinyt kolmatta, joten äidin ehdotuksesta hän lisäsi Suomen. Melkein poikkeuksetta kaikki pääsevät ykkösvaihtoehtoonsa, joten Lori ei ollut huolissaan. Toisin kuitenkin kävi.

– Olin niin ahdistunut. En halunnut paikkaan, jossa on kylmää ja pimeää. Mutten kehdannut kieltäytyä.

Lähtiessään Lorilla oli piilotettuna marihuanaa, hasista ja kokaiinia vaatteisiin-

sa ja matkatavaroihinsa kolmen kuukauden tarpeisiin, sillä hän oli varma, ettei olisi matkalla kauempaa. Ihmeen kaupalla hän pääsi kolmen tullin lävitse. Lori saapui orientoitumisviikolle Vammalaan. Hän oli niin ahdistunut, että käytti tuomistaan huumeistaan puolet noiden päivien aikana. Leirillä tapahtui kuitenkin kokemus, joka alkoi avata Lorin silmiä muutoksen mahdollisuudelle.

– Istuin laiturilla ja oli viileä, sumuinen aamu. Kuului kuikan huuto, ja yhtäkkiä sumuharso avautui ja auringonsäde valaisi järvellä olevan pienen saaren. En ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista. Kirjoitin päiväkirjaani: ”Mitä jos Gerry onkin oikeassa – ja Jumala onkin olemassa?”

Ja sitten Jumala…

Lorin huonon asenteen vuoksi hänet lähetettiin ainoana vaihto-oppilaana Tamperetta pohjoisemmaksi Ouluun. Elämä tuntui vaikealta ja synkältä. Vuorossa oli kuitenkin uusi käänne. Lori tapasi Markun paikallisessa baarissa. Markku esitteli Lorin vanhemmilleen. Markun molemmat vanhemmat olivat kuuroja, köyhiä maanviljelijöitä.

– He tulivat sellaisella hetkellä elämääni, että kun Markun äiti Kaija otti kädestäni kiinni ja katsoi minua silmiin,

Noin 40 vuotta sitten Lori opetteli viittomakielen tämän kirjasen avulla, apuna hänellä oli suomi–englanti-sanakirja.

– Minulla oli niin paljon kysyttävää Markun äidiltä, minulla meni tunteja opiskellessani, miten viittoa kysymykseni hänelle. Olen kysynyt Markulta, viittoilevatko he taivaassa. Hän sanoo, että he puhuvat nyt enkelien kieltä, kuten kaikki muutkin.

sydämeni pakahtui. Olin ollut kolme kuukautta maassa, ja kukaan ei ollut katsonut minua silmiin. Näin heti, että vaikka heillä oli köyhyyttä ja vaikeutta, niin heidän kotinsa oli täynnä rakkautta. Markku ja Lori vierailivat vanhempien luona viikoittain.

– Näin heidän viittovan, ja se näytti minusta niin kauniilta. Siitä innostuneena opettelin viittomaan. Viittoilin kerran Markun äidille kysyen, miksi olet niin iloinen. Hän vastasi: ”Koska minulla on Jeesus Kristus sydämessäni.” En ymmärtänyt tätä, mutta se jäi mieleeni. Huumeet korvautuivat alkoholilla. Juopuneena Lori sai takautumia asioista, jotka tuottivat häpeää.

– Kerran riidellessämme Markku kysyi: ”Oletko ylpeä itsestäsi? Olisiko äitisi sinusta ylpeä?” Se mursi minut. Päätin seuraavana päivänä ostaa Raamatun. Luin, mutten ymmärtänyt. Lukiessani sukulistoja pohdin, että puhelinluettelokin olisi mielekkäämpää luettavaa. Kun pääsin kohtaan ristiinnaulitsemisesta, järkytyin, että tämähän on kärsimystä, ei iloa. Tapasin sattumalta amerikkalaisen miehen, jota kuvittelin diileriksi, mutta hän paljastuikin saarnaajaksi. Hän oli kuin kävelevä Raamattu! Hän antoi minulle vastauksia ja kertoi, että minun pitäisi nöyrtyä Jumalan edessä. Pakenin

paikalta ja hän huusi perääni: ”Jumala kuulee ajatuksesi.” Olin niin pettynyt, ja koin ettei toivoa ole. Olimme Markun vanhempien luona, ja olin niin ahdistunut, että menin perheen asehuoneeseen ja latasin haulikon. Itkin ja huusin Jumalalle: ”Jumala, en tunne sinua! Jos olet olemassa, auta minua!” Silloin kuulin: ”Minä olen. Polvistu.” Heittäydyin polvilleni ja itkin, ja huusin Jumalalle, etten tunne sinua. Luonto kutsui, ja minun oli käytävä ulkohuussissa. Siellä istuessani yhtäkkiä sama valo, jonka näin aikoinaan laiturilla, valaisi huussin. Kuulin linnun äänen ja ymmärsin: ”Tämä on viesti Jeesukselta. Olen pelastettu!” Palattuani sisälle Markku ja hänen vanhempansa näkivät muutokseni – tuhlaajatyttö oli tullut kotiin! Vielä samana iltana Markku avasi sydämensä Jeesukselle – se ilta oli meille varsinainen ilojuhla, Lori kertoo ilonkyyneleitä silmäkulmassaan.

Kuurot ja lapset johdatuksena

Asiat etenivät Markun kanssa nopeasti. Lori oli saapunut Suomeen elokuussa 1978, lokakuussa nuoret tapasivat, ja helmikuussa 1979 he menivät kihloihin. Kesäkuussa Lori palasi Kanadaan, ja Markku seurasi. Heinäkuussa he menivät naimisiin. Markku palasi kouluun,

ja Lori tuskaili kerätäkseen rahan paluulippuun. Lorin isää suretti tyttären tuska, ja hän lupasi maksaa lipun. Syyskuussa Lori pääsi palaamaan aviomiehensä luokse.

Markku opiskeli ahkerasti, ja Lori oli yksinäinen. Kerran itkiessään hän kuuli äänen: ”Mene kuurojen kouluun.”

– Houkuttelin Markun viemään minut sinne. Tapasin rehtorin, ja hän lupasi ottaa minut ruokapalkalla avustamaan vapaaehtoisena kahdesti viikossa. Hetken päästä olinkin siellä joka päivä ja pääsinkin ihan palkkatöihin. Vaikka en osannut kieltä vielä, niin ihmeellisesti opin viittoilemaan suomea. Puhuttu Suomi ei vielä sujunut hetkeen... Lori iskee silmää.

Lori ja Markku asuivat Oulussa neljä vuotta. Markku on koulutukseltaan opettaja, ja hän sai pestin Espoosta. Lori sai viittomakielen tulkin pätevyyden. He saivat kolme lasta. Lapset ovat tänä päivänä aikuisia, ja Lorilla ja Markulla on kaikkiaan 13 lastenlasta. – He asuvat nyt kaikki Amerikan mantereella. En olisi tällaista päivää odottanut, että kaikki jättävät minut tänne, Lori naurahtaa leikisti tuohtuneena. Lasten varttuessa Lori päätti kouluttautua uudelleen. Hän suoritti toimintaterapeutin koulutuksen, muttei koskaan löytänyt alan töitä. Hän päätyi Espoon Viherlaakson lasten ja nuorten kotiin ohjaajaksi.

Lori Lepojärvi työpajassaan, jossa hän valmistaa koruja. Tänään kuitenkin vuorossa hillopurkkien etikettien liimausta ja viimeistelyä.

Hän työskenteli siellä neljä vuotta, ja sinä aikana Loriin syttyi palo siitä, että perhemuotoinen hoito olisi laitoshoitoa parempi vaihtoehto nuorille. Sattumalta Lorin silmiin osui lehdessä ilmoitus, jossa Helsingin kaupunki etsi ammatillista perhekotityöntekijää. Lori sai paikan.

Lori ja Markku etsivät sopivaa taloa ja löysivät tämän, jossa nyt olemme. Loppuvuonna Lori ja Markku ovat pitäneet nelihenkistä perhekotia kaksikymmentä vuotta. Perhekodissa on ollut erityistukea tarvitsevia 12–21-vuotiaita, joilla on ollut erilaisia psyykkisiä ja kehityksellisiä rajoituksia ja traumaperäisiä haasteita sekä nuoria, jotka ovat tulleet vaikeista elämäntilanteista ja joilla on ollut omat vaikeat ongelmansa kannettavanaan.

– Useimmiten meillä on ollut kolme nuorta kerralla, sillä he tarvitsevat erityistä tukea. Kahdenkymmenen vuoden aikana meillä on ollut 16 sijoituslasta. Olemme saaneet aina kokea, että

meillä on juuri oikeat nuoret luonamme. Yksi tänne saapuneista nuorista toimi äitinä kolmevuotiaalle lapselle, joten tämä pienokainen tuli meille kylkiäisenä. Hän on edelleen kanssamme, Lori toteaa hymyillen lämpimästi.

Yhteisöllisyys on ollut Lorille tässä toiminnassa aina tärkeää.

– Sijaislapsilla ei ollut kovin hyvä maine, joten meille oli tärkeää alusta alkaen, että menemme tutustumaan naapurustoon. Pidimme myös kahvikokoontumisia täällä. Koin tärkeäksi kokea yhteisöllisyyttä. Koskaan meillä ei ole ollut naapuruston kanssa mitään ongelmia. He ovat olleet aivan mahtavia!

Omat lapset toimivat inspiraationa perhekotitoiminnalle.

– Lapsillani on ollut suuri merkitys omassa sisäisessä parantumisessani. Huomasin, että olin omille lapsilleni kateellinen siitä, että heidän vanhempansa ovat läsnä. Se oli vaikea, mutta hedelmällinen

kasvuprosessi. Tämä on kornia, mutta lapset ovat tulevaisuus. Koin, että lapset ovat se viimeinen pyhä, viaton saareke, jonka sielunvihollinen haluaa murtaa. Haluan olla siinä välissä suojelemassa.

