Aalto University Magazine 32

Page 5

Tiede ja taide – toivon työkalut

32

12 Vihreän vedyn vallankumous

22 Apua antibioottiresistenssiin

24 Huomisen neuvola

5 Avauksia Kristiina Kruus ja toivon teknologia.

6 Nyt _ Pieniä uutisia, isoja asioita.

10 Oho! Fereshteh Sohrabi ja jännittävä löydös.

TEEMANA

Toivon työkalut

12 Teema Asiantuntijat kertovat, miten vihreän vedyn visioista voi tulla totta.

18 Kuka _ Arnevi Rautanen ja Juha Utriainen vetävät Torstilan kartanon luomutilaa.

22 Tieteestä _ Tutkijat kehittävät uusia aseita antibioottiresistenssiä vastaan.

24 Tieteestä Huomisen neuvolassa on sekä avattaria että aitoja kohtaamisia.

28 Keskustelua Laura Arpiainen ja Susanna Helke haastavat sote-alan itsestäänselvyyksiä taiteella.

30 Tieteestä Kauppakorkeakoulun tutkimusryhmä nosti kestävän kehityksen liiketoiminnan ytimeen.

32 Yhteistyö Aalto-yliopisto Junior tarjoaa kurkistuksia tieteen maailmaan.

36 Tieteestä _ Tiedeuutisia lyhyesti.

38 Yhteistyö Mentorointiohjelmat tuovat ammattilaisia ja opiskelijoita yhteen.

42 Kumppanuus Planmeca otti tekoälyn avuksi hammashoitoon ja leukakirurgiaan.

44 In-house _ Vaneriteos kuvastaa kvanttifysiikkaa.

46 Väitöksiä Camilla Andersson ja normikriittinen muotoilu; Olli Halminen ja sote-palvelut; Henrik Kahanpää ja Marsin ilmasto.

48 Vau! Valokuvataiteen tuoreet maisterit esittäytyivät näyttelyssä.

56 Arjen valintoja Russel Lai puolustaa tietoturvaa kryptografian keinoin.E

58 Vierailulla Arto Nurmikko on uusi kunniatohtori.

32
Elisabet Cavénin valokuva sarjasta The Home Odyssey, joka kertoo ajasta, jolloin koko maailma pysytteli kotona. Teos oli esillä Valokuvataiteen museon näyttelyssä MoA in Photography 23. Lue lisää näyttelystä sivulta 48 alkaen.

TEKEMÄSSÄ

SEDEER EL-SHOWK, TOIMITTAJA, KANSAINVÄLISEN VIESTINNÄN ASIANTUNTIJA

”Mitä paremmin opin tuntemaan Aaltoyliopistoa, sitä useammin löydän täältä odottamattomia ääniä, jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi, ja ideoita, jotka ansaitsevat tulla tutkituiksi. Niiden oppiminen – ja niistä oppiminen – antaa minulle toivoa, ja niiden vahvistaminen työni kautta tuo minulle iloa.”

KATI NÄRHI, KUVITTAJA

”Tässä maailmantilanteessa toivo on niukka luonnonvara. Mutta maailma on kuitenkin tehty yksityiskohdista, joista osa on ihania ja ilahduttavia, kuten vaikkapa Charley Harperin kuvitukset, jasmiiniteen tuoksu, mäyräkoirat sekä punaisen ja pinkin väriyhdistelmä.

Ilo, olkoon se hetkellinenkin, herättää toivoa.”

JULKAISIJA Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut

PÄÄTOIMITTAJA Viestintäpäällikkö Katrina Jurva

TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Paula Haikarainen

ULKOASU & KUVATOIMITUS Dog Design

KANSI Kati Närhi

TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Matti Ahlgren, Amanda Alvarez, Tiina Aulanko-Jokirinne, Anna Berg, Elisabet Cavén, Richard Fisher, Tiina Forsberg, Terhi Hautamäki, Anna-Katri Hänninen, Minna Hölttä, Jaakko Kahilaniemi, Kalle Kataila, Krista Kinnunen, Alexander Komenda, Marika Lehto, Annika Linna, Juuli Miettilä, Juuso Mäntykivi, Kati Närhi, Samuli Ojala, Lyydia Osara, Aleksi Poutanen, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Sedeer el-Showk, Noora Stapleton, Lada Suomenrinne, Niko Tampio, Tiina Toivola, Nita Vera

KÄÄNNÖKSET Tiina Leivo, Tomi Snellman, Annamari Typpö

OSOITE PL 18 000, 00076 Aalto PUHELIN 09 470 01

VERKOSSA aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI magazine@aalto.fi

OSOITTEENMUUTOKSET crm-support@aalto.fi

PAINATUS PunaMusta, 2023 PAPERI Maxi Offset 190 g/m2 (kansi), BergaClassic Preprint 90 g/m2 (sisäsivut)

PAINOS 29 000 kpl (suomenkielinen) & 3 000 kpl (englanninkielinen)

OSOITELÄHDE Aalto-yliopiston alumni- ja kumppanuusrekisteri (CRM)

TIETOSUOJAILMOITUKSET aalto.fi/fi/palvelut/tietosuojailmoitukset

ISSN 1799-9324 painettu ISSN 2323-4571 verkkojulkaisu

YMPÄRISTÖMERKKI

MILJÖMÄRKT

Painotuotteet 1234 5678

Painotuotteet 4041-0619

Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla.

www.climatecalc.eu Cert. no. CC-000084/FI

Nita Vera
4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Luonto keksi kiertotalouden – toivon teknologia ottaa

mallia

Olen tutkimusurallani keskittynyt biomassan entsymaattiseen muokkaukseen ja hajottamiseen. Luonnon mikrobit hajottavat kasvibiomassaa, kuten puuta, sokereiksi, jotka siirtyvät taas korkeampiin eliöihin ravintoketjun kautta. Tässä hienossa kiertotaloudessa kaikki otetaan käyttöön eikä hävikkiä synny, toisin kuin monissa teollisissa prosesseissa. Puhunkin mielelläni toivon teknologiasta, uudenlaisesta ajattelutavasta, jossa otamme oppia luonnon resurssiviisaudesta.

Olen täysin vakuuttunut, että teknologian kehityksestä löytyy ratkaisuja ilmastokriisiin, luontokatoon ja raakaainepulaan. Valtava murros on jo käynnissä: liikenne sähköistyy, kertakäyttökulutus vähenee, ja opimme tekemään valintoja kestävyys edellä.

Minulle antaa erityisesti toivoa se, että likaavana ja raskaana teollisuutena aiemmin nähty kemian tekniikka kiinnostaa nyt nuoria, koska tähtäämme uudenlaisiin puhtaisiin ratkaisuihin. Me koulutamme nyt heitä, jotka tekevät ja soveltavat tulevaisuuden toivon teknologioita. Yksi esimerkki on vihreä vety, jota suomalaisella tuulivoimalla tuotettuna voidaan käyttää esimerkiksi lannoitteiden ja kemikaalien valmistamiseen päästöttömästi.

Biotalouden tutkijana on huikeaa nähdä, kuinka uusiutuvilla biomateriaaleilla korvataan nyt fossiilisia pakkauksia eli muovia. Korvaamisen lisäksi kiertotalous, esimerkiksi tekstiilien, kuitujen ja metallien uusiokäyttö, on toinen tärkeä tapa säästää luontoa. Jätteiden synnyn ehkäisy on kuitenkin tehokkain keino – meidän on vähennettävä kulutusta. Teknologialla on tässäkin rooli, sillä tarkoituksenmukaisella ja suunnitelmallisella raaka-aineiden käytöllä ja kestävämmillä tuotteilla vähennämme hävikkiä ja mahdollistamme kierrätyksen.

Vihreä siirtymä alkaa olla totta, ja uskon, että teknologian avulla on mahdollista päästä hiilineutraaliuteen, jota Suomi tavoittelee vuoteen 2035 mennessä.

Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu

Kalle Kataila
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 5 AVAUKSIA
Olen täysin vakuuttunut, että teknologian kehityksestä löytyy ratkaisuja ilmastokriisiin, luontokatoon ja raaka-ainepulaan.

Vetytalouden avoin verkkokoulutus alkoi

Vedyllä on merkittävä rooli siirryttäessä fossiilisista polttoaineista kohti uusiutuvaa energiantuotantoa. Vetytalouteen liittyvä koulutus on Suomessa kuitenkin hajautettu eri ohjelmiin ja yksittäisiin kursseihin. FITech-verkostoyliopistossa käynnistynyt hanke kokoaa nyt koulutustarjonnan yhteen.

Kohderyhmänä on erityisesti kansallisen vetyklusterin jäsenyritysten henkilöstö. Klusterissa on mukana yli 60 yritystä ja kuusi toimialaliittoa. Koulutus on kaikille avoin ja sopii muillekin yrityksille, päättäjille ja opiskelijoille.

Noin 20–40 opintopisteen

laajuinen englanninkielinen kokonaisuus muodostuu vetytalouteen perehdyttävästä johdantokurssista ja valinnaisista jatkokursseista. Kursseja käynnistyy tasaisesti vuoden 2023 aikana. Koulutus toteutetaan suureksi osaksi verkko-opintoina.

Hanketta koordinoi Aaltoyliopisto, ja koulutuksen valmistelusta ja toteutuksesta vastaavat FITech-verkoston yliopistot yhdessä. Verkosto tarjoaa valikoituja opintoja kaikista tekniikan alan yliopistoista Suomessa. Opinnot ovat avoimia ja maksuttomia. fitech.io

maailmassa on Aalto-yliopiston sijoitus taiteen ja muotoilun alalla

QS World University Rankings by Subject 2023

Simulaatiokuva pyörteisestä, turbulentista vetyliekistä.
6.
6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 NYT
Ilya Morev ja Ville Vuorinen

Rahoitusta vedyn palamisen tutkimukseen

Business Finland on myöntänyt

1,7 miljoonan euron rahoituksen

HENNES-hankkeelle, jossa tutkitaan vedyn palamisen fysiikkaa ja kemiaa. Tavoitteena on vauhdittaa muun muassa päästöttömän meritekniikan kehittämistä yhteistyössä Wärtsilän ja useiden muiden yritysten kanssa.

Yliopistoista ovat mukana

Aalto ja Turun yliopisto.

Vedyn ja siitä jalostettujen polttoaineiden, kuten ammoniakin, käytöstä ei synny lainkaan hiilidioksidipäästöjä. EU:n tavoite on, että vihreän ja vähähiilisen vedyn sekä niistä johdettujen polttoaineiden osuus energian loppukäytöstä olisi lähes viidennes vuonna 2050.

Vety poikkeaa ominaisuuksiltaan perinteisistä polttoaineista ja käyttäytyy palamisprosesseissa eri tavalla. Myös vedyn syttymisherkkyys ja molekyylin pieni koko asettavat haasteita sekä palamisen hallinnalle että vedyn varastoinnille.

Vedyn palamisen tarkka mallinnus on laskennallisen fysiikan

ja kemian ongelma, jonka ymmärrystä tarvitaan esimerkiksi nestemäisen vedyn varastoimisessa ja energian siirroissa. Tutkimushankkeessa yhdistetään 3d-simulointimenetelmiä ja kokeellista tutkimusta.

Aallosta on mukana kaksi tutkimusryhmää. Professori Ville Vuorisen ryhmän tutkimuskohteina ovat erityisesti palamisilmiöt polttomoottoreissa. Professori Simo Hostikan ryhmä keskittyy vedyn paloturvallisuuden tutkimukseen.

Turun yliopiston apulaisprofessori Armin Wehrfritz ryhmineen tutkii vedystä johdettujen polttoaineiden termodynaamisia ja olomuodon muutosten ominaisuuksia.

Uuden tiedon avulla voidaan suunnitella entistä tehokkaampia ja kestävämpiä vedyllä toimivia polttomoottoreita.

Wärtsilän lisäksi yrityskumppaneina ovat AGCO Power, Oilon, Finno Exergy, Vahterus, Auramarine, KK-Palokonsultti Oy sekä P2X Solutions.

Suomi luo EU:n yhteisen kyberturvallisuustaitojen oppimismallin

Aalto-yliopisto ja liikenne- ja viestintäministeriö toteuttavat laajan Cyber Citizen -projektin, jossa luodaan EU-jäsenmaihin yhteinen kyberturvallisuuden kansalaistaitojen oppimismalli. Aalto on osana hanketta jo julkaissut kattavan raportin taitojen opetuksen nykytilasta EU:ssa.

Tuleva oppimisportaali sisältää eri kohderyhmille räätälöityä sisältöä, kuten kyberkansalaistaitoja opettavan pelin. Tavoitteena on parantaa kansalaisten kykyä toimia turvallisesti digitaalisessa maailmassa. Suomen EU:lta saama hankeraha on kolmivuotinen ja arvoltaan viisi miljoonaa euroa.

Kiitos osallistumisesta lukijatutkimukseen

Vuoden 2022 lopussa toteutetun Aalto University Magazinen lukijatutkimuksen tulokset kertovat, että lehden sisältöä pidetään luotettavana (77 % vastaajista) ja artikkeleita asiantuntevina (78 %).

Vastanneiden mielestä lehden ensisijaisina tehtävinä on pitää lukija ajan tasalla Aalto-yliopiston asioista, tarjota uutta tietoa ja kertoa tuoreista tutkimustuloksista. Luovat kokeilut ja uudet ajattelun tavat on aihe, jota toivotaan käsiteltävän enemmän. Lehden lukemiseen käytettiin keskimäärin 24 minuuttia. Vastanneista 42 % haluaa lukea lehden painettuna ja 10 % ainoastaan digitaalisena.

Kyselyyn vastasi 669 henkilöä, joista 568 vastasi suomeksi ja 101 englanniksi. Alumneja oli 77 % vastanneista. 64 % ilmoitti olevansa mukana työelämässä ja 47 % työskentelee asiantuntija- tai johtotehtävissä. Lukijatutkimuksen toteutti Taloustutkimus.

Toimitus kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita arvokkaasta palautteesta. Tuloksia hyödynnetään lehden kehittämisessä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 7

Aurinkopaneelijätteestä eroteltua hopeoitua kuparilankaa.

DOKUMENTTIELOKUVA Näin rakennettiin Ylistaron kirkko kuvaa kirkon rakennusvaiheita vuosina 1847–1852. Koska tuon ajan rakentamisesta ei ole valokuvia, dokumentin teossa hyödynnettiin kolmiulotteista mallintamista (3d). Sen toteutti Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön mittauksen ja mallinnuksen instituutti MeMo. Mallintamisessa käytetään apuna laserkeilausta, joka mittaa lasersäteiden avulla etäisyyttä ja paikkoja. Havainnoista muodostuu kohdetta kuvaava pistepilvi, johon voidaan yhdistää väriarvot kohteen valokuvista. Näin saadaan tarkka malli, jonka 3d-artistit viimeistelevät.

Elokuvan on ohjannut Anssi Luoma ja kuvannut sekä äänittänyt Mika Koivusalo 3d-animaatioista vastasivat Hannu Hyyppä, Marika Ahlavuo, Sebastian Aho, Hannu Handolin, Matti Kurkela, Toni Rantanen, Matias Ingman ja Risto Känsälä.

Digitaalisesti mallinnettuja kirkon kattotuolirakenteita. Suomen suurimpiin kuuluvasta kirkosta kerättyä 3d-aineistoa voidaan tarvittaessa hyödyntää kirkon kunnostuksen ja ylläpidon apuna.

ENERGIAN TULEVAISUUS -NÄYTTELY kertoo, miten maailma siirtyy fossiilisista polttoaineista puhtaampiin energiaratkaisuihin. Mikä on esimerkiksi vety- ja tuulivoiman rooli tulevaisuudessa?

Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen lisäksi koko energiajärjestelmä vaatii radikaalia muutosta niin energian varastointitavoissa kuin mineraalipulan aiheuttamissa ympäristöja talousvaikutuksissa.

Näyttely esittelee Aalto-yliopistossa tehtävää energiamurrokseen liittyvää tutkimusta. Energiamurros tarkoittaa maailmanlaajuisen energiantuotannon ja -kulutuksen siirtymistä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energianlähteisiin.

Näyttely on esillä Dipoli-galleriassa (Otakaari 24, Espoo) 15. syyskuuta 2023 saakka. Siihen voi tutustua myös verkossa: virtualexhibitions.aalto.fi

NYT
Aalto-yliopiston MeMo-instituutti
8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 29
Sara Urbanski

ROBOBALLET-TANSSITEOS yhdisti teknologian ja klassisen taiteen. Tanssitaiteilija Mira Ollila tanssi robotin kanssa Suomenlinnassa helmikuussa 2023. Kahden lasisuunnittelijan Sini Majurin ja Marja Hepo-ahon Roboballet-teoksessa yhdistyivät baletti, lasitaide, robotiikka, interaktiivinen hologrammi-installaatio ja veistosnäyttely.

Robotiikka oli toteutettu yhteistyössä Aalto-yliopiston robotiikan tutkimusryhmän kanssa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 9
Juha-Matti Vahdersalo

OHO!

Jännittävä löydös

Kun tutkijatohtori Fereshteh

Sohrabin suunnittelema

koe epäonnistui, uteliaisuus

johdatti aivan uuden

tutkimusasetelman äärelle.

”Tehdessäni diplomityötäni näin ilmoituksen kiinnostavasta kesätyöpaikasta, johon hain. Projektissa oli tarkoitus lisätä sähköisesti varautuneita hiukkasia magneettiseen ferronesteeseen – jota kutsumme sähköferronesteeksi –ja tarkastella sen käyttäytymistä sähkö- ja magneettikentissä. Halusimme nähdä tiettyjä ilmiöitä kuten nanohiukkasten järjestäytymistä itsestään. Kokeet eivät näyttäneet toimivan, ja vaikutti siltä, että olimme epäonnistuneet. Hiukkaset eivät järjestäytyneet, eikä syntynyt muitakaan toivomiamme ilmiöitä. Sen sijaan näkyi epävakaita ilmiöitä, jotka hankaloittivat kokeitamme. Jotkut ryhmässämme olivat työskennelleet nestekiteiden parissa toisessa projektissa, mistä syntyi idea kokeilla samaa elektrodijärjestelyä, joka heillä oli ollut käytössä. Arvelimme, että se voisi synnyttää yksinkertaisempia ja säännöllisempiä nanorakenteita. Kokeilimme sitä pelkästä uteliaisuudesta.

