2€ n
Syyskuu 2020 n
Sotahuuto
Sivut 10–13
Rikosuhripäivystyksen Pia Marttila:
”On hyvä olla tiedostava ja välittävä kansalainen”
Sivut 7–9
Reilumman yhteiskunnan puolesta
Sotahuuto
1890–2020
Krigsropet
SOTAHUUTO
1
2
SOTAHUUTO
Sotahuuto
n
Krigsropet
n
Pelastusarmeijan lehti
n
Syyskuu 2020
n
2€
Sotahuuto
1890–2020
Krigsropet
Tässä
numerossa
04
Tässä kuussa
06
Teeman tienoilla
07
Reilumman yhteiskunnan puolesta
10
Rikosuhripäivystys ihmiskaupan uhrien apuna
14
Pelastusarmeijan rohkeat naiset: majuri Anne Read
16
Värikästä elämää Armeijassa
18
Minä & Pelastusarmeija
21 Kutsumus 22
Vad är egentligen social rättvisa?
22
Färgstarka arbetsår i Armén
24
Armeijassa tapahtuu
26
Sotahuuto 130: Arkistojen aarteita
13 SOTAHUUTO
3
Tässä kuussa
Velat muuttuvat saataviksi Yksi Isä meidän -rukoukseen sisältyvästä seitsemästä rukouksesta kuuluu: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Olet varmasti lukenut tämän rukouksen monta kertaa; ehkä osaat lausua sen ulkomuistista. Oletko huomannut, että rukouksesta on olemassa toinenkin versio, jonka evankelista Matteus on meille tallentanut. Se kuuluu näin: ”Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.” Toki ymmärrämme, että tässä puhutaan meidän syntivelastamme, mutta alun perin näihin sanoihin on kätkeytynyt myös toinen merkitys. Muinaisessa Lähi-idässä velkaantuminen oli lähes pahinta, mitä ihmiselle saattoi tapahtua. Huonona satovuotena monet viljelijät joutuivat lainaamaan siemenviljaa varakkaammilta naapureiltaan. Velan pantiksi he joutuivat antamaan peltonsa ja talonsa. Jos seuraavankin vuoden sato oli huono, merkitsi se kaiken omaisuuden menettämistä ja koko perheen joutumista orjuuteen. Orjien kohtalo oli kova. Tämän takia Raamatussa – etenkin Vanhassa testamentissa – useaan otteeseen varoitetaan rikastumasta köyhien kustannuksella ja kehotetaan armahtamaan velallisia heidän ahdingossaan. Joku on sanonut, että Jumala ei ole oikeudenmukainen, vaan hän on armolli4
SOTAHUUTO
nen. Oikeudenmukaista olisi, että hän vaatisi meitä maksamaan syntivelkaamme. Emme kykenisi koskaan suoriutumaan niin suuresta velkataakasta. Sen takia emme voi muuta kuin rukoilla: ”Anna meille meidän velkamme anteeksi.” Tähän rukoukseen on vastattu jo Golgatalla. Apostoli Paavali ilmaisee sen näin: ”Jeesus kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.” (Kol.2:14) Tämän lehden teema on sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuutta on se, että auttaa heikommassa asemassa olevia, puuttuu havaitsemiinsa vääryyksiin ja pyrkii korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia. Tätä peräänkuuluttivat ja tähän rohkaisivat myös monet Vanhan testamentin profeetat. Muun muassa profeetta Aamos julisti: ”Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” (Aam. 5:24). Oikeudenmukaisuuden alkulähde on siinä, ihminen saa itse kokea anteeksiantamuksen ja ymmärtää Jumalan antaman lahjan mittaamattoman suuruuden. Siitä lähteestä pulppuavat hyvät teot ja siitä kumpuavat myös sanat: ”Mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.”
Saga Lippo majuri ylisihteeri
Oikeudenmukaisuutta on se, että auttaa heikommassa asemassa olevia, puuttuu havaitsemiinsa vääryyksiin ja pyrkii korjaamaan yhteiskunnan epäkohtia.
SOTAHUUTO
5
Teeman tienoilla Palstalla pohditaan lehden teemaa hengellisestä näkökulmasta.
Nykypäivän orjat Raamatussa 2. Kuninkaiden kirjassa 5:1– 16 kerrotaan nimettömästä pienestä tytöstä, joka sai aikaan suuria asioita: Aramilaiset olivat käyneet ryöstöretkellä Israelissa ja tuoneet vankina pienen tytön. Tyttö oli joutunut Aramin kuninkaan sotapäällikön vaimon palvelukseen. Sotapäällikkö, jonka nimi oli Naaman, sairasti spitaalia. Tytöllä oli kuitenkin usko Jumalaan, ja hän sanoi: ”Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista.” Usko synnyttää uskoa, niinpä pienen tytön sanat saivat suuren sotapäällikön liikkeelle, ja hän lähti tapaamaan profeetta Elisaa. Tuloksena oli se, että sotapäällikkö parani. Ihailen tätä kovia kokenutta tyttöä, joka oli valmis jakamaan uskoaan ja rohkaisemaan toisia, vaikka olisi olettanut, että hän olisi katkera tapahtuneista asioista, koska hänet oli väkisin tuotu vieraaseen maahan, pakotettu orjaksi ja hän oli erossa läheisistään. Tytöllä oli tärkeä tehtävä, vaikka hän oli itse muiden silmissä vain vähäpätöinen palvelija. Tänä päivänä on paljon ihmisiä alistetussa asemassa, he ovat nykypäivän orjia. Uhrit ovat lähteneet tutusta ja rakkaasta ympäristöstään vapaaehtoisesti, paremman elämän toivossa hakemaan 6
SOTAHUUTO
apua joko itselleen tai rakkailleen. Tuttu henkilö on voinut houkutella uhrin jättämään kotinsa luvaten hänelle parempaa tulevaisuutta ja työpaikan ulkomailta, tarkoituksena on kuitenkin alistaa toinen ihminen. Uhri ei ole tiennyt, mikä häntä todellisuudessa odottaa toisessa maassa, jossa häneltä riistetään ihmisoikeudet. Ihmiskaupan uhri on voitu myös saada ansaan uhkailemalla, pakotettuna tai siepattuna. Kaiken takana on kuitenkin tarkoitus hyötyä toisesta ihmisestä. Kuka tahansa meistä voi törmätä ihmiskaupan uhriin, mutta häntä on vaikea tunnistaa. Esimerkiksi hän voi olla kokkina tai tarjoilijana lounasravintolassasi, hän voi olla hotellihuoneesi siivoja, hän voi vaihtaa autosi renkaat, hän voi poimia marjasi, hän voi työskennellä rakennusalalla, maatalouden kausitöissä, hän voi olla kerjäläisenä tai hän voi olla seksityössä jne... Jokainen tarvitsee ystävää, ja erityisesti tällainen haavoittuvassa asemassa oleva uhri tarvitsee ystävän ja ystävällisyyttä. Pieni ystävällinen teko (hymy, kuppi kahvia, turvallinen paikka ilman pelkoa, ruoka-annos, lämmin takki) voi olla suuri teko toiselle, ja varsinkin ihmiskaupan uhrille.
Kristittynä meillä on velvollisuutta ja vastuuta toisia kohtaan. Tämän päivän trendi on, että pidä kiinni omista eduistasi ja asioistasi. Kristityillä on aina annettavaa toisille, eikä pitäisi ajatella, miten voisimme hyötyä muista. Jaakobin kirje 2:15–17: ”Jos veli tai sisar on vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa ja joku teistä sanoo hänelle: ’Mene rauhassa, lämmittele ja syö kylliksesi’, mutta ei anna hänelle, mitä hänen ruumiinsa tarvitsee, mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” Fil 2:4: ”Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.” Jeesuksen omina olemme saaneet vapautuksen synnin orjuudesta. Henkilö, joka on kokenut tämän Jumalan vapauttavan armon, on velvollinen armahtamaan ja auttamaan toisia kykyjensä mukaan. Raamatun kertomuksen pienellä tytöllä oli toivoa antava viesti isännälleen. Meillä on toivoa antava viesti uhreille, että Jeesus antaa sisäisen vapauden. Velvollisuutemme on myös yrittää ohjata uhri konkreettisen avun piiriin.
Tuula Takala kapteeni Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn kansallinen yhteyshenkilö
Reilumman yhteiskunnan puolesta Jari Karppinen on Pelastusarmeijan uusi sosiaalisen työn esimies. Hän aloitti tehtävässä mitä kummallisimpana aikana koronapandemian ollessa hurjimmillaan. – Olen ennenkin aloittanut uusissa töissä, mutta on tämä ollut hyvin poikkeuksellinen aloitus! Jari Karppinen on syntyjään Muhokselta Oulun kupeesta. Elämä on kuitenkin 57 vuoden aikana kuljettanut Jaria pitkin Suomea, ja tätä nykyä koti löytyy Mäntsälästä. Hän asustaa vaimon kanssa kaksin, tytär on jo lentänyt pesästä. Jari aloitti toukokuussa Pelastusarmeijan sosiaalisen työn esimiehenä. Hän toimii esimiehenä 12 yksikön johtajalle ja on vastuussa myös sosiaalisen työn kehittämisestä. Jarilla on sosionomin koulutus sekä ylempi ammattikorkeakoulututkinto terveyden edistämisen koulutusohjelmasta. Mikä sai sinut kiinnostumaan alasta? – Mielenkiintoinen kysymys! Kyllä taustalla on aina ollut halu auttaa toista ihmistä ja tehdä töitä sen eteen, että olisimme entistä tasa-arvoisempia, eikä kukaan tippuisi veneestä matkalla. Jarilla on ollut mielenkiintoinen työhistoria. Varsinaisen työuransa hän aloitti SOS lapsikylä ry:ssä, jossa hän teki itsenäistymisikäisten nuorten parissa laitostyötä. Sitä seurasi viisitoista vuotta töitä nuorisoasumisen kehittämiseen ja tukeen liittyvissä kysymyksissä. Viimeiset seitsemän vuotta Jari on ollut mukana toteuttamassa valtakunnallisia kehittämisohjelmia (Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma ja Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma AUNE).
