Kun kriisi väistyy, vanhaan ei ole paluuta – uusi Eurooppa rakennetaan ekologisesti
Samuel Tammekann Eurooppanuorten jäsen
Keväällä maailma pysähtyi. Samalla kun talous kärsi kovimman iskun sitten 30-luvun suuren laman, pandemian aiheuttama seisahdus näkyi myös ilmansaasteissa ja kasvihuonepäästöissä. ”Nature is healing” -meemit olivat internetin ensireaktio yhtäkkiseen pakokaasujen katoamiseen kaupunkikuvasta ja lentokoneiden jäämiseen maan kamaralle. Vaikkeivät delfiinit todellisuudessa palanneetkaan Venetsian kanaaleihin, ilmiö näytti, kuinka sidoksissa kasvihuonepäästöt edelleen ovat nykyisenlaisen
12 | hätätila
fossiilitalouden käänteisiin. Kun tämä kriisi on selätetty ja talouden koneisto pyörähtää uudelleen kunnolla käyntiin, meillä on vaarana huomata liian myöhään, että ilmastonmuutos on edelleen täällä ja 2030 vuosi vuodelta lähempänä. Vanhoille raiteille palaaminen on helppoa, uusien rakentaminen on paljon vaikeampaa. Valitettavasti myös kannustimet usein ohjaavat väärään suuntaan, esimerkiksi finanssikriisin aikana saimme huomata päästöoikeuden hinnan jumittuneen pohjamutiin vuosiksi eteenpäin. Tekniseltä kannalta se on järkevää, sillä halpaa hiiltä ja öljyä polttamalla talous nousee kuopasta nopeammin, mutta ilmastolle se on tuhoisaa. Toimivalla hiilen hinnoittelulla ja tarvittaessa päästöoikeuksia mitätöimällä on varmistettava, ettei elvyttäminen tapahdu ainakaan uusia savupiippuja nostamalla. Suuri talousromahdus on omiaan aiheuttamaan markkinoille niin kutsuttua luovaa tuhoa. Sopeutuvimmat ja tehokkaimmat yritykset selviävät, toiset taas kaatuvat. Koronakriisi ei kuitenkaan ole noudattanut perinteisiä sääntöjä, ja muun muassa normaalioloissa
– eurooppanuorten ilmastopamfletti
