Miksi muutosta tarvitaan?

Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -strategisena hankkeena

Olemme Ensi- ja turvakotien liitossa seuranneet sote-uudistuksen eri vaiheiden valmistelua tiiviisti vuodesta 2015 lähtien. Olemme vaikuttaneet uudistuksen valmistelun eri vaiheissa siihen, että sote-järjestöjen erityisosaaminen tulisi otettua huomioon lainsäädännössä ja käytännöissä merkittävänä osaamisresurssina osana ekosysteemiä. Pitkän ja monivaiheisen sote-uudistuksen valmisteluprosessin ajan kasvoi huoli siitä, etteivät kunnat pysty takaamaan sote-palvelujen yhdenvertaista saatavuutta. Lisäksi kasvoi huoli järjestöjen asemasta muutoksessa. Murtumia kuntien ja järjestöjen vuosikymmeniä jatkuneessa kumppanuudessa oli näkynyt jo aikaisemmin, vaikka perusasennoituminen kunnissa oli järjestömyönteinen (Särkelä 2016).

Ensi- ja turvakotien liiton strategian 2020–2023 yksi painopiste liittyi sote-uudistukseen: ”Liiton osaaminen, kansalaistoiminta ja palvelut ovat voimavara uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa.” Painopisteen alle oli määritelty neljä tavoitetta, joista kaksi kuului seuraavasti: ”Liitto on vahva toimija tuen ja palvelujen tarjoajana, yhteistyökumppanina alueilla ja osaamisemme on mukana alueellisissa osaamiskeskittymissä” ja ”Liiton toiminnan, sen kehittämisen ja tuen muotojen rahoitus on turvattu ja liitto menestyy laadukkaiden palvelujen tuottajana.” Nämä strategiset tavoitteet velvoittivat seuraamaan aktiivisesti, mitä eri puolilla Suomea sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä ja järjestöjen avustamisessa tapahtui sekä miten ETKL:n jäsenyhdistysten ja kuntien kumppanuudet kehittyivät. Strategia hyväksyttiin liittokokouksessa toukokuussa 2019. Se on keskusjärjestön ja jäsenyhdistysten yhteinen. Johtopäätös vuoden 2020 strategian pohjalta oli se, että tarvitsemme strategisen kehittämishankkeen, jolla pystymme keskusjärjestönä tukemaan mahdollisimman hyvin jäsenyhdistyksiä löytämään oman paikkansa uudistuvassa sote-rakenteessa. Arvioimme myös, että sote-uudistus etenee ja että kuntia suuremmat järjestämisvastuiset alueet syntyvät.

Kohti hyvinvointialueita hyvin eritahtisesti ja eriytyneenä

Eri puolilla Suomea on jo ennen sote-uudistusta tehty laaja-alaista kehittämistyötä muun muassa LAPE-hankkeessa eri tahojen yhteistyönä. LAPE-hankkeen merkittävänä antina syntyivät ensimmäiset perhekeskukset, jotka kokoavat eri tahojen osaamista lapsiperheiden tueksi. Tavoitteena oli, että perheet saisivat mahdollisimman varhain ja matalalla kynnyksellä tarvitsemaansa ammatillista tukea sekä vertaisten ja vapaaehtoisten tukea. Kaikkein vaativimpien ja harvinaisimpien asiakasryhmien auttamiseksi oli käynnistetty osaamis- ja tukikeskusten, OT-keskusten, valmistelutyö valtakunnallisessa ja alueellisissa työryhmissä.

Jäsenyhdistyksistä osa oli mukana perhekeskuskehittämisessä alusta lähtien. Keskusjärjestö oli mukana OT-keskusvalmistelussa valtakunnallisesti ja muutama yhdistys alueilla. Kaikkinensa erilainen kehittämistyö eteni eri puolilla Suomea hyvin eritahtisesti ja eri tavoin. Arvioimme monen muun tahon tavoin, että haasteeksi tulee, miten jo kehitetyt ja uudet toimintatavat saadaan osaksi uutta sote-rakennetta. Oli selvää, että rakenteiden muuttumisen lisäksi kehittämisessä mukana olleet avaintoimijat olisivat muutoksen toteuduttua uusissa, erilaisissa tehtävissä ja rooleissa.