– Ne olivat ympäristöministeriön koordinoimia ohjelmia, joihin he ostivat palvelun edustamaltani osuuskunnalta. Se oli koordinoivaa verkostotyötä – verkostojen kokoamista kaupunkien, valtion ja kolmannen sektorin kanssa. Yhteisen tahtotilan rakentamista ja yhteiseen päämäärään ponnistamista. Tuona aikana tutustuin myös Pelastusarmeijaan, erityisesti sen asunnottomuustyöhön. Aiemmin en juuri tuntenut Pelastusarmeijaa, paitsi Joulupadan... senhän tuntevat kaikki! Jari toteaa hymyillen. Asunto ensin -periaate oli asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman keskiössä. – Jos haluamme hoitaa asunnottomuutta, meidän täytyy tarjota ensin asunto. Ei auta, jos tarjoamme palveluita, jollei asuntoa ole. Se on perustarve, joka täytyy tyydyttää. Kun asuminen ja siihen liittyvä turva on olemassa, niin silloin on mahdollisuus muidenkin asioiden ratkaisemiseksi. Asunto ensin -periaate on toiminut hyvin Suomessa. Minkä uskot olevan menestyksen salaisuus? – Tietääkseni Euroopassa, ja kenties koko maailmassa, on vain kaksi maata – Suomi ja Norja – joissa asunnottomuus on viime vuosina laskenut. Jos katsomme, mitä näillä kahdella maalla on yhteistä, niin molemmissa maissa on hyvin
vahva sosiaali- ja terveyssektori: hyvinvointivaltio. Molemmissa maissa on hyvä valtion tukema asuntotuotantokanta, ja lopuksi molemmilla on pitkäkestoinen valtakunnallinen ohjelma, joka rakentuu asunto ensin -periaatteelle. – Kymmenen vuotta sitten tämä ei ollut lainkaan itsestäänselvyys, eikä se ole monessa paikassa vieläkään. Se on iso ajattelutavan muutos. Ennen puhuttiin portaittaisesta mallista. Jos ajatellaan esimerkiksi päihdekuntoutusta, niin se tarkoitti, että sinun pitäisi lopettaa päihteiden käyttö päästäksesi päihdehoitoon ja saadaksesi asunnon. Eikö olekin aika hurja vaatimus? Se piti ansaita. Mutta silloin se on tuntunut itsestäänselvyydeltä…
Poikkeuksellinen aloitus Jari Karppinen aloitti uuden tehtävänsä Pelastusarmeijan sosiaalisen työn esimiehenä mitä kummallisimpana aikana toukokuun alussa koronapandemian ollessa hurjimmillaan. – Epidemia on muuttanut yhteiskunnan toimintaa radikaalisti. Työpaikoilla ei esimerkiksi ole ihmisiä paikalla, vaan he ovat kotona etätöissä. Se, että opin tuntemaan ihmiset ja sen, mistä kaikki tieto löytyy, on vaatinut ylimääräistä aikaa ja vaivaa. Olen ennenkin aloittanut uusissa töissä, mutta on tämä ollut hyvin 8 poikkeuksellinen aloitus! SOTAHUUTO
7
”Toivon, ettei palattaisi siihen mistä lähdettiin ennen kevättä, vaan askeltaisimme kohti reilumpaa yhteiskuntaa niin ihmisten kuin luonnonkin kannalta. ”
8 – Tosin ihmiset ovat ottaneet minut hyvin sydämellisesti vastaan!
Ennakkoluulotonta asunnottomuustyötä
Miten Pelastusarmeijan kristillisyys näyttäytyy sinulle? – Työhaastattelussa kysyttiin, onko tämä minulle ongelma. Tiedustelin, että pitäisikö olla? Ihmisillä on erilaisia vakaumuksia, ja kunnioitan sitä. Uskon, että uskonnon avulla on moni muun muassa raitistunut. Uskolla on paljon annettavaa ammatillisen työn rinnalla. Parhaassa tapauksessa lopputulos on enemmän kuin osiensa summa. Itse kuulun kirkkoon, mutta myönnän, että olen hiukan laiska kirkossakävijä, Jari toteaa hymyillen.
Jari Karppisesta on ollut ilo nähdä Pelastusarmeijan asunnottomuuspalveluiden ennakkoluuloton ote työhönsä. – Kun pidimme asumispalveluyksiköiden johtoryhmän kesken ensimmäisen etäneuvottelun, tuntui kuin olisi tullut kotiin. Kieli ja fiilis olivat tuttuja. Katselin juuri, millaista asunnottomuustyötä Pelastusarmeijassa on tehty, niin siinä on paljon hyvää. On uskallettu ottaa riskejä ja lähteä mukaan asunto ensin -malliin ennakkoluulottomasti. Pelastusarmeijan tuetun asumisen PATAS-toiminta on Jarista äärimmäisen mielenkiintoista, ja hän näkee siinä valtavasti potentiaalia. – Olen tehnyt ja ollut vetämässä kotiin vietävää tukityötä, ja minulla on erityistä sympatiaa tätä toimintamuotoa kohtaan. On myös mielenkiintoista pohtia, miten näitä asunnottomuuspalveluja voisi yhdistää. Tiedän, että tätä kehitystyötä ollaan jo tekemässä. Edellisessä tehtävässäni teimme paljon työtä miettien, mitkä ovat tulevaisuuden asunnottomuustyön painopisteitä. Asunto ensin 2.0 oli sen julkaisun nimi. Pelastusarmeija oli myös mukana tässä verkostossa. Pohdinnassa nousi esiin kotiin vietävän tuen tärkeys, ja vielä niin, että mukana voisi olla eri alan ammattilaisia. Nykyisin sitä toteuttavat yleensä sosiaaliohjaaja tai terveysalan ammattilainen, mutta mukana voisi olla myös kokemusasiantuntijoita, vapaa-ajanohjaajia, päihdetyön ammattilaisia, mielenterveystyön asiantuntijoita, kuntouttavan työn ohjaajia. Tulemme jälleen Pelastusarmeijan perustehtävän ytimeen – siihen, miten pystyisimme kokonaisvaltaisesti kohtaamaan ihmisen. Tässä Jari näkeekin kehityskohdan: – Palvelujärjestelmä on Suomessa edelleen hyvin sektoroitunutta. Olemme ottaneet hyviä askelmia sen hälventämi-
Millainen on johtamisfilosofiasi? – Pyrin olemaan kannustava, rohkaiseva ja mahdollistava johtaja. Mieluummin vähän lähempänä kuin liian kaukana, vaikka fyysistä välimatkaa olisikin. Toivon, että minuun uskalletaan aina ottaa yhteyttä, kun on tarvetta, ja voimme yhdessä pohtia ratkaisuja. Tehtäväni on varmistaa, että työntekijöillä on mahdollisimman hyvät edellytykset tehdä työnsä. – Toki johtajana on myös tehtäviä, jotka on vaan tehtävä. Katsoa, että prosessi etenee, ja joskus joutuu tekemään ikäviäkin päätöksiä. Koronapandemian vuoksi yksi ensimmäisistä käsiteltävistä asioista oli yt-neuvottelut, mikä ei tietenkään ollut lainkaan mukavaa. Varsinkaan kun en edes vielä tuntenut ihmisiä. Mutta minun täytyy sanoa, että ihmiset ovat ymmärtäneet äärimmäisen hyvin tämän poikkeuksellisen tilanteen. Minkä näet Pelastusarmeijan sosiaalisen työn kantavana voimana? – Pitkä perinne, rautainen ammattilaisuus ja hengellisyys, jolla voidaan tuoda lisäarvoa. Voima on siinä, miten nämä asiat yhdistetään niin, että ne tukevat toisiaan ja vievät kohti yhteistä päämäärää. 8
SOTAHUUTO
seksi, mutta meillä on vielä kehitettävää siinä, miten asiakastarve voisi aidosti ohjata palvelujen organisointia. Ihmisiä valitettavasti tippuu palveluiden väleihin. On pystyttävä entistä paremmin vastaamaan ihmisten tarpeisiin.