Yhteisöllisyyttä kahvilasta

Lorilla on myös monta muuta rautaa tulessa – siitä pitävät huolen eläimet, korut ja kellarikahvila.

Kymmenisen vuotta sitten yksi Lorin siskoista tuli vierailulle Suomeen. Hän antoi Lorille lahjaksi koruntekosetin. Tämä antoi alkusysäyksen korujen valmistamiselle. Ihmiskaupan uhrit ovat lähellä Lorin sydäntä. Lori tekee kahta korumallistoa, joiden tuotot menevät Samaria Groupin Rose-kodille, joka on ihmiskaupasta selviytyneiden turvakoti. Lisäksi eri tapahtumissa myytävistä koruista tuotot menevät Rose-kodille.

– Olen mukana järjestön toiminnassa, ja eläköidyttyäni toivottavasti vie-

Kellarikahvila on täynnä ihastuttavia tuotteita ja upeaa, rauhallista tunnelmaa.

lä enemmän. Itse asiassa huomenna on ryhmä Rose-kodin asukkaita tulossa tänne, ja pidän heille koruntekokurssin. Ajatuksena on, että he voisivat saada rahallista lisätukea valmistamalla ja myymällä itse tekemiään koruja.

Aluksi kellaritilat oli kunnostettu sijaislasten oleskelutilaksi, mutta he eivät koskaan kokeneet tilaa omakseen.

– Silti kaikki ovat täällä aina viihtyneet, Lori naurahtaa. – On ollut tärkeää, että on ollut tila, jossa olen voinut puuhailla sekä yksin että nuortemme kanssa. Osallistava tekeminen on hyvin tärkeää.

Heavenly Scent Homemade Gifts -kellarikahvila sai alkunsa Lorin pohtiessa, miten saada koruja myydyksi. Hän alkoi pitää avoimia ovia, joissa tarjosi vierailijoille myös kahvia. Ihmiset tiedustelivat, onko leivonnaisia – ei ole, mutta voidaan tehdä. Keittoa? Ei ole, mutta voidaan tehdä. Näin kahvila sai nykyisen muotonsa. Korujen ja kahvilatuotteiden lisäksi löytyy Lorin valmistamia hilloja, itse tehtyä kosmetiikkaa ja ”oikeaa feikki” vaahterasiirappia, joka saa ihanan makunsa sokerista, siirapista ja mausteista. Kannattaa kokeilla!

Kahvila on normaalisti auki jokaisen kuun viimeisenä viikonloppuna ja satunnaisesti muulloin, kun Lorilla on inspiraatio päällä. Parhaiten tiedon aukiolosta löytää Heavenly Scent Homemade Gifts -Facebook-sivulta.

Lori kertoo, että pandemia sai ihmiset löytämään kahvilan. Kaikki tapahtui tuolloin pihalla.

– Keväällä 2020 täällä oli yhtäkkiä vierailemassa kymmeniä uusia lähialueen perheitä! Ihmisillä oli aivan valtava kaipuu yhteyteen, ja monet perheet tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa, Lori sanoo hymyillen.

Perhekotitoiminta – ja sen myötä myös kellarikahvilan toiminta – on päättymässä. Viimeiset kaksi nuorta ovat aikuistumassa ja muuttamassa parin vuoden sisällä. Tuolloin Lorilla ja Markulla alkavat eläkepäivät. Joten nyt on oikea hetki käydä tutustumassa kellarikahvilaan, kun se vielä on mahdollista!

Siunaustentäyteistä kesää

Miten ihastuttava iltapäivä kellarikahvilassa onkaan kulunut. Markku on lähtenyt asioille, ja Bella-karitsa on palannut seuraamme. Lori nappaa hänet syliinsä. Bella antaa merkkejä, että ruoka maistuisi... joten on aika päättää tämä tuokio. Lorin elämäntarinasta on käynyt ilmi, miten valtava voima Jeesuksella on ollut hänen elämässään. Tänä päivänä usko on Lorille kuin happi – ilman sitä ei voi olla olemassa. Hän on oppinut armollisuutta myös itseään kohtaan.

– Minulla oli vaikea leikkaus. Kun heräsin siitä, havahduin sanoihin: ”Täydellisyys on epätäydellisyydessä.” Olen aina vaatinut itseltäni paljon. Tuossa

hetkessä koin rauhaa. Kyllä, Jumalalle olen täydellinen epätäydellisenä. Jos se riittää hänelle, se riittää minullekin, Lori toteaa hymyillen.

Haastatteluhetkellä emme vielä ole päässeet nauttimaan kesäisestä lämmöstä. Lori katselee toiveikkaana pihamaata ja paljastaa: – Parasta kesässä on, kun kanat saavat olla vapaana. Istun aamukahvilla ja he tulevat vuorollaan syliini. Erityisesti Ilari-kukko on varsinainen sylivauva, Lori nauraa ja huiskuttaa toimittajalle hyvästiksi:

– Siunattua kesää kaikille!

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Heavenly Scent Homemade Gifts -kellarikahvila

Korsukuja 20, Helsinki (Pitäjänmäki)

Kahvilatuotteita, koruja, kosmetiikkaa ja hilloja – kaikki itse valmistettua.

Kahvila on auki jokaisen kuun viimeisenä viikonloppuna, ja satunnaisesti muulloin.

Lisätietoa Heavenly Scent Homemade Gifts -Facebook-sivulta.

Lorin käteen on tatuoitu pätkä raamatunkohdasta

Miika 6:8: ”Tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen.”

– Itse tatuointiin en ole kovin tyytyväinen, mutta sen sanoma on äärimmäisen tärkeä, Lori kertoo.

Jos olet televisioviihteen ystävä, saatat tunnistaa Lorin. Hän osallistui 2014 Koko Suomi leipoo -kilpailuun ja pääsi viidenneksi.

– Se oli yksi parhaista kokemuksista ikinä! Yksi sijaistyttäristäni ilmoitti minut siihen. Kilpailijoiden välinen kemia oli parasta, ja olemme kokoontuneet aika ajoin täällä luonamme. Jos joskus tehdään All Stars, saa soittaa, Lori nauraa.

Tässä kirjoitussarjassa Pelastusarmeijan sotilaat eri puolelta Suomea pohtivat omaa kutsumustaan ja kertovat, mitä ajatuksia heille on herännyt Kutsuttu sotilaaksi -kirjan äärellä. Tässä kuussa puheenvuoro on Jenni-Maria Rautasella Helsingin osastosta.

riiTtävän ehjä peili JumAlAn rAkkaudelle

Olen 45-vuotias sotilas Helsingin osastosta ja kahden lapsen äiti. Perheeni on kaksikielinen. Poikani myötä olen saanut tutustua Romaniaan ja sen kulttuuriin. Toivoisin voivani viettää enemmän aikaa siellä, mutta valitettavasti työ ja koulu sitovat meidät toistaiseksi tiukasti Suomeen. Työskentelen tällä hetkellä sosiaalialalla, mutta aiemmin työskentelin IT-alalla.

Lapsuuteni oli hieman erilainen kuin useimmilla ikäisilläni, sillä asuin pysyvästi isovanhempieni luona. He olivat turvallisia aikuisia, mutta oman aikakautensa kasvatteja. Sota oli jättänyt jälkensä. Kotimme ei ollut uskonnollinen, mutta sain käydä pyhäkoulussa, ja ehkä sieltä asti jäi kytemään ajatus turvallisesta Taivaan Isästä. Tulin lopulta uskoon kaksitoistavuotiaana luokkatoverini kautta, ja kävin aluksi samassa seurakunnassa kuin hän. Pelastusarmeijaan satuin tutustumaan lukioikäisenä uskonnon kurssin tehtävän kautta. Pelastusarmeija tuntui heti kodilta, ja liityin sotilaaksi silloisen aviomieheni kanssa. Erilaisten elämänvaiheiden myötä jäin pois toiminnasta ja palasin takaisin sotilaaksi muutama vuosi sitten. Pelastusarmeijassa minua on puhutellut ihmisten ja heidän tarpeidensa kohtaaminen ilman syrjintää ja se, että Jumalan rakkautta osoitetaan konkreettisin teoin.

Kohtaamista totuudellisesti

Kun minua pyydettiin pohtimaan aihetta, mitä minulle merkitsee pelastussotilaan sitoumus ”Tahdon noudattaa kristillisiä ihanteita kaikissa ihmissuhteissani”, ajattelin että apua, Jenni-Maria

Rautanen on Helsingin osaston pelastussotilas.

minä jos kuka olen epäonnistunut juuri ihmissuhteissani niin monella rintamalla. Pohdin, että tahto minulla siihen on, ja siihen olen myös Pelastusarmeijan sotilaana sitoutunut, vaikka en ole sitoumuksessani aina onnistunut. Mitä se sitten käytännössä merkitsee?

Ainakin tiedän, mitä se ei merkitse. Se ei merkitse rajattomuutta, sitä että rakastaa toisia itsensä kustannuksella. Esimerkiksi kiltteys ei ole sama asia kuin rakkaudellisuus, vaan se saattaa perustua haluun miellyttää toista, jotta ei tulisi itse hylätyksi. Kristillisiin ihanteisiin kuuluu jokaisen ihmisen kohtaaminen kunnioittavasti ja arvostavasti, mutta samalla myös totuudellisesti.

Jumalan rakkaus on ehdoton

Työssäni kohtaan monenlaisia ihmisiä hyvin erilaisista taustoista ja elämäntilanteista. Joudun usein pohtimaan omia ennakkoluulojani ja asenteitani. Silloin auttaa, kun muistaa sen, että Jumalan rakkaus jokaista ihmistä kohtaan on ehdoton. Se on ihmisarvon lähtökohta. Jokainen meistä on rakastettu omana ainutlaatuisena itsenään. Tämä on tärkeä tiedostaa kaikissa ihmissuhteissa: tuo toinen ihminen on Jumalalle yhtä arvokas kuin minäkin. Hei-

jastanko omalla käytökselläni tätä ihmissuhteissani?