Sote-uudistuksesta valmisteltiin useita eri malleja. Sen eri vaiheissa osa kunnista, joissa oli suurin valmius tai suurin paine muutokseen, tekivät omia ratkaisujaan. Syntyi erilaisia kuntayhtymämalleja kantamaan järjestämisvastuuta sosiaali- ja terveyspalveluista. Osa kunnista jatkoi itsenäisinä, vaikka osalla niistä oli suuria vaikeuksia pystyä järjestämään yhdenvertaiset ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut asukkailleen. Järjestöjen ja niiden jäsenyhdistysten kannalta tämä merkitsi sitä, että oma erityisosaaminen ja kumppanuudet oli koko ajan rakennettava uudelleen osaksi hyvin erilaisia sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuisia alueita. Viimeisimpänä ennen nykyistä hyvinvointialue-mallia valmisteltiin maakuntauudistusta ja sen osana sotea. Siinä oli hyvin vahva ajatus sote-palvelujen markkinalähtöisyydestä ja valinnanvapaudesta. (Manssila & Mattson 2019.) Maakunta- ja sote-uudistus sekä hallitus kaatuivat maaliskuussa 2019.

Järjestöjen asemaa ja rahoitusta pohdittiin eri vaiheissa useissa valtakunnallisissa työryhmissä. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvityshenkilö Tuija Brax selvitti järjestöjen roolia maakunta- ja sote-uudistuksessa ottaen siinä huomioon oletetusti kasvavat palvelumarkkinat, julkisen sektorin järjestämisvastuun sekä kuntien, maakuntien ja STEAn järjestöavustukset. Selvityksen viesti oli selvä, järjestöjen on viisasta itse työstää järjestölähtöistä toimintaa ja sen asemoitumista uuteen. (Brax 2018.) Sosten Järjestöt 2.0 -hanke toimi eri puolilla Suomea, ja kumppanina siinä olivat eri verkostojärjestöt, erityisesti sosiaali- ja terveysturvayhdistykset. Sen tavoitteena oli tukea eri puolilla Suomea toimivia yhdistyksiä rakentamaan yhteistyötä alusta lähtien uusien sote-järjestäjien kanssa ja myös keskenään. Sitä seurasi Muutostuki-hanke.

Toimintaympäristö muuttui ja eriytyi koko ajan sote-uudistuksen pitkittyessä ja tilanteen mutkistuessa. Oli selvää, että sote-järjestelmän muutokset ja niissä pärjääminen ovat kriittisen tärkeitä Ensi- ja turvakotien liitolle ja sen jokaiselle jäsenyhdistykselle. Käynnistimme koko jäsenyhdistyskentän voimin vuonna 2020 hankevalmistelun, koska halusimme koko liittoperheenä ottaa tilannetta omiin käsiimme yhteisellä kehittämishankkeella. Hanketta valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä. Haimme yhteistä kehittämishanketta Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin neljäksi vuodeksi, jonka arvioimme strategisen ja laaja-alaisen yhteiskehittämishankkeen vähintään vaativan. Saimme STEAlta rahoituksen kolmeksi vuodeksi eli vuosiksi 2022–2024, mikä merkitsi tavoitteiden ja resurssien supistamistarvetta. Olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että pääsimme käynnistämään koko Ensi- ja turvakotien liiton liittoperheenä hankkeen, joka yhdistää liiton kaikkia erityisosaamisen alueita ja kaikkia jäsenyhdistyksiä samaan kehittämistyöhön. Tiesimme, että hanke on erittäin vaativa. Olimme hyvin innostuneita ja uskoimme sen auttavan meitä siirtymään seuraavaan kehitysvaiheeseen yhteiskehittämisessä ja myös oman erityisosaamisemme rakentumisessa uusiin sote-rakenteisiin.