Koronan tuomat sosiaaliset haasteet Viime kuukausina maailmassa on myllännyt koronaviruksen aiheuttama Covid-19-tauti, joka aiheutti yhteiskunnallisella tasolla paljon ongelmia. Jari näkee, että tämä tulee heijastumaan suuresti myös Pelastusarmeijan tekemään sosiaalisen työhön: – Valitettavasti sosiaalityön tarve tulee kasvamaan monella tavalla, siitä kuuluu jo ääniä: päihteiden käytön kasvu, heikossa asemassa olevien lapsien kokema väkivalta, perheiden kiristyvä taloudellinen tilanne. Kriisin akuutti vaihe kysyy paljon niin valtion, kuntien kuin kolmannen sektorin voimavaroja, mutta samalla pitäisi löytää panostusta siihen, että voimme katsoa tulevaisuuteen ja varmistaa, etteivät ihmiset tippuisi yhteiskunnan rattailta. – Jos etsimme tapahtuneesta jotain hyvääkin, niin nämä verkostoitumismallit, miten elektronisesti voimme tuottaa palveluja, on asia, jolla voimme säästää resursseja ja tuottaa uusia toimintoja. Positiivisena esimerkkinä haluan tuoda esiin lasten lomakodin, joka leirien peruuntuessa tuotti monipuolista korvaavaa toimintaa: sosiaalisen median materiaalia, avun tuontia perheille kotiin, lähitoimintaa ja retkipäiviä. Sellainen lisäarvo tällaisella vaikealla ajalla on, että se pakottaa meidät ajattelemaan uudella tavalla. Miten uskot koronaepidemian vaikuttavan suomalaiseen asunnottomuustilanteeseen? – Tämä tilanne on nostanut asunnottomuuden kohtuuttomuuden esille.
Meille kaikille on annettu ohje ”pysy kotona”. Mitä jos kotia ei ole? Monet asunnottomat ovat asuneet ystävien ja tuttujen luona, mutta nyt ymmärrettävästi se ei ole mahdollista. Myös monet paikat, joita katuasunnottomat ovat käyttäneet, kuten kirjastot ja matalan kynnyksen tukipisteet, ovat olleet suljettuina. Kauppakeskuksetkin ovat olleet osittain kiinni. Onneksi kaupungit ovat aktivoituneet lämpimän ruoan tarjoilemisessa ja myös kolmannen sektorin toimijat ovat käynnistäneet uusia toimintoja. Tilanne on näille ihmisille kohtuuton, ja sairastuessa pitää olla hyvin kipeä, että pääsee sairaalahoitoon. Mutta missä asunnottomana sairastat miedomman virusmuodon? Nyt kaupunki on onneksi järjestänyt majoitustiloja, mutta toinen kysymys on, ovatko tarvitsevat löytäneet nämä palvelut. Pelastusarmeijallekaan tulevat ajat eivät tule olemaan helppoja. – Ihmisten lisääntynyt avuntarve tuo painetta, ja ongelmana on myös asiakkaiden tavoittaminen. Monet ovat tämän kriisin myötä kadonneet palveluista, ja heidät on löydettävä uudestaan. Myös taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa. Eikä pidä unohtaa työntekijöiden jaksamista.
Kohti reilumpaa yhteiskuntaa Ettei haastattelumme päättyisi kaiken alleen peittävään koronakeskusteluun, tiedustelen Jarilta lopuksi, millaisista asioista hän nauttii haastavan työn vastapainoksi. – Olen äärettömän innokas liikkuja ja pelaan säännöllisesti sulkapalloa vaimoni kanssa sekanelinpelissä. Vuosikymmeniä olemme kyenneet sovussa pelaamaan verkon samalla puolella, Jari naurahtaa ja jatkaa: – Veneily- ja kalastuskausi on myös tärkeä akkujen lataaja, ja omakotitalossa on pihapiirissä aina puuhattavaa. – Matkustaminen on myös mukavaa ja toivon, että siihen voi jollain lailla vielä palata. Pääsiäisenä minun piti olla Norwichissa katsomassa Teemu Pukin peliä, mutta sattuneesta syystä näin ei tapahtunut. Toivon, ettei palattaisi siihen mistä lähdettiin ennen kevättä, vaan askeltaisimme kohti reilumpaa yhteiskuntaa niin ihmisten kuin luonnonkin kannalta. Otetaan toisemme ja maailmamme paremmin huomioon. Yhdessä kaikki on mahdollista!
Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO
9
Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg
R
ikosuhripäivystystä toteuttaa yhteistyössä seitsemän tahoa: Suomen Punainen Risti, Ensi- ja turvakotien liitto, MIELI Suomen Mielenterveys ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Setlementtiliitto ja Kirkkohallitus. Toimintaa koordinoi valtakunnallisesti MIELI Suomen Mielenterveys ry. RIKU toimii itsenäisesti valtakunnallisena järjestönä, ja sillä on seitsemän aluetoimistoa ja 31 palvelupistettä sekä koko maan kattavat puhelin- ja chattipalvelut.
– Pohjoisin palvelupisteemme on Ivalossa, ja pari vuotta sitten meillä avautui myös piste Maarianhaminaan. Tahtotilamme on, että palvelua voi saada kasvokkain joka puolella maata, sanoo RIKUn toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg. 10
SOTAHUUTO
Tukea ja neuvoja Rikosuhripäivystyksestä voi kysyä niin rikoksen uhri, uhrin läheinen, rikosasiassa todistava kuin kuka tahansa tapahtunutta pohtimaan jäänyt henkilö. RIKUn puhelinpalvelu (puh. 116 006) tarjoaa mahdollisuuden keskustella henkilön kanssa, joka ymmärtää mitä rikoksen kohteeksi joutuminen voi merkitä. Puhelimeen vastaavat tehtävään valitut ja koulutetut vapaaehtoiset puhelinpäivystäjät sekä ammattilaiset. He kuuntelevat, keskustelevat ja ohjaavat tarvittaessa edelleen. Soittaminen on maksutonta, ja puhelimeen voi soittaa myös nimettömänä. Lisäksi RIKUn sivuilla on chatti, jossa voi kysyä lisätietoja rikosuhriasioissa.
Palvelupisteistä voi kysyä tukihenkilöä, joka voi tulla mukaan poliisikuulusteluun ja oikeudenkäyntiin. Tukihenkilö auttaa jatkoavun saamisessa, ja hänen kanssaan voi keskustella luottamuksellisesti rikosasian herättämistä tunteista. Tukihenkilöt ovat joko RIKU:n ammattilaisia tai tehtävään koulutettuja vapaaehtoistyöntekijöitä. Palvelu on maksutonta. – Haluan korostaa, että palvelumme ovat ajankohtaisia myös siinä vaiheessa, kun yhteydenottaja ei ole varma, onko hän tai joku läheinen rikoksen uhri. On hyvä olla tavoitettavissa jo tässä vaiheessa. Tämä on erityisesti piilorikollisuuden kitkemisen näkökulmasta tärkeää.
Rikosuhripäivystys ihmiskaupan uhrien apuna Rikosuhripäivystyksen (RIKU) tavoitteena on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa tuottamalla matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita. Viime vuonna yli 18 000 ihmistä sai tukea palvelun kautta. Yhtenä työmuotona Rikosuhripäivystyksessä on ihmiskaupan uhrien auttamistyö, jonka kautta tuettiin viime vuonna yli 300 asiakasta. RIKU:n toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg ja ihmiskaupan uhrien auttamistyön koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila kertovat järjestön toteuttamasta tärkeästä työstä.
Rikokset laskussa, yhteydenotot nousussa Tyypillisiä rikoksia, joiden vuoksi palveluun hakeudutaan, ovat lähisuhdeväkivalta, pahoinpitelyt, seksuaalirikokset, ryöstöt, henkirikokset, omaisuusrikokset, kunniaan kohdistuvat rikokset, häirintä, vainoaminen ja erilaiset yksilöön kohdistuvat omaisuusrikokset. Asiakkaista yli puolet on väkivaltarikoksen uhreja. Yhteydenottojen määrät ovat nousseet huomattavasti. Yhteydenottoja oli 8 400 vuonna 2016, viime vuonna niitä oli 18 100. Samoin tukisuhteet ovat kolmessa vuodessa tuplaantuneet, niitä on nyt 7 100. Leena-Kaisa Åberg näkee tämän kuitenkin johtuvan tukipalveluiden tiedostamisesta, ei rikoksien määrän kasvusta. – Olemme tehneet paljon yhteistyötä poliisin ja muiden rikoksen uhreja kohtaavien tahojen kanssa. Ihmiset osaavat paremmin hakeutua tukipalveluihin ja ovat tietoisia saatavilla olevasta avusta. Tilastot ovat selkeästi näyttäneet, että rikokset eivät ole olleet viime vuosina kasvussa. Yhteiskunnassa käydään myös avoimemmin keskustelua seksuaalirikoksista ja lähisuhdeväkivallasta.