Jotain kiinnostavaa tapahtui. Näytteissä muodostui monenlaisia epävakauksia sekä dynaamisia kuviomuodostelmia eri mittakaavassa kuin odotimme. Oli todella jännittävää nähdä ne ensimmäisen kerran mikroskoopilla! Minulla oli ilon kyyneleet silmissä, ja paloin halusta tutkia niitä tarkemmin selvittääkseni mistä kuvioiden muodostuminen johtui.

Se oli uusi ilmiö – jonka juuri me olimme havainneet! Päätimme, että emme yritä päästä eroon epävakauksista, vaan tutkisimme niitä. Olin niin innoissani, että halusin päästä laboratorioon joka päivä. Seuraavina viikkoina tein lukuisia kokeita testatakseni erilaisia parametreja ja ymmärtääkseni kuvioita ja niiden muodostumista.

Emme osanneet odottaa, että nanohiukkasten lisääminen magneettiseen nesteeseen johtaisi uudenlaisiin ilmiöihin tai kokonaan uuteen kuvionmuodostusjärjestelmään. Olimme koettaneet tehdä jotain aivan muuta, mutta nyt meille avautui uusi tutkimusalue. Päätin vaihtaa opinnäytetyöni aihetta ja jatkaa opiskelua tämän parissa.

Minusta on tärkeää ajatella luovasti. On hyvä, että tutkimukselle asetetaan oletuksia ja rajataan tutkimusaihetta, mutta nykyään mietin kokeita tehdessäni myös vaihtoehtoja: mitä muuta voisimme mahdollisesti kokeilla. Lähestymistapani on usein utelias ja leikkisä.

Opin myös, että ei kannata lannistua, jos jokin kokeilu näyttää epäonnistuvan. Sen sijaan pyrin muuttamaan näkökulmaani ja esittämään erilaisia kysymyksiä. Tässä projektissa työskenteleminen oli niin jännittävää ja mieluista, että tajusin haluavani tehdä tutkimusta jatkossakin. Uteliaisuus voi viedä pitkälle.”

Teksti Sedeer el-Showk

Kuva Nita Vera

Kuvitus Juuli Miettilä

Tiede ja taide – toivon työkalut

12 Teema Asiantuntijat kertovat, miten vihreän vedyn visioista voi tulla totta.

18 Kuka Arnevi Rautanen ja Juha Utriainen vetävät Torstilan kartanon luomutilaa.

22 Tieteestä Tutkijat kehittävät uusia aseita antibioottiresistenssiä vastaan.

24 Tieteestä Huomisen neuvolassa on sekä avattaria että aitoja kohtaamisia.

28 Keskustelua Laura Arpiainen ja Susanna Helke haastavat sote-alan itsestäänselvyyksiä taiteella.

30 Tieteestä Kauppakorkeakoulun tutkimusryhmä nosti kestävän kehityksen liiketoiminnan ytimeen.

32 Yhteistyö _ Aalto-yliopisto Junior tarjoaa kurkistuksia tieteen maailmaan.

TEEMA Kati Närhi
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 11

Vihreä vety tekee Euroopasta energiamahdin, liikenteestä päästötöntä ja teräksestä hiilivapaata. Asiantuntijat kertovat, voiko visioista tulla totta – ja millä keinoilla.

TEEMA Toivoa teknologiasta
12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Vallankumouksen ratkaisijat

Teksti Minna Hölttä Kuvitus Kati Närhi

TEEMA Toivoa teknologiasta V

Vuosi 2023 alkoi Inkoossa iloisissa merkeissä: norjalaisyhtiö Blastr Green Steel paljasti suunnittelevansa kaupunkiin neljän miljardin euron tehdasinvestointia.

Jos kaikki menee hyvin, fossiilitonta terästä valmistava tehdas ja siihen integroitu vetylaitos pyörivät jo tällä vuosikymmenellä ja tehdas työllistää 1 200 ihmistä. Kyseessä olisi yksi Suomen teollisuushistorian suurimpia investointeja.

Vetyyn liittyviä isoja hankkeita on käynnissä tai suunnitteilla ympäri Suomea esimerkiksi Raahessa, Harjavallassa, Porissa, Lahdessa ja Kokkolassa. EU:n vetystrategiassa investointien suuruus huitelee sadoissa miljardeissa.

Miksi vedystä intoillaan nyt kaikkialla?

Energiakriisin, tuulivoimabuumin ja ilmastokriisin takia, sanoo VTT:n energia- ja vetyjohtaja

Antti Arasto

”Hiilineutraaliustavoite tarkoittaa, ettei pelkkä päästöjen vähentäminen riitä, vaan niistä pitää päästä kokonaan eroon. Vihreä vety ei siihen yksin pysty, mutta on muutoksessa tosi isossa roolissa.”

Harmaata, pinkkiä vai vihreää?

Vety on tunnettu energiankantajana jo kahden vuosisadan ajan.

Ilmaston kannalta vety onkin ihanteellinen polttoaine, sillä sen palaessa syntyy energian lisäksi vain vesihöyryä. Vedyn tie liikenteessä on kuitenkin ollut kivinen. Hindenburgin ilmalaivan tulipalo 1937 päätti zeppeliinien aikakauden, ja 1990-luvun vetyautokuume viileni äkkiä, kun massatuotantoa ja tankkausverkostoa ei tullutkaan.

Teollisuudessa vedylle on riittänyt ottajia.

Öljyteollisuus pilkkoo vedyllä raakaöljyä bensiiniksi ja kerosiiniksi. Kemianteollisuus tekee siitä lannoitteiden tärkeintä raaka-ainetta, ammoniakkia. Fossiilittoman teräksen valmistajat korvaisivat vedyllä koksin. Se on kivihiilestä valmistettua hiiltä, jota tarvitaan rautamalmin pelkistämisessä.

Vedystä ei ole pulaa, sillä se on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Vety ei kuitenkaan viihdy yksin vaan sitoutuneena muihin aineisiin: fossiilisiin polttoaineisiin, veteen ja kasvien biomassaan.

Siksi vetyä ei voi vain napata talteen, vaan se pitää valmistaa.

Perinteisen vetyvalmistuksen ylivoimaisesti yleisin lähtöaine on maakaasu. Vuonna 2020 vetyä tuotettiin maailmassa noin 90 miljoonaa tonnia, mikä aiheutti yli 800 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Se on yhtä paljon kuin Ison-Britannian ja Indonesian vuotuiset hiilidioksidipäästöt yhteensä.

Vedyn – joka on väritön ja hajuton kaasu –hiilijalanjälkeä kuvataan värikoodeilla. Kivihiilestä

ja öljystä saatava vety on mustaa ja päästöiltään suurinta. Maakaasuvedystä puhutaan harmaana. Jos sen tuotannossa syntyvä hiilidioksidi napataan talteen, vety on sinistä.

Vetyä voidaan valmistaa myös hajottamalla vettä vedyksi ja hapeksi sähkön avulla. Elektrolyysiksi kutsuttu menetelmä on yksinkertainen ja päästötön, mutta se vaatii paljon sähköä.

Jos sähkö tuotetaan ydinvoimalla, puhutaan päästöttömästä, vaaleanpunaisesta vedystä.

Vihreään vetyyn vaaditaan uusiutuvalla energialla eli tuulella, auringolla tai vesivoimalla tuotettua sähköä.

Sähköä tarvitaan paljon, ja sen pitää olla halpaa, jotta vihreän vedyn tuotanto ja siitä riippuvainen teollisuus kannattaa. Yksin Inkoon terästehdas nielisi noin kuusi terawattituntia sähköä vuodessa, mikä on seitsemän prosenttia koko Suomen nykyisestä sähköntuotannosta.

Vihreä vety kulkeekin käsi kädessä tuulivoimapotentiaalin kasvattamisen kanssa, Antti Arasto korostaa.

Tuulisähkön hinta on romahtanut Suomessa 2000-luvulla, ja tällä hetkellä maatuulivoima on jo halvin tapa tuottaa sähköä. Nykyiset noin 1 400 tuulivoimalaa tuottavat noin kymmenesosan Suomessa käytetystä sähköstä. Osuuden ennustetaan nousevan yli puoleen vuoteen 2050 mennessä.

Jo tämän vuosikymmenen lopulla tuulivoima voi tuulisena päivänä riittää yksin kattamaan koko maan sähkönkulutuksen.

Mitä tapahtuu tuulettomina päivinä? Tai silloin, kun tuulisähkön määrä ylittää kysynnän?

Vetyä ei voi vain napata

talteen: se pitää valmistaa.

14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 31

Vedyllä teille, merille ja ilmaan Vetyä voi ajatella energian varastona tai kantajana.

Kun tuulisähköä syntyy yli tarpeen, se varastoidaan elektrolyysin avulla vedyksi, joka otetaan käyttöön, kun tuulivoimaa ei ole saatavilla.

Varastoitua vetyä voidaan käyttää teollisuuden prosessien lisäksi polttoaineena joko vetymoottoreissa tai vedystä sähköä tuottavissa polttokennoissa. Toyota tuo uuden vetyautomallin markkinoille tänä vuonna, ja Airbus tähtää kaupallisiin vetylentoihin vuonna 2035.

Varastoidusta vedystä voidaan myös tehdä sähköä verkkoon esimerkiksi kaasuturbiineilla tai Wärtsilän nopeaan verkon säätöön kykenevillä moottoreilla.

Vedyn varastoinnissa ja kuljetuksessa on kuitenkin haasteensa.

Vetymolekyyli on äärimmäisen pieni: siinä on vain kaksi yhden protonin ja yhden elektronin muodostamaa vetyatomia. Siksi vety karkaa herkästi pienimmästäkin reiästä. Kilossa vetyä on kolme kertaa enemmän energiaa kuin bensiinissä, mutta koska vety on maailman kevein aine, kilo vetyä vie –nesteytettynäkin – paljon bensiiniä enemmän tilaa.

Varastointia ja käyttöä voidaan helpottaa jalostamalla vedystä sähköpolttoaineita. Vedyn lisäksi niihin tarvitaan vain hiilidioksidia. Järkevintä on napata hiilidioksidi suoraan paljon päästöjä tuottavan tehtaan piipusta.

Yksinkertaisin sähköpolttoaine on metaani eli maakaasu, joka voisi korvata sellaisenaan fossiilisen maakaasun esimerkiksi raskaassa tieliikenteessä ja merenkulussa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 15

Sähköpolttoaineiden hinta on kalliimpi kuin öljyn ja maakaasun, sillä vetyprosesseissa hukataan paljon sähköä.

Hintavertailu on oikeastaan turhaa, Arasto korostaa.

”Ilmastotavoitteiden takia fossiiliset polttoaineet eivät ole tulevaisuudessa enää vaihtoehto.”

EU:n tavoite on, että jopa viidennes jäsenmaiden energiatarpeesta katettaisiin vihreällä tai vähähiilisellä vedyllä vuoteen 2050 mennessä. EU:n komissio myös linjasi jo ennen Ukrainan sotaa, että maanosan tulisi vähentää energiariippuvuutta ja tulevaisuuden vetykauppaa käytäisiin dollarien sijaan euroissa.

Suunnitelma edellyttää valtavan tuulivoimapotentiaalin lisäksi hurjaa määrää edullisempia ja tehokkaampia elektrolyysereitä – ja niiden materiaalihaasteiden ratkomista.

Platina ja sen haastajat

Aalto-yliopiston professori Tanja Kallio tutkii energian varastoinnissa ja konversiossa eli toiseen muotoon muuttamisessa tarvittavia katalyyttimateriaaleja.

Pitkän uran aikana tutkimukselle on tuskin koskaan

ollut yhtä kova tarve ja kysyntä kuin tällä hetkellä. Syy on selvä.

”Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa koko maailman vetytuotannon kuusinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Jos ennuste toteutuu, meidän pitää löytää uusia ratkaisuja elektrolyysereiden katalyytteihin”, Kallio sanoo.

Elektrolyyserissä katalyytit vauhdittavat reaktiota eli auttavat sähköenergiaa muuttumaan vedyksi. Katalyyttimateriaalina käytetään yleensä jalometalleja, erityisesti platinaa. EU on jo listannut platinan ja monet muut nykyisin käytettävät katalyytit kriittisiksi raaka-aineiksi. Se tarkoittaa, että ne uhkaavat joko loppua maailmasta ja tulla ennen sitä tähtitieteellisen kalliiksi tai että niitä saadaan geopoliittisesti haastavista maista, joissa tuotanto ei ole turvattua.

Siksi Kallio ryhmineen kehittää menetelmiä, joilla arvokkaasta platinasta saataisiin mahdollisimman paljon tehoja.

”Platinan pinta-alan suhde sen tilavuuteen pitää olla mahdollisimman suuri eli katalyytti pitää tehdä niin, että kaikki platina on siinä pinnalla. Idea ei ole

TEEMA Toivoa teknologiasta
16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

uusi, mutta sen toteuttaminen on haastavaa, koska pinta-alan suuretessa atomit pyrkivät ajan kuluessa kasaantumaan. Olemme ratkoneet ongelmaa lisäämällä platinan kantajana toimivan pinnan sidosenergiaa ja onnistuneet näin tekemään platinarakenteista vakaita.”

Sekä katalyytin valmistus että kierrätys kuluttavat paljon energiaa, ja prosessissa hukataan aina osa materiaalista. Siksi ryhmä etsii myös keinoja pidentää katalyyttien elinikää.

Platinapihien katalyyttien lisäksi Kallion tutkimusryhmä on räätälöinyt täysin platinavapaita katalyyttejä edullisemmista ja helpommin saatavilla olevista materiaaleista kuten raudasta ja hiilestä. Uudet katalyytit ovat kohtuullisen pitkäikäisiä mutta kuluttavat paljon energiaa eli heikentävät prosessin hyötysuhdetta.

”Kun ajatellaan, että energiaa on saatavilla hetkittäin lähes rajattomasti, ne voivat kuitenkin olla platinakatalyyttejä parempi vaihtoehto”, Kallio sanoo.

Pitkä ja tärkeä ketju Raahen terästehdas on Suomen suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja.

Fossiilittoman teräksen kysyntä esimerkiksi autoteollisuudessa kasvaa kovaa vauhtia. Viime vuonna tehtaan omistava SSAB ilmoittikin kiihdyttävänsä investointejaan. Tuotantoprosessista tulee päästötön jo vuonna 2030, kymmenen vuotta etuajassa. Tämä leikkaisi Suomen hiilidioksidipäästöistä kerralla peräti seitsemän prosenttia.

SSAB vetää Fossil Free Steel -tutkimus- ja kehitysprojektia, jossa energiayhtiö Fortum selvittää vedyn valmistamisen mahdollisuuksia. Fortumin vetyliiketoiminnan ryhmää vetävä Mikko Muoniovaara pitää teräksen tuotantoa vetyliiketoiminnan lupaavimpana avauksena.

”Vety saadaan näin hyödynnettyä suoraan koksin korvaajana rautamalmin pelkistyksessä.”

Fortum on mukana 65 yrityksen kansallisessa vetyklusterissa, jonka tavoite on vauhdittaa Suomen vetyteollisuutta ja -taloutta vaikuttamalla esimerkiksi lainsäädäntöön ja investointeihin.

Lakien ja rahan lisäksi teollisuus tarvitsee uusinta tutkimustietoa ja osaamista. Fortum on yhdessä Aallon kanssa tutkinut esimerkiksi sitä, voiko vetyä varastoida suomalaiseen peruskallioon.

”Yliopistojen tutkimuspotentiaali on meille hyvin tärkeä.”

Klusteri osallistui tiiviisti myös verkostoyliopisto FITechin tarjoaman vetytalouskoulutuksen suunnitteluun. Johdantokurssi käynnistyi tämän vuoden alussa.

”Suomessa on paljon osaamista, mutta tieto on hajallaan eri yliopistoissa. Ohjelman avulla saimme sen koottua etänä opiskeltavaksi yhteen paikkaan”, Muoniovaara iloitsee.

Kun VTT:llä työskentelevä Antti Arasto opiskeli parikymmentä vuotta sitten Otaniemessä energiatekniikkaa, vihreästä vedystä ei puhunut juuri kukaan.

”Nyt mennään jo tosi kovaa vauhtia teollisiin sovelluksiin. Monet ratkaisut, joita VTT:llä ja muualla on tutkittu 10 tai 20 vuotta, ovat tänään todellisuutta”, Arasto sanoo.

”Ketju perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen, firmojen tuotekehitykseen, investointeihin ja siihen, että koko maailman infra muuttuu, on valtavan pitkä. Vetyvallankumous on loistoesimerkki siitä, että koko putkeen pitää investoida, ei vain palastella rahoja alkuun tai loppuun – ja että koulutukseen kannattaa panostaa.”

”Hintavertailu on turhaa. Fossiiliset polttoaineet eivät ole tulevaisuudessa enää vaihtoehto.”
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 17

Paluu juurille

Arnevi Rautanen ja Juha Utriainen vaihtoivat koulutustaan vastaavat työurat maanviljelyyn Joroisissa. Sukutilan arjessa arvot eivät ole vain sanahelinää, niitä eletään todeksi joka päivä.

Kaikki alkoi korkealentoisista, kansainvälisistä unelmista. Lopulta ne kävivät yllättäen toteen kädet mullassa Pohjois-Savon maaseudulla.

Näin voisi tiivistää Arnevi Rautasen ja Juha Utriaisen matkan pääkaupunkiseudulla suoritetuista opinnoista ja maailmalla tehdyistä reissuissa Joroisten Torstilan kartanoon. Siellä ekonomin ja diplomiinsinöörin pääelinkeinona on viimeiset kuusi vuotta ollut maanviljely. Pari viljelee luomukauraa ja -rypsiä noin 230 hehtaarin alalla. Samalla he elävät kolmilapsisen perheen arkea olosuhteissa, jotka ovat osoittautuneet lähes pelkästään positiivisiksi.

”Arvot, joiden takia alun perin tulimme tänne, ovat vain vahvistuneet täällä eläessä”, Rautanen sanoo.