Sote-uudistus siirtyi uuteen vaiheeseen, kun laaja sote-lakipaketti tuli hyväksyttyä vuonna 2021 ja uusien hyvinvointialueiden tuli aloittaa toimintansa 1.1.2023. Saimme sote-järjestämislakiin yhteisellä vaikuttamistyöllä linjauksen, että hyvinvointialueiden ja kuntien tulee tukea yleishyödyllisten järjestöjen toimintaa ja toimintaedellytyksiä sekä tehdä niiden kanssa yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. (Laki sosiaalija terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021.)

Mitä hankkeessa tavoiteltiin ja miten?

Hankkeen tavoitteena oli, että vauva- ja väkivaltatyön osaaminen integroituu osaksi tulevaisuuden sote- ja perhekeskuksia rakentaen julkisten palvelujen sekä järjestöjen ammatillisen tuen ja vertaisosaamisen yhdistävän asiakaslähtöisen kokonaisuuden. Asiakkaan kannalta oli kyse saumattoman ja tarpeen mukaisen palveluketjun mahdollistamisesta. Toisena päätavoitteena oli, että jäsenyhdistysten yhteistyö tulevaisuuden sote- ja perhekeskusten kanssa vahvistuu eri puolilla Suomea. Lupaus oli, että piloteissa saadut kokemukset ja toimintamallit ovat myös muiden järjestöjen hyödynnettävissä julkisten palvelujen ja järjestöjen osaamisen yhteensovittamisessa.

Hankkeessa lähdettiin suunnitteluvaiheesta alkaen siitä, että palvelurakenteen uudistaminen asiakaslähtöiseksi ja vaikuttavia tuloksia tuottavaksi edellyttää palvelukokonaisuuksien yhteiskehittämistä. Julkisten palvelujen ja järjestöjen yhteistyössä on välttämätöntä kehittää toimintamalleja, joissa yhteensovitetaan julkisten palvelujen ammatillinen osaaminen sekä järjestöjen ammatillinen ja vertaisosaaminen saumattomaksi tueksi asiakkaalle. Lähdimme siitä, että tässä työssä tarvitaan kehittäjäasiakkaita ja heidän kokemuksiaan.

Hanke rakentui kahdesta kokonaisuudesta. Verkostoituminen ja yhteiskehittäminen tapahtui tiiveimmin viidellä pilottihyvinvointialueella Päijät-Hämeessä, Vantaalla ja Keravalla, Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Etelä-Savossa. Näiden kanssa oli yhteiskehittämisestä sopimukset. Kullakin alueella toimivalle pilottikehittämistyöstä vastaavalle jäsenyhdistykselle saimme 0,5 henkilötyövuoden resurssin muutostyöskentelyyn. Keskusjärjestöön tuli projektipäällikön resurssi vastaamaan kokonaisuudesta ja yhteisestä kehittämistä. Projektipäällikön tehtävänä oli myös yhdessä keskusjärjestön vastuuhenkilöiden kanssa huolehtia kehittämistä ja vaikuttamista tukevasta tiedontuotannosta. Projektipäällikkö toimi pilottialueiden kehittäjätiimin vetäjänä sekä pilottien ja laajemminkin alueiden kehittämistyön tukena. Pilottien työntekijöiden lisäksi kehittäjätiimiin osallistuivat edustajat keskusjärjestön kultakin erityisosaamisalueelta.

Toisena kokonaisuutena hankkeessa oli yhteinen kehittämisrakenne (kokoontumiset 2 x 2 päivää koko hankkeen ajan). Se tuki kaikkien jäsenyhdistysten vertaisoppimista ja yhteistyön rakentamista omalla alueellaan. Se auttoi hyödyntämään eri puolilla Suomea saatuja kokemuksia. Sen tarkoitus oli ennen kaikkea mahdollistaa piloteissa kehitetyn ja opitun leviämistä toisiin yhdistyksiin ja tukea laajemminkin vertaisoppimista.