Näihin liittyvä stigma – häpeä ja syyllisyys – on toivon mukaan vähentynyt, mikä rohkaisee uhreja ottamaan yhteyttä. RIKUssa on pantu merkille, että lähes 80 prosenttia yhteydenottajista on naisia. – Olemme kovasti pohtineet, miksi miehet eivät ota yhteyttä ja miksi miehiä ei ohjata tukipalveluihin. Se lähtee asennepuolelta, ajatuksesta, etteivät miehet samalla lailla tarvitsisi apua ja tukea. Samalla on syntynyt vääristynyt käsitys, että meidän palvelumme olisivat enemmän henkistä tukea. Aivan yhtä tärkeää on neuvonta käytännön rikosprosessiin liittyvissä asioissa ja rikoksen uhrin oikeuksissa. Olemme kannustaneet poliiseja ja yhteistyökumppaneitamme ohjaamaan yhtä lailla miehiä palvelujemme piiriin. Leena-Kaisa paljastaa, että myös alueellisia erityispiirteitä on nähtävissä: – Yleisellä tasolla parisuhdeväkivalta on ehdottomasti yleisin yhteydenoton syy, mutta esimerkiksi Turun seudulla meillä on ollut erityisen vahva verkosto seksuaalirikosten uhrien tukemiseen. Itä-Suomessa puolestaan on ollut muuta maata enemmän yhteydenottoja ihmi-
siltä, joita henkirikos on koskettanut. Ei niin, että siellä tapahtuisi henkirikoksia huomattavasti muuta maata enemmän, vaan siellä poliisi ohjaa vahvemmin palveluidemme piiriin. He ovat ymmärtäneet tämän tuen merkityksen.
Ihmiskauppa – kotimainenkin ilmiö Ihmiskauppa on humanitaarinen, maailmanlaajuinen ongelma. Ei ole yhteisöä, jota ihmiskauppa ei koskettaisi; sitä tapahtuu kaikkialla – myös Suomessa. Ihmiskauppaa on monenlaista, ja sen eri muotoja yhdistää se, että uhri ei ole tilanteessa vapaa päättämään omista toimistaan. Tähän tilanteeseen ihminen voidaan saattaa esimerkiksi hyväksikäyttämällä hänen vaikeaa elämäntilannettaan, kiristämällä, uhkailemalla, käyttämällä hyväksi uhrin riippuvuutta tai sairautta tai esimerkiksi pelottelemalla maastakarkotuksella. Rikosuhripäivystys toteuttaa ihmiskaupan uhrien auttamistyötä kolmen hengen erityisasiantuntijatiimin voimin, lisäksi apuna on ryhmä erikoistuneita vapaaehtoisia tukihenkilöitä. 8 SOTAHUUTO
11
8 Viime vuonna ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelun asiakkaina oli 311 henkilöä, ja näistä enemmistö (180 hlöä) oli joutunut työperäisen hyväksikäytön uhriksi. Erityistukipalvelun asiakkaina on myös ihmiskaupan lähirikosten uhreja. Ihmiskaupan lähirikoksia voivat olla esimerkiksi kiskonnan tapainen työsyrjintä, törkeä kiskonta, tietyt petosrikokset tai paritus. Koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila näkee, että ihmiskauppa on laajalle levinnyt ongelma Suomessakin. – Koska teen tätä työkseni, niin toki näen sitä senkin vuoksi paljon, Pia hymähtää. – Tosin minua häiritsee, että usein ihmiskaupasta puhutaan yhtenä ilmiönä, joka levittäytyy ja laajenee. Ihmiskauppa on monenlaisia tilanteita ja ihmiskohtaloita koottuna yhden termin alle. Ei voi sanoa, että ongelma olisi rantautunut Suomeen, vaan se on myös ihan kotimainen ilmiö.
Tukea ja tiedostavuutta RIKUn perustyö on esimerkiksi rikosprosessiin liittyvää neuvontaa ja tukemista. Ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelun asiakkailla ei välttämättä ole rikosprosessia käynnissä, mutta he saattavat kaivata esimerkiksi tietoa vaihtoehdoista tai sosiaali- ja terveyspalveluita. – Meillä on paljon alkuvaiheen neuvontaa. Olemme usein ensimmäinen taho, johon otetaan yhteyttä. Käydään tilanne yhdessä läpi ja katsotaan, millainen tilanne on kyseessä, mitkä asiat siihen vaikuttavat ja millaisia erilaisia tapoja on edetä. Tavoitteena on, että asiakas voi tehdä informoidun päätöksen siitä, miten hän haluaa edetä. Tämän jälkeen olemme prosessissa mukana asiakkaan tukena, Pia Marttila selventää. Pia kertoo, että asiakkaiden kansalaisuuksien kirjo on laaja. Yleisimmät kansalaisuudet ovat Irak, Nepal, Suomi ja Bangladesh. Tämä laajentaa työntekijöiltä tiedusteltuja asioita: – Kysymyksiä meille tulee kaikesta mahdollisesta, mitä ihmiselämään voi liittyä. Monilla ulkomaalaistaustaisilla asiakkaillamme on oleskeluun liittyviä ky12
SOTAHUUTO
Rikosuhripäivystyksen koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila
symyksiä. Ohjaamme asiakkaat oikeisiin paikkoihin tai konsultoimme heidän puolestaan. Yleisimmin asiakkaat ottavat itse yhteyttä Rikosuhripäivystykseen, mutta joskus heitä ohjataan palveluun viranomaisen, uhrin oikeusavustajan tai vastaanottokeskuksen toimesta. Joskus tulee myös kyselyjä huolestuneilta kansalaisilta. – On hyvä olla tiedostava ja välittävä kansalainen, mutta ihmiskauppaepäilyt kannattaisi sinänsä ohjata poliisille. Toki mekin tässä tilanteessa annamme neuvontaa, anonyymistikin. Samoin valtion ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää voi konsultoida. Meidän on kuitenkin vaikea reagoida näiden huolestuneiden yhteydenottoihin, siksi viranomaisiin kannattaisi olla yhteydessä. Pia muistuttaa myös varovaisuudesta, jota kannattaa asian kanssa noudattaa.
– Liian kärkkäällä puuttumisella voi aiheuttaa harmia uhrille, erityisesti jos asiaan puuttuu ilman uhrin suostumusta. Tällaisten tilanteiden paljastaminen ja pysäyttäminen on viranomaisten tehtävä. Mediassa on ollut viime aikoina esillä nepalilaisissa ravintoloissa tapahtunut laajamittainen työperäinen hyväksikäyttö. Pia kuitenkin pyytää hillitsemään reagointia. – Usein kysytään, pitäisikö näitä ravintoloita sitten boikotoida? Itse olen sitä mieltä, että kuluttajana pitää voida luottaa siihen, että jos ravintola on auki, niin siellä ei harjoiteta ihmiskauppaa. Se on jälleen viranomaisten vastuulla varmistaa, että rikollista toimintaa paljastetaan. Yksittäinen ihminen ei voikaan mitenkään varmistua siitä, missä ravintoloissa hyväksikäyttöä on ja missä ei.
Tiedustelen Pialta, mitä itse kukin voisimme tehdä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi? – Asian saama huomio lisää päättäjien ja viranomaisten motivaatiota ratkaista ongelmia. Kaikista tärkein asia, minkä yksittäinen ihminen voi tehdä, on pitää asiaa esillä ja vaatia myös päättäjiltä, että asialle tehdään jotain. Vuosi 2020 on ollut hyvin poikkeuksellinen maailman kohdatessa pandemian, jonka tulevia taloudellisia vaikutuksia voi vain arvailla. Tämä aiheuttaa huolta myös ihmiskaupan uhrien puolesta. – Kriisin iskiessä seuraukset iskevät raskaimmin niihin, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa. Tämä huolestuttaa meitä ja muita toimijoita, jotka työskentelevät uhrien kanssa. Tällä het-
kellä monella asiakkaalla on kova huoli töiden loppumisesta ja siitä, miten se vaikuttaa oleskelulupaan. Lopuksi tiedustelen Pialta, mitkä asiat motivoivat häntä työssään. – Tämä on aivan täydellinen tehtävä. Asiakkaiden kanssa työskennellessä pysyy realistinen kuva siitä, millaisissa tilanteissa he ovat, millaisia huolenaiheita heillä on, ja miten rakenteet toimivat heidän kannaltaan. Samalla saan tehdä vaikuttamistyötä ja koulutusta, jolla ihmiskaupan vastaista toimintaa ja uhrien auttamistyötä voidaan kehittää paremmaksi.
Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen
Rikosuhripäivystyksen (RIKU) tehtävä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa mm. tuottamalla matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita. Rikosuhripäivystys 116 006 palvelee suomeksi ma–pe klo 9–20 sekä ruotsiksi ma–pe klo 12–14. Chatti on auki arkisin 9–15 ja lisäksi maanantaisin 17–19: riku.fi
Kuva Pelastusarmeijan kampanjasta, jolla lisätään tietoisuutta ihmiskaupasta.