Rautaselle ja Utriaiselle tärkeät asiat toteutuvat nyt sekä työssä että vapaalla. Kaksikymmentä vuotta sitten niin ei vielä ollut. Silloin kahden tahoillaan opiskelevan nuoren rinnassa kyti toiveiden ja todellisuuden välinen ristiriita.

Pariisista Joroisiin

Arnevi Rautasen ei alun perin pitänyt lähteä maalle, vaan maailmalle. Hän eli jo lapsuutensa osin ulkomailla. Lukioikäisenä Hongkongissa vietetty vaihtooppilasvuosi lisäsi kiinnostusta kansainvälisyyteen. Niinpä Rautanen lähti opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun. Pääaine oli talousmaantiede ja painopisteenä Kaakkois-Aasia.

”Ensimmäiset vuodet opiskelin aika aktiivisesti ja olin mukana järjestötoiminnassa. Se oli iloista opiskelijaelämää. Viimeisinä vuosina olin jo paljon töissä ja vaihdossa Taiwanissa.”

Valmistuttuaan Rautanen näki edessään ”peruskauppistulevaisuuden”. Tähtäimessä oli kansainvälinen ura ulkomailla. Se toteutui. Rautanen työskenteli Nissanilla kahdeksan vuotta, joista kaksi viimeistä vuotta Pariisissa. Seuraava askel olisi mahdollisesti ollut Japani, mutta Rautanen halusi takaisin Suomeen. Hän oli alkanut kyseenalaistaa uransa suuntaa.

”Yritysmaailmaan liittyi paljon kovia arvoja,

raadollista kilpailua ja materialismia, jotka olivat ristiriidassa omien arvojeni kanssa.”

Lomalle Rautanen palasi usein sukunsa maille Joroisiin. Hänen serkkunsa asuivat Torstilassa, joka oli tullut suvun haltuun 1870-luvulla. Lapsuuden leikeistä, uimareissuista ja polkupyörällä tehdyistä maidon hakumatkoista tädin kanssa oli jäänyt lämpimät muistot. Rautanen kiinnostui auttamaan tilan töissä.

”Yhtenä keväänä minulla oli kolme viikkoa lomaa. Tulin Joroisiin osallistuakseni peltotöihin, mutta koko ajan satoi vettä, eikä pellolle ollut menemistä”, Rautanen muistelee nyt vuonna 1894 rakennetun päärakennuksen tuvassa.

Ensitreffit taivaalla Vieressä istuu Juha Utriainen, joka hänkään ei ajatellut päätyvänsä kaikista paikoista juuri tänne. Utriainen opiskeli Otaniemessä diplomi-insinööriksi pääaineenaan televiestintäjärjestelmät. Hän ei missään nimessä halunnut koodariksi, mutta 2000-luvun työmarkkinatilanteessa päätyi kuitenkin koodaamaan ja alkoi pitää siitä. Jo opintojen alussa alkanut työnteko ei estänyt opiskelijaelämää.

”Sähköinsinöörikillan toiminta meinasi vähän viedä miestä mennessään”, Utriainen nauraa.

Valmistuttuaan hän jatkoi työskentelyä Accenturella. Elämä Helsingissä oli periaatteessa mukavaa, mutta Orimattilassa kasvanut Utriainen toivoi pääsevänsä joskus elämään arkea muualla kuin kaupungin ruuhkissa.

Mahdollisuus siihen avautui samaan aikaan kuin rakkaus. Kesällä 2014 kaveri kysyi ilmailua harrastavalta Utriaiselta, oliko tällä tapana viedä naisia sokkotreffeillä lentämään. Ei, sellaista tapaa ei ollut, mutta sinkkumiehenä Utriainen oli ehdotukselle avoin. Niinpä kaveri antoi hänelle siskonsa puhelinnumeron. Viikkoa myöhemmin Utriainen ja Rautanen tapasivat Malmin lentoaseman takaportilla.

KUKA Toivoa taloudesta
Ensimmäisillä treffeillä lennettiin taivaalla.
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 19
Anna-Katri Hänninen

KUKA Toivoa taloudesta

Tapailun alettua Utriainen oli nopeasti ”aivan täysin myyty”. Huumori toimi hyvin yhteen, ja heistä muodostui vahva tiimi.

Yhteistyökykyä kysyttiin nopeasti. Rautasen täti etsi Torstilan tilalle jatkajaa. Veljentytär alkoi pohtia elämänmuutosta tosissaan. Vain puolen vuoden seurustelun jälkeen Rautanen kertoi Utriaiselle, että hänellä olisi kohta maatila Joroisissa.

”Olisin tullut tänne myös ilman Juhaa. En tiedä, millaiseksi eläminen ja tekeminen täällä olisi siinä tilanteessa muotoutunut.”, Rautanen sanoo.

Sitä ei tarvinnut miettiä, sillä Utriainen tiesi tulevansa mukaan. Päätöstä vahvisti se, millainen paikka Torstila oli. Kun Rautanen toi metsästystä harrastavan Utriaisen tilalle ensimmäistä kertaa alkuvuodesta 2015, pellolla käyskentelivät kauriit ja keväinen luonto oli upeimmillaan.

Koulutus auttoi uudelle uralle

Maatilan sukupolvenvaihdos on pitkä ja monivaiheinen prosessi. Sen tekemisessä ja tulevaisuuden valmistelussa paria auttoi kummankin koulutustausta.

”Pystyimme tekemään liiketoimintasuunnitelman ja siihen liittyvät laskelmat itse sekä pyörittelemään skenaarioita tuotantosuuntien välillä”, Rautanen sanoo.

Uuden elämän alku oli jatkuvaa tiedonhankintaa, soveltamista ja ongelmanratkaisua. Rautanen ja Utriainen eivät tienneet maanviljelystä juuri mitään, mutta oppimisen lainalaisuudet pätevät alasta tai työstä riippumatta. Kun onnistumisia karttui, oppiminen palkitsi.

”Kun ensimmäistä kertaa kylvät pellon, mikä on teknisesti monimutkainen suoritus, ja sitten sieltä kasvaa jotain, niin hitto! Piru vie!” Utriainen innostuu.

”Ensimmäisistä taimista otettiin aika monta kuvaa”, nauraa myös Rautanen.

Moderni maanviljely on osoittautunut kiehtovaksi yhdistelmäksi perusasioita ja kyläyhteisöä, tieteitä, globaaleja markkinoita ja huipputeknologiaa tekoälysovelluksineen.

Kevään ensimmäinen taimi on kuitenkin ihme vuodesta toiseen. Arki rytmittyy vuodenkierron ja sääolosuhteiden mukaan.

Arkena ei istuta ruuhkissa tai juosta harrastuksesta toiseen. Kun perheen 7-, 5- ja 2-vuotiaat lapset tulevat koulusta ja hoidosta kotiin, he ovat mukana esimerkiksi kokemassa katiskoja ja arvioimassa kasvustojen kehitystä peltokierroksella. Yhdessä harrastetaan partiota ja käydään naapurikunnassa uimahallissa.

Toisesta kulmasta katsottuna Rautasen ja Utriaisen arki on kaukana perusasioista. Heidän yritystoimintansa on kansainvälistä, suurta ja vaativaa. Jotta voi viljellä maata luomuna, pitää ymmärtää biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Myös koneita pitää osata käyttää, korjata ja huoltaa. Toiminta vaatii globaalien viljamarkkinoiden ja ruokaketjun ymmärtämistä sekä yritystoimintaan kuuluvaa suunnittelua ja kehittämistä.

”Arvostan suuresti kollegoita, jotka pystyvät pyörittämään omaa maatalousyritystä kannattavasti”, Utriainen kehuu.

Paradoksaalista on, että juuri Joroisissa Rautasen ja Utriaisen elämä on myös hyvin kansainvälistä. He myyvät viljaa Saksaan ja hakevat uusia asiakkaita Keski-Euroopasta. Tilalla on ollut ranskalaisia au paireja ja harjoittelijoita. Myös Joroisten kunnan elämä on kansainvälistä, esimerkiksi ukrainalaisia on paljon, ja läheisellä salaattitehtaalla paljon ulkomaista työvoimaa.

”Täällä on jopa monikulttuurisempi meininki kuin aikaisemmassa elämässämme”, Utriainen huomauttaa.

Yksinäisyyttä ja yhteisöä

Rautanen ja Utriainen aloittivat viljelyn Torstilassa keväällä 2017. Kuuteen vuoteen on mahtunut myös vastoinkäymisiä. Koneiden, säiden ja vaihtelevan lainsäädännön kanssa kaikki ei aina mene putkeen.

Rautaselle vaikeinta on ajoittain ollut se, ettei ole muuta työyhteisöä kuin oma puoliso. Aluksi pari ei edes tuntenut paikkakunnalta juuri ketään.

”Sittemmin olen saanut ystäviä, ja harrastusten kautta on tullut sosiaalisia kontakteja.”

Parille on muodostunut selkeä työnjako. Rautanen vastaa taloudesta, viljelysuunnitelmista, myynneistä, ostoista ja hankinnoista. Utriainen tekee enemmän käytännön töitä pellolla ja vastaa konekannasta. Leikkuupuimurin ajo on kuitenkin vaimon vastuulla.

Työskentely yhdessä on intensiivistä, ja pinna voi kiristyä etenkin kiireaikaan kesäisin.

”Mutta tiukoistakin tilanteista päästään yli. Ammennamme energiaa toisistamme ja arvostamme toistemme päätöksiä ja työtä”, sanoo Rautanen.

Maaseutu tarvitsee ihmisiä ja palveluja

Perhe haluaa jatkossakin asua maalla. Yritystoiminnan lisäksi Rautanen ja Utriainen haluavat olla mukana kehittämässä kestäviä viljelymenetelmiä, maatalouden automatisaatiota ja alaan liittyvää uutta teknologiaa. Maan ja vesistöjen kunto ja luonnon biodiversiteetti ovat heille tärkeitä arvoja.

Pari haluaa kehittää myös suomalaista maaseutua. Utriainen huomauttaa haja-asutusalueiden asutuksen olevan tärkeää paitsi turvallisuuden myös kotimaisen ruuantuotannon kannalta.

”Ruuantuotantoa ei ole ilman ihmisiä, jotka sitä tekevät. Eivätkä he tee sitä ilman muita ihmisiä ja palveluja, kuten kouluja ja kauppoja.”

Rautanen lisää, että maaseudun elinvoimaisuudessa on kyse myös maisema- ja matkailuarvoista – ja ennen kaikkea elämästä.

”Oman kokemukseni perusteella ihmisen on hyvä elää täällä.”

Torstilan tilan heinäparvella on järjestetty monet juhlat. Arnevi Rautasen ja Juha Utriaisen yritys tarjoaa myös majoituspalvelua.

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Arnevi Rautanen

• Valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 2006.

• Nissan Nordic Europe Oy, Section Manager, Accessories 2006–2012.

• Nissan Europe SAS, Sales & Marketing Manager, Accessories 2012–2014.

• Suunto Oy, Global Brand Manager 2014–2017.

• Torstilan Luomutilan maanviljelijä ja yrittäjä 2017–

On myös

• Innostunut teatterista, jota harrastikin ensimmäisinä vuosina maalle muutettuaan.

• Verkostoituja: järjestää viikoittaisia tapaamisia seudun ulkomaalaisten kesken.

• Hallitusjäsen luomuviljelijöiden muodostamassa osuuskunnassa.

Juha Utriainen

• Valmistunut sähkö- ja tietoliikennetekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 2004.

• Työskennellyt opiskeluaikanaan Accenturella ohjelmoijana ja LM Ericssonilla diplomityöntekijänä.

• Accenture, Senior Manager, Financial Services 2004–2013.

• Avanade, Suomen toimitusprojekteista vastaava johtaja 2013–2017.

• Torstilan Luomutilan maanviljelijä ja yrittäjä 2017–

On myös

• Puukäsitöiden harrastaja kansalaisopistossa.

• Harrastaja-urheiluampuja.

• Avantouimari: Kolpan avantouintipaikka saunavuoroineen on yrittäjäpariskunnan yhteinen rentoutumispaikka.

Uusi ase antibioottiresistenssiä vastaan

Christopher Jonkergouw on kielitaitoinen mies. Hän puhuu äidinkielenään hollantia, haastattelussa keskustelemme englanniksi, ja useimmat hänen kollegoistaan Aalto-yliopistossa puhuvat suomea. Vapaa-ajallaan hän pelaa Espoo Rugby Clubissa, jossa joukkuetoverit ovat kotoisin useasta eri maasta.

Biologina hän on kuitenkin erityisen kiinnostunut bakteerien ”kielestä” ja viestinnästä.

Bakteerit eivät tietenkään puhu, mutta tunkeutuessaan ihmiskehoon ne välittävät toisilleen viestejä kemiallisten signaalien avulla.

”Hankalimmat ja pahimmin tartuntoja aiheuttavat bakteerit käyttävät hyväkseen signaalimolekyylejä. Monet tartuntaprosessit kytkeytyvät suoraan tähän signaalinvälitykseen”, Jonkergouw sanoo.

Olisiko ihmisten mahdollista puuttua bakteerien väliseen viestintään?

Tätä Jonkergouw ja hänen kollegansa parhaillaan selvittävät. Viestintään puuttuminen vähentäisi tartuntojen leviämisen todennäköisyyttä ja voisi samalla auttaa selättämään yhden nykymaailman suurimmista haasteista: antibioottiresistenssin eli bakteerien kyvyn vastustaa antibiootteja.

Antibioottiresistenssin vaarat

Vuonna 1945 skotlantilainen lääkäri Alexander Fleming sai Nobel-palkinnon penisilliinin keksimisestä. Tukholmassa pitämänsä juhlapuheen lopussa

hän ennusti varsin tarkkanäköisesti tulevaa uhkakuvaa.

”Mahdollinen aliannostus saattaa aiheuttaa riskin”, hän varoitti.

”Laboratoriossa mikrobit saa helposti vastustuskykyisiksi penisilliinille altistamalla ne annoksille, jotka eivät riitä tappamaan niitä. Sama on toisinaan tapahtunut myös ihmiskehossa.”

Antibioottiresistenssistä on tullut huomattavasti suurempi ongelma kuin Fleming olisi koskaan voinut ennustaa. Viime vuosina se on synnyttänyt hiljaisen, salakavalan pandemian, joka on aiheuttanut suurta kärsimystä ja tappanut miljoonia ihmisiä.

The Lancet -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan antibioottiresistenssi aiheutti vuonna 2019 suoraan 1,27 miljoonaa kuolemaa. Joidenkin arvioiden mukaan vuosittainen luku voi nousta kymmeneen miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.

”Oikeastaan voidaan puhua bakteerien ja uusien hoitomuotojen kehittämisen välisestä kilpajuoksusta, jossa mikrobit ovat valitettavasti päässeet niskan päälle. Antibioottiresistenssi on levinnyt räjähdysmäisesti, kun taas uusien hoitomuotojen kehitys on jäänyt pahasti jälkeen. Maailman terveysjärjestö WHO:n seurannan mukaan uusia antibiootteja kehitetään huolestuttavan vähän”, Jonkergouw kertoo.

Johtaja Douglas Häggströmin mukaan keskeisin syy on uusien lääk-

keiden kehitystyön korkea hinta. Häggströmin työnantaja, Baselin yliopiston yhteydessä toimiva INCATE-konsortio (INCubator for Antibacterial Therapies in Europe) auttaa yliopistoja kaupallistamaan antibioottiresistenssin selättämiseen liittyviä innovaatioita.

Kovaa peliä Alalla tiedetään, että vaikka antibiootti läpäisee kalliit kliiniset tutkimukset eli se on todettu tehokkaaksi, turvalliseksi ja saanut myyntiluvan, lääkärit saattavat käyttää sitä vasta viimeisenä oljenkortena.

”Koska resistenssi kehittyy koko väestön tasolla, lääkettä ei ole hyvä määrätä kovin usein. Kymmenen vuoden päästä patentti vanhenee, ja lääkeyhtiön toiveet ansaita investointikustannukset takaisin haihtuvat ilmaan”, Häggström selittää ja sanoo suoraan, että tieteestä on tullut kovaa peliä.

”Uusien luonnonraaka-aineiden osalta helpot löydöt on jo tehty. Luonnontuotteita on perinteisesti käytetty paljon, mutta nyt on löydetty lähes kaikki mahdollinen.”

Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kehitteillä on myös vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Niihin lukeutuvat rokotteet, immunoterapia, bakteriofagit ja muut bakteereja tappavat virukset sekä tartunta- ja leviämistapoihin pureutuvat hoitomuodot.

Jonkergouw tutkii kollegojensa

TEEMA Toivoa tieteestä
Teksti Richard Fisher
22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32
Käännös Tiina Leivo Kuvat Arivin Therapeutics

kanssa parhaillaan viime mainittuja. Ja keskiössä ovat bakteerien sijasta niin kutsutut virulenssitekijät.

Mitä ovat virulenssitekijät?

Jotta voisimme ymmärtää Jonkergouw’n tutkimusryhmän työtä, on tunnettava keinoja, joiden avulla bakteerit menestyvät. Bakteerien virulenssitekijöillä tarkoitetaan sekä niiden hyökkäysettä puolustuskeinoja.

Puolustuskeinoihin kuuluu esimerkiksi suojaava biofilmi, jonka mikrobit luovat pystyäkseen kerääntymään yhteen.

”Se voi näyttää vain limaiselta sotkulta mutta koostuu monenlaisista polymeereistä ja taudinaiheuttajista. Biofilmi suojaa mikrobiyhteisöä uhilta, kuten ihmisen immuunijärjestelmältä ja antibioottihoidolta”, Jonkergouw selventää.

Hyökkäysmenetelmiin kuuluvat muun muassa lipopolysakkaridien kaltaiset myrkylliset aineet eli toksiinit.

”Toksiinien avulla bakteerit heikentävät uhriensa puolustusta eli ihmisen immuunijärjestelmää. Bakteerit selviytyvät näistä olosuhteista mainiosti, mutta ihminen ei, joten syntyy tulehduksia ja soluja kuolee”, Jonkergouw sanoo.

Jos tutkijat onnistuisivat kehittämään tehokkaan tavan riisua bakteerit aseistaan, se auttaisi immuunijärjestelmää tai antibiootteja tuhoamaan mikrobit kokonaan, ennen kuin resistenssi ehtii muodostua.