Aina meillä ei ole mahdollisuutta osoittaa Jumalan rakkautta sanoin, mutta silloin meidän asenteemme ja tekomme puhuvat puolestaan. Monet maahanmuuttajataustaisista ystävistäni ovat vakaumuksellisia muslimeita. He ovat minulle erityisen rakkaita, vaikka en välttämättä pystykään todistamaan Jumalan rakkaudesta sanoin. Rukoukseni on, että he vielä jonain päivänä tulevat tuntemaan sen.

Vanhemmuuden vastuullisuus

Vanhemmuus on vastuullisin tehtävä, joka meille annetaan tässä elämän helminauhassa. Lapset myös kasvattavat ja auttavat löytämään itsestä uusia puolia. Yritän olla turvallinen vanhempi, joka pystyy ottamaan vastaan lasten erilaisia tunteita ja sanoittamaan niitä. Samalla yritän tietoisesti katkaista häpeällä kasvattamisen perinteen. Haluan myös kertoa heille, että Taivaan Isälle he ovat erityisen arvokkaita.

Jumalan armo kasvattaa

Keskeneräisyyteni vuoksi olen vielä rikkinäinen peili, joka heijastaa ympäril -

leen Jumalan rakkautta vajavaisesti. Olen toiminut itsekin ihmissuhteissani väärin, omista traumoista käsin, ja tuntenut riittämättömyyttä vanhempana. Olen pyytänyt ja saanut paljon anteeksi. Niin kuin eräs ystäväni muistutti Lutherin sanoista: pyhitys on syvenevää synnintuntoa ja riippuvaisuutta Jeesuksesta. Vaatii paljon tuoda omia virheitään Pyhän Hengen valoon, mutta samalla anteeksianto vapauttaa häpeästä.

Onneksi Jeesus on rinnallamme myös silloin kun epäonnistumme ihmissuhteissamme tai lankeamme. Hänen hyvyytensä vetää meitä parannukseen. Pidän siitä ajatuksesta, että Jumalan armo kasvattaa meitä. Meillä Pelastusarmeijassa kannustetaan vahvasti pyhitykseen ja kasvuun, ja se on keskeistä opetuksessamme ja opissamme. Ajattelen, että pyhitystä voi tapahtua ainoastaan samaan aikaan sisäisen eheytymisen kanssa, ja se tapahtuu, kun olemme oksastettuina viinipuuhun, Jeesukseen. Se on Häneen yhteydessä olemista, ja näin meistä kerran tulee riittävän ehjiä peilejä Jumalan rakkaudelle.

Jenni-Maria Rautanen Helsingin osaston pelastussotilas

Eläimet ja luonto ovat Jenni-Marialle rakkaita.

Loksa – kesäinen siunaus

Viron Pelastusarmeijan kesäaikana käytössä oleva Loksan kiinteistö on ollut todellinen siunaus ihmisille, joilla on upea mahdollisuus rentoutua meren rannalla, poimia marjoja ja sieniä vieressä olevasta metsästä, vahvistaa itseään hengellisesti ja olla yhdessä toistensa kanssa.

Loksan kiinteistö on ollut Viron Pelastusarmeijan käytössä pitkään, joten nyt tuli aika kunnostaa ja päivittää aluetta. Kesäkuussa 2020 päärakennusten makuuhuoneet, suihkut ja WC:t uusittiin. Tämän myötä majoittuminen Loksan leirintäalueen mökissä on muuttunut mukavammaksi.

Suurimmat kokoukset ja ruokailut toteutettiin aiemmin suuressa teltassa, joka piti pystyttää joka leirikausi uudelleen. Tuulet ja sateet eivät ole alueella kovinkaan harvinaisia, joten telttaa jouduttiin jatkuvasti vahvistamaan, koska muutoin rakenteet hajoaisivat. Viileällä säällä teltassa oli myös kylmä ja epämukava olla. Vuonna 2021 syntyi ajatus, että haluaisimme rakentaa Loksaan tilat, jossa voidaan pitää jumalanpalveluksia. Löysimme projektille rahoituksen, ja niin toukokuun lopussa 2022 jumalanpalvelustila valmistui. Tämä upea rakennus sulautuu harmonisesti yhteen leirialueen talojen kanssa. Kesäleireillä, viikonloppuisin ja aluejohtajapäivinä meillä oli mahdollisuus pitää jumalanpalveluksia, raamattuopetuksia, kerhoja ja konsertteja tässä uudessa salissa. Saliin mahtuu noin 60 henkilöä. Salista löytyvät musiikkivälineet, projekto-

ri ja sille iso valkokangas, joita voidaan käyttää leirien ja kokouksien aikana.

Monenlaista yhdessäoloa

Keväästä 2022 lähtien Loksalla on pidetty alueellisia johtajien päiviä, kuten myös alueellinen miesten päivä teemalla ”Uskon sankarit”, johon osallistui miehiä kaikista Viron Pelastusarmeijan osastoista ja keskuksista. Kesä-elokuussa meillä oli nuorisoleiri, johon osallistui 11 nuorta, 24 osallistujan urheiluleiri, lastenleiri, johon osallistui 24 lasta, naisten viikonloppu teemalla ” Naisen sisäinen ja ulkoinen kauneus”, jossa oli 20 osallistujaa, ja miesten viikonloppu, johon osallistui 20 miestä. Kesälomaan sisältyi paljon pelejä, tietokilpailuja, raamatuntutkiskelua, luovaa toimintaa, musiikkitunteja, konsertteja sekä tietysti uintia ja rentoutumista meren rannalla.

Syksyllä 2022 käynnistyi toinen Loksan kiinteistön saneerausprojekti. Projekti sisältää vanhan latorakennuksen saneerauksen, jossa lisätään yöpymistilaa kuudelle hengelle. Lisäksi saneerauksessa tehdään huone varusteiden säilytykseen, ikkunoiden asennus kasvihuoneen takakuis-

tille, jossa pakastimet sijaitsevat, palotikkaiden asennus sekä väliseinän lisäys punaisen talon WC:n ja suihkun välille. Rakennukseen tulee myös ulkosuihku, jolla voi pestä hiekan pois rannalla käynnin jälkeen.

Suunnitelmissamme on jatkaa Loksan kiinteistön kunnostusta, joka sisältäisi alueen ulkoalueiden suunnittelun sekä uuden aidan ja portin rakentamisen, sillä tällä hetkellä alue on aidattu huonokuntoisella ketjuaidalla. Uskomme, että kiinteistöä kunnostamalla ihmiset voivat viihtyä ja nauttia Loksasta entistä enemmän.

Tälle vuodelle Loksan leirialueelle on suunniteltu viisi leiriä. Toivomme, että Jumala auttaa toteuttamaan kaikki suunnitellut muutokset kiinteistössämme ja näin parantaisi ihmisten leirikokemuksia Loksalla. Jumalalle kiitos!

Andrejs & Irina Konovalovs

majurit

Viron Pelastusarmeijan aluejohtajat

Kuvat:

Päästearmee

Loksassa tapahtuu! Ylh. vas. Miesten päivillä Uskon sankarit koossa.

Vas. Loksan päärakennus ja punainen rakennus ovat kokeneet monia uudistuksia.

Yllä: Aiemmin suurimmat kokoukset ja ruokailut järjestettiin suuressa teltassa.

Toukokuussa 2022 valmistui sali, johon mahtuu 60 henkeä.

Alla: Nuorten ja lasten leireillä oli reipas tunnelma!

SOtAhUuDoN kEsävIsA

Kesällä saa ottaa rennosti, mutta välillä on myös hyvä testata hoksottimia. Sotahuudon kesävisassa on kymmenen kysymystä, joihin tiedät vastaukset, jos olet lukenut viimeisen vuoden aikana Sotahuutoja. Montako saat oikein? 1 2 3 4

GAbriel ebah: Uskontiellä ei olla koskaan perillä, vaan aina matkalla

Kapteeni Gabriel Ebah muutti Suomeen vuonna 2005, ja samana vuonna hän löysi Pelastusarmeijan

– kristillisen yhteisön, joka tuntui kutsuvalta ja kotoisalta. Tänä päivänä Gabriel johtaa Porin ja Rauman osastoja. Hänelle on tärkeää kaikenikäisten ja kaikenlaisten ihmisten huomioiminen seurakuntaelämässä.

Kapteeni Gabriel Ebah in juuret ovat Nigeriassa Benin Cityssä. Hän syntyi vuonna 1978 yritteliääseen perheeseen: Gabrielin äidillä oli oma yritys, ja isä teki työuran koulutuskeskuksessa, jossa valmennettiin työntekijöitä. Ennen eläköitymistään hän oli edennyt instituutin johtajaksi.

Gabriel on sisarkatraansa vanhin. Perhettä siunattiin myös kolmella muulla lapsella: hänellä on pikkusisko ja kaksi pikkuveljeä.

– Toinen veljistäni asuu nykyään Italiassa perheensä kanssa. Hänellä on vuoden vanha lapsi, Gabriel kertoo hymyillen.

Molemmat jalat Jeesuksen puolella

Kristillisyys oli läsnä Gabrielin kotona.

– Vanhempani olivat hyviä kristittyjä. Kävin heidän kanssaan kirkossa jo pikkulapsena. En tiedä, olinko uskosta kovin kiinnostunut, mutta kuului perhekulttuuriimme käydä kirkossa, Gabriel naurahtaa ja jatkaa: – Siellä oli kuitenkin kiva käydä, oli monia kavereita ja aktiviteetteja. Meillä oli raamattupiiri, kuoro ja seurakuntabändikin.