Pelastusarmeija mukana ihmiskaupan vastaisessa verkostossa Pelastusarmeija uskoo ihmisten synnynnäiseen samanarvoisuuteen ja velvollisuuteen huolehtia lähimmäisistä. Ihmisten hyväksikäyttö esineellistää ihmisyksilöt, palkitsee ihmiskauppiaitten epäinhimillisyyden ja heikentää yhteiskunnan moraalista, sosiaalista ja taloudellista rakennetta. Pelastusarmeija vastustaa vallan väärinkäyttöä, mitä ihmiskauppa lähtökohtaisesti on. Pelastusarmeija on sitoutunut ihmiskaupan vastaiseen taisteluun. Suomessa Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn pääpaino on yleisen tietoisuuden lisäämisessä, ja teemme valistustyötä ympäri Suomea kouluissa, järjestöissä ja yrityksissä. Tietoisuuden lisäämisen tärkeitä työkaluja ovat myös verkostot, joihin Pelastusarmeija kuuluu. Pelastusarmeija on jäsenenä 33 kolmannen sektorin toimijan ihmiskaupan vastaisessa verkostossa. Verkosto jakaa tietoa ja tukea verkoston jäsenten välillä ja luo ajankohtaista tilannekuvaa järjestölähtöisestä auttamistoimien kehittämisestä Suomessa. Verkostoa koordinoi Rikosuhripäivystys. Lisätietoa: pelastusarmeija.fi/ihmiskauppaa-vastaan SOTAHUUTO
13
Pelastusarmeijan rohkeat naiset Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä. Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.
Majuri Anne Read Tässä artikkelissa kerrotaan nyt eläkkeellä olevasta brittiläisestä Pelastusarmeijan upseerista. Majuri Anne Readin vastahakoisuus olla jutun aiheena kertoo hänen nöyrästä halustaan palvella. Kun otin häneen yhteyttä, Anne vastasi: ”Yleensä sanon kyllä, jos ei ole pakko sanoa ei, mutta ei tunnu luontevalta olla osa tätä sarjaa. Minulla on ollut onni saada monenlaisia määräyksiä, ja erityisesti niistä viimeinen oli haastava ja sopi minulle hyvin, mutta en sanoisi olevani mitenkään merkittävä.” Häntä kiinnosti yhtä paljon kuulla minun elämästäni kuin kertoa omastaan. Suostuttelun jälkeen sain kuitenkin jakaa hänen tarinansa.
Annen vanhemmat olivat Pelastusarmeijan upseereja. Heidän työnsä toimi esimerkkinä käytännön kristillisyydestä, ja Anne alkoi jo nuorena miettiä, voisiko upseerin ura olla hänenkin kutsumuksensa. Opettajaksi opiskellessaan Anne tapasi aviomiehensä Johnin, jonka vanhemmat olivat myös upseereja, ja he tunsivat yhdessä kutsun upseeriksi. Uransa alussa he toimivat Pohjois-Englannissa köyhillä kaupunkialueilla. Jossain vaiheessa heidät määrättiin perustamaan uusi osasto, mitä ei ollut tapahtunut Isossa-Britanniassa pitkään aikaan. Anne puhuu nuorten upseerien tärkeydestä: nuori upseeri uskaltaa toimia, koska ei tajua, ettei pysty tekemään mitä tahansa. Anne ja hänen aviomiehensä olivat joitakin vuosia töissä The William Booth Training Collegessa. Tuolloin Anne alkoi miettiä toisten upseerien kanssa Pelastusarmeijan perusasioita ja kehittämistä, ja noiden keskustelujen ja rukousten 14
SOTAHUUTO
tuloksena syntyi Juuret-ohjelma. Saatat muistaa, että Readit olivat kutsuvieraina Suomen ensimmäisessä Juuret-tapahtumassa. Seuraavaksi pariskunta määrättiin Bournemouthin osaston johtajiksi. Nyt eläkeläisinä he asuvat meren rannalla Weymouthissa ja ovat sotilaita tuossa samassa osastossa, jota johtivat 20 vuotta sitten. Johnin 96-vuotias isä on myös osaston sotilas. Etelä-Englannista tie johti Uuteen-Seelantiin, John määrättiin upseerikoulun johtajaksi ja Anne opintoupseeriksi ja kokelassihteeriksi. Anne kertoo tehtävän ihanuudesta, haasteista ja onnistumisista. Jumalan uskollisuus näkyi ensimmäisessä kokelaslautakunnan kokouksessa syyskuussa. Eräs kabinetin jäsen sanoi, että he uskovat 12 kadetin aloittavan tammikuussa. Anne oli epäileväinen, sillä tilanne ei vaikuttanut lupaavalta. Aivan poikkeuksellisesti tammikuussa opintonsa aloitti 12 kadettia! Se oli innosta-
vaa aikaa, ja upseerikoulusta tuli tuolloin osa Uuden-Seelannin rekisteröityä raamattuopistoa. Anne kertoo määräysten olleen haastavia ja vaatineen venymistä. Englantiin palattuaan aviopari oli viisi vuotta osastoupseereina Regent Hallissa. Lontoon pommi-iskut tapahtuivat varsin lähellä osastoa. Päivällä Readit pysyivät osastolla, avasivat osaston wc-tilat ja tarjoilivat vettä sadoille ihmisille, jotka eivät olleet päässeet palaamaan koteihinsa. Illan he palvelivat Pelastusarmeijan kriisipalvelun autossa pommitetun metroaseman sisäänkäynnillä. Annesta tuli myöhemmin hengellinen edustaja keskuksessa, joka perustettiin auttamaan uhreja ja heidän omaisiaan. Seuraava määräys oli Annen viimeinen ja tunnetuin, kun hänestä tuli Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori. Samaan aikaan Ar-
meija päätti sitoutua uudella tavalla tekemään työtä asian ratkaisemiseksi. Myös Ison-Britannian hallitus huomioi tuolloin, että ihmiskaupasta oli tullut koko maassa suuri ongelma, ja nykyajan orjuus nousi etualalle. Anne sanoo sen olleen vaativaa ja kiinnostavaa oppimisen aikaa, jolloin tehtiin perustavaa työtä, pidettiin kokouksia hallituksen kanssa ja saatiin huomiota mediassa. Pelastusarmeija teki hallituksen kanssa sopimuksen ihmiskaupan uhrien auttamisen järjestämisestä. Anne muistaa, että kun hän aloitti tehtävässä, koko maassa oli vain yksi turvakoti ihmiskaupan uhreille. Siitä on nyt yhdeksän vuotta, ja monia tuhansia uhreja on autettu. Pelastusarmeijan turvakodeissa asuu noin 100 uhria ja lisäksi Armeijan alihankkijoiden kautta hallinnoimissa satoja. Anne sanoo tehtävän olleen suuri etuoikeus. Hän ei halua kunniaa itselleen, mutta tuntee olleensa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yksi viimeisistä opetustehtävistä ennen eläkkeelle siirtymistä oli Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisessa konferenssissa Helsingissä vuonna 2018. Eläkkeelle jäätyään Anne toimi osa-aikaisena kappalaisena yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan suurimmista naisvankiloista. Vankeinhoitojärjestelmä oli tunnistanut ihmisiä, jotka on kriminalisoitu ja tarvitsevat tukea ihmiskaupan uhreina. Anne käytti kokemustaan ja taitojaan ja kehitti ohjelman, joka tunnistaa ja tukee epäoikeudenmukaisista syistä vankilaan joutuneita nykyajan orjuuden uhreja. Nyt Anne on kokonaan eläkkeellä, ja kotona oleminen tuntuu haasteelliselta (Matt. 11:28–30). Hän on aviomiehensä kanssa pitänyt ohjenuorana Ilmestyskirjan kohtaa 3:8. Kun Jumala on avannut oven, täytyy siitä kulkea ja luottaa, että jos se ei ole oikea, Jumala sulkee sen. ”Upseerius on ollut menemisen ja tekemisen ja olemisen seikkailu”, Anne sanoo. Majuri Anne Read ei koe olevansa merkkihenkilö. Hänen tarinansa kuitenkin osoittaa, kuinka tavallinen nainen, jolla on avoin sydän ja auliit kädet, voi tehdä merkittäviä asioita. Annella ja Johnilla on kaksi lasta ja viisi lastenlasta. He jakavat oppimaansa opettamalla ja puhumalla kokemuksistaan ympäri maailmaa. Ehkä he vielä joskus tulevat taas Suomeenkin. Jumalalle olkoon kunnia.
Gerry Lindholm majuri Kuva: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO
15
Anne-Maria Tuuri muistelee pitkän työuransa alkua: – Juuri sain yhdeltä ystävältäni Vaasasta kopion kirjeestä, jonka olin lähettänyt muutettuani Helsinkiin. Kolmen viikon kokemuksella kirjoitin: ”Olo on jo siedettävää.” Mutta kyllä se varmasti jossain välissä on muuttunut siedettävästä hyväksi, kun tässä on vierähtänyt 42 vuotta, Anne-Maria naurahtaa.