Häiritään bakteerien viestintää Pystyäkseen hyödyntämään virulenssitekijöitä bakteerien on kommunikoitava keskenään.

Tähän tarkoitukseen ne tuottavat signaalimolekyylejä, joita muut bakteerit pystyvät aistimaan. Kun mikrobiyhteisö on kasvanut riittävän suureksi, se voi käyttää yhteisiä resursseja toksiinien ja biofilmien tuotantoon, mikä vaatii runsaasti energiaa. Yhteistyö parantaa tartuttamismahdollisuutta. Yksisoluisuudestaan huolimatta myös bakteerit luottavat siis joukkovoimaan.

Bakteerien viestintätavat muodostavat Jonkergouw’n tutkimuksen ytimen.

”Pari vuotta sitten tutkimme laboratoriossa molekyylejä, jotka pystyvät häiritsemään bakteerien kommunikointia. Havaitsimme, että samoilla keinoilla pystyttäisiin häiritsemään myös WHO:n määrittämiin korkean prioriteetin resistentteihin patogeeneihin kuuluvien Acinetobacter baumannii- ja Pseudomonas aeruginosa -bakteerien viestintää. Yleensä tämänkaltaiset yritykset eivät tutkimustyössä onnistu, mutta tässä tapauksessa havaitsimme menetelmän toimivan tehokkaasti ja vieläpä ongelmallisimpia patogeenejä vastaan”, hän kertoo.

Sittemmin tutkimusryhmä on kartoittanut uusia tapoja häiritä bakteerien kommunikointia ja heikentää siten virulenssitekijöiden tehoa. Jonkerouw kehittää kollegojensa Ekaterina Osmekhinan ja Katarzyna

Leskisen sekä lääkekehityskonkari Tuula Heinosen kanssa löydösten pohjalta hoitomenetelmää Arivin Therapeutics -nimisessä startupyrityksessä.

Arivinin työstä voivat hyötyä erityisesti potilaat, joiden sairaus tekee heistä tavallista haavoittuvampia keuhkojen bakteeri-infektioille. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi kystinen fibroosi ja keuhkoahtaumatauti.

Arivin-tiimin menetelmä hidastaa vastustuskykyisten bakteerien kehittymistä. Kun bakteereja ei yritetä tappaa, vaan ainoastaan häiritään niiden välistä viestintää, taudinaiheuttajia ei myöskään pakoteta kehittymään vahvemmiksi tai etsimään uusia puolustautumiskeinoja.

Menetelmä tehoaa myös yleistyneisiin superbakteereihin, jotka ovat erittäin vastustuskykyisiä antibiooteille.

Jonkergouw ja tiimin muut jäsenet tietävät, että varsinaisen hoitomenetelmän lanseeraukseen on vielä matkaa. Alku on kuitenkin ollut vakuuttava, ja tieteellinen pohja näyttää vahvalta. Arivin valittiin hiljattain ensimmäisellä kierroksella INCATE-yrityshautomoon.

Onnistuessaankaan Arivinin menetelmä ei voi yksin ratkaista koko antibioottiresistenssiin liittyvää ongelmaa. Se voi kuitenkin oleellisesti haitata bakteerien elämää ja lisätä antibioottien tehoa ja käyttöaikaa.

Yli miljoona ihmistä kuolee joka vuosi, koska antibiootit eivät enää tehoa. Tutkijat etsivät kuumeisesti uusia tapoja kukistaa bakteerit, ja vastaus saattaa löytyä niiden omista aseista.

Avattaria ja aitoja kohtaamisia

Tulevaisuuden neuvola ja myönteinen synnytyskokemus voivat rakentua kolmiulotteisesta videokonferenssista ja avattarista, mutta myös paperisesta neuvolakortista ja aidoista kohtaamisista.

Teksti Tiina Aulanko-Jokirinne

Miltei kaikki lasta odottavat ja pikkulapsiperheet käyttävät neuvolapalveluita. Vuodenvaihteen sote-uudistuksessa vastuu neuvolapalveluista siirtyi kunnilta uusille hyvinvointialueille, ja palvelut organisoidaan uudelleen.

Aalto-yliopiston tutkijat ovat tutkimushankkeissaan mukana luomassa uudenlaista neuvolaa ja myönteistä synnytyskokemusta. Visioissa huomioidaan teknologian luomat mahdollisuudet, kuten synnytyksen simulointi kolmiulotteisessa videokonferenssissa avattaren eli virtuaalihahmon välityksellä. Toisaalta tutkijat mielellään säilyttäisivät parhaat käytänteet menneestä, kuten perinteisen neuvolakortin, aidot kohtaamiset sekä rotinat, vierailut katsomaan vastasyntynyttä ruokalahjojen kera.

Kukoistusta ja keskittämistä

Neuvolatoiminta sai Suomessa alkunsa jo vuonna 1922. Neuvola alkoi yhtenäiskulttuurin nimissä välittää tietoa, jota

aikaisemmin siirsivät eteenpäin suvun vanhat viisaat naiset. Yksi syy neuvolatoiminnan käynnistämiselle oli huoli lapsi- ja äitikuolleisuudesta. Siihen neuvolat toivatkin selkeän parannuksen – kuolleisuusluvut ovat nykyään alhaisimpien joukossa maailmassa.

Suomessa äitiyskuolemia on 1–7 vuosittain. Imeväiskuolleiden määrä tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohden vuonna 2020 oli 1,8. Myös 1–14-vuotiaiden lasten kuolemat ovat käyneet yhä harvinaisemmaksi.

Vuonna 2020 Suomessa kuoli 58 lasta, mikä on vähemmän kuin koskaan tilastohistorian aikana.

Tietotekniikan väitöskirjatutkija, doulayrittäjä ja synnytysvalmentaja Marjaana Siivola sanoo, että vuosituhannen vaihteessa oli eräänlainen neuvolan kukoistuskausi.

”Neuvola tarjosi fyysisiä kohtaamisia, läsnäoloa, tuttuja hoitajia ja vertaistukeen perustuvia synnytysvalmennuksia.”

Kukoistuskauden jälkeen neuvolaja synnytyspalveluita alettiin keskittää,

ja nykyisin terveydenhoitajia ja neuvolalääkäreitä on usein alle suositusten edellyttämä määrä.

Jos vielä ennen koronaepidemiaa ajateltiin, että synnytysvalmennusta ei voisi järjestää verkossa, ajatukset ovat nyt muuttuneet. Korona-aikana järjestetyssä webinaarissa saattoi olla jopa tuhat osallistujaa kerralla.

Marjaana Siivola ja uuden median suunnittelun ja oppimisen professori Teemu Leinonen ovat kollegoineen tutkineet synnytysvalmennuksen toteuttamista niin sanottuna käänteisenä luokkahuoneena.

”Osallistujat voivat tutustua materiaaliin itsenäisesti. Verkossa voi katsoa videoita, lukea, tutustua synnytyshuoneeseen, sektiosaliin ja perhehuoneeseen virtuaalisten 360° kuvien kautta, pelata synnytyspeliä tai katsoa virtuaalilasien avulla synnytysvideota. Virtuaalisissa tapaamisissa saadaan vertaistukea, vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin ja opitaan myös toisten kysymyksistä”, Marjaana Siivola kertoo.

TIETEESTÄ Toivoa teknologiasta
24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

TIETEESTÄ Toivoa teknologiasta

Jatkuvuutta ja ratkaisuja

Siinä missä neuvolapalvelut synnytysvalmennuksineen ovat olleet osa perusterveydenhoitoa, synnytys on kuulunut erikoissairaanhoidon piiriin. Se on johtanut ongelmiin hoidon jatkuvuudessa. Äitiysneuvolassa on omat hoitajansa, synnytyksen hoitaa erikseen kätilö – tai heitäkin voi olla useampi, jos synnytys jatkuu pitkään – ja synnytyksen jälkeen on taas vastassa uusi hoitaja.

Syksyllä 2022 Biodesign Finland

-ohjelman tutkijat Hanna CastrénNiemi ja Annika Järvelin jalkautuivat kolmeksi viikoksi havainnoimaan satavuotiaan neuvolan arkea. Nyt he hakevat rahoitusta kahdelle hankkeelle, joiden ideat ovat peräisin havaintojaksolta.

Castrén-Niemen johtamassa hankkeessa etsitään ratkaisua synnytysten käynnistysten optimoimiseksi ja äidin synnytyskokemuksen parantamiseksi. Järvelinin luotsaama hanke tarkastelee, miten synnytyspelkoa voisi paremmin tunnistaa ja hoitaa.

THL:n mukaan käynnistysten osuus synnytyksistä on ollut jo vuosia reippaassa kasvussa, samoin synnytyspelkodiagnoosien määrä.

”Neuvoloissa ei pystytä riittävän tehokkaasti seulomaan asiakkaita, jotka tarvitsevat apua esimerkiksi masennukseen tai synnytyspelkoon. Jos ihmiset jätetään pärjäämään omillaan, he menettävät luottamuksen neuvolaan”, Järvelin sanoo.

Liikaa informaatiota ja piuhoja Tiedon pirstaloituminen on Annika

Järvelinin mukaan yksi nykyneuvolan haasteista. Se voi vaikuttaa myös kokemukseen omasta vanhemmuudesta.

”Tiedon määrän lisääntyessä vanhempien usko omiin kykyihin voi heikentyä.”

Nyt käytössä olevat teknologiset ratkaisut eivät vakuuta tutkijoita: ne voivat heikentää synnytyskokemusta. Esimerkiksi neuvolan käytössä olevat vanhat ultraäänilaitteet voivat jopa lisätä turhia sairaalakäyntejä raskauden aikana.

”Piuhat ja muu tekniikka ottavat ison roolin, mikä voi heikentää esimerkiksi liikkumista synnytyksen aikana.

Se taas vaikuttaa suoraan synnytyksen etenemiseen. Huomaamaton, esimerkiksi langaton, teknologia kunnioittaisi synnyttäjää”, Marjaana Siivola sanoo.

Kohti tulevaa Joissakin neuvoloissa on jo siirrytty sähköiseen neuvolakorttiin, mutta professori Teemu Leinonen haluaisi säilyttää paperisen kortin.

”Kortilla ja sen merkinnöillä on iso merkitys neuvolakokemuksessa. Lapsen ja aikuisten väliseen vuorovaikutukseen en myöskään toisi liiemmälti teknologiaa.”

Neuvolapalveluiden suunnittelussa tulisi Annika Järvelinin mukaan huomioida myös lapsen näkökulma. Esimerkiksi mittaukset, punnitukset, vieraan ihmisen kosketus, kylmät kädet, nostelu, epämiellyttävä alusta, rokotukset, maskit ja lääkärintakit voisi miettiä uusiksi lapsen näkökulmasta.

Palveluiden räätälöinti ja niiden oikea-aikainen saatavuus yhdistettynä oikeanlaiseen osaamiseen ovat tulevaisuuden neuvolan avaintekijöitä.

”Uskon moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa hoitopolut rakennetaan systemaattisesti yhdessä. Tällöin huomioidaan niin lääketieteellinen, teknillinen kuin liiketaloudellinenkin osaaminen”, sanoo kätilö ja Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimusja testauspäällikkö Eija Raussi-Lehto, joka väitteli tekniikan tohtoriksi Aallosta syksyllä 2022.

Simuloidusta synnytyksestä vauvakuplaan

Muutamassa vuosikymmenessä neuvolassa saatetaan kokea fotorealistisia 3d-videokonferensseja tavanomaisten kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten ohella. Tuleva synnyttäjä ja hänen puolisonsa voisivat tavata kätilön virtuaalihahmoina siinä tilassa, missä synnytys tulee tapahtumaan.

”Raskaana olevan avattaren lapsi syntyisi simulaatiossa, jossa voitaisiin harjoitella myös mahdolliset komplikaatiot”, Teemu Leinonen kuvailee.

Nykyisin fotorealistiset ympäristöt perustuvat valokuvainformaatioon. Tulevaisuudessa voitaisiin hyödyntää suoraan videokuvaa esimerkiksi liittämällä videokuvasta kasvot avattariin.

”Koko keho voisi olla mallinnettu, eikä avattaria siirrettäisi enää hiirellä, vaan oman kehon liikkeen avulla”, Leinonen kertoo.

Empatian välittäminen videon välityksellä voi kuitenkin olla vaikeaa, ja tunteet, kuten synnytyspelko, ovat mielen lisäksi kehossa, muistuttaa Leinonen.

Marjaana Siivola korostaa valmennuksissaan synnytyksen perusteiden lisäksi synnytyskokemuksen käsittelyä, lapsivuodeaikaa ja perheen kannattelua esimerkiksi rotinaperinnettä hyödyntäen. Huonot synnytyskokemukset saavat usein paljon julkisuutta, mutta niiden vastapainona on myös toinen, valoisampi todellisuus.

”Hiljaa pysyttelevät he, joilla on ihanaa omassa vauvakuplassaan.”

Mittaukset, punnitukset ja nostelut voisi miettiä uusiksi lapsen näkökulmasta.
26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

KESKUSTELUA Toivoa taiteesta

Taide haastaa sote-alan itsestäänselvyyksiä

Arpiaisen viime syksynä päättynyt MonIA-hanke kehitti monimuotoista integroitua asumista muistisairaille ihmisille. Konsortioon kuului valtion edustajia, kaupunkeja sekä yksityisen ja julkisen sektorin rakennuttajia ja palveluntarjoajia.

Helken elokuva Armotonta menoa – hoivatyön lauluja on dokumentaarinen lauluelokuva vanhushoivan ongelmista. Elokuva syntyi osana Sovun ja repeämän kuvat -hanketta, jossa tutkittiin dokumenttielokuvaa hyvinvointivaltion murtumien heijastajana.

”Kärkenä oli tehdä näkyväksi rahan logiikan ja aineettoman arvon tuottamisen välistä täysin sovittamatonta yhtälöä”, Helke sanoo.

Mahdollisuus kysyä vaikeita kysymyksiä

Miten taiteella ja taiteellisella tutkimuksella voi vaikuttaa yhteiskuntaan?

Miten taide liittyy sosiaali- ja terveydenhuoltoon? Monella tavalla. Professori Susanna Helke tekee dokumenttielokuvia, joista uusin tuo elokuvataiteen keinoin näkyväksi hoivatyön kriisiä.

Professori Laura Arpiaisen ala on terveyttä ja hyvinvointia edistävä arkkitehtuuri. Hän opettaa rakennusten ja rakennetun ympäristön suunnittelua, lähtökohtina muun muassa käyttäjäystävällisyys ja inklusiivisuus eli yhdenvertainen, kaikki käyttäjäryhmät huomioiva suunnittelu.

Näillä kahden eri taiteenalan edustajilla on halu vaikuttaa sote-alaan ja ihmisten hyvinvointiin.

”Meillä on huoli siitä, että soteuudistus on tehty hallinto edellä. Olemme työssämme miettineet paljon sitä, mitä sote-järjestelmä tekee ihmisille”, Arpiainen sanoo.

LAURA ARPIAINEN on terveys- ja hyvinvointiarkkitehtuurin professori Aalto-yliopistossa.

Hän johtaa Sotera-tutkimusyksikköä, joka tutkii ja kehittää sosiaali- ja terveysalan rakentamista, saavutettavuutta ja ikääntyvälle väestölle soveltuvaa yhdyskuntarakennetta ja asumista.

”Meidän on mahdollista olla totuudentorvia, kysyä vaikeita kysymyksiä ja esittää voimakkaita mielipiteitä. Se on sitä yhteiskunnallista vaikuttamista. Me olemme täällä yliopistossa muuttamassa maailmaa”, Arpiainen sanoo.

Arpiaisen mukaan taide, niin arkkitehtuuri kuin elokuvataide, voi suorastaan mykistää katsojansa – kommunikoida jotain, mitä ei voi sanoilla tai muilla keinoin kuvata.

”Voimme valittaa ikääntyneiden hoidon ongelmista, mutta kun Susanna täräyttää aiheesta elokuvan, se puhuu toisella tasolla. Viesti tulee voimakkaammin läpi.”

Taide ja taiteellinen tutkimus haastaa vallitsevia ajattelutapoja. Arpiainen ja Helke pohtivat, että kestävyysvajeeksi kutsuttu tilanne johtuu osaltaan siitä, että yhteiskunta on onnistunut jossain: ihmisten eliniän pidentämisessä. Onkin ristiriitaista, jos ikäihmiset nähdään nyt vain taloudellisena rasitteena.

Helken mukaan dokumentaarisen elokuvan voima on tehdä ilmiöitä näkyväksi. Elokuvataide ei esitä toimenpideohjelmaa, vaan tieto saa emotionaalisen, ruumiillisen ja kokemuksellisen muodon.

”Talouden kieli on väkivaltaista teknokraattien mutinaa”, Susanna Helke sanoo.

”Kun elokuvassa ikäihmisten porukka Kaavin maisemissa laulaa, että me olemme kestävyysvaje, se karnevalisoi yhteiskunnallisen

Teksti Terhi Hautamäki Kuva Jaakko Kahilaniemi
Professori Susanna Helke tarkastelee sosiaali- ja terveysalaa elokuvantekijänä, Laura Arpiainen arkkitehtina ja arkkitehtuuria tutkivana professorina. Molempia huolettaa Suomen hoivatyön kriisi.
28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

puheen ja kuvaa mustan huumorin kautta kielen valtaa. Tietyt sukupolvet joutuvat sisäistämään tuon puheen: täällä te vielä roikutte, vaikka olisi jo aika. Ette mahdu budjettiin.”

Arkkitehtuurin vaikutus hyvinvointiin

Myös arkkitehtonisessa suunnittelussa voi haastaa vallitsevia ajatuksia hoivasta. Laura Arpiaisen mukaan rakennettua ympäristöä suunnitellaan vain harvoin inhimillisen todellisuuden näkökulmasta. Muistisairaita ei tulisi erottaa muusta yhteiskunnasta. Kliinisen, persoonattoman laitoksen sijaan muistisairas tarvitsee ympärilleen muistiankkureita: tuttuja rakennuksia, taideteoksia, maamerkkejä ja ennen kaikkea yhteisöä.