Gabriel kertoo, että lapsen usko muuttui syvemmäksi aikuistumisen myötä.

– Alussa olin uskossani ”yksi jalka sisällä, toinen ulkona”. Myöhemmin ymmärsin, että eiköhän se olisi parempi, jos molemmat jalat olisivat Jeesuksen puolella, Gabriel sanoo ja väläyttää aurinkoisen hymyn.

Kohtalona Suomi ja Armeija

Vuonna 2005 Gabriel muutti Suomeen suorittamaan Business Information Technology (BBA) -opintoja Oulun ammattikorkeakoulussa. Tämä ei ollut kuitenkaan hänen ensisijainen tulevaisuudensuunnitelmansa.

– Suurin kiinnostukseni oli kouluttautua lentäjäksi. Ennen Suomeen saapumista opiskelin alaa Venäjällä. Mutta kaikki ei mennyt suunnitellusti. Tutkin, olisinko voinut jatkaa lentäjäksi kouluttautumista jossain muualla, mutta se oli aivan liian kallista. Tämä venäläinen yliopisto oli ainoa, johon minulla oli varaa. Joten suunnitelmat muuttuivat. Hain useaan paikkaan Business Information Technology -opintoihin ja pääsinkin muutamaan. Näistä valitsin Oulun, joka vaikutti kiinnostavalta ja tasokkaalta koululta.

Gabriel halusi uudessa maassa löytää myös oikealta tuntuvan seurakuntayhteyden. Hän tutustui Vapaaseurakunnan tilaisuuksiin. Siten hän sai ensikosketuksensa myös Pelastusarmeijaan vieraillessaan Oulun osaston joulujuhlassa yhdessä Vapaaseurakunnan pastorin kanssa. Seuraavana keväänä Gabriel vieraili satunnaisesti Armeijan tilaisuuksissa, ja kesällä 2006 järjestetty Juuret-kongressi sinetöi hänen tulevan polkunsa.

– Siellä oli todella mukavaa. Ihmiset olivat ystävällisiä, ja minusta tuntui kuin olisin kotona. Silloin tein päätöksen, että pysyn täällä, Gabriel toteaa hymyillen.

Tiedustelen häneltä, mikä sai Armeijan tuntumaan niin kotoisalta.

– Se on se Armeijan henki. Vaikka tuntui mukavalta muuallakin, niin Armeijassa se vaan tuntui hyvällä tavalla erilaiselta. Minuun teki vaikutuksen kiinnostus toisiin ihmisiin. Monesti muualla saatoin mennä ja tulla kenenkään huomioimatta, mutta Armeijassa luokseni tultiin aina ottamaan kontaktia. Se sai tuntemaan oloni kotoisaksi ja toivotuksi.

Kokopäiväisesti Jumalalle Juuret-kongressin jälkeen Gabriel vihkiytyi pelastussotilaaksi, ja myös upseerikutsumus oli selviö.

– Tiesin jo nuorena, että jonain päivänä aloittaisin kokopäiväisen työn Jumalan hyväksi. Käydessäni alokaskurssia huomasin Armeijan teologian olevan hyvin eläväistä. Pidän tämän teologian käytännönläheisyydestä – se ei ole vain pelkkää teoriaa. Täällä oikeasti kiteytyy sanonnan mukaisesti ”sydän Jumalalle, käsi ihmiselle”.

Gabriel aloitti upseerikoulutuksen vuonna 2009 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Hän haluaa lähettää kiitoksensa pilvenreunalle, edesmenneelle everstiluutnantti Petter Kornilowille, joka toimi tuolloin upseerikoulun johtajana.

– Muistan, miten paljon Petter tuki minua. Keskustelimme usein, ja hän soitti minulle säännöllisesti tiedustellen etenemistäni. Tuosta tuesta olen hyvin kiitollinen. Lisäksi minulla on hyviä muistoja kadettiajan matkoista. Kävimme muun muassa Catherine-kurssilla Baselissa Sveitsissä. Se oli intensiivinen mutta hauska viikko.

Mikkelin kutsuva yhteisö

Kadettiaikana Gabriel toimi Helsingin osastossa avustajana.

Gabriel Ebahin nuoruudenkuvia Nigeriasta. Gabriel draamaesityksessä, soittamassa kotiseurakunnassa ja työskentelemässä studiossa. Ennen muuttoa Eurooppaan hän teki Nigeriassa töitä äänitekniikan parissa eri livetapahtumissa ja studiotuotannoissa.

– Se auttoi tulevassa, vaikka olikin hyvin erilaista kuin olla itsenäisesti vastuussa osastosta. Se, että harjoittelu tapahtui Helsingissä, oli minulle hyvin rikastuttavaa. Näin, mitä kaikkea muuta Helsingissä tapahtuu osastotyön ohella.

Hänen ensimmäinen osastovastuunsa oli Mikkelissä. Siellä hän palveli neljän vuoden ajan, vuosina 2011–2015.

– Ensimmäinen määräys on aina jännittävä – on niin paljon uutta opittavaa. Noina vuosina pystyimme kuitenkin aloittamaan uusia asioita. Se tuntui hyvältä. Mikkelin kaupungin kanssa teimme pilottiprojektin, jossa saimme päivittäin läheiseltä koululta lounaalta jääneet ylijäämäruoat ja jaoimme ne eteenpäin tarvitseville. Se oli mahtava kokemus.

Mikkelissä järjestetyt opiskelijaillat olivat myös onnistuneita. Ajan myötä niissä kävi 40–60 opiskelijaa viikossa.

– Osa kiinnostui Armeijasta, ja he olivat esimerkiksi auttamassa Joulupatakeräyksessä. Meistä muodostui kutsuva yhteisö. Opiskelijoiden kanssa meillä oli myös nuorisobändi.

Jo ensimmäisessä määräyksessä Gabrielille kirkastui näky, miten hän haluaisi jatkossa osastoja johtaa: – Minusta on tärkeää, että Armeijan toiminnoissa

eri ikä- ja ihmisryhmät otetaan tasapuolisesti huomioon.

Hyvinkään kautta Poriin

Mikkeliä seurasi määräys Hyvinkään osastoon. Siellä Gabriel ehti palvella kolme vuotta.

– Hyvinkäällä hienoa olivat aktiiviset, osastoa tukevat sotilaat ja jäsenet. Jokainen osasto on erilainen, ja tämä on osa oppimisprosessia. Huomasin, että jos jokin asia toimi Mikkelissä, se ei välttämättä tarkoita, että se toimisi muualla.

Vuonna 2018 Gabriel sai määräyksen nykyiseen tukikohtaansa Poriin. Vuonna 2022 hän sai lisävastuun Rauman osastosta.

– Raumalla vierailen kerran kuukaudessa pitämässä sunnuntain jumalanpalveluksen. Rauman osaston sotilaat järjestävät itsenäisesti kuukauden toisen jumalanpalveluksen. Sosiaalityöntekijämme Niko Paasikivi puolestaan vierailee viikoittain pitämässä vapaaehtoisten kera keskiviikkokahvilaa, Gabriel selventää työnjakoa kahden osaston kesken.

Perheet toivottuja

Porin osaston viikko-ohjelma muodostuu sunnuntain jumalanpalveluksesta, maanantain kahvituvasta ja vuorovii -

koittain tiistain miesten- ja naistenpiireistä. Kerran kuukaudessa osastolla järjestetään opiskelijailta.

Osastolla on alkanut myös uusia toimintoja.

– Viime vuonna aloitimme viikoittaisen suomenkielisen keskustelupiirin Ukrainan pakolaisille. Heräsimme tähän tarpeeseen – ja jatkamme niin kauan, kun näemme sille tarvetta. Viime vuoden lopulla olemme aloittaneet myös perhekerhon joka kuukauden toisena lauantaina.

Perhetyön Gabriel näkeekin hyvin tärkeänä.

– Suuri toiveeni olisi, että se kasvaisi. Perheet ja lapset ovat Pelastusarmeijan vision keskiössä. Meillä on aina haaste saada tämän ikäisiä mukaan toimintaan.

Apua eniten tarvitseville

Sosiaalinen työ tapahtuu Porin osastossa ajanvarauksen kautta. Ajanvaraus on auki yhtenä päivänä viikossa. Ajanvarauksen yhteydessä sovitaan tapaamisaika.

– Suurin osa tuesta jaetaan lahjakortteina. Niissä on se hyvä puoli, että ihmiset voivat itse valita, mitä tarvitsevat. Samalla kuitenkin tietyt tuotteet, kuten päihteet, pystytään rajaamaan avun ulkopuolelle. Haluamme jakaa avustuksia

Kuvia Gabriel Ebahin upseerivihkimyksestä 19.11.2011

Aleksanterin teatterissa, Helsingissä. Yllä vasemmalla valmistuva kadetti odottamassa suurta H-hetkeä kulissien takana. Vasemmalla tuolloinen kansainvälisen Pelastusarmeijan johtaja, kenraali Linda Bond suorittamassa upseerivihkimystä Gabrielille ja Kati Kivestölle. Lippua pitelee upseerikoulun johtaja, everstiluutnantti Petter Kornilow. Yllä oikealla Gabriel uuden harrastuksen, 3D-animoinnin parissa.

vastuullisesti: niin että apu menee niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Avustustarpeet ovat pysyneet pandemiasta ja viime vuoden haasteista huolimatta melko samanlaisina. Pandemian vaikutus osaston elämään oli onneksi muutoinkin rajallinen.

– Osasto oli rajoitusten mukaisesti pahimpina pandemia-aikoina kiinni, ja tein pieniä videohartauksia, joita ihmiset pystyivät katsomaan verkossa. Iloitsen, että ihmiset palasivat osastolle nopeasti. Monet kaipasivat tätä tärkeää yhteyttä.

