Anne-Maria Tuuri muistelee pitkän työuransa alkua: – Juuri sain yhdeltä ystävältäni Vaasasta kopion kirjeestä, jonka olin lähettänyt muutettuani Helsinkiin. Kolmen viikon kokemuksella kirjoitin: ”Olo on jo siedettävää.” Mutta kyllä se varmasti jossain välissä on muuttunut siedettävästä hyväksi, kun tässä on vierähtänyt 42 vuotta, Anne-Maria naurahtaa.
Anne-Maria on Pohjanmaan tyttöjä, kotoisin Isostakyröstä. Opiskelut veivät nuoren naisen Vaasaan, jossa hän tutustui myös Pelastusarmeijaan vierailtuaan paikallisessa osastossa. Siellä hän kuuli, että päämajalta voisi tiedustella töitä, ja tämä kiinnosti kovasti vastavalmistunutta kauppaopistolaista. Anne-Maria kokeili onneaan ja pääsikin raha-asiainosastolle. Työt alkoivat 7.6.1978. Rahaasiain osastolta Anne-Maria sai siirron kesän jälkeen naistyöhön, joka kattoi Armeijan tekemän sosiaalisen työn. – Helsinkiin tuleminen oli uutta ja ihmeellistä! Jännitti, mutta olin innoissani. Aluksi töissä oli paljon puhtaaksikirjoitusta, sillä tuolloin oli runsaasti käsin kirjoitettuja tekstejä. Mieleeni nousee huvittava muisto ensimmäisiltä päiviltä. Koska tulin Vaasasta, minun oletettiin olevan täysin kaksikielinen. Se ei pitänyt paikkansa, minulla oli vain kouluruotsitausta. Sain käännettäväksi suomesta ruotsiksi kirjeen, jossa käsiteltiin kieltäytymiskeräystä. En ymmärtänyt, mitä se edes tarkoitti suomeksi! Käännökseni valmistuttua totesimme yhdessä tuol16
SOTAHUUTO