”Lähiympäristön tutusta penkistä voi mieleen nousta muisto, että on istunut siinä isän kanssa 5-vuotiaana. Kaupunkiympäristöä ei voi pistää sileäksi tuosta vain, vaan pitää varjella elementtejä, jotka ovat olleet siellä pitkään.”

Ympäristön pitää myös olla niin

selkeää, että siinä kykenee elämään itsenäisesti mahdollisimman pitkään. Esimerkiksi akustiikalla on yllättävän suuri merkitys muistisairaan hyvinvoinnille: kuulokojeista voi tulla kaikua, häly ahdistaa ja saa valmiiksi hauraan ihmisen vetäytymään.

Keskinäisen ymmärryksen lisäämistä

Professorit Helke ja Arpiainen ovat olleet paljon tekemisissä sote-ammattilaisten ja -hallinnon kanssa. Ymmärtävätkö taiteen ja soten asiantuntijat toisiaan vai tuleeko törmäyksiä?

Laura Arpiainen toivoo, että ymmärrys on lisääntynyt. Yhteistyökumppanit olivat yllättyneitä, miten paljon merkitystä sisältyy arkkitehtonisen suunnittelun jokaiseen yksityiskohtaan.

Arkkitehtuurin studiokurssina tehdyssä sote-yksikön suunnittelussa jäi Arpiaisen mielestä suurin keskustelu käymättä: onko järkeä rakentaa mammuttikokoista yksikköä?

Sote-ammattilaisten oli myös vaikea ymmärtää joitakin design-valintoja.

Esimerkiksi valkoiset seinät ovat niin vakiintunut ”puhtaan ja steriilin” tilan ratkaisu, että vaihtoehtoja ei usein nähdä.

”On helppo puhua heidän kielellään, että ’tässä pystyt tehokkaasti yhdistämään vastaanottoja’, mutta jos suunnittelet violetin huoneen, se herättää ihmetystä. Yritimme myös katkaista käytäviä niin, ettei tila ole pitkää tunnelia ja numeroituja ovia.”

Elokuvan kriittinen katse

Susanna Helken elokuvassa niin terveyspalvelua tarjoava yhtiö kuin digitalisaatiota kirittävät asiantuntijat joutuvat kriittisen katseen alle. Helke ei ole kuitenkaan saanut näiltä suoraa palautetta elokuvastaan eikä tiedä, millaisia ajatuksia yhteistyö herätti.

Kritiikki syntyy elokuvassa hienovaraisesti kontrasteista, rinnastuksista ja henkilöiden reaktioista. Muistisairaan ja hoivarobotin kohtaaminen näyttäytyy absurdina. Herää myös kysymys, miksi köyhän kunnan hyödyttää ulkoistaa sote-palvelunsa, kun ne kuitenkin kustannetaan verorahoilla ja samalla menetetään valta hallita kulujen kasvua.

”En ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi saada terveydenhuollosta voittoa”, Helke sanoo.

SUSANNA HELKE on elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen professori Aalto-yliopistossa. Hän johtaa Critical Cinema Lab -tutkimusryhmää. Helke on kansainvälisesti palkittu elokuvaohjaaja, jonka uusin elokuva (2022) Armotonta menoa – hoivatyön lauluja kertoo vanhushoivan kriisistä.

Laura Arpiainen ei suhtaudu markkinatalouteen aivan niin kriittisesti.

”Kilpailuttaminen tai ulkoistaminen saattaa olla hyödyllistä, mutta silmitön voitontavoittelu ei. Terveydenhuollon malleja on erilaisia, mutta niiden pitää olla ihmiskeskeisiä. Kukaan ei halua olla numero pienessä huoneessa muovilakanoissa hylättynä”, Arpiainen sanoo.

Helke on päässyt keskustelemaan poliittisten toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Hän toivoo, että elokuvakokemuksen kautta on ainakin hetkellisesti saavutettu jokin yhteinen ymmärrys. Tapaamisissa on tullut tunne, että jokin ehkä liikahtaa eteenpäin.

Vaikka elokuva on palkittu festivaaleilla, Helkelle palkitsevimpia ovat olleet kohtaamiset katsojien kanssa.

”Jotkut ovat kyyneleet silmissä tulleet kiittämään tai kertomaan, kuinka ovat joutuneet saattohoitamaan oman äitinsä, ja heille on jäänyt tuska siitä, miten asiat menivät. Elokuva on tehnyt heidän kokemuksestaan näkyvän ja tunnistettavan.”

TIETEESTÄ Toivoa taloudesta

Marginaalista liiketoiminnan ytimeen

Marginaalista liiketoiminnan ytimeen

Kauppatieteissä kestävä kehitys oli vielä 1990-luvun alussa outo tutkimusaihe. Radikaaleimmat muutokset ovat kuitenkin vasta edessä, sanoo vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme.

Kauppatieteissä kestävä kehitys oli vielä 1990-luvun alussa outo tutkimusaihe. Radikaaleimmat muutokset ovat kuitenkin vasta edessä, sanoo vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme.

1992

1992

1993

1993

1996

1996

2000–

2000–

2005

2005

Rio de Janeirossa järjestetty kestävän kehityksen Earth Summit -huippukokous nosti ympäristöongelmat maailman otsikoihin.

Rio de Janeirossa järjestetty kestävän kehityksen Earth

Sustainability in Business -tutkimusryhmä

(SUB) Helsingin kauppakorkeakouluun.

Summit -huippukokous nosti ympäristöongelmat maailman otsikoihin. Tuolloin ympäristöjohtaminen kiinnosti vain muutamia eurooppalaisia ja amerikkalaisia väitöskirjatutkijoita.

Tuolloin ympäristöjohtaminen kiinnosti vain muutamia eurooppalaisia ja amerikkalaisia väitöskirjatutkijoita.

”Monet kauppatieteilijät kokivat ammattiidentiteettiä mullistavana sen, että vastuullisuutta on lupa miettiä, sillä on liiketoiminnallistakin merkitystä ja että sitä voi johtaa. Nykyään tämä

Sustainability in Business -tutkimusryhmä (SUB) Helsingin kauppakorkeakouluun. Perustajana tutkija, sittemmin professori Raimo Lovio. Aiheina mm. ympäristöjohtaminen ja -raportointi sekä materiaalitehokkuutta lisäävät palveluliiketoimintamallit.

Perustajana tutkija, sittemmin professori Raimo Lovio. Aiheina mm. ympäristöjohtaminen ja -raportointi sekä materiaalitehokkuutta lisäävät palveluliiketoimintamallit.

Ensimmäinen kansallinen kilpailu yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnista. Nykyisin yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden Kestävyysraportointikilpailu järjestetään vuosittain.

Ensimmäinen kansallinen kilpailu yritysten yhteiskuntavastuuraportoinnista. Nykyisin yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden Kestävyysraportointikilpailu järjestetään vuosittain.

luvulle tultaessa globaalien toimitusketjujen työolosuhteet nousivat huolenaiheeksi ilmastoja saasteongelmien rinnalle. Alettiin puhua yritysvastuusta, aihe eteni ylimmän johdonkin agendalle.

luvulle tultaessa globaalien toimitusketjujen työolosuhteet nousivat huolenaiheeksi ilmasto- ja saasteongelmien rinnalle. Alettiin puhua yritysvastuusta, aihe eteni ylimmän johdonkin agendalle.

SUB-ryhmän tutkimusaiheeksi nousivat köyhyyttä vähentävät innovaatiot vähävaraisilla markkinoilla. Kohdemaita mm. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

SUB-ryhmän tutkimusaiheeksi nousivat köyhyyttä vähentävät innovaatiot vähävaraisilla markkinoilla. Kohdemaita mm. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

TEEMA Elämisen tilat
Teksti Tiina Toivola Kuvat Juuli Miettilä Teksti Tiina Toivola Kuvitus Juuli Miettilä
30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Vuonna 1993 tutkija ja sittemmin professori Raimo Lovio perusti Helsingin kauppakorkeakouluun

Sustainability in Business (SUB)

-tutkimusryhmän, joka oli yksi ensimmäisistä maailmassa kauppatieteiden alalla.

”Kolmenkymmen vuoden aikana olemme kouluttaneet jo hyvissä ajoin valtavan määrän vastuullisen liiketoiminnan johtamisen ammattilaisia, jotka nyt vaikuttavat suuryrityksissä, järjestöissä ja konsulttitoimistoissa liiketoiminnan kehittämisen ja vastuullisuuden tarkastamisen parissa,” kertoo vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme.

Sustainability in Business

-tutkimusryhmän

2010

2010

Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu yhdistyivät Aalto-yliopistoksi. Monitieteiset How to change the world: Innovating toward sustainability -kurssi ja Creative Sustainability -koulutusohjelma alkoivat.

Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu yhdistyivät Aaltoyliopistoksi. Monitieteiset How to change the world: Innovating toward sustainability -kurssi ja Creative Sustainability -koulutusohjelma alkoivat.

ympärille rakentunut yhteisö on muuttanut ihmisten maailmankuvaa olemassaolonsa ajan. ”Vuosituhannen alussa monet kauppatieteilijät kokivat ammatti-identiteettiä mullistavana sen, että vastuullisuutta on lupa miettiä, sillä on liiketoiminnallistakin merkitystä ja että sitä voi johtaa. Maailma on muuttunut – nykyään tämä on jo itsestään selvää.”

Ryhmän toimintatavoissa kiteytyy radikaali luovuus. Käynnissä olevassa Finix-hankkeessa on tavoitteena tehdä kestävästä muodista Suomelle ja Euroopalle merkittävää bisnestä.

”Tarvitsemme uudenlaista arvonluontia, muotoilua, materiaaleja ja liiketoimintamalleja sekä kuluttajamarkkinoiden ja lainsäädännön kehittämistä.”

Tuotanto ja kulutus kuitenkin jat-

kavat kasvuaan, minkä seurauksena ilmastokriisi ja luontokato etenevät.

”Radikaalit ajatukset alkavat olla salonkikelpoisia, mutta mietin silti usein, miksei luonnontieteellistä tietoa oteta vakavammin organisaatioiden johdossa.”

Halme toteaa, että kestävyysmurroksessa pitää uppoutua syvemmälle, kokonaan uudenlaisen ajatus- ja toimintamallin, uuden paradigman äärelle, jossa tarkastellaan nykymallia kriittisesti bruttokansantuotteen kasvuimperatiivista lähtien.

”Muutos edellyttää rohkeutta. Esimerkiksi valtioiden menestymistä voisi mitata luonnonympäristön tilan, hyvinvoinnin ja pitkän aikavälin taloudellisen kehittymisen yhdistelmämittarilla eikä ensisijaisesti BKT-kasvun kautta.”

2015–2021

2015–2021

2019–2022.

2019–2024

2022

2022

2024

2024

Minna Halmeelle

Alfred Kordelinin

Uusiutuvan energiamurroksen Smart Energy Transitions -tutkimushanke.

Hanke käsitti energiajärjestelmän kaikki tasot ja toteutettiin yhdessä muotoilun tutkijoiden kanssa.

Uusiutuvan energiamurroksen Smart Energy Transitions -tutkimushanke. Hanke käsitti energiajärjestelmän kaikki tasot ja toteutettiin yhdessä muotoilun tutkijoiden kanssa. Tulokset ovat edistäneet uusiutuvan energian käyttöönottoa ja energiaomavaraisuutta Suomessa.

Finix – Sustainable textile system. Hanke tutkii ja kehittää kestäviä tekstiilisysteemejä ratkaisuksi pikamuodin aiheuttamiin globaaleihin ympäristö- ja sosiaalisen kestävyyden ongelmiin.

Finix – Sustainable textile system. Hanke tutkii ja kehittää kestäviä tekstiilisysteemejä ratkaisuksi pikamuodin aiheuttamiin globaaleihin ympäristö- ja sosiaalisen kestävyyden ongelmiin.

Minna Halmeelle Alfred Kordelinin säätiön palkinto (50 000 euroa) työstä, joka on edesauttanut luomaan kestävämpää yhteiskuntaa sekä Suomessa että globaalisti.

säätiön palkinto (50 000 euroa) työstä, joka on edesauttanut luomaan kestävämpää yhteiskuntaa sekä Suomessa että globaalisti.

ESG- (Environmental, Social, Governance) eli kestävyysraportointi lakisääteiseksi suomalaisille yrityksille.

ESG- (Environmental, Social, Governance) eli kestävyysraportointi lakisääteiseksi suomalaisille yrityksille.

Tulokset ovat edistäneet uusiutuvan energian käyttöönottoa ja energiaomavaraisuutta Suomessa.

”Radikaalit ajatukset alkavat olla salonki-

”Tavoitteemme on tehdä kestävästä muodista Suomelle ja Euroopalle merkittävää bisnestä. Tarvitsemme uudenlaista arvonluontia, muotoilua, materiaaleja ja liiketoimintamalleja sekä kuluttajamarkkinoiden ja

Sustainability in Business on kasvanut muutaman hengen tiimistä noin 30 tutkijan ryhmäksi. Väitöskirjoja on syntynyt noin 60, ja ryhmän alumneja on professuureissa ja johtotehtävissä yrityksissä, julkisella sektorilla ja järjestöissä Suomessa ja Euroopassa.

Sustainability in Business on kasvanut muutaman hengen tiimistä noin 30 tutkijan ryhmäksi. Väitöskirjoja on syntynyt noin 60, ja ryhmän alumneja on professuureissa ja johtotehtävissä yrityksissä, julkisella sektorilla ja järjestöissä Suomessa ja Euroopassa.

”Nyt tarvitaan riskinottokykyä ja heittäytymistä – muutos edellyttää rohkeutta. Esimerkiksi valtioiden menestymistä voisi mitata luonnonympäristön tilan, hyvinvoinnin ja pitkän aikavälin taloudellisen kehittymisen yhdistelmämittarilla eikä ensisijaisesti BKT-kasvun kautta.”
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 31

Junioreille näkymiä tieteen maailmaan

YHTEISTYÖ Toivoa koulutuksesta
Teksti Juuso Mäntykivi Kuvat Kalle Kataila

Aalto-yliopisto Junior tarjoaa maksuttomia opintokäyntejä koululaisryhmille alakoulusta toisen asteen opiskelijoihin. Aallon opiskelijoille työpajojen ohjaaminen kartuttaa puolestaan työkokemusta.

Laboratoriossa käy kuhina, kun ryhmä viidesluokkalaisia rakentaa tulevaisuuden autoa.

Alakoululaiset valmistavat pienoismallin vetykaasun avulla kulkevasta ajoneuvosta ja tutustuvat liikenteen ympäristöhaittojen ratkaisuihin. Samalla perehdytään vedyn palamisreaktioon ja polttokennon toimintaan.

Innokas ryhmä on saapunut Westendinpuiston alakoulusta opettajansa Marianne Wolffin johdolla. Bussi on tuonut luokan Otaniemen kampukselle, Kemian tekniikan korkeakoulussa sijaitsevan Juniorin tiloihin. Wolff on ollut Aalto Juniorin palvelujen aktiivinen käyttäjä vuosien ajan.

”Tekemällä oppiminen on parasta mahdollista puuhaa alakoululaisille. Kun asioita opettaa välillä joku muukin kuin oma opettaja, se innostaa lapsia”, Wolff sanoo.

Oppilaat työskentelevät oikeassa laboratoriossa Aallon opiskelijoiden ohjauksessa. Sisällöt keskittyvät STEAM+-opetukseen: käynneillä voidaan käsitellä luonnontieteitä, teknologiaa, insinööritieteitä, taiteita, matematiikkaa tai taloustieteitä ja yrittäjyyttä. Vierailut ovat koululaisryhmille maksuttomia. Opintokäyntejä on tarjolla kaikenikäisille ryhmille alakoulusta toisen asteen opiskelijoihin. Lisäksi Aalto Junior järjestää tutkijavierailuja koulujen oppitunneille, luentoja toisen asteen opiskelijoille, leirejä ja erilaisia tapahtumia. Juniorin verkkosivujen kalenterissa julkaistavat vapaat ajat varataan nopeasti loppuun. Opettajat voivat itse varata ja valita työpajoja.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 33

YHTEISTYÖ Toivoa koulutuksesta

ovat poikkitieteisiä, joissa vetäjinä voi olla kaksi ihan eri alan opiskelijaa.”

Opiskelija-ohjaajat pääsevät itsekin vaikuttamaan opetuksen sisältöön. Nyt on esimerkiksi suunnitteilla Hiipakan omasta kiinnostuksesta lähtenyt musiikkikoodauksen työpaja.

Hiipakka on oppinut paljon paitsi osallistujilta, myös muilta ohjaajilta kuten kuvataidekasvatuksen opiskelijoilta, jotka vetävät usein taidekursseja.

Palkitsevinta on todistaa lasten ja nuorten onnistumisen ilo, se että näkee heidän oivaltavan jotain uutta.

”Oppilaat saattavat kuunnella ensin silmät pyöreinä ’enhän minä tuollaista osaa tehdä’, mutta kun he pääsevät itse kokeilemaan, onnistumisia tulee.”

Haastavinta työpajojen vetämisessä on se, että jokainen ryhmä on erilainen. Ohjaajat eivät tunne osallistujia etukäteen, joten työssä vaaditaan hyvää tilannetajua ja kykyä käsitellä yllättäviäkin sattumuksia.

Kurkistus Aallossa opiskeluun Opintokäynnit tarjoavat monille koululaisille ensimmäisen kurkistuksen yliopistomaailmaan ja samalla mahdollisuuden kuulla Aallon opiskelijoiden kokemuksia.

Opintokäyntejä etäyhteyksin Vuodesta 2020 lähtien Aalto Junior -opetusta on järjestetty myös etäyhteyksien avulla, ja virtuaalisiin työpajoihin voi osallistua mistä päin Suomea tahansa.

”Junior Lab oli pelastus korona-aikaan”, Wolff sanoo.

”Oppilaista huokuu aito into, kun he pääsevät mukaan Aallon opiskelijoiden vetämille tunneille.”

Lukuisista vierailuista Wolffille tulee päällimmäisenä mieleen happo-emäs-testit, ”ihmevekottimien” kasaus, perehdytys veden kiertokulkuun ja sähköopin työpajat. Myös alakoulun kuvataiteen valinnaisia opintoja on helppo yhdistää Juniorin toimintaan.