Perheestä, Jumalasta, elämästä Jutteluhetkemme Porin osastolla on loppumaisillaan, mutta ennen lähtöä haluan tiedustella Gabrielilta vielä muutamia henkilökohtaisuuksia. Gabrielilla on kaksi poikaa, 15-vuotias Ediri ja 12-vuotias Runo. Ediri oli osa Nuoret riveissämme -sarjaa (numerossa 08/2021 – lehdet löydät kotisivuiltamme Sotahuudon arkistosta). Tuolloin Ediri kertoi innostuksestaan hiphop- ja elektronisen tanssimusiikin tekemistä kohtaan. Gabriel kertoo, että näin on edelleen.

– Hän on tehnyt yhteisprojekteja musiikkituottajien kanssa ympäri maailmaa. Hän on ottanut osaa erinäisiin kisoihin

ja menestynytkin niissä. Olen tästä hyvin iloinen ja ylpeä. Tämä on paljon parempi tapa käyttää energiaa ja aikaa kuin ostarilla lorviminen, Gabriel naurahtaa isällisesti.

Gabriel itsekin on musiikkimiehiä. Ennen muuttoa Eurooppaan hän teki Nigeriassa töitä äänitekniikan parissa eri livetapahtumissa ja studiotuotannoissa. Hän opetti myös kosketinsoittamista. Musiikki on edelleen rakas harrastus, mutta sen rinnalle on löytynyt myös uusi intohimo.

– Olen testaillut 3D-animointia. Minua kiehtoo, miten voisimme kertoa Jeesuksesta niin lapsia kuin aikuisiakin kiinnostavalla tavalla. Hahmot tekevät tarinasta lapsille mielenkiintoisemman.

Gabrielin olemuksesta ja puheista välittyy mutkaton, rakastava suhde Taivaan Isään. Pyydän Gabrielia lopuksi summaamaan tämän suhteen.

– Uskontiellä ei voi sanoa olevansa koskaan perillä – vaan aina matkalla. Hyvä on uskoa, luottaa, rukoilla ja olla yhdessä ihmisten kanssa.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen ja Gabriel Ebahin kuva-albumi

Minna ja Kenneth Silver ovat arkeologeja ja historioitsijoita, jotka ovat erikoistuneet Raamatun arkeologiaan. Sarjassa kaivaudumme Raamatun aikaan, sanomaan ja erilaisiin näkökulmiin, jota se meille tarjoaa.

Jerusalemin PYhÄ TempPelivuori

Temppelivuori muodostaa osan Jerusalemin pyhästä maantieteestä. Vanhoissa kartoissa Jerusalem on esitetty jonkinlaisena maailman keskipisteenä. Temppelivuori puolestaan on ikään kuin Jerusalemin ydin. Sen nimitys juontuu paikalla sijainneista juutalaisten Jumalalleen rakennuttamista temppeleistä. Temppelivuoren aluetta kutsutaan nykyään arabiaksi nimi-

tyksellä Al-Haram al-Sharif. Paikalla sijaitsevat nyt muslimeille pyhät Omarin muistomerkki, eli niin kutsuttu Kalliomoskeija, ja Al-Aqsan moskeija. Ne on rakennettu juutalaisten temppeleitä myöhemmin.

Alueella on pitkä, tuhansia vuosia vanha historia, joka on yhdistetty niin sanottuun Moorian vuoreen. Raamatun

kertomus patriarkka Aabrahamin aikeista uhrata Iisak sijoittuu Moorian vuorelle. Vuorella sijaitsi myöhemmin myös ilmeisesti jebusilaisen Ornanin puimatanner, jonka kuningas Daavid osti Ornanilta. Jebusilaiset olivat heimo, joiden nimitys tulee heprean sanasta ”javesh” eli kuiva. Siten he liittynevät kuivien alueiden paimentolaisiin, ilmeisimmin amo-

Temppelivuori Jerusalemissa. Kuva vuodelta 1948. Kuva: Library of Congress

rilaisiin, jotka asustelivat kuivilla vuoristoalueilla. Moorian vuoren nimityskin johtunee sanoista Moriah ja Amoriah, joka viittaa amorilaisiin.

Kuningas Daavid oli hankkinut alueen, jolle hänen poikansa kuningas Salomo pystytti temppelin 900-luvulla eKr. Ennen pysyvää rakennusta Israelin Jumalan palvelupaikka oli ollut telttamainen ilmestysmaja. Salomon temppelin rakennuksessa avusti historiasta ja arkeologiastakin tunnettu Tyyroksen kuningas Hiiram . Libanonista tuotiin setripuita, ja foinikialaisten kädentaidolla valmistettiin monia temppelin kulttivälineitä. Salomon ensimmäistä temppeliä seurasi toinen Serubbaabelin ja myöhemmin Herodeksen uusima temppeli.

Temppelivuorella sijaitsi siis eri temppeleitä eri aikoina. Ensimmäinen oli temppeli Salomon hallituskaudelta 900-luvulla eKr., joka tuhoutui Babylonin kuningas Nebukadnessarin toimeenpanemassa Jerusalemin hävityksessä vuonna 586 eKr. Juutalaisten pakkosiirtolaisten palatessa Babylonista paikalle nousi Serubbaabelin, Persian käskynhaltijan, toimesta rakennettu temppeli arviolta 6.–5. vuosisadalla eKr., ja kuningas Herodeksen samalle paikalle uudistama temppeli 1. vuosisadalla eKr. Serubbaabelin ja Herodeksen temppeliä kutsutaan toiseksi temppeliksi, ja juutalaisuudessa niiden historiallista aikaa toisen temppelin kaudeksi. Herodeksen aika vastaa evankeliumin kertomusten tapahtuma-aikoja.

Roomalaisaikana elänyt historioitsija Flavius Josefus kuvaa Herodeksen temppeliä yksityiskohtaisesti. Ajanlaskumme vaihteeseen ajoittuva rakennusurakka kesti vähintään viisitoista ellei kymmeniä vuosia. Rakennusmateriaaleina käytettiin kalkkikiveä, marmoria ja koristelussa kultaa. Temppelivuoren ihmiskäsin rakennettu tasanne on kuningas Herodeksen temppelin ajalta. Tämä suuri alue on edelleen nähtävissä ja kuului Uuden testamentin kirjoittajien elinpiiriin Jerusalemissa. Temppelitasanteen läntistä sivua kutsutaan nykyisin Itkumuuriksi tai Länsimuuriksi. Sen neljäkäskivet ovat siis muistona temppelistä, ja sen luokse juutalaiset edelleen kokoontuvat rukoilemaan. Paikka on avoin myös muille rukoilijoille.

Herodeksen toimesta luonnon muodostamalle vuorelle rakennetun tasanteen päälle nousi pylväskäytävin ympäröity kes-

keinen kulttihuone eli itse juutalaisten temppeli. Juutalainen temppeli jakautui kolmeen osaan: esipiha-alueisiin, pyhään ja kaikkein pyhimpään. Esipihat oli jaettu niin kutsuttujen pakanoiden alueeseen ja juutalaisten alueeseen. Tavallinen kansa pääsi uhraamaan esipihan alueelle. Papit toimittivat pyhiä menoja esipihassa ja pyhän (hekhal) alueella. Pyhän ja kaikkein pyhimmän välillä oli esirippu, jonka kautta ylimmäinen pappi astui kaikkein pyhimpään (dvir) kerran vuodessa.

Temppelivuoren alla, sen onkaloissa ja tunneleissa, tehtiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa mittauksia ja tutkimuksia. Temppelitasanteen joitakin Herodeksen aikaisia rakennejäännöksiä on nimetty alueen tutkijoiden mukaan, esimerkiksi Wilsonin ja Robinsonin kaaret, jotka ovat jäänteitä Temppelivuorelle johtaneiden siltojen ja ramppien kaarista.

Lounaiskulmasta on löytynyt hepreankielinen piirtokirjoitus ”torven soittopaikka”, missä torveen tai oinaan sarvesta valmistettuun soofariin puhallettiin pyhien alkaessa. Evankeliumeiden mukaan Jeesus opetti jo 12-vuotiaana pääsiäisjuhlien aikaan Jerusalemissa, Herodeksen temppelin esipihojen alueella. Tuo on juutalaisten Bar Mitzvah -ikä, jolloin siirrytään aikuisuuteen. Aikuisena Jeesus käyskenteli Herodeksen temppelin niin kutsutussa Salomon pylväskäytävässä ja hajotti rahanvaihtajain pöydät ilmeisesti esipihan alueella. Esipihassa oli kuninkaallinen stoa, pylväskäytäväalue, jossa harjoitettiin kaupustelua. Ehkä juuri siinä paikassa Jeesus kaatoi nuo rahanvaihtajien pöydät.

Yhtenä pontimena 1800-luvun ja 1900-luvun alun tutkimuksille oli temppelissä sijainnut liitonarkki. Sen katsotaan hävinneen jo Nebukhadnessarin Jerusalemin hävityksen aikoihin.

Jerusalemin pienoismalli, jossa taustalla Herodeksen temppelialue. Kuva: Kenneth Lönnqvist (nyk. Silver)

Temppelialueen tasanteen läntinen muuri, jonka yhtä osaa kutsutaan Itkumuuriksi. Kuva: Minna ja Kenneth Silver

Forumilla kuvaa Jerusalemin temppelin ryöstöä.

Kuva: Minna ja Kenneth Silver

Myös suomalainen tohtori Valter Juvelius saapui Jerusalemiin etsimään liitonarkkia ja sai englantilaisetkin innostumaan hankkeestaan. Tästä on tohtori Timo Stewart kirjoittanut elävän kertomuksen – teos julkaistiin pari vuotta sitten. Juveliuksen kaivaustutkimusten pääpaino sijoittui Temppelialueen ulkopuolelle Oofel-kummun seudulle. Tuolla alueella sijaitsi Jerusalemin varhaisin osa, niin kutsuttu Daavidin kaupunki, jota olen myös itse ollut kaivamassa. Temppelivuoren läntisellä sivulla on myöhemmin 1900-luvun loppupuolella kaivettu erityinen tunnelialue, jossa voi havaita valtavia kivenlohkareita, joille Temppelivuoren perusta laskettiin. Pääsimme mieheni kanssa tunnelialueelle hämmästelemään kiviä, joiden louhiminen ja kuljetus paikalle on ollut käsittämätön operaatio.