Anne-Maria on Pohjanmaan tyttöjä, kotoisin Isostakyröstä. Opiskelut veivät nuoren naisen Vaasaan, jossa hän tutustui myös Pelastusarmeijaan vierailtuaan paikallisessa osastossa. Siellä hän kuuli, että päämajalta voisi tiedustella töitä, ja tämä kiinnosti kovasti vastavalmistunutta kauppaopistolaista. Anne-Maria kokeili onneaan ja pääsikin raha-asiainosastolle. Työt alkoivat 7.6.1978. Rahaasiain osastolta Anne-Maria sai siirron kesän jälkeen naistyöhön, joka kattoi Armeijan tekemän sosiaalisen työn. – Helsinkiin tuleminen oli uutta ja ihmeellistä! Jännitti, mutta olin innoissani. Aluksi töissä oli paljon puhtaaksikirjoitusta, sillä tuolloin oli runsaasti käsin kirjoitettuja tekstejä. Mieleeni nousee huvittava muisto ensimmäisiltä päiviltä. Koska tulin Vaasasta, minun oletettiin olevan täysin kaksikielinen. Se ei pitänyt paikkansa, minulla oli vain kouluruotsitausta. Sain käännettäväksi suomesta ruotsiksi kirjeen, jossa käsiteltiin kieltäytymiskeräystä. En ymmärtänyt, mitä se edes tarkoitti suomeksi! Käännökseni valmistuttua totesimme yhdessä tuol16
SOTAHUUTO
Värikästä elämää
Armeijassa Anne-Maria Tuuri toimi syksyyn asti Pelastusarmeijan päämajassa kirjanpitäjänä. Hän teki yhden päämajan pisimmistä työurista, yli 42 vuotta! – Onhan tämä ollut kuin toinen koti, Anne-Maria toteaa hymyillen.
Du kan läsa den här artikeln på svenska på sidan 22.
loisen johtajani Veikko Karppisen kanssa, ettei nyt tainnut mennä ihan nappiin, Anne-Maria naurahtaa. Työtehtävät vaihtelivat ajan mittaan. Ensimmäisenä syksynä Anne-Maria sai vastuulleen Suurmetsän vanhustentalon toimistotehtävät, ja niitä hän teki vielä muutama vuosi sitten, kunnes Suurmetsään palkattiin vastuuhenkilöksi sotilas Annika Kuivalainen. Kirjanpitotehtävät lisääntyivät vuosien saatossa. – Aluksi tarkistin vain kassakirjoja, nekin kirjoitettiin silloin käsin. Tarkistin, että kaikki oli laskettu oikein yhteen. Tietokoneet saapuivat 80- ja 90-luvun taitteessa, ja silloin työnteko muuttui suuresti. Kirjanpitovastuu kasvoi, ja tein tuloslaskelmia ja budjetteja yhdessä johtajani kanssa. Viime vuodet työni oli puhtaasti kirjanpitoa taloushallinnon sektorilla. Töissä Anne-Maria on aina viihtynyt mainiosti. – Juuri sain yhdeltä ystävältäni Vaasasta kopion kirjeestä, jonka olin lähettänyt muutettuani Helsinkiin. Kolmen viikon kokemuksella kirjoitin: ”Olo on
jo siedettävää.” Mutta kyllä se varmasti jossain välissä on muuttunut siedettävästä hyväksi, kun tässä on vierähtänyt 42 vuotta, Anne-Maria naurahtaa. – Parasta täällä työskentelyssä on se, että tähän kuuluu sosiaalinen näkökulma ja hyväntekeväisyysaate. Työ ei ole pelkkää numeroiden pyörittämistä, vaan voi ajatella, että siellä on oikeat ihmiset näiden numeroiden takana. Myöskään yksitoikkoista työ ei ole koskaan ollut.
Kuin toinen koti Anne-Maria on ehtinyt nyt jonkin aikaa olla hyvin ansaitulla eläkkeellä. Tiedustelen, millaisia ajatuksia ja suunnitelmia hänellä on tuleville päiville. – Monet asiat kiinnostavat, kuten vapaaehtoisuus esimerkiksi avustustoiminnan piirissä. Eläintensuojelu on myös lähellä sydäntäni. Joulupataa jo kovasti odotan, että pääsisin taas vahdiksi! Anne-Maria oli jo ensimmäisenä Pelastusarmeija-joulunaan mukana padalla. Sieltä on monia hyviä, rakkaita ja hauskoja muistoja.
– Muistan kerran, kun padalle tuli humalainen mies, ja hän haukkui toimintamme ihan täysin. Katsoin parhaaksi olla kommentoimatta, hymyilin ja nyökkäilin vain. Kun hän rauhoittui, hän tarttui käteeni, toivotti hyvää joulua ja jatkoi matkaansa. – Viime joulun alla olin puolestani patavahtina kauppakeskuksessa. Istuin padan vierellä ja kudoin sukkaa, sillä vuoroni kesti pari kolme tuntia. Eräs pikkutyttö kulki äitinsä kanssa ohi, ja tarkkasilmäisenä hän pani merkille sukkaa kutovan mummon. Jonkin ajan kuluttua he kävelivät jälleen ohi ja tyttö ihmetteli, että aina vain mummo kutoo sukkaa. Hän tuli kysymään, että onko tämä sinun kotisi? Minua hymyilytti tytön kysymys ja selitin hänelle, että joulupataan voi laittaa rahaa ja se annetaan heille, joilla ei ole tarpeeksi. Tuo kysymys ”onko tämä sinun kotisi” jäi mieleeni. Pelastusarmeija on ollut tosiaankin 42 vuotta kuin toinen kotini.
Toni Kaarttinen Kuva: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO
17
Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:
Anne-maria tuuri kirjanpitäjä
Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran? – Armeijaan tutustuin vuonna 1977. Eräs ystäväni Vaasassa kuului Armeijaan, ja kävimme muutaman nuoren joukolla aina silloin tällöin osaston kokouksissa. Silloin heräsi ajatus kysyä töitä Pelastusarmeijasta. Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta? – Työssä on mielenkiintoista ennen kaikkea se, että saa toimia kristillisessä hyväntekeväisyysjärjestössä. Työssä on myös vaihtelua vuodenaikojen mukaan. Joskus on kiirettä ja joskus vähän helpompaa. Entä turhauttavinta? – Se, ettei pääse jossain tehtävässä eteenpäin jonkin puuttuvan tiedon takia. Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona? – Lapsena halusin tulla sairaanhoitajaksi tai opettajaksi. En olisi pärjännyt. Onneksi tulin kirjanpitäjäksi. Mikä on lempitapasi lomailla? – Israelin matkat sekä Lapin matkat ovat olleet mieleenpainuvia. Myös puutarhatyöt maalla ovat mukavia, vaikka en mikään viherpeukalo olekaan. Jos voisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit? – En oikein keksi mitään elokuvaa, mutta roolihahmoista Aina Inkeri Ankeisen mielenmaisemassa on jotain omaani. ”Minkä takia kaiken pitää aina muuttua? Minkä takia mikään ei ole niin kuin ennen?” Kuulostaa tutulta. 18
SOTAHUUTO
Kuka on sankarisi? – Sankareitani ovat ihmiset, jotka uskaltavat elää omantuntonsa mukaan, vaikka olisivat vähemmistönä. Hollantilainen kristitty Corrie Ten Boom piilotti kotiinsa juutalaisia piiloon natseilta oman turvallisuutensa uhalla. Mikä on elämäsi tunnuslause? – Tee parhaasi, se riittää. Mitä teet vapaa-ajalla? – Lenkkeilen, teen käsitöitä, luen ja osallistun seurakuntani toimintaan. Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit? – Kasetti lauluyhtye Kristoforokselta. Mikä on lempiraamatunpaikkasi? – Psalmi 50:15: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi? – Viha. Mitä pelkäät? – Pelkään sairauksia itseni sekä läheisteni ja ystävieni kohdalla. Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen? – Haluaisin viettää sen jonkun lapsuudenystäväni kanssa, jota en ole pitkään aikaan tavannut.
Minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle? – Autiolla saarella olisi aikaa syventyä Raamattuun, mutta haluaisin lisäksi sukkapuikot ja lankaa. Jos aika olisi oikein pitkä, niin kyllä vesijuoksuvyökin olisi kiva. Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on? – ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.” Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu? – Ole oma itsesi. Mitä rakastat itsessäsi eniten? – Sitä, että rakastan tavallisia arkipäiviä. Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Kun Jeesuksesta tuli minulle henkilökohtaisesti totta. Mikä on tärkeintä elämässäsi? – Hyvät ystävät ja se, että olen voinut hyvällä tavalla koskettaa jonkun toisen elämää. Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen kissahullu ihminen, ja se hulluus varmaan lisääntyy eläkepäivinä! Kuvat: Toni Kaarttinen & Anne-Maria Tuurin kotialbumi