Koronapandemian myötä Aalto Juniorin ohjaajat alkoivat laatia myös ”kokeile kotona tai koulussa” -tehtäviä, joita kuka tahansa voi toteuttaa ruokakaupasta saatavilla tarvikkeilla.

Hauskoja kokeita ovat esimerkiksi sadepilven muodostaminen purkissa, kankaankudonta kierrätysmateriaaleista, sähkömoottorin rakentaminen paristosta ja kuparilangasta tai valon värien tutkiminen talouspaperirullasta tehdyllä spektroskoopilla.

Opiskelijat ohjaajina Akustiikan ja audioteknologian maisteriopiskelija Meri Hiipakka on ollut Juniorin toiminnassa mukana vuodesta 2019, ensimmäisestä opiskelusyksystään asti. Hiipakka työskentelee Juniorohjaajana parhaimmillaan 20 tuntia viikossa.

”Vedän eniten teknologiapainotteisia työpajoja, esimerkiksi koodausta, mutta monet pajoistamme

Marianne Wolffin mielestä on tärkeää, että oppilaat saavat positiivisia kokemuksia eri tieteenaloilta jo alakoulussa.

”Lasten on hyvä huomata jo varhain, etteivät tietyt alat, kuten luonnontieteet tai tekniikka, ole sukupuolisidonnaisia.”

Myös erityisoppilaille Aalto Juniorin toiminta voi tuoda kaivattuja onnistumisen hetkiä.

”Heille onnistuminen koulussa ei välttämättä ole itsestäänselvyys, mutta Juniorin tunneilla he saavat loistaa.”

Kun tulevaisuuden ajoneuvojen pienoismallien valot syttyvät palamaan, ja vetyautot nytkähtävät liikkeelle, työpajan osallistujista huokuu aito yllättyneisyys ja ilo.

”Otaniemen vierailujen jälkeen oppilaat kyselevät minulta, koskas mennään seuraavan kerran”, Wolff sanoo.

Aalto-yliopisto Junior tarjoaa taidetta, tiedettä, teknologiaa ja taloutta lapsille, nuorille ja opettajille –opetuksen tueksi, omaksi iloksi ja innostuksen lähteeksi.

Voit tukea toimintaa lahjoituksella.

Lisätietoa: lahjoittajasuhteet@aalto.fi

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

”Oppilaat saattavat kuunnella ensin silmät pyöreinä ’enhän minä tuollaista osaa tehdä’, mutta kun he pääsevät itse kokeilemaan, onnistumisia tulee.”

TIETEESTÄ LYHYESTI

Älykankaat muuttavat muotoaan lämmössä

Tiimi kutoi LCE-langoista, pellavasta ja nailonista pyöreän kankaan. Kun kangas lämpeni, LCE-langat kutistuivat ja vetivät koko kankaan keilamaiseen muotoon. Kun kangas viileni, keila laskeutui ja kankaasta tuli taas sileä pyörylä.

Aalto-yliopiston ja Cambridgen yliopiston tutkijat testasivat nestekide-elastomeeriä (LCE, liquid crystalline elastomer) älykkäiden tekstiilien materiaalina. Lämpöön ja valoon reagoiva materiaali on keksitty 1980-luvulla, ja sitä on hyödynnetty ohutkalvoina pehmeän robotiikan sovelluksissa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin perinteisiä kankaankudontatekniikoita ja -sidoksia eli kankaan rakennetta. Sidoksina käytettiin palttinaa, satiinia, toimikasta ja kuderipsiä. Jokainen sidos tehtiin sekä pehmeästä että jäykästä LCE-langasta. Sitten tutkijat testasivat, miten kankaat reagoivat infrapunalampun lämpöön.

Kaikki testatut kankaat menivät kasaan lämmetessään. Se, mitä sidosta ja kumpaa lankaa kankaaseen oli käytetty, vaikutti muutoksen voimakkuuteen. Kaikki kankaat myös palautuivat alkuperäiseen muotoonsa, kun lämpötila laski takaisin lähtöpisteeseen.

Professori Jaana Vapaavuoren mukaan tutkimus on tärkeä askel kohti älykkäiden ja muokkautumiskykyisten tekstiilien aikakautta. Älykankaille voi löytyä sovelluksia esimerkiksi kylmältä suojaamisessa, terveydentilan tarkkailussa ja sisätilojen akustiikan parantamisessa.

Parlamenttisampo paljastaa eduskunnan puheet

Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet avoimen tietopalvelun, joka sisältää kaikki eduskunnassa pidetyt lähes miljoona puhetta vuodesta 1907 alkaen.

Parlamenttisampo voi kertoa esimerkiksi, kuka kansanedustaja on keskeyttänyt toisten puheita eniten jollain tietyllä vaalikaudella, tai millaisista aiheista eri puolueiden edustajat ovat puhuneet. Eduskunnan kaikki puheet oli digitoitu jo aiemmin, mutta kokonaisuuden tutkiminen oli työlästä.

Nyt aineisto on koottu semanttiseksi verkoksi, joka linkittää eri verkkosivujen perustana olevaa dataa keskenään, kun perinteinen verkko toimii verkkosivujen välisillä linkeillä, selittää tietotekniikan professori Eero Hyvönen.

”Semanttisen verkon dataa voidaan rikastaa useiden eri lähdekantojen tiedoilla, jolloin kone pystyy lukemaan aineistoja ymmärtämällä yksittäisten sanojen ja laajempien kokonaisuuksien merkityksiä.”

Hyvösen johtama tutkimusryhmä on jo vuosia kehittänyt erilaisia Sampopalveluita, jotka tuovat keskeisiä tietoaineistoja kaikkien käyttöön. Yksi niistä on sotien aineistoja kokoava Sotasampo, jota on käyttänyt jo yli miljoona ihmistä.

parlamenttisampo.fi

Pedro Silva / Aalto-yliopisto Matti Ahlgren
36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32
Pedro Silva

Tutkimus kuntien

sote-palvelujen järjestämisestä

Näkemykset sote-palvelujen yksityistämisen kannattavuudesta ovat ristiriitaisia. Siksi Aalto-yliopiston professori Katri Kauppi ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Suvituulia Taponen selvittivät, kuinka Suomen kunnat käytännössä järjestävät sote-palvelunsa ja miten kustannukset eroavat palvelujen tuotantotapojen välillä.

Tutkijat analysoivat, miten kymmenen eri sote-palvelun tuotanto oli järjestetty Suomen 309 kunnassa vuosina 2016–2019 ja oliko tuotantotavalla yhteyttä kunnan kokoon, taajama-asteeseen ja väestörakenteeseen tai palvelujen kustannuksiin.

Tutkimus osoitti, että yksikään kunta ei nojaa sote-palveluissaan puhtaasti julkiseen tai yksityiseen tuotantoon vaan tapoja yhdistellään ja samaakin palvelua voidaan tuottaa eri tavoin.

Tutkijat jakoivat kunnat viiteen ryhmään: Kumppanit, Täydentäjät, Hankkijat, Yksityistäjät ja Hajauttajat.

Kunnat yhdistelevät joustavasti julkista ja yksityistä tuotantoa, yhteistyötä sekä palvelujen ostamista. Kuva: Katri Kauppi ja Suvituulia Taponen

Yksityistäjiä lukuun ottamatta lähes kaikkien kuntien palvelutuotanto nojaa tuotantotapojen yhdistelmään. Kunnat yhdistelevät julkista ja yksityistä tuotantoa, yhteistyötä toisten kuntien kanssa sekä palvelujen ostamista isäntäkunnilta.

Kvanttiturbulenssin jäljillä

Lentomatkustamisesta tuttu turbulenssi tarkoittaa nesteen tai kaasun virtauksen nopeita suunnan tai nopeuden muutoksia. Samat voimat, jotka heiluttavat lentokoneita, ovat läsnä niin vesilasillisessa kuin atomia pienempien hiukkasten pyörteissä. Turbulenssia ei kuitenkaan voi tarkasti laskea tai mallintaa, tietokone ei pysty käsittelemään vaadittavaa tietomäärää.

Nyt Aalto-yliopiston tutkijat ovat onnistuneet ensimmäistä kertaa osoittamaan energian katoamisen kvanttiturbulenssissa lähellä absoluuttista nollapistettä.

Turbulenssia tutkitaan usein supranesteiden avulla. Ne ovat aineita, jotka lämpötilan lähestyessä absoluuttista nollapistettä voivat virrata lähes kitkatta, ja joissa turbulenssin aiheuttavat äärimmäisen pienet kvanttipyörteet.

Tutkimusryhmä tarkkaili turbulenssin

esiintymistä supranesteessä.

Ainetta käsiteltiin Kylmälaboratorion pyörivässä superpakastimessa eli kryostaatissa, joka kykenee jäähdyttämään näytteen yli miljoona kertaa huoneenlämpötilaa matalammalle tasolle. Kokeessa niin sanotut Kelvin-aallot työnsivät kvanttipyörteissä energiaa yhä pienemmille pituusskaaloille aina siihen saakka, kunnes energia alkoi kadota pyörteistä lämpönä. Ilmiö on ollut keskeinen ongelma kvanttiturbulenssin tutkimuksessa.

Nyt osoitettiin ensimmäistä kertaa kokeellisesti Kelvin-aaltojen aiheuttaman energian katoaminen kvanttipyörteistä.

Tulevaisuudessa turbulenssin paremmasta ymmärryksestä voi olla hyötyä esimerkiksi ajoneuvojen aerodynamiikan kehittämisessä, vesiputkien suunnittelussa tai sään ennustamisessa.

Täydentäjät ja Kumppanit pystyivät useissa palveluissa muita alhaisempiin kustannuksiin, mutta eivät kaikissa. Vuonna 2019 esimerkiksi keskimääräinen asukaskohtainen kustannus avohoidon palveluista oli Täydentäjillä 461 euroa ja Kumppaneilla 486 euroa, kun se Hajauttajilla oli 569 euroa. Syynä voi olla Täydentäjien muita kuntia keskimäärin isompi koko ja Kumppaneilla keskittämisestä saadut edut. Eroja selittää myös ikärakenne: Täydentäjien väestö on keskimäärin muita kuntia nuorempaa. Suurimmat sotekustannukset olivat Hajauttajilla. Tulokset tukevat ajatusta keskitettyjen palvelujen kustannustehokkuudesta. Tutkijat korostavat, että uusista hyvinvointialueista etenkin ne, joiden taustalla ei ole kuntayhtymää, aloittavat toimintansa muutosvaiheessa. Tällöin palvelutuotanto voi olla kalleimmillaan. Tilanteesta pitäisi pyrkiä nopeasti eteenpäin, kohti Täydentäjien tai Kumppanien toimintamallia.

Kvanttiturbulenssia tutkittiin Kylmälaboratoriossa sijaitsevassa pyörivässä superpakastimessa eli kryostaatissa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 37
Mikko Raskinen

Mentorointi: oppia ja inspiraatiota

Mentorit ja mentoroitavat kertovat kokemuksistaan.

Yliopisto-opiskelu merkitsee monille aikaa, jolloin tutkitaan omia kykyjä ja pohditaan tulevaisuutta. Kun opiskelijat Aalto-yliopistossa miettivät tulevia mahdollisuuksia ja haasteitaan, he voivat saada tuekseen mentorin, työelämässä jo toimivan kannustajan.

Mentoroinnilla tarkoitetaan tavoitteellista ja vastavuoroista vuorovaikutussuhdetta, jossa jaetaan kokemuksia, näkemyksiä ja osaamista. Vaikka mentorointi tähtää ensisijaisesti mentoroitavan kehittymiseen, myös mentori oppii ja hyötyy mentoroinnista.

Aallon mentorointiohjelma tarjoaa henkilökohtaista mentorointia, kun taas uudempi Aalto International Talent Programme (AITP) tarjoaa ryhmämentorointia kansainvälisille opiskelijoille. Kysyimme kummastakin ohjelmasta yhdeltä mentorilta ja mentoroitavalta heidän kokemuksistaan ja siitä, miten ohjelma on auttanut heitä eteenpäin.

YHTEISTYÖ
Teksti Sedeer el-Showk Käännös Tomi Snellman Kuvat Aleksi Poutanen
”Mentoroinnin myötä minulla on enemmän rohkeutta tehdä asioita, joita todella haluan.”
38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32
KHANH VU

JUNHUI

Omaa tietä löytämässä

KHANH VU, VALMISTUNUT HILJATTAIN KAUPPAKORKEAKOULUN MANAGEMENT AND INTERNATIONAL BUSINESS -MAISTERIOHJELMASTA, AKTORI AALLON MENTOROINTIOHJELMASSA:

”Opintojeni alussa en tiennyt, millaista uraa haluaisin, joten tarvitsin ihmisen, jonka kanssa keskustella asiasta. Etsin kansainvälistä mentoria, jolla olisi samanlainen tausta kuin itselläni, joka olisi tullut Suomeen ja työskentelisi samalla alalla. Halusin kuulla hänen tarinansa ja miten hän on päätynyt valintoihinsa, ei pelkästään ammatillisesti vaan myös henkilökohtaisessa elämässä. Keskustelut ja tapaamiset mentorin kanssa saivat tuntemaan, että minulla on kumppani, jonka kanssa voin jakaa asioita. Tietenkin teen niin myös ystävien kanssa, mutta uran osalta ystäväni ovat samassa vaiheessa kuin minäkin. Mentorin kanssa oli enemmän juteltavaa aiheesta.

Kun keskustelimme siitä, mikä elämässä on tärkeää, me molemmat mainitsimme ystävät ja perheen. Oivalsimme, että ammatillisia tai uratavoitteita tulee aina verrata siihen, mikä elämässä on tärkeää ajan mittaan. Aiemmin harkitsin aina pitkään, ennen kuin ryhdyin toimeen, ja pohdin vaihtoehtoja ehkä liikaakin. Mentoroinnin myötä minulla on enemmän rohkeutta tehdä asioita, joita todella haluan.”

Kakkoskuskina

JUNHUI WANG, HEAD OF INTEGRATIONS, OUTOKUMPU OYJ, KOLMATTA KERTAA MENTORINA: ”Lähdin mukaan mentorointiohjelmaan, koska opiskellessani vuosia sitten olin itse mentoroitavana. Minulla oli silloin erittäin inspiroiva mentori, jolta sain paljon apua. Pidämme edelleen yhteyttä ja tapaammekin silloin tällöin. Haluan mentorina välittää avuliaisuuden henkeä eteenpäin ja jakaa omia kokemuksiani parhaan kykyni mukaan.

Aloittaessani mentorointia sanon mentoroitavalle olevani hänen kakkoskuskinsa, kun varsinaisesti ohjaimissa on hän. Aluksi vain kuuntelen saadakseni kuvan siitä, mitä mentoroitava haluaa ja mistä hän on kiinnostunut. Jos opiskelija ei tiedä sitä vielä itsekään, kysyn mistä hän ei pidä. Muistutan myös, että tapani työskennellä juontuu omasta historiastani. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa eikä välttämättä sovi jokaiselle.

Yritän esittää olennaisia kysymyksiä ja antaa mentoroitavan johtaa keskustelua, olipa kyse ammatillisesta kehittymisestä tai jostain henkilökohtaisemmasta. Eräällä mentoroitavallani oli elämässään henkilökohtaisia haasteita, ja hän tunsi itsensä masentuneeksi.

Jossain vaiheessa panin kuitenkin merkille muutoksen: hänen silmiinsä oli syttynyt uudenlainen pilke. Hän kertoi, että mentorointitapani ja käyttämäni kieli olivat auttaneet häntä ja antaneet hänelle tukea. Olin helpottunut ja iloinen siitä, että olin osannut auttaa ja sain nähdä hänessä tapahtuneen muutoksen. Tuo hetki todella kosketti minua. Tunsin tehneeni jotain oikein.”

”Yritän esittää olennaisia kysymyksiä ja antaa mentoroitavan johtaa keskustelua, olipa kyse ammatillisesta kehittymisestä tai jostain henkilökohtaisemmasta.”
WANG

MATTI AKSELA

Tilaisuus oppia

MATTI AKSELA, TEKNIIKAN TOHTORI, VP, SERVICES, WITHSECURE OYJ, INTERNATIONAL TALENT -MENTORI KOLMATTA KERTAA:

”Kun itse opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa (nykyisin Aalto-yliopisto) yksi hienoimpia asioita oli päästä näkemään, millaista elämä on valmistumisen jälkeen. Yhteydet yritysten edustajiin olivat äärimmäisen arvokkaita, vaikkei tilaisuuksia tarjoutunutkaan kovin usein.

Kansainvälisten opiskelijoiden mentorointiohjelma puoltaa paikkansa jo siksi, että meidän on saatava houkuteltua terävimmät ihmiset Suomeen ja sijoittumaan parhaalla mahdollisella tavalla työelämään. Haluan auttaa heitä, jotka eivät ole Suomesta kotoisin tai tunne suomalaista työkulttuuria. Ohjelmassa voin keskustella eri taustaisten opiskelijoiden kanssa ja tarkastella asioita heidän näkökulmastaan.

Minulle on ilo auttaa opiskelijoita ja tarjota heille mahdollisuuksia, joita itse opiskellessani kaipasin eli tilaisuutta tavata ihmisiä, joilla on kokemusta, ja esittää heille kysymyksiä.

Mentorointi on myös hyvä tapa harjoitella vuorovaikutustaitoja. Kun koetan selittää jotain asiaa toiselle ymmärrettävästi ja selkeästi, opin itsekin ymmärtämään sitä paremmin. Voidakseni jakaa

jotain, minun täytyy ensin jäsentää asia omassa päässä ja välittää se sitten niin, että muutkin ymmärtävät.

Ohjelma merkitsee minulle jatkuvaa oppimista ja tilaisuutta antaa oma panos Aalto-yhteisölle sekä tutustua lahjakkaisiin opiskelijoihin.”

Käytännön sovellusta elämään

ULVIYYA QULIYEVA, VÄITÖSKIRJATUTKIJA, SÄHKÖTEKNIIKAN KORKEAKOULU, AITP-MENTOROITAVA:

”Olen aikeissa siirtyä yritysmaailmaan tohtorintutkintoni jälkeen, joten International Talent -ohjelma avasi minulle mainion mahdollisuuden keskustella työelämässä jo vaikuttavien insinöörien ja HR-ammattilaisten kanssa. Haluaisin työskennellä sellaisten asioiden parissa, jotka päätyvät oikeasti käytäntöön, mutta en tiennyt millaisia taitoja siihen tarvitaan.