Professori Benjamin Mazar suoritti vuosina 1968–1978 arkeologisia kaivauksia paikan alapuolella Temppelivuoren juuresta etelään, ja suomalainen professori Aapeli Saarisalo vieraili ja osallistui ystävänsä Mazarin kaivauksiin. Haastattelin Saarisaloa hänen tutkimuksistaan ja liitonarkin olemassaolon arveluista vuonna 1975. Itse tutustuin Mazarin kaivauksiin vuonna 1976. Yksi amerikkalaisista tuttavistani osallistui myös kaivauksiin ja kirjoitti niistä vaikuttavan runon. Etelässä Temppelivuoren kupeessa sijaitsivat monumentaaliset portaat, jotka johtivat Huldanporteille ja edelleen temppelialueelle. Mazarin kaivaukset avasivat monia näkymiä Jerusalemiin ja

temppelialueen eteläisellä juurella tapahtuneisiin toimintoihin roomalaisaikana. Mazarin jälkeläinen Eilat Mazar jatkoi alueella muuritutkimuksia. Vilkkaalla alueella oli asuinkortteleita, työpajoja ja kaupustelua. Hollantilaissyntyinen ja Britanniassa asuva arkkitehti Leen Ritmeyer, joka työskenteli Benjamin Mazarin kaivauksilla, on tehnyt myös Temppelivuorella mittaustutkimuksia ja jäljittänyt Salomon temppelin kaikkein pyhimmän paikkaa. Hän on tehnyt niin ikään arkkitehtonisia ennallistuspiirroksia Herodeksen temppelivuoresta.

Temppelivuoren kaakkoiskulmaa vastapäätä Kidroninlaaksossa seisoo edelleen toisen temppelin aikaisia vaikuttavia hautamonumentteja. Yksi hauta ajoittuu jopa rautakauteen eli mahdollisesti Salomon ensimmäisen temppelin aikakauteen. Se on kalliosta hakattu monoliitti, ja sitä kutsutaan faaraon tyttären haudaksi. Nimityksellä viitataan Salomon vaimoon, mutta varmaa yhteyttä ei ole voitu osoittaa. Sen jo hävinnyt kattorakennelma on ollut pyramidinmuotoinen. Muslimit ovat temppelialuetta kaivaessaan kasanneet traktoreittain hiekkamassoja alueen ulkopuolelle laaksoihin. Nuorten poikien aloitteesta kasoista alkoi löytyä esineistöä, ja niin syntyi Temppelivuoren siivilöintihanke, jossa on paljastunut pienesineistöä. Upeat kivilaatat kertovat taidokkaista lattiamalleista, muun muassa marmoripaloista tehdyistä tähtikuvioista, jotka ilmeisesti peittivät jotakin Temppelivuoren osaa.

Evankeliumitekstit kertovat temppelin esiripun repeytyneen Jeesuksen kuollessa ristillä. Tekstien mukaan Jeesus myös ennusti temppelin tulevan tuhon. Herodeksen temppeli tuhottiinkin roomalaisten toimesta vuonna 70 jKr. Tuhosta kertovat roomalaishistorioitsijat, ja temppelin esineiden ryöstöä kuvataan keisari Tituksen riemukaaren korkokuvissa Rooman Forumilla. Riemukaaren korkokuvissa näemme temppelin esineiden kuljetusta ja viimeisen kerran niin kutsutun seitsenhaaraisen lampunjalan. Temppeliaarteiden kohtalosta ei ole tietoa. Apostolien tekojen 5. luvun mukaan apostolit oleskelivat Jeesuksen kuoleman jälkeen edelleen temppelialueella ja opettivat siellä, vaikka ylipappi ja neuvosto sen kielsivätkin.

Kaivausten perusteella on ymmärretty, että roomalaisten X legioona asettui alueelle temppelin tuhon jälkeen. Jerusalem sai keisari Hadrianuksen aikana 2. vuosisadalla nimekseen Aelia Capitolina. Alkuseurakunta majaili pitkään Jerusalemissa, mutta temppelin tuho aiheutti maanpaon juutalaisten keskuudessa. Se loi tunnetun diasporan eli hajaannuksen, jonka vuoksi juutalaisesta väestöstä moni on kohta pari vuosituhatta asunut eri puolilla maailmaa. Osa on palannut Israelin valtion synnyttyä vuonna 1948. Yksi juutalaisjärjestö odottaa edelleen kolmannen temppelin rakennusta ja on kerännyt sitä varten rahaston sekä tehnyt suunnitelman. Suomalainen tohtori Mia Andersen-Löf on kirjoittanut aiheesta väitöskirjan.

Juutalaisuudesta syntyi Jeesuksen seuraajien alkuseurakunta, jota kutsuttiin nasarealaisiksi. Syyrian Antiokiassa apostolien aikana alettiin käyttää kristitty-nimitystä. Kristinusko levisi voimakkaasti Rooman valtakunnassa ja saavutti vähitellen valtionuskonnon aseman.

Minna Silver

dosentti, arkeologi, filosofian tohtori

Keisari Tituksen riemukaari Rooman

NuOrUuS KaUpAn GrOoMiNgIn VaArAt

PeLaStUsArMeIjAn LaVaKeSkUsTeLu

Mitä on grooming ja mitä voimme tehdä sen estämiseksi? Voiko oma lapseni joutua uhriksi? Näihin kysymyksiin vastaavat eri alojen asiantuntijat: rikosylikonstaapeli, seksologi, lastensuojelun ja nettivihjeen asiantuntija sekä varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Tervetuloa seuraamaan keskustelua tiistaina 27.6.2023 klo 13 Porin kaupungintalon pihalle tai MTV Katsomoon.

PelAsTusarmeiJan

rohkeAt nAiseT

Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä. Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.

Kriisien asiantuntija Catherine

Motee Sladen

Vuosina 1939–1945 Suomessa elettiin sota-aikaa, joka vaikutti monin tavoin myös Pelastusarmeijan työhön. Yhtenä tämän ajan keskeisimpänä henkilönä toimi Catherine Motee Sladen, kenraali William Boothin tyttärentytär.

Komentajat Hugh Sladen ja Catherine Motee Sladen saapuivat toukokuussa 1939 Pelastusarmeijan johtajiksi Suomeen. Tuon vuoden piti olla 50-vuotiaan Pelastusarmeijan riemujuhlavuosi, mutta toisin kävi. Marraskuun lopussa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Talvisodan alettua hallitus määräsi Karjalan kannaksen ja itärajan asukkaat evakuoitavaksi. Pelastusarmeija aloitti komentaja Motee Sladenin johdolla neuvottelut Lotta Svärd -järjestön ja myöhemmin perustetun Suomen Huollon kanssa tulevasta hätäaputyöstä. Suuremmilla risteysasemilla oli Pelastusarmeijan upseereita ottamassa vastaan idästä tulevia evakkoja. Osastot eri puolella maata toimivat avustuskeskuksina ja majoituspaikkoina.

Useimmat miesupseerit olivat joutuneet rintamalle. Osa päämajasta muutti talvisodan ajaksi Vaasaan, josta käsin Sladenit johtivat työtä. Komentaja Motee Sladen matkusti miehensä pyynnöstä Ruotsiin keskustelemaan Suomen tilanteesta sikäläisen Pelastusarmeijan ja valtion edustajien kanssa. Moteen ollessa Ruotsissa komentaja Hugh Sladen joutui Vaasassa onnettomuuteen ja loukkaantui vakavasti, minkä johdosta hän matkusti Ruotsiin saamaan hoitoa. Kriisityön johto jäi Moteen hartioille. Ruoka- ja vaate- ja tarvikeapua sekä vapaaehtoisia alkoi saapua Ruotsista ja mm. USA:sta, Kanadasta ja Uudesta Seelannista. Motee alkoi järjestellä avun jakoa yhdessä naistyön johtajien kanssa ja vieraili avustuspisteissä eri puolilla Suomea järjestäen hengellisiä tilaisuuksia. Hän myös piti aktiivisesti yhteyttä ulkomaisiin tiedotusvälineisiin kertoen Suomen vaikeasta tilanteesta.

’Apu’ tuo apua

Maaliskuussa 1940 talvisota päättyi, ja alkoi 400 000 evakon asuttaminen. Pelastusarmeija alkoi kerätä tavaroita ja kalusteita Karjalan pakolaisille. Tavaroita kerättiin kaikin mahdollisin tavoin. Suomen Armeijalta saatiin työhön myös hevonen, jonka nimeksi tuli ’Apu’. Sitä ohjasti Etelä-Amerikasta tullut vapaaehtoinen, brittiläinen rouva Marjorie Lancaster. Yksistään Helsingissä Pelastusarmeija kalusti yli 200 asuntoa. Jälleenrakennustyö oli valtava. Pelastusarmeijan upseerit kiersivät evankelioimisautoillaan ympäri Suomea jakaen ruokaa, vaatteita ja järjestäen hengellisiä tilaisuuksia. Sairaaloissa käytiin tervehtimässä haavoittuneita sotilaita, lapsille järjestettiin kesätoimintaa.

Rauha jäi lyhytaikaiseksi. Jatkosota alkoi kesällä 1941, jonka myötä Sladenien asema englantilaisina tuli hankalaksi, sillä Suomi joutui sodan eri puolelle kuin Iso-Britannia. He jäivät kuitenkin valtiojohdon myötävaikutuksella Suomeen, mutta helmikuussa 1942 heidän oli pakko poistua maasta. He lensivät Ruotsiin samassa koneessa 70 suomalaislapsen kanssa. Lapset olivat menossa Armeijan lastenkoteihin sodalta suojaan. Komentajat johtivat Ruotsista käsin Suomen Pelastusarmeijan työtä vuoden 1942 loppuun saakka. Talvisodan aikana alkanut kriisityö jatkui voimakkaana koko sodan ajan.

Hätäapua kärsivään

Eurooppaan

Sodan jälkeen Euroopan infrastruktuuri oli hajalla, ja sodasta selvinneiden ihmisten kärsimys oli mittaamatonta. Ihmiset asuivat raunioiden keskellä, ruokaa ei ollut ja kaikesta oli pulaa. Britannian kansainväliset vapaaehtoisjärjestöt olivat alkaneet jo vuonna 1942 valmistella jälleenrakennusta ja aputyön järjestämistä sodan jälkeen. Tähän työhön komentajat Hugh ja Motee Sladen tulivat Pelastusarmeijan edustajina. Helmikuusta 1945 lähtien Pelastusarmeija alkoi toimittaa ruoka- ja vaateapua sekä järjestää majoitusta sodan uhreille Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Itävallassa ja myöhemmin myös Saksassa. Lapsille järjestettiin leirejä. Ihmisten henkinen tila oli heikko, ja sitä pyrittiin kohottamaan jakamalla Raamattuja ja muuta hengellistä kirjallisuutta.

Vielä kerran Suomeen – Lappiin

Lapin sodan jälkeen 1945 Pelastusarmeija aloitti suururakan Lapin ihmisten

auttamiseksi yhdessä Punaisen Ristin ja muiden järjestöjen kanssa. Rakennuksia ei ollut, ihmiset asuivat kellareissa ja maakuopissa. Tiet ja sillat oli tuhottu, ruokaa oli niukasti. Pelastusarmeijan avun kohteina olivat Suomen pohjoisimmat kunnat Utsjoki, Inari ja Kittilä. Lokakuussa 1945 komentaja Motee Sladen palasi Suomen Lappiin. Hän matkusti Ruotsin kautta ja tapasi siellä Punaisen Ristin johtajan, kreivi Folke Bernadotten. Mukaansa Ruotsista hän sai muutamia Punaisen Ristin työntekijöitä auttamaan tässä valtavassa projektissa. Kaiken kaikkiaan jaettiin 35 000 kiloa ruoka- ja vaateapua kesään 1946 mennessä. Sekä Suomesta että ulkomailta tullutta apua vietiin perille lahjaksi saaduilla kuorma-autoilla ja syrjäisimpiin paikkoihin myös poroilla. Vuoden 1946 alussa komentaja Motee Sladen palasi kotimaahansa. Lapin työ jatkui majuri Martta Soinin ja suomalaisten upseereiden johdolla.

Sodan jälkeen komentajat Hugh ja Motee Sladen matkustivat eri puolilla maailmaa

kiittämässä avusta, jota eri kansainväliset toimijat olivat antaneet Pelastusarmeijalle vaikeina sodan vuosina. Työstään sota-ajan Suomessa Motee Sladen on kirjoittanut kirjan Tuntematon taival. Presidentti myönsi hänelle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkin. Hänet ylennettiin kirkkauteen Englannissa vuonna 1975.

Motee oli vasta 12-vuotias, kun hänen äitinsä Emma Booth-Tucker menehtyi junaonnettomuudessa. Vanhimpana lapsena hän joutui ottamaan vastuuta nuoremmista sisaruksistaan. Tämä kokemus osaltaan valmisti häntä tuleviin tehtäviin ja vastuuseen sodan runtelemassa Euroopassa. Jumala johdattaa lapsiaan erityisellä tavalla.

Eija Kornilow everstiluutnantti

Lähteet:

Catherine Motee Sladen, Tuntematon taival

Elsa Könönen, Hengen miekka – auttava käsi

Lapin sodan jälkeen 1945 Pelastusarmeija aloitti suururakan Lapin ihmisten auttamiseksi. Komentaja Catherine Motee Sladen oli mukana organisoimassa tätä suurhanketta.

kriGsroPeT

Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

som fosTerförälder åt en skrAke

Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme kesän aikana.

Det förekommer mycket sjöfåglar i närheten av vår sommarstuga. På våren, när stugan är tom, häckar fåglarna ofta på gården. Vanligen har ungarna redan kläckts och lämnat boet när man kommer till stugan. En sommar hittade vi ett tomt skrakbo under vedlidret. Ungarna hade kläckts och kvar fanns bara äggskal. Så trodde vi åtminstone, tills min far en dag gick förbi vedlidret och sade något med låg röst.

Plötsligt hördes det ett väldigt pipande från lidret, och en liten burrig, svartvit skrakunge trippade fram med fart och satte sig på pappas svartvita länktossa. Ungens instinkt ledde den att söka sig till honan. Pappas låga röst och svartvita länktossa var mest lika ”fågelmamman” i den omgivningen. Så gick det till när vi blev fosterföräldrar åt en skrakunge. Vi försökte få fågelungen till stranden, och snabbt hoppade den i vattnet, men när

pappa rörde sig, steg ungen genast upp ur vattnet och följde efter honom.

Vi måste försöka få ungen att stanna på stranden, ifall honan möjligen skulle komma dit. Det lyckades bara genom att lämna länktossan kvar på bryggan och täcka över den med lite gräs som skydd. Skrakungen sov nöjd i länktossan den första natten.

Följande dag hörde vi hur ett skrakpar rörde sig i närheten av bryggan. De såg ungen och försökte närma sig med ett ljudligt ”skrakande”. Men ungen kände inte igen sina riktiga föräldrar, utan simmade undan i panik och sökte sig till tryggheten i länktossan. Detta upprepades flera gånger, tills vi var tvungna att ta bort det trygga boet och tvinga ungen i vattnet. Berättelsen har ett lyckligt slut, för efter många försök följde ungen med de vuxna skrakorna och senare

såg vi den simma omkring tillsammans med sin familj. Som människor skulle vi inte ha klarat att uppfostra den till en vuxen skrake.

I Bibeln använder Jesus ofta vardagliga bilder som stöd för sin undervisning. I Johannes evangelium jämför han människorna med får och sig själv som en herde. ”Han kallar på sina får och nämner dem vid namn och för ut dem. När han har fört ut alla sina får går han före dem, och fåren följer honom eftersom de känner hans röst. Men en främling följer de inte utan flyr från honom, för de känner inte främlingars röst.” Joh. 10:3–5.

I dagens värld finns det många slags röster och ideologier att följa. Ibland misstar vi oss på vad som är rätt och vad som är kopia. Vi ser med våra ögon, men inte med vårt hjärta och vår själ.

Och när den rätta närmar sig oss, känner vi inte igen honom, utan håller oss hellre till det, som är bekant. Vi flyr från honom till en gräshög och en länktossa.

En bekant beskrev i sin bok, hur hummerns hårda skal småningom blir för litet när den växer. Då är det tid att avstå från det gamla skalet, så att ett nytt, rymligare får plats. Det är inte utan risker, för innan det nya skalet är färdigt och tillräckligt hårt, är hummern utsatt för faror, som det hårda skalet hade skyddat från. Men om hummern inte lägger av sig sitt gamla skal, kan den inte växa fritt och kvävs i sitt gamla skal.

En skrake, uppfostrad av människor skulle aldrig ha fått de färdigheter som den behöver för att klara sig. Ett liv i en länktossa skulle inte ha erbjudit något sådant, som en skrake är menad till. Den

skulle ha blivit fånge i sitt eget ”skal” och kvävts till sist.

Som kristna är vi kallade att vara med och leda ”skrakungen” till det levande vattnet och lära den att lyssna till Guds röst. Och sedan kommer stunden när det är tid att överge det gamla och följa den nya vägen. Kanske det ibland behövs en knuff i rätt riktning. Vi vill ju inte att någon blir kvar vid vägkanten, för att man inte vågar överge det gamla och ta tag i något nytt. Vi vill inte heller att någon ska kvävas i sitt gamla skal. Som kristna ska vi hela tiden växa. Och detta sker i kontakt med själva livgivaren, inte med kopior.

Finns det ännu rum för tillväxt i ditt skal, eller skulle det vara tid att ge upp det gamla och ge rum för något nytt? Har du redan känt igen den Gode Herdens röst och börjat följa honom?

Kati Kivestö kapten

Foto: Brigitte Werner

minä & PelAsTusarmeiJa

Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.

Tässä kuussa niihin vastaa:

ritva TAnskAnen

majuri, eläkeupseeri

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran?

– Juhannuksena 1964 Helsingissä Mikonkadulla II osastossa, joka oli tuolloin vielä toiminnassa.

Miksi halusit liittyä Armeijaan?

– Koska Jumala kutsui ja osoitti, että Pelastusarmeija on oikea paikka lähteä seuraamaan häntä.

Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona?

– Lapsena ei ollut haaveita sen suhteen. Teini-ikäisenä halusin tulla puutarhuriksi.

Mikä on lempiruokasi?

– Kala kaikissa muodoissaan.

Rakkain harrastuksesi?

– Ulkoilu.

Kuka on sankarisi?

– Oma äitini. Hän hoiti sota-aikana kotia ja perhettä, kun isä oli rintamalla.

Saat yhden supervoiman. Mikä se olisi – ja miksi?

– Poistaisin köyhyyden.

Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

– Raamattu.

Mikä on lempi raamatunpaikkasi?

– Jes. 40:31: ”Mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat, eivätkä väsy.”

Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit?

– Englantiin.

Mitä pelkäät?

– Sotaa.

Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?

– Suren, kun olen surullinen. Itkukin lohduttaa joskus.

Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?

– Rikollisuuden.

Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu?

– Jos sutta lähdet pakoon, niin karhu tulee vastaan.