1. Anne-Maria isän rakentamassa veturissa, jota sopi esitellä serkkupojillekin. Kuva 1960-luvun alusta.
2. Anne-Marian äiti ja isä kahvihetkellä elopellon reunalla 1970-luvulla. Takana pilkistää Anne-Marian lapsuudenkoti.
3. Armeija ei unohdu lomallakaan. Anne-Maria vartiosotilaiden kanssa Jordanin rannalla.
4. Anne-Maria Genesaretinjärveä ylittämässä.
5. Anne-Marian rakas Riesa-kissa.
SOTAHUUTO
19
Uusien kadettien tervetulokokous Sunnuntaina 6.9. klo 14.00 Helsingin osastossa
Kadettirengas 2020–2022 – Sovituksen lähetit:
Naisten
viikonloppu
”Arvokas”
Pasi ja Ruth Marttinen Kimmo Nordblom ”Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. ” 2. Kor 5:18 Lämpimästi tervetuloa! Kokous striimataan myös livenä: pelastusarmeija.fi
11.–13.9.2020
Silokallion kurssikeskuksessa Puhujavieraana majuri Saga Lippo Hinta: 70 € / osallistuja
Design for life -viikonloppu 2.–4.10. DFL-viikonloppu Raamatun ja rukouksen äärellä. Sinulle, joka etsit kutsumustasi ja Jumalan suunnitelmaa omassa elämässäsi. Lisätietoa kotisivultamme pelastusarmeija.fi ja sähköpostitse: osasto.kokelas@pelastusarmeija.fi
20 SOTAHUUTO
Kysy mahdollisia vapaita paikkoja: aikuis.perhetyo@pelastusarmeija.fi
aikuis- ja perheTyö
Kutsumus ”Minä kuulin Herran äänen sanovan: ’Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?’ Niin minä vastasin: ’Tässä olen, lähetä minut!’” Jesaja 6:8 Kirjoitan nämä ajatukset päivänä, jolloin on kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun minut vihittiin Pelastusarmeijan upseeriksi. Se oli minulle merkittävä päivä, koska silloin sinetöityi lupaukseni palvella Jumalaa, jonka annoin muutamaa vuotta aiemmin vastatessani Hänen kutsuunsa. Jumala on ollut vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa läpi ihmiskunnan historian. Hän kutsuu kautta historian ihmisiä erityisiin tehtäviin, mutta myös seuraamaan häntä. Raamatusta luemme Abrahamin, Mooseksen, Gideonin, Nehemian ja Marian tarinat. Heille Jumala osoitti selkeän mission, selkeän tehtävän ja joissain tapauksissa myös selkeän suunnitelman. Jumala myös kutsui ja varusti miehet ja naiset, jotka eivät olleet sankaritarinoiden päähenkilöitä, mutta hyvin välttämättömiä Jumalan suunnitelmassa. Silloin muistamme Aaronia, Mooseksen veljiä, Joosuaa, Jesajaa ja Joosefia. Kun luemme Raamatun tekstejä, löydämme monta esimerkkiä siitä, miten Jumala kutsuu. Joillekin ihmisille se osoitettiin hyvin dramaattisesti ja näyttävästi niin ettei voinut erehtyä, kenen kanssa puhui. Joskus kutsu tuli vas-
taan silloin, kun olosuhteet vaativat, että joku toimii, johtaa Jumalan oman kansan taisteluun tai pois orjuudesta. Ihmiset, jotka vastasivat Jumalan kutsuun, eivät ole aina heti suostuneet. Jotkut ovat epäröineet, että ovatko ymmärtäneet oikein, ja viettäneet aikaa testaten Jumalaa ja hänen kutsuaan. Jumala, joka on hyvä, rakastava Jumala, on myös uskollinen ja kärsivällinen ja vahvistaa kutsuaan aikanaan. Jeesus kutsui tavalliset ihmiset seuraamaan häntä, hänen kutsunsa oli suora ja yksinkertainen: ”Seuraa minua.” Usein kutsu oli osoitettu ihmisille keskellä heidän työpäiväänsä. Jeesuksen arvot olivat selkeät – Jumalan valtakunnan arvot. Moni seurasi Jeesusta löytäen omaan elämäänsä merkitystä, vaikka se vaatikin isoja muutoksia. Kun tarkastelemme Pelastusarmeijan historian alkuvaiheita, ei ole epäilystäkään, että Jumala sai sen liikkeelle. Kun luemme ja tutkimme Pelastusarmeijan alkuvaiheissa toimineiden upseerien ja sotilaiden elämäkertoja, voimme nähdä, miten selkeä kutsumus heillä oli julistaa Jumalan hyvää sanomaa – rakkauden
sanomaa – auttamalla ihmisiä kärsimyksien keskellä, puolustamalla heikkoja ja puhumalla niiden puolesta, joiden ääntä ei kuultu. Haluaisin lainata Pelastusarmeijan komentajan, Israel Gaitherin ajatusta: ”Kun Jumala kutsuu, se on armoa.” Jumalan kutsu on lahja. Jumala kutsuu uuteen. Jumala kutsuu seurakuntaa, osastoa ja yksilöä uudistumaan, oppimaan uutta Hänen valtakunnastaan. Se on kutsu tulla takaisin Jumalan luo, kutsu rakastaa Häntä, seurata Häntä, palvella Hänen valtakunnassaan. Kutsu etsiä ja löytää uudet mahdollisuudet palvella kärsivää maailmaa tänä päivänä. Me asumme maailmassa, jossa Jumala toimii ja kutsuu tänäkin päivänä. Kenties kutsuu sinuakin?
Natalia Penttinen majuri kokelassihteeri Kuva: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO
21
Krigsropet Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
Vad är egentligen social rättvisa? Vad kommer vi att minnas eller hur kommer vi att beskriva vårvintern och våren 2020? Våren då körsbärsträden blommade mindre men covid19 desto mer. Tidningsrubriker som berättar om sjuka, avlidna, isolerade och vågen av arbetslöshet och ekonomiska besvär. Media skriker ut bilder och skapar oro och bidrar till ett beteende som får människor att hamstra varor, så som toalettpapper, utan minsta solidaritet. Bara jag har och det räcker för mig! I samma takt som människor manades att arbeta hemifrån och hålla social distansering ökade barnmisshandel och sexuella övergrepp i hemmen, missbruk och porrkonsumtion. Men det skrev vi något mindre om. Det finns stora orättvisor och mycket social misär i vår värld. Många människor har så lätt att förse sig själva på andras bekostnad. Det är stor skillnad på att roffa åt sig utan hänsyn och att förse sig så man är beredd om en krissituation skulle drabba en. Kanske är det lätt att blunda och inte orka se då man känner sig så maktlös och vad gör mina handlingar för skillnad… Men vad är egentligen social rättvisa eller orättvisa? Någonstans handlar det om det om att vara vaksam över sitt eget sätt att reagera och agera inför händelser och situationer och hur jag bemöter mina medmänniskor. Att inte agera får aldrig vara ett alternativ. Och det är långt bättre och kanske också lättare att skapa goda vanor än att försöka bli av med dåliga vanor. En god vana att öva på är att bevara sitt hjärta och öva sig i att se andra med barmhärtighet. ”Framför allt som skall bevaras må du bevara ditt hjärta, ty från det utgår livet.” Ordspråksboken 4:23
Mia-Lisa Dahlqvist major, biträdande sektionschef, personalsektionen för Frälsningsarmén Sverige Foto: Mats Dahlqvist
22
SOTAHUUTO
Anne-Maria kommer från Storkyro i Österbotten. Under studietiden i Vasa besökte hon också Frälsningsarmén och bekantade sig med den. Där fick hon höra att man kunde söka arbete på högkvarteret, och det tyckte Anne-Maria att verkade intressant då hon just hade blivit färdig från handelsinstitutet. Anne-Maria prövade sin lycka och fick jobb på finansavdelningen. Hon började där den 7.6.1978. Efter sommaren blev AnneMaria flyttad från finansavdelningen till kvinnoarbetet, den avdelning som täckte hela det sociala arbetet i Armén. – Det var någonting nytt och underbart att komma till Helsingfors! Det var spännande men jag var så ivrig. I början hade jag en hel del renskrivningsarbete för på den tiden skrev man mycket för hand. Jag minns en komisk situation från den första dagen. Eftersom jag kom från Vasa antog man att jag var fullständigt tvåspråkig. Det stämde inte alls, jag hade bara min skolsvenska. Jag ombads översätta en text om försakelseinsamlingen från finska till svenska. Jag förstod inte vad det handlade om ens på finska! Efter att ha sett min översättning konstaterade vi med min dåvarande chef Veikko Karppinen, att resultatet nog inte var vad det borde ha varit, säger Anne-Maria roat. Med åren utformades arbetsuppgifterna enligt tidens krav. Den första hösten fick Anne-Maria ansvar för Storskogens servicehus’ kontorsärenden och det arbetade hon med ännu tills soldat Annika Kuivalainen anställdes som ansvarsperson till servicehuset i Storskog för några år sedan. Bokföringsuppgifterna blev flera med åren. – I början granskade jag bara kassaböckerna, på den tiden skrevs också de för hand. Jag granskade att allt var rätt räknat. På 80- och 90 -talet togs datorer i bruk, och därmed genomgick arbetet en stor förändring. Ansvaret för bokföringen växte och jag uppgjorde också resultaträkning och budgeter tillsammans med min chef. De senaste åren har mitt arbete bestått mest av bokföring på ekonomiförvaltningssektionen. Anne-Maria har alltid trivts utmärkt med sitt arbete. – Nyligen fick jag en kopia av ett brev som jag skrev till en vän i Vasa när jag hade flyttat till Helsingfors. Efter tre veckor i huvudstaden skrev
Färgstarka arbetsår
i Armén
Anne-Maria Tuuri arbetade ända till i höstas som bokförare på Frälsningsarméns högkvarter. Hennes yrkeskarriär är en av högkvarterets längsta, mer än 42 år! – Det här har ju nog varit som ett andra hem, säger Anne-Maria leende. jag: ”Läget är förhållandevis drägligt”. Men nog har det i något skede skett en förändring eftersom läget från att ha varit drägligt nu är mycket bra – jag har ju varit här i 42 år, säger Anne-Maria med ett skratt. – Det bästa med att arbeta här är att här förenas ett socialt synsätt och en välgörenhetsideologi. Det har inte varit endast ett sifferarbete, utan man kan tänka att bakom alla siffror finns det levande människor. Det har heller aldrig blivit långtråkigt.