Koska keskityn väitöskirjaa tehdessä vain tiettyyn tutkimusalueeseen, ymmärsin, että minun pitää vielä kehittää osaamistani tietyillä osa-alueilla päästäkseni haluamaani työhön. Suoritan parhaillaan lisäkursseja täydentääkseni osaamistani niin, että se vastaisi itseäni kiinnostavien yritysten tarpeita.

YHTEISTYÖ
. ”
”Meidän on saatava houkuteltua terävimmät ihmiset Suomeen ja sijoittumaan työelämään
40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Mentoroinnin ilmapiiri oli mukavan rento. Saimme kysellä niin paljon kuin halusimme – ja niin me tosiaan teimme.

Mentoroinnista oli minulle kansainvälisenä opiskelijana erityistä hyötyä, sillä sen myötä oivalsin, miten tärkeää verkostoituminen on. Se oli eräänlainen käännekohta, ja olen nyt alkanut käydä erilaisissa tapahtumissa ja tutustunut eri

AALLON MENTOROINTIOHJELMA käynnistyi

vuonna 2012, mutta sitä olivat edeltäneet vastaavat ohjelmat Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Ohjelma tuo työelämän asiantuntijat ja Aallon maisteriopiskelijat yhteen. Ohjelma on myös monikulttuurinen ja kansainvälinen, meneillään olevan ohjelman osallistujissa on 54 kansallisuutta. Tähän mennessä ohjelmassa on ollut kaikkiaan 1 556 mentorointiparia.

”Mentorointi voi edistää opiskelijan työllistymistä, mutta se ei ole ohjelman tavoite. Tarkoituksena on auttaa opiskelijoita kehittämään työelämävalmiuksiaan ja laajentamaan näköalojaan. Ohjelma myös tarjoaa alumneille luontevan tavan pitää yllä yhteyttä yliopistoon ja jakaa kokemustaan entiselle opinahjolleen. Lisäksi se on oppimis-

yrityksissä työskenteleviin ihmisiin sen sijaan, että olisin jäänyt ulkopuoliseksi ja vaille ammatillisia kontakteja Suomessa.

Koska minulla ei ole kovin paljoa kokemusta yrityksistä, mentorointiohjelmaan osallistuminen oli tärkeää. Nyt olen varma, että haluan siirtyä juuri yritysmaailmaan.”

kokemus myös mentorille itselleen”, sanoo Kaisa Hölttä, joka vastasi mentorointiohjelmasta maaliskuuhun 2023 saakka.

AALTO INTERNATIONAL TALENT -OHJELMA

käynnistyi vuonna 2020. Ohjelmassa on ollut mukana yli 500 maisteri- ja tohtoritason opiskelijaa sekä mentoreita 26 eri yrityksestä. Ohjelman arvostuksesta kertoo, että monet yritykset ovat osallistuneet siihen useampana vuonna.

”Tarkoituksemme on perehdyttää opiskelijoita suomalaiseen työelämään ja -kulttuuriin ja auttaa heitä tutustumaan yrityksiin ja kehittämään verkostojaan. Tavoitteemme on rohkaista opiskelijoita jäämään Suomeen ja mahdollistaa pitkäjänteinen urakehitys täällä”, kertoo ohjelmapäällikkö Kaisa Paasivirta.

”Mentorointi auttoi minua oivaltamaan, miten tärkeää verkostoituminen on Suomessa. Se oli eräänlainen käännekohta.”
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 41
ULVIYYA QULIYEVA

Tekoäly tuo apua hammashoitoon ja leukakirurgiaan

Suomessa kehitetty syväoppimiseen perustuva malli paikantaa tarkasti ja nopeasti alaleuan hermokanavan. Sen käyttö säästää radiologien ja hammaslääkärien päivittäistä työaikaa.

Hammasimplanttia asentavan hammaslääkärin on tiedettävä potilaan alaleuan hermokanavan tarkka sijainti, jotta hän voi suunnitella implantin koon ja asennon sekä koko toimenpiteen. Tähän tarvitaan röntgenkuvia, joista hammaslääkäri tai radiologi määrittää kanavan sijainnin manuaalisesti piste pisteeltä. Kuvien tulkinta on työlästä ja aikaavievää.

Hammashoitolaitteita valmistava Planmeca, Suomen tekoälykeskus FCAI ja Tampereen yliopistollinen sairaala (Tays) yhdistivät voimansa ja kehittivät tekoälypohjaisen mallin, joka paikantaa alaleuan hermokanavan 3d-röntgenkuvista ihmistä nopeammin ja muita automatisoituja menetelmiä tarkemmin.

”Yhteistyö lähti liikkeelle kliinistä työtä tekevien asiantuntijoiden tarpeista ja siitä, kuinka voimme auttaa heidän päivittäistä työtään. Tekoälyn hyödyntäminen säästää huomattavasti potilaan hoidon suunnitteluun käytettyä aikaa”, sanoo Planmecan tutkimus- ja teknologiajohtaja Vesa Varjonen

Kehitetty menetelmä perustuu syvien neuroverkkojen kouluttamiseen suurella määrällä kliinistä dataa, joka koostui kolmiulotteisista kartiokeilatietokonetomografialla (KKTT) otetuista kuvista.

”Saimme Tampereen yliopistolliselta sairaalalta käyttöömme laajan ja monipuolisen kliinisen aineiston, joka oli tuotettu useilla 3d-kuvantamislaitteistoilla. Data jaettiin satunnaisesti niin, että osaa siitä käytettiin neuroverkkojen kouluttamiseen ja osa erotettiin kehitetyn menetelmän testaamiseen ja validointiin”, kertoo Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija Jaakko Sahlsten

Tekoäly on tehokas ja väsymätön apulainen Alaleuan hermokanavassa eli mandibulaarikanavassa kulkee leuan motoriikkaa ja kasvojen tuntoa ohjaavia hermoja. Implantin asentamisen lisäksi sen paikantaminen on tärkeää esimerkiksi viisaudenhampaiden poistamisessa ja leukakirurgiassa. Leukaluun sisällä kulkevan kanavan sijainti ja reitti on jokaisella ihmisellä yksilöllinen.

”Yksi iso haaste tekoälymallin kouluttamisessa oli, että kallosta otetussa 3d-röntgenkuvassa mandibulaarikanava on hyvin pieni suhteessa koko kuvan datasisältöön. Aineistona tällainen koulutusdata on hyvin epätasapainoinen”, Sahlsten sanoo.

Yhteistyö Taysin radiologien kanssa oli avainasemassa siinä, kuinka data saatiin valjastettua tekoälyn opettamiseen.

”Kun hermoverkolle syötetään iso määrä dataa, johon mandibulaarikanavan sijainti on merkitty, se oppii optimoimaan omat sisäiset parametrinsa. Oppimisen lopputuloksena syntynyt hermoverkko löytää nopeasti mandibulaarikanavan sille syötetystä yksilöllisestä 3d-datasta”, Varjonen sanoo.

Hermoverkkomallin testaus tutkimusaineistosta erotetulla potilasdatalla osoitti, että malli onnistui paikantamaan mandibulaarikanavat niin, että vain 1–4 prosenttia tapauksista saattaa olla virheellisiä.

”Kliinisissä arvioissa asiantuntijat kävivät läpi mallin tuottamia tuloksia ja totesivat, että 96 prosentissa tapauksista ne olivat kliinisesti täysin käytettävissä. Meillä on vahva luottamus siihen, että malli toimii hyvin”, Sahlsten toteaa.

KUMPPANUUS
Teksti Marjukka Puolakka Kuvat Nature.com (CC BY 4.0)
42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Ihmiseen verrattuna teköälyn etuna on, että se tekee työnsä aina yhtä tehokkaasti ja nopeasti. Tekoälymalli nopeuttaa mandibulaarikanavan löytämistä ja antaa tukea radiologien ja lääkärien päätöksentekoon. Lopullisen päätöksen hoidosta tekee aina terveysalan ammattilainen.

Julkaisut todentavat mallien toimivuuden Suomalainen perheyritys Planmeca on yksi maailman johtavista terveysteknologian laitevalmistajista, jonka tuotteita viedään yli 120 maahan ympäri maailmaa. Hammashoidossa käytettävät 3d-kuvantamislaitteet ja niitä tukevat ohjelmistoratkaisut ovat yrityksen liiketoiminnan tukijalka. Planmecalle yhteistyö FCAI:n ja Taysin kanssa merkitsee uusia ja merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.

”Digitaalisuus ja tekoälyn hyödyntäminen kuvantamislaitteissa ovat meille tärkeitä. Integroimme tutkimuksessa kehitetyn hermoverkkomallin kuvantamislaiteohjelmistoomme, jolloin se parantaa laitteidemme käytettävyyttä ja suorituskykyä”, Varjonen sanoo.

Tutkimusyhteistyöstä syntyneet tieteelliset julkaisut ovat tärkeitä kaikille hankkeen osapuolille. Tuloksia on julkaistu muun muassa arvostetussa Nature-julkaisun Scientific Reports -lehdessä.

”Vertaisarvioidut julkaisut ovat vahva todiste mallin toimivuudesta. Syväoppimista ei ole aiemmin käytetty tämäntyyppisissä tehtävissä, mikä lisää julkaisujen arvoa. Julkaisut edistävät myös tohtoriopiskelijoiden opinnäytetöitä”, Sahlsten toteaa.

”Julkaisut ovat meille tärkeitä, kun haemme ohjelmistollemme lääkinnällisten laitteiden hyväksyntää.

Julkaisut osoittavat, että ohjelmisto on suunniteltu ohjelmistokehitysprosessien mukaisesti ja käynyt läpi kaikki tarvittavat vaiheet”, Varjonen sanoo.

Alaleuan hermokanavan paikantamisen lisäksi Planmecan, FCAI:n ja Taysin yhteishankkeessa kehitettiin hermoverkkomalli myös ortognaattiseen kirurgiaan, jossa hampaiden alueen poikkeavuuksia hoidetaan kirurgisten toimenpiteiden avulla.

”Malli auttaa tunnistamaan koko kallon alueelta kiintopisteitä, joita tarvitaan purennan korjaukseen tai leukojen siirtämiseen tähtäävien leikkausten suunnittelussa. Samaa potilasdataa hyödynnettiin myös kolmannessa tekoälysovelluksessa”, Varjonen kertoo.

Tekoälyllä on tulevaisuuden terveyssovelluksiin paljon tarjottavaa.

”Tekoäly on hyödyllinen työkalu, kun lääkärit tekevät ensiarvioita hoidosta tai kaipaavat vaihtoehtoisia mielipiteitä. Tekoälymallien haasteena on, ettei varmuudella voida tietää syitä siihen, kuinka malli päätyy tiettyyn tulokseen. Mallien selitettävyys ja läpinäkyvyyden lisääminen vaativat lisätutkimusta”, Sahlsten sanoo.

IN-HOUSE

Vaneriteos kuvastaa kvanttifysiikkaa

Metroaseman sisäänkäynnin tuntumassa, lehmuskujan vieressä Otaniemen kampuksella seisoo taideteos, joka ensivilkaisulta on ”vain” vanerinen seinäke, vähän jo vihertäväkin. Quantum Moss -teoksen muotokieli kätkee kuitenkin kvanttifysiikan arvoituksia.

Teoksen polveileva, pitkälti symmetrinen kuvio kertoo, miten aallon lailla käyttäytyvän kvanttihiukkasen paikka vaihtelisi pystysuoralla, rajatulla akselilla. Kuvion syvimmät kohdat edustavat todennäköisyysjakauman huippukohtia ajan eri hetkinä.

Teoksen ovat suunnitelleet kampustaidekilpailun voittajat, opiskelija Noora Archer ja tutkija Laura Piispanen.

Teoksen katselua varten Noora Archer antaa vinkin ei-fyysikon näkökulmasta: ”Jos löydät kohdat, joissa teoksen rei’istä näkyy kokonaan läpi, tiedät missä hiukkanen on todennäköisimmillään olemassa.”

”Halusimme saattaa yhteen kaksi Aallon maailmanluokan osaamisaluetta: kvanttiteknologian tutkimuksen sekä puurakentamisen”, Piispanen sanoo. Kvanttifysiikan visualisointi taiteen keinoin on keskeinen osa sekä Piispasen tohtorinväitöstä että Archerin maisterintyötä.  Quantum Moss on tehty kuusivanerista. Tuuli lennättää teoksen päälle sammaleen itiöitä, mikä saa sen vähitellen vihertämään. Ajan myötä ulkomuoto muokkautuu uudestaan osana hajoamista. Julkisen taideteoksen elinkaari jää siis tavallista lyhyemmäksi, millä halutaan korostaa kampusalueen luonnon monimuotoisuutta.

Aalto ­ yliopisto noudattaa rakennushankkeissaan taiteen prosenttiperiaatetta. Kampustaidekilpailu oli viides yliopiston projekti, jossa noin prosentti rakennusprojektin määrärahasta kohdennetaan taidehankintoihin. Kilpailun ensimmäisen sijan jakoivat Quantum Moss sekä Jenna Ahosen ja Ayda Grisiuten idea ”bio.modules.way”.

Teksti Noora Stapleton Kuva Mikko Raskinen
AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 45

VÄITÖKSIÄ

Muotoilu auttaa purkamaan syrjiviä normeja

Normit ovat oletuksia siitä, millaisia ihmisten pitäisi olla. Ne jakavat ihmiset ”meihin” ja ”muihin”. Normikriittinen muotoilu tekee syrjiviä normeja näkyviksi, jotta niiden taustalla olevia valtasuhteita voidaan tunnistaa ja muuttaa.

Ruotsista lähtöisin oleva normikriittinen muotoilu on akateemisena alana vielä nuori. Muotoilun alan väitöstyössään Camilla Andersson tekee pioneerityötä alan vahvistamiseksi.

”Tarkastelin normikriittistä vallan teoriaa. Kun esimerkiksi sukupuolia syrjivät normit tuodaan näkyviksi, voidaan niiden luomasta vallasta alkaa keskustella. Tämän pohjalta rakensin perustan normikriittiselle muotoilulle, joka pureutuu valtasuhteiden purkamiseen”, sanoo Andersson.

Empiiristen tutkimusten avulla hän osoittaa, kuinka organisaatioissa vallitsevia normeja ja valtasuhteita voidaan tunnistaa, analysoida ja haastaa. Tämä on muutoksen alku.

Fyysisen voiman tarve pelastustyössä

Ruotsin palo- ja pelastusjärjestöllä on vaikeuksia houkutella naisia palomiestyöhön. Yksi työhön juurtuneista normeista on käsitys siitä, että pätevältä pelastustyöntekijältä vaaditaan miehistä fyysistä voimaa.

”Tutustuimme paloasemien työolosuhteisiin ja haastattelimme työntekijöitä. Seurasimme myös yleistä keskustelua siitä, että naisista ei ole työhön, koska heidän voimansa eivät riitä ovien hakkaamiseen kirveellä auki hätätilanteissa.”

Andersson halusi kääntää huomion fyysistä voimaa vaativia tehtäviä suorittavan sukupuolesta siihen, kuinka näitä tehtäviä tehdään. Hän suunnitteli kollegoidensa kanssa ”tulipalolukon”, joka palohälyttimeen yhdistettynä avaa oven automaattisesti, kun se havaitsee savua ja lämpöä. Idea digitaaliseen lukkoon tuli vanhusten kotihoidosta.

”Tuloksena oli käsin kosketeltava esine, joka avasi silmiä ja keskustelua siihen, että työoloja ja työntekotapoja muokkaamalla voidaan päästä eroon naisia syrjivistä normeista.”

Vanhusten kotihoidon asiakasgeneraattori Vanhusten kotihoidon työntekijät ovat usein alipalkattuja naisia, joilla on vähän koulutusta. Julkisen sektorin työntekijöitä ja työnantajia Ruotsissa välittävän SKL-organisaation (nykyisin SALAR) kanssa tehdyssä projektissa Andersson pyrki osoittamaan työolojen epäkohtia ja osallistamaan työntekijät niiden parantamiseen.

”Työntekijät kertoivat jatkuvasta kiireestä ja stressistä, jonka kotikäyntejä aikatauluttava reitinoptimointijärjestelmä heille aiheutti. Järjestelmä ei ottanut huomioon, että kotikäyntiä ei voi hoitaa 5–10 minuutissa, jos vaikka Asta on kaatunut. Vastineeksi työntekijät alkoivat syöttää digitaaliseen järjestelmään tekoasiakkaita, jotta he saivat tarvittaessa lisäaikaa hoitotyöhön.”

Esimiehet tiesivät ja hyväksyivät asian, mutta jättivät vastuun järjestelmän manipuloinnista hoitajien harteille.

”Suunnittelimme ’asiakasgeneraattorin’, jolla osoitimme, kuinka absurdiin tilanteeseen rekkaautojen reitinoptimointiin kehitetty järjestelmä vanhusten kotihoidossa johti.”

Konkreettisen laitteen kanssa oli päästy asian ytimeen. Ongelman näkyväksi tekeminen osoitti, että asiaan täytyy puuttua rakenteellisella tasolla. Työntekijät olivat saaneet innovaationsa materialisaation avulla äänen, jota kuultiin yhteisissä keskusteluissa.

Camilla Andersson 10.2.2023: Materializing Norms: Norm­ Critical and Speculative Explorations in Design

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Aalto-yliopistosta valmistuu vuosittain yhteensä noin 200 tekniikan, kauppatieteiden, taiteen ja filosofian tohtoria. Eniten tohtorinväitöksiä syntyy tekniikan aloilta, etenkin teknillisestä fysiikasta, tietotekniikasta ja biotuotetekniikasta.

Aalto-yliopiston tohtoriohjelmat on suunniteltu suoritettavaksi neljässä vuodessa päätoimisesti opiskellen tai kahdeksassa vuodessa sivutoimisesti opiskellen.

Väitöskirjat voivat olla tieteidenvälisiä, jolloin niihin voi sisältyä osia toisilta tutkimusaloilta, vaikkapa tekniikan väitöskirjaan taiteesta tai päinvastoin.