Hankkeella oli ohjausryhmä, jonka muodostivat pilottihyvinvointialueiden lasten ja perheiden palvelujen vastuuhenkilöt, valtakunnallisten kumppaneiden (STM, THL, Lastensuojelun keskusliitto) edustajat, keskusjärjestön johdon edustajat ja nimetyt yhdistysten edustajat.

Mitä yhteiskehittämisessä ja yhteensovittavassa johtamisessa saatiin aikaan?

Määrittelimme aloittaessamme hankkeen tulokseksi sen, että tulevaisuuden sote-keskuksissa ja niiden osana olevissa perhekeskuksissa on käytössä toimivaksi todettuja, mallinnettuja ja levitettäväksi soveltuvia yhteistyömalleja väkivalta- ja vauvatyön osaamisen liittämiseksi niihin. Tulokseksi määrittelimme myös, että yhteensovitettu toiminta muodostaa lasten ja perheiden näkökulmasta mielekkään ja saumattoman kokonaisuuden. Siinä asiakas saa tukea oikea-aikaisesti, hänen osallisuutensa on lähtökohtana ja eri toimijoiden antama apu ja palvelut täydentävät toisiaan. Hankkeen päättyessä voimme todeta, että toimintamalleja syntyi, tuloksia saavutettiin, ja niitä kuvataan tässä julkaisussa.

Toisessa tavoitekokonaisuudessa määrittelimme tulokseksi, että kehittämisrakenteeseen sitoutuneet jäsenyhdistykset ovat mukana alueensa sote-keskusten ja niiden osana toimivien perhekeskusten yhteistyössä ja että sisällöllinen erityisosaaminen asemoituu uudistuviin palvelupolkuihin ja -kokonaisuuksiin alueelliset erityispiirteet huomioiden. Teimme hankkeen alkaessa alkukartoituksen yhdistysten yhteistyöstä perhekeskusten kanssa, osallisuudesta erilaisiin yhteistyörakenteisiin omalla alueellaan ja järjestöavustusten tilanteesta. Sama kysely toistettiin kahdesti hankkeen aikana projektipäällikön ja keskusjärjestön johdon yhteistyönä. Hankkeen päättyessä voimme todeta, että lähes kaikki jäsenyhdistykset ovat jollakin tavalla mukana perhekeskusyhteistyössä. Toki yhteistyön tiiviys vaihtelee. Myös osallisuus järjestöyhteistyörakenteissa toteutuu vaihtelevasti. Jäsenyhdistykset ovat myös tähän mennessä menestyneet hyvin hyvinvointialueiden ja kuntien järjestöavustusten saajina.

Hyvinvointialueiden kehittäminen on vielä kesken, ja niiden rahoituksessa on suuria haasteita. Hyvinvointialueilla ollaan vasta pääsemässä laajemmin toimintatapojen uudistamiseen. Alkuvaihe on ollut ennen kaikkea rakenteiden uudistamista. Nyt hankevaiheen päättyessä sote-hankkeen tavoitteiden mukainen kehittämistyö jatkuu keskusjärjestössä integroituneena eri erityisosaamisalueiden vastuulle ja yhteistyössä jäsenyhdistysten kanssa.

Lähteet

Brax, T. 2018. Järjestöjen rooli maakunta- ja soteuudistuksessa. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon… 612/2021 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®

Manssila, S. & Mattson, L. 2019. Maakunta- ja sote-uudistuksen loppuraportti. Kokemuksia valmistelutyöstä, oppeja ja johtopäätöksiä. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:40.

Särkelä, R. 2016. Järjestöt julkisen kumppanista markkinoiden puristukseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen muutos sosiaalipalvelujen tuottajana vuosina 1990–2010. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 40.

Marita Loukiainen , toiminnanjohtaja, Kokkolan ensi- ja turvakoti ry.