Pörje Parilla ruotii kalastusalan ihmeellisyyksiä hyvissä tunnelmissa.
Talviverkoilla Miekojärvellä. Kuva Lapin Villikala.
Kuinka talviverkot uitetaan jään alle?
V
ielä muutama vuosikymmen sitten Suomessa oli lähes joka vuosi oikea talvi myös maan eteläosassa. Nykyisin ilmastomuutoksen alkaessa jylläämään tosissaan jääpeitteen muodostuminen etenkin Suomenlahden merialueelle on ollut enemmänkin arpapeliä kuin jokavuotinen luonnonilmiö. Vielä vuosituhannen vaihtuessa pidin harrastuksen vuoksi paria talviverkkoa kotivesilläni, koska tykkään paistella kotona kuhafileitä ja latoa graavisiikasiivuja ruisleipäpalan päälle. Nykyisin lähes kaikenlainen talvikalastusintoni on laimentunut erilaisten sijaistoimintojen varjoon epävarmojen jääolosuhteiden vuoksi. Siksi muistelenkin nyt menneitä aikoja sekä erilaisia osittain vapaaseen mielikuvitukseen perustuvia menetelmiä, jotka käsittelevät erilaisia vaihtoehtoisia toimintamalleja talviverkkojen jään alle uittamiseksi. Ajatus tämän jutun tekoon tuli jo vuosia sitten lehden päätoimittajalta, joka oli useaan otteeseen lähdössä mukaani talviverkoille. Monet talvisin jäällä liikkuvat ulkoilijat ihmettelevät, kuinka ihmeessä verkot voidaan laittaa jääkerroksen alle usean jopa kymmenen metrin etäisyydelle tosistaan sijaisevien avantojen väliin.
62
Kalastus-lehti 3/21 | Kalamies.com
Järjen käyttö on luvallista - myös verkkonarun jään alle uittamisessa
Talviverkkojen jääkerroksen alle uittaminen voi olla nautinnollista ja helppoa tai vaivalloista ja raskasta – yleensä todellisuudessa jotain siltä väliltä. Mikäli verkonlaskussa ollaan liikkeellä heti ensijäiden muodostuttua, uittonarun vetäminen jään alle on helppoa ”kuin juoda lasillinen olutta”. Ihmisen kantavaan 10–15 cm paksuiseen jäähän on helppoa sekä nopeaa tehdä uittoreikiä vaikka turhankin lähelle toisiaan ja useimmiten uuden jään päälle ei vielä ole ehtinyt sataa uittovälineen havaitsemista vaikeuttavaa lumikerrosta. Mutta keskellä talvea uittonarun vetäminen yli puolimetrisen jääkerroksen alle vaatii jo omistautumista lajille. Hyvin tehty suunnitelma nopeuttaa verkkojen uittamista jään alle sekä samalla vähentää turhaa häröilyä. Mikäli talviverkojen paikka on valmiiksi katsottuna jo syksyllä ennen jääpeitteen muodostumista, vähän vesiliikennöidylle apajapaikalle voi käydä jo ennen jääkannen muodostumista avoveden aikaan laskemassa veneestä käsin esimerkiksi verkkojen alapaulassa käytettyä painotettua paulalankaa, joka uppoaa pohjalle. Narun päähän voi sitoa kiven ankkuriksi ja
kiveen toisen narun päähän kelluvan kohon sen löytämisen helpottamiseksi. Turhan sanailun välttämiseksi kohoon pitää kiinnittää pyydyslupalappu, ellei lupaa ole saanut vesialueen omistajalta. Kun jääpeite kantaa verkonuittajan painon, jäähän tehdään kohon viereen reikä, josta uittonaru ongitaan esim. rautalangan avulla ylös. Sama toistetaan myös uittonarun toisessa päässä ja verkko sidotaan suoraan kiinni paulanaruun, joka vedetään toiselle avannolle. Näin verkot saadaan uitettua jään alle ennätysnopeasti. Verkon päissä sijaitsevat avannot on merkittävä vähintään 120 cm korkuisilla lippusaloilla ulkopuolisten henkilöiden avantoihin joutumisen estämiseksi. Verkon kiinnitysnarut voi kätevästi kiinnittää samalla salkojen jään alapuoliseen päähän. Jousellinen uittolauta, ”härveli” tai uittoriuku
Uittolauta, härveli tai uittoriuku kelluvat veden pinnalla jään alla ja niitä kuljetetaan laskuavannosta kohti toista avantoa joko vetämällä tai työntämällä uittonaruun kiinnitettyinä. Jousellinen uittolauta on noin metrin pituinen laudanpätkä, jonka keskelle on koverrettu pitkulainen reikä. Reikään on asennettu lautaan sen yläpinnan tasalle kiinnitetty ylöspäin kaarrettu teräväkärkinen rautalankajousi, joka tarrautuu kiinni jään alapintaan, kun lauta työnnetään avantoon. Kun lautaa vedetään sen peräpäähän kiinnitetystä uittonarusta ja naru päästetään irti, jäähän kiinnittyneen jouseen varastoitunut vetämisestä johtuva energia vapautuu ja lauta singahtaa eteenpäin. Narusta vuorotellen vetäen ja vapauttaen lauta etenee halutun matkan kahden uittoavannon välissä sitä ripeämmin, mitä tasaisempi jään alapinta on. Härveli on muovista valmistettu pyöreä ja lankarullamainen sylinteri, jonka keskiosaa korkeampiin reunoihin on kiinnitetty teräviä metallipiikkejä parin senttimetrin välein. Uittonaru kiedotaan ennen avantoon laitta-
Härveli on muovinen pyöreä ja lankarullamainen sylinteri, jonka keskiosaa korkeampiin reunoihin on kiinnitetty teräviä metallipiikkejä parin sentin välein.