Som ett andra hem Anne-Maria har nu en tid hunnit känna på en välförtjänt pensionärstillvaro. Jag frågar henne vilka tankar och planer hon har för kommande dagar.
– Jag är intresserad av mångt och mycket, som t.ex. volontärarbete inom biståndsverksamheten. Djurskyddet står också mitt hjärta nära. Och jag väntar redan ivrigt på att Julgrytsinsamlingen skall börja och att jag får stå vakt igen! Redan första året i Frälsningsarmén var Anne-Maria med om grytinsamlingen. Från den tiden har hon många goda, kära och roliga minnen. – Jag minns en gång när det kom en berusad man till grytan som skällde ut hela vår verksamhet. Jag valde att inte kommentera, utan bara log och nickade. När han sedan lugnade sig, tog han min hand och önskade god jul och fortsatte sin väg. – Senaste jul var jag grytvakt i ett köpcentrum. Jag satt bredvid grytan och stick-
ade på en socka för min vakttur räckte 2-3 timmar. En liten flicka gick förbi tillsammans med sin mamma, och hon lade märke till gumman som stickade en socka. Efter att tag gick hon igen förbi med sin mamma, och hon undrade varför den där gumman fortfarande sitter där och stickar. Hon kom fram till mig och frågade om det här var mitt hem? Jag log åt frågan och förklarade för henne att man kan lägga en slant i julgrytan och att pengarna går sedan till dem som inte har tillräckligt. Flickans fråga: är det här ditt hem, blev kvar i mitt minne. Frälsningsarmén har faktiskt varit som ett andra hem för mig i 42 år.
Toni Kaarttinen Foto: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO 23
Armeijassa tapahtuu Radio / TV TV-jumalanpalvelus Helsingin osastosta sunnuntaina 13.9. klo 11.00 Yle TV1 Nauhoitus 4.–5.9. kapteeni Esa Nenonen puhuu
Aamuhartaus lauantaina 26.9. klo 6.15 ja 7.15 Yle Radio 1 lehtori Jorma Pollari
Uusia jäseniä Hämeenlinnan osaston jumalanpalveluksessa 7.6. siunattiin siviilijäseneksi Marketta Vesikivi (edessä) ja sotilaaksi Jarmo Hautamäki (oik.), joka on muuttanut Rauman osastosta Hämeenlinnaan. Kuvassa taustalla osaston johtajat, kapteenit Tuula ja Seppo J. Takala. Pelastusarmeijan Hämeenlinnan osasto täyttää 130 vuotta 17.9.2020. Osaston edustalla leipäkirkon yhteydessä klo 11 soppatykkitarjoilu. Koronarajoitusten salliessa syntymäpäiväjuhla 20.9. klo 14. Tarkista tilanne osaston Facebook-sivulta.
Uskomme rukouksen voimaan! Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
Kuinka tulla uskoon? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon. Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.
Tänään elän Komentaja Eva Klemanin hartauskirja-trilogian viimeinen osa. Kuvitettuna jälleen komentaja Christina Kjellgrenin kauniilla akvarellitöillä.
Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi. Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.
Saatavana myös ruotsinkielisenä. 15 € + postikulut. Koko trilogia (myös ruotsinkielisenä): Omin silmin, Nyt aamu tulee useammin ja Tänään elän yhteishintaan 25 € + postikulut Tilaukset: kauppaosasto@pelastusarmeija.fi, (09) 681 2300 / Kauppaosasto
24
SOTAHUUTO
Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Amen.
Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.
Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.
iCare Espoo Kauppakeskus Entresse Siltakatu 11 ma–pe 10–18, la 10–15 iCare Helsinki Kauppakeskus Columbus Vuotie 45 ma–pe 9–19, la 10–18 iCare Helsinki Myllypuro Kivensilmänkuja 1 ma–pe 9–19, la 10–16 iCare Hyvinkää Kauppakeskus Willa Hämeenkatu 9 ma–pe 10–19, la 10–16 iCare Hämeenlinna Kauppakeskus Tavastila Eteläkatu 14 ma–pe 10–18, la 10–16 iCare Jämsä Koskentie 3 ma–pe 9.30–17, la 9.30–15 iCare Turku Humalistonkatu 9 ma–pe 10–18, la 10–15 icare-secondhand.fi
SOTAHUUTO 25
Sotahuuto
1890–2020
Krigsropet
Arkistojen aarteita
Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin. Pelastusarmeijan upseerit ovat kautta aikain tehneet raittiuslupauksen. Siksi 31.10.1907 Pelastusarmeija iloitsi eduskunnan yksimielisesti hyväksymästä kieltolaista. Keisari Nikolai II ei kuitenkaan sitä koskaan vahvistanut. Lopulta kieltolaki astui voimaan uuden ehdotuksen myötä Suomessa vuonna 1919 ja jatkui vuoteen 1932. Sotahuuto numerossaan 45/1907 uutisoi tuoreeltaan tuolloisen kieltolakiehdotuksen läpimenoa ja jakoi otteita rouva Bramwell-Boothin pitämästä väkijuomien haittoja käsittelevästä esitelmästä.
Lauvantaina 9 p:nä Marraskuuta 1907
Kieltolaki. Ylisihteerin muistiinpanoja
Pelastusarmeija, joka meidän tietääksemme on ainoa ja suurin uskonnollinen järjestysmuoto, joka m. m. vaatii jäseniltään ehdotonta raittiutta, on luonnollisesti suurella innostuksella seurannut yleisen kieltolakitaistelun kulkua maassamme. Ja kun nyt eduskunta yksimielisesti hyväksyi kieltolain, on se herättänyt suurta iloa riveissämme, sillä me tiedämme jos kukaan, juoppouden kamalista seurauksista aikuisten ja lasten keskuudessa, kodeissa ja yhteiskunnassa. 26
SOTAHUUTO
Tiedämme että usea edustaja, varsinkin rahaasioiden takia katsoi arveluttavaksi kannattaa kieltolakia, ja siksi se ilahduttaakin meitä sitä enemmän, että nämäkin heittävät epäilemisensä ja päättivät puoltaa sitä mikä takaa maalle ja kansalle onnen. Raitis kansa on suurin säästö valtiotaloudelle ja paras vakuus terveestä järkevästä kehityksestä. ”Tasoittakaat, tasoittakaat polut, siirtäkäät kivet pois, ylentäkäät lippu kansain päälle!” Jes. 62: 10. Jos mikä on tarpeel-
lista, niin on se, että Suomen kansan tieltä on väkijuomat yleisellä kieltolailla poistettava. Tämä eduskunnan päätös on suuremmasta arvosta kuin monet filosofilliset puheet – se tuo toivon tuhansiin koteihin, sitä paitsi on se kaikuva kauas Suomen rajojen ulkopuolelle ja muissakin maissa tekevä siunattua lähetystyötänsä. Laiva ei kyllä vielä ole satamassa, ennenkuin laki on saanut hallitusvallan
2€ n
Syyskuu 2020 n
Sotahuuto
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 130. vuosikerta
Sotahuudossa N:o 45 väkijuomat puhuttivat. Kieltolakiuutisen lisäksi lehdessä oli etusivun juttuna ”Miten naiset ja lapset kärsivät väkijuomien takia. Otteita rouva Bramwell-Boothin pitämästä esitelmästä”. Tekstissä rouva Bramwell-Booth jakoi synkän kokemuksen väkijuomien aiheuttamasta rappiosta ja surusta: ”...Tämä äiti parka jätti jälkeensä neljä lasta. Vanhin on sotilaana ulkomailla; seuraava neljäntoista vuotias tyttö, on otettu turvakotiimme; yhdentoistavuotiaan pojan me veimme poikien kotiin ja nuorimman lapsen, neljävuotias tyttö, vietiin slummiasemalle puhdistettavaksi. Lapsi parka oli sellaisessa siivossa että tukkansa täytyi ajaa juurta myöden ja vaatteensa polttaa. Eräs slummisotilas hoitaa lasta kunnes ehdimme ryhtyä toimenpiteisiin hänen tulevaisuutensa nähden. Löytyneeköhän surkuteltavampia olentoja taivaan alla kuin lapset, joiden isä tai äiti on juomari ja joidenka kaikkein sisäisimpiin kudoksiin tuo kamala ja kirottu väkijuoma on tehnyt myrkyllisen vaikutuksensa.”
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista
vahvistuksen, mutta uskallamme uskoa, että ankkuri pian lasketaan. Yksimielisyys laivassa takaa sen. Toivoen tämän ilopäivän pian koittavan, pelastusarmeija ylistää Herraa ja on kiitok-
sella muistava niitä, jotka uskollisesti ovat taistelleet tämän asian puolesta samoinkuin 1907 vuoden edustajia, jotka tällä päätöksellään ovat julistaneet väkijuomatuomion, ja kaikista arveluttavaisuuksista huolimatta tehneet täysikäännöksen.
Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2020 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva: Toni Kaarttinen
SOTAHUUTO
27
Syksyksi hyvää sanomaa Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:
Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:
Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys
