POIKKEUSTILA VAHVISTAA

POIKKEUSTILA VAHVISTAA VALTIOITA – SE UHKAA IHMISOIKEUKSIA, MUTTA ON MYÖS MAHDOLLISUUS

OLEMME TILANTEESSA, jossa poikkeustilalainsäädäntöä on Suomessa sovellettu ensimmäistä kertaa sitten sotien. Samalla valtiovaltaa on tarvittu yksityisen sektorin tueksi poikkeuksellisella tavalla, josta jopa poliittinen oikeisto on samaa mieltä. Valtio on näyttänyt tärkeytensä. Vaarana tässä on, että kynnys perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamiselle laskee tulevaisuudessa ja rajoitteisiin aletaan suhtautua yhä välinpitämättömämmin. Poikkeustila tulee tutuksi ja monilta osin ”uudeksi normiksi”.

Vaikka kyse ei olisikaan valmiuslain soveltamisesta ja poikkeustilan julistamisesta, on kriisi saattanut osaltaan aiheuttaa pysyviä muutoksia suhtautumiseemme perus- ja ihmisoikeuksiin. Oikeustieteessä on viime vuosikymmenet pyritty näiden yhä tarkempaan toteutumiseen, jota on varsinkin poliittisen oikeiston suunnalta syytetty myös lillukanvarsiin tarttumisesta. Projektina ihmisoikeudet suuntautuvat valtioita vastaan. Ne ovat projekti, jossa korostetaan yksittäisten ihmisten oikeuksia valtioiden sortoa vastaan ja toisaalta valtioiden velvollisuuksia mahdollistaa ihmisille heidän oikeuksiensa toteutuminen. Nyt on vaarana, että koronavirus voimistaa kehitystä, jossa perus- ja ihmisoikeuksiin suhtaudutaan yhä nihkeämmin. Koronaviruspandemia voi voimistaa kehitystä, jossa perus- ja ihmisoikeuksien kehittämistä ei enää pidetä samalla tavalla järkevänä tai mahdol

KUVA: PINJA NIKKI

lisena vaan palataan pohtimaan, kuinka yhteiskunnat voivat toimia suojellakseen itseään. Ihmisen sijasta keskiössä voi tulevaisuudessa olla yhä selvemmin valtio.

Aikamme suurimman uhan eli ilmastokriisin suhteen ajatukset ovat ristiriitaisia. Iloon on syytäkin, kun yhteiskunnat ja valtiot voivat tahtoessaan vastata kriisiin hyvinkin järeillä, tehokkailla ja ihmisten hyvinvointia laskevilla toimenpiteillä. Ja vielä toimilla, jotka ovat ainakin hetkellisesti paljon rankempia kuin ne, joita ilmastokriisiin osalta edes välttämättä tarvittaisiin. Toisaalta tämä ajattelumalli on pelottava. Löytyykö perus- ja ihmisoikeuksille enää puolustajaa, jos ne nähdään niin oikeiston kuin vasemmiston piirissä toivottua kehitystä rajoittavana ajattelumallina?

Perus- ja ihmisoikeuksia tarvitaan yhtä paljon kuin aina ennenkin. Sen sijaan, että ajautuisimme tilanteeseen, jossa niiden rajoja etsitään yhä laajemmin, meidän pitäisi pysyä linjalla, jossa perus- ja ihmisoikeuksia pyrittäisiin tarkentamaan, laajentamaan ja täydentämään. Lopulta niissäkin on kyse vain minimiehdoista eikä todellisesta hyvinvoinnista. Hyvinvoivaan, mielekkääseen ja onnelliseen elämään ei riitä se, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Ne eivät myöskään takaa demokraattisen hyvinvointivaltion olemassaoloa. Perus- ja ihmisoikeudet ovat vain karkeat puitteet, joiden muodostama kehys mahdollistaa yhteiskunnan, jossa ihmiset pystyvät elämään onnellisina, turvassa ja vapaina. Tässä tullaan siihen, mitä mahdollisuuksia valtioiden roolin merkityksen korostuminen tarjoaa. Ihmis- ja perusoikeuksia ei tule unohtaa, mutta katse on kohotettava niistä korkeammalle.

Oikeisto on pyrkinyt heikentämään valtioiden kykyä suitsia taloudellista toimintaa ja toteuttaa vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Koronatilanne on osaltaan osoittanut, että valtiot ovat suvereeneja toimijoita, jotka viime kädessä määräävät, miten taloutta ja yrityksiä säännellään. Ajatus siitä, että valtiot olisivat väistämättä yksityisten yritysten armoilla, ei pidä paikkaansa. Tämä avaa mahdollisuuksia vasemmistolaiselle politiikalle.

Kirjoittaja on oikeustieteen opiskelija Helsingin yliopistossa.