Mikä on ollut elämäsi paras hetki?

– Kun kohtasin Jeesuksen pelastajanani ja auttajanani.

Mikä on elämäsi tunnuslause?

– Elä tämä päivä niin kuin se olisi viimeinen.

iCaren kautta kesään

TUlE tEkEmään hYvIä löyTöjä kOkO pErHeElLe!

uusi iCAre-myYmälä avautui kouvolassA

Pelastusarmeijan iCare secondhand -myymälä avautui 12.4.2023 kauppakeskus Valtariin Kouvolassa.

Tämä on Pelastusarmeijan kahdestoista raikas ja valoisa iCare-myymälä.

Yhteensä Pelastusarmeijalla on jo 16 iCare- ja kirpputorimyymälää ympäri Suomea. Tervetuloa ostoksille!

Kouvolan iCare-myymälän avara ja raikas ilme sekä tiuhaan uusiutuva valikoima houkuttelevat monen ikäisiä hyvän mielen secondhandostoksille. Tuotevalikoima keskittyy erityisesti vaatteisiin, astioihin ja kodin sisustustavaroihin.

– Avajaisia on kovasti odotettu! Olemme saaneet asiakkailta paljon hyvää palautetta uuden myymälän avaamisesta ja muutostamme uusiin, valoisiin tiloihin, kertoo Kouvolan iCaren vastuumyyjä Katariina Porkka

Kouvolassa on pitkään sijainnut Pelastusarmeijan kirpputori, joka palvelee vielä kesäkuun loppupuolelle.

– Uusi iCare-myymälä on kirpputoriin verrattuna avarampi, valoisampi ja tarjoaa entistä mukavamman asiointikokemuksen, Katariina kertoo.

Vaate- ja tavaralahjoitukset pyydetään avajaisten jälkeen tuomaan iCare-myymälään. – Olemme lämpimästi kiitollisia saamistamme vaate- ja tavaralahjoituksista. Tieto siitä, että myymälöidemme tuot-

to ohjataan Pelastusarmeijan hyväntekeväisyystyöhön, on monelle lahjoittajalle tärkeä, Katariina jatkaa.

Asiakkaiden on myös jatkossa helppo löytää ostoksille, sillä uusi iCare secondhand sijaitsee saman kadun varrella kuin kirpputorimyymälä. Vankan kanta-asiakaskunnan omaava myymälä tulee varmasti houkuttelemaan myös uutta kävijäkuntaa kauppakeskus Valtariin.

Pelastusarmeijassa paikallisia seurakuntia kutsutaan osastoiksi. Tämä voi hämmentää joitakin, mutta sille on ihan looginen selitys. Olemmehan armeija ja armeijassa on erilaisia joukko-osastoja, jotka lähetetään palvelemaan eri paikkoihin.

Pelastusarmeijan osastot koostuvat sotilaista ja siviilijäsenistä, joita upseeri

johtaa. Osastoon voivat liittyä jäseneksi kaikki ne, jotka haluavat elää uskossa Jeesukseen Kristukseen ja kokevat Pelastusarmeijan omaksi hengelliseksi kodikseen. Osastot eivät ole kuitenkaan olemassa vain jäseniään varten, vaan niiden tehtävä on palvella ympäröivää yhteisöä ja toimia paikkakunnan asukkaiden parhaaksi.

Englannin kielessä osastoja kutsutaan sanalla ”corps”, joka viittaa paitsi sotaväen joukko-osastoon myös Kristuksen ruumiiseen, ”Corpus Christi”. Kirjoittaahan apostoli Paavalikin seurakunnalle: ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” (1. Kor. 12:27)

Osastojen lisäksi Pelastusarmeijalla on ulkovartioita. Ulkovartiot ovat yleensä kooltaan pieniä, eikä niillä ole omaa upseeria, vaan ne toimivat lähimmän osaston alaisuudessa suorittaen samaa tehtävää kuin osastot.

Teksti: majuri Saga Lippo

Teksti: Heidi Saarela Kuvat: Heli Suomi

ArmeiJassA tApAhTuu

Virallinen tiedonanto

1.8.2023

Majurit Henk ja Ardi van Hattem, jotka tällä hetkellä palvelevat yleissihteerinä (Henk) ja projektiupseerina (Ardi) Bangladeshin territoriossa, vastaanottavat määräyksen Viron alueupseereina Suomen ja Viron territoriossa.

Ruotsin ja Latvian territorion upseerit, majurit Andrejs Konovalovs ja Irina Konovalova, jotka tällä hetkellä palvelevat Viron alue-upseereina Suomen ja Viron Territoriossa, jatkavat kansainvälisessä palveluksessa territoriossamme. Andrejs vastaanottaa määräyksen Viron alueen projektijohtajana ja Irina avustavana projektijohtajana. Määräykseen sisältyy myös vastuu Tallinnan Koplin osastosta.

Toivotamme majurit von Hattem lämpimästi tervetulleeksi ja samalla iloitsemme siitä, että majurit Konovalovit jatkavat toisen kauden territoriossamme. Kiitos, kun muistatte tovereitamme rukouksin näissä muutosvaiheissa.

Ylennetty kirkkauteen

Terttu Nieminen kersantti 9.4.2023

Kersantti Terttu Nieminen ylennettiin kirkkauteen pääsiäissunnuntaina 9.4.2023 Helsingissä.

Terttu oli syntynyt 23.9.1924 Hämeenlinnassa. Upseeriksi hänet vihittiin vuonna 1946.Terttu palveli aluksi sosiaalisessa työssä ja myöhemmin pitkään Pelastusarmeijan ompelimossa.

Tämän ohella hän teki monen vuoden ajan merkittävää lapsi- ja nuorisotyötä Helsingin V osastossa yhdessä nuorisokersanttimajuri Gunnel Halosen kanssa.

Ikävän keskellä kiitämme Jumalaa Tertun elämästä ja palvetyöstä. Rukoilemme lohdutusta hänen omaisilleen ja ystävilleen.

Virallinen tiedonanto

1.6.2023

Majuri Tero Saajoranta, määräys ohjelmasektorin päällikkönä päättyy, ja hän vastaanottaa määräyksen Kuopion osaston johtana yhdessä puolisonsa majuri Metti Saajorannan kanssa.

Majuri Esa Nenonen, määräys viestintäsektorin päällikkönä päättyy. Esa vastaanottaa määräyksen ohjelmasektorin päällikkönä.

Radio & TV

Aamuhartaus

Radio Dei, pe 30.6. klo 7.50, uusinta 16.50 kapteeni Seppo J. Takala

Iltahartaus

YLE Radio 1, ti 4.7. klo 18.50 ja 23.00 kersanttimajuri Lasse Mattsson

Aamuhartaus

YLE Radio 1, la 8.7. klo 6.50 luutnantti Kimmo Nordblom

Radio YLE 1 hartaudet kuunneltavissa

YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.

Ylennetty kirkkauteen

Helmi Keinonen majuri 18.4.2023

Majuri Helmi Keinonen ylennettiin kirkkauteen 18.4.2023 Helsingissä.

Helmi oli syntynyt 4.7.1928 Viipurissa. Upseeriksi hänet vihittiin vuonna 1954.

Helmi ehti palvella useassa osastossa ennen kuin hän vuonna 1958 sai määräyksen päämajaan, mistä hän jäi eläkkeelle sosiaalisen naistyön sihteerin tehtävästä vuonna 1993.

Rukoilemme lohdutusta Helmin omaisille ja hänen monille ystävilleen Pelastusarmeijassa ja sen ulkopuolella.

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland

Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto

Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 133. vuosikerta

Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki

Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki

Puhelinvaihde: (09) 681 2300

Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi

Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija

Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud

Vastaava toimittaja: majuri Esa Nenonen

Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen

Toimituskunta:

Patrick Naud, Esa Nenonen, Toni Kaarttinen, Mira Vuorenpää, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja

Perustaja: William Booth

Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle

Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa

pyytämättömistä kirjoituksista

Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti 2023

ISSN 0356-3340 (painettu)

ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Brian A. Jackson

uskomme rukouksen voimaAn!

Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse

Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

kuinkA tulla uskoon?

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi.

Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Aamen.

Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan, sä kerran kaiken sanallasi loit. Ei kukaan toinenn tällaista saa aikaan, sä aina luotujasi auttaa voit.

Kun myrsky riehuu, ukkosilma pauhaa ja pilvet tummat peittää taivahan, mä tunnen rinnassani suurta rauhaa, kun sateenkaaren näen loistavan.

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Kun kesätuuli läpi laihon liikkuu ja kukat lähteen luona tuoksuaa, kun puissa liverrellen linnut kiikkuu ja metsän juhlasali kajahtaa:

Oi, kohta Jeesus saapuu, päivä koittaa, mä silloin taivaan kotiin muuttaa saan. On tuskat pois, yön varjot valo voittaa, ei kuolemaa, pois haihtuu murheet maan.

Mä tahdon riemuin Herraa ylistää. Hän suuri on, hän suuri on!

Mä tahdon riemuin Herraa ylistää. Hän suuri on, hän suuri on!

Hän suuri on

Carl G.

Boberg

Pelastusarmeijan laulukirja, laulu nro 280

Kuva: MeHe

Pelastusarmeijan laulukirjan 2. painos on ilmestynyt. Jos olet kiinnostunut ostamaan kirjan itsellesi, se on tilattavissa hintaan 25 € + postikulut kauppaosastosta: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi tai (09) 681 2300 / kauppaosasto.

kesäksi hyvää sAnomAa

Haluan tilata Sotahuudon

Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.

Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 € Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tilaan itselleni Tilaan ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite (tai sähköpostiosoite, jos digitilaus):

Tilaan digilehden

Nimeni:

Osoitteeni:

Sähköpostini:

Puhelinnumeroni:

Suomen

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Pelastusarmeijan Säätiö

Tunnus 5007467

00003

Vastauslähetys