Tohtoriopiskelijoita on noin 3 200, he edustavat 95:ttä eri kansallisuutta, ja 1/3 heistä on väitöskirjatutkijoita, jotka työskentelevät Aallossa.

Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi shop.aalto.fi

Parempaa johtamista ikääntyneiden sote-palveluihin

Suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa johdetaan monin paikoin hajanaisesti pala kerrallaan.

DI Olli Halminen tutki väitöstyössään ikääntyneiden alueellisia palvelujärjestelmiä Suomessa ja selvitti, miten niitä voisi johtaa paremmin. Aineistona oli yli 75-vuotiaiden sote-palveluiden käytön rekisteriaineisto 65 suomalaiskunnasta. Väitöksen ala on tuotantotalous.

Työssään Halminen loi alueellisen tason lyhytja pitkäaikaisten sote-palveluiden mallin ja hahmotteli sen perusteella kustannustehokkuutta lisääviä johtamistapoja.

Oikeaan aikaan annetut palvelut voivat tuoda ”jarrutustehokkuutta” terveydenhuoltoon. Esimerkiksi laadukas kotihoito ja toimiva suhde terveyskeskukseen ehkäisevät kalliimpiin ja raskaampiin palveluihin siirtymistä. Tämä voisi estää myös sairaaloiden päivystyskaaosta.

Ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyn kriteerit tulisi yhdenmukaistaa alueellisesti sekä inhimillisistä että taloudellisista syistä.

Aineistoon perustuen Halminen laski, että tulevaisuudessa eniten rahaa ja resursseja kuluu dementiapotilaiden hoitoon. Dementian hoidon kustannuksista 68 prosenttia syntyi sosiaalihuollossa. Väestön ikääntyessä resursseja pitäisi siirtää terveydenhuollosta sosiaalihuollon puolelle.

Sote-palveluiden rakenteissa on Suomessa isoja alueellisia eroja. Hyvinvointialueiden tulisi luoda analytiikkaan perustuvia yhtenäisiä hoitokäytäntöjä, jotta samanlaisessa tilanteessa olevat potilaat saisivat samanlaista hoitoa.

Olli Halminen 20.1.2023:

Analysing the performance of meso ­ level care systems including long and short term services

Marsin ilmasto ei ole muuttumassa

Vuodesta 1976 lähtien Marsiin laskeutuneet luotaimet ovat keränneet tietoa sen olosuhteista. Avaruustieteen ja -tekniikan alan väitöstyössään DI Henrik Kahanpää perehtyi Marsin

kaasukehän painemittauksiin, jotka ovat olennaisia paitsi Marsin olosuhteiden ymmärtämisessä, myös maapallon ilmastonmuutoksen mallintamisessa.

Suomen Ilmatieteen laitoksella Kahanpää oli mukana kehittämässä painemittalaitetta

Curiosity-mönkijään, jonka Nasa lähetti Marsiin vuonna 2011. Ilmatieteen laitos toimitti painemittalaitteen myös Nasan Phoenix-luotaimeen, joka laskeutui Marsiin vuonna 2008. Laitteet perustuvat suomalaisen Vaisala Oyj:n tekniikkaan.

Kahanpää selvitti painemittauksiin vaikuttavia epävarmuustekijöitä ja kehitti korjausalgoritmeja niiden kumoamiseksi. Työ osoitti, että Marsin kaasukehän paine voidaan mitata näillä mittalaitteilla noin 0,5 prosentin tarkkuudella.

Phoenixin korjattujen painemittausten vertailu Nasan Viking-laskeutujien mittauksiin paljasti, että Marsin ilmastossa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien 1976–2008 välillä.

Pienen mittakaavan pölypyörteiden on arveltu ylläpitävän Marsin kaasukehän pölyisyyttä silloin, kun planeetalla ei myrskyä. Kahanpää etsi Curiosityn säämittauksista pölypyörteiden aiheuttamia signaaleja ja osoitti, että vain harvat näistä pyörretuulista ovat tarpeeksi voimakkaita nostaakseen pölyä. Tämä kyseenalaistaa aiemmat käsitykset.

Pölypyörteistä saatu tieto auttaa ilmaston mallintamisessa sekä tulevien avaruuslentojen laskeutumispaikkojen suunnittelussa.

Henrik Kahanpää 5.1.2023:

On atmospheric pressure measurements and dust devils on planet Mars

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 47
VAU! 48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Valokuvataiteen museon näyttely tammi–maaliskuussa 2023 esitteli

19 nuorta tekijää, jotka valmistuvat taiteen maistereiksi Aalto-yliopiston taiteen ja median laitokselta. Näyttelytyöt liittyivät heidän opinnäytteisiinsä. Esittelemme neljän taiteilijan teokset.

Niko Tampio: Transitions

”En katso taaksepäin, enkä usko sattumaan.”

”Transitions tutkii henkilökohtaisen siirtymän ja kasvun teemoja introspektion kautta universaalisti ja käsitteellisesti. Ensimmäistä kertaa esillä oleviin teoksiini olen ammentanut inspiraatiota snapshotvalokuvan välittömyydestä, josta ne saavat raa’an emotionaalisen latauksen. Siitä huolimatta teossarjan valokuvat ovat harkittuja ja huolella sommiteltuja. Teokseni kuvastavat intiimejä hetkiä tavanomaisissa paikoissa. Valokuvat on kuvattu Suomessa sekä eri puolilla Espanjaa vuosien 2016 ja 2022 välillä.”

Niko Tampio (synt. 1989) on valokuvaaja, joka työskentelee pääasiassa kuvan ja installaation parissa. Hänen teoksensa käyvät usein dialogia tilan kanssa, ja ne liikkuvat itsetutkiskelun ja elämän teemojen ympärillä. Tampion visuaalinen kieli on kehittynyt Hollywood-elokuvien, meren sekä abstraktin taiteen vaikutuksesta. Hänen taiteellinen työskentelynsä pohjautuu uteliaisuuteen, havaintoon sekä syvään kiinnostukseen ihmisyyttä kohtaan.

MoA in Photography

23
VAU!

Alexander Komenda:

Between Eyries

Kotkien pesät ovat korkealla tai vaikeapääsyisissä paikoissa. Linnut käyttävät pesiä useita vuosia ja lisäävät niihin uutta materiaalia joka pesimäkaudella. Joskus pesät kasvavat niin suuriksi, että ne aiheuttavat vaurioita pesäpuulle, erityisesti pahojen myrskyjen aikana.

”Alexei, jolla on puolalaiset juuret, on yksi monista liikekannallepanoa paenneista venäläisistä. Oma perheeni lähti Puolasta ennen syntymääni, vuonna 1987. Minä ja Aleksei aloitimme muuttomatkamme eri aikoina, päätyen kuitenkin molemmat Bishkekiin, Kirgisiaan. Kohtasimme sattumalta No Name -baarissa Bishkekissä, joka on nykyään täynnä nuoria venäläisiä. Kukaan meistä siellä ei osannut määritellä, mitä koti tarkoittaa, etenkään minä, Kanadassa syntynyt ja kasvanut, puolaiset sukujuuret omaava kaksoiskansalainen.”

Alexander Komendan (synt. 1992) työskentely perustuu dokumentaariseen valokuvaukseen ja keskittyy yhteisöihin.

MoA in Photography 23 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32 \ 51

Lyydia Osara: Kommunikaatiot

”Teoksissani tutkin mielen piilotettuja kieliä automaattista ilmaisua soveltaen piirustus- ja valokuvataiteen tekniikoilla. Mielenterveyden häiriön takia monet voimakkaat tunteeni tuntuvat selittämättömiltä, ja välillä ne tuntuvat olevan piilossa tietoisen mieleni alla.

Vahvojen tunteiden selittämättömyys johti luomaan kuvasarjan, jossa pyrin ilmaisemaan alitajuntani informaatiota. Kontrolloimattoman tai lähes kontrolloimattoman eleen kuten automaattisen piirtämisen avulla koen pystyväni ilmaisemaan tätä informaatiota muodossa, joka voi näyttää lukukelpoiselta vaikka ei todellisuudessa sitä ole.”

Lyydia Osara (synt. 1996) työskentelee pääosin kamerattoman ja kokeellisen valokuvataiteen parissa. Hän siirtää abstrakteja tunteita fyysisesti muotoihin, intuitiivisten eleiden kautta. Automaattinen piirtäminen on hänelle tärkeä työkalu, koska hän kokee sen avulla pääsevänsä käsiksi alitajuisen mielen ilmaisuun. Osara tutkii näitä kirjoituksen näköisiä muotoja ja vertaa niitä kielellisen ilmaisun voimaan.

MoA in Photography 23 VAU!
52 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

Lada Suomenrinne

”Kuuletko tuulen, kun etsin jalanjälkiäni Máttaráhkun, isoisoäidin, vierestä?

Keräämme pieniä valopalloja tuulesta, ’ádjá gákti mu alde, maid smiehtat?’

Mitä isoisoäitini sanoisi, kun valopallot osuvat isoisäni saamenpukuun? Kävelevätkö hänen jalanjälkensä pois maisemasta, jota yhdessä katsomme?”

Lada Suomenrinne (synt. 1995) on Pohjois-Venäjällä syntynyt taiteilija, joka on asunut suurimman osan elämästään Suomen pohjoisimmalla alueella, Saamenmaalla. Suomenrinteen isäpuoli adoptoi hänet saamelaiseen perheeseensä. Taiteessaan Suomenrinne tutkii suhdettaan saamelaisuuteen, jonka on perinyt adoption kautta. Hän käy vuoropuhelua luonnon kanssa, jonka kanssa hän etsii turvapaikkaa adoptoituna alkuperäiskansalaisnaisena.

MoA in Photography 23
VAU! 54 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32

ARJEN VALINTOJA

Russell Lai, mitä yhteistä on miekkailulla ja kryptografialla?

Apulaisprofessori

merkitty riippulukon kuvalla. HTTPSprotokollan suojaaman tietoliikenteen osuus kasvoi vuodesta 2016, jolloin se käsitti noin neljäsosan, kattamaan jopa 95 prosenttia tietoliikenteestä vuoteen 2022 mennessä. Suositut pikaviestinsovellukset käyttävät myös jonkinlaista salausprotokollaa, joka suojaa päivittäisen yhteydenpitomme yksityisyyttä. Toisaalta, salausten suojaustasoissa on eroja.

Mitkä ovat yleisimpiä väärinkäsityksiä arjen tietoturvasta?

Ihmiset tuppaavat ajattelemaan, että jos jokin asia on salattu, niin se on turvallinen. Aina kun jotain salataan, tulisi kysyä, kenellä on salausavain. Esimerkiksi kun käytämme pilvitallennuspalveluja, kuten Google Drivea tai Dropboxia, palveluntarjoajalla on salausavain. Tässä tapauksessa salaus on hyödytön, jos haluat turvata tietosi palveluntarjoajalta.

Kerro, mitä kryptografiassa tehdään, niin kuin selittäisit lapselle. Kryptografiassa rakennetaan järjestelmiä, jotka ovat turvallisia hyviksille ja päänvaivaksi pahiksille. Näiden järjestelmien avulla voi jutella vaikka kaverin kanssa, joka on toisella puolella maapalloa. Niiden pitää kuitenkin olla turvallisia, etteivät pahikset pääse lukemaan tai peukaloimaan viestejä.

Me tutkijat yritämme tehdä järjestelmistä turvallisia matematiikan avulla. Jos pahikset yrittävät murtautua järjestelmiin, heidän pitää ensiksi ratkaista meidän kehittämiämme todella vaikeita matemaattisia tehtäviä. Me yritämme tehdä näistä tehtävistä niin vaikeita, ettei niitä pystyisi kukaan ratkaisemaan.

Miten kryptografia näkyy ihmisten arkielämässä?

Parasta tietoturvaa on sellainen, jota ei edes huomaa. Esimerkiksi verkkosivujen HTTPS-protokollaa käytetään sivustopyyntöjen salaamiseen ja tunnistamiseen. Se suojaa meitä nykyään lähes aina, kun vierailemme jollain sivulla. Monissa selaimissa se on

Aina kun meille yritetään myydä asioita, joita mainostetaan tietoturvallisina, tulee miettiä, onko mainostettu turvallisuus sellaista, jota tarvitsemme.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Kun taisteluni merkkijonojen kanssa päättyy, taistelu historiallisilla miekoilla alkaa. Aloitin Hongkongissa asuessani iaidōn, joka on japanilainen miekkailulaji. Saksaan muutettuani innostuin saksalaisesta pitkämiekkailusta, joka nykyään lasketaan historiallisten eurooppalaisten kamppailulajien (HEMA) piiriin. Olen jatkanut miekkailuharrastustani Espoon Historiallisen Miekkailun Seurassa. Miekkailu on hauska laji, mutta myös elämäntapa, jossa korostuvat tietyt luonteenpiirteet, kuten oikeudenmukaisuus, rohkeus ja päättäväisyys.

Mitä yhteistä miekkailulla ja kryptografialla on?

Kuten kaikissa taistelulajeissa, miekkailussa puolustus tulee ensiksi. Kryptografia toimii samalla tavalla – tietoturva pitää rakentaa järjestelmien rakenteisiin alusta alkaen. Parhaimmillaan puolustus on vaivatonta ja tyylikästä molemmissa.

Teksti Samuli Ojala Kuva Matti Ahlgren
56 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32
Russell Lain mielestä puolustus on paras puolustus.

Arto Nurmikko

Aalto-yliopiston

kunniatohtoriksi

Insinööritieteiden ja fysiikan professori Arto Nurmikko työskentelee Brownin yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän on tehnyt tutkimusta mikroelektroniikasta nanotieteeseen ja fotoniikkaan sekä kehittänyt uutta teknologiaa fysiikan ja biotieteiden alalle. Neurotekniikka on yksi Nurmikon kiinnostuksen kohteista. Hän kehittää laitteita, jotka voivat tulevaisuudessa olla suoraan yhteydessä ihmisaivoihin.

Olet kehittänyt esimerkiksi kykyä seurata aivojen hermosoluja mikrosirujen avulla. Kuinka määrittelisit tärkeimmät tutkimusalueesi?

Akateemisessa maailmassa elämäämme määrittää ja ajaa eteenpäin älyllinen uteliaisuus. Ja täytyy myös keskittyä, jotta se voi johtaa johonkin konkreettiseen, tieteellisesti merkitykselliseen ja tiettyä alaa edistävään asiaan.

Olin aikoinaan kiinnostunut magneettisista puolijohteista ja puolijohdefysiikaksi kutsutusta alasta.

Viimeisten 15–20 vuoden aikana uteliaisuuteni on kohdistunut aivoihin, minkä seurauksena aloin keskustella neurotieteiden ja aivotutkimuksen asiantuntijoiden kanssa.

Siitä seurasi kysymys, miten pääsisimme tarpeeksi lähelle yksittäisiä hermosoluja, jotta voisimme rekisteröidä niiden sähköistä toimintaa ja rekonstruoida tapaa, jolla aivot toimivat eräänlaisena äärimmäisen vähän virtaa kuluttavana, poikkeuksellisena tietokoneena.

Näin päädyin työskentelemään

aivotutkijoiden kanssa. Teen yhteistyötä neurotieteiden asiantuntijoiden kanssa alalla, jota kutsutaan löyhästi neurotekniikaksi.

Olet saanut työurasi aikana lukuisia tunnustuksia. Mitä pidät arvokkaimpana saavutuksenasi?

Laboratoriostani on valmistunut sangen suuri joukko tohtoreita, jotka tekevät hyvää työtä ympäri maailman. Kaikkiaan heitä on noin 60. Sen näen itse saavutuksena.

Tieteellisesti katsoen tähän on vaikea vastata. Nykyinen hankkeemme on yksi mielenkiintoisimmista. Se on myös yksi vaikeimmista, sillä yritämme puristaa paljon sähköistä toiminnallisuutta hyvin pieneen siruun. Sirun on oltava yhteensopiva myös biologisen ympäristön kanssa, joka ei ole järin ystävällinen mikrosiruja kohtaan. Eikä elimistökään siedä mikrosirua kovin hyvin. Eli ei päivääkään ilman ongelmia.

Jos kuitenkin onnistumme viemään tämän varhaisen neurotekniikkakonseptin sellaiselle tasolle, että se toimii

kädellisillä koe-eläimillä ja toivottavasti sen jälkeen ihmisillä, sitä voidaan mielestäni pitää jonkin arvoisena saavutuksena.

Olet opiskellut ja työskennellyt Yhdysvaltain huippuyliopistoissa koko urasi ajan. Minkälaisia asioita siitä ympäristöstä näkisit hyödyllisinä myös Suomessa?

Tutkimusrahoituksen saaminen erityisesti kokeelliseen ja kalliiseen tutkimukseen on Yhdysvalloissa paljon helpompaa. Suuremmilla tutkimusinvestoinneilla Suomi voisi olla vielä nykyistäkin parempi.

Aalto-yliopiston tekniikan alan juhlallinen promootio järjestetään 16. kesäkuuta 2023. Akateemisista tapahtumista arvokkaimman juhlan isännöi Perustieteiden korkeakoulu. Tapahtumassa promovoidaan yhteensä kahdeksan uutta kunniatohtoria, yksi heistä on Arto Nurmikko.

VIERAILULLA
Teksti
58 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 32
Lue lisää promootiosta

Kampusjäsenyys

ANNA IDEOILLE TILAA

Kampusjäsenyys on pääsylippusi Aalto-yliopiston kampukselle ja inspiroivien coworking-tilojen verkostoon yhdellä jäsenmaksulla. Se tarjoaa hyvän alustan luoda, jakaa ajatuksia, kasvaa ja kehittyä. Kampusjäsenyys auttaa sinua verkostoitumaan saman alan toimijoiden kanssa.

Liity jäseneksi!

Kenelle kampusjäsenyys on tarkoitettu?

• Aallon alumneille

• Aallon strategisille kumppaneille ja yhteistyökumppaneille

• Freelancereille

• Organisaatioille Aallon tutkimusteemojen aloilta

• Startupeille

• Yrityksille

Hae kampusjäsenyyttä: campusmember.aalto.fi

TÄMÄ LEHTI KERTOO

• vetytaloudesta

• taiteesta sote-alan äärellä ja äänenä

• kilpajuoksusta bakteereja vastaan

aalto.fi

Